Koirat.com

^ Voi harmi mikä säkä sattunu. Mullakin oli menny meidän toko-ohjaajan lähettämät sähköpostit suoraan roskakoriin, onneks niitä ei ollu ku pari kappaletta. Mut kyl niit pennejä tosiaan tulee aina lisää!

Mäkin tässä vaan odottelen odottelemasta päästyäni, nartulla alkaa varmasti ensi kuussa juoksut ja sit se tuskainen ruljanssi vasta alkaakin! Astutus - ultra - odotusaika - pentujen syntyminen. Katotaan kerkeävätkö enää tänä vuonna maailmaan vai meneekö ens vuoden puolelle.

Meil meni lusikat jakoon miehen kans ja se nyt anto omista nimistään Jopen mulle (en tämän takia halunnu koskaan molempien nimiin koiraa), oon kyllä todella onnellinen. Ei mulla suuria suunnitelmia meille ole, kotitokoa todennäköisesti koska ei ole talven ajaksi missään sisätreenipaikkaa, ja agility kiinnostais kans kovasti mut se tulee ajankohtaisemmaksi sit kun toi herra alkaa oleen sen kaks ja voi ottaa lonkka- yms. kuvat ja katsoa mitä sitten tehdään. Toki vois jo kevättä miettiä mutta olen nyt sen verran positiivinen että jos silloin pyörii pikku penne jaloissa niin tuskin tulee aktiivitreenaamisesta mitään. Pitääp kattoo tilanteen mukaan.


Tässä meidän viikonlopun paardiboit, Joppe edustaa ravaatissaan.

Hubs, tuplat.

Hei kaikille, uusi onnellinen Corgi-omistaja ilmoittautuu foorumeille! Pemu Korkkikundi nyt reilu kahden kuun ikäinen ja saapui eilen uuteen kotiinsa =)

Toivottavasti aktiivisena täälläkin, nyt tuntuu olevan vähän kädet ( ja tassut) täynnä uutta ja ihmeellistä molemminpuolin !

^ Onnea pennelistä! Hyvän rodun olet valinnut

Ja mä vaadin paljon kuvia näytille

Kiitos :) siltä tässä itsestäkkin tuntuu että nappiin meni ! Tässä muutama kuvanen pennusta !

On siis yksi uros isosta pentueesta joka syntyi Kimossa, pohjanmaalla. Peilikuva tullut tutuksi kun tarpeeksi monta kertaa juostu rämähtäen kaverin kanssa leikkimään joka siinä toisella puolella tapittaa





Mut on niin myyty..

Voi hyvänen aika mikä nappisilmä! Mäkin oisin myyty kyl tuommosesta jätkästä.

Itekki vähän tunkeen jo tänne palstalle, jos se pemuherranen meillekin jossain hamassa tulevaisuudessa kotiutuis.
Voisin semmosta kysästä yleisesti corgiomistajilta että onko joku sellanen asia/ominaisuus/ominaisuuden puute mikä yllätti ensimmäisen corgin omistamisessa? Että siis oliko mitään sellasia asioita mihin ette osanneet aluksi varautua, tai sitten taas sellasia ominaisuuksia mihin jo ennalta varauduitte mutta ne ei ollutkaan niin iso juttu teidän hauvan kohdalla?

^^ Kääks mikä kakara
_

Kääk, meillä olis joulukuun alussa muutto kerrostaloon! Nitahan ei oo koskaan asunu kerrostalossa, mut varmasti tottuu kyllä ajan ja opetuksen myötä. Kiva vaan kolmas kerros, arveluttaa et kestääkö ku päivittäin ravaa noita rappusia.

^ Hyvin se kerrostaloon totuttautuminen varmasti menee, kaikkeenhan nää pystyy sopeutuun!

Hmm, pitäsköhän munkin huolestua noista rappusista, asutaan meinaan kans juurikin kolmannessa kerroksessa kerrostalos ja corgia ollaan kaavailtu. Mut luulis et jos on selän ja koipien lihaskunto reilassa niin tuskin ongelmia rappusista tulee, eiks niin? Liukastumisvaarankin mä nään enemmän isojen rotujen (etenkin niiden pentujen) kannalta ongelmallisena.

^Mä en kyllä pennulle suosittele portaita. Joppekaan ei menny ainakaan ekaan puoleen vuoteen portaita, silloin se kulki kainalossa. Toki me vähän harjoiteltiin muutama porras, että tottu siihen. Mut eipä pennun fysiikalla oikein niitä portaita kannata tahkota..

Nyt on talossa yhdet kierreportaat (ja onneksi myös hissi), Joppe pelkäs ihan hillittömästi noita portaita (aiemmassa talossa suorat portaat), nyt on vähän tottunu ku oon järjestelmällisesti menny niitä rauhassa että tottuu siihenkin.

Ja vastaus dinskin aiemman viestin kysymykseen, mä oon oikeasti aika yllättynyt miten helppo tää pemulainen on ollu. Tää on mun eka koira ja olin ihan kusi sukassa että tuleeko siitä ihan hirviö jos en osaa kouluttaa sitä.. Ja nyt mulla on perustottelevainen ja mukava koirakaveri vieressä. Toki nyt kun ei oo ollu hetkeen yksin ja mekin muutettiin kahdestaan asumaan niin jotain pientä on tylsyyksissään nakerrellut, mm. sohvan kulmaa ja eilen oli saanu jotenki tv-tasolta suihkupullon ja järsiny sitä?? Oon käyttäny sitä jos kovasti haukkuu ovelle kun joku tulee ruiskimalla, Joppe oli näköjään vähän toista mieltä!

^
Joo siis unohdin mainita että pentu tottakai kannetaan portaissa, mutta mietin tota aikuisikää kun Sherlock sitä tuossa kans pohti. Kyl myö edellinenkin haukku kannettiin pentuaika rappusissa ja siitä tuli noin 40-kilonen lopulta, ite aloin jo ylöspäin rappusia harjotella sen kanssa 4-5kk:n iässä kun oli niin painava jätkä, tai sitte pyysin avon kantamaan sen tokasta kerroksesta että päästiin lenkille. Myös siin vaiheessa kun panosteiitti vielä 8kk:n ikäsenä vähän vaivas niin piti kantaa, siinä hoiti kyllä mies ne kanteluhommat. Mutta onneks corgit on niin köykäsiä että niitä nyt kantelee ilomielin ennenkö oppii rappuset.

Mä oon kyl miettiny noita meidän portaita että pelkääköhän pentu niitä kun ykkös kerroksen jälkeen tommoset mistä näkyy rappujen väleistä läpi... Kaverin iso sekarotunenkin oli ihan ihmeissään aluks kun tulivat kylään et mitäs nää leijuvat tasanteet, en varmana mene! Ja nuistahan voisi ihan pieni (=luovutusikänen) kookipentu lipsahtaa ja pudotakin, niin ihan senki takia aiotaan kantaa. Mietin jopa että ostas valjaat, että JOS käy niin kauheesti että se ryntäis sieltä portaan välistä niin ei sitten kuristuis pantaan&hihnaan sillä välin kun apua ootellaan. Mut kattoo ny, onneks pennut kasvaa nopeesti.

Hyvä toi suihkupullon järsintä! Tiettyhän siin on varmaan sun hajua että ehkä sen takia napsi, mut ihan vaikuttaa siltä että ikävä tavara pois päiviltä... :D Mut eiköhän Joppe asetu, jos on kerta muutoinki ollu helppo kaveri niin sit kun se tottuu uuteen asuinpaikkaan ja hoodeihin ni yksinolokin onnistunee. Kiitti vastailusta! Tuleeko muilla mieleen corgeistansa yllättäviä juttuja?

Onhan meillä tässä rivarissakin yläkerta ja sinne menee rappuset, myös terassilla rappuset. Joka päivähän me noita rappusia tallataan ylös ja alas, mut tosiaan kun kerrostalossa kolmannessa kerroksessa on enempi rappusia Noh, saahan ton kainaloon jos siltä tuntuu. Hissikin löytyy, mut mä en mielelläni koirien kanssa kyllä hissiä käytä. Mulla on meinaan iskostunu takaraivoon pelko, että mitä jos hihna jää oven väliin tmv.

Mäkin yllätyin siitä miten helppo tää pemu on. Olin varautunu vaikka mihin, koska meillä on ennen ollut ainoastaan tiibetinspanieleita jotka on mielestäni tosi helppoja, niin kuvittelin että tulee vaikka mitä taisteluja koiran kanssa. Mutta pyh! Alussa oli vähän semmosta että yritti komentaa, mutta niistä selvittiin tosi helposti. Ja lisäksi se miten nopeasti koira oppi, tuli yllätyksenä (plus en ollu tottunu siihen oppimisen/miellyttämisen halun määrään, kun meidän tipsuilla sitä ei paljonkaan oo ollu )

^^
Myö edellisen koiran kans jos käytettiin hissiä (esim. mun äidille mentäessä, viides kerros) ni opetettiin että koira istuu aivan hissin takaosassa eikä käy siellä hääräämään ennenkö on ovi auki ja ihmiset ulkona hissistä. Hisseis on myös onneks nykyään aina seis- ja hälytys-napit jos oikeesti jää jumiin. Mutta tottakai kukin kulkee niin kuin parhaaks näkee! :)

^
Ooh, nää vastauksethan vaikuttaa oikein miellyttäviltä... Ite kun juuri toivoisin että pääsis helpommalla kun ensimmäisen koiran kanssa (kovapäinen mutta hieman hermoileva valkonenpaimen). Tykkään kans että on paljon miellyttämisenhalua, ehkä senkin takia valikoitui corgi yli lapparin loppupeleis. Eikö kenenkään pemu tai cardi ole tuonu mitään negatiivisia ylläreitä tullessaan?

Nita on vielä aika kakara, se häslää ajoittain aika paljo ja sen korvat katoaa, sillä on välillä valikoiva kuulo Ja no, enempi miä ton toisen koiran puolesta pelkään, se ei varmaan uskaltais edes hissiin mennä (se pelkää kaikenlaista, on tullu aikoinaan huonoista oloista).

No, tietty jos nyt lähden vaik sit pelkästään vaan toisen koiran kans ulos, enkä ota molempia samaan aikaan, ni hissi on ihan ok valinta. Nitan saa otettua syliin hissin ajaks. Tota Minniä joutunee aika paljon ensin totuttaa hissiin, ennen ku se siihen tottuu.

Korvien katoaminen, check!

Ollaan harjoiteltu tässä kontaktia ja oon yllättynyt miten nopeesti oppii (johtuu ehkä tuosta palkintonami-himosta joka on käsittämätön mutta ah, niin helpottaa "koulutusta")

Rappusiin käytiin tutustumassa ja meni oikein hyvin, kotona niitä ei ole joten niistä ei hirveämmin tarvitse huolehtiakkaan!

Toistaiseksi siis ongelmitta kaikki, ollaan opittu valjaita käyttämään eli seuraavaksi kaulapannan vuoro kokeiluun, olisi ehkä mukavampi käyttää pikkulenkeillä kuin valjaat (ja niitä pikkulenkkejä tulee paljon!) Ei hauku, vaikka nappurin koira pitäisi millaista show:ta.. leikkiessä pääsee niitä pikkuhaukkuja mutta eipä juuri muuta!

Sakemannin jälkeen jotenkin... niin helppoa! Jostain syystä jos tulee hätä sisällä ei enää tee paperin päälle vaan aina joko ulko-oven eteen tai paperin viereen... tiedä sitten ! En kuitenkaan ole millään tavalla huomioinut kun tekee paperille, mitä nyt koittanut saada lähtemään ulos mun taikka puoliskon kanssa kun suuntaa paperille, olisiko tästä nyt sitten pikkuhiljaa ruvennut ymmärtämään että paperille ei saakkaan tehdä?

Noh tosi hyvin menee ja vahinkoja sattuu harvemmin ja harvemmin!

tässä muutama kuva pemupojusta :)

^ Voi mikä tappijalka!

Ja mä kun sanoin et mun neiti on vielä kakara, ni se on tollanen 3-vuotias kakara Ja neitihän valittiin näköjään corgikalenteriin, oli tullu söhköpostia. Saas nähdä minkä niistä kuvista on valinneet, vaikka mä kyllä aika vahvasti luulen tietäväni et minkä kuvan

^^Mä muistan niin elävästi kun Jopelle laitettiin ekaa kertaa kaulapanta kun se oli meille kotiutunut ja piti hihnassa kävelyä opetella. Se ei ollu sitä koskaan kokenu, joten itku kurkussa raahasin kiljuvaa pentua hihnassa pikkuruisen takapihan ympäri ennen kuin se tajusi että hei, ei tässä ollutkaan mitään sen ihmeellisempää. En tiedä, mikä ois ollu paras tapa opettaa mutta tuon kerran jälkeen se kyllä onneksi hihnan idean tajusi. Pentuna "lenkeillä" vielä tehtiin silleen, että jos rupes vetämään niin sit vaan pysähdyttiin ja odoteltiin katsekontaktia. Toki oli silloin alkuvaiheessa rasittavaa kun niin tapahtui todella usein mutta nyt maksaa itsensä takaisin kun ei tuo melkein 17-kiloinen jötkäle ole kiskomassa.

^^^ On kyllä niin sulonen jätkä! Sieltä pedistään heiluttelee.
Kylhän tuo sisäsiisteys varmasti tuosta edistyy, voihan sitä kokeilla että ennen lattialta pissojen siivoomista imeyttää vähän sanomalehden keskelle ja sit jättää lehden paikalleen ja siivoo pissalätäkön hyvin, jollon se haju houkuttelee pissaamaan siihen lehdelle jatkossa. Mut jos kerta päivä päivältä paremmin menee ja ehditte suurimman osan ajasta ulos ennenkö vahinkoja sattuu niin ei välttis tartte edes alkaa säätämään.

^^ Onnee Nitalle kalenteriin pääsemisestä! Ja siitä hissijutusta vielä, et onneksi teillä sitten on aikaa sitä harjotella ja opetella sen Minninkin kanssa kun on siinä omassa talossa hissi, kattoo semmosen ajankohdan millon ei just oo hirveetä hissiliikennettä ja totuttaa siihen tilaan ja yhteen kerrosväliin jne. Jos sen totuttamisen vaan haluaa tehdä, uskon että siitä voi olla apuakin sit jos koirien tarvii joskus kyläillä jossain mis on hissillä kulkeminen kannattavampaa ku portaissa, tai jos Minni (en tosin tiedä kuin kevyt hän on kantaa) tulee vaikka eläinlääkäriltä koipi paketissa tai rauhotuspöllyissä jos on käyny haaveria.

^ Voi pentu-Joppea! Voin kuvitella koiran ilmeen kun hiffaa että ei täs hihnas kukaa kuollutkaan. Mä muistan kans jo vähän isomman, murrosikäsen pentuni kanssa kun oli vetämisvaikeuksia ja sitä että olis menny vaan oman tahtonsa mukaan lenkeillä välittämättä hihnan toisesta päästä, niin kerran jäin odotteleen hankipolulle sitä katsekontaktia kun oli vetäny. Saatiin seistä pakkasaamussa 20 minuuttia paikallaan ennenkö herra viitsi omatoimisesti vilkaista minuun että mikäs nyt on vialla kun ei matka etene. Mut siitä se sit pikkuhiljaa oppi.

Hups, tuplat.

Joo kyl se täytyy molemmat totuttaa kuitenkin siihen hissiin, jos esim. itellä alkaa nilkka/polvi oireilla et ei pääse hyvin rappuja. Sekin täytyy tehdä yks kerrallaan, muuten tulee ruumiita Nitan nyt saa vaikka hyppäämään volttia jos sille tarjoaa herkkuja, eli se varmasti oppii nopeasti et hississä ei saa riekkua, mut toi toinen hurttimus on vähä eri tapaus. Kyllähän se nyt istuu ku tatti käskystä jos käsken, mut vähänkin pelottavampi juttu (kuten hissi varmasti tolle on), ni se ei kuule eikä näe mitään.

Minnikin painaa reilut 20kg, eli kyllä sen nyt sylissä saa pidettyä tarpeen tullen Olen mä sitä sylissä kannellu, ei siinä mitään, toi vaan ei oikeen oo mikään sylikoira ja se on aika vaivautuneen oloinen aina jos joku sen nappaa syliin.

Mutta, kyllä se varmaan siitä sitten ajan kanssa.