Koirat.com

Ok. Kuulostaa kyllä tosi kurjalta tuollainen ruuan kanssa veivaaminen :/
Meillä menee näille rautamahoille kaikki minkä voi nielaista. Tällä hetkellä napostavat pääasiassa Jahti&Vahti extra energiaa, ja ihan tyytyväisiä kavereita tuntuvat sen kanssa olevan. Se valittiin lähinnä siksi kun siinä on kumminkin hinta/laatusuhde kohdallaan, ei oo mitään jäätävän kallista sapuskaa, kun kuitenkin oon opiskelija ja näitä on kaksi kaveria syömässä.
Lisänä sitten hirvenlihaa ja luita. Koirat rakastaa ja mä en, kun on koko kämppä aina sitten ihan sellaisessa verimähmässä noiden hirvenluiden jälkeen. :D
Plus Vinski saa sitten Biotiinia kun siltä lähtee karvaa ihan tautisesti. Se on aina ollut sellainen, ruuasta ja vuodenajasta riippumatta. Aluksi mietin että onko siinä jotain vikaa, mutta eipä siitä ole mitään löytynyt ja kun ei se rapsuttele itseään erityisesti tms. Se vaan karvastaa ihan tuhottomat määrät. En tiedä panitko merkile Porissa, mutta Vinskillähän on valkkariksi aivan ihmeellinen karvanlaatu, se on tuosta takapuolen päältä ihan kihara ja tosi karhea. Muutenkin se on tuollainen ihmeellisen pörröinen ja karhea. Ihan toisenlainen kuin muilla siinä pentueessa. :D Mistä lie tullut. :D Varmaan liittyy tuohon karvanlaatuun se mahdoton karvanlähtö.

Mitäs muille valkkareille kuuluu näin alkusyssystä?

Meillä kakara on virtaa piukassa ja ollut kovin leikkisällä tuulella viime aikoina. Painoa on tullut kolmisen kiloa lisää hentoon varteen ja luiden päällä tuntuu jo jotain pehmeääkin, mutta karvaa on lähtenyt tolkuttomat määrät. Maha on toistaiseksi pysynyt kuosissa ja vointi hyvänä. Ihmisarkuudessa on ehkä hiukan päästy eteenpäin, mutta kesän runsaat ukkoset on vähän käyneet nupin päälle.

Harrastusrintamalla ohjaajalla on jäniksiä housut täynnä kokeiden suhteen, ja pelkäänpä että tokon alo-luokka tulee korkattua vasta ensi vuoden puolella. BH:n suhteen ois kyllä liikkeet muuten hallussa, mutta se megalomaaninen seuruu... puuh, kestossa on vielä paaaaljon rakennettavaa. No mikäs kiire tässä on, treenataan rauhassa kuviot kuntoon. Tokopuolelta puuttuis vielä hyppy ja luoksetulossa ja liikkeestä seisomisessa olis vielä hiottavaa. Paikallamakuuseenkaan lisätreeni ei tekisi pahaa, vaikka ihan onnistuneita makuita onkin saatu aikaseksi. Käännöksetkin kaipaa vähän särmää lisää. Jäljillä on kyllä käyty, nyt syksymmällä hiukan harvakseltaan mutta oikeen mukavia vetoja on likka tehnyt. Huimassa 170 askeleessa mennään nyt, kulmista ei tietoakaan, saati sitten ilmaisuista. Mutta kyllä ne sitten kerkee aikanaan.

Tässä vielä pikku kuvapäivitys:

Eipä tässä kummempia. BH-liikkeitä treenattu puolivillaisesti ja jälkeä satunnaisesti. Tai lähinnä jäljestä ilmaisua, menee maahan rasian edessä mutta vielä miettii aina jonku puol minuuttia ekan kohdalla että mites tää menikään. Pitäis niitä keppejä ettiä ja katkoa sopiviksi paloiksi että alkaa niihin siirtyyn sit pikkuhiljaa.

Asuntolassa tykännyt olla koululla, avosylin ottaa kaikki vastaan mutta opiskelijat onkin täällä lähinnä naisia eikä tässä asuntolassa ole miespuolisia ollenkaan (onneksi). On vaan alkanu kiihtyyn ihmisistä niin että yrittää näpsiä, tuttuja sisällä käsistä ja vieraita ulkona kun kääntävät selkänsä.

Hyvä mieli tuli viime viikolla kyllä kun eläintenkouluttaja-linjan vetäjä alko huuteleen yhtäkkii kesken käyttissakujen maalimieskoulutuksen ohjauksen mulle tielle ku olin seropin kaa lenkillä että sullahan menee tosi hyvin sen valkkarin kanssa. Näki ilmeisesti kun niitten treenatessa kävi pari tätiä puhuttamassa mua ja Velmu meni vaan kiehnäämään jalkoihin rapsutuksia suoraan (ja yritti hypätä koirapelkoisemman päälle ).

Niin ja 2 v. tuli täyteen herralle perjantaina. Synttärilahjaksi sai hieronnan, ja seropi kans. Hyvät lihakset kuulemma takajaloissa, selässä oli jotain pienejä jumia mutta sai ne auki. Antoi hieroakin kokonaan, vaikka jouduinkin piteleen sitä kun luuli että on joku ihmeen tunnin leikkituokio.

ATAC, juurikin lonkkien takia jää agitukset kun valkkari on kuiten sen verran raskas koira etten C-lonkkien kanssa ala leikkimään - varsinkaan kun agility on harrastuksena rasittava myös niille terveluustoisillekin koirille jo ihan tarpeeksi ja moni rikkoo koiransa tietämättömyyttään tai malttamattomuuttaan. Mutta jokainen tyylillään, itse en sitä riskiä ota vain yhden harrastuksen tähden.

Sit vielä pakollinen kaks wee-rakennekuva. :D

^ Voih, toisella on ollut kivaa kuraojassa! Täällä myös yksi rypemistä rakastava. Luna oikeen loiskuttelee vesilammikoihin kun mä koitan niitä vähän kiertää. Ja mutaojaan olis aina päästävä nuohoomaan. Sitten se tulee sieltä ihan ruskeena kuraa valuen naama näkkärillä ja korvat pystyssä että hei mamma, mulla oli hirmu kivaa, mennäänkö yhdessä uudestaan? Onneks on nuo kurahaalarit keksitty koirillekin. 4 pientä kumisaapasta vielä tarvittais, hihhih. Pääsee vähän vähemmällä pesemisellä ja kuivaamisella.

Moro pitkästä aikaa! Bella tuli meille hoitoon loppukuuksi, en tiedä vielä, täytyykö sille etsiä uutta kotia omistajan elämäntilanteen vuoksi, toivotaan ettei. Itse en pysty pitämään pitempään, kun kämppä on irtisanottu ja muutan porukoille vuoden loppuun asti ennen muuttoa Britteihin. Paitsi jos en pääse vielä vuodenvaihteessa, niin sitten voisin ottaa yksiön ja Bellan sinne joksikin aikaa. Kurja tilanne, mutta hyvin näyttää koiralla sentään menevän. Britteihin en kuitenkaan sitä pystyis ottamaan, menisi aivan liian vaikeaksi.

Turkkia ei ole harjattu, lähtee ihan luvaton määrä tuota karvaa. Onneksi sain lainaan furminaattorin siskolta ja kunnon harjan, tässä sitten joka päivä harjataan useamman kerran. Öljykuuri aloitettu kanssa, samaten hammashuolto dentastikseillä. Omistaja on syöttänyt pelkkää nappulaa, ja ruokailu on aamulla, ehtoolla sitten saa jotain satunnaista. Aattelin itse kuitenkin jatkaa viimeksi pitämääni ruokailua aamu -ja iltalenkin jälkeen. Ostin yhden säkin Jahtivahti kanariisiä, johon laitan Powerplus makkaraa, rahkaa/kananmunaa ja öljyä, niin tulee sitten edes vähän jotain muutakin kun raksua. Nyt kun ei itsellä ole varaa syöttää lihaa, ja Bella viipyy niin vähän aikaa.

Sellaista piti kysyä, mikä on valkkarin sellainen ihanne/normaalipaino? Omistaja on halunnut pitää Bellan hoikkana, mutta mun mielestä se on jo vähän liian hoikka. Kylkiluut tuntuu paljon paremmin kun viimeksi, ja näyttää muutenkin vähän luikulta. Käyn punnitsemassa tämän tai ensi viikon aikana eläinlääkärissä tuossa lähellä, niin voisin sitten verrata teitin koirien painoihin.

Bella on saanut olla kesällä joka päivä paljon vapaana pihassa, onneksi ei ole hermostunut tähän mun rauhaisampaan oleskeluun, kun ei voida mennä vapaana pihassa ja mettässäkin vaan, jos ei ole koiria. Käyn nyt aamu -ja iltalenkin lisäksi päivällä säästä riippuen heittämässä Bellalle keppiä.

Että semmosta tänne kuuluu, pidetään Bellalle peukkuja pystyssä. :D

Shingetsu: Ymmärrän kyllä sunkin kannan. Itse olen keskustellut eläinlääkärin kanssa tuosta agilityn harrastamisesta ja hänen mielestään on ihan ok, kunhan suunnittelee treenit järkevästi. Ohjaustekniikoiden hiomista esim. voi tehdä ihan loputtomiin ilman riman rimaa. Ell mukaan paljon ratkaisee juuri se, onko koiralla rikkoa lonkissa vai ei ja minkälainen sen lihaskunto on. En minäkään koiraani ehdoin tahdoin ole rikkomassa.

Näin syksyn tullen meille kuuluu kiireistä. Itse olen töissä ja koulussa vuoron perään, joten pojat on nyt jääneet vähemmälle toiminnalle kuin kesällä, mutta vapaapäivinä tehdään yhdessä sitten enemmän ja joka päivä koitetaan jotain ehtiä tekemään.

Elokuun lopussa oltiin ryhmiksessä Nokialla, Ykä nappasi kolmannen SERTinsä, jota se toki ei olisi vielä tarvinnut. Lopulta Ykä oli myös VSP, ja kovalle vastukselle hävisikin. ROP nimittäin sattui olemaan Ykän rakas Miina-sisko samasta pentueesta, joten sisarukset nappas sitten Nokialla kaksoisvoiton. :) Olin niin ylpeä Ykästä ja Miinasta! :)

Nyt syyskuun aikana me ollaan aloitettu uusi agikurssi Vinskin kanssa ja lisäksi viime viikonloppuna meillä oli yhdistyksen järkkäämä oma agipäivä, jonne Ykäkin sai sitten osallistua tekniikkaryhmään ja siellä se yllätti mut oikein positiivisesti. Vinski taas tietysti oli oma raivoisan vauhdikas itsensä.
Sunnuntaina oli möllitokokilpailut, joissa Ykä osallistui ihan ensimmäistä kertaa mölliluokkaan. Hienosti meidän juniori osasi ja tulokseksi tuli 86/100. Hypystä lähti aika paljon pisteitä kun pojalla oli vaan eiliset agihypyt mielessä. :D Mutta muuten meni oikein kivasti.
Vinski sen sijaan.. huoh.
Olen saanut sen viime aikoina olemaan hiljaa treeneissä, ja nyt oletin sen olevan edes sen verran rauhoittunut edellisen päivän agihommista, että se olisi hiljaa, mutta ei.
En muista olenko täällä kertonut Vinskin kiihtymisongelmasta, mutta tuolla harrastuspuolella se ainakin on sepustettuna. Ongelma on siis se, että jos Vinskillä on edes vähänkään turhaa energiaa, tai se innostuu liikaa (esim. jos se näkee toisen koiran treenaavan tms.), se menee aivan kierroksille ja alkaa haukkua. Haukkuminen kuumentaa sitä entisestään ja noidankehä on valmis. Tokossahan tunnetusti ääntely laskee pisteitä ja myös liikkeiden tarkkuus kärsii kun koira kuumenee aivan poskettomasti. Agilityssä ja vepessä tämä ei ole ongelma, koska fyysinen tekeminen rauhoittaa sitä, ja muutenkaan homma ei ole niin pilkuntarkkaa. Mutta toko...
No, sunnuntaina se malttoi ihmeenkin hiljaa olla jopa paikkamakuun ajan, ääntäkään ei päästänyt. Mutta ensimmäisen seuraamispätkän puolessa välissä se oli jo niin kuumana että se ratkesi haukkumaan. Pisteitä saatiin kakkostuloksen verran, kun koira kuitenkin ihmeen hyvin suoritti liikkeet vaikka möykkä oli aivan mahtava.

No, ehkä me jatketaan vaan hiljaa olemisen opettelua sisukkaasti...

Napket: Tuttavapiirissä nartut painaa keskimäärin n.28kg, mitä nyt on ollu puhetta, mutta riippuu tietysti koiran rakenteesta ja korkeudestakin.
Meillä pojat painaa 34-35kg (Vinski) ja vajaa 40kg (Ykä). Vinskin säkä on sellaiset 63cm ja Ykä taitaa olla n.66cm. Tosin noita korkeuksia ei oo virallisesti mitattu, oon vaan kotona mittaillu, mutta Ykä on kyllä ihan selkeästi sekä korkeampi että pidempi.

Ei päästy vielä punnitteen, kun oli klinikka menny aikasemmin kiinni. :<, No, maanantaina sitten. Siskokin kyllä sanoi, että Bella tuntuu liian laihalta, kun selkäranka tuntuu niin hyvin, etten minä varmaan itse vain kuvittele sen olevan liian laiha. Ei Bella mitenkään pahoinvoivalta näytä ja ruuat on aina hotkinu, sillonkin kun painoa oli enemmän.

Onko tää joku valkkarien juttu, että täytyy lenkillä poiketa vähän väliä polusta ojaan rämpiin? Ja varsinkin kaikista märeimpään ja kurasimpaan paikkaan. :D Toivottavasti vesisateet vähän helpottais jo, en kohta jaksa joka lenkin jälkeen luututa lattioita. :D

^Pakkohan se on vähän pulikoida. ;)

Velmusta onneksi näkee kilometrin päähän jos se on aikeissa johonkin jorpakkoon mennä seikkailemaan niin kerkeää kieltämään. Ja toi turkki nyt muutenkin helppohoitoinen ettei tarvi kuin kurat pyyhkeellä kuivata ja loput varisee kuivuttuaan pois, pesen ehkä kerran tai kaksi vuodessa ja silloinkin vain jos mennään johonkin isompaan koiratapahtumaan turisteilemaan.

Olikos teistä kukaan Seinäjoella näyttelyssä? :)
Me käytiin Ykän kanssa näytillä viimeistä kertaa tänä vuonna ja tuloksena oli ERI NUK2 SA PU3 VASERT! :)

Eipä oltu näytelmissä ei, mutta onnea teille kuitenkin!

Lunan kanssa on viime aikoina treenattu, treenattu, treenattu. Nyt oikeastaan vaan tottista (ja hiukan temppuja, hih) kun jälki jäi talvitauolle jo syyskuussa. Kovasti tekisi mieli mennä nyt talvikaudeksi vaikkapa agilityn alkeiskurssille, että olis jotain muutakin puuhaa tottistelun lisäksi. Vetojuoksuvermeet ostin, ja nyt vaan sitten projektina opettaa Lunaatille, että toisinaan emäntää saa myös vetää perässään... Ja kasvattaa omaa juoksukuntoa, joka on aivan surkea. Ajatus olisi, että voisi vaikka kerran-pari viikossa vetästä juoksulenkin että saisi vähän erilaista liikuntaa ja kehittyisi kummallakin kunto ja hapenottokyky.

Eilen käytiin rannalla lenkillä. Kiipeiltiin dyyneillä, ihmeteltiin merta, syötiin kuivuneita pikkukaloja hiekasta (tai siis Luna söi, minä en), kaivettiin kuoppia ja kirmattiin keppien ja käpyjen perässä. Oli tosi ihanaa, likkakin sai pitkästä aikaa juosta vapaana. Nyt alkaa juoksutkin olemaan taas pikkuhiljaa ohi, niin ei tarvitse koko ajan pelätä että neiti lähtee poikaystävänhakureissuilleen.

Pari kuvaakin tuli räpsittyä:

Täällä taas ollut treeniTAUKOA reippaasti toista kuukautta melkein. :P

Koirasta tuli yks laama kun muutin takas porukoille kun alko kouhottaan äidin aussienartun perään jolla ajat sitten menny juoksut eikä tuloilla lähiaikoina. Ruuan teho motivaattorina laski pohjamutiin kun naiset vaan mielessä koko ajan, hirvee kaikkien narttupissojen nuoleskelu ja suussa makustelua, ja syömään ei meinannut keskittyä vähintään yhdellä aterialla per päivä -> nälkäoksentelua. Kuukauden jaksoin katella ja sitten jäi lekurin pöydälle pallit. Sai luvan olla viiminen uros vähään aikaan. :D

Vielä muutama päivä riehumiskieltoa jäljellä ennenkuin voi päästää kouhottamaan vapaana, huomaa kyllä ettei oo kohta pariin viikkoon päässyt riehumaan kun lenkeillä kyttää rekkoja ja pyöräilijöitä välillä, ja kauhee touhotus ja tuijottelu olis ihan normi-hölkkääjienkin ja koiranulkoiluttajien perään. Ja kiusaa vähän noita narttuja jos ei käske pois. Kauluri päässä meni viikko ihmeellisen hyvin, ainoa vaan että huonekalut ja ihmiset kolhuilla kun tuo kouhotti sen kanssa menemään normaalisti. :D

Oheessa pieleen mennyt maastoutumisyritys.

^ Aivan mahtava kuva! Toivotaan että pallien poistamisesta on hyötyä ja hormonihyrräys tasoittuu. No, nartuissa on omat metkunsa mutta niimpä ne on uroksissakin tosiaan...

Kivoja kuvia ootte laittanu :) Etenkin maastoutumiskuva! :D
Me ollaan oltu treenitauolla pari viikkoa kun mulla ei ole aika riittänyt käydä treenailemassa, joten me ollaan vaan lenkkeilty. Mutta eilen suunniteltiin jo ensi kesälle paikallista vesipelastusporukkaa ja innostuin ihan älyttömästi.. Nyt tarvii vaan odotella kesää ja tässä talven aikana agiliidata ja tokoilla kun jaksaa ja ehtii..

Mitäs muiden valkeiden joulunodotukseen kuuluu? :>

Täällä ollaan innoissaan lumesta (omistaja enemmänkin, härreguud että on ihanaa kun ei tarvi kuivailla koiraa joka ulkona käymisen jälkeen!), kivasti enemmän rasitusta lihaksille kun hangessa pitää hyppiä ja varsinkin kun äidin aussienartun kanssa ollaan leikkauksen jäljiltä taas hyvää pataa - vetävät sitten rallia ympäri pihaa, ei tarvi polkuja lapioida tontille kun tuo kouhottavat menemään. :D

Hyvää teki kyllä tuo leikkaus, syö paremmin ja ei oo koira enää mikään lahna. Leikki sivistyneesti ensimmäistä kertaa jopa kaverin herkän pystisseropinartun kanssa (kunhan antoi lelun jonka kanssa herra saa juosta karkuun, ilman lelua olisi heitellyt niskasta pitkin rantoja).

Täytyy nyt myöntää että en ole kokonaan sulkenut pois valkean neidin saapumista taloon joskus, kun löytyy sittenkin näemmä ihmisiä jotka haluvat jalostaa valkkareita käyttöpuolta ajatellen (eli siis saalisviettisempiä koiria suuremmalla taistelutahdolla). Mutta aika näyttää onko siinä vaiheessa kun toisen paimenen hankintaa voi alkaa miettimään sopivaa pentuetta tuloillaan (eli luultavasti ei, ensi vuonna kyllä olisi tuloillaan kivan kuuloinen yhdistelmä ja vielä naapurikunnassa, mutta eipä ole rahaa).

Jouluisia kuviakin saatiin otettua, korteiksi eivät vain ehtineet. Joululahjoja ei piskeille tipu kun saavat muutenkin ihan tarpeeksi. :D

Mieheni ehdotti eräs kaunis jouluilta että hän olisi kiinnostunut valkoisesta paimenkoirasta. Ennen ensimmäisen koiran hankintaa myös tämä rotu pyöri kielenpäällä, mutta emme ensimmäiseksi koiraksi ottaneet kuitenkaan.

Nyt on se elämäntilanne joka soisi ottaa meille yhden koiran lisää ensi kesän puolella ja tämä rotu nyt tuli esille. Janoaisin siis tietoa rodusta, hyvistä ja huonoista puolista. Suunnitelmissa ei ole kisailla koiran kanssa, vaan kierrellä näyttelyitä, harrastaa koti mejää, sekä palvelu- ja pelastustoimintaan kouluttautumista sekä runsaasti muuta toimintaa kotosalla.

Netistä vaikuttaa tietoa löytyvän aika niukasti ja nekin vain samaa asiaa erillä tavalla kirjoitettuna. Siispä käännyn teidän puoleenne ja haluan kuulla omien koirienne tempauksista sekä liikuntamääristä jne.

Twobeans Antoikin jo yksärillä runsaasti tietoa rodusta, kiitos paljon :)

saije kirjoitti:

Janoaisin siis tietoa rodusta, hyvistä ja huonoista puolista.

Kirjoittelen tässä nyt omia kokemuksia rodun parista. Ensinnäkin, meillä on täällä etelä-Pohjanmaalla melko tiivis valkkariporukka ja jonkin verran tunnen valkkariväkeä eripuolilta Suomea, joten kovin erilaisia koiria tähän kokemusjoukkoon kyllä mahtuu. Minulla on täällä kotona kaksi valkkaripoikaa, puoliveljekset pian 3,5-vuotias Vinski ja 2-vuotiaaksi kääntyvä Ykä.

Luonteeltaan valkkari on nykypäivänä valitettavasti melkein millainen tahansa. Jokainen voi mennä rotumääritelmästä lukemaan millainen valkkarin pitäisi olla niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin, mutta totuus on se, että tänäpäivänä valkoinenpaimenkoira on rotuna erittäin kirjava ja hajalaatuinen. Koirissa on mistä valita niin luonteen, karvanlaadun kuin koonkin perusteella, eli sen oikeanlaisen etsiminen on melko haasteellista. Arkuutta esiintyy huolestuttavan paljon, mutta onneksi valkkaripiirit yhä enenevässä määrin koittavat pureutua ongelmaan ja saada sitä vähenemään. Luonnetestipakko on tästä hieno esimerkki. :)
Eli kun etsit pentua, niin suosittelen lämpimästi tarkastelemaan pentueen vanhempien ja muun lähisuvun luonnetesti-, mutta myös erityisesti käyttötuloksia. Yleensä käyttötulokset kertovat koirasta paljon. Luonnetestikin kertoo kyllä koiran luonteesta, mutta esim. selkävikainen (kuvauspakkoa ei ole) koira ei paljoa käyttöä kestä, kun taas se pystyy kuitenkin luonnetestin suorittamaan siinä missä muutkin. Terveystuloksien seuraamista ei liene edes tarpeellista mainita, sen tulisi olla itsestäänselvyys. Käyttötulokset myös kertovat siitä, että koiraa on mitä todennäköisimmin mahdollista motivoida ilman hirveää vaivaa ja sen kanssa pystyy tekemään yhteistyötä, kun niitäkin juttuja kuulee että vaikka valkkari olisi kuinka hyväluonteinen, se ei välttämättä syty helpolla ja niitä voi olla vaikea motivoida. Pari tällaista on tuttavapiirissä, hyväluontoisia ja mitä mukavimpia seurakoiria, mutta motivointi on vaikeaa ja eivät oikein meinaa syttyä kentällä. En siis nyt väitä, että käyttötulokset olisivat mikään autuaaksitekevä asia, mutta mitä enemmän niitä on olemassa ja nähtävillä, sen enemmän niistä varmaan saa viitteitä siitä, mihin koira kykenee.
Tottakai siinä vaiheessa kun näyttelykoiraa etsitään, niin ne näyttelytuloksetkin painavat vaakakupissa, mutta edelleen, vaikka olisi kuinka kaunis koira, sillä ei tee mitään jos luonne tai terveys ei ole kohdallaan. Etenkin kun on olemassa yhäkin tuomareita, jotka surutta lykkäävät ERIn aivan hysteerisen pelokkaalle koiralle - näitä on nähty!

Arkuus tosiaan, se on surullista jos mikä. Tuttavapiirissä on pari arkaa valkkaria, toinen on suorastaan hysteerinen eikä kestä arkielämääkään kunnolla. Surullinen tapaus. Koiran käytös on aivan kamalaa katseltavaa, hysteeristä läähätystä ja pyörimistä ihan kotonakin, jos vaikka olen siellä käymässä, ja minäkin olen jo parin vuoden takaa tuttu koiralle, eli ei minusta enää pitäisi aivan hirveää paniiikkia saada.
Toinen (ja yllätys, samasta kennelistä kuin edellämainittu) on arkielämässä ihan normikoira, josta ei huomaa mitään poikkeavaa, kunnes se saa "kauhukohtauksen". Siis koira saa jostain pienestä ja täysin yllättävistä ärsykkeistä laukeavia "kauhukohtauksia" joiden aikana se menee ihan ääliöksi, väistelee ihmisiä, saattaa murista, pyörittelee silmiään ja yrittää vaan paeta tilanteesta. Huolestuttavaa.
Muutamaan kertaan mätsäreissä olen nähnyt myös todella pelokkaita valkkareita, toinen siinä määrin, että se vaan kertakaikkiaan ripuloi parin metrin välein (!!!!) ja läähätti paniikissa, toinen muuten vaan perässä vedettävä ja maassa ryömivä malli, jolla oli häntä tiukasti mahaa vasten. :(
Mutta suurin osa tuntemistani valkkareista ovat iloisia ja reippaita, sosiaalisia koiria, kuten onneksi nämä omatkin pojat. :)

Ja voisinpa tähän kertoa noista omista valkonaamoista, jotka ovat oikein kivat esimerkit siitä, miten erilaisia puoliveljeksetkin voivat olla... :D
Eli vanhempi poika, Vinski (Bojai Fiery Snow) on pian 3,5v. ikäinen lyhytkarvainen valkonaama. Ihannekokoinen kaveri, n.34kg ja n.63cm, jonka näyttelyura ei koskaan alkanut koska toinen kives päätti jäädä nivuskanavaan lymyilemään. Vinski on iloinen ja rakastaa kaikkia ja kaikkea ihan rasittavuuteen asti. Sillä on aivan tolkuton määrä energiaa, siis se on kertakaikkiaan aivan mahdoton virtapiikki! Se on ehdottomasti energisin valkkari minkä olen ikinä nähnyt, lähimmäksi taitaa päästä sen oma emä. Myös muut valkkari-ihmiset ovat kommentoineet tämän elukan energian määrää huomattavan korkeaksi. Ja minä kun kuvittelin hankkivani koiran joka on harrastamiseen soveltuva seurakoiramainen paimenkoira. Ja sain lentoon lähdössä olevan sähköjäniksen.... Silti, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen; ainakaan koira ei ole arka ja terveenäkin on pysynyt. D:n lonkat tuolla on, mutta eläinlääkärin mukaan eivät tule koiran elinikänä sitä vaivaamaan kun rikkoa ei ole. Harrastetaan agilityä (joo voitte pitää minua ihan vapaasti hulluna) ja vesipelastusta. Hullu olisin jos en harrastaisi, tämä elukka kiipeilisi pitkin seiniä. Vinskin kohdalla 1 vapaapäivä, eli päivä kun ei erityisesti tehdä mitään energiaa kuluttavaa, on maksimi. Sen jälkeen minä tulen hulluksi, kun koira raahaa kaikki lelunsa mulle ja heittelee niitä itse kämpässä ja napsii ilmasta kiinni. Sen kanssa olisi varmaan ihan mahdottomuus harrastaa yhtään mitään ilman säännöllistä energiaa kuluttavaa tekemistä, sillä kiihtyessään se menee niin kierroksille, että se sortuu haukkumaan ja sitten minulla nousee kierrokset. Agilityssä ja vepessä haukkuminen ei tietty haittaa, ja ne onkin oikein sopivia harrastuksia meille. Tokopuoli on jäissä juuri tämän möykän takia, kun ko. lajissa kaikki ääntely laskee pisteitä... :D Tähän höyrypäisyysongelmaan haimme apua Piritta Pärssiseltä, joka osasikin antaa meille hyviä harjoituksia maltin kasvattamiseksi. Muuten Vinski on aina ollut kuin ihmisen mieli niin sanotusti. Oppii kaiken kerrasta (niin hyvät kuin huonotkin asiat), on todella älykäs ja ongelmanratkaisukykyinen, sen voi ottaa mukaan minne vaan, tulee toimeen ihmisten, koirien, kissojen ja hevosten kanssa, on ollut minulla vuohitilalla töissä mukana ja ikinä ei ole ollut minkäänlaista "uhmaikää" eikä kotona ole tuhonnut mitään. Vinski on hulluna leluihin, erityisesti palloihin ja uimiseen. Vinski on myös osoittanut vahvaa paimennustaipumusta, tosin mitenkään virallisesti ei olla kokeiltu, mutta ihan käytännön hommissa hevosten ja vuohien kanssa on huomattu.
Tavoitteena meillä on oppia olemaan hiljaa(!) ja nousta ensi kesän aikana vepessä AVO-luokkaan. Ja jos vaikka siellä agissakin pärjäisi...

Ja sitten Ykä, pitkäkarvainen pikkuvelipuoli, kohta 2v. Joskus olen miettinyt, että onko Ykässä jotain vikaa kun se on niin rauhallinen. Se ottaa kaiken todella lunkisti eikä stressaa tai kiihdy melkein mistään. Joihinkin kivoihin paikkoihin, kuten uimarannalle meneminen saa sen villiintymään ja ruoka-ajan lähestyminen, mutta siinäpä ne olivatkin. Ykä on iso vauva, joka ei oikein tiedosta kokoaan, ja sen lempiasia maailmassa on syöminen. Se seisoo vaikka päällään jos ruokaa riittää ja sen kanssa on erittäin miellyttävä työskennellä. Harrastetaan Ykän kanssa agilityä ilman kisatavoitteita, tokoa ja vesipelastusta. Ykä on vekkuli, joka on pentuna tehnyt tuhoja Vinskinkin edestä ja niin ahne, että sen mielestä kaikki, minkä voi nielaista, on ruokaa. Simppeli jako. Ykä tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten ja muiden elukoiden kanssa ja senkin voi ottaa mukaan minne vaan. Ykä kestää vapaapäiviäkin kiipeilemättä pitkin seiniä. Koska Vinskistä ei koskaan tullut näyttelykoiraa, tuli sitten Ykästä. Ja ihan riittävän hyvä tulikin, viidessä näyttelyssä ollaan käyty, tuloksena 1xEH ja 4xERI SA. Kolme SERTiä ja yksi VARASERT löytyy, samoin pari ROPpia. Se on se meidän "kaunis poika". Tavoitteena olisi saada pojasta muotovalio kunhan ikää tulee tarpeeksi, että voidaan hankkia se viimeinen SERTi ja luonnetestitulos. Sen jälkeen tavoitteet on ainakin tuolla vesipelastuksen puolella.

Tästä mun viestistä nyt tuli armoton romaani, eli toivottavasti jaksat lukea, mutta kirjoittelin nyt kaikkea mitä mieleen tuli. Jos on kysyttävää, niin mikä jottei, anna tulla.

^ Kiitos paljon!
Tämä tietopläjäys kyllä antoi lisää sisältöä tähän rodun suunnitteluun. :)

Laitoinkin sinulle yksäriä.

Nyt on alustava varaus valkin pennusta tehty ja jäädään odottelemaan astutusta!

^Oi! Ihanaa, nyt vaan peukut pystyssä että kaikki menee nappiin. Sieltä paikastako kyselit mitä olit jo etukäteen miettinyt?