Koirat.com

No niin, nyt se on menoa sitten!
Pentukuviot meinasivat siirtyä joko syksymmälle tai ensi vuoteen, mutta yks kaks spottasinkin erään vapautuneen luovutusikäisen pennun ja hetken uumoilun jälkeen päätin tarttua luuriin ajatellen ettei siinä mitään voi hävitäkään... Siitä sitten päädyttiin kasvattajaa ja itse pentuakin sekä tämän vanhempia tapaamaan ja hupsis, nyt meille pemun sijaan muuttaakin cardi! Tämän pitkän "corgimatkan" alussa pemu oli aika selvä peli, mutta sittemmin näyttelyvierailujen sun muun tutkimisen jälkeen aloin olla aika kahden vaiheilla kumpi sieltä mieluummin tulisi. Nyt ei tarvi hetkeen arvuutella.

Ensi viikolla saadaan penikka kotiin, onkin silloin jo yli 10-viikkoinen! Korvatkin jo höröttelee pystyssä. Kieltämättä nyt sekä intoilee että panikoi samassa suhteessa. Corgipentu kerrostaloon... Ensikoiraksi vielä. Pissarallia, kakkarallia, hammasrallia, kaikenlaista rallia. Niin jännittävää!!

^ Kaikenlaisia ralleja vähentää ehkä hieman se, että koira tosiaan on jo yli 10-viikkoinen. Itse taisin ottaa Roxien 11-12-viikkoisena ja ero oli todella selkeä verrattuna 8-viikkoisen ottoon. Ne kasvaa niin hurjasti siinä välissä ja varsinkin jos kasvattaja on tehnyt hyvän pohjatyön, niin itselläkin on paljon helpompaa.

Onnea pennusta!

Muoks. Aattelin tulla huomenna kans sinne koiramessuille, vähän tuun kattoo ja morjestaa Leppoa!!

^ Ai kun kiva, toivottavasti törmätään! Hitsi kun jännittää miten tulee esitys sujumaan, mut onneks esitysryhmässä on Lepon lisäks kaks muutakin alle 3-vuotiasta hötkypyllyä. <3 Ainakin erämessuilla esiintyessä tuntui tuo corgi olevan comic relief-roolissa "oikeiden koirien" rinnalla, vaikka ihan oikein tekikin kaikki liikkeet, et sikäli en oo ottanu hirveesti paineita.

kiainen: Hirmuisesti onnea pennusta! Corgi on ihan passeli kerrostaloon ainakin mun lyhyen kokemuksen perusteella, eiköhän teil ihan hyvin tule sujumaan. Ja onneks on kc mihin tulla huolineen kysymään apuja! Tuleeko teille muuten uros- vai narttupentu?

Kiitoksia!

^ Uros. Sukupuolen suhteen on fiilikset pysyneet ihan samoina. Poikulit.

Tänään käytiin vähän tuhlailemassa ja haalimassa pennelle kaikenlaista sälää. Huoh, onneksi kämpän järjestely on vielä muuton jäljiltä kesken, muuten vain toimettomana laskisin minuutteja kakaran tuloon, kun opiskelukuviotkaan eivät ole vielä alkaneet. Täytyy yrittää pitää itsensä mahdollisimman kiireisenä vielä viikko.

Stopataas hiljaiselo täällä! Koirut kävi kuvattava viikonloppuna ja tuli kyllä oikein kivoja kuvia, tässä muutama näppäys.

^Kivoja kuvia! Leppo lähettää pönötysterkut Jopelle ja Roxielle:

Piti olla hienona siskonpojan synttäreillä.

Hupsista, tuplapostailen. Mutta Leppo-sedästä on kasvanut ihan kiva solakka silakka. Paino on sinnikkäästi pysynyt viimeset puoli vuotta 13,9-14kg:n hujakoilla, välillä on lisäilty ruokamäärää jos liiakseen törröttää tunnustellessa kylkiluut. Tässä vapaamuotoista (kun ei me muutakaan osata ) sivupönötystä muutaman päivän takaa:


Ja vähän naamavärkkiäkin näkyviin:

Heipsan, korkkien omistajat

Ihan mielenkiinnosta tätä rotua kohtaan, olisi muutama kysymys (pemut erityisesti kiinnostaa). Kolmatta koiraa ei siis ole tulossa, mutta ainahan voi haaveilla ja uumoilla kaikenlaista

Elikkäs corgien haukkumisesta. Ovatko siis kuinka haukkuherkkiä ja ovatko kovia räksyttämään, vai onko se enemmän sellaista "ilmoitushaukkua"? Tunnen yhden corgin ja se _räksyttää_ autoille ja vieraille, jotka lähtevät heiltä pois, mutta ei siis hauku saapuville vieraille. Ittelläni kun on tuo pystykorvasekoitus ja se on jonkin verran haukkuherkkä, mutta ei esim. hauku kun vieraita tulee ja harvemmin vastaantuleville koirillekaan, mutta joillekin asioille voi kyllä haukkua paljonkin, riippuu niin monesta asiasta. Tämän haukkumäärä on siis ainakin ihan siedettävää ja uskoo kieltoa aika hyvin.. Ei ole ongelma siis.

Sitten liikunnasta. Vaatiikoo paljon aktiviteettiä ja liikuntaa? Onko helposti seinille hyppivää sorttia, jos joskus on liikunta/aktivointi vähäisempää? Muutenkin, että keksiikö heti tuhota jotain jos ei ole tekemistä? Ja osaako rauhoittua sisällä, vai onko sellainen perskärpänen ja haluaisi koko ajan touhata jotain?

Entäs vapaanapito.. Lähteekö helposti esim. jäniksen perään tai ylipäänsä lähteekö helposti karkuteille ja kuinka hyvin tottelee luoksetulokäskyä (tämä on tietysti paljon kiinni koulutuksesta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen)? Muutenkin miellyttämisenhalusta, että onko helppo opettaa uusia asioita ja tekeekö innolla asioita?

Kiitos, jos joku jaksaa vastailla näihin kysymyksiin! Aika paljon olen täällä keskusteluitakin selaillut, mutta koskaanhan ei voi tietää liikaa Ja kertokaa ihmeessä kaikkea muutakin corgeihin liittyvää, siis millaista on elää tämmöisen nakin kanssa!

Hanma kirjoitti:

Ovatko siis kuinka haukkuherkkiä ja ovatko kovia räksyttämään, vai onko se enemmän sellaista "ilmoitushaukkua"?

Meillä Muhku haukkuu lähinnä ilmoitusluontoisesti, ja silloin kun innostuu kovin. Eli yleensä sillon kun tulee vieraita. Rauhoittuu kyllä nopeasti, joskus jopa käskystä kun korvat on tallella. Pienempänä haukkui autoille, mutta nykyään ei. Turhautuessaan saattaa haukahtaa muutaman kerran.

Hanma kirjoitti:

Vaatiikoo paljon aktiviteettiä ja liikuntaa? Onko helposti seinille hyppivää sorttia, jos joskus on liikunta/aktivointi vähäisempää? Muutenkin, että keksiikö heti tuhota jotain jos ei ole tekemistä? Ja osaako rauhoittua sisällä, vai onko sellainen perskärpänen ja haluaisi koko ajan touhata jotain?

Muhku pitää lenkkeilystä, kunhan ei ole liian kuuma, kylmä, märkää tai liukasta. Kävellään joskus pitkiä lenkkejä, joskus lyhyempiä, mutta koskaan ei ole hyppinyt seinille sen takia että ei olisi päässyt kunnon lenkille muutamaan päivään. Sisällä tuo lähinnä pötköttelee vieressä, syö luita tai tuijottaa syyllistävästi että: "Leiki mun kaa!" Yksinjäädessään Muhku menee samantien eteisen ovea vasten vetämään zetaa, ei ole pentu-ajan jälkeen tuhonnut mitään.

Hanma kirjoitti:

Entäs vapaanapito.. Lähteekö helposti esim. jäniksen perään tai ylipäänsä lähteekö helposti karkuteille ja kuinka hyvin tottelee luoksetulokäskyä (tämä on tietysti paljon kiinni koulutuksesta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen)? Muutenkin miellyttämisenhalusta, että onko helppo opettaa uusia asioita ja tekeekö innolla asioita?

Ei lähde karkuteille, olenkin joskus kirjoittanut johonkin tänne palstalle että on ihan sama onko koira metsälenkillä narussa vai vapaana, kun se kuitenkin vaan seuraa perässä. Ei edes hepuloi niin että katoaisin näkyvistä edes sekunniksi. Luokse tulee jos on herkkuja, muuten vaan tuijottaa, mutta ei myöskään lähde karkuun. Ja mitä opettamiseen tulee niin tuo koira on kyllä ollut maailman helpoin, oppii asiat nopeasti ja tekee mielellään, kunhan on jotain palkaksi. Jos ei, niin taas mulkoillaan eikä suostu tekemään mitään.

Pihalla vapaana ollessaan Muhku saattaa jahdata lintuja, mutta ei ole koskaan mennyt piha-aidan ali tielle, vaan lopettaa jahdin aina tontin rajalle. Mökeillä ollessamme ollaan aina pidetty koiraa vapaana, vaikka erään kaverin mökin vieressä meneekin pieni autotie (josta tosin harvoin kulkee ketään), Muhku ei ole ikinä mennyt edes tuolle autotielle, koska sieltä ei ole näköyhteyttä mökin terassille missä yleensä ollaan.

Pistetään nyt tänneki meijän pötköstä ekaa kertaa kuva Tää rotu kyl vieny mukanaan, Una on aika persoona! Kovapäinen justiina.

Ihana kuva Saarameow! Pötkyläkin on oikein söötti.

Hanma: Haukkuherkkyys vaihtelee jonkin verran näillä, mut uskoisin et lähes kaikki pystyy kouluttamaan siedettävälle asteelle, osa ihan hiljaisiksi. Leppo on kyl semmonen ettei hauku oikein millekään, vaikka ovikello sois yllättäen niin korkeintaan tuhahtaa ja menee häntä heiluen oven rakoon oottamaan. Paimenvietistä johtuen on haukkunut pois lähteville ihmisille, pyörille, autoille yms mut sitä ollaan saatu karsittua, nykyään ottaa kierroksia enää lähtevistä autoista ja niihin menevistä ihmisistä.

Mulla ois samat jutut sanottavana liikunnasta kun mmaijalla. Vähän vaikuttaa ulkoiluintoon toi keli, mut jaksaa kyllä ulkoilla vaikka miten paljon. Leppo oli meil syksyllä mukana yön yli vaelluksella eikä hirveesti tuntunut rasittavan. Mut ei oo tällä kaverilla näkyny kyllä mitenkään ne lepopäivät väleissä, en oo ainakaan ite huomannut mitään muutoksia käytöksessä.

On helppo pitää vapaana. Leppo on kerran lähteny nenän alta karkuun pinkaisseen pupun perään, näköyhteys katosi ehkä 2-5sekunniksi ja sit näky huolestunut kookin naama kumpareen takaa et "Mis mun mamma!!" Mut pysyttelee lähellä aina.
Muutenkin ovat helppoja kouluttaa ahneuden ja tekeväisen luonteen vuoksi, mut nää osaa aika ajoin kyllä olla semmosia juntturoita, jos ei vaan huvita. Täl meidänkin murkulla on joskus ulkona niitä hetkiä kun haluis mennä/olla menemättä johonkin suuntaan tai jäädä nuuskimaan, yrittää kovasti jarrutella menoa. Pentuna känkkäränkkäily oli semmosta että kellahteli ulkona kyljelleen kun ei halunnu tulla esim sisälle, sit piti joko raahata koiraa kylellään kunnes nousee tai käydä se moneen kertaan tolpilleen sieltä nostamassa.

Sellainen on mun pemu.

Hei tuosta paimentamisesta pitikin kysyä tarkemmin.. Elikkäs kuinka kovasti nämä tosiaan yrittää paimentaa, esim. just autoja, juoksevia ihmisiä jne? Ja miten te ootte saaneet sitä paimentamista kuriin?

^ Mun käsittääkseni toisilla ei oo paimennusviettiä juur ollenkaan, toisilla sit taas enemmän ja vanhempien viettisyys periytyy jonkin verran.
Lepolla esiinty ihan pienenä nilkoista näykkimistä mut ulkona vaan (eli ei ole ihan hurja se vietti kun sisällä ei ikinä roikkunu puntissa tai yrittäny ohjata ihmisten liikkumasuuntia näykkimällä), sen sain kitkettyä pois yksinkertasesti pitämällä pennun hihnalla riittävän kaukana, ettei päässyt nilkkoihin käsiks ja ignooraamalla hepuloinnit, jatkoin siis kävelyä hihna lyhyellä ihan kun mitään ei tapahtuiskaan, ja sit kun pentu rauhottu niin huomioin leikillä tai namilla.
Sit noi pois lähtevät/ajavat ihmiset/pyörät/autot/muut kulkuneuvot on ollu pitempi projekti... Onneksi koira on sen verran kevyt että vaikka loikkaiskin haukkuen jonkun poistuvan jutun perään, sen pystyy hallita täysin ilman että menee itellä hermot tai revähtää lihakset. Parhaat keinot mun pötkölle on ollut ennakointi (että kiellän ja kiinnitän huomion itseeni jo siinä vaiheessa kun koiran ilme ja asento valpastuu, silloin haukahdus ym hötkyily on vielä mahdollista estää), mut jos hötkyily ehtii jo tapahtua ja koira rynnätä hihnan päähän ja sekoilla, on se jo niin viettiensä vallassa että siinä vaiheessa kielto tai namit on yhtä tyhjän kanssa. Sit toimii riittävä etäisyyden ottaminen jos näyttää että kierrokset on liian kovat lähempään ohitukseen, ja namit. Erityisesti namien heittäminen maahan niin hauva keskittyy nuuskimaan niitä kitusiinsa ja kierrokset laskee.

Varmasti olis paljon muitakin keinoja, ehkä parempiakin, ja osaavammissa käsissä Leppo ei varmaan haukkuis enää ollenkaan autoille, mut noi on toiminu meillä ja suurimmaks osaks ton junnun kans mennään ihan kivasti kiihdyttävien tilanteiden ohi.

Piiiitkästä aikaa eksyin tänne! Niin se aika vierähtää. Meidän Watson täyttää maaliskuussa 2 vuotta, ollaan ehditty myös muuttaa tuossa syksyllä ja kotiuduttu uusiin maisemiin. Ja uuteen koirapuistoon, jossa Watsonilla on monia kavereita ja jopa pari corgia käy siellä silloin tällöin. Watson on samanlainen itsepäinen kaveri kuin pennumpana oli, mutta on myös rauhoittunut kovasti eikä oo enää niin häslääjä.

Olimme avon kanssa kaksi viikkoa reissussa juuri ennen joulua, ja Watson sai olla kotona hoitajan kanssa sen ajan. Oli mennyt loistavasti, ja hoitaja oli saanut pojan jopa hieman lihomaan, mikä on vaan hyvä. Watson on painanut sellaiset 12 kg aika pitkään, silloin vuoden vanhana kun kastroitiin niin lääkäri käski lihottaa kun tuntui kylkiluut liian selvästi, tuolloin taisi olla alle 12 kg. Nyt on varmasti kyllä jo 13 ja paremman näköinen ja tuntuinen.

Ihania kuvia siellä ylempänä, joista tuli mieleen: miten tuon sais opetettua tuollai corgimaisesti "töröttämään", tuohon orava-/pupu-asentoon? Oon vähän yrittänyt sitä opettaa Watsonille, mut se haluaa aina vaan pompata takajaloille pystyyn jos yritän esim. viedä namia pään yli. Ja jos koitan kokeeksi ihan itse pitää sitä hetken tuossa asennossa, tuntuu ettei se kanna kroppaansa yhtään - on hutera ja hontelo. Vinkkejä kaivataan

^ Onpa kiva kuulla teidän kuulumisia!
Jos pötkö meinaa nousta seisomaan takajaloilleen pehvallaan istumisen sijaan, voit kokeilla siirtää naminyrkkiä vähän lähemmäs sen kuonoa (siinä vaiheessa kun koira siis on jo takajaloillaan), jos silläviisiin saisi sen laskeutumaan pyllylleen.
Mulla jossain temppukirjassa ohjeistetaan toi kerjäämisasento aloittamaan niin, että koira istuu pylly sun jalkaterissä kiinni, selin sinuun siis. Siitä sit pystyy omilla jaloilla vähän tukemaan sen selkää kun koira nostaa etupään ilmaan, ja tarvittaessa toisella kädellä hiukan avittaa rinnasta.
Lepollakin meni aika kauan siihen tasapainon hakemiseen, eli malttia vaan!

Heippa! En tiedä lukeeko tätä keskustelua kukaan, ei ole näköjään tämän vuoden puolella kukaan kirjoitellut :P Mutta mulla olis muutama kysymys, kun nyt olen corgi pembroken pentua itselleni hankkimassa. Syntyneetkin ovat jo ja muutaman viikon päästä pääsee katsomaan lutusia. :)

Elikkäs ensinnäkin, miten olette ruokkineet corgejanne, pentuaikana ja myöhemmin? En ole corgien ruokinnasta oikein löytänyt tietoa. Ja sitten kuinka nopeasti olette uskaltaneet jättää pentunne ihan koko työpäiväksi yksin? Minulla x-pituinen loma siinä vaiheessa kun pentu tulee, ja alan toki heti opettaa pikkuhiljaa yksinolemista, mutta mietin että missä vaiheessa sitten voi ihan sen 7 tuntia päivässä olla yksin.
Entä mites haukkuminen, mikä on parhaaksi todettu keino saada koira opetettua hiljaiseksi? Tai siis tiedän ettei corgeista täysin hiljaista saa, mutta ettei turhia haukkuisi esim. Yksin ollessaan.

Ja sitten vielä tuon sukupuolen valitseminen. En jotenkin millään osaa valita kumman otan! Nartulla juoksut ei haittaa tms, mutta lähinnä tuo luonne ja käyttäytyminen merkitsee. Onko luonteilla kovasti eroa nartun ja uroksen kesken? Esim. Haukkuuko jompi kumpi helpommin, onko toinen helpommin koulutettavissa, sosiaalisuus jne.

Olisi kiva jos saisi jotain vastauksia ja kokemuksia :)

^Onnea koiranpennusta!

Kannattaa eksyä tuonne Pentu tulee taloon -keskustelualueelle. Siellä löytyy paljon PALJON keskustelua kaikista näistä asioista.
Itse kuitenkin oman mielipiteeni voin sanoa tästä;
- meidän corgi syö Brit Carea
- pentu voi olla yksin heti vaikka parin päivän jälkeen - tärkeintä on, että koira oppii normaaliin arkirytmiin nopeasti. Mielestäni suurin virhe on ottaa koira 4vko loman aikana, viettää sen kanssa lähes koko aika ja sitten BOOM, se onkin 8-9h päivässä yksin -> eroahdistus. Pentu tulee itkemään alussa yksinoloa, mutta tämä täysin luonnollista ja hallittavissa ignoramalla se.
- Haukkumisen kanssa meillä on corgin kanssa ongelmia, kovin on äänekäs muutenkin. Mutta jos tuo olisi ollut alusta asti minun, niin olisin varmaan lopettanut kaiken kivan toiminnan jos haukkuu, kieltää ja aussien kanssa joskus kärjistyessä ihan käytin "vesipyssyä". Mutta positiivisella vahvistamisella pääsee pitkälle. Yksin ollessa haukkumiseen vaikuttaa kuinka hyvin treenaatte yksinolon.
- Sukupuolierosta en kyseisen rodun kanssa osaa sanoa, mutta meillä on 2 narttua ja 2 urosta kaikenkaikkiaan (eri roduista). Urokset on hormonihyrriä ja nartut on oikuttelijoita. Siinä mun lyhyt vertailu Kummassakin hyvät ja huono puolet. Sosiaalisuus ja helppo koulutettavuus on mielestäni enemmän persoonasta ja ihmisestä itsestä kiinni, ei sukupuolesta.

^^ Aina on kasvattajalta saatu pentuaikana ruokintaohjeet ja siitä olen pikkuhiljaa lähteny ite hakemaan sopivaa ruokavaliota koiralle. Yksinolot on joo hyvä aloittaa melkein heti, aluksi muutaman minuutin mittaisina ja siitä sitten pidentäen.

Meillä pemut saattaa lähinnä ilmoittaa jos rappukäytävästä kuuluu kolinaa, haukkuvat jos joku pimpottaa tai tulee ulko-ovesta sisään. Se haukkuminen on vaan tosi yksilökohtaista, mutta oli meilläkin alkujaan ihan suihkepullo jolla hillittiin liikoja haukkuja.

Sitten taas sukupuolet on yksilöitä, Joppe on ollu aina tottelevainen ja helposti koulutettava. Leikkautin sen vuoden ikäisenä joten turha ruikkiminenkin on jäänyt. Mitä nyt on ikää tullu lisää niin se hakee tosi paljon huomiota ja tulee mielellään viereen pötköttelemään, ja iholle kiinni. Roxie on taas ehkä vähän kissamainen, hakeutuu omiin oloihin/tasojen alle mutta yleensä on kuitenkin samassa huoneessa, missä kaikki muutkin. On vähän kovapäisempi ja "rasittavampi". Toki tässäki on tietty koulutuksellinen seikka, Roxie on oppinu ulkona menemään aina Jopen mukaan ja saattaa esimerkiksi luokse kutsuttaessa odottaa Joppea, ennen kuin tulevat yhdessä mun luo. Jos olisin enemmän painottanu yksilökoulutukseen niin ei varmaan olis niin riiviö kuin mitä nytten.

Frodo söi pentuna Profinea jota sai kasvattajallakin ja siitä sitten pikku hiljaa laajennettiin ruokavaliota. Kannattaa varmasti ainakin alkuun jatkaa samalla ruokamerkillä mitä pentu on kasvattajallakin saanut. Koirat ovat kyllä niin yksilöitä ruokinnan suhteen, että mitään yleispätevää vaikea sanoa. Kasvattajalta saa kyllä varmasti neuvoja!

Meilläkin pentu tuli suoraan arkeen ja joutui olemaan alusta alkaen useita tunteja yksin, ei ongelmia! Ensimmäisinä päivinä harjoiteltiin yksinoloa ihan muutamien minuuttien jaksoissa, eli pentu aitaukseen ja luokse vasta sitten kun oli hiljaa. Nopeasti se älysi jutun juonen.

Haukkuminenkin tuntuu olevan aika yksilökohtaista. Frodo ilmoittaa ainoastaan ovikellon haukahtamalla pari kertaa, mutta muuten se ei kyllä ääntele.

Corgeissa itselläni on kokemusta vain uroksista, mutta yleisesti ottaen urokset ovat luonteltaan mielestäni mutkattomampia kuin nartut. Yleensä kai sanotaan, että urokset ovat myös narttuja kovapäisempiä, mutta omalle kohdalle on sattunut näköjään vain pehmoja. Nartut taas ovat olleet niitä tuittupäitä Mutta sukupuolestakin muodostuu mieltymys oikeastaan vasta sitten kun on molempia omistanut.

Ruokakeskusteluun vielä. Watson söi tullessaan Royal Caninia, kasvattajalta saatiin jonkinnäkönen pussi mukaan. Isompaan nappulaan siirtyessä söi pitkään HauHauta, se alkoi tökkiä - muistaakseni kakkasi ihan järkyttäviä määriä - ja kokeiltiin yhtä sun toista. Nyt on ainakin puolisen vuotta syönyt Purenaturalin Sensitiveä (lohi&taimen), sopii loistavasti. Kokeilemalla löytyy :)

Watson muuten oppi kuin oppikin tuon törötysasennon, mistä oli muutama viesti ylempänä puhetta! Nyt alkaa jo tarjota sitä innoissaan kun otan namin käteen...

Mutta asiaan. Me ollaan pohdittu koko ajan, että 2017 tulisi toinen koira. Muutettiin viime syksynä uuteen kotiin lähelle keskustaa, ja ajateltiin vielä ensi kesä ja loppuvuosi ottaa rennosti Watsonin kanssa. Tein sitten tietysti sen virheen, että laitoin Watsonin kasvattajalle viestiä ja kyselin ensi vuoden suunnitelmista. No totta kai se kertoi, että Watsonin sisko astutettiin just ja äiti astutetaan pian. Nyt ollaan täällä sitten koko päivä pähkäilty ja pohdittu ja päästy vihdoin siihen tulokseen, että ehkä sitten aikaistetaan pennun ottamista vuodella. :D Jos jommasta kummasta noista pentueista nappaisi, niin se meinais jotakuinkin kesäkuuta.

Aikaistamispäätökseen vaikuttaa eniten se, että Watson ihan selvästi kaipaa kaveria. Se on parhaimmillaan (joskus tietty pahimmillaan ts. rasittavimmillaan) koirapuistoissa, kun saa remuta ja muuten vaan olla toisten koirien kanssa. Kotona on rauhallinen ja leppoisa, mutta vähän turhautuneen oloinen välillä, eikä meidän leikittäminenkään jaksa hirveän kauaa kiinnostaa.

Molempien töissäolo mietityttää, mutta no - sama tilanne todennäköisesti olis ens kesänäkin. Watsonin tullessa mies opiskeli ja oli paljon kotona. Mutta ainakin pentu tottuisi äkkiä normaaliin arkeen ja yksin(kaksin)oloon.

Oltiin mietitty toisen uroksen ottamista, mutta kasvattajan kanssa viestittelyn ja pohdinnan jälkeen on kyllä pakko olla sitä mieltä, että narttu voisi olla parempi meille. Watson on raju leikkimään ja komentaa puistossa pentuja herkästi haukkumalla ja päsmäröi muutenkin. Pari kertaa on rähissytkin ja oon saanut kiskoa sitä irti pennusta, vaikka yleensä rauhoittuu suht pian. Narttuihin se suhtautuu kuitenkin iisimmin ja sen parhaat koirakaveritkin on tyttöjä. Watsonin ison luonteen takia oon myös vähän miettinyt jotain suurikokoisempaa toiseksi koiraksi, mut ei näistä corgeista vissiin pääse eroon.