Koirat.com

MOIKKA

Hei olen 30 vuotias hyypiö jolla on koirakokemusta lapsuudenkodista saakka. Mulla on neljäs oma koira menossa. Eka ja toka ja myös tää neljäs on onnistuttu koulimaan tavoille oikein hyvin. Aikaa ja vaivaa on nähty ja ekan jälkeen sisäistetty positiivisen vahvistamisen teho. Eka, toka ja neljäs ovat toimineet hienosti tarkoituksessa johon ne on hankittu. Eka metsähommissa, toka harrastuskoirana(myös paimen) ja neljäs metsällä sekä harrastuksissa komiasti. MUTTA¡! Tämä koira numero kolme... Aivan uskomaton tapaus. Paimenkoira hänkin. Aa niin ja siis tällä hetkellä mulla on enää koirat 3 ja 4. Isommat jo edesmenneet.

Noniin siis ongelman ytimeen. Pentu tuli mulle ~4kk ikäisenä. Jo ensi kertaa tavattaessa oli arka. Piippaili eikä uskaltanut ottaa kontaktia vieraseen ihmiseen. Alku pennun kanssa suju mukavasti. Ekan viikon aikana yksinolo tuotti noin puolen tunnin kestävää vikinää kotona jonka jälkeen nauhotteissa kuului parin minuutin kipsuttelua laminaatilla ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Koira numero kaksi kuoli tapaturmaisesti lähellä kotia noin vuosi sitten. Tapahtumasta noin kolmen kuukauden jälkeen alkoi sisälle pissaaminen ja kakkaaminen uudestaan (tätä siis ollut enemmän tai vähemmän koko koiran eliniän)

Sillon kun tää kaikki pentutouhu alkoi uudestaan niin koira oli noin 1v 3kk vanha. Nykyään se pissaa ja kakkaa sisälle oli edellispäivän tai - viikon aktiivisiustaso ollut mitä tahansa. Ei voi ennakoida sen perusteella. Edelleen tuhoaa kamoja; oli yksin tai ei. Ja koira ihan oikeasti pääsee toteuttamaan rotukohtaisia työtehtäviään. Alkoi uudenvuoden(ei kuullut raketteja, eikä muutenkaan ole paukkuarka) jälkeen ulvomaan yksinollessaan. Ja huutamaan muutenkin perään vaikka vanhempi koira olisikin kotona tuomassa päällikön antamaa turvaa. Ei pysty lähestymään vieraita ihmisiä lainkaan. Jotkut hyvin harvat ns. tosi koiraihmiset saattaa hyväksyä parin päivän jatkuvan läsnäolon jälkeen.

Tärisee jopa nukkuessaan. Autoilu on koiralle joskus aikanaan ollut hyvinkin mieluista, mutta nyt se joinain päivinä saattaa stressantua siitä niin paljon että palautuminen kestää puolikin tuntia. Koira heittää leikkiessä todella helposti ylikierroksille. Joten leikkejä tän kanssa ei juurikaan enää harrasteta, koska niistäkin palautuminen pahimmillaan on kestänyt sen puoli tuntia.

Laumaansa seuraa kuin varjo (niinku paimenen kuuluukin) MUTTA vaikka koira itse tunkee syliin niin ei pidä siitä. Outoa eikö? Ja tän syliin tulon jälkeen vaikka sitä ei olis vasten tahtoaan pidetty siinä niin traumatisoituu niin pahasti jottei pariin päivään tule lähellekään sylissä "pitäjää".

Vahtii myös kovasti ja esimerkiksi tän koira ykkösen (jo edesmennyt) perskarvoihin heilahtaneen koiran hännänpään puraisi irti. Muutenkaan laumanjäseniä ei saa uhitella. Epäilisin johtajuusongelmaa muuten mutta mun käskyt ja kiellot menee perille samantien kun ne annan. Vaikka palkkaakaan ei olis tiedossa. Minua ei myöskään puolusta. Ei remmirähjää, vedä remmissä tai muutakaan.

Oisko kellään antaa vinkkejä neuvoja, ihan mitä tahansa!!

Kiiiiiiitooos!!