Koirat.com

Näköjään tullut 50 sivua täyteen, joten aloitetaan uusi.
Edellinen löytyy tästä linkistä

Hei!

Ajattelin kysellä, että mitä corginne ovat painaneet pentuna (4kk -9kk)? Ja tasaantuuko paino kun pentu siirretään aikuisen ruoalle. Meille tuli uusi pentu heinäkuussa ja sen kasvuvauhti tuntuu todella hurjalta verrattuna vanhemman koiramme pentuaikaan.

^Meillä pemu kasvoi suht tasaisesti pentuna. Reilu nelikuisena painoi 8.5kg, viisikuisena 10.5kg, puolivuosikkaana 12.3kg. Eli painoa tuli aika tasaisesti kilo-kaksi kuukaudessa. Nyt ei olla kuukauteen punnittu, mutta veikkaisin että pian 14-kuisena voisi painaa jo sen 17kg. Joppe on pemuksi aika iso, ja nyt vasta ruvennu tulemaan sitä massaa. Onhan se hyvä, että hitaasti kehittyy. Puolivuotisena muuten meinasi lähteä paino laskemaan, oltiin siirrytty ruokailemaan kaksi kertaa päivässä ja se jätti aterioita usein väliin, varmaankin narttujen juoksujen vuoksi. Nyt on taas ruoka maistunu oikein hyvin.

Ensi viikon torstaina vien Jopen kastroitavaksi, vää!

^ Itelläki käynyt mielessä että leikkauttais tän nartun, mutta mietin sitä kyllä vielä jonkin aikaa.
Meidän perheen tipsu kuoli nisäkasvainten levitessä, joten on jäänyt pyörimään mieleen että mitä jos kuitenkin leikkauttais tän. Säästyis myös kohtutulehduksilta...

^Eikös niin ccorr että sulla oli vielä pentu kanssa? Mä en kyllä missään nimessä leikkauttais nuorta koiraa ilman pätevää syytä. Nytkin kynsin hampain teen tuon kastraation, olisin kyllä kovasti toivonut että ne kivekset olis maagisesti sieltä laskeutunut (näyttelyitä varten). Mutta kun ei, odotellaan sit seuraavaa koirulia jonka kanssa voi harrastaa luomuna. ;)

Joo onhan tuo ihan totta. Tuo pötkö on puolitoistavuotias, enkä toki vielä sitä leikkauttaisikaan, mutta jos niin vähän vanhemmalla iällä. Oon mä kyllä miettinyt että ei se oo tavallaan mun oikeus viedä koiraa leikattavaksi erityisesti kun ei oo mitään välttämätöntä syytä siihen, jotenkin tuntuis kyllä pahalta. Ja eihän sitä ikinä tiedä, ei välttämättä tuliskaan koskaan mitään ongelmia vaikka ei leikattu olisikaan.

Mä oon niin päivitelly aina, et meille ei koskaan hommata sadetakkia. Noh, nyt mun oli aivan pakko ku Petenkoiratavikkeessa oli vielä tarjoukset voimassa! Lähtipä sitte tilaukseen pinkki Lifeguard Storm Saapi nähdä kun tulee, et miten istuu neidin päälle.

^ Oi varmaan aivan ihana, pinkkikin vielä Fluffyn kanssa siitä sadetakista on varmaan kyllä paljon hyötyä :D

Pinkki on ihan totaalisesti mun lemppariväri ja koirillakin on pinkkiä/vaaleenpunasta. Nitalla on ihan jo huo Hurtta Lifeguard pinkit y-valjaat ja mun toisella koiralla on pari vaaleenpunasta itsetehtyä pantaa :D Pinkki on pop ja ainakin takuuvarmasti sopii Nitalle.

Joo, ainut että tossa sadetakissa ei siis ole tuota mahasuojaosaa, eli toi ei siis suojaa mahaa kuralta. Tai mun tietääkseni tuossa ei ole sitä. No ei se mitään ku muuten suojaa kuitenki

^Ei oo mahasuojaa. :) Me ostettiin tuo sama mutta keltaisena. :) Vähän pitää modifioida sitä lyhyemmnmalliseksi niin saadaan käyttöön ku pienempi koko oli ahdas rintakehän kohdilta. :/

Mulla on onneks pienikokonen narttu, ni luulis ton koon 45 menevän hyvin. Kunhan ei jää edestä liian väljäks, vaik vähän kyl epäilen

Hei vaan Corgien omistajat. Koska tuo rotukysely palsta vaikuttaa hieman hiljaiselta ja koska Welsh Corgi on kummitellut mielessäni pisimpään, niin kyselen teiltä täältä pari kysymystä. Toivottavasti ei haittaa.

Eli kysymykset:
- Sopiiko Welsh Corgi kerrostaloon?
- Paljonko se vaatii liikuntaa? Tai siis riittäisikö noin 1,5 - 2 tuntia lenkkeilyä päivässä ja tuohon päälle kaikki muut puuhastelut, kuten koirapuisto, kepin/pallon heitto, jne?

Lainaan nyt tähän ton ekan keskustelun aloituspostauksen, missä on corgin rotukuvaus.

"Welsh Corgi on suuri paimenkoira pienessä koossa. Corgin rotunimikkeellä kulkee kaksi erillistä rotua, joista yleisempi on welsh corgi pembroke. Pembroken suosio perustuu varmaankin siihen, että Englannin hovissa on jo vuosikymmeniä kasvatettu tätä rotua. Welsh corgi cardigan on "serkkuaan" huomattavasti harvinaisempi, joskin vuosi vuodelta se kirii pikkuhiljaa pembroken etumatkaa kiinni. Suomessa näiden molempien rotujen yhteinen yhdistys on Suomen Welsh Corgi Seura ry., mutta muualla maailmassa ei ole ollenkaan harvinaista, että "serkuksilla" on kummallakin omat yhdistyksensä.

Mitä ihmeen eroa sitten näillä kahdella on?

Ennen Suomessa voimaan tullutta häntien typistyskieltoa oli vastaus yleensä se, että pembrokella ei ole häntää ja cardiganilla on. Entäpä nyt kun molemmilla on häntä? Häntä ei tosiaankaan ole se ainoa ulkonäöllinen tunnusmerkki. Cardigan on yleisesti ottaen hieman vahvempi ja antaa näin ollen isomman vaikutelman. Korvien koossa ja muodossa on myös eroa, sillä cardiganin korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät kuin pembroken. Cardigan on myös rungoltaan pidempi ja yleisvaikutelmaltaan "kirveellä veistetty". Pembroke on yleislinjoiltaan pyöreämpi ja lyhyempi. Jos mennään ihan pikkuseikkoihin, niin voidaan vielä huomauttaa, että pembroken tassujen tulisi olla soikeat (cardin pyöreät) ja pään ilme on pemulla kettumaisempi kuin cardin. Toki on vielä paljon erottavia rakenteellisia pikkuseikkoja, mutta tuskin niillä on merkitystä valittaessa kumpi corgi perheeseen hankitaan. Tärkeintähän on luonne!
Rotujen luonteet poikkeavat jonkun verran, joskin molempia voidaan kuvata pirteiksi paimenkoiriksi, joille lauma on tärkeä ja palvelualttiutta riittää. Pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on. Esimerkiksi pemu on yleensä enemmän koko perheen (ja välillä koko korttelin) koira, kun taas cardi saattaa joskus suhtautua hieman pidättyväisestikin vieraita kohtaan. Pidättyväisyys
ei kuitenkaan tarkoita arkuutta, vaan harkintakykyä siitä, kannattaako vierasta yleensä edes puhutella. Cardigan on huumorintajuisempi kuin pembroke, se saattaa ajoittain heittäytyä ihan vain huvikseen pelleksi. Cardiganille voi nauraa - se vain yhtyy ilonpitoosi. Pembroke on corgikaksikosta se sähäkämpi versio, "tomerataara"-nimitys voisi kuvata pemun luonnetta parhaiten. Se on aina valmiina vauhtiin ja vipellykseen. Cardigan katsoo ensin kelloa, pesee tassunsa, katsoo omistajaansa vielä kerran "oletko nyt ihan tosissasi" -ilmeellä ja toimii vasta sitten - harkitusti. Kun cardiganin saa syttymään, sähäkkyys on taatusti samaa luokkaa kuin "serkulla". Corgi on kuitenkin aina corgi: peloton paimenkoira ja mielestään suuri (ainakin maailman suurin. Molemmilla corgimuunnoksilla on luonnevaihteluita suuntaan ja toiseen, mutta se mikä on kuitenkin pysyvää muunnoksesta ja yksilöstä huolimatta, on viisaus ja lojaalisuus omistajaa kohtaan.

Miksi corgi on niin matala?

Corgien alkuperäinen tarkoitus on ollut maatalon monitoimikoira. Se on hoitanut niin vahdin, rottakoiran ja paimenen virkaa. Corgin paimennettavina oli yleensä karjaa ja työnsä se hoiti näykkimällä lehmiä kintereistä. Koska aikoinaan hyvät paimenkoirat olivat sonniakin arvokkaampia, oli suuri vahinko, jos koira loukkaantui (pahimmassa tapauksessa menehtyi) paimennettavana olevan lehmän potkusta. Siksi tällaiset matalat paimenet olivat niin hyödyllisiä näissä oloissa. Paimenominaisuudet ovat vielä nykypäivän corgeissa hyvin pinnalla. Ei ole kovin harvinaista, että innostuessaan nämä tynkäjalat purkavat paimennusviettiä isäntäväkensä nilkkoihin.

Mitä corgin kanssa voi harrastaa?

Corgi on monipuolinen koira. Itseasiassa vain mielikuvitus asettaa rajat kouluttamiselle. Corgeja näkee niin toko- ja agilitykilpailuissa kuin pelastuskoirakokeissakin. Corgit etsivät sieniä, paimentavat karjaa, esittävät vieraille temppuja, vahtivat lapsia, lenkkeilyttävät isäntiä ja lämmittävät emäntiä. Corgiharrastajat ovat myös aktiivisia näyttelyissäkävijöitä.
Corgi on tulevaisuuden rotu. Koko ajan kaupungistuvassa elinympäristössämme on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tilaa suurille koirille. Tässä tilanteessa corgi on mitä parhain kaveri. Se kulkee kätevästi kokonsa puolesta mukana kaikissa julkisissa kulkuvälineissä, mutta vaaran uhatessa siitä on taatusti paljon isomman koiran edestä turvaa ja suojelua. Corgi on myös hyvin sopeutuvainen rotu. Se rakastaa maaseudun rauhallista elämää eläimineen ja rotankoloineen, mutta ei missään tapauksessa pane hanttiin mielenkiintoista kaupunkielämääkään. Corgi viihtyy siellä, missä sen isäntäkin on - pelkäksi pihakoiraksi siitä ei siis missään tapauksessa ole.

Lähteekö siitä paljon karvaa?

Mikäli esitit edellisen kysymyksen siinä pelossa, että sohvasi karvoittuvat ja vaatteissasi roikkuu puolipitkiä karvoja, unohda corgin hankinta (tai siis koiran hankinta)! Corgilla on vahva kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa noin kaksi kertaa vuodessa. Näinä karvanlähtöaikoina tuntuu yleensä siltä, että karvaa on kaikkialla - jopa ruoassa. Säännöllinen, lähes päivittäinen kampaaminen teräskammalla pitää kuitenkin karvanlähtöaikoina talouden jossain määrin siistinä. Mitä useammin karvanlähtöaikana corgia kampaa, sitä nopeammin tämä karvasirkus onkin ohi. Väliaikoina turkki on hyvin helppohoitoinen ja siisti, silloin se vaatii vain satunnaisesti harjausta eikä välttämättä sitäkään. Silloin tällöin syntyy myös ns. fluffy-pentuja, eli pitkäkarvaisia (kuva vieressä). Niiden suloinen karvapeite on näyttelyissä virheellinen, mutta suloisen lemmikin virkaa se ei himmennä ollenkaan. Omistajan tulee vain silloin olla hieman huolellisempi, ettei pehmeä ja pitkä karva takkuunnu.

Haukkuuko se paljon?

Tähän kysymykseen joudumme valitettavasti kertomaan, että corgit ovat suhteellisen herkkähaukkuisia. Mikäli haluat ehdottoman hiljaisen koiran, suosittelemme, että katselet muuta rotua. Herkkähaukkuisuus ei kuitenkaan tarkoita rasittavaa kokoaikaista räksytystä, corgi vain tykkää ilmoittaa kuuluvasti asiansa. Corgin haukkuminen on kuitenkin suhteellisen helposti koulutuksella ohjattavissa. Tiedetään tapauksia, joissa useita corgeja on asunut samassa kerrostaloasunnossa ja silti naapurosopu ja talon hiljaisuus säilyi. Se on kuitenkin varmaa, että täydellisen äänetöntä koiraa et corgista saa.


Ovatko ne terveitä?

Corgi on moneen muuhun rotuun verrattuna suhteellisen terve rotu. Mitään erityistä, nimenomaan corgeihin liittyvää vakavaa ongelmaa ei ole. Muutamista sairauksista tulee kuitenkin mainita.
Silmäsairaudet
Corgeissa ilmenee jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia (HC, RD, PRA ja PPM). Näistä PRA ja HC johtavat sokeuteen. Tätä kirjoitettaessa Suomessa ei vielä ole PRA-tapauksia, mutta jokunen HC (kaihi) -tapaus kylläkin. Muualla maailmassa sairaita koiria on, joten tämä "peikko" ei varmas
ti ajan kuluessa kierrä Suomeakaan. Jalostukseen käytettävät koirat kuitenkin tutkitaan säännöllisesti ja s
airaiden koirien pennuttamista tietenkin tulisi välttää. Mitään tutkimuspakkoa rekisteröinnin ehtona ei kuitenkaan ole, joten onkin tärkeää ottaa selvää vanhempien tutkimustuloksista ennen kuin ryntää suin päin pentua ostamaan. Cardiganeille on kehitetty verikokeesta tehtävä DNA-testi, jolla selvitetään koiran perimä PRA-sairauteen. Tutkimustulokset kertovat onko koira perimältään vapaa PRA:sta (ei voi jättää sairaita jälkeläisiä), kantaja (ei ole itse sairas, mutta voi periyttää sairautta) vai sairas (on sairas ja periyttää sairautta jälkeläisilleen, kaikki jälkeläiset aina vähintään kantajia). SWCS:n jalostustoimikunta ylläpitää listaa DNA-testatuista koirista. Tähän mennessä Suomesta on löytynyt 4 kantajaa ja lukuisa joukko "vapaita". Ainoatakaan sairasta ei ole vielä ilmennyt. Toiveena olisi, ettei todistettua kantajaa yhdistettäisi DNA-testaamattomaan.
Lonkkaniveldysplasia
Lonkkien kuvaaminen on suhteellisen uusi tulokas corgien parissa ja kuvausmäärät ovat vielä niin pieniä, että tarkemman analyysin teko lonkkavika-asteen suhteen on melko vaikeaa. Tähänastisten kuvaustulosten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että paljon on terveitä ja jonkun verran lievää lonkkavikaa sairastavia (aste C), joitakin yksittäisiä lonkkavikatapauksia tunnetaan. Tiedon keräämistä jatketaan ja jotta jalostustoimikunnille saataisiin lisää tietoa, olisikin tärkeää, että ihan kotikoiratkin kuvattaisiin. Corgiseura järjesti syksyllä 1996 eri puolilla Suomea lonkkakuvauskampanjan ja osallistujia oli kiitettävästi.
Selkäviat
Satunnaisesti kuulee surullisia viestejä corgeista, joilla on selkä pettänyt kesken raisuimman menon. Tämä on valitettavaa ja tapauksia on sen verran, että voidaan puhua jonkinasteisesta ongelmasta. Selkäongelmien syntyyn on monia syitä, joista perinnöllisyyttäkään ei voida sulkea pois. Perinnöllisyyden osuutta selkäongelmiin ollaankin parhaillaan selvittämässä. Mikäli perimässä on taipumusta selkäongelmiin ja koiran yleiskunto ja lihaksisto on päässyt huonoksi ja kiloja on liikaa, on corgiparalla riski kipeyttää selkänsä. Vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto ja monipuolinen liikunta ja lihashuolto antavat corgille parhaan mahdollisen suojan ongelmaa vastaan. Nykypäivänä monelta jalostukseen käytettävältä koiralta onkin kaiken varalta kuvattu selkä ja tunnollinen kasvattaja ei käytä sairaita jalostukseen."

Lähde: Corgiseura

Naya kirjoitti:

Eli kysymykset:
- Sopiiko Welsh Corgi kerrostaloon?
- Paljonko se vaatii liikuntaa? Tai siis riittäisikö noin 1,5 - 2 tuntia lenkkeilyä päivässä ja tuohon päälle kaikki muut puuhastelut, kuten koirapuisto, kepin/pallon heitto, jne?

Toivottavasti osaan jotenkin auttaa:

Itse asun tällä hetkellä yksiössä 1,5-vuotiaan pemunartun kanssa ja hyvin on toiminut! Kun pennusta asti tottuu siihen että ääniä kuuluu niin ei ainakaan meillä oo ollut ongelmaa. Semmosta "puhkumista" hieman, varsinkin kun meidän rappukäytävässä kuuluu todella selkeästi jos joku naapureista avaa oman ulko-ovensa. Se kuulostaa ihan siltä kuin joku yrittäis mun ovesta sisään, joten en ihmettele että koira on ihmeissään. Toki nykyään se tekee sitä aika harvoin, kun on tottunut niihin ääniin. Ja kun ei se koskaan oikeastaan hauku, ainoastaan puhkuu vaan, niin ei oo ketään häirinnyt. :)

Me tehdään aamuisin pieni lenkki ja iltapäivällä n. 1,5-2 tunnin lenkki + aika usein koirapuistossa käydään päälle, ja vielä illalla käydään pissatuslenkillä, niin hyvin tuolle se on riittänyt. Muun ajan se joko nukkuu tai leikkii leluilla, tai sitten treenataan. En oo kokenut mitenkään ongelmalliseksi sitä että asuu yksiössä, koska pienellä koiralla on sielläkin ihan hyvin tilaa leikkiä ja kun ite huolehdin siitä että aivotyötä ja liikuntaa tulee tarpeeksi niin hyvin toimii. Viikonloppuisin ajetaan usein autolla kauemmas semmoseen paikkaan missä voi pitää koiraa irti, niin tulee tehtyä lenkkejä irtikin. :)

Oi miten nätti! Tuo takkihan sopii tosi hyvin Nitalle.
Me käytiin tänään pitkästä aikaa ohjatuissa rallytokotreeneissä ja meni kyllä tosi hyvin. Uskallan ehkä viedä ton neidin kisoihin ens kuussa.

Minkä kokoisena Sherlock tilasit Nitalle tuon takin? Mie ostin Muhkulle joskus tuollaisen, olisko ollut 35 kokoa, ja oli kaulan alueelta aivan liian pieni.

Meillä ollaan kipeenä, Muhku alkoi muutama päivä sitten järsiä häntäänsä ja on noin viikon vältellyt kävelyä. Ei kuitenkaan ole ontunut niinkuin nivelongelmissa. Tänään sitten avo käytti pötkön lääkärillä niin olivat tyhjentäneet anaalirauhaset ja hännästä ajeltiin karvoja koska oli tulehtunut. Nyt syödään antibiootteja ja tungetaan rasvoja ja liuoksia viikko häntään. Ja pidetään lautasantennia.

Laitanpa muutaman kuvan tähän ku nei ole aikoihin tullut laitettua.

mmaija kirjoitti:

Minkä kokoisena Sherlock tilasit Nitalle tuon takin?

Tilasin tuon koon 45 ja se on just passeli tuolle :)

Mun pieni kookimakkara tänään jo 3vee!

Voi luoja nyt sapettaa! Viestittelin hieman erään pemukasvattajan kanssa kesällä sähköpostin välityksellä. Yhtäkkiä kasvattaja ei enää vastannut s.postiini joten unohdin koko jutun. Nyt sitten hotmail työnsi inboxiin jotain monta kuukautta sitten lähetettyjä sähköposteja, joiden joukossa oli myös vastaus tältä kasvattajalta. Olisi vielä s.postin mukaan oltu ihan potentiaalisia pennunostajia. No syntyyhän noita pentueita muuallekin, mutta tuo yhdistelmä olisi ollut niin kiinnostava.