Koirat.com

Luna täytti vuoden. Alkaa näyttää jo ihan koiralta. Vielä kun muutaman kilon saisi painoa ja lihaksia... Ilman tuota karvapuuhkaa se on nimittäin aika hintelä likka. Muuten menee mukavasti, pk-jälkeä on tänä kesänä aloiteltu ja hyvältä näyttää touhu, tokopuolellakin edistytään pikku hiljaa, jos vaikka loppuvuodesta kehtais jo mennä alo-luokan korkkaamaan. Tässä metsäisiä 1-vuotiskuvia:

Onnea Lunalle! Kunnon muhku turkki, täällä on kaikki lähipiirin koirat puottaneet aikoja sitten karvat (äidin aussie vielä sopivasti ennen näyttelyitä). :D

Velmun kaa päästy viimein edes jotain tekeen, neljästi kerettiin käymään pk-treeneissä ja mukavasti tuo kyllä edistynyt. Olen vain pessimistinen ja epäilen suuresti tuleeko tuosta koskaan koiraa joka voisi päästä edes sen BH-kokeen läpi, tuon ihmiskammonsa kanssa. Mutta katellaan, ihmisten päälle toi ei ole enää suoraa päätä käymässä kun otin paljon kovemman linjan ja pelailtu pakotteiden ja räminätölkin kanssa. Mutta väistää, reilusti, ei puhettakaan että antaisi koskea. Miesten kanssa edistytty että saattaa mun rohkaisemana tulla viereen jos mies on kyykyssä eikä kato sitä tai puhu sille, enon antoi jopa vähän rapsuttaa kun imutin makkaralla vieressä ja kosketuskepillä kun tökin enoa niin kävi kirsulla piippaamassa sitä makkaran toivossa. Mutta aika toivottomalta kyllä tuntuu. Noh, ainakin saatiin yhteistyöstä kehuja ja että Velmulla on selvästi hauskaa tehdä mun kanssa, koirahäiriö on vain liikaa siinä tapauksessa että toiset koirat juoksevat/niitä leikitetään ja alkaa kiljumaan eikä oma lelupalkka kelpaa. Ja iso jarru tietenkin tuo arkuus. Jälki-hommia aloiteltu kans ja noita BH-kokeen liikkeitä pitäis alkaa miettiin, murehtii siitä luoksepäästävyydestä sitten kunhan ensin saa tuon koiran edes toimimaan vähäisessä häiriössä. Seuraavan paimenen anyways syynään harrastusmielessä jokatapauksessa niin ei se ole mikään maailmanloppu jos tuosta ei harrastuskoiraa saa väkisin väännettyä.

Ikää on nyt 1 v. 9 kk ja ihanan kevee rimpula, 31,2 kg oli punnituksessa. Tyksin tuosta rakenteesta kyllä, kuten yleensäkin suosin paimenilla aina kevyempää rakennetta. Käytiin lonkka-ja kyynärkuvissakin, agility-haaveet saa heittää romukoppaan kun toinen jalka luultavasti C, mutta ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää noissa koivissa. Jännätään vaan Kennelliiton tuloksia nyt.

^ Komea poika!

BH meilläkin siintäisi mielessä oikeastaan jo keväällä, kuulemma kehtaisi jo silloin mennä. Paaaaljon on kuitenkin vielä duunia sitä ennen, samoin ennen sitä alokasluokkaa, joten laiskotella ei passaa. Tällä hetkellä eniten treeniä kaipaa paikallamakuu (hienosti möllöttää yksinään kotona vaikka kuinka ja kauan, mutta koirien kanssa sitten vähän eri juttu) ja luoksepäästävyys. Kaikkia ihmisiä ei välttämättä kyllä päästä lähelleen noin vain ilman meteliä. Ja seuraamista ei varmaan koskaan treenaa liikaa, siinäkään ei mitään mammuttimatkoja vielä päästä. Kontakti ja vire pysyy, tarkkuus vielä ei riitä kovin pitkään pätkään. Pk-puolelta meidän laji on jälki, ja Luna kyllä toimii siinä tosi hyvin. Tänä kesänä on vasta aloiteltu, ja onhan siinä vielä sellaista aloittelijan sähläämistä toisinaan, mutta siihen nähden tosi hyvin mennyt.

Sama homma tuossa sinun kanssa, että seuraava harrastuskoira valitaan sitten paljon tarkemmin ja tehdään pohjatyötä rutosti enempi. Lunastahan piti alunperin tulla ihan perus kotisesse ja ajattelin vaan ajan ratoksi jotain harrastella, mutta kun tajusin, että hitto, täähän tekee hommia ihan tosissaan ja innolla, niin olihan se pakko sitten ruveta ihan kisoista haaveilemaan. Alunperin olin ajatellut, että Lunan kanssa vähän tutstuisin eri lajeihin ja touhuttais vaan huvikseen vähän jotain, ja hankkisin sitten ihan "kunnon tokokoiran" joskus myöhemmin. Toinenkin koira kyllä joskus tulee, mutta sen aika ei ole vielä, kun kerran Lunan kanssa nyt ainakin toistaiseksi näyttää homma toimivan ja yhteistyö sujuu.

^Itsellä oli tosiaan sama ajatus että ottaa sellaisen koiran jonka kanssa tutustua eri lajeihin, mutta joka ei kuitenkaan räjähdä seinille jos sen kanssa ei hyvin aktiivisesti harrasteta. Plus halusin että sellaiselle vakavalle harrastuskoiralle pitäisi pystyä tarjoamaan pennusta asti toimintaa harrastusporukoissa jotta osaisi liikkeet opettaa oikein yms., mihin ei Velmua ottaessa ollut mahdollisuutta koska asun paikkakunnalla jolla ei ole laisinkaan harrastustoimintaa eikä varaa olisi edes ollut käydä muuta kuin kesä-syksyn välillä lomilla vanhempien luona oleskellessa eri paikkakunnalla treeneissä koska ovat ilmaisia mikä harvinaista nykypäivänä. Mutta nälkä kasvaa syödessä!

Shingetsu kirjoitti:

Mutta nälkä kasvaa syödessä!

Älä muuta sano!

Oho, pitkään aikaan käynyt kun koira on tyytyväisenä omistajansa tykönä nykyään. :D

Niin tarkoitin vaan sitä, että koira kunnioittaa johtajiaansa, niin ei tunge minun omaan tilaani, vaan seuraa perässä vähän matkan päässä. Ei siis innostu, jos jonnekin lähden, vaan nousee itsekin ja tulee johtajan perässä, koska "lauma liikkuu". :D

Pöhkö koira, mutta sen on nyt onneksi hyvä olla omassa kodissaan. :> Tässä olen miettinyt, olisiko eka koira valkkari vai suomenlapinkoira, kun nyt ensimmäisestä olisi vähän kokemustakin. Tiedättekö hyviä/luotettavia kasvattajia? En tiedä, mistä Bella on alkujaan peräisin, koska oli vaihtanut useasti kotia ennen nykyistä.

Olen uusi tässä keskustelussa, mutta huh huh mitä tekstiä täällä on.. :/
Surullista että teillä on noin huonoja kokemuksia valkkareista. :(
Itsekin tunnen muutaman valkkarin, jotka valitettavasti ovat arkoja, mutta tunnen myös niitä rodunomaisia pidättyväisiä valkkareita sekä niitä kaikkia ja kaikkea mahdollista rakastavia yltiösosiaalisia valkoisia.

Piuden puheet tosin ovat kyllä provosoivia ja Kamu tuolla korjailikin hyvin, mm. sen että ei sitä valkkaria nyt ihan satoja vuosia sitten ole sakemanneista eriytetty.. :D Höpöhöpö puheita.
Samoin se ettei valkkari sopisi harrastuksiin. Aivan joutavaa puhetta, tottakai sopii. Ja miellyttämisen halua koirilla ei ole, ne vaan todellakin kokevat jonkin toiminnan kannattavaksi ja jonkun sitten kannattamattomaksi. Palkka kohdalleen ja alkaa tapahtua! Jotkut koirat vain tyytyvät vähempään palkkaan kuin toiset.

Minun entinen koirani oli chowchow, ja uskokaa pois, sen motivoiminen oli todellakin haastavaa! Nämä valkkarit tuntuvat siihen nähden tekevän asioita kuin itsestään!

Ja sitten voisin kertoa meistä vähän, kun uusi olen tässä keskustelussa.
Meillä asustaa 2 valkkariurosta, pian 3v. Vinski ja 1,5v. Ykä.
Pojat ovat puoliveljeksiä (sama isä) ja eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Vanhempi poika Vinski on aivan tolkuttoman energinen, iloinen ja aktiivinen suorastaan rasittavuuteen asti. Se rakastaa kaikkea ja kaikkia (ihmiset, koirat, kissat, hevoset, lampaat jne.) suorastaan ylimalkaisesti, ja on innolla mukana kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa. Se on yhtä aikaa helppo ja vaikea koira siinä mielessä, että se oppii asiat kuin itsestään (sekä toivotut että ei-toivotut) ja palkkautuu usein jo tekemisestä itsestään (esim. noutaminen, vieminen, esteiden hyppy jne.) ja turhautuu nopeasti. Turhautuminen purkautuu yleensä haukkumisena.
Sen suosikkiasioita ovat pallot ja uiminen ja oikeastaan ihan kaikki muukin. Palkkana sille käy melkein mikä tahansa, ihan vaikka vaan ringin juokseminen.
Joskus toivoisin että tästä voisi vaan ottaa patterit pois hetkeksi aikaa... :D
Tuttavapiirissä Vinski on saanut lisänimiä, kuten "höyrypää", "sähköjänis" ja "huutosuoli". Kertoo varmaan paljon..
Vinski harrastaa agilityä, jossa olisi piakkoin tarkoitus startata ykkösluokassa (ollaan tähän mennessä vaan käyty möllikisoissa kun minulla ei ole lisenssiä vielä). Vinski on osoittautunut luonnonlahjakkuudeksi lajissa ja urokseksi se on ihan näppärän kokoinenkin (63cm ja 34kg, mutta selkeästi lyhytrunkoinen valkkariksi).
Toinen Vinskin harrastus on vesipelastus (aloitettiin vasta toukokuussa) ja nyt on jo sove-koe takana. Tämä laji sopii Vinskille kuin nenä päähän ja jotain kertoo sekin että sove saatiin suoritettua viiden(!) treenikerran jälkeen hyväksytysti. Nyt vaan sitten pitäisi päästä tekemään ALO-tuloksia, kunhan kokeita olisi tarpeeksi lähellä. :) Tähtäin lajissa meillä on pitkälle, jos kaikki sujuu hyvin.
Tokoa/tottista ollaan myös koitettu harrastella, mutta siihen ei kertakaikkiaan minulla riitä hermot Vinskin kanssa. Alokasluokan kokeita on takana yksi, josta saatiin äärimmäisen nolot 43 pistettä kaksoiskäskyjen takia. Koira oli niin liekeissä ja minä niin jännityksissä, että homma meni vähän pipariksi. Möllitokokokeista ollaan saatu aina ykköstuloksen arvoisia suorituksia, niitä kun minä en jännitä.. Huoh, miten lakkaisin jännittämästä? Herkkä koira kun lukee minun mielentilani heti...
Nopeatempoisessa agilityssä tämä ei ole haitaksi, eikä vepessä, jossa koira työskentelee itsenäisemmin, niin minä en häiriköi..

Nuorempi koira, Ykä, on varsinainen massahurmaaja.
Se on rento, letkeä ja niin rauhallinen että joskus olen jo pelännyt että siinä on jotain vikaa. Ei 1,5v. urokset yleensä ole noin rauhallisia... Mutta Ykä onkin varsinainen rentoreiska, se ottaa kaiken todella lunkisti eikä tunnu sen kummemmin hätkähtävän mistään asiasta suuntaan eikä toiseen. Se on sellainen tarkkailija, joka katselee ensin sivusta ja osallistuu asioihin jos kokee sen jotenkin tarpeelliseksi.
Ykä on pohjattoman ahne ja sille käy kaikkeen namipalkka. Oikeastaan se on niin ahne että sille käy jopa mielikuvitusnamit (eli olen vaan heittävinäni sille jotain ja se on vaan ottavinaan kopin). Sillä on muutama tärkeä lelu, josta se innostuu, mutta muuten se ei ole lelupoikia ollenkaan. Ruoka on sille pääasia, tai no, tarkemmin sanottuna sen ei tarvitse olla edes ruokaa, riittää että sen voi nielaista.
Ykä on myöskin ihan vauva vielä, henkisesti siis. Se on vasta ihan viimeisen parin viikon aikana oppinut nostamaan jalkaa.. Tai sitten se vaan ajattelee että se on tarpeetonta energian tuhlausta kuseksia jalka taivasta kohti. :D
Luonteeltaan Ykä on ilmeisesti sellainen varautunut. Se ei piittaa vieraista oikeastaan mitään, hyvä kun vaivautuu tervehtimään. Joskus se ei vaivaudu edes nousemaan paikaltaan, lojuu vaan jossain vaikka päältä käveltäisiin. Hassua, kun vertaa isoveikka Vinskiin, joka on ratketa riemusta jos se saa huomiota joltain, ihan keneltä tahansa. Vinski kun ei tunne sanaa vieras, Vinskille kaikki ovat tuttuja, kavereita ja ystäviä. :D
Ykän kanssa on hyvin miellyttävä työskennellä, se on rauhallinen, sillä on mahtava keskittymiskyky ja sitä on helppo motivoida. Se keskittyy tehtävään, eikä tee kolmeakymmentä asiaa yhtäaikaa, kuten Vinski.
Ykä on myös kovni puhelias. Se mölisee, ulvoo ja poksuu kun sitä puhutellaan. Se pitää mitä ihmeellisimpiä ääniä myös esim. kissan kanssa leikkiessään. Ykä mölisee myös leluille ja esim. ulkona näkemilleen linnuille yms. Se osaa "puhua" myös käskystä.
Ykä harrastaa agilityä lähinnä omaksi iloksi, kisatavoitteita ei ainakaan vielä ole, Ykä kun on niin iso ja kömpelö.. Sen kanssa huomaa mitä tarkoittaa sanonta "kuin norsu posliinikaupassa". Se kyllä tykkää agilitystä. Vepeä harrastetaan myös, soveen mennään kunhan saadaan vientiliike kuntoon. Tokoa/tottista Ykän kanssa on miellyttävä tehdä ja siinä pitäisi kyllä uskaltaa asettaa tavoitteita, sen verran hyvin sujuu.

Syksyksi olen koittanut saada molemmille pojille paikkaa raunio/pelastuskoiraryhmästä, saa nähdä miten käy. :)

Tässäpä meistä, toivottavasti joku jaksaa moisen romaanin lukea... :D

Tervetuloa, mukava saada valkkari-ihmisiäkin palstalle! Vinski ja Ykä kuulostaa molemmat persoonallisilta ja valloittavilta kavereilta. Kuvia? Jotenkin ihanaa tuokin, että sulle on sattunut kaksi niin erilaista persoonaa, ei taatusti käy päivät tylsiksi. Mukava kun kerroit harrastuksistakin, vepe on varmaankin vedestä ja uimisesta pitävälle palkitsevaa sinänsä ja mukavaa puuhaa.

Mitäs meille kuuluu? No, huonoa ja vähän hyvääkin. Mahaongelmista olen tarinoinut terveyspuolella pitkät jutut, mutta lyhyesti siis toistuvaa ripulia ja laihtumista puolivuotiaasta asti, aina vain useammin (nyt joka toinen päivä) ja pahempaa. Tutkimuksia otettu, syytä ei löytynyt, nyt kokeillaan hypoallergiaruokaa pelkiltään ilman lisukkeita ainakin kuukausi ja katotaan mitä tapahtuu ja mietitään sitten uusiksi ja tehdään jatkotutkimuksia jos tarvis.

Arkuusjuttujen kanssa vähän myös päänvaivaa, vieraat, lähelle tulevat ihmiset jotka ottaa koiraan katsekontaktia, pelottaa. Tämän asian kanssa riittäisi duunia kyllä.

Treenejä on koitettu jossain määrin tahkota mahavaivoista huolimatta parempina päivinä. Meidän lajit on toko ja pk-jälki sekä tottis. Jälki on alotettu vasta tänä kesänä ja ihan mukavasti lähtenyt käyntiin. Tokossa oli haaveena alokasluokan korkkaaminen lokakuun lopussa, mutta täytyy nyt vähän katsella miten tuo maha-asia etenee ja miten saa treenattua. Eipä tässä hoppu ole.

Lunallakin on muuten sellaista ääntelyä, mouruamista ja mölinää. Se juttelee kuulumiset kun tulee kotiin, ja välillä iltaisinkin. Myös ulvovalle pesukoneelle (jep, ehjä on) mölistään välillä takaisin. Se ei ole ulvontaa eikä haukkumista, vaan jotain kummaa siltä väliltä.

Lunasta tuli kesällä kova kiipeämään sänkyyn ja tulemaan ihan kylkeen kiinni nukkumaan. Ensin luulin että se on vaan juoksujen aikaansaamaa hellyydenkipeyttä, mutta kyllä se vaan edelleen ensin katsoo sängyn reunalla silmät viiruina, korvat luimussa huuliaan lipoen, ja kun antaa luvan, sievästi se käpertyy kerälle mun mahaa vasten ja kellahtaa sitten kyljelleen ja antaa usein pienet yöpusut vielä ennenkuin aletaan vetää hirsiä kylki kyljessä. Aika somaa. Yön aikana se sitten usein siirtyy kyllä lattialle, kun tulee kuuma.

Ööh, pakko kysyä että miten tuon turkin saa pysymään noin öh... valkoisena?

Valkkarin luonteesta voisin itse kommentoidasen verran, että on paljon vilkkautta ja arkuutta, mutta myös hyviä yksilöitä löytyy. Itse henkilökohtaisesti olen todennut pitäväni enemmän saksanpaimenkoiran luonteesta ja koulutettavuudesta, valkkarin kanssa vääntäminen ei ole minun juttuni, vaan seurakoirina saavat pysyä :D

En ole tavannut sellaista valkoista, jonka keskittymiskyky olisi lähelläkään huippuluokkaa, tämän vuoksi kouluttaminen on hitaasti edistyvää ja vaikeaa.. Mutta mukavia seuralaisiahan ne ovat, ja kauniita. Tällä hetkellä kyllä näyttää siltä ettei meille enää valkoisia tule, täytyy pysyä tässä tutussa ja turvallisessa saksanpaimenkoirassa ennemmin :)

TwoBeans oli kuvia vailla.. Niitä on nähtävillä ainakin meidän blogissa (anteeksi, olen laiska ja saamaton kirjoittaja) joka on hyvin kuvapitoinen.. :D
Valkoinen blogi

Oi, ihania poikia kerrassaan, ja paljon hyviä kuvia sulla siellä. Ihan erityismainintana pakko sanoa tuo Vinskin esittelyssä oleva talvikuva, missä se tekee jotain jättiloikkaa ja "poseeraa" samalla kameralle. Ihan noin valokuvanakin tosi loistava, miten onkin noin hyvin tarkentunut, mahtavat värit ja sommittelu (vaikka eipä tuossa varmaan paljoa ole ehtinyt sommitella, hehheh). Voi että, mukava huomata että ei nuo reippaat, harrastavat valkkarit ole ihan sukupuuttoon kuolleet.

Sive kyseli, miten turkin saa pysymään valkoisena... No, eipä millään. Kyllä se pakosti uimareissuilla, kurakelillä, piehtaroidessa ja rypiessä likaantuu, mutta tuntuu jotenkin putsaantuvan itekseen kuivuessaan. Lyhytkarvasilta malleilta hiekka ropisee kuivana helposti pois ihan kuin muiltakin lyhytkarvaisilta. Pitkäkarvasilla saattaa spontaaniin puhdistumiseen mennä pidempi tovi ainakin pentuaikana, jolloin karva on untuvamaisen pehmeää ja imee kaiken hiekan. Mutta enpä mä tuota Lunaakaan montaa kertaa ole pessyt, ja silti se vaan on ihan valkonen. Jalkoja ja mahanalusia tietysti tarvii kurakeleillä vähän viruttaa ettei ole lattiat täynnä santaa, mutta sampoolla kokonaan olen pessyt vaan sillon kun on jossain paskassa pyörinyt. Ja kerran lotrasi kyläillessä äiten huonetuoksupullon sisällön päälleen ja haisi ihan Partyliten gardenia-tryffeliltä... Sillonkin oli pakko laittaa kylpyyn... Muutenkaan en mikään kovin ahkera turkin puunaaja ole. Nyt ole koittanut harjata ja karstata pari kertaa viikossa kun pentukarva lähtee. Muuten harjaillaan ehkä kerran parissa viikossa, silloinkin selviää hommasta viidessä minuutissa.

TwoBeans: Voi kiitosia :) Tykkään valokuvata näitä poikia tosi paljon, kun ne ovat niin kovin kuvauksellisia kavereita kaikin puolin, Vinski etenkin on varsinainen linssilude... :D
Ja tuosta harrastamisesta sen verran, että joskus pitää oikein rajoittaa itseään ettei hommaa liikaa harrastuksia näille... ;D
Lunalla on muuten ihana puuhkahäntä, makeen näköinen!

Sivelle tosiaan vastaukseksi, että jos keksit, niin kerro mullekin.. :D Vinski ainakin on hieman keltaisen sävyinen selän kohdalta, Ykä taas on valkoinen periaatteessa, mutta käytännössä useimmiten kaikkea muuta... :D Ärsyttävintä on kaulapannat, joista jää väri koiran kaulalle, jopa ketjupannoista.. Meillä on pojilla käytössä yleensä nahkapannat (valkoiset) ja niistä ei jää väriä, muuta kuin solkikohdasta ja Ykän puolikuristavan ketjusta...
Vinskillä ei sinänsä ole "värillä väliä" kun se ei kuitenkaan käy näyttelyissä, mutta Ykää koitan pitää valkoisena.
Ja vielä sen verran, että jotkut ruuat pitävät koiran selkeästi valkoisempana kun toiset ja mitä itse olen huomannut, niin lyhytkarvainen valkkari muuttuu helpommin keltaiseksi kuin pitkäkarvainen.

Selevä, kiitoksia vastauksista Joskus hamassa tulevaisuudessa voisin harkita tämän rodun hankkimista, mutta se on sitten joskus, ja mieli saattaa vielä muuttua. Vaikka tämä rotu nyt kytenyt aika kauan tuolla takaraivossa...

Kyllä harmittaa kun ensimmäiseksi kun kirjautuu kivalle palstalle saa lukea tällaista höppää.

Joku nimimerkki sanoi että valkkarin kuuluu olla pidättyväinen ihmisiä kohtaan. No eikä kuulu! Rodulta sallitaan pidättyvyys, mutta ei ole vielä yhtään pidättyväistä valkkaria tullut vastaan. Ne ovat kaikki olleet arkoja tai epävarmoja ja siksi haluttomia ottaa kontaktia vieraaseen.

Kamu kirjoitti:

Piude kirjoituksissasi kärjistät ja yleistät omia kokemuksia omista koiristasi.

Niinhän kamu itsekin teet, ihan positiiviseen mutta yhtä arveluttavaan suuntaan. Koska sinulla on OLLUT (mitä sille tapahtui....?) sosiaalinen valkkari niin sekö tekee piuden teksteistä turhia, tai on parempi näkökulma arvioida rotua?

Piuden teksti kyllä asiaa. Koiraa voi katsoa omistajan näkökulmasta tai yleisesti ja aina kun katsotaan omaa rotua omistajanäkökulmasta niin tunteet tulee liiaksi peliin. Silloin ei voida puhua rodun ongelmista kun se on sitten jotain rodun vihaamista.

Jos kolmasosa valkkareista hylätään luonntetestissä ja ongelmia ja kodinvaihtajia on palstat pullollaan todistetusti niin ei se ole mitään kärjistystä omista koirista vaan rodun yleistila.

Kamu kirjoitti:

Vertaat valkoistapaimenkoiraa saksanpaimenkoiraan jotka kuitenkin ovat eri rotua samasta kantakoirasta lähtöisin. Saksanpaimenkoiraa jalostettu viettejä ja koulutettavuus parempi mutta terve rakenne pilattu. Valkoisetsaksanpaimenkoirat `poistettiin´ rotumääritelmästä 1930:luvulla EI satojavuosia aikaisemmin.

Ne poistettiin sakemannin rotumääritelmästä ja valkoiset hävitettiin. Sitten joku keksi siitä suppeasta jälkeen jääneestä kannasta jalostaa oman rotunsa, josta vuorostaan saksanpaimenkoira sitten poistettiin. Eli jalostettiin väriä ei luonnetta tai käyttöominaisuuksia. Mitä nykyisinnkin tehdään.

Käyttöominaisuuet on helpointa hävittää linjoista ihan lyhyessä ajassa. Arkuus periytyy dramaattisesti samoin ääniarkuus.

Se luonteen heikennys ei tarvitse satoja vuosia vaan onnistuu parissa kymmenessä hyvin. Näkyyhän se saksanpaimenessakin.

Kamu kirjoitti:

Valkoinenpaimenkoira EI ole keskinmäärin sairaampi kuin muutkaan rodut esim. Saksanpaimenkoira. Arkoja yksilöitä on kuten muissakin roduissa.

Jos puhutaan valkoisesta paimenkoirasta niin sillä ei ole mitään väliä onko esim colliet sairaita tai arkoja... luonnetesti tulosten vertailussa valkkari jää jopa pehmeän ja epävarman collien alapuolelle.

Valkkari ei ehkä ole sairaampi, mutta kaikki kantarodun sairaudet jo esissä. SIINÄ näkyy se lähihistoria kyllä, voi kun terveysasiat voisi poistaa yhtä helposti kuin HYVÄT (=luonnonvastaiset eli heikon periytymiskertoimen mukaiset) ominaisuudet.....

Itse käsitän pidättyväisyyden sellaisena että koiraa ei yksinkertaisesti kiinnosta vieraat, käy ehkä nuuhkaisemassa ja sitten ei välitä niistä mitään. Mutta ei väistä eikä varsinkaan kulje seiniä pitkin.

Velmu kävi lonkkakuvissa tuossa ennen juhannusta, tulokset tuli vasta nyt ja C/C + 1/0 sieltä tuli. Elikkä agihaaveet kuopataan alkuunsa, onneksi ei hirveesti pk-lajeja rajaa pois kun nivelrikkoa ei ilmeisesti ole (en ole vielä saanut raporttia käsiini mutta ainakaan eläinlääkäri ei nähnyt mtn hälyyttävää, löysyydestä luultavasti tulokset).

On toi vaan niin pehmee, kerran sai sävärit hevosaidasta ja nyt pelkää hevosia. Joka pissatus luuhataan nyt tuossa hevosaidalla ja mihinkään ei pääse ennen kuin on rentona ja ottaa kontaktia. Lampaat ois kivoja ja vuohet (oon kotieläinpihalla työssäoppimassa), niitä ei säiky vaikka pukki puski tätä päähän - tää tyhmä ei edes tajunnut vaan uudestaan oli menossa tutustumaan. :D Pässien naamaa pakko mennä peseen aina ku mennään lammasaitauksen ohi ja niistä tippuis kans i-ha-naa karkkia jota emäntä ei anna syödä. Kivasti kans uusia ihmisiä tullu asuntolassa tutuiksi eikä tää yhtään vierasta, syliin vaan suoraan. Miehet on vielä kauhistus mutta napakka isku peffalle hiljentää viimeistään ja istuu oottaan että emäntä hoitaapi tilanteen. ;)

Anjen kanssa olen siinä kohtaa ehdottomasti samaa mieltä, että arkuus ja pidättyväisyys on kaksi eri asiaa. Valkkarin rotumääritelmässä sanotaan näin:
"KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, valpas ja tarkkaavainen, ei hermostunut. Voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan, ei kuitenkaan koskaan pelokas eikä aggressiivinen."
Tätä valitettavasti monet ihmiset tulkitsevat väärin ja sanotaan että valkkarin "kuuluu" olla pidättyväinen. No ei kuulu, mutta se sallitaan. Ja pidättyväisyys on eri asia kuin arkuus, minkä ei pitäisi olla sallittua missään muodossa. Tässä kohtaa voisi muutamalta ulkomuototuomarilta sitten kysyä miksi niin vakavan hylkäävän virheen, kuten arkuuden, omaavia koiria kunnioitetaan arvosanalla ERI?
Sosiaalisuudesta puhutaan aina paljon ja sitä peräänkuulutetaan, mutta toisaalta, eipä sitäkään mainita rotumääritelmän "käyttäytyminen ja luonne"-kohdassa, eli sellainenkaan valkkarin ei mitenkään "kuulu" olla.
Omista valkkareistani toinen on ehdottomasti pidättyväinen: se oikeastaan ensinuuhkaisun jälkeen viisveisaa vieraista ihmisistä, se ei siis kiinnitä heihin juuri minkäänlaista huomiota. Ei positiivista eikä negatiivista. Toinen taas on tällä alueella ihan urpo, se rakastaa kaikkea ja kaikkia rasittavuuteen asti. Jos kerran erehtyy sitä rapsuttamaan tai heittämään sille jonkun lelun, siitä ei pääse eroon enää millään.

Siitä taas olen Anjen kanssa ihan eri mieltä, että valkkareissa jalostetaan nykyään pelkkää väriä. Jos Anje on käynyt katsomassa valkkarin PEVISAa ja JTO:aa, niin hän huomaa että eipäs enää olekaan niin. Yhdistys tiedostaa rodun ongelman nimenomaan luonteen kohdalla, ja asiaan on tartuttu sen korjaamiseksi. Nykyään valkkarinpentuja ei saa edes rekisteriin ilman luonnetestiä,mh-luonnekuvausta, palvelus- tai pelastuskoirakoetulosta. Tietääkseni tälläistä vaatimusta ei ole valkkarin lisäksi kuin rottweilerilla. Monessa muussa rodussa, esim. Anjen mainitsemien collieiden kohdalla, pitäisi mielestäni ehdottomasti seurata esimerkkiä ja oikeastaan omasta mielestäni samanlainen pakko voitaisiin asettaa joka ainoalle rodulle, jolla on palveluskoiraoikeudet.
Pidän myös siitä, että kaikista haukuista huolimatta valkkariyhdistys julkaisee koirien luonnetestitulokset sivuillaan niin että niitä voi kuka tahansa sieltä käydä lukemassa. Avoimuus on mielestäni taas yksi pieni askel kohti parempaa huomista.

Mielestäni rotuna valkkari on menossa parempaa kohti nimenomaan siksi, että ongelmiin kiinnitetään huomiota rotuyhdistyksessä ja asetetaan sääntöjä ja tavoitteita asioiden parantamiseksi, toisin kuin monissa muissa roduissa, joissa lakaistaan ongelmat maton alle, jos ei tavallisten harrastajien piireissä niin ainakin viimeistään siellä rotuyhdistyksessä tai liitossa. Se jos mikä on surullista touhua.

^ Jeps, hyviä pointteja toit esille. Toivotaan että tulevaisuuden valkkareista saataisiin sitä arkuutta ja epävarmuutta karsittua pois ja ihmiset hankkisi niille jalostuskoirilleen tosissaan sen pakollisen LT:n tai MH:n lisäksi jotain käyttötulostakin eikä pelkkää näyttelytuloslistaa...

Btw, mä tuolla Porin KV:ssä taisin kököttää siinä teidän lähistöllä kentän kulmassa ja ihastelin sun poikia. En sitten vaan viittinyt tupata siihen lääppimään väkisin. Ujopiimä iski valkkarin omistajaankin, hih! Ykäkö se muuten oli joka niitä ruusukkeita kahmi?

Niin joo. Meillä on taas pentu talossa. Se on tuommonen täysin sisäsiisti kyllä jo ja osaa vähän jotain temppujakin, kumma kyllä totteleekin ihan kivasti. Mutta hepuloi iltaisin pitkin pihaa ja kämppää suussa milloin marjapuskan oksa, omenanraakile, sukka, pallo tai jonkun nilkka. Löisi leikiksi milloin vain ja bongailee jatkuvasti tilaisuuksia pienelle pelleilylle. Tulee syliin ja jahtaa huonekärpäsiä. Kierähtää kesken remmilenkin selälleen sätkimään ja päästelemään "ouvouvouvouväh"-ääniä. Tunkee kuonoaan ahtaisiin koloihin, tuhisee ja possuilee. Koko ajan joku pieni projekti menossa. Eilen pirrasti kokonaisen valkosipulin pitkin kämppää, ja tavallisen sipulin perässä. Ei syönyt kumpaakaan, vaan päätti käyttää palloina. Taisi olla hauskaa. Itse en ollut ihan samaa mieltä... Niin, eli tosissaan energiaa on tullut pikku viiriäiseen rutkasti lisää kun maha on saanut vähän rauhoittua ja ruoka ilmeisesti imeytyy paremmin. Ihana huomata että toinen on taas iloa piukassa. Kun osaa se sitten sisällä rauhoittuakin tarvittaessa, ja yöt ja yksinoloaikansa nukkuu.

Aika "kamalaa" kyllä kun kaveri meni ottamaan vallan mahottoman ihanan valkkaripennun ja mä olen niitä kuvia sitten naamakirjassa silmät sydämenmuotosina vahdannut. Sormet syyhyäis päästä rapsuttelemaan semmosta pikku pörriäistä. Miten se voi olla niin söötti.

TwoBeans: Olisit nyt ihmeessä tullut juttelemaan! Kyllä meidän jutuille tohtii aina tulla.. :) Mä en yhtään tajunnut että olit siinä! O_o
Ja kyllä vaan, Ykähän se sieltä nappasi SERTin, CACIBin ja oli vielä ROP ja lisäksi pääsi ryhmäkehässä 7 parhaan joukkoon! Meidän pikku-Yrjö oli taas niin reipas, jaksoi koko pitkän ja kuuman päivän skarpata ja esiintyä hienosti!<3
Me ollaan käyty Ykän kanssa huimat 3 näyttelyä, ja tämä oli nyt Ykän toinen SERT ja toinen ROP. CACIB oli ensimmäinen, kun viimeksi se oli vielä junnu, ja junnullehan moista ei voida jakaa. Kerran ollaan sitten saatu se EH (Tuurissa) mutta silloin ei yksikään valkkari saanut edes SA:ta! Joten ei sitten valittu ROPpia, VSP:ta eikä jaettu SERTejä ollenkaan. O_o Joten silloinkin olin ihan tyytyväinen :)
Vinskin näyttelyura on suoritettu mätsäreissä, se kun on pallipuoli. Mätsärikehissä se kuitenkin hurmaa tuomarit ja on varsinainen show-mies, yleensä sijoittuu aina. ;)
Porissa Vinski oli kuitenkin kannustusjoukoissa, kun ei raaskittu sitä jättää niin pitkäksi aikaa kotiinkaan (asustellaan Seinäjoella) ja autoon ei voinut kuumalla jättää.. Niinpä meillä oli yleisö-Vinski mukana kannustamassa pikkuveljeään. :)

Ja voi että, valkkarinpennut on kyllä jotain aivan mahdottoman suloista! :) Sellaisia ei saisi kovin paljoa vaan nähdä, siitä tuppaa aiheutumaan pentukuume, ja se on kallis tauti parantaa... ;D

Kiva kuulla että teillä sujuu ruuan kanssa paremmin. :) Mitä ruokaa teillä syödään? Ja meillä muuten Ykä pitää myös sellaista "whuwhuuuuu"-ääntä :D

Shingetsu: Meinaatko ettei agilityä kärsi harrastaa noilla lonkilla? Vai kyynärääkö murehdit? Meillä Vinski harrastaa ainakin agilityä ihan pokkana ja kilpailuihin tähdätään. Meillä on lonkat D/D, mutta ainakaan vielä ei ole mitään haittaa noista ollut. Joku voi olla sitä mieltä, että edestään löytää sitten tämän asian, mutta itse ajattelen että kun treenaa säästeliäästi ilman ylilyöntejä, niin en usko että rasitus on lonkille sen kummempi kuin että päästäisin tämän höyrypään jonnekin metsään irti pomppimaan ojien yli.... Meilläkään ei rikkoa ole, vaan lonkkaluiden päät ovat "litistyneet" jos nyt osaan oikein kuvailla asiaa. Kuitenkin, pointti on se että ainakin meillä agilityharrastus on otettu ihan tosissaan ja vaan treenit suunnitellaan niin että en hyppyytä koiraa turhaan millään 65cm:n esteillä vaan teen ohjausharjoituksia ja kontakteja yms, ja lähinnä vaan kisoissa hyppyytän isompia.
Agin lisäksi toisena "pääasiallisena" harrastuksena meillä on vesipelastus, joka tekee tosi hyvää lihaksistolle ja lihaksisto sitten tukee noita lonkkia. :)
En ole todellakaan mikään eläinlääkäri, mutta näin meillä.

^ No pidetään mielessä, tuun seuraavalla kerralla nykimään hihasta tai hännästä jos eksytään samaan tapahtumaan :)

Brit Caren Aktiivinappulaa menee nyt ainoana ruokana toistaiseksi. Ell suositteli jotain hypoallergianappulaa kokeiluun, ja tuo sitten vaikutti omaan silmään järkevältä vaihtoehdolta. Ei liian kallis (olisko ollut joku 50e säkki) ja ihan hyvin tavaraa, 31/20, lammas-kana-riisipohjanen. Ite lisäisin tuohon mieluusti tuorettakin lihaa, vajaa kuukauden päästä sais kuulemma kokeilla vaikka kanaa. Ja voi olla että vaihdan Activen perus Adultiin sitten kun paino alkaa olla sopivissa lukemissa, kattoo nyt. Päivässä tulee 2-3 kakkaa, joista nyt yksi tai sen loppuosa on aika löysää yleensä, muut kovia pökäleitä. Kuulemma ei tarvi olla huolissaan kun ei varsinaista ripulia ole ollut.