Koirat.com

aika kummallinen kriteeri, mutta jos spesiaalia whippetintapaista vinttaria hakee niin silkkivinttikoira. erittäin helppo turkki, reiluja, fiksuja, vinttareiksi helposti motivoitavia, suoraan sanottuna täydellisiä seurakoiria. koiraluku suomessa on tällä hetkellä reilu 40 käsittääkseni ja puolen vuoden sisään on tulossa kaksi pentuetta.

äitini silkkipylly Sarafia's Deanna eli Demi pentuna


ja vähän isompana




puoliksi omistamani saluki Löysä, eli Pöllö, eli Eirecogteil's Qawai Creusa

Mä en pidä silkeneiden ulkonäöstä. On vähän kuin miniborzoi joten ottaisin ennemmin suoraan borzoin, jos näiden kahden välillä pitäisi valita. Ja silkenissä tulee vastaan myös se, että ei ole FCI hyväksytty rotu.

Ja joo. Whippet on mun makuun turhan "tavallinen" koira mutta luonteensa ja koon puolesta erittäin varteenotettava vaihtoehto kuitenkin.

Hei italiaanojen omistajat?
Missä juoksutatte koirianne..? Meillä on 1500 neliön piha, joka olisi tarkoitus aidata, riittääkö tämä juoksupaikaksi, vai pitäisikö lääniä olla enemmän? Tontista yli puolet on isoa yhtenäistä nurmikenttää.. Lisäksi tietty kaikki hihnalenkkeilyt..
Ja tuo italiaanon vapaana pito, olen ymmärtänyt että viettiä voi olla sen verran että vapaana ei kannata pitää?
Muutenkin olen kovin kiinnostunut teidän ulkoilutavoista, ja ylipäätään lenkkeilyn/aktivoinnin määrästä..?

monna83 kirjoitti:

Haluan kuitenkin sen vinttikoiran olevan sellainen hyvin huomaamaton sisätiloissa joka ei vaadi mahdottomia ja herää eloon silloin kun pääsee juoksemaan.

Näihin kriteereihin ei ainakaan italiaano sovi. Grey, borzoi, skotti tai irlis. Etenkin näyttelylinjaiset greyurokset on hyvin huomaamattomia sisällä.

^ Juu, senkin takia olen nyt jättänyt italiaanon suosiolla pois vaikka niin ihana se olisikin. Ovat käsittääkseni melkoisia elohiiriä sisätiloissakin. Ja toisekseen, sitten kun vintti tulee niin samahan se on hankkia ihan kunnon kokoinen 10.ryhmäläinen.
Venakkoon olen lämmennyt mutta itselle en sitä kyllä ottaisi. Lisäksi tiedän saavani siitä allergiaoireita. Skotti ei iske ollenkaan. Geeligrey on taas yksi vaihtoehto. Siinä on kohdillaan kyllä oikeastaan kaikki. Ratalinjaiselle mulla ei olisi edes käyttöä ja tykkään geelin ulkonäöstä paljon enemmän.

Salukinarttu (mahdollisesti ehkä uroskin kävisi jos lauman kokoonpano on eri sitten kun nyt) on kyllä nyt sellainen, minkä olen nyt pistänyt korvan taakse. B&t- tai trikkinarttu, huoh..

blanko kirjoitti:


Karvanlähtö vielä mietityttää, koska sain laittamaani rotukyselyyn vähän ristiriitaisia vastauksia. Toinen sanoi, että karvaa ei juuri ollenkaan lähde ja toinen sanoi että karvaa lähtee ja pienet tikkusuorat karvat tunkeutuvat vaatteisiin ja tekstiileihin. Eli lähteekö italiaanoista nyt siis karvaa kuinka paljon? Mä inhoan koirankarvoja, ja eritoten esimerkiksi russeleita karvanlähtöaikaan kun niitä karvoja ei meinaa saada vaatteista irti..

Kolmen oman italiaanon ja monen hoidossa olleen italiaanon perusteella voin sanoa, että italiaanosta ei lähde karvaa juuri ollenkaan. Toki joskus näkyy muutama hentoinen silmäripsen näköinen karva vaatteissa ja sohvatyynyjen alta löytyy kyllä välillä imuroitavaa, mutta karvat eivät todellakaan tunkeudu vaatteisiin eikä niitä noita sohvatyynyjen alustoja lukuun ottamatta näy missään. Varsinaisia karvanlähtöaikojakaan en ole koskaan italiaanoillani huomannut. Italiaano sopii todella hyvin karvoja inhoavalle, minäkin inhoan niitä yli kaiken (sain kammon bokserini karvanlähdöstä). Italiaanon karvan kuuluu olla hienolaatuista ja silkkistä. En sitten tiedä, onko jollain italiaanoilla karva jäykkää.

^ Toi ei kuulosta yhtään pahalta, kyllä mä muutaman karvan kestän, mutta en tosiaan mitään russeli-tyyppistä karvanlähtöä. Italianvinttikoira on alkanut kyllä kuulostaa kaikinpuolin ihan täydelliseltä rodulta, ja jos sopiva yhdistelmä löytyy, meillä saattaisi ensi keväänä asustaa yksi italiaano :)
Nyt olen katsellut eri kenneleiden koiria ja olen vähän turhautunut siihen, ettei mistään tunnu löytyvän pieniä italiaanoja! Monet näyttävät olevan lähellä rotumääritelmän ylärajaa, ja jopa yli sen. Mä kun olin haaveillut pikkuruisesta italiaanosta, säkä saisi mieluiten olla alarajan tienoilla... Eihän se tietenkään varmaa ole, että pienistä vanhemmista tulee pieni pentukin, mutta luulisin sen kuitenkin olevan todennäköisempää kuin vaikka kahdesta 40 cm säkäisestä vanhemmasta.

^olen kuullut itskuilla olevan ongelmia mm. luuston sekä silmien suhteen, muutenkin rotu jäänyt mieleen kymppiryhmän normiedustajia ongelmapitoisempana. tahdotko jalostettavan niin pientä italiaanoa kuin mahdollista, vai tahdotko terveyden otettavan myös olennaisesti huomioon?

itsku on kyllä yksi harvoista pienistä roduista joita voisin kuvitella itselleni. ei mua kuitenkaan haittaisi vaikka omistamani italiaano lähentelisi pienen whippetin korkeutta, kun luonne, rodun ominaisilme sekä ennen kaikkea terveys olisi kunnossa. mutta ehkä mä olen outo kun en jaksa pitää hankkimiskriteerinä koiran ulkonäköä sen enempää kuin että siltä löytyy kaikki tarvittavat ruumiinosat oikeilta kohdilta?

^ No toki ensisijainen kriteeri on terveys, mutta mä yritänkin etsiä tervesukuista ja pientä koiraa. On se ainakin mun mielestä vähän omituista, että rotumääritelmässä säkä on 32-38 cm ja silti paljon näkee yli 40 cm säkäisiäkin. Jos terveyden nimissä paritetaan koko ajan lisää isompia ja isompia koiria, niin mihin se raja sitten vedetään, jos ei rotumääritelmän sisään? Sittehän vuosien kuluttua voi löytyä vaikka 50 cm säkäisiä italiaanoja... No ehkä toi oli vähän kärjistettyä, mutta kuitenkin.
Omaan elämäntilanteeseeni sopii vaan paremmin pienempi koira, ja toivon vielä löytäväni terveen ja pienen italiaanon :)

Muoks. Mutta en mä pienten italiaanojen pentua ottaisi, jos niiden terveys ei olisi kunnossa... Eli jos pieni+terve italiaano näyttää olevan mahdoton yhdistelmä (kunhan tässä vuoden mittaan perehdyn asiaan) niin sitten joko päädyn toiseen rotuun tai mietin, kelpaisiko mulle vähän isompikin koira.

Mä ajattelin lähteä lauantaina Tampereen ryhmänäyttelyyn katsomaan miltä eri kokoiset italiaanot näyttää. :) Saisi olla jo lauantai!

Moikka kaikille! (: Mahdolllisesti ens kesänä edessä toisen koiran hankkiminen cairni nartun kaveriks. Ja haluun ehdottomasti alottaa "pohjatyön" ajoissa. Ekaks en pahemmin ajatellu vinttareita, mutta nyt on alkanu kiinnostaa whippet, greyhound ja silkkivinttikoira. Kokemuksia vinttareista on venakon muodossa, joita tädillä on ollu monta monen vuoden aikana ja nyt on kaks kappaletta.

Millaisia toiveita siis olisi koiraa kohtaa/millasen kodin tulisi saamaan? Haaveissa koira olisi vähä isompi, eli suunillee semmonen whippet-greyhound akselilla. Turkissa ei muita toiveita, kuin että karvaa lähtisi mahdollisimman vähän. Venakoiden karvanlähtö on nähty ja sitä ei omaa kotiin halua. :D Koira tulisi saamaan paljon liikuntaa pääasiassa pitkien lenkkien (pyörälenkit, metsälenkit, hölkkälenkit, kävelylenkit tmstms mitä ikinä tuleekaan mieleen) ja koirapuiston muodossa. Meillä on myös pieni piha. Tietenkin voi olla, että esim. ratajuoksuista kiinnostutaan. Todennäkösesti ainakin tultaisiin käymää perus pentukurssi. Tarkat suunitelmat on siis vielä auki, tarkentuu koiran mukaan. Meillä on siis cairnnarttu (täyttää tammikuun alussa vuoden) ja usein äiti päivällä kotona, joten koiran ei tarvisi olla yksin (jota tietenkin harjotellaan kumminkin). Koira saisi olla aika helppo kouluttaa, ihmis- ja koirasosiaalinen (tietenkin sosiaalistaminen vaikuttaa asiaa mutta perusluonteeltaan).

Olisi tosi kiva, jos joku osaisi kertoa jotain noista kolmesta rodusta. Sopivatko toiveisiin?

Olen jo pitkään haaveillut omasta italiaanosta! Rotu on kiinnostava ja olen saanut siitä erittäin positiivisen kuvan. Kokemusta minulla ei ole kyseisestä rodusta. Päässäni pyörii koko ajan ajatus hankkia oma italiaano! Mutta olen opiskelija, joten rahaa ei välttämättä olisi koiran hinnan virran. :( Olisi niin mahtavaa kun kotona odottaisi aivan oma koira jolle itse olisin se tärkein ihminen. Äidilläni on sekaroituinen uros, jonka osti periaatteessa minulle ja muulle perheelle, mutta äitini on kyseisen koiran mamma, eikä se muista niin välitäkkään. Sain kuitenkin paljon kokemusta n. kuuden vuoden ajalta. Tuo meidän Onni on tempperamenttinen terrieri eikä mitenkään helppo tapaus! Kuitenkin sain siitä ihan mukavan koiran koulutettua!

Luin tässä lähiaikoina sijoituksesta. Sijoitusnarttu kuulostaisi niin houkuttelevalta!
Kauhea koirakuume! Onniakaan ei näe kun pari kertaa viikossa, jos äidin luokse piipahdan. Enkä voi ottaa sitä rapsuteltavaksi omaan kotiini, kun se vaan piippaa ovella ja odottaa äitiä..

^ Kannattaa muistaa, että koiran ostohinta on pieni siihen verrattuna mitä koira VOI tulla maksamaan noin muuten elinaikanaan. Mulla esimerkiksi meni koiran ekan elinvuoden aikana yli 1000e rahaa eläinlääkärikuluihin patella luksaation vuoksi, ja olen myös siis opiskelija. Sitten jos tuo sattuu omalle kohdalle, niin on vaan maksettava. Eli kyllä kannattaa kerätä säästöön ensin koiran ostohinta ja sitten vielä vähän ylimääräistä mahdollisten eläinlääkärikulujen vuoksi.
Sijoitukseen ei kukaan kasvattaja kyllä koiraa anna, jos sen tähden sijoituskoiran haluaa, että se maksaa vähemmän.

Mulle on näillä näkymin tulossa kolmen viikon päästä italiaanonarttu sijoitukseen.
Jos nyt päästään vaan kasvattajan kanssa sijoitussopimuksesta molemmille sopivaan ratkaisuun.
Mutta kyllähän sijoituskoira sinäänsä enemmän työtä teettää kuin oma koira. Se täytyy viedä näyttelyihin, jos kasvattaja niin haluaa, ja kasvattajalla on muutenkin sananvaltaa koiran suhteen. Koira ei siis vielä ole oma. Toisaalta mä nään sen niinkin, että nyt ainakin saan apua kasvattajalta kaikessa, kun hänkin haluaa tietysti koiran parasta. Ei tarvitse heti aluksi ihan yksin vastata kaikista koiraan liittyvistä asioista.

"Sijoitukseen ei kukaan kasvattaja kyllä koiraa anna, jos sen tähden sijoituskoiran haluaa, että se maksaa vähemmän."

Käsitit väärin. En ole ottamassa koiraa sijoitukseen vain "alemman hinnan" takia.
Olen kiinnostunut näyttelyistä ja muusta koiran kanssa harrastamisesta. Kävisin mielelläni koiran kanssa jossain. :) Tiedän kyllä että koirasta koituu kuluja, mutta kuitenkin kokemusta koirista, enkä siis ole mikään täysin kokematon niissä jutuissa.
Minkä takia itse otit sijoitukseen italiaanon? :) Tuskin itsekään halvemman hinnan takia? Niin.
Rotu kiehtoo minua todella. Ja jos vain joskus saisin itselleni italiaanon (oman taikka sijoituskoiran), olisin tavattoman onnellinen! Myönnän, että olen vain vähän tietämätön siinä suhteessa, että pitäisikö minun ottaa kenneleihin yhteyttä, vai minkä kautta voisin saada informaatiota mahdollisista sijoituskoirista? Tai olisiko jollain sellaista tarjolla?
Tää on ihan hirveetä! Mielessä pyörii joka päivä ajatus siitä, että hankkisin itikan! Toivottavasti toiveeni joskus toteutuisi.

Kennelliiton sijoitussopimuksesta:
"Kulujen jako. Luovuttaja vastaa koiran jalostuskäytön aiheuttamista kuluista (mm.
rodunomaisten terveystarkastusten aiheuttamat kulut, astutusmaksu ja nartun lisäruokinta
odotus- ja imetysaikana) sekä näyttely-, koe- ja kilpailukuluista (mm. ilmoittautumismaksut,
matka- ja trimmauskulut), jos hän on pidättänyt itsellään nämä oikeudet.
Vastaanottaja vastaa koiran tavanmukaisesta hoidosta aiheutuneista kuluista (mm.
ruokinta ja sairauskulut) sekä koiraverosta. Muista kuin jalostuskäytön aiheuttamista tai
koiran tavanmukaiseen hoitoon kuuluvista eläinlääkärikuluista osapuolet vastaavat
puoliksi omistusoikeuden siirtymiseen asti."

^Ahaa, no mä tartuin vaan tohon lauseeseen:

emmej kirjoitti:

Mutta olen opiskelija, joten rahaa ei välttämättä olisi koiran hinnan virran.

Että kyllä mä suosittelisin säästämään sen koiran hinnan ensin, jos vaikka koiraa ei sijoitukseen löytyisikään vaan päättäisitkin ostaa oman. Mäkin säästin jo viime kesätyönpalkoista koiran hinnan, vaikken tiennyt, olisko koira tulossa nyt syksyllä vai vasta ensi keväänä.

Mutta joo. Mäkään en ole mikään italiaanoasiantuntija, kun vasta ensimmäinen sellainen on tulossa, mutta aivan ihanalta rodulta vaikuttaa.

Ja italiaanothan on tosi kiintyväisiä omistajaansa, joten saisit siitä sitten ainakin "sun koiran".

Mä otan sijoitukseen tuon koiran (eli siis mulla ei vielä ole koiraa, eikä olla tehty sopimusta niin sen tulo ei ole aivan 100% varmaa, selviää varmaankin lähipäivinä miten tässä käy...) sen takia, että kasvattaja tarjosi sitä sijoitukseen. Jos olisi tarjonnut omaksi, olisin ostanut sen ihan omaksi. Mulle se on oikeastaan ihan sama, kun näyttelyissä kuitenkin aiotaan käydä.

Täältä löytyy italianvinttikoiran kasvattajia. Katsele vähän, mikä kasvattaja vaikuttaisi hyvältä ja laita vaikka sähköpostia, missä kerrot itsestäsi ja että olisit kiinnostunut italiaanosta.

Aivan! :D Tarkoitin siinä että ei olisi rahaa kyllä sijoitukseenkaan ottaa tällä hetkellä. :) Kun jos sekin on ainakin puolet koiran hinnasta. Ens kesänä vois olla mahdollisuus..
Puhuin kaverilleni asiasta, että jos hankkisin ihan oman koiran, niin tämä on ihan ihmeissään: "no et kyl hanki! mieti ny hei vähän!".
Muutenkin mulla on vaan aikaa. Koulun jälkeen ei ole oikeastaan mitään muuta, kun pari kertaa viikossa ratsastusta.
Koira kulkisi mukanani eri paikkoihin, enkä näkisi siinä ongelmaa. :) Tosiaan, poikaystäväni ei välttämättä olisi niin innoissaan jos hankkisin asuntoomme itikkapennun, mutta eihän sellainen pieni mitään tilaa vie :o ;)
Olenkin tutkinut sic:n sivuja ennenkin. :) Pentuvälityksen pentueita seurailen silloin tällöin kieli pitkänä!

Hei, sun pitää alkaa kirjoittamaan jotain blogia tms. jos ja kun oma italiaanosi saapuu kotiisi! :) Lukisin mielelläni!

^ Kyllä sun kannattaa poikaystävän kanssa puhua asiat selväksi, ennen koiraa. Vaikkei se koira paljon tilaa viekään, niin kyllä koko perheen täytyy olla samaa mieltä pennun hankinnasta.

Mä olen aika laiska bloggaaja, joten en usko, että jaksaisin blogia pitää. No, katsotaan.

Joko olet tutustunut italiaanofoorumiin? Sieltä löytyy paljon tietoa, kuvia ja kertomuksia italiaanoista.

Jos ensi kesäksi harkitset pennun ottamista, niin ihan hyvin voit jo alkaa ottaa kasvattajiin yhteyttä.

Muoks. Virheet.

Hih, eilen kysäsin siltä (miljoonannen kerran kylläkin jo..), että mitä sanoisit et enskesänä kun lähdet inttiin ja en halua olla viikkoisin ihan ypöyksin... Hankkisin pienen italiaanopennun! :3
Vastaukseksi en saanut kieltävääkään, jotain hymäilyä ;) Kyllä se siitä leppyy!

Joo tuollakin olen surffaillut ja koirakuume senkun vaan kasvaa! Saisi laissa kieltää tollaset sivut! ;D
Niin, voisihan se olla järkevää aloittaa hyvissä ajoin pennun etsiskely ja kysellä etukäteen, että olisiko vaikka ennen kesää syntymässä kevätpentuja. Haluaisin harmaan nartun! isabellanvärinen kävisi myös. Valkoisetkin ovat aika kauniita! Mutta tietty jos pennun saa, niin en usko että värillä on enää siinä vaiheessa väliä!

^ Juu mullakin oli haaveissa harmaa tai isabella narttu, ja kuinkas kävikään, nyt oon hankkimassa mustaa! Ei sillä värillä mulle loppujen lopuksi ole mitään väliä jos muut asiat ovat kunnossa. :)

Näin kävi, ettei sijoitusnarttua tulekaan. Uusi pentue on kuitenkin jo tiedossa, joten toivon mukaan ensi vuoden helmi-maaliskuussa pikkuinen kotiutuu!