Koirat.com

Minulle tuli vajaa kuukausi sitten 3v mittelinarttu sijoitukseen. On asunut ennen päivät tarhassa ulkona, ja nyt tuli minulle täysin sisäkoiraksi ja perheenjäseneksi. Kaverinä hällä on kultainennoutaja (1,5v) ja kissa.

Ongelma on koiran todella suuri epävarmuus - ihmiseen ottaessa kontaksia nuolee käsiä ja alistuu (tärisee, korvat luimussa, vetää maihin), uudet tilanteet (niin kaupungissa kuin metsälenkeillä) on sula mahdottomuus ohittaa ilman pakottamista: kiven päälle kiipeäminen, pelottavan auton ohittaminen - pientä pakottamista hihnalla ja koira kulkee ohi, tilanteen jälkeen palautuu yllättävän nopeasti ja kun ilmeisesti itse tajuaa että onnistui niin häntä heiluu. Myös minusta irtoaminen on toivotonta (juu, koira on ollut vasta hetken meillä, aikaahan se tarvitsee) - temppujen opettaminen on hankalaa kun koira on kädessä kiinni kokoajan, tekee edellä mainittuja alistumiseleitä, käy pienellä ylikierroksella kokoajan ja ei pysty keskittymään yhtään.

Myös sisäsiisteys on täysin kadoksissa. Ulos tietää että tehdään, lenkeillä tekee useat pissat ja kakat (voi olla että pissaa 6 kertaa yhden lenkin aikana - juoksut toki voi olla tulossa...) mutta SILTI tekee häpeilemättä sisälle. Yksikin ilta oli koirat tulleet hetki sitten takapihalta (jonne pikkukoira pissaa aina) ja neiti kipittää alustalle ja pissaa siihen - itse istuin sohvalla josta näin täysin koko tilanteen. Mitään "Oman paikan puhtaanapitoon" viittaavaa ei koira ymmärrä, yöt on nukutettu aitauksessa (muuten ei rauhoitu kunnolla vaan vaihtaa jatkuvasti paikkaa) mutta sinnekkin tehdään pissat ja kakat. Ja taatusti on iltalenkillä molemmat tehty jo. "Ilopissoja" ja "paniikkipissoja" neiti harrastaa myös, jos komennan kultsua (joka on pirun kovapäinen) niin pikkukoira saattaa ottaa itseensä ja tehdä lätäkön sen sileän tien. Kovasti olen koittanut ulos tehdyistä tarpeista kehua ja palkata, mutta pehmeys puskee läpi ja neiti "alistuu" siinä esim. pissatessaankin - mikä on nyt sitten oikea tapa palkata kun sanat ei tunnu riittävän..

Koira ei myöskään omista minkäänlaisia leikkitaitoja, ei lelujen tai toisten koirien kanssa. Tulee toimeen kyllä, tietää ja osaa tulkita toisten koirien eleitä, mutta leikkiä se ei osaa. Liekkö reppana on niin lannistettu ettei osaa rentoutua...?

En ole ennen elänyt näin lapasen koiran kanssa, uudelleen sijoitettuja koiria on ollut yksi aiemmin ja nykyinen noutaja on pentuna tullut ja on varsin hyvätapainen hurtta. Meinaa sormi mennä suuhun tuon pikkukoiran kanssa, millä ihmeellä sille saa ladattua itsevarmuutta ja opetettua tapoja ? Jos noutaja on eri huoneessa tai on käyty eriaikaan lenkillä, tuntuu että pikkuneiti "lahoaa" täysin ja kaikki sujuu vielä huonommin :/ Mistä alotan tuon koiran kansssa ja mitkä on ne oikeat keinot superpehmeän koiran kanssa, apuva ?

Sisäsiisteyden osalta kävisin ensin tarkistuttamassa koiran eläinlääkärissä, ettei sillä ole esim. virtsatietulehdusta. Mikäli koira on ollut lähes tarhakoirana, todennäköisintä on kuitenkin, että se ei ole koskaan edes oppinut sisäsiistiksi, jolloin lähtisin opettamaan sisäsiisteyttä aivan niin kuin pennullekin, eli koira ulos aina heräämisen, (leikkimisen) ja syömisen jälkeen ja jos vain mahdollista, niin vähintään 2 h välein mahdollisuus päästä pissalle.

Mitä arkuuteen ja huonohermoisuuteen tulee, niin tuollaisella koiralla rutiinit tuovat turvaa ja uusiin asioihin (koiraa ei ilmeisesti ole sosiaalistettu juuri lainkaan pentuna?) koira totutetaan pikkuhiljaa sen omassa tahdissa, eikä líikaa uusia asioita yhtenä päivänä. Koiraa kannattaa palkita kaikesta aktiivisuudesta mitä se osoittaa sitä jännittävää asiaa kohtaan eli se voi saada vaikka kaiken ruokansa palkkioksi päivän aikana osoittamastaan "rohkeudesta". Voivottelemaan tai houkuttelemaan ei missään nimessä kannata alkaa, se vain yleensä pahentaa tilannetta. Eli käytännössä kun vastaan tulee uusi jännittävä asia, olet ihan neutraali ja kun koira osoittaa kiinnostusta jännittävää asiaa kohtaan, se palkitaa namilla ja sitten taas odotetaan, että koira uskaltautuu taas astetta lähemmäksi jännittävää asiaan jne. jne. kunnos lopulta voidaan yhdessä todeta, että ei se niin kamala juttu ollutkaan tai oikeastaan aika kiva.

Ihmiset: Alkuunsa koiraa tuskin edes kannattaa yrittää tutustuttaa vieraisiin ihmisiin, vaan vieraat ihmiset ovat täysin huomioimatta koiraa. Eivät kutsu sitä, eivät katso sitä, eivät yritä koskea jne. Jos koira oma-aloitteisesti tulee esim. haistelemaan vierasta, sen voi taas palkita ruualla, mutta pyritään muuten edellen olemaan kuin koko koiraa ei olisikaan. Tuttujen ihmisten kanssa sitten koiralle opetetaan että se että ihminen koskee, on ihan jees tai oikeastaan varsin mukavaan, esim. vastaehdollistamisen kautta.

Toivottavasti näistä vinkeistä on edes jotain apua.
Lopuksi: Samalla toivon myös, että koiraa, joka on noin arka- ja huonohermoinen ei missään tapauksessa käytetä jalostukseen. Arkuus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus, ja kuten olet itsekin huomannut, ei elämä noin aran koiran kanssa ole helppoa omistajille eikä koiralle.

Tulipas hyvä fiilis kun kerrankin lukee että jonkun toisenkin koira on ollut tuollainen. Tällä myös alkujaan 10kk ikäisenä meille tullessaan oli tärinää,jatkuvaa alistumista ja pelkoa kaikkea kohtaan. Monet kerrat mennyt sormi suuhun kun mikään "normaali" koirankasvatus menetelmä ei näytä toimivan.. Koira kasvoi ja rauhoittui pitkän pinnan ja vankkumattoman rutiinin ansiosta. Kaikesta mitä teki,sai palkan ja kehuja. vaikka vaan ihan katsekontaktista ilman luimistelua..

Rankan tien olet aloittanut..

Olen pohtinut tota että käytän koiran lekurissa, mutta kun se ei "normaaleita" pissatulehduksen oireita näytä (kultsulla oli niitä nuorempana) niin tiedä sitten. Mutta tokihan se olisi hyvä vaikka ultralla tutkia että onko jossain suurempaa vikaa että minkä takia lirauttaa vähän väliä. Rutiineita pyrin noudattamaan (mitä nyt kolmivuorotyön ohella kykenee) ja ruuat yms. tulee säännöllisesti - silti sisäsiisteys ei ota tuulta alleen. Lenkkejä myös saa päivän aikana ainakin 3, ja takapihalle pääsee kun siltä näyttää.

Kiitoksia näistä vinkeistä, täytyy alkaa treenaamaan ! :) Kaikki apu on tosiaan tarpeen, noutajan kanssa kun on kaikki väännetty rautalangasta niin sitä saa opetella itsekkin täysin uudet toimintatavat...

Mä olen ihan samaa (tuota jalostusta) miettinyt, että jos koiran saan nyt hanskaan niin, että sen kanssa on helppo elää niin voiko koko treeni hajota palasiks sitten sillä reissulla on hauva on pentuja synnyttämässä ? Siis että kun koira palautuu mulle takaisin sitten 8viikon jälkeen niin muistaako se että "ainiin tää on se paikka missä mä asun ja missä on kiva olla" ? Vai saanko alottaa kaiken alusta sit uudelleen ?

Mä en vaan ymmärrä että miksi kukaan haluaisi käyttää tuollaista koiraa jalostukseen. Selkeästikin näkee että minkä vuoksi kasvattaja edes harkitsee käyttävänsä ko koira jalostukseen.