Koirat.com

Ison rodun edustaja saapui meille n. 3 viikkoa sitten. Aluksi se ei uskaltanut kävellä ovista sisään/ulos, vaan aina tarvitsi nostaa kynnyksen yli. Säikkyy edelleen äkkinäisiä liikkeitä, mutte niinkään ääniä. Isoja koiria arastelee jonkin verran alkuunsa, mutta innostuu kyllä sitten hetken kuluttua leikkimään. Alistuu kuitenkin välittömästi, jos isompi murhataa tai haukahtaa.
Vieraita ihmisiä ei päästä kosketus etäisyydelle, vaan juoksee häntä koipien välissä karkuun. (Ei tule luokse vaikka vieraat tarjoaisivat namia) Jos kukaan ei huomioi pentua millään tavalla, se saattaa käydä haistelemassa, mutta ei ole kiinnostunut vieraista.
Remmissä kiinni ollessaan kyllä puree jos vieras menee kopeloimaan ilman, että itse olen vieressä.
(Tai vaihtoehtoisesti alkaa riuhtomaan itseään irti ja kiljumaan)
Minä saan pennun vääntää vaikka solmuun, se ei siitä välitä, mutta mielellään väistää muista ihmisiä.
Oonkin nyt tehnyt niin, että pidän pentua joka paikassa mukanani (useimmiten remmissä) ja kun uusia ihmisiä/ kavereita tulee, jotka haluavat silittää, en päästä pentua pakenemaan tilanteesta. (Toisin sanoen pakotan sen huomaamaan,ettei vieraat ole vaarallisia, eikä niitä tarvitse pelätä.) Useimmiten pentu rauhoittuu silittämiseen (mutta ei selvästikkään luota ihan täysin ihmiseen)
Luoksetulossa useimmiten tulee (laiskasti) luokse, mutta välillä jää vain tuijottamaan ja jos lähestyn sitä aikeissa ottaa se kiinni, luikkii karkuun häntäkoipien välissä. Ja ei tosiaan oo mikään perso nameille..
Jätänkö suosiolla ruokia väliin, ja harjoittelen luoksetuloa vasta kun pentu on riittävän nälkäinen? Entä jos se silti lähtee karkuun? (Huudan "tänne" ja pentu kääntyy samointein poispäin) Kaikki käskyt teen iloisella äänen sävyllä (paitsi tietenkin "ei" tai hyi")
Liikenteestä ei pentu välitä juurikaan, eli mopot,autot, toiset koiran lenkkeilyttäjät ym.

Mikä rotu on kysymyksessä?
Ja mistä olet koiran hankkinut? Minua ei kenenkään nimet kiinnosta vaan lähinnä onko koira kennelistä otettu rekisteröity rotukoira vai vahinkopentue vai jotain siltä väliltä.

Pk-rodusta on kyse. Koira on ostettu nimekkäästä kennelistä, keski-euroopasta. Ja luonnollisestikkin rekisteröity :)

Pk-rotuja on muutama ja ne poikkeavat toisistaan aikaslailla. Ei ole ihan sama puhutaanko rottweileristä vai bordercolliesta...
Mutta siinä tapauksessa, että kenneli on erittäin menestyksekäs ja tarkoituksenasi oli hankkia hyvä pk-kisakoira (oletan), kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kertoa, ettei pentu vastaa sitä mitä olet ajatellut.

Olen hiukan eri mieltä riippuen pennu iästä. Jos kyseessä 8-10vk on käytös suht normaalia, nyt vain paljon positiivisia kokemuksi, vahvisteita ja lkannustusta. Jos pentu on nyt yli 16vk on hirveä työ edessä jos on ihmissille arka, mutta antaisin silloinkin vileä 4vk aikaa sopeutua ihan rauhassa.

Miten pentu saapui Suomeen? Jotkut koneella tulleet voivat traumatisoitua lennola ja tämän vuoksi tarvitsevat enemmän aikaa.

Itse ottaisin tueki DAP, tai muu "rauhoittava" joka sisältää tryptofaania. Antaisi pennun olla suht rauhassa, ja vahvistella. Koulutuksen jättäisin hetkeksi, ei siitä haittaa ole vaikka kisakoiraksi olisi tarkoitettu. Antaa rauhassa tottua oman perheen muihin koiriin ja tapoihin. Jos sitä nyt kauheasti stressa ja "joutuu" itseänsä puolustamaan voi jälki seuraukset olla vaikeasti pois koulutettavissa ja jalostusarvo ainakin laskee. Jotenkin tulee mieleen belggari(?)

Toisen pennun tuki voi olla hyvä apu vieraisiin ihmisiin totuttamisessa. Yleensä pennut (tai koirat yleensäkin, mutta etenkin pennut) ottavat mallia toisistaan ja aikuisista koirista, ne ns. rohkaisevat toinen toistaan. Jos namit ei kelpaa, aina voi kokeilla lelua tai muuta herkkua - paistettu kana tai sen nahka, kananmuna, maksamakkara, gotler, maksalaatikko, paistettu jauheliha tai kala jne. Kyllä niistä joku kelpaa, jos ihan perus keksit tai lihapullat ei houkuttele. Antaa pennun seurata vanhemman koiran tai rohkeamman pennun esimerkkiä ja palkita se oikeasta käytöksestä.
Jos pentu menee paniikkiin kerta toisensa jälkeen paineen alla, eläinlääkärin kanssa jutustelu voisi olla paikallaan + jättää vähäksi aikaa kaikki ylimääräiset ärsykkeet pois ja lisätä ärsykkeitä pikkuhiljaa esimerkiksi videonauhurin kautta (äänet) ja omalla pihalla vain katselette ohikulkevia ihmisiä, autoja, fillareita jne. Koira taas palkataan oikeasta toiminnosta.
Suosittelen ottamaan kasvattajaan yhteyttä - ei ole peruskamaa, että pentu käyttäytyy noin, vaikka olisikin lento/ laiva/ junamatka takana. Oma viimeisin koirani tuli laivalla ja mieheni viimeisin lentokoneella, silti en näe koirien käytöksessä mitään eroa normaaliin vaan oikein laiskoja, itsepäisiä ja tyytyväisiä koiria.

Jep...kisakoiraa siitä on kyllä todella vaikea saada.
Ja nyt on vissiin käyny niin, että suht vahva ihminen on saanut aran koiran...siinä on ihmisellä aika paljon oppimista, jos meinaa pennun pitää.
Mä en pakottaisi koiraa tapaamaan vieraita ihmisiä vaan etenisin koiran ehdoilla ettei siitä vain tulisi pelkopurijaa tai ettei se vain pysyisi lopun elämäänsä kyyräilijänä/pakotettuna. Koiran ehdoilla etenemisessä vaaditaan omistajalta kärsivällisyyttä ja aikaa.
Pidä koira pitkässä liinassa niin kauan, että se osaa/uskaltaa tulla luokse ja auta koira luoksesi sen avulla, jos se ei muuten tule. Jos makupalat ei maistu niin yritä muodostaa leluista tai rauhoittavasta rapsutuksesta sille niin hyvä mielikuva, että se sitten palkitsee sen...Yleensä pk-rodut on aika miellyttämisenhaluisia...
Taidat olla nyt suuren päätöksen edessä...

Matkusti lentokoneessa. Ikää tällä veijarilla on nyt 12viikkoa. Päivä päivältä rohkaistuu. Muiden asioiden kanssa ei juurikaan ole mitään ongelmaa kuin nuo vieraat ihmiset ja luoksetulo. (eikä aina nekään) tänään antoi vieraidenkin silitellä itseään poistumatta tilanteesta. Niin ja leikkiminen aikuisen koiran kanssa meni siihen,että pentu koitti kaikella tavalla alistaa aikuista, lyömällä tassullaan,hyppimällä niskaan ja lopulta "nylkyttämällä" :D
Mielestäni pentu on hyvin itsenäinen, viihtyy pihalla itsekseen leikkien, taistelee mun kanssa räteistä, jahtaa palloa ja patukkaa ym. Aikuisten koirien kanssa painii ja peuhaa vedessäkin.
Ensimmäinen kirjoitukseni oli ehkä turhankin liioiteltu, näin jälkiviisaana useaan kertaan sen lukeneena. Pentu siis tulee aina sinne, missä on ihmisiä (jos meillä on esim. ystäviä kylässä), muttei välitä huomiosta niinkään.
Välillä sitä joutuu komentamaan kun mielellään syö kaikkea "ei sallittua", mutta ei tämä ole moksiskaan, eikä kulu kuin muutama sekunti, niin jo kokeilee uudestaan ja uudestaan, ennenkun menee jakeluun :) Mielestäni tämäkin on jollaintapaa dominoivaa käytöstä?

Aloitusviestissä työnnät pennun alimpaan maanrakoon hermojen, identiteetin ja sosiaalisten tilanteiden käsittelyn takia, tai siis käsittelyn olemattomuuden. Nyt pennussa ei varsinaisesti olekaan mikään vialla, hieman vain varautunut vieraita kohtaan.... just.
Eikä tassulla lyöminen ole alistamista vaan leikkiin kutsua. Tuon ikäinen ei tiedä vielä hölkäsen pölähtämää aikuisten ja nuorien koirien elämään kuuluvista dominansseista, hallinnasta, hierarkioista tai muustakaan. Nylkyttäminenkin on tuon ikäisellä vielä osa leikkiä - koira harjoittelee sosiaalisia taitoja, hakee rajoja toisten koirien ja ihmisten kanssa jne.

Pentuhan tuppaa pärjäämään hyvin. Aika auttaa kunhan ei hösötä, pakota tai rankaise.

Varmasti pannusta tulee hyvä koira aikuisena. Tuohon pennun käytökseen (dominointiin) ei kannattaa puuttua mitenkään, koirat hoitavat ne asiat itse , kun kerran perheessä muita aikuisiakoiria on.

Ei mulla aloittajan tilanteeseen mitään, mutt pisti vaan silmään tämä:

Olen hiukan eri mieltä riippuen pennu iästä. Jos kyseessä 8-10vk on käytös suht normaalia, nyt vain paljon positiivisia kokemuksi, vahvisteita ja lkannustusta. Jos pentu on nyt yli 16vk on hirveä työ edessä jos on ihmissille arka, mutta antaisin silloinkin vileä 4vk aikaa sopeutua ihan rauhassa.

Siis hetkinen, ettäkö tälläinen :"ei uskaltanut kävellä ovista sisään/ulos, vaan aina tarvitsi nostaa kynnyksen yli. Säikkyy edelleen äkkinäisiä liikkeitä, mutte niinkään ääniä.
Vieraita ihmisiä ei päästä kosketus etäisyydelle, vaan juoksee häntä koipien välissä karkuun. (Ei tule luokse vaikka vieraat tarjoaisivat namia) Jos kukaan ei huomioi pentua millään tavalla, se saattaa käydä haistelemassa, mutta ei ole kiinnostunut vieraista.
Remmissä kiinni ollessaan kyllä puree jos vieras menee kopeloimaan ilman, että itse olen vieressä.
(Tai vaihtoehtoisesti alkaa riuhtomaan itseään irti ja kiljumaan)"
käytös on jonkun mielestä normaalia pennun käytöstä? En ole kyllä ollenkaan samaa mieltä. Mun mielestä tuollainen käytös ei ole normaalia minkään ikäiselle pennulle. Normaali pentu, etenkin 8-12 vko:n iässä, on hyvin utelias ja reipas. Tietenkin pennut kokevat pelkoa joitakin asioita kohtaan, mutta jos kaikki vieraat ihmiset aiheuttavat pelkoreaktion, niin normaalia se ei ole. Jos mulle tulisi aloittajan kuvailemalla tavalla käyttäytyvä pentu, niin se palautuisi kyllä vähän äkkiä takaisin sinne mistä oli tullutkin. Eli siis summasummarum, tuo ei ole normaalia pennun käytöstä (siis lähes kaiken pelkääminen) eikä yksikään omista koiristani ole koskaan olleet tuollaisia pentuina. Mutta sitten taas, aloittaja kertoi roimasti liioitelleensa pennun käytöstä, joten meistä kukaanhan ei voi pentua näkemättä tietää, että millainen se pentu sitten oikeasti onkaan.

^ Samaa mieltä. Jotenkin mä olen ymmärtänyt asian niin, että ihan pieni pentu (luovutusikäisen kieppeillä) on tosiaan luonnostaan utelias eikä pelkää isommin sellaisia arkisia asioita, mihin sille ei ole muodostunut mitään kammoa. Esim pudonnut veteen ja meinannut hukkua, pahoinpidelty, polttanut / satuttanut itsensä jonkin yhteydessä, jäänyt pahasti jumiin johonkin jne jne jotain sellaista. Ja se luontainen epäluuloisuus tulisi vasta hiukan myöhemmällä pentuiällä, joskin silloinkaan se ei saisi olla liioteltua, ja koiran pitäisi säilyä suurinpiirtein toimintakykyisenä, vaikka jotain säikähtäisikin. Ja tässä en nyt puhu mistään oikeasti traumatisoivista asioista, vaan esim lepattavasta pressusta, partanaamaisesta miehestä, traktorista you name it. Toki koiria ja rotuja on erilaisia, ja rodunomainen käytös voi olla hiukan erityyppistä pentunakin, mutta olisi hyvä olla selvillä, mikä on todellista arkuutta ja mikä vain koiran tapa suhtautua asioihin. Nimimekillä jonkinsorttisen arkajalan omistaja, helpompia ja toivottavampiakin luonne-ominaisuuksia varmasti olisi... Pikkupentuna tuokin oli kyllä utelias häsläri (vieraisiin ihmisiin tutustuminen kyllä vaati vähän duunia, siitä ei ihan pelkällä uteliaisuudella selvitty), arkuutta alkoi ilmetä vasta vähän myöhemmin puolen vuoden iän jälkeen.

Tuossa aloittaja sanoi että on ollut säikky. Ja tämän vuoksi kysyi ja ajattelin että jos on koneella tuotu ja kotona ollut vasta muutaman päivän niin silloin käytös voi olla aivan normaalia.

Yleensä pentu on innokas, uteleias ja sopeutuvainen, mutta joskus tämä vie muutaman viikon vaikka koirasta tulisikin täyspainoinen aikuisena. Joillekin koneella matkustaminen aiheuttaa traumoja joko pysyviä tai ohimeneviä.

Normaali olosuhteissa 12vk joka on olut jo 4vk ei kuulu olla noin arka, ja jos on pitää se ottaa huomioon ja siitä voidaan saada vielä "normaali" koira.

Hmmp.. tota noin.. pentu on ollut meillä nyt reilun pari viikkoa (tuli 10viikkoisena.) Kasvatettu "Häkkikennelissä", eli ei ole ollut mahdollista sosiaalistua samalla tavalla kuin perheen keskellä kasvaneet pennut. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että hakeutuu jo vieraidenkin seuraan, mutta pienet lapset, jotka riehuvat ja kiljuvat ja juoksevat pennun perässä, ovat epämiellyttäviä ja niitä tämä pikkuinen mielellään väistää. Jokatapauksessa syö ruokansa hyvin, kun meillä lapset tarjoavat sen sille kupista ja jäävät silittelemään pentua. Eli edistystä tapahtuu joka päivä.

Hyvä että asiat edistyvät!

Jotenkin olisin taipuvainen olemaan Ridgebackin kanssa samaa mieltä. Ei tuo nyt ihan normaalilta pennun käytökseltä kuulosta. Ei sittenkään vaikka olisi häkkikennelistä otettu (mulla on yksi ja se on kyllä aina ollut reipas). Toki jos koiran hermorakenteessa tai muissa perityissä luonneasioissa on ongelmaa ja siihen yhdistetään häkkikenneli (=ei sen kummempaa sosiaalistamista) niin se voi saada aikaan tällaista. Ajan kanssa ja koulutuksella siitä voi saada ihan hyvän koiran ja hyvä jos edistystä on tapahtunut, mutta oisinpa hankkinut tuon kaltaisen koiran sitten harrastus tai jalostuskäyttöön niin varmaan luonnetestaisin sen aikuisena ja harkitsisin sitä jalostuskäyttöä vakavasti (en toki tiedä onko koira hankittu jalostuskäyttöön, mutta kun palstaa lukevat muutkin niin musta tää on ihan hyvä tuoda esille).

Hieman arkoja pentuja toki voi löytyä ja monikin pentu arastelee aluksi uusia asioita, mutta alun kuvaus kuulostaa ihan siltä että pentu menee tietyissä tilanteissa aivan lukkoon ja paniikkiin. Ja musta on huolestuttavaa jos sellaista aletaan pitää normaalina pennun käytöksenä on se rotu sitten mikä hyvänsä.

Minulla on kaksi koiraa,jotka ovat samasta kennelistä joten pentuaika sujui molemmilla suunnilleen samoin.
Ensimmäinen koira pelkäsi pentuna mm.sadetta, autojen valoja, muovikasseja kantavia ihmisiä ym ym. Sosiaalistaminen vei kauan. Kuljin koiran kanssa erilaisissa paikoissa ja kehuin ja innostin. Nyt koira on 10 vuotias ja ihan kaiken (paitsi ilotulitteet) sietävä koira. Ei ole kuin ihmisarka, joka kuuluu ihan rotumääritelmäänkin. Ei lähesty vieraita muutoin kuin todetakseen onko tällä namia annettavanaan.
Toisen koiran sosiaalistaminen tapahtui ihan huomaamatta. Ei pelännyt mitään ja kaikkeen suhtautui luottavaisesti. Vieraisiin suhtautuu samalla lailla kuin kaverinsa.

Koirat ovat persoonia siinä missä ihmisetkin. Joku pentu näkee elämänsä ensimmäisen kynnyksen, joka ehkä liukas ja tassujen alla epävakaa ja aristelee sitä. Toinen pentu taas syöksyy kynnyksen yli edes sitä huomaamatta.

^ Ei minkään koiran kyllä rotumääritelmän mukaan kuulu olla ihmisarka.. Pidättyväisyys on juurikin tuota, että voi käydä katsomassa ihmisiä, muttei ole niistä kiinnostunut. Ruokaa pitää pystyä vieraaltakin ottamaan.

Rezin kanssa samaa mieltä. Useammassakin rodussa arkuutta yritetään perustella sillä, että rodun kuuluukin olla pidättyväinen, mutta arkuus ja pidättyväisyys eivät ole samoja asioita. Pidättyväinenkin koira voi olla hyvinkin rohkea, se vain ei ole kiinnostunut oman "lauman" ulkopuolisista ihmisistä. Arka koira taas, noh, on arka ja väistää sen vuoksi, että kokee vieraat ihmiset uhkaksi. Jos kyse ei ole trauman aiheuttamasta pelosta ihmisiä kohtaan, niin arka koira arkailee usein muitakin asioita, kuten Triikin koirakin on tehnyt. Arka koirakin voi tosin pärjätä ihan hyvin elämässä kun se saa riittävästi aikaa ja positiivisia kokemuksia sen elämään normaalisti kuuluvista asioista. Se ei kuitenkaan poista arkuutta koiran luonneominaisuuksista, vaan arkuus yleensä tulee taas esille, jos koira joutuu sille täysin uuteen tilanteeseen, etenkin jos sillä ei silloin ole tutun ihmisen tukea.