Koirat.com

Suojelukoiraa vietikkyydeltään vastaava elukka ei ole lemmikki. Piste. Sellaisia koiria kohta kolme vuotta läheltä seuranneena en voi muuta väittää. Ne tarvitsevat osaavan, määrätietoisen kouluttajan ja palttiarallaa kymmenen kertaa selkeämmät säännöt kuin lemmikkikoira. Niille on oltava sisällä oma paikka (häkki) rauhoittumiseen, eikä niitä missään nimessä voi päästää arvaamattomasti käyttäytyvien lasten lähelle, jos on pienikin epäilys siitä että koira voi purra. Koirat elävät treenaamiselle eikä mikään määrä liikuntaa väsytä niitä. Ohjaajan on oltava vahva auktoriteetti ja tarvittaessa (= suurella todennäköisyydellä) pystyttävä osoittamaan vahvuutensa, kun koira hyökkää. Lähes poikkeuksetta viettipommi saku/mali alkaa nyhtää ohjaajan käsivarsia, vaatteita jne. aluksi harmittoman oloisesti, ja jos tälle ei pistetä stoppia se yks kaunis päivä paukauttaa kiinni testatakseen kuka määrää. Tai vaihtoehtoisesti koira voi keskittää vimmansa ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten aloittajan tapauksessa on käynyt.

Jep, tarvitset neuvoja taitavalta kouluttajalta, jolla on kokemusta Petosi kaltaisista koirista ja mielellään myös suojeluharrastuksesta. Haluaisitko laittaa yksityisviestillä mistä päin Suomea olet?

Jep ^ Kuuntele REZ:iä.

Kuulostaa aloittajan koira melkoiselta pakkaukselta. Varmaankin olisi ihanteellinen koira suojeluun oikeissa ja asiansa osaavissa käsissä. Joskus pitää uskaltaa luovuttaa ja ajatella koirankin parasta. Voisiko tulla kysymykseen että tarjoaisit koiraa jollekkin kokeneelle suojeluharrastajalle? Sitten voisit vaikka hankkia uuden,hieman sopivamman yksilön omiin harrastuksiisi.
Kuulostaa siltä,että kumpikaan teistä ei nauti olostaan ja koirakin olisi varmaan onnellisempi päästessään toteuttamaan viettejään.

Tää saattaa kuulostaa kylmältä ja tylyltä ehdotukselta ja aloittajalle voi tulla tunne,että on pahasti epäonnistunut koiran kanssa,mutta joskus on pakko hyväksyä tosiasiat ja luovuttaa ennenkuin mitään pahempaa sattuu. Joskus vaan koira ja ohjaaja eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Maailma on pullollaan koiria joista se oikea odottaa ottajaansa.
Tai sitten koiran kanssa täytyisi ehdottomasti mennä sinne suojelukoulutukseen. Siellä maalimiehet ovat osaavia ja antavat ohjeita tuohon hallintaan jne.

P.S. Itse ainakin tiedän suojelukoiria(maleja) jotka elävät lapsiperheessä tavallista koiran elämää ilman,että purevat kaikkea liikkuvaa,mutta tapauksiahan on monenlaisia.

Tuplat pois.

Voi hyvää päivää taas ja jälleen kerran. Mitä Rez meinaat, että mitä virkaa nämä useat kymmenet suojelukoirat toimittavat, joillei lemmikin?
Ne suojelukoirat, jotka minä tiedän, ovat ihan tasan lemmikkejä, joiden kanssa harrastetaan suojelua, ja suurin osa niistä elää lapsiperheessä. Ja eivät todella tarvitse sisällä mitään häkkejä rauhoittumiseen. Jos koira ei osaa rauhoittua ilman häkkiä, sillä on joko hermorakenteessa ongelmaa tai sille ei olla koskaan tehty selväksi sitä mitä sisällä saa ja ei saa tehdä.
Jos on pelko että koira pureskelee lapsia tai ketä tahansa muuta, niin silloin se koira on arvaamaton tai se ei ole hallinnassa. Eikä noilla ominaisuuksilla ole suoranaisesti mitään tekemistä suojelun kanssa.

Mulle ei kyllä myöskään auennut tuo Rezin kommentti. Ei suojelulla mun nähdäkseni saada aikaiseksi mitään holtittomasti käyttäytyviä pommeja, joiden kanssa ei voi elää normaalia arkea. Suojelukoiralta kuitenkin vaaditaan suurta kuormitettavuutta sekä hyvää ja kestävää viettipohjaa. Eihän niitä suojelukoira pieksämällä opeteta vaan leikillä. Ei se hiha niille koirille ole normaalille harrastuskoiralle käytettävää patukkaa ihmeellisempi. Jos koira ei erota treenitilannetta tai työtilannetta arjesta niin kyllä siinä koulutuksessa on jotain vikaan mennyt. Tai sitten sillä koiralla ei ole kaikki muumit laaksossa. Minähän en asioista sen ihmeemmin tiedä, se vielä sanottakoot, mutta ei se tilanne nyt tuommoinenkaan voi olla mitä aikaisemmin kuvailtiin.

Aloittajan ongelmaan tässä nyt ei tule muuta vastausta kuin että etsi käsiisi kouluttaja jolla on kokemusta tämän tyyppisistä koirista.

Ymmärsin Rezin kommentin niin ettei ko koira ole vain lemmikki. Suojeluun jalostettu koira on myös hyvä lemmikki jos sillä on auktoriteettinen omistaja joka osaa laittaa rajat tuollaiselle viettipommille. Useat kymmenet suojelua harrastavat koirat on kuitenkin eriasia kuin suojeluun jalostettu viettipommi.

^

Minäkin ymmärsin Reziä

Mitäköhän tässä nyt tarkoitetaan käsitteellä "suojeluun jalostettu viettipommi"?
Ja miten tällainen "viettipommi" eroaa suojeluharrastukseen käytettävistä koirista?

Suojelua harrastetaan monenlaisilla koirilla, mikä kai onkin tarkoitus. Mutta on nähtävissä jalostusta tähdäten ainoastaan "supervietikkäisiin" koiriin, kuten yksi kasvattaja pennuistaan minulle ilmaisi. Onko tälläinen sitten järkevää, ei minun mielestä. "Normaalin" koiran kanssa pärjää normaali kouluttaja joka nyt ymmärtää koirien päälle. Näiden "viettipommien" kanssa pitää olla jo aika "pro" kouluttaja. Eli koiralle on jalostuksessa haettu maksimaaliset vietit, minkä kanssa tulee helposti ongelmia.

Tuohon aloittajan ongelmaan vois nyt aluksi kokeilla sitä,että koiralla olisi kuonokoppa ja valjaat.
Ohjaaja voisi näin saada itsensä rentoutumaan niin koirakin varmaan rentoutuisi. Valjaiden avulla myös jännitys kaulan alueelle helpottaisi eikä koira olisi niin räjähdysherkkä.
Tuossa on muuten vaarana,että koira turhautueessaan saattaa kohdistaa agressionsa myös ohjaajaan.

Tuota omaa kommenttiani koiran pois antamisesta olen myös miettinyt ja kyllähän se tuntuisi todella pahalle jos itselleni joku tulisi sanomaan,että anna koirasi pois,et pärjää sen kanssa,mutta jos tilanne olisi todellakin sellainen,voisin niin tehdäkkin. Ensin toki yrittäisin parhaani sen kanssa ja hakisin apua.

Mitä Remux tarkoitat näillä monenlaisilla koirilla, joiden kanssa harrastetaan suojelua?

Suojelu lajina on sellainen, että sitä ei tuosta vaan harrasteta kaikenlaisten koirien kanssa. Suurin osa suojelussa näkyvistä koirista ovat juurikin käyttölinjaisia sakemanneja ja maleja. Toki on sitten muitakin perinteisiä palveluskoirarotuja, mutta huomattavasti vähemmän kuin em rotuisia.
Se että näiden koirien kasvattajat tähtäävät jalostustyössään niihin ominaisuuksiin, joita hyvä suojelukoira tarvitsee, ei mielestäni ole missään nimessä huono asia. Hyvä suojelukoira on tasapainoinen, sillä tulee olla rohkeutta, toimintakykyä, saalisviettiä, mutta myös aggrea ja dominanssia. Ja ennenkaikkea erittäin hyvä hermorakenne.
Ja kun Rez esitti väittämiä, jotka ovat aivan käsittämättömiä, niin minä tässä vaan ihmettelen, että missä ja miten ihmiset kuvittelevat, että näitä, etenkin käyttölinjaisia, koiria pidetään ja kasvatetaan? Kyllä niistä suurin osa asuu ihan sisätiloissa (ilman häkkiä, hyökkäilemättä omistajiensa tai lapsien kimppuun) lemmikkeinä vaikka niiden kasvattajat ovatkin vaalineet kasvatustyössään koirien käyttöominaisuuksia.

Sitten taasen sopiiko tällainen koira jokaisen lapaseen, niin ei taatusti sovi. Mutta ihmisen ei tarvitse olla yli-ihminen pärjätäkseen esim. käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran kanssa. Ongelmia tulee silloin, kun se koira otetaan sohvaperunaksi eikä omistajalla ole mitään käsitystä tai viitseliäisyyttä panostaa siihen koiraan.
Myöskään suojeluharrastajan ja vietikkään harrastuskoiran omistajan ei tarvitse olla "pro". Mutta lajin harrastajan täytyy olla valmis panostamaan lajiin, perehtymään, kuuntelemaan, oppimaan ja omaksumaan uutta. Kyllähän suojeluharrastajissa on ihan aloittelijoita (tietenkin) ja ensikertalaisiakin. Osa jatkaa, osa ei. Paljon riippuu siitä kuinka paljon on valmis lajiin panostamaan.
Ja sitten taas se mitä minä en käsitä on, että jos halutaan koira ihan vaan lenkkiseuraksi ja koiran halutaan olevan mahdollisimman helppo ja vietitön, niin miksi sitten lähteä hankkimaan koira, joka perimässään kantaa vahvoja viettiominaisuuksia.
Ja miksi ihmeessä näiden koirien jalostuksen tulisi tähdätä mahdollisimman helppoihin joka pekan rekkuihin?

Että juu, siinä olen kyllä samaa mieltä, että joka jannun ei kannata hankkia sitä käyttölinjaista palveluskoiraa narun nokkaan. Samaa mieltä olen myös siinä, että vahva viettisen koiran kanssa helposti syntyy vaikeuksia, jos ei ole perehtynyt koiran vietteihin eikä ole mitään käsitystä/halua tai tahto opetella niitä ymmärtämäänkään saati sitten että opettelisi sitä koiraa hallitsemaan.
Mutta siinä taasen olen hyvin eri mieltä, etteikö näistä koirista olisi elämään myös lemmikkeinä tai että niiden kasvattaminen ja viettivoimaisuuden ylläpitäminen olisi jotenkin pölhöä.

Hmm, aita ja aidanseiväs? Yli-ihmisiä harvemmin tulee vastaan, joten kyllä ne suojelukoiratkin ihan normaalien ihmisten kanssa elelevät ja harrastavat. Kuitenkin jos sen käyttösakun tai -malin laittaa, on omistajan tiedettävä koirankoulutuksesta juttu jos toinenkin - tai ainakin oltava valmis hakeutumaan osaavaan treeniporukkaan tai kouluttajalle. Tämä nyt kai on itsestäänselvyys suojeluharrastuksesta haaveilevalle. Jos taas haluaa rauhallisen lenkkikaverin ja kainalonlämmittäjän, se käyttöeläin tuskin on paras vaihtoehto.. Koirarotuja kun löytyy niin monta muutakin. Suojelukoirien jalostusta ei kai kukaan oo pölhöksi väittänyt, pölhöjä on ne jotka tällaisen koiran ottavat ihan vaan periaatteesta tai tietämättömyyttään.

Remux kirjoitti:

Ymmärsin Rezin kommentin niin ettei ko koira ole vain lemmikki. Suojeluun jalostettu koira on myös hyvä lemmikki jos sillä on auktoriteettinen omistaja joka osaa laittaa rajat tuollaiselle viettipommille.

Jep. Viettipommi nyt ehkä on hieman epä-ammattimainen käsite :D, mutta tällä tarkoitin siis suojelukoiran viettirakenteen omaavaa koiraa. Vahva saalis, puolustusta ja ihannetilanteessa tietenkin priima hermorakenne. Koira se on tällainenkin koira, mutta vaatii omistajalta enemmän kuin vaikkapa nöyrä lammaspaimen (ei silti tietenkään yli-inhimillisiä kykyjä). Ohjaajapehmeän koiran kanssa ongelmat voivat näkyä vaikkapa paineistumisena treenitilanteessa, mutta itsevarman, puolustusta osoittavan koiran kanssa voipi käydä hassusti. Itse en ottaisi tällaista koiraa ennen omakotitaloa ja esim. ulkotarhamahdollisuutta, mutta kukin tyylillään.

Mielenkiintoisia kommentteja, mutta kun jo aikaisemmin sanoin, halusin Saksanpaimenkoiran joka ei kysele anteeksi olemassa oloaan. Tämä on minun toinen samanrotuinen koira, ensimmäisen kanssa olen kisannut metsäjäljellä tuloksekaasti, on luonteeltaan avoin ja sosiaalinen pitää myös lapsista, kiltti kun on luonteeltaan niin on ollut helpompi vanhemman kanssa liikkua, olen voinut pitää vapaanakin, ei lähde räyhäten ryntäämään jos havaitsee kauempaa muita koiria tai ihmisiä, niinkuin tuo nuorempi, onneksi ei ole vielä ketään purrut. Voisinkin kokeilla tuota kuonokoppaa lenkillä ja todellakin tämän viestiketjun aloittaessani olin hukassa mutta todellakin, en vielä halua luovuttaa kun muuten on niin ihanan temperamenttinen ja työskentelee tottiksessa minun kanssa ihan täysillä. Mutta kun YKSIN treenaan on paljon aukkoja varsinkin hallinnan kanssa.

hukkahukassa, laitoin sinulle yksityisviestillä vinkkiä ja linkkiä kuinka pääset harrastamisen alkuun ja takuulla apua osaavilta ihmisiltä.
Kaikkea hyvää jatkoon :)

tuplaantuneet voi ottaa pois

hukkahukassa, JOS käytät kuonokoppaa (mitä kylläkään en hevillä suosittele) osta sellainen verkkomallinen. Tilava, mutta koirallesi sopiva. Eläinlääkäreillä käytetyt kankaiset ovat arkikäytössä liian kireitä ja ehkäisevät läähätyksen ja suun avaamisen.

^Miksi et suosittele kuonokoppaa? Joskus olisi ihan mukava kuulla perustelujakin eikä irrallisia heittoja...

No, minusta ei ole tarpeellista käyttää kaikkiin hyökkäysongelmiin kuonokoppaa. Ja toisekseen, jos koiraa ei siihen kunnolla totuteta siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. (Mutta tässä tapauksessa uskon, että hukkahukassa ymmärtäisi totuttaa koiran kuonokoppaan kunnolla ja voisi siksi käyttää sitä.)

Kova koira tuskin traumatisoituu kopasta. Onko tää totutus sitten hirveesti namia naamaan kun koppa tulee lähelle ja pikkuhiljaa namien kanssa päähän? Mä oikeesti varmaan vaan laittaisin sen kopan, ellei kyseessä nyt ole äärimmäisen pehmeä koira, joka uusia asioita ja tilanteita pelkää? Siltä ei tosin kuulosta.