Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Torstaina, 02.12.2010 klo 14:36

ääniarkuus

Siirry sivulle: 1 2

saila

saila
Viestimäärä: 23

ääNIARKUUS - Torstaina, 02.12.2010 klo 14:36  
+
0
kyseessä nuori koira, hieman yli vuoden, todella ääniherkkä. kaupungissa on paljon ääniä, ja jokaikinen lenkki päättyy(tai alkaa) pelästymisellä. ulos koira ei niinkään ole lähdössä, kotiopäin vetää ja kitisee. ääniä ei pelkää sisällä, eli ei pahemmin välitä vaikka kattila tippuisi keittiössä. Ulkona onkin sitten todella herkkä, eli pienetkin pamaukset, paukahduukset, ym saavat koiran pakovietin päälle. jos olisi vapaana, pinkoisi karkuun, ties minne). rekka, yms autojen äänet eivät koiraa haittaa.

haluaisin harrastaa koiran kanssa, mutta tämä ääniarkuus aiheuttaa sen, että on mahdoton yrittää ulkona mitään. sisätiloissa koira on itse rauhallisuus.

voiko koiraa "siedättää" vai mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä/toimia?

Rez

Rez
Viestimäärä: 1140

VS: ääNIARKUUS - Torstaina, 02.12.2010 klo 16:08  
+
0
^ Millainen koiran pentuaika oli? Kuljetitko sitä kaikissa maailman paikoissa, oletko syöttänyt sille ruokaa pihalla, leikkinyt pihalla? Oletko käyttänyt fyysisiä pakotteita? Onko aina käyttäytynyt ulkona samalla tavalla? Mitä teet, kun koira pelkää/hermostuu/yrittää pakoon? Onko mahdolliset kivut suljettu pois? Onko koiran vanhemmat ääniarkoja/laukausarkoja vaikkapa luonnetestin mukaan?

Tuossa nyt alkuun muutama tarkentava kysymys. :kieli:
Kukaan ei ole hyödytön - aina voi olla edes huonona esimerkkinä.
(Viestiä on muokattu torstaina, 02.12.2010 klo 16:09)

saila

saila
Viestimäärä: 23

VS: ääNIARKUUS - Torstaina, 02.12.2010 klo 22:29  
+
0

Rez kirjoitti:

^ Millainen koiran pentuaika oli? Kuljetitko sitä kaikissa maailman paikoissa, oletko syöttänyt sille ruokaa pihalla, leikkinyt pihalla? Oletko käyttänyt fyysisiä pakotteita? Onko aina käyttäytynyt ulkona samalla tavalla? Mitä teet, kun koira pelkää/hermostuu/yrittää pakoon? Onko mahdolliset kivut suljettu pois? Onko koiran vanhemmat ääniarkoja/laukausarkoja vaikkapa luonnetestin mukaan?

Tuossa nyt alkuun muutama tarkentava kysymys. :kieli:





koiran pentuajasta en tiedä, tuli minulle kodinvaihtajana, ulkona kun hermostuu, ja koittaa pakoon, niin en tee mitään, kävelen hitaasti kohteen ohitse, olen rohkaissut sanomalla "jaaha,semmonen", tai muuta höpöhöpö.

kivuista en tiedä, eläinlääkärillä kyllä tulen kohta käyttämään, ei ainakaan raavi tai pure mitään, ei vingu, yms.
vanhemmista toinen on luonnetestattu, 98 pistettä sai, osa-alueista en tiedä mitään, tottakai rodulla kuulemma ääniherkkyyttä esiintyy, mutta kiinnostaisi saada apua, että miten saisin koiran hieman vähemmän äänistä välittämään, kun kuittenkin nuori koira+

saila

saila
Viestimäärä: 23

VS: ääNIARKUUS - Perjantaina, 03.12.2010 klo 09:39  
+
0
siis korjaan; koira saanut trauman äänistä n. vuoden ikäisenä. eli ei siis ole ollut ääniherkkä, oli sijoituskodissa pari viikkoa ja sen jälkeen pelkäsi ääniä.


mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, ongelma siis traumaperäinen.

ridgeback

ridgeback
Viestimäärä: 626

VS: ääNIARKUUS - Perjantaina, 03.12.2010 klo 15:28  
+
0
Mikä trauma sillä on taustalla? Koira on ihan selvästi paukkuarka, selvitä mitä sen suvussa on. Onko koirasi mudi? En löytänyt yhtään vähän päälle vuoden vanhaa pentuetta, joista toisen vanhemmalla olisi LT 98 pistettä.
Niin ja kuka tämä johtopäätöksen on tehnyt että koirasti tuli paukkuarka ihan ykskaks yllättäen?

Rez

Rez
Viestimäärä: 1140

VS: ääNIARKUUS - Perjantaina, 03.12.2010 klo 20:28  
+
0
Eipä niillä luonnetestin yhteispisteillä tässä(kään) tapauksessa tee mitään, vaan pitäis katsastaa sieltä nimenomaan ne laukaukset. Jalostustietokannasta pitäis löytyy vanhempien tiedoista - olettaen siis, että koira on rekisteröity.

Mulla on koira (4½ v. "normi" pinseri), josta tuli ääniarka ns. kertarysäyksellä. Itse asiassa se on mun käsityksen mukaan yleisin tapa, jolla koirasta tulee ääniarka; heikossa hermostossa odottaa "siemen" oikeaa ärsykettä. Mun koiralla se oli kuumailmapallo. Sitä ennen äänien kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, ei siis edes ilotulituksen kanssa. Toisena kesänään koira näki yks kaunis päivä taivaalla leijailevan kuumailmapallon ja säikähti perin pohjin. Tän jälkeen Nova pelkäs pari viikkoa IHAN KAIKKEA: liikennemerkkejä, lyhtypylväitä, auton ovien pamahduksia, kaivon kansien kolinaa.. Kaikkea mikä kolisi, paukkui tai leijaili koiran mielestä taivaalla. Pahin meni tosiaan ohi parissa viikossa, mutta jäljelle jäi pelko ilotulikseen, ukkoseen, kirkonkelloihin, kaivonkansien kolinaan ja raketeihin. Niin ja tietysti niihin kuumailmapalloihin!

Nova on muutenkin tosi heikko eli stressaa herkästi ja pelkää mm. meidän makkarin lattiaa.. Myös tietynlaiset rappuset tuottaa ongelmia. Niin, ja Nova vinkuu paljon. Viimeisenä oljenkortena kävin koiran kanssa homeopaatilla, jonka avustuksella laskettiin koiran proteiinin ja rasvan saanti melko minimiin ja aloitettiin rauhoittavien luontaistuotteiden anto. Ylimääräinen energia ei enää kulu stressaamiseen ja kauranversouute rauhoittaa ok. Annettiin alkuun myös jotain hormonitoimintaa tasapainottavaa valmistetta, lisäks koira saa erilaisia öljyjä ja Osteomax-K:ta. Näillä stressaaminen on vähentynyt, joskaan ei loppunut kokonaan. Välillä toi pelästyy ulkona jotain, mutta eipä sille oikeestaan mitään voi tehdä ku rauhallisesti jatkaa matkaa koiran säntäillessä häntä mahan alla minne sattuu. Rauhoitteleva puhe hermostuttaa, eikä toi pelästyessään huoli ruokaa. Jos taas pysähdyn, N menee ihan täysin paniikkiin.

Tunnustan, että pentuaikana en osannut tarpeeksi tukea koirani kehitystä. Nykyisellä tiedolla olisin nähnyt silloin jo otsallanikin, että koira tarvitsee rutkasti lisää tukea ja itsevarmuutta.

Onko sulla tiedossa, mikä koirasi on säikäyttänyt?
Kukaan ei ole hyödytön - aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Heini

Heini
Viestimäärä: 799

VS: ääNIARKUUS - Lauantaina, 04.12.2010 klo 10:24  
+
0
En usko että kyseessä mudi, samaa näköä kuvassa mutta ei silti ihan mudin näköinen. Aloittaja sanoi että rodussa esiintyy ääniherkkyyttä, vuoden 2009 kaikkien luonnetestattujen mudien keskiarvo laukausherkkyydestä on laukauspelottomuus laukausvarma +++, joten ei tuokaan kuvaus sovi rotuun. Mutta olisi kiva kuulla mikä rotu tosiaan kyseessä? Vai onko se mudi sittenkin?

Muoks. ajatuspierun korjaus
♂ Mudi Csibiti Gezemice "Pyry" (3/2010)
Mudin elämää -blogi
(Viestiä on muokattu lauantaina, 04.12.2010 klo 10:24)

saila

saila
Viestimäärä: 23

VS: ääNIARKUUS - Lauantaina, 04.12.2010 klo 14:48  
+
0

Heini kirjoitti:

En usko että kyseessä mudi, samaa näköä kuvassa mutta ei silti ihan mudin näköinen. Aloittaja sanoi että rodussa esiintyy ääniherkkyyttä, vuoden 2009 kaikkien luonnetestattujen mudien keskiarvo laukausherkkyydestä on laukauspelottomuus laukausvarma +++, joten ei tuokaan kuvaus sovi rotuun. Mutta olisi kiva kuulla mikä rotu tosiaan kyseessä? Vai onko se mudi sittenkin?

Muoks. ajatuspierun korjaus





kyseessä siis pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira. Käsittääkseni traumat tulleet jääkiekkokaukalon kautta, perheessä pelattiin jääkiekkoa ymmärtääkseni, tyttö sekoaa jääkiekon pelaajista aika taitavasti.(myös luistelijoista) pari ekaa päivää meillä oltuaan ei ulkona ole enää kaikkea aristeltu. ja sisällä tosiaan voi vaikka kattila pamahtaa, ei mitään reaktiota, että tuo liittyy vain ulos. pelästyessään lähtee vetämään ihan hulluna, ei muuten skitsoa pahemmin.


miten ne osa-alueet näkee sieltä jalostustietokannasta, siellä tosiaan tuon lt tuloksen näin, mutten päässyt osa-alueiden suhteen mihinkään, enkä löytänyt netistä?

ridgeback

ridgeback
Viestimäärä: 626

VS: ääNIARKUUS - Lauantaina, 04.12.2010 klo 15:59  
+
0
^Ei niitä mistään sieltä näe, sun täytyy kysyä koiran kasvattajalta tarkemmat osa-alueet. Mutta ainakaan laukaus altis tai laukausarka se ei ole ollut, koska nuo merkinnät näkyvät siellä kokonaistuloksen perässä. Tosin en löytänyt pk holskuistakaan yhtään koiraa jolla LT 98, mutta 93 löytyi kyllä.

Hyvällä hermorakenteella varustettu koira ei muutu ääniaraksi vaikka kuinka olisi lapset pelanneet jääkiekkoa. Eli kyllä se vika taitaa olla siellä koiran hermorakenteessa.

Mulla on koira (4½ v. "normi" pinseri), josta tuli ääniarka ns. kertarysäyksellä. Itse asiassa se on mun käsityksen mukaan yleisin tapa, jolla koirasta tulee ääniarka; heikossa hermostossa odottaa "siemen" oikeaa ärsykettä.



Kyllä kyllä, mutta koiran paukkuarkuuden syy ei ole trauma vaan huono hermorakenne. Joten ei siis voida sanoa että koirastani tuli paukkuarka koska se pelästyi vaan että koirasta tuli paukkuarka koska sillä on surkeat hermot. Ja juuri tällaiselta kuulostaa aloittajankin koira.
(Viestiä on muokattu lauantaina, 04.12.2010 klo 16:05)

nepis76

nepis76
Viestimäärä: 26

VS: ääNIARKUUS - Lauantaina, 04.12.2010 klo 20:29  
+
0
^ridgeback:
Olet kyllä osaltaan oikeassa tuon hermorakenteen suhteen, mutta kyllä traumakin voi aiheuttaa ääniherkkyyttä. Tästä mulla on ihan omaa kokemusta.

Rytmi tuli mulle 8 kk vanhana kodinvaihtajana. Ensimmäiseen 3 kuukauteen se ei tullut ovelle vastaan kun tultiin kotiin, vaan paniikissa säntäsi jonnekin piiloon. Se ei aluksi voinut olla edes mun lähellä, vaan sivulletulo-harjoitukset aloitettiin n. metrin välimatkalla. Se pelkäsi kolinoita, pauketta, karjaisuja, nahkaremmin viuhahdusta, jne. Ensimmäinen uusi vuosi oli ihan hirveetä, se makasi tärisevänä myttynä sängyn alla.

Mä toimin Rytmin kanssa arkiasioissa samoin kuin muidenkin partispentujen kanssa. Meillä rupes kolisemaan ja muutoinkin normaalit arkiaskareet tehtiin vähän kovemmalla volymellä kuin normaalisti. Seuraavana uutena vuotena olin molempien koirien kanssa iltalenkillä klo 23 aikaan, kumpikaan ei pelännyt millään tavalla, vaan lenkki sujui kuten ihan mikä muu ilta tahansa. Samoin tässä syksyllä kävin tavallisesti päivälenkillä ja ihan tien vieressä purettiin varastorakennusta. Maansiirtokoneet heittelivät aaltopellin palasia ja pistivät kauhalla seiniä nurin. Matkaa siihen kävelytielle oli ehkä 10-15 metriä eli siis melkeinpä vieressä kolasivat. Eikä kumpikaan koirista ollut moksiskaan.

Elikkäs arasta koirasta on tullut ihan arjessa toimiva peli! Okei, jotain traumoja sille on jostain vielä jäänyt, se on siis ollut mulla nyt 2,5 vuotta ja kaks kertaa se on mennyt lukkoon. Mutta kaikki arkiasiat sujuu mallikkaasti ilman pelkoja (ukkonen, ampuminen, jne).

Eli kyllä tytöllä täytyy olla hermorakenne ihan kohtuullinen, vaikkakin se on ollut ääniarka. Ei se muutoin olis tosta äänikammosta päässyt yli.
Kohtuullisen Partacolliet
Tupu ja Tahti (Bristregal Ment Tobe Regal) sekä Rytmi (Beardyface Pocket Rocket)
www.karvakasat.net/kohtuullisen
(Viestiä on muokattu lauantaina, 04.12.2010 klo 20:31)

ridgeback

ridgeback
Viestimäärä: 626

VS: ääNIARKUUS - Lauantaina, 04.12.2010 klo 21:06  
+
0
^Niin? Enhän mä missään väittänytkään etteikö trauma voisi aiheuttaa ääniherkkyyttä.
Ja koira voi myös oppia pelkäämään paukkuja jos siihen liityy jotain epämiellyttävää. Jos koiraa löydään pesäpallomailalla päähän ja samalla kolautetaan kattilan kantta ja tätä harjoitusta toistetaan, niin ihan varmasti se koira oppii pelkäämään paukkua.

Jos aloittajan koiraa on vedetty turpaan aina kun lapset ovat pelanneet jääkiekkoa niin varmasti sitten voidaan sanoa jääkiekon peluun aiheuttaneen sen ääniherkkyden. Mutta kuten jos kirjoitin niin hyvällä hermorakenteella varustettu koira ei muutu ääniaraksi vaikka kuinka olisi lapset pelanneet jääkiekkoa. Eli kyllä se vika taitaa olla siellä koiran hermorakenteessa.

Jos koiranpentu kasvaa ympäristössä jossa sitä pidetään pumpulissa eikä se totu minkäänlaisiin ärsykkeisiin tai ääniin ja sitten se tuodaan sieltä pumpulista pois, niin ihan varmasti se säikkyy niitä uusia yllättäviä ääniä. Mutta jos se koira kykenee niihin ääniin tottumaan ja niitä sietämään, niin silloin se koira ei ole paukkuarka.
Tai jos koiraa kohdellaan kaltoin niin se oppii yhdistämään tietyt äänet niihin epämiellyttäviin, pelottaviin asioihin ja sitä kautta väistämään ja pelkäämään niitä tiettyjä ääniä. Mutta siis pelkkä lasten jääkiekon pelaaminen ei normaalille koiralle ole ääniherkkyyttä tai paukkuarkuutta aiheuttava tekijä.

Ja jos puhutaan Rez:n koirasta niin siihen mielestäni pätee se mitä jo kirjoitin eli koiran paukkuarkuuden syy ei ole trauma vaan huono hermorakenne. Tosin en ole Rez:n koiraa koskaan nähnyt, mutta jos pelkkä kuumailmapallon näkeminen laukaisee koirassa noin voimakkaan reaktion, niin eihän sen koiran hermot kunnossa ole. Ja tämän on todennut Rez itsekin.
Toisen ääripään esimerkkinä voisin käyttää omaa urostani, joka oli auto-onnettomuudessa. Autoni kylkeen ajoi toinen auto rytäten sisään oikean takaoven ja osan takakonttia ja meteli oli se mukainen. Uros oli nukkumassa takakontissa, kyllä se kolariin heräsi, vilkaisi ympärilleen että jaa tällaista tällä kertaa, ahtaaksi käy tila täällä ja kävi takaisin nukkumaan. Se ei alkanut pelätä kolinaa eikä pauketta eikä autoja tai autoilua. Sille ei siis jäänyt mitään pelkoja eikä traumoja.
Kun taas ystäväni heikommalla hermorakenteella varustettu koira pelkää vieläkin autoilua oltuaan auton kyydissä kun kaveri ajoi lumihankeen. Auto lähti tuuppaamalla hangesta pois eikä autoon tullut naarmun naarmua, mutta koira sai henkisen trauman.

Rez

Rez
Viestimäärä: 1140

VS: ääNIARKUUS - Sunnuntaina, 05.12.2010 klo 13:15  
+
0

ridgeback kirjoitti:

^Ei niitä mistään sieltä näe, sun täytyy kysyä koiran kasvattajalta tarkemmat osa-alueet. Mutta ainakaan laukaus altis tai laukausarka se ei ole ollut, koska nuo merkinnät näkyvät siellä kokonaistuloksen perässä.



Jep, vähän epäselvästi ilmaisin itseni, eli tosiaan jos koira on testin mukaan laukausarka niin yhteispisteiden perässä lukee merkintä "LA".

ridgeback kirjoitti:

Kyllä kyllä, mutta koiran paukkuarkuuden syy ei ole trauma vaan huono hermorakenne. Joten ei siis voida sanoa että koirastani tuli paukkuarka koska se pelästyi vaan että koirasta tuli paukkuarka koska sillä on surkeat hermot.



Tää menee jo vähän rautalangasta vääntämiseksi, mutta mä sanoisin että koirasta tuli paukkuarka koska sillä on pa*kat hermot JA koska kohdalle sattui oikeanlainen ärsyke. Sitä koitin ilmaista tuolla "siemen" -kommentillani. :nauru: Summa summarum: olen kanssasi samaa mieltä, tervepäinen koira ei saa pysyviä traumoja jääkiekkopelistä tai kuumailmapallosta.

Mitä nyt aloittajan ongelmaan tulee, eli mitä tehdä kun koira säikähtää.. Niin olet mun mielestä toiminut oikein, kun et huomioi skitsoilevaa koiraa. Reippaasti voi just todeta jotan tyyliin "jaha, semmosta" tms., muttei alkaa surkuttelemaan tai sen enempää höpisemään. Laittaisin vielä ruokinnan ja lisäravinteet kuntoon, mahdollisesti homeopaatin tms. avustuksella. Fyysisen kurituksen unohtaisin kokonaan. Nää nyt omien kokemusten pohjalta.
Kukaan ei ole hyödytön - aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

saila

saila
Viestimäärä: 23

VS: ääNIARKUUS - Maanantaina, 06.12.2010 klo 00:59  
+
0

Rez kirjoitti:

[quote=ridgeback]^Ei niitä mistään sieltä näe, sun täytyy kysyä koiran kasvattajalta tarkemmat osa-alueet. Mutta ainakaan laukaus altis tai laukausarka se ei ole ollut, koska nuo merkinnät näkyvät siellä kokonaistuloksen perässä.



Jep, vähän epäselvästi ilmaisin itseni, eli tosiaan jos koira on testin mukaan laukausarka niin yhteispisteiden perässä lukee merkintä "LA".

ridgeback kirjoitti:

Kyllä kyllä, mutta koiran paukkuarkuuden syy ei ole trauma vaan huono hermorakenne. Joten ei siis voida sanoa että koirastani tuli paukkuarka koska se pelästyi vaan että koirasta tuli paukkuarka koska sillä on surkeat hermot.



Tää menee jo vähän rautalangasta vääntämiseksi, mutta mä sanoisin että koirasta tuli paukkuarka koska sillä on pa*kat hermot JA koska kohdalle sattui oikeanlainen ärsyke. Sitä koitin ilmaista tuolla "siemen" -kommentillani. :nauru: Summa summarum: olen kanssasi samaa mieltä, tervepäinen koira ei saa pysyviä traumoja jääkiekkopelistä tai kuumailmapallosta.

Mitä nyt aloittajan ongelmaan tulee, eli mitä tehdä kun koira säikähtää.. Niin olet mun mielestä toiminut oikein, kun et huomioi skitsoilevaa koiraa. Reippaasti voi just todeta jotan tyyliin "jaha, semmosta" tms., muttei alkaa surkuttelemaan tai sen enempää höpisemään. Laittaisin vielä ruokinnan ja lisäravinteet kuntoon, mahdollisesti homeopaatin tms. avustuksella. Fyysisen kurituksen unohtaisin kokonaan. Nää nyt omien kokemusten pohjalta.[/quote]




en ole koiraa millään tavoin fyysisesti kurittanut, sen verran helppo ja kuuliainen tyttö tuo muuten on, uskoo kerrasta kun sanoo. huonot hermot juu, ehkä, tätä tuli korostettua jo ehkä liikaakkin ja sitten niitä neuvoja varsin vähän..

vaikuttaako koiran juoksut herkkyyteen? tytöllä nyt ollut juoksut päällä ja paljon enemmän tuntuu pelästyvän kaikkea outoa.
Ääniherkkyys on kuitenkin kumma juttu, koska ei koira edelleenkään sisällä pelkää äkkinäisiä kovia ääniä, eikä ulkonakaan esim. rekan tuhahdusta, kaivinkonetta, tms. terävähän tuo o, ei jää mitään huomioimatta, mutta mietin tosiaan että miten menisi helpommaksi elämä

Rez

Rez
Viestimäärä: 1140

VS: ääNIARKUUS - Maanantaina, 06.12.2010 klo 11:32  
+
0

saila kirjoitti:

huonot hermot juu, ehkä, tätä tuli korostettua jo ehkä liikaakkin ja sitten niitä neuvoja varsin vähän..



No mä ainakin tuossa ylempänä annoin jo omaa ääniarkaa koiraani auttaneet keinot lisäravinteisiin ja ruokintaan liittyen. Toki hormonitoiminnan heittelyt voi vaikuttaa nartun käytökseen.
Kukaan ei ole hyödytön - aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

saila

saila
Viestimäärä: 23

VS: ääNIARKUUS - Maanantaina, 10.01.2011 klo 00:55  
+
0
hei! kiitos viesteistä, koiran käytös on rauhoitunut, ja arkuus on jotenkin yllättäen tiessään. taisi olla ihan hormonijuttuja kaikki. kiitoksia kuitenkin vastauksista!

tämän topicin voi siis jo sulkea.

virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: ääNIARKUUS - Maanantaina, 04.06.2012 klo 20:44  
+
0
Eli mulla olisi pikkunen probleema tähän ääniarkuuteen nyt liittyen. Eli mulla on siis noin puolitoistavuotias sileäkarvainen collieuros, ihan hyvin sosiaalisestettu, mukana kuljetettu pennusta asti, ihmisiin totutettu, ääniinkin totutettu jne. Koira ei pelkää esim jotain koneita vaikka olisikin kova ääni, semmosia kaukana olevia pamauksia jne, mutta pelkää esimerkiksi ilotulituksia. Sisällä hieman stressaantunut, mutta kuitenkin rauhoittuu ja makaa normaalisti paikallaan. Ulkona epävarma, säikky, mutta ei esim. tee alleen tai muuten siis mene aivan hysteeriseksi. Selvästi pelkää kuitenkin.

Nyt saatiin agilityssä ohjeeksi harjoitella räminän sietoa eli siis piti koota purkkeja ja purnukoita ja saada koira kaatamaan purnukkapino kun se hakee nappulaa sieltä ja sitten että se alkaisi pitää räminästä. Tein tätä harjoitusta kotona ja koira vähän säikähti semmoista ääntä, mikä siitä kaatuvasta pinosta tuli. Ei kuitenkaan säikähtäny ihan ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen ei suostunut enää ottamaan tornin päältä namia vaikka houkutteli ja kannusti, mutta läheltä otti kuitenkin paniikissa. Kun näytin sille siitä tornista sitä pelottavaa osaa, niin meni vähän toimintakyky ja söi heikosti. Pelkästi, häntä jalkojenvälissä. Toipui siitä nopeasti, leikki aika äkkiä.

Kannattaisiko jatkaa tuota harjoittelua? Musta tuntuu että koira tarvitsisi itsevarmuuttakin lisää. Tai agilityssä esim sillä oli itsevarmuusongelmaa myös esteiden korkeuden kanssa, se ei uskonut että pääsee esim. 50-60 cm esteen ylitse. Hyppäsi kuitenkin mutta vähän jänskäsi, kielteli, mutta heti kun laski sitä noin 40-50 cm korkuiseksi hyppäsi hyvin ja muutenkin tosi hyvin muuten meni. Eli miten saisin koiraan itsevarmuutta ja olisiko jotain hyvä keinoja totuttaa sitä noihin äänijuttuihin?
skcu Pongo

Fay

Fay
Viestimäärä: 1275

VS: ääNIARKUUS - Tiistaina, 05.06.2012 klo 16:37  
+
0

virtahepo kirjoitti:


Nyt saatiin agilityssä ohjeeksi harjoitella räminän sietoa eli siis piti koota purkkeja ja purnukoita ja saada koira kaatamaan purnukkapino kun se hakee nappulaa sieltä ja sitten että se alkaisi pitää räminästä. Tein tätä harjoitusta kotona ja koira vähän säikähti semmoista ääntä, mikä siitä kaatuvasta pinosta tuli. Ei kuitenkaan säikähtäny ihan ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen ei suostunut enää ottamaan tornin päältä namia vaikka houkutteli ja kannusti, mutta läheltä otti kuitenkin paniikissa. Kun näytin sille siitä tornista sitä pelottavaa osaa, niin meni vähän toimintakyky ja söi heikosti. Pelkästi, häntä jalkojenvälissä. Toipui siitä nopeasti, leikki aika äkkiä.

Kannattaisiko jatkaa tuota harjoittelua?



Aloititte hieman liian suuresta jos noin pahasti säikähti. Aloittakaa aivan pienestä ensin. Tarkoitus olisi etteivät ne purkit ole se pelottava asia eikä niitä tarvitse pelätä. Peltipurkista tulee yhtäkkiä ihan hirveän hauska juttu. Mieti mitä kaikkea kivaa sen kolinapurkin kanssa voikaan tehdä. Sen päältä voi ottaa jotain, siihen voi koskea, sen voi kiertää, sen alta voi löytyä juttuja, on hirveän hauskaa siirtää sitä nenällä/tassulla yms. Sitten niitä onkin kaksi ja ne silloin tällöin saattavat osua yhteenkin. Ja aina tapahtuu jotain kivaa kun näin käy. Lisää paloja vähitellen, kun näyttää siltä että edellinen sujuu jo hyvin. Jos koira näyttää arkailevan, palaa askel taaksepäin. Älä lopeta harjoitusta epäonnistumiseen, eli siihen että koira pelkää. Äläkä jää surkuttelemaan ja lohduttamaan pelkäävää koiraa vaan siirrä mieluummin huomio johonkin muuhun jonka tiedät toimivaksi.

Jos koira alkaa jostain syystä pelkäämään täysin hallitsemattomasti koko purkkien paikallaoloa, siedätä koiraa aloittamalla siitä että ne vain sijaitsevat samassa huoneessa ja niiden ohi täytyy kävellä. Ja muista ne kehut ja herkut.

Ja kun kaikki sujuu sisällä, purkkeja alkaa yhtäkkiä löytymään pihalta ja lenkkimaastostakin. Tai mitä tahansa muuta mikä päästää ääntä.

Voit itse opetella eleitä joiden tarkoitus on rauhoittaa koiraa, esim. haukotteleminen. Koira tarkkailee myös sinun reaktiotasi pelottavan asian aikana. Näytä välinpitämättömältä ja rentoutuneelta jos koira säikähtää. Katso hieman poispäin ja haukottele leveästi.

Ilotulitusta voitte harjoitella vaikkapa Youtubesta ilotulitusvideoita katselemalla. Ja on olemassa CD-levyjäkin tarkoitukseen. Ensin äänenvoimakkuus hiljaisempana, sitten vähitellen lujempana.
Raha ei tuo onnea, mutta sillä voi ostaa vaahtokarkkeja ja se on vähän sama asia..

Karhukoira-labradorimix Pörri 09/02
Villakoira-sheltti-cockerspanielimix Bella 10/11

Kuvia otuksista ja vähän muustakin
Blogi
(Viestiä on muokattu tiistaina, 05.06.2012 klo 16:44)

TwoBeans

TwoBeans
Viestimäärä: 1258

VS: ääNIARKUUS - Keskiviikkona, 06.06.2012 klo 15:55  
+
0
Jaa täällä oli tämmönen topicci olemassa.

Jep, täällä myös yksi ääniarkailija. Luna ei alle puolivuotiaana juurikaan kummeksunut ääniä, räminää tai pauketta. Eka uusivuosikin meni kaikessa rauhassa ydinluuta nakerrellen. Pentuna, kun yritti varastaa pöydältä ruokaa, käytin klassista "rämisevät padat ja kattilat"-ansaa, eikä tuo ollut moksiskaan, nappasi kattilankannen suuhunsa ja alkoi järsiä sitä. Ja monta muuta ryminää ja paukausta se kyllä pentuna kuuli ilman sen ihmeempiä reaktioita.

Jossain kohtaa sitä ääniarkuutta sitten alkoi ilmetä, en oikeastaan edes muista mitään tiettyä tapausta tai kertaa, mistä se olisi lähtenyt. Mitään isompaa "traumaa" siis ei tullut. Lunan ollessa reilun vuoden, lähistöllä oli ilotulituksia venetsialaisviikonloppuna. Silloin se ehkä ensimmäisiä kertoja osoitti säikähtelyn merkkejä ulkoillessa, vaikka raketit oli kauempana. Itse yritin kyllä suhtautua asiaan oikein, eli en mitenkään. Kävelin vaan eteenpäin kuin en olisi mitään huomannutkaan.

Pikkuhiljaa paukkuarkuus ja ääniarkuus yleensä alkoi hahmottua selkeämmäksi. Toinen uusivuosi oli jo yhtä paniikkia ensimmäisestä kaukaisesta pamauksesta alkaen, samoin viime kesän ukkoset erityisesti loppukesää kohden. Sisällä Lunakin harvoin säikkyy ääniä. Imurit, kattilan kolinat, tv:stä, kotiteatterista tms tulevat räjähdykset, ampumisäänet yms ei hetkauta. Mies pelaa kaikenlaisia sotapelejä ja äänet kaakossa tietysti, ja Luna nukkuu selällään vieressä. Pyykkitelinettä se vähän vierastaa, se on pari kertaa seinän vierestä kaatunut tuon päälle rämisten. Samoin jos ulkoa kuuluu se ukkonen tai ilotulitus, silloin pelkää sisälläkin.

Oltiin nyt keväällä MH-kuvauksessa, ja räminälaitetta Luna tottakai pelästyi ja pakeni, juoksi yhden talon ympäri, mutta tuli kuitenkin nuuskimaan härveliä kun seisoin sen edessä. Ohituksissa ei enää välittänyt laitteesta eikä väistellyt. Ampuminen oli paha, Lunalle ammuttiin yksi laukaus, mistä jo nähtiin voimakas pakoreaktio. Tämän jälkeen hävisi toimintakyky, ja koiralla oli vaan kamala kiire pois ja se pälyili ympärilleen häntä koipien välissä. Meni vartti ennenkuin käytös alkoi olla normaalia.

Kaikkia ääniä tuo ei pelkää, eikä esim BH-kokeen autonovet, auton käynnistys, pyöränkello saaneet mitään reaktiota aikaiseksi. Lepattavia pressuja, roskapönttöjä tai muita objekteja ei pelkää, eikä pintoja, portaita tai sellaisia. Ihmisiä arasteli pentuna enemmän, nykyään se puoli on helpottanut. Toiset miehet on edelleen aika hurjia Lunan mielestä tosin. Normaalisti kotosalla ja näin Luna on ihan rauhallinen ja kun mitään kamalia ääniä ei kuulu, se on ihan normaali, iloinen, nuori koira. Siitä vaan tulee ihan kuin eri elukka heti jos jossain pamahtaa.

Eniten tuota pelkoa ilmenee ihan tavallisilla remmilenkeillä. Alkumatka mennään ihan hienosti ja normaalisti, nuuskitaan tiensivuja, merkkaillaan ja tepsutetaan nätisti löysäsä hihnassa, haetaan kontaktia jne. Mutta yksikin kolaus, mattojen tamppaaja, kirveeniskun ääni, räminä tai pamaus niin se siitä normaalista lenkistä. Mitään paniikkikäytöstä ei ilmene varsinaisesti, mutta äänen kuultuaan loppuu nuuskimiset, pissailut, kaikki normaali touhu. Löysällä hihnalla kulkeminenkin tuppaa unohtumaan. Luna ei suorastaan vedä, paitsi siinä ihan juuri äänen kuultuaan yrittää pinkaista pakoon, mutta kulkee juuri siinä rajoilla ettei remmi ihan löysänäkään roiku. Kontaktia ei ota, spontaanisti eikä pyydettäessä, ei tarjoa temppuja (mitä normimoodissa tekee paljonkin), ja kun käsken kävelemään vierellä esim ohituksissa, on kuin ei kuulisikaan. Ei tosin reagoi ohitettaviinkaan sen enempää kuin muutenkaan. Ja näin sitten edetään loppumatka. Mälsää vaan jos se on naapuri joka sattuu vasaroimaan kotoa lähtiessä. Tuntuu jotenkin turhaltakin jatkaa sitä lenkkiä siinä kohtaa kun ei tuo siitä paljoa taida irti saada paitsi sen perus fyysisen liikunnan. Varmaan alkaa pian ihnoamaan ja stressaamaan remmilenkkejä kun melkein aina siellä pelottaa (ei se itseasiassa mitenkään innolla nytkään lenkille lähde, verraten siihen jos kaivelen autonavaimia ja se hoksaa pääsevänsä metsään tai treeneihin). Mutta ei siinä viitsi kotiinkaan kääntyä ja opettaa että äänissä muuten tosiaan on jotain epäilyttävää kun emäntäkin haluaa heti kotiin. Joskus, kun säikäyksestä on kulunut tarpeeksi aikaa, saatan nimeä kutsumalla saada kontaktia ja Luna tulee vierelle. Siitä jos palkkaa ruualla, se kyllä syö, juu, mutta vähän huolimattomasti eikä välitä jos nami tippuu vaikka maahan. Kyseessä siis kuitenkin todella ahne koira joka normaalisti syö palkkaa antavan sormetkin mennessään eikä nirsoile mistään. Metsälenkeillä, kun on vapaana, ei niin herkästi reagoi, saa olla tosi kova pamaus että pelästyy.

Treenitkin saattaa joskus loppua lyhyeen, jos jostain kuuluu yllättäviä ääniä. Leikittiin tuossa ihan perus 2 pallon saalisleikkiä, Luna aluksi ihan tohkeissaan. Sitten kuului kauempaa pihasta joku isompi kolaus, ja se oli siinä sitten. Vähän vielä juoksi pallon perään, mutta innottomasti ja selvästi paineistuneena. Vein autoon välillä, mutta lopputreenien ajankin vähän turhan paljon vilkuili äänen suuntaan.

Tuo lenkkeilykuvio ehkä itseä häiritsee eniten kun se on niin iso osa arkea kuitenkin. Ja kun ne äänet ei tosiaan tarvi olla mitään uudenvuodenraketteja tai räjähdyksiä. Pakoputken pamaus, vasarointi, halkojen hakkuu, mattojen tamppaus, muut vastaavat. Olen vaatinut aina lenkillä löysässä hihnassa kulkemista, ja olen siitä pitänyt kiinni. Vetämällä ei pääse eteenpäin. Tuntuu vaan että tuossa moodissa ei mene jakeluun yhtään mikään. Pysähtely hermostuttaa sitä entisestään, eikä tehoa, hihna kiristyy aina uudelleen tuhannennenkin toiston jälkeen. Kieltäminen ja nyppäisyt ihan yhtä tehottomia. Yksi konsti on vaan laittaa koira kävelemään selän taa jos en jaksa kulkea jatkuvasti kiristyvän hihnan kanssa ja katsella sitä äkkiä äkkiä kotiin-meininkiä. Siellä se sitten menee kuono jalkojen välissä ihan iholla kyllä vaikka kotiovelle asti. Myönnettävä on että joskus olen tuohon touhuun hermostunutkin kun ihan kuin korvat ja aivot katoaisi vallan yhden kolauksen myötä. Mutta minkäs tuo päänupilleen ja geeneilleen mahtaa. Vaikka en hermostuessani mitään konkreettista tekisikään, luulen että koira aistii kireyden ja hampaiden puremisen eikä se varmaankaan ainakaan auta asiaa. Kannattaisiko tuossa tilanteessa vaan unohtaa vetämättä remmissä-periaatteet ja talsia vaan samaa tahtia eteenpäin miettien itse mukavia, oli hihna kireellä tai ei?

Ei tässä nyt sen isompaa kriisiä ole kyseessä kuitenkaan. Lunan kanssa touhutaan ja harrastetaan paljon kaikenlaista ja käyn mahdollisimman paljon metsälenkeillä. Ääniarkuus on tiedostettu jo aikaa sitten ja se, että se varmasti tulee jatkossakin rajoittamaan tekemisiä jonkin verran. Rodussa on paljon ääniarkoja koiria, ja itsepä olin pöllö kun en selvittänyt pennun sukua ja taustoja paremmin aikanaan. Tällainen kaveri tuli ja näillä mennään ja elellään. Tuskin tuota pelkoa Lunasta koskaan saa pois siedättämällä tai millään muullakaan, mutta jos jotain ideoita tai ajatuksia herää, miten koiran elämistä tässä meluisassa maailmassa saisi vähän helpotettua, olisi kiva kuulla. Mp3-soittimeen jotain linnunlaulua ja pannulla tirisevän pihvin ääniä ja kuulokkeet hörökorville lenkin ajaksi? Hah.

Tulipahan pitkä liirumlaarumi taas. Mä en sitten edelleenkään osaa lyhyesti selittää mitään.
- beauceron uros Laku 2/2013
- valkoinen paimenkoira Luna 6/2010
- shetlanninlammaskoira Eetu 2/1993 - 1/2007

virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: ääNIARKUUS - Torstaina, 07.06.2012 klo 21:43  
+
0
Kiitos Faylle ohjeista, näitä tullaan treenailemaan! :jjei:
skcu Pongo

Proudfoot

Proudfoot
Viestimäärä: 3

VS: ääNIARKUUS - Perjantaina, 21.03.2014 klo 18:25  
+
0
Heitän heti alkuun varsinaisen kysymykseni, jos ei jaksa koko sepostustani lukea. Osaako joku vinkata ammattilaista, jonka kanssa koiran vakavaa ääniarkuutta voisi lähteä helpottamaan? Kaikenlaiset kokemukset ja vinkit ovat tervetulleita. Oli hirvittävän mielenkiintoista lukea muiden viestejä, etenkin tuo TwoBeansin kokemus kuulosti paikoitellen tutulta.

Meillä on tänä vuonna 9-vuotta täyttävä sekarotuinen, leikattu uroskoira. Otettiin koira Viipurilaisen kodittamia koiria Suomeen tuoneen järjestön (silloin nimeltään Sobatska, muistaakseni muutti nimen tai lopetti toiminnan myöhemmin) kautta. Koiramme oli kyllä ihan pentu, iäksi arvioitiin n. 3kk. Taustoista ei tiedetä edelleenkään oikeastaan mitään. Järjestön mukaan yksinäinen pentu oli nostettu yhden yön aikana koira-aitaukseen. Mitään äänipelkoja en muista koko pentuajalta, eikä tainnut ensimmäisenä uutena vuotenakaan reagoida edes raketteihin. Oli tosin tuolloin vasta juuri tullut meille, ja olen lukenut, että ääniarkuus kehittyy lähes aina vasta ensimmäisen ikävuoden jälkeen.

Ensimmäinen merkki ääniarkuudesta tuuli muistaakseni vuotta myöhemmin uutena vuotena. Lapsuuden kodissani oli perheen ensimmäisellä koiralla tosi kova paukkupelko, joten tätä en osannut nähdä mitenkään kauhean omituisena asiana. Olisikohan vuotta tai paria myöhemmin turvauduttu ensimmäisen kerran rauhottaviin, kun mikään muu ei tuntunut tepsivän. Jossain vaiheessa muistan myös ensimmäisen ukkosen jyrinän joka pelotti ja nämä saavat koiran sekaisin edelleen tänä päivänä. Joitakin vuosia sitten koira alkoi yhtäkkiä pelätä katolta sulavien lumien ääntä. Ihan tarkkaan en tiedä mikä siinä pelon alunperin synnytti, mutta arvioisin sitä ääntä kun lumi tai jää osuu seiniin, ikkunaan tai ikkunapeltiin. Asumme kerrostalossa ja keväisin noista pääsee kyllä jonkin verran ääntä. Sittemmin pelko on asteittain laajentunut myös ikkunaan osuvaan sateeseen ja viimeisimpänä, jopa yhtään kovempaan tuuleen, joka vinkuu ikkunoista.

Olemme mielestäni koiran kasvattajana loogisia ja olemme yrittäneet toimia oikein. Kun pelottaa, koiraa ei hellitä tai muuta. Itse asiassa pelko pysyy hallinnassa, kun joku on kotona. Tunnistan aika nopeasti merkit ja nähdäkseni koira ei enää ehdi menemään paniikkiin. Koiramme harvoin edes vinkuu, mutta läähätys ja ”maaninen” katse on nopeasti nähtävissä. Kun paniikkivaihe iskee, se alkaa kävellä häntä koipien välissä ympäri kämppää ja lopulta koittaa änkeä itseään kaappiin, sänkyyn, sängyn alle jne. Tätä ei tosin enää koskaan näe, ennen kuin puutun tilanteeseen. Ongelmat syntyvätkin, siitä jos koira on yksin kotona. Se nimittäin repii asioita. 80 senttinen ja 51 kiloinen koira saa melkoisen määrän tuhoa aikaan ja olen tullut liian monta kertaa kotiin niin, että asunnossa leijailee untuvapeittojen höyheniä. Myös petari, pari tyynyä ja joku mattokin on päätynyt kaatopaikalle. En suoraan sanottuna osaa ajatella mitä voisin tehdä, kun en ole kotona. Ihan pelkästään koiran takia en ole valmis jäämään ”koti-isäksi” :)

Ulkona ei ole ongelmia, paitsi jos on ukkosta tai raketteja. Kaikki ongelmat tulevat kotona. Olen jopa miettinyt, että voiko jopa asunnolla olla osuutta asiaan, koska näin rajuja pelkoja en muista muualla syntyneen. Toisaalta olen keittiöpsykologisoinut, että kertooko jostain, että se järjestäen tuhoaa jotain sängystämme?

  Siirry sivulle: 1 2
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6266
Viestejä yhteensä545431
Uudet käyttäjät tänään2
Viestiketjuja aloitettu tänään2
Viestejä kirjoitettu tänään9
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265759
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 18:00)