Koirat.com

Ääk, tämähän meni paremmin kuin hyvin! :D Olis aivan huippua tavata teidät, kerta Oulussa ollaan. Ratahommat vois kiinnostaa kanssa, täytyy tunnustaa että tällä hetkellä en tiedä niistä yhtään mitään mutta se tuntuu olevan vinttikoirille "ominaista" touhua joten olisi kiva siihenkin perehtyä. Mahtavaa jos pääsis tutustumaan vinttikoira/whippet-ihmisiin ja sitä kautta pääsisi käsiksi näihin harrastuksiin ja rotuunkin paremmin!

^^^Heippa hei, ja kiva kun olet kiinnostunut whippeteistä! Mulla on yksi oma ja naapurissa kaverilla on kaksi, jotka kulkevat meidän kanssa about joka päivä lenkeillä ja ovat mulla usein hoidossa.

Whippet on mun mielestä juurikin tuollainen kuin kuvailit, helppo ottaa mukaan kaikkialle, mutkaton viilipytty, joka ei turhista hötkyile. Lilo on ollut mulla mukana vaikka missä - keskustan hyörinässä, kauppakeskuksissa, lautalla, julkisissa, jopa baarissa... Se on ehkä se whippetin paras puoli. Voin kuljettaa sitä mukana ihan missä vaan ja luottaa täysin siihen, että se osaa käyttäytyä, ja ettei se stressaa.

Asutaan tosiaan Helsingissä, ei nyt ihan keskustassa, mutta kuitenkin aika keskeisellä ja vilkkaalla paikalla. Erinomaisesti nämä kaikki pärjäävät kaupunkikämpässä. Whippetit ovat todella hiljaisia, ja helppoja opettaa "talon tavoille". Näitä kolmea whipukkaa ei olla koulutettu oikeastaan mitenkään (ainakaan arkikäytöksen suhteen), ne ovat alusta asti käyttäytyneet hyvin niin sisällä kuin ulkonakin. Hihnakäytös on erityisesti ihanan mutkatonta, ohitettaviin ei reagoida mitenkään ja kukaan ei vedä taikka hötkyile. Käyn juoksemassa joskus kolmenkin whippetin kanssa niin, että ne ovat kaikki vyössä kiinni. Jos vastaan tulee koiria tai mitä tahansa muutakin, ei mun tarvitse edes hipaista hihnoihin tai sanoa mitään, näitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta.

Eroahdistus on kuitenkin rodussa suht yleinen ongelma, tosin näistä kolmesta kenellekään ei onneksi ole sitä tullut. Moni whippet kuitenkin pentuna askartelee jotain yksin ollessaan ja saattaa ulista tms. Tämä tietysti koskee jossain määrin kaikkia rotuja ja etenkin pentuja, mutta kuitenkin.

Harrastuksissa sitten whippetit on vähän niin ja näin. Mulla vanhempi koira on todella miellyttämisenhaluinen ja oppivainen australianpaimen, joten vertailukohta on aika ääripää. Whippetin kanssa kyllä voi harrastella vähän sitä sun tätä ja moni nauttii esim. agilitysta, mutta niiden kanssa voi olla vaikeaa päästä huipulle asti. En kutsuisi sitä itsepäisyydeksi, niillä ei vaan ole niin suurta drivea työntekoon kuin joillain muilla roduilla. Oikeanlaisella motivoinnilla kuitenkin harrastaminen voi olla hyvinkin tuloksekasta. Eivät nämä meidän whiput ole kyllä koskaan arjessa pahemmin käskyjä kyseenalaistaneet, herkkiä ja kilttejä kun ovat, eli eivät siinä mielessä tosiaan mitään itsepäisiä ole.

Eli whiput ovat yleensä erittäinkin lunkeja tapauksia, eivätkä helposti reagoi mihinkään turhaan. Ei näitä esim. rapun äänet tai muut kiinnosta pätkän vertaa. Vieraisiin suhtautuvat ystävällisesti, mutta eivät ole labbismaisesti heti hyökkäämässä pusuttelemaan, vaan tulevat nätisti tervehtimään ja menevät sitten melko nopeasti taas nukkumaan. Ovat kyllä mukavuudenhaluisia ja omalla tavallaan herkkiä, eli ei ehkä ihan paras valinta pienten lasten keskelle. Jo äänen korottaminenkin saa ne usein loukkaantumaan, puhumattakaan ronskista käsittelystä.

Meidän whippetit kulkevat joka päivä vapaana 1-2h, vaikka tosiaan Helsingissä asutaan. Ihan kotimetsässä, pelloilla, niityillä ja hiekkakentillä rymyävät. Niitä on helppo pitää vapaana pienelläkin ruohopläntillä, koska ohikulkevat ihmiset, koirat jne. eivät niitä yhtään kiinnosta. Ei näillä ole koskaan ollut mitään halua karkailla tai irtaantua kovin kauas, vaan pysyttelevät kyllä hyvin lähellä ja pitävät omistajaa silmällä. Toki ovat kyllä kovin saalisviettisiä, eli jos pupu lähtee nenän alta, niin sitten se on menoa. Mulle ei ole koskaan kyllä käynyt niin, etten olisi päässyt ennakoimaan, mutta se on tietysti hyvä tiedostaa. Eivät yleensä etsi aktiivisesti riistaa (tosin sellaisiakin yksilöitä on), vaan lähtevät ainoastaan näköhavainnosta, ja palaavat takaisin sitten kun saalis katoaa näkökentästä.

Whippetit ovat kyllä aktiivisia koiria ja nauttivat paljosta liikunnasta ja eritoten siitä vapaana juoksemisesta. Mun oma whippet oli tuossa juuri neljä kuukautta levossa polvivamman takia ja kyllähän se siihen sopeutui, eli eivät ne mitenkään helposti "kiipeä seinille", vaikka liikuntaa olisi vähemmänkin. Mutta eivät ne sellaisena onnellisia ole. Ja koska niiden vauhti on niin hirveän kova, täytyy whippettien kanssa erityisesti pitää hyvää huolta lihashuollosta ja monipuolisesta liikunnasta. Vapaana rallaamisen ohessa olisi hyvä tarjota reippaita ravilenkkejä ja metsässä samoilemista jne.

Ja ja ja. Tuosta turkista. Karvaa kyllä lähtee, mutta ei mun mielestä mitenkään kovin häiritsevästi (verrattuna esim. tuohon paimeneen). Kumisualla kun välillä käy koiran läpi, niin helpottaa kummasti.

Kauhee kilometriviesti, anteeksi!

^^ Jos haluat niin voitais joku päivä nähdä vaikka siinä Ainolan puiston koirapuistossa, se ois keskustan ja Tuiran välimaastossa (missä me asutaan). Siellä ei ole useinkaan juuri porukkaa, niin siinä vois olla kiva moikata. Laita mulle vaikka yksityisviestiä, niin sovitaan tarkemmin :D

En itsekään ollut kovin perillä näistä juoksuharrastuksista kun mulle toi whipu tuli (enkä vieläkään kyllä tiedä kaikkea!), mutta tuolla Virpiniemessä on kyllä tosi hyvin aina neuvottu ja ohjattu. Ja onhan se hieno nähdä kun koira saa tehdä sitä mistä tykkää. Keväällä kun ratakausi alkaa, niin kannattaa käydä katsomassa treenejäkin, siellä on yleensä paljon koiria ja whipujakin.

Itse en taida olla fbssä missään whippetryhmässä, mutta siellä on ainakin Oulun vinttikoiraharrastajille ja -tapaamisille ryhmät. Lisäksi on varmasti jotain koko suomen ryhmiä ja muita, mutta itse taidan olla vain noissa oman kaupungin ryhmissä. Sitten on myös tuulenkoirat-foorumi, jossa on paljon whippetkeskustelua.

Ihana kilometriviesti, kiitos pinn ja kissun!

kissun:
Tarkalleen ottaen asun Toivoniemessä ja tämähän kuuluu vielä Tuiraan, eli me ollaan sitten todella lähellä. Onpa kumma etten ole missään lenkillä teitä hoksannut! :D Tavataan ihmeessä Ainolan koirapuistossa joku päivä. Laitan sulle viestiä!

pinn:
Tulipas paljon hyödyllistä tietoa! Alkaa kuulostaa whippetit vaan entistä ihanammilta! Just tuo, että pystyy luottamaan siihen koiraan ihan todella, tietäen että se osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa on semmoinen ominaisuus mitä itse kaipaan koiralta. Samoin tuo, ettei joka kolahduksen ja naapurista kuuluvan rasahduksen jälkeen rynnätä oven eteen haukkumaan ja lenkilläkin osataan olla nätisti. Kyllähän se varmasti joillain whippeteilläkin vaatii koulutusta mutta olen kyllä havainnut että on se osittain rodustakin kiinni, kuinka herkästi koira reagoi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Vieraiden kaulaankaan ei tarvitse hyökätä, kunhan olis semmoinen joka nyt ei ainakaan pelkää tai ahdistu jos tulee kyläilijöitä, välinpitämättömyys ei niin haittaa :)

Tuota irti pitämistä ja saalisviettiä mietin kans, ajattelin jo että en vois poikakaverin porukoille whippettiä viedä kun heillä on tapana pitää omakotitalon takaovea auki aina kun vaan säät sallii, niin näin jo sieluni silmin kuinka whippet pinkoo 60km/h jonkun rantapolkua kävelevän pahaa-aavistamattoman ohikulkijan perään "saalisviettinsä" takia Mutta hyvä jos tosiaan ei ole aivan näin asiat ja voi pitää vapaana vaikka joku siellä ympärillä liikkuisikin, heh! Tuli nyt taas tästä saalistuksesta mieleen, kun esimerkiksi serkullani on chihuahua, että mites tämmöiset minimaalisen pienet saaliin näköiset koirat, hyökkääkö whippetti kimppuun?

Todennäköisesti mieleen juolahtaa vielä ties mitä kysymyksiä, mukava huomata että täällä mielellään vastaillaan, kiitos teille!

^ Oho, me ollaan melkein naapureita! Tästä on ehkä 300 metriä toivoniemeen.

Ihmisistä Levi ei irtiollessa välitä, mut pienemmät eläimet voi laukaista sen saalisvietin. Mulla on ollut kissoja, eikä Levi koskaan yrittänyt niitä sisällä jahdata. Mutta sitten taas siskon kissan perään tämä lähti pihalla, kun kissa kauempana lähti juoksemaan, vaikka nämäkin on sisällä olleet aina tosi nätisti. Kisulle ei onneksi käynyt mitenkään :D Meillä on tuttavapiirissä pienempiä koiria joiden kanssa on sulassa sovussa aina puistoiltukin, mutta ihan pikkukoirien kanssa en kyllä antaisi Levin vapaana olla (senkin takia että tämä on vähän raju leikeissään ja painaa kuitenkin sen 16kg :D).

Mutta se pieni koko ei suoriltaan laukaise saalisviettiä, vaan ennemminkin se että toinen juoksee poispäin. Täällähän on ainakin jepaalla whippettien kanssa pienempi koira, ja samaten tiedän perheitä joissa on useampikin iso vinttikoira ja pikkukoiria. Näistä oli juttua joskus aiemminkin, mutta en muista nyt sivua. Kyllä whippet varmasti chihun kanssa toimeen tulee kun totuttaa ne toisiinsa, mutta irtipitämisessä voi tietty olla riskinsä.

Useimmin se saalisvietti tosiaan laukeaa, jos whipu näkee kauempana olevan pikkukoiran, joka juoksee poispäin. Meidän koirat ei ole kyllä koskaan sellaisten perään lähteneet, vaikka tosi usein esim. pellolla leikkii ja juoksentelee kauempana pikkukoiria. Luulen, että ne kyllä tajuaa niiden olevan koiria, koska ne liikkuvat ihmisten kanssa. Sen sijaan yksin hiipparoivat kissat sun muut voivat olla haasteellisia.

Mäkään en anna Lilon mielellään leikkiä pienempien koirien kanssa (ellei ole kyseessä tosi nopeita ja reippaita tapauksia), koska niiden kanssa leikit tahtoo olla liian rajut. Toi innostuu siitä, että pikkukoirat on niin hitaita ja kömpelöitä, että niitä on helppo härnätä juoksemalla kiinni ja tönäisemällä kumoon. Mutta uskon kyllä, että jos pennusta asti totuttaa, niin ei tuota ongelmaa. Kyllähän tuo mun aussiekin oli alkuun ihan mahdoton, kun se tahtoi vaan paimentaa whippettejä jatkuvasti (ne ovat niin nopeita ja hajaantuvat eri suuntiin kauaskin), mutta ihan kuukaudessa tai parissa se oppi leikkimään niiden kanssa nätisti.

Joo, kissoja ja jotain oravia täällä saattaa näkyä irti juoksentelemassa, toisaalta tuntuu että harvassa on ne rodut jotka ei lähde tuommosten perään jos ovat vapaana.. Tietty whippet on sitten ehkä ainoita joilla on mahdollisuudet saada nuita kiinni, kun ovat niin nopeita. Mäyräkoirien ja terriereiden kanssa olen ollut tekemississä ja onhan niidenkin saalisvieteissä oma hommansa, kun ne haistelee joka kolot. Mullakin valitettavasti pimeällä iltalenkillä on silmä välttänyt ja terrieri sai kaivettua jostain kolosta jonkun pikkueläimen hajuaistinsa perusteella ja huonostihan sille pienelle kävi. :/ Että siinä mielessä mukava kuitenkin jos whippetillä on vaan se näköaisti, minkä perusteella jahtaa, ettei ole koko ajan kuono kiinni maassa etsimässä metsästä niitä elukoita. Semmoisenkin koiran kanssa saa olla valppaana kun irti pitää.

Pohdin tässä, että tosiaan jos pennusta asti totuttaa huolella muihin koiriin ja pieniinkin, niin eikai koira nyt niin tyhmä ole, että sitten aikuisena luulisi toista koiraa saaliiksi. Että kai ne lajitoverinsa tunnistaisi sitten? Olen joistain koirista huomannut että käyttäytyvät eri tavalla kohdatessaan esimerkiksi todella pienen koiran tai pennun, ihan kuin ne tavallaan tajuaisivat että nyt on joku heiveröisempi yksilö vastassa. Että kai se whippetkin voisi oppia tajuamaan, että chihuahuan kimppuun ei lähdetä vaikka olisivatkin irti pihalla... Toivottavasti?

Tuosta yksinolosta oli myös ylempänä puhetta. En ole tiennytkään, että eroahdistus voi tavallaan olla rodusta riippuvaista, siis kulkea jollain lailla geeneissä? :D Meillähän kyllä olisi pakko opettaa heti pienestä pitäen olemaan yksin, tietysti pienissä erissä ja vähitellen. Kuitenkin kun opiskellaan niin yleensä päivässä on ainakin se pari luentoa. Ja kerrostalossa tietysti pitäisi osata olla huutamatta kun jää yksin.. Mutta tämä on hyvä tiedostaa, niin osaa sitten panostaa yksinolokoulutukseen eri lailla heti pennusta, tuntuu ettei meidän lapsuudenkodin koiria koskaan tarttenut siihen mitenkään erikseen opettaa, ihan luonnostaan kai ne sen oppi

Luin muuten, että näillä pienemmillä vinttikoirilla (italian?), olisi yleisesti ongelmia sisäsiisteydessä. Onko whippettien kanssa ollut tämmöistä, että ei oppisi sisäsiistiksi?

Kiva kyllä jos pääsen tuon Levin tapaamaan, mulla on vähän tämä koon hahmotus vielä hakusessa ja vaikea kuvitella, että se painaa 16kg! Näyttävät niin laihoilta otuksilta.. Laitoin yksityisviestiä, kissun! :)

Kyllä whippet varmasti voi oppia, ettei chihua saa kiusata, mutta sitten taas se saalistusvietti on semmoinen että siihen ei mun mielestä pysty juuri puuttumaan. Kun ottaa vaikka tuon kissansaalistusesimerkin, niin Levi ja kisuhan oli tosi hyviä ystäviä ja osasi sisällä olla nätisti. Mutta kun kissa yhtäkkiä lähti pihalla ollessa jossain 100 metrin päässä juoksemaan, ei Lepa erottanut meneekö siellä toveri vai saalis. Ja sit siinä vaiheessa se lähti ihan täysiä perään. Mutta musta tuntuu et se lopulta kuitenkin huomasi minkä perässä juoksee, koska kisu pääsi vahingoittumatta karkuun.

Jos whippet ja chihu leikkisivät yhdessä pihalla ja vaikka juoksisivatkin, niin ei se vietti siinä välttämättä mene päälle, koska whippetkin varmasti ymmärtää minkä kanssa leikkii :D Levikään ei ole koskaan lähtenyt saalistamaan koirakavereita, ei vaikka on ollutkin niiden pienempien seurassa.

Whippeteillä on tosiaan eroahditus aika yleistä. Levilläkin on ollut vaikeuksia yksinjäämisessä, mutta johtunee enemmän treenauksen puutteesta kuin varsinaisesta eroahdistuksesta.. Sisäsiistiksi nämä minun kokemuksen mukaan oppii ihan hyvin.

Ja Levi on aika iso uros, vaikka onkin sallituissa mitoissa. Se on 51cm korkea.

^Hah, Levi on korkeempi kuin Loki... Loki on tosin alimittainen.

Ei kai whippeteillä liiemmin ole ongelmia sisäsiistiksi oppimisessa, ainakaan jos italianvinttikoiriin vertaa. Tarpeiden teko sisälle kuitenkin on mun kokemuksen mukaan yhteydessä siihen eroahdistukseen. Tarkoitan tällä siis sitä, että tuntemani eroahdistuneet whippetit tekevät yksin ollessaan tarpeita sisälle. Ne, joilla ei eroahdistusta ole ollut, ovat olleet sisäsiistejä jo varsin nuoresta pitäen.

Lilo myös askarteli pentuna sisällä jos jonkinmoista. Se loppui aika lailla seinään, kun sillä tuli ekat juoksut 11kk iässä. Samoin se saattoi joskus vähän jotain itkeskellä satunnaisesti. Mutta tuollaisia juttuja on monella pennulla rodusta riippumatta. Mutta tuo askartelu kyllä tuntuu olevan vahvasti rotuominaisuus, ainakin siis pentu-/junnuiässä. On toki niitäkin, jotka eivät mitään tee koskaan yksin ollessaan, mutta harvassa taitavat olla. Vähällä ollaan mekin loppujen lopuksi selvitty, ei toi ole koskaan mitään isompaa tuhonnut, kuten huonekaluja tai lattialistoja. Lähinnä vaan kyniä ja jotain roskia...

Kiitos tarkennuksesta tuon saalistusvietin suhteen. Enköhän mää sen kanssa pärjäis, jos kuitenkin pääasiallinen irtipitopaikka olis koirapuistot ja jos jossain muualla pitää irti niin on sitten tarkkana sen kanssa, että näkyykö eläimiä.. Miten muuten, jos päästätte whippetit irti, onko ollut luoksetulon kanssa ongelmia? Itselläni on lähinnä se kokemus että kun koira pääsee vapauden makuun, niin ei sitten kovin kiinnostakaan tulla takaisin kun huudetaan. Voisin kuvitella että jos se whippet nyt sen kanin sieltä bongaa niin ei varmaan siinä vaiheessa paljon luoksetulokäskyjä kuunnella?

Luin nyt tämän koko keskustelun läpi ja olen tullut siihen tulokseen, että jos itse olisin koira, olisin varmaan sellainen kuin whippet Nyt alkoi vaan noiden edellisten sivujen kommenttien perusteella huolestuttaa juurikin tuo yksinolo. Jos mulle sattuisikin sellainen yksilö joka pitäis kunnon meteliä ja repis rikki lattiat seinät ja listat niin apua!

^^ Oon nähnyt muutaman aussien tässä ja oon ollut tosi hämmentynyt kun ne on ollut Leviä pienempiä. Jotenkin oon kai kuvitellut ne tosi isoiksi.

Levi tottelee tosi hyvin luoksetuloa, se on helppo irtipidettävä. Pupun perään lähtenyttä koiraa voi olla turha huudella, mutta siihenkin vaikuttaa moni asia. Levi esimerkiksi vieheellä on aivan kuolemanvakavissaan ja jos kuvittelisin että se samalla innolla lähtis jäniksen perään, niin ei varmasti kuuntelisi. Mutta kissan perästä sain sen kyllä lopulta pois karjumalla.

^Jep, kissahan ei ole niin nopea kuin pupu, eikä lähde sillä tavalla yllättäen singahtamalla pakoon. Siksi onnistuu ehkä paremmin sen perästä karjuminen. Samalla tavalla oon saanut Lilon kutsuttua takaisin metsäkauriin perästä (ne on ihan säälittäviä raukkoja täällä, eivätkä yritä kunnolla pakoon).

Mutta jos pupun perään on jo päässyt lähtemään, niin sitten ei kyllä yleensä luoksetulokäskyjä kuunnella. Tietysti saalisvietissä on yksilöllisiä eroja, mutta näin periaatteessa. Tuo naapurin vanhempi narttu on useampaankin otteeseen lähtenyt pupun/hirven perään, eikä silloin ole auttanut huudella. Mutta jos se vasta bongaa jotain eikä ole vielä lähtenyt, niin sen saa karjaisulla lopettamaan.

Noin muuten sitten luoksetuloissa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Ei mun tarvitse kuin ottaa hihnat esille, niin nuo kipittävät kiltisti luokse. Jos koiraa pitää paljon vapaana, se yleensä tottuu siihen, eikä se ole mikään hirveän iso juttu enää. Ja silloin kiinni ottaminenkaan ei tunnu miltään suurelta vääryydeltä.

^ Hirven perään, apua!
Tuntuu että me ollaan päästy kyllä tosi vähällä. Mut ihan hyvä

Nämä nollakelit on aika ikäviä pukemisen kannalta. Joko sille koiralle laittaa vain paidan ja sit se tärisee kylmissään, tai sitten laittaa takin ja se ei suostu juoksemaan kun tulee liian kuuma.

Hahaah, itsekin kahistelin tuota hirvi-hommaa, että minkäköhänlainen lopputulos tuossa takaa-ajossa olisi

Olipa mukava tavata Levi tänään! Ei kyllä yhtään helpottanut mun koirakuumetta, päinvastoin ;) Pakko varmaan laittaa sinne oululaisten vinttikoirien ryhmään joku viesti, jos saisin sitä kautta tavattua vielä muitakin rodun edustajia. Levi kyllä sulatti mun sydämen sekunnissa! Jos olette menossa joskus Levin kanssa esim. sinne Tuiran koirapuistoon, niin saa laittaa viestiä! :D

Puhuttiinkin tästä vähän jo tänään lenkillä, mutta mitä mieltä pinn olet whippeteissä uroksen ja nartun eroista? Stereotyyppisesti itse olen vain kuullut näitä juttuja, että urokset voivat olla rintaa röyhisteleviä machoja jotka eivät välttämättä tule toisten koirien kanssa juttuun yhtä hyvin kuin nartut, samoin urosten merkkailu (sisälle) on joillain ongelmana. Toisaalta jotkut sanovat urosten olevan mutkattomampia ja leppoisampia tyyppejä, kuin nartut. Täytyy tunnustaa että en myöskään oikeasti tiedä, millaiset narttukoirien juoksut ovat :O

Yritin tässä googletella paikkoja joissa tavata lisää whippettejä. Vuoden alussa olisi Kajaanissa näyttelyt, tiedättekö onko whippettejä menossa paikalle? Olisi mahtavaa tutustua rodun omistajiin ja kasvattajiinkin. Oulussa on tosiaan se KV vasta joskus heinäkuussa. Ei ole kyllä hajuakaan miten pääsisin Kajaaniin, mutta olishan se kiva... :D

^ Hahaa! Levi on aiemminkin käynyt esittäytymässä whippetkuumeesta kärsiville, ja nyt heillä onkin jo oma whippet..

Me käydään siellä koirapuistossa tosi usein, nyt on vaan ollut niin huono keli ja maa jäässä, että ollaan liikuttu muualla. Mut laitan viestiä kun mennään!

Ja me ollaan menossa sinne Kajaaniin :D Levin ensimmäinen virallinen näyttely, kauhistuttaa jo etukäteen. Sinne tulee myös Levin kasvattaja ja hällä on mukanaan ehkä kaksi whipua. Ja sitten Levin siskopuoli ehkä, ja sen omistajalla taisi olla kolme muutakin whipunarttua. Jos vaan pääset niin tule ihmeessä, siellä on ainakin kumpikin sukupuoli edustettuna.

Voi Leviä, se kyllä varmasti hurmaa kaikki!
Laittele ihmeessä viestiä, olis kiva vihdoin paikantaa se puisto täältä. On kyllä ollut kamalan liukasta tosiaan.

Ei vitsit, pitääkö se alkaa junalippuja ostella Kajaaniin! :D Oishan se mahtava nähdä ne siellä kehässä viilettämässä ja pääsis ahdistelemaan ihmisiä kysymyksillä ;) Olen kerran siellä käynyt ja se halli ei kyllä ollut mikään mukava, hiekkapohjainen ja aika kylmä mutta noooh...! Laitetaan harkintaan.

Mulla oli taas jotain whippetkysymyksiä mielessä mutta pitää palata niihin myöhemmin kunhan muistan mitä ne oli..

ella012 kirjoitti:

Puhuttiinkin tästä vähän jo tänään lenkillä, mutta mitä mieltä pinn olet whippeteissä uroksen ja nartun eroista? Stereotyyppisesti itse olen vain kuullut näitä juttuja, että urokset voivat olla rintaa röyhisteleviä machoja jotka eivät välttämättä tule toisten koirien kanssa juttuun yhtä hyvin kuin nartut, samoin urosten merkkailu (sisälle) on joillain ongelmana. Toisaalta jotkut sanovat urosten olevan mutkattomampia ja leppoisampia tyyppejä, kuin nartut. Täytyy tunnustaa että en myöskään oikeasti tiedä, millaiset narttukoirien juoksut ovat :O

Itsellä nyt tietty on vaan noita narttuja lähipiirissä, joten se voi vinouttaa omaa näkemystä... Mutta jos mä tulevaisuudessa lisää whipuja ostan, niin ehdottomasti narttuja. On ne uroksetkin kivoja ja tosiaan omalla tavallaan "suorempia" ja ei ehkä ihan niin herkkiä kuin nartut. Näin yleistäen. Nartut myös saattavat olla vähän kipakampia laumassa, siis eivät mitenkään huonolla tavalla, mutta pitävät ehkä herkemmin jöötä. Mulla ei whippettien kohdalla ole sellaista kuvaa, että urokset machoilisi tai eivät tulisi toisten kanssa toimeen. Enemmänkin tuntuu narttulaumoissa olevan sitä ongelmaa, että silloin tällöin tulee sanaharkkaa. Vaikkakin whippetit näin yleisesti ottaen ovat varsin sopuisaa sakkia.

Mutta toisaalta sitten taas mun kokemuksen mukaan (etenkin nuorina) whippeturokset ovat enemmän sellaisia sählääjiä ja vouhkaajia kuin nartut. Todella yksilöllistä tämäkin tietysti, mutta näin yleisesti. Kyllä se tahtoo vähän niin olla, että kun vaikkapa ratatreeneissä tai näyttelyissä odotellaan, niin nartut ottavat yleensä lunkimmin ja urokset sitten vouhkaa siinä vieressä. Ja whipu-uroksilla on kyllä varsin, hmm, voimakas hormonitoiminta. Tosi moni whippeturos on etenkin nuorena ihan mahdoton narttujen perään. Se on sitten omistajasta kiinni, että kuinka paljon sitä jaksaa. Mä en jaksa sitä yhtään. Pissojen lipittäminen, hajujen perään kiskominen, tyttöjen perään kiljuminen ja selkään kiipeäminen on raivostuttavinta mitä tiedän. Mutta ei se kaikkien mielestä ole.

Juoksut on sitten vähän arpapeliä, että onko ne helpot vai ei. Lilon juoksut oli superhelpot, se oli ihan normaali itsensä ja ne meni tosi pienellä vaivalla ohi. Kaverin vanhempi narttu taas... jestas. Se oli ihan hirveä. Piippasi sisällä, ei suostunut tekemään mitään, oli ihan masentunut ja tätä kesti kuukausi ennen juoksuja, juoksujen ajan ja sitten vielä kuukausi niiden jälkeenkin.

Allekirjoitan kyllä ton vouhkaamisen Levin kohdalla, samaten se on melko ärsyttävä selkäänkiipeilijä joidenkin narttujen kohdalla. Ja pissojahan se myös jäis lipittämään vaikka koko päiväksi. On se kuitenkin näin muuten tosi kiva tapaus ja toivottavasti ikä sitten vähän järkiinnyttää.

Levi kävi Kajaanissa näytelmissä tuloksin NUO ERI2. Arvostelu oli kiva, vaikka Lepa pelleili kehässäkin. Arvelinkin että se ringissä juokseminen on sille vaikeaa, sitä pitää treenata nyt lisää.. Innostuin kyllä näyttelyistäkin, seuraavaksi lienee edessä maaliskuussa Turun kv. :D

Lepa on myös pulskistunut tässä talvella vähän, voi itku :D Aloitettiin jo laihdutuskuuri, ei siitä onneksi hirveästi tarvi saada pois. Ärsyttää nämä hirmupakkaset, kun ei pääse säännöllisesti juoksuttamaan vapaana.

Onko fb jotain suomalaista whippet ryhmää, siis sellaista "yleistä"? Yritin ettiä vaan en löydä tai osannut etsiä. Mä en tiiä miten eksyin noista lukemaan ja pakko nyt tästäkin rodusta ottaa selvää kun vaikutti kovin miellyttävältä Kestääkö miten kovilla pakkasilla lenkkeillä jos saa irti olla? Toki vaatetta päälle tarpeen mukaan.

Osaako kukaan sanoa kuin paljon eroaa cirneco dell'etnasta? Ilmeisesti whippet on vähän helpompi mm tuon riistavietin suhteen?

^ Ainakin on sellainen kuin Whippet Elämää :D Siinä ei kyllä tainnut olla vielä hirveästi jäseniä, enkä tiedä onko miten aktiivinen kun en itse siihen kuulu. Sit on whippetharrastajien ryhmä, mutta siellä ei taida olla mitään yleistä jutustelua.

Tosi kovilla pakkasilla nuo varmasti kulkee saman kuin muutkin koirat, jos ne pukee kunnolla. Ite olen kyllä niin mukavuudenhaluinen että sellaisissa 25-30 asteen pakkasilla ei hirveänä lenkkeilty. Irti en myöskään kovimmilla pakkasilla päästä juoksemaan, kun se kylmä ottaa kuitenkin ihan erilailla henkeen jos täysiä kaahaa. Mutta näin yleensä hyvinpuettu whipu pärjää kyllä talven ihan siinä missä muutkin :D

En hirveästi cirnecoista tiedä, mutta whippet saalistaa juu vain näöllä, kun cirnecot käyttää lisäksi nenää ja kuuloakin. Whippet on kyllä tosi helppo irtipidettävä tuon suhteen, että ei se lähde saaliin perään kun vasta nähdessään sen. Levi on multa kerran päässyt pupun perään ja ajoa kesti onneksi vain pari minsaa kun pupu pääsi piiloon. Saaliin kadottua näköpiiristä nämä jättää yleensä asian sikseen ja palaa takaisin.