Koirat.com

Paljon hyviä pointteja ja vinkkejä onkin esitetty, mutta kirjoittelenpa vähän omia kokemuksia itse rodusta.
Tiibetinmastiffeja pidetään melko harvoin sisätiloissa yksinoloaikoina, osittain juuri vahvan tuhoamistaipumuksen vuoksi, johon ei välttämättä liity minkäänlaista eroahdistusta. Niillä vaan on toisinaan tapana pureskella tavaroita ajankulukseen, ja toisinaan ulkoa kantautuvat äänet ja ohikulkijat ärsyttävät niin että repivät ikkunanpielet silkkaa turhautumistaan. Paras paikka useimmille tiibetinmastiffeille on siis ulkona pomminkestävässä tarhassa, jossa eivät ole vaaraksi itselleen tai ympäristölleen. Kaikki eivät vain sovellu asumaan sisätiloissa ilman valvontaa.

Aloittajan koiran käytös tosin viittaisi jonkinlaiseen eroahdistukseen, johon ei yksinolopaikka vaikuta. Eroahdistus ei suinkaan aina johdu hermorakenneongelmasta, vaan tiibetinmastiffin kaltainen koira voi heittäytyä totaalipelleksi vaikka elämänmuutoksen takia. Esim. muutto tai perheen hajoaminen tai muuttuminen on omiaan saamaan tiibetinmastiffin raiteiltaan. Vanhempi narttu osoitti selviä eroahdistuksen merkkejä tullessaan meille parivuotiaana, ja sen hermorakenne on taatusti kunnossa. Ongelma korjaantui ajan kanssa, mutta aikaa se tosiaan vaati.
Tarpeiden tekeminen sisälle on valitettavan yleinen tapa reagoida kun joku asia ei miellytä. Meilläkin tuota sisälle tekemistä on esiintynyt kolmessa sukupolvessa eri aikoihin, ja kaikille ominaista on ollut sänkyyn kuseminen mielellään yleisön edessä.

Mitä tuohon oletettuun johtajuusongelmaan tulee, niin on täysin mahdollista että ongelma on vain toisen koiran kanssa. Tiibetinmastiffin kaltaisen koiran johtajuus on saavutettava luottamuksen ja kunnioituksen kautta, eikä sille noin vain näytetä kaapin paikkaa. Meillä avo ei ole saavuttanut sitä asemaa mastiffien silmissä, mutta muiden koirien silmissä asema on kiistaton. Avolla on kokemusta sakemannista, ja siihen soveltuvia menetelmiä on ihan turha yrittää käyttää näihin.

Mikäli aloittajan koirat viettävät yksinoloaikansa samoissa tiloissa, ei mitään herkkupiiloja tule jättää koirien iloksi. Tiibetinmastiffit suostuvat harvoin jakamaan aarteensa, ja kilpailijalle saattaa käydä huonosti!

Itse olen joutunut olosuhteiden pakosta asumaan koirineni sekä kerros- että rivitalossa, ja onnekseni koirani ovat olleet sopeutuvaista sorttia. Jo edesmennyt vanhukseni lähti mukaani lapsuudenkodistani, eikä se osoittanut kertaakaan ahdistuksen merkkejä sopimattomasta asumismuodosta huolimatta. Entisen puolisoni astuttua kuvioihin se kylläkin losotti sänkyyn aina miehen tullessa ovesta sisään. Aiemmin mainittu kodinvaihtajanarttu kärsi aluksi eroahdistuksesta, jota helpotettiin mm. DAP-haihduttimen ja ahkeran treenin avulla. Verhot pidettiin kiinni ja musiikki päällä ulkoa kantauvtuvien äänten vaimentamiseksi.
Nuorempi narttu tuhosi nuorena paikkoja ihan ajan kulukseen, ja melkoisilta kuluilta oltaisiin säästytty jos koira olisi ollut tarhassa yksinolot.
Nuorin uros ei toistaiseksi ole osoittaunut minkäänlaisia turhautumisen merkkejä sisällä eikä tarhassa.
Yksilöllisiä eroja siis on, ja lisäksi koiran tausta vaikuttaa vahvasti.

Harva tiibetinmastiffi tuhoaa virikkeiden puuttumisen takia, sillä noin yleensä rotu on hyvin passiivinen ja vähään tyytyväinen. Yleensä niille riittää pihalla vahtiminen ja päivittäinen kävely. Varsinaista aivotyöskentelyä nämä eivät yleensä vaadi, vaikka ei sekään pahasta ole. Toiset ovat energisempiä, ja esim. tuo meidän nuorempi narttu kaipaa muutakin aktiviteettia kuin pelkkää lenkkeilyä.

Ööö, aidattu takapiha? Jeps jeps. Neiliöitä on??? Se hoitaakin sen koiran vartioitimisen tarpeen?
Tiibetinmastiffi lenkkeilee mielellään, mutta kun sen ainut ja tärkein tehtävä on VARTIOMINEN.
Jos luita kutsut tiibetinmastiffin kanssa aktiviteetiksi, niin en oikein voi muuta kuin nauraa! Se oikeanlainen aktiviteetti tulee juuri siitä vartioinnista, ei mistään luista, aktivointileluista tai muista.

Tiibetinmastiffi on laumaeläin, joten ei mikään ihme että on helpottunut toisen koiran tultua taloon. TM on paljon onnellisempi kun sillä on se lauma, eli edes se toinen koira.

Mistään eroahdistuksesta en puhuisi. Jos koiran on tarve päästä tarkastamaan tilanne, ja siinä on joku ikkuna edessä, niin sitten koitetaan hoitaa se este pois. Ei siinä sen kummempaa. Tähänkin auttaa se, että verhot laitetaan kiinni ;)