Koirat.com

Minulle tuli lokakuussa 8v kääpiökoira natu Rinsessa.
Kennelistä, jossa on useampia koiria ja koirat viettävät paljon aikaa ulkotarhoissa tai sisähäkeissä.
Koira on kennelissä olemisestaan huolimatta ollutkin oikea Rinsessa. Eli on saanut olla pomo suhteessaan ihmiseen.
Alkuun tullessaan Rinsessa höslötti "suunapäänä" joka paikassa perässä tai edessä tyyliin "minäminäminä-minulleminulleminulle" vaan on kait todennut. ettei kannata, kun mitään ei kumminkaan tapahdu. Nykyään olla möllöttää vain. Luita on kaluttavaksi, on palloa ja narua ym. Saattaa mahdollisesti hakea kerran kaksi ja sitten lopettaa ja menee tyynylle maate.

Minulla on keinot loppumassa tuon sisäsiisteyden kanssa. Käymme ulkona vähintään 4x päivässä. Jopa pitempien lenkkien (jolla tekee tarpeensa monta kertaa) jälkeen Rinsessa saattaa tehdä tarpeensa sisälle muutamassa minuutissa. Samoin jos tulee isompi kolahdus tms ääni tai puhun tiukempaan äänensävyyn puhelimessa niin saa rätin hakea lattian kuivaamiseksi. Ilolirutkin lirisee ihan reilumman päälle.
Olen tavannut Rinsessan muutaman kerran syömässä omaa ulostettaan ja liruttelevan myös niin että itse lipittää tuotoksensa.
Kupissa on aina vettä tarjolla joten janoonsa tuskin tarvii lipitellä. Rinsessa ei kuitenkaan ole mikään vettä jatkuvasti lipittelijä vaan juo ihan normaalisti.
Protestoiko Rinsessa? Minulla nimittäin ei ole mahdollisuutta pitää koiraa irti vaan ulkoilu tapahtuu aina hihnan tai flexin kanssa. Ja täällä ei ilmeisesti kerta kaikkiaan ole mitään mielenkiintoista. Minä olen tylsä ihminen joka yrittää leikittää tylsillä jutuilla.
Ja toisten koirienkaan kanssa tämä ei ole innostunut leikkimään vaan murisee jo kun toinen yrittää tulla edes samaan huoneeseen.
Nyttemmin tekee myös ruokailusta shown. Elikkä ruoka ei kelpaa läheskään joka päivä vaan paiskoo kuppinsa nurin. Tai vain haistelee ja lähtee nokka tuhisten muualle. Ruokintaa olen muuttanut ja muutan vieläkin tarpeen mukaan. Paastopäivä silloin tällöin ei liene pahaa tee. Koiran hampaissa ja puremisessa ei ole vikaa sillä dentasticit ym tosikovatkin herkkupalat menee hetkessä. Niillä minä en kumminkaan Rinsessaa ala ruokkimaan vaan saa niitä todella harvoin esim palkkioksi, jos on ollut nätisti kotona yksin muutaman tunnin.
Rinsessan henki haisee välillä järjettömän pahalle ja se piereskelee paljon ja kunnon hajupommeja. Niihinkin haetaan helpotusta ruokaa vaihtamalla.. Vaikka ruoka on pääsääntöisesti ollut sitä samaa mitä neuvottiin antamaan elikkä kotonakin sitä oli saanut Menisi tuokin ruoka kostutettuna ja jos tarjoilen Hänelle Omalle Tyynylle tai boxiin. Keittiön lattialta kupista ei enää kelpaa.

Täällä siis "ottaa kaksi luonnetta yhteen" ja kumpikin on pattiintunut toiseensa. Minulle Rinsessakin on koira ja minä olen porukan pomo. Rinsessa taas koittaa pomottaa minua ja kun ei onnistu niin protestoi rankasti. Jos minä puhuisin kokoajan herttaisesti lässynlässyn ja lellunlellun niin Rinsessa on täysin hangonkeksinä, jopa siinä määrin, että loisteensa sokaisemana kulkee päin lyhtypylväitä tai huonekaluja ym. Mutta minä puhun omalla äänelläni niinkuin puhun lapsillekin lässyttämättä. ja Rinsessa mököttää.
Välillä Rinsessa "unohtaa" ja on oma reipas itsensä ja aivan ihana koiruus. Sitten "muistaa" taas ja menee salamana tyynylleen mököttämään.

Onkohan parempi antaa Rinsessa sellaiseen paikkaan jossa se saa viettää paljon aikaa ulkona joko irti tai häkissä? Missä on menoa ja meininkiä. Sellaiseenhan se on tottunut 8 vuotisen elämänsä. Vai jatketaanko kunnes jompi kumpi brakaa ensin. Siis joko Rinsessa muuttaa tapojaan ja alkaa kotikoiraksi tai minä alan passaamaan Rinsessaa Hänen Armonsa Tahdon mukaan? Tai josko löytyisi kompromissi? Apua ja neuvoja siis pyydän ma. Onko vielä toivoa?
Ai niin. Me olemme 24/7 yhdessä, eli koiran ei tarvitse olla yksin kuin satunnaisesti lyhyitä aikoja.

Rinsessa ei ole ensimmäinen koirani mutta ensimmäinen joka on tullut näin vanhana ja ensimmäinen kääpiörotuinen ja aivan varmasti myös viimeinen sellainen. Ongelmaisen Saksanpaimenkoirankin sain tavoille ja siitä tulikin loisto kaveri mutta olikin kyseessä nuorempi uros. Muista, pentuna tulleista puhumattakaan.
Rinsessankin rotu on entuudestaan tuttu ja olen ollut paljon tekemisissä kyseisen rodun kanssa. vaikka itsellä ei ole ollutkaan.

Sulla on vähän samantapasia ongelmia kun mulla, ketjussa apua outoon käytökseen.
Mulla koira ollu nyt 4kk vähän reilun, ja alkaa vasta pikkuhiljaa tottua. Jos oikein ymmärsin, sulla on muitakin koiria, joten sopeutuminen tapahtuu nopeammin, kun mun koira tuli laumasta yksin yhden ihmisen talouteen. Aikaa ja kärsivällisyyttä, kyllä se siitä, mutta sitä aikaa se vaatii, ei luota vielä sinuun täysillä. Kyllä tämä munkin koiruus temppuilee ruokiensa kanssa, ja alussa pissi herkästi alleen, kun säikähti esim rapussa ihmisiä. Mutta, nää on jo jääny pois. Laita sanomalehtiä johonkin paikkaan, jos tekee ihan muitakin tarpeitaan sisälle, kun noita hätä pissejä, tarhakoirat on yleensä oppinu tekemään paperille. Ja älä passaa koiruudelle ruokia ja vettä nenän eteen, ei se itseään nälkään tai janoon tapa, vaikka minäkin aina välillä luulen niin
Luin uudelleen juttusi, eikä sulla ilmeisesti olekaan muita koiria, eli kyse on siitä kun mullakin, koira kaipaa sitä omaa laumaansa. Kärsivällisyyttä vaan. Ton ikästä koiraa, en kyllä suosittelis enää uuteen paikkaan laittamaan.

Älä ainakaan pompi koiran mukaan. Myöskin koiraa ei ole järkevää antaa uuteen paikkaan, koska vaikka siellä olisikin irtipitomahdolisuudet ym. niin sille tulee taas elämänmuutos, joka stressaa koiraa.

Tuo sisäsiisteyden kanssa kannattaa toimia niinkuin pennun. Monta kertaa päivässä ja aina leikin, heräämisen, syönnin ja juonnin jälkeen ulos. Sitten ulkona käydään vain tarpeilla ja siellä ollaan kunnes tarpeet tulevat. Ja tarpeensa tehtyään kehutaan. En usko, että tämä olisi kovin vaikeaa, jos kerta olet 24/7 koiran kanssa. Ja voisit hommata koiralle jonkin aitauksen, jossa se on aina yksin ollessaan.

Virikkeitä kannattaa säännöstellä ja pitää vain ajoittain saatavilla. Esim. luut ja lelut vain silloin, kun omistaja niitä haluaa antaa.

Tuohon sisäsiisteyteen voisi myös auttaa, että pidät myös veden vain ajoittain saatavilla, jolloin tiedät suunnilleen milloin sillä on hätä.

Tässä nyt muutamia vinkkejä ensialkuun, joilla pääset aloittamaan.

Sisäsiisteyteen kannattaa suhtautua tosiaan kuten olisi ihan pieni pentu kyseessä. Neljä kertaa ei todellakaan ole riittävä määrä jos siitä sisäsiistin haluaa. Meillä rampattiin alkuun varmaan tunnin, parin välein ulos jos. Aina jos koira alkoi vähän haahuilemaan (etsi pissa tai kakkapaikkaa). Samoin syönnin jälkeen aina heti ulos ja siellä ollaan niin kauan että tekee kakan. Liikkuminen kiihdyttää suolentoimintaa joten tuskin pystyy kovin kauaa kakkaa panttaamaan.
Ja jos kyseessä on pieni koira niin nappaa se syliin ja raahaa ulos jos näyttää siltä että tekee jotain sisälle. Harva koira pissaa päällensä (paitsi meidän Sulo pariin otteeseen pentuna).

8 vuotias tuskin myöskään kuolee nälkään. Mä tarjoaisin ruokaa pari kertaa päivässä esim viiden minuutin ajan, jos ei kelpaa kuppi pois ja illalla seuraavan kerran. Ja tietenkin myös se että on säännölliset ajat ruokailulle ja ulkoilulle. Heti aamulla ekana ulos, samoin juuri ennen nukkumaanmenoa.

Onko koira käytetty eläinlääkärillä perusteellisessa ell tarkistuksessa? Veriarvot, virtsa, hampaat jne?

Kiitos vinkeistä....
Siis me käymme VÄHINTÄÄN 4x päivässä ulkona ja usein olemme ulkosalla 1-2kin tuntia kerrallaan. On tehty sitäkin että ulkona 10-15 minuuttia ja sitten sisälle, on tarpeet tehty tai ei ja toistettu jopa puolen tunnin välein. Näitten pitempien ulkoilujen lisäksi.
Koira on tarkastettu ja on terveeksi todettu.
Ruokinta on aamulla ekan lenkin jälkeen jonka jälkeen taas ulkoilemaan oman aamupalani jälkeen ja illalla ennen viimeistä iltalenkkiä. Ja kuppi ei ole siinä kokopäiväisesti vaan tarjotaan ja otetaan pois jos ei maistu.
Pahimmillaan nuo "protestoinnit" kotona ovat kyläilyjen jälkeen. Ikävä kyllä joissain paikoissa kielloistani huolimatta koiralle on annettu makupaloja välipalojen välissä ja kaikki tavat saa huutia. Eli kaikkea sitä mitä kotona ei saa tehdä. Ja olen joutunut aloittamaan taas alusta ihan perus asioista esim missä järjestyksestä ovesta kuljetaan. Ne palautuu kyllä nopeasti. Rinsessa on viisas koira, sen se on kyllä osoittanut. (vaikka välillä esittää tyhmää ettei muka ymmärrä jottei tarvis tehdä pyydettyä)
Rinsessan kyläilypaikoista on osa siis jo karsiutunut.
Tekosista en enää edes motkota. Otan vain sen rätin ja pesen pois. Ja aivan sama onko lehti jossain lattialla, ei se siihen tee. Kyykkää just siihen mihin lystää. Pienimmästäkin merkistä olen tyyrännyt pihalle. Jos ei muuten niin edes takapihalle flexillä niin vois tutkia siellä hajuja ja merkkailla siellä muitten hajujen päälle.
Kuten jo sanoin aikaisemmin niin tämä ei ole ensimmäinen koirani. Eikä edes ensimmäinen "ongelma" tapaus. Ja tälläkin minä koen ongelmaksi vain tuon tarpeitten sisälle tekemisen.
Se vain ettei mikään aikaisempi hyväksi koettu opetuskonsti ole toiminut.
Tosin sain meiliä myös, että kääpiörotuisilla koirilla tuo sisälle liruttelu (merkkailu?) on yleinen mutta vaiettu ongelma eikä siitä pidä ottaa itteensä koska sitä ei mikään koulutus välttämättä karsi täysin pois vaan vain jalostuksella siihen voitas vaikuttaa. Eli käytettäisi suvunjatkamiseen vain näitä liruttelemattomia yksilöitä.

Aikuisen koiran sisäsiisteys on vähän eri juttu kuin pennun. Aikuinen osaa pidättää, kunhan saat sen ymmärtämään asian. Se ei aina ole helppoa.

Viime talvena otin kuukaudeksi kotiini eläinsuojelusyistä 8-vuotiaan ulkokoiran, ajokoirauroksen, joka ei myöskään ollut sisäsiisti eikä mitään tapoja. Sisäsiistiksi oppi oitis, koska esiinnyin korostetun dominoivana johtajana, siis ihan tyranniksi heittäydyin aluksi. Ajatuksella kertoa koiralle, että se on minun reviirilläni, jossa minä määrään säännöt. Koiralla oli vain yksi paikka, jossa se sai olla, eikä esim. keittiöön ollut asiaa. Nosti koipea nojatuolin kylkeen niin karjaisin pahasti ja kiikutin koiran samantien pihalle, jonne sai yksin jäädä ketjun päähän. Olihan se julmaa, mutta koira oppi kerrasta! Parissa päivässä se rauhoittui ( oli aluksi tosi levoton, hyppi pitkin huonekaluja) ja rupesi tottelemaan kuin vanha tekijä.

Jatkossa ei ollut enää ongelmia, vaan koira oli rauhallinen ja siisti ja nautti saadessaan olla lämpimässä, toisten joukossa. Ei tarvinnut tylyttää, vaan saatoin helliä niinkuin omaani. Parempi kertanen rytinä kuin ainainen kitinä, sanoisin. Koira ei suinkaan alkanut pelätä minua, vaan myöhemminkin, kun se oli taas palannut kotiinsa, karkaili aina ja oli meidän portilla vinkumassa.

Olen kyllä sitä mieltä, että jos ulkokoiran sopeuttaminen sisälle ei onnistu, niin saa luovuttaakin. Onhan koira jo iäkäs. Ei kenenkään tarvitse kotonaan ikuisesti sietää sellaista siivoa. Olen pahoillani puolestasi, mutta ainakin yritit.

^Mutta kääpiökoirat traumatisoituvat yleensä helpommin kuin keskikokoiset ja suuret.

Tipsu2, ois muuten kiva tietää et minkä rotuinen koirasi on?

^ Millähän perusteella?

Ihan henkilökohtaisten kokemusten, netistä luettujen juttujen yms. perusteella. Mutta jokainen on yksilö, joten jokaiselle käy eri koulutustavat.

Minkä tyyppisiä koiran saamat lenkit ovat? Ja onko se pitkässä vai lyhyessä hihnassa? Mietin vaan jos pissailu sisälle tuntuu koirasta jotenkin tutulta ja turvalliselta, tai ainakin rauhallisemmalta kuin ulkona.
Ja varmaan tiedätkin nämä kaikki asiat, mutta laitetaan nyt silti.. Olis hyvä, että koira saa nuuhkia siellä pihalla ihan omaan tahtiin kaikkia hajuja. Ei tartte keskittyä siihen nättiin vieressä olemiseen yms, vaan pitkällä hihnalla antaa toisen tutustua maastoon ja ehkä sitten jopa löytää rauhallinen pissapaikka.
Vähän riippuen koiran luonteesta ja siitä stressaako se sitä ulkona oloa jollain lailla, niin voi olla että antaisin sen mennä mennä mielensä mukaan. Eli vetäkööt vähän hihnassa ja menkööt läpi puskien ja kuinka tykkää, lenkkeilyn ei tartte olla suorittamista ja tottelua. Mutta riippuu ihan koirasta ja siitä vähentäisikö se juuri tän yksilön mahollista jännittämistä pihalla vai ei.
Itse en myöskään kehuis pissasta, enkä kyllä sisällä toruis (kuten kirjotitkin ettet tee). Jotkut kyllä opettaa pissaamisen temppumaisesti, eli koira pissaa sitten käskystä. Omallekin olen itseasiassa sen opettanut, mutta vasta joskus parivuotiaana ja huvin vuoksi. Mutta jos pissaaminen on jotenkin jännittävä asia, tai jos koira on arka, en kiinnittäis asiaan tippaakaan enempää huomiota ja lois koiralle asiasta mitään paineita.

Jotkut koirat on kyllä myös vähän röyhkeitä paskiaisia ;) Kovapäisemmälle jästille saattasin sanoakkin rumasti, että tänne et kuse (ja oon näin tehnytkin, kun vierailisille tullut koira nosti jalkaa vasten rahia, tuli huutia!). Jotenkin vaan aattelin, että tuommonen tarhakoira kun on kyseessä, niin tuskin mitään egoilua on nyt kyseessä, vaan tyyppi ei vaan osaa.

^^ Muista sitten lisätä tekstiin esim. "Minun kokemukseni mukaan" tai vastaavaa, ennen kuin väität faktana asiaa, joka ei välttämättä pidä todellisuudessa paikkaansa. Minulla ei ole vastaavia kokemuksia. Jokainen koira on tosiaan yksilö, ja koulutuksenkin pitää mennä sen mukaan. Tällaiset yleistykset ja oletukset vain häiritsevät koirankoulutusta, koska joku voi oikeasti ne ottaa tosissaan, ja kohdella koiraa sen mukaan, vaikka oikeasti kannattaisikin toimia toisin. Kääpiökoirakin voi olla luonteeltaan kova ja iso koira pehmeä, mahdoton tietää koirasta sen enempää tietämättä.

Mulla on itsellä kaksi kääpiökoiraa, lähipiirissä useampia. Ei ne sen kummemmin traumatisoidu kun muutkaan. Nokkiinsa ottavat ja ovat hankalempia pikemminkin, ehkä niitä tulee hyysättyäkin toisella tavalla mitä isompaa. Rodusta se saattaa olla kiinni, itse en kyllä ottaisi koiraa joka traumatisoituu helposti.

Mä nyt laskenkin kääpiökoiriks sellaset alle 25 senttiset, pikkukoiriks alle 40 senttiset (nämähän ovat luonteiltaan usein suunnilleen samoja kuin isommat lajitoverit), keskikokosiks 40-60 senttiset, suuriks alle 60-75 senttiset ja jättiläisiks ne, jotka eivät mene muihin säkäkorkeusluokkiin (siis nää on mun mielipiteitä ja arvioidaan silmämääräisesti). Eli nuo kaikkein pienimmät esim. Chihut pelkäävät yleensä asioita/tapahtumia joilla/joissa sille on käynyt enemmän tai vähemmän huonosti. Painoitan sanaa yleensä, ei läheskään aina.

Ja eikös nämä nettikirjoitukset ole yleensä enemmän tai vähemmän kirjoittajan omia kokemuksia/omasta päästä muistettuja. Itse en ainakaan pidä täydellisenä faktana mitään, mistä ei ole luotettavaa lähdettä.

^ Kyllä ne aika monella omaan vankkaan kokemukseen perustuvat, koulutuksesta nyt on eri näkemyksiä myös ns. ammattilaisilla. Jos on oma mielipide, se kannattaa mainita, eikä asiaa esittää faktana. Se, että koira pelkää tiettyjä tilanteita/asioita on kuitenkin vielä eri asia kuin se, että koira traumatisoituu.

^Mutta minulle trauma ja pelko ovat melkein sama asia, pelko on vain laajempi käsite.

Pelko on ulkoisen vaaran havaitsemisesta johtuva tunnetila, jonka tarkoitus on pitää yksilö elossa, kun taas trauma on jo aiheutuneesta sietokyvyn ylittymisestä jäänyt jälki. Know your terms. Toki traumatisoitunut koira osoittaa voimakasta pelkoa traumaan liittyviin ärsykkeisiin, mutta ei pelko vaadi traumaa.

Mun ei-niin-vankan pikkukoirakokemuksen mukaan (vankat pikkukoirakokemukset musta vaativat vankkoja yhteisiä vuosia pikkukoirien kanssa, ei niiden vankkaa katselua) juurikin pikkukoirat ovat usein huomattavasti kovempia kuin vaikkapa moninverroin suuremmat paimenkoirat. Se, että 25-40 senttiset olisivat luonteeltaan saman tyyppisiä kuin kaikki > 40 cm piskit on aika karkeaa yleistystä.

Luulen että vallitseva käsitys pikkukoirien alhaisemmasta traumatisoitumiskynnyksistä juontaa juurensa juurikin tuohon hyssyttelyyn ja stressaamiseen, joka tarttuu omistajista, ja saavat koiran uskomaan että hei, tässähän oli oikeasti jotain ikävää.

Sanoin usein, en aina.

Ja pelko on trauman yläkäsite, eli trauma on eräänlaista vahvaa pelkoa.

No, ehkä se pikkukoirien "traumatisoituminen" johtuu juurikin tuosta mainitsemastasi asiasta.

Eh. Trauma ei ole mikään pelon alalaji tai ilmenemismuoto, pikemminkin asian voisi kääntää niin että voimakas pelko on eräs yksilön tapa suhtautua trauman aiheuttaneeseen ärsykkeeseen kun sen kanssa joudutaan tekemisiin.

Ja miksi se traumatisoituminen nyt meni lainausmerkkeihin?

Eli sama asia pidemmin selitettynä.

Ja se traumatisoituminen meni lainausmerkkeihin, koska se ei niinkuin virallisesti ole traumatisoitumista.