Koirat.com

Kärsivällisyys alkaa isäntäväellä jo loppua kun koira ei aina pärjää yksin edes minuuttia. Olen yrittänyt treenata tämän sekarotuisen puolivuotiaan kanssa sillä tavalla, että poistun ulko-oven taakse sekuntikellon kanssa ja yritän pidentää poissaoloaikaani koiran hermostumatta. 1min 20sek on ennätys, mutta toisinaan koira ei malta edes kymmentä sekuntia ennen kuin alkaa uskomaton haukkuminen. Harjoittelujaksoa on kestänyt jo muutama viikko, ja edistyminen on ollut oikeastaan tuloksetonta.

Jätän koiralle aina tekemistä täksi ajaksi: saatan piilotella herkkupaloja ympäri kämppää, sulloa maitopurkkiin herkkuja jotta koira voisi repiä sen auki, erilaisia puruluita ja jopa YLEn puhe-radiokanavaa jättänyt päälle. Jätin kameran ottamaan videokuvaa ja sen perusteella koiraa ei askareet kiinnosta, vaan se jää oven taakse odottelemaan ja kun isäntä ei heti palaa, alkaa räyhääminen. Se ei juurikaan tuhoa mitään, vaan yksinkertaisesti muuttuu vain äänekkääksi ja levottomaksi. Haukkuminen ei ole aina välttämättä paniikinomaista, vaan hyvin neutraalia.

Sulkeutuessani esim. vessaan tai johonkin huoneeseen jättäen koiran ulkopuolelle, se ei juurikaan osoita ahdistuksen merkkejä. Se saattaa vähän tuhahtaa tai jäädä oven taakse odottelemaan, mutta ei koskaan muutu levottomaksi ja ala haukkumaan. Eli siis jos koira aistii minun olevan paikalla, vaikkei se minua näkisi, se ei ahdistu. Ongelma esiintyy ainoastaan ulko-ovesta poistuessa.

Koira on meille tulostaan saakka tottunut olemaan koko ajan jonkun kanssa, sillä olen työttömänä täällä kotona.

Mitä tästä voi tulkita ja minkälaisia neuvoja osaisitte antaa?

Ongelman ydin vaikuttaisi olevan juuri tuossa, että koiralla on ollu pienestä asti aina seuranaan joku. Yksinoloa pitäisi alkaa opettelemaan pennusta lähtien, joten ei ole ihme että koira reagoi noin. Miten toimit kuin koira alkaa haukkumaan tuon reilun minuutin jälkeen?

Meillä oli hieman samankaltainen tilanne, avomieheni on ollu vuoden työttömänä ja siis aika paljon koiran kanssa kotona. 5 kk aikana koira (joka siis osaa olla yksin eikä se ole ollut sille koskaan mikään ongelma) kuitenkin ehti tottua tilanteeseen sen verran, että kun avo poistui naapuriin kahville ja jätti koiran yksin, alkoi haukkuminen.

Ratkaisimme ongelman niin, että rajasimme koiran tilaa entistä pienemmäksi. Ennen sillä oli pääsy makkariin, eteiseen ja keittiöön. Nyt rajasimme keittiön kokonaan pois sen käytöstä. Tämä auttoi meillä ja koira tuntui rauhoittuvan paljon paremmin pienemmässä tilassa.
Toinen vaihtoehto, mitä mietimme, oli DAP-haihdutin, jonka olisimme hankkineet ellei haukkuminen olisi jäänyt pois.

Kun kuulen koiran aloittavan haukkumisen, odotan yleensä sopivaa (n. 5 sekunnin) taukoa haukkumisesta ja palaan rauhallisesti sisälle jättäen koiran kokonaan huomiotta. Olen treenien aikana muutenkin pyrkinyt huomioimaan koiraa mahdollisimman vähän ja tehnyt lähtemisestä ja takaisintulosta hyvin pienen "show'n".

En ymmärrä kuinka tilan rajoittaminen voisi olla avuksi. Yritin myös totuttaa koiraa olemaan yksin lukitsemalla sen vessaan. Siellä sen ahdistus kasvoi todella suureksi ja se kynsi ovea, repi vessapaperia ja taisi erään kerran jopa pissata likapyykkien päälle.

Taidanpa kokeilla neuvojasi, jos tämä ei auta niin apua pitänee hakea tuosta haihduttimesta, ammattiosaajilta tai eläinlääkäriltä.

Minua askarruttaa kuitenkin se, kun koirani osaa olla yksin silloin kun olen eri huoneessa. Olemme myös olleet pihalla niin, että se on kiinni eikä pääse luokseni. Ahdistusta ei ilmene tällaisissa tilanteissa juurikaan. Onko tämä ongelma varmasti eroahdistusta, vai saattaako koira vain protestoida yksinjäämistä tai sitä ettei se pääse mukaan?

Minustakin tuo kuulostaa eroahdistukselta kun se purkaa oloaan(ilmeisesti ahdistusta?) kerta haukkumiseen niin voimakkaasti.

Minä kokeilisin sellaista että et teekään enää lähtöäsi niissä harjoitustilanteissakaan rutiininomaisesti. Laitat takin päälle, menetkin sohvalle istumaan ja otat takin pois. Kiertelet ja kaartelet niin että koira ei voi tietää lähdetkö vai etkö. Sitten vain lähdet jossain vaiheessa ja heti takaisin.
Yleensä eroahdistunut koira näyttää ahdistuneelta/hermostuneelta/jännittyneeltä jo silloin kun teet lähtöä, onko se huomattavissa?
Toinen mitä kokeilisin on turruttaminen siihen lähtöön. Jos sinulla on sopiva asunto siihen niin lähde joko toisesta ovesta/ikkunasta(ja jos tämä ei onnistu niin sitten vain siitä yhdestä ovesta) ja tule takaisin. Sitten riisuisit vaatteet, odotat ehkä vain sekunteja ja sitten uudestan. Tässä olisi siis tavoitteena se että koira turtuu lähtöihin eikä välitä siitä enää.
Ja molemmissa harjoituksissa tietenkin kokonaisvaltainen huomiomattomuus koiraa kohti.

Mutta jos Rorysin neuvot ovat sinulle mieluisempia niin kokeile ihmeessä niitä :)

Eroahdistunut koira aistii omistajansa lähdön jo kauan ennenkuin ihminen edes poistuu kodista. Se tunnistaa esim. avainten taskuunlaittamisen ja repun pakkaamisen yms. touhut yksinjäämisen ennusmerkeiksi ja hermostuu jo niistä. Läähättää, ravaa ympäriinsä, ehkä vinkuu ja on levoton. Ja yksin jäädessään se yleensä huutaa, ulvoo ja vinkuu nimenomaan paniikissa. Sen lisäksi se saattaa hajottaa seinät, lattiat, sohvat, ruokailuryhmät, sängyt, lehdet, kengät....kaiken irtaimiston mikä tielle sattuu. Että ei tuo nyt ehkä siltä vaikuttaisi. Enemmänkin just sellaiselta 'hoi, unohdit ottaa minut mukaan!' -tyyliseltä hommalta.

Meillä penska tekee tota kanssa, jos se jää aivan yksin. Mulla siis kaksi koiraa, keskenään osaavat olla ja vanhus yksinäänkin, mutta penska ei oikein tahtois itsestään tänne kotiin jäädä. Sen kanssa ollaan reenailtu tuohon samaan tyyliin. Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin, joten neuvojen suhteen olen jäävi kommentoimaan ;)

//myrkku ehtikin tohon väliin, en huomannut :D siksi asia on vähän samankaltaista. pahoittelut.

^ Siksi minä kysyinkin että kuinka se reagoi kun ihminen on lähdössä, juurikin takin laittamisen jne yhteydessä. :)
Ja JOS se ahdistuu jo noissa vaiheissa olisi minusta hyvä rikkoa se rutiini miten selitinkin :)

Koira ei juurikaan ahdistu kun olen lähdössä. Yleensä kun se kuulee takin kohinaa tai avaimien kilkatusta (tai näkee että puen päälle), se tulee mukaan aivan lähtötunnelmissa; heiluttelee häntäänsä korvat luimussa ja on sitä mieltä että "jes, nyt mennään jonnekin". Nyt näiden treenien aikana se on jo tosin alkanut huomaamaan ettei pääsekään aina mukaan, eikä välttämättä edes tule eteiseen asti. Kuulen tosin oven takaa kuinka se pian lähtöni jälkeen tulee siihen oven taakse haistelemaan ja ihmettelemään.

Ahdistus ei siis kytkeydy näihin lähtörutiineihin eikä minun muualla olooni (pystyn olemaan toisessa huoneessa ovi kiinni), vaan jostain syystä siihen että se tietää olevansa yksin koko asunnossa.

Millaista "harjoitusohjelmaa" olet noudattanut? Ts. missä vaiheessa pidennät aikaa? Pidennätkö aikaa tasaisesti vai epäsäännöllisesti. Perusohjeethan tuohon siedättämiseen ovat, että aikaa pidennetään aluksi hyvin pikkuhiljaa ja että poissoloaika on vaihteleva ja että harjoituksissa palataan taaksepäin, mikäli koira reagoi. Harjoitukset kannattaa aloittaa ihan vain siitä, että aukoo ovea aina ohikulkiessaan, sitten käy oven toisella puolella, mutta palaa heti, sitten odottaa sekunnin oven toisella puolella, sitten odottaa välillä sekunnin, välillä kaksi, välillä palaa heti takaisin jne jne. Tällöin koira ei koskaan voi tietää kuinka kauan olet poissa, mutta tietenkin harjoitusten edistyessä maksimiaka pitenee pikkuhiljaa.
Lähtemisestä ei kannata tehdä mitään isompaa numeroa, vaan että se on yhtä tavallinen osa arkea kuin vessassa käynti. Koiralle kannattaa myös opettaa, ettei se sisälläkään voi jatkuvasti seurata sinua jatkuvasti, vaan että suljet oven perässäsi kun menet toiseen huoneeseen, vessaan, suihkuun jne.

Olen aika lailla järjestelmällisesti pidentänyt aikaa vain koko ajan. Olen saattanut hieman aiemmin tulla sisälle jos koira on alkanut haukkumaan (sopivana hetkenä tietty - silloin kun se on hetken hiljaa). Kiitos neuvosta, treeneistä täytyy siis tehdä epäsäännöllisemmät niin, ettei koira tosiaan osaa aavistaa kuinka kauan olen poissa.

Meillä vanhempi koira aikanaan "oireili" yksinollessaan vinkumalla ja joskus ulvomalla/haukkumalla. Koitettiin rajata se pienempää tilaan, mutta siitä se vasta herneet veti ja piti ihan kamalan konsertin. En tiedä voiko tätä varsinaisesti suositella, mutta meillä jos koira alkoi ölistä, mä avasin oven tosi ripeesti, lykkäsin vaan käden ovenraosta ja ruikkasin suihkepullolla jonnekin päin. Tähän päädyttiin monen mutkan kautta, mutta ei tarvittu ku pari kertaa niin voila, yksinoloa saatiin pidennettyä pikkuhiljaa vähän pidemmäksi ku 1 min..

Tämä nuorempi tapaus on puolestaan ihan ihmeellinen, sillä mun ollessa kotona se on aina samassa huoneessa ku minä (jos syön/olen koneella ni pöydän alla..), mutta yksin jäädessään ei hermostu lainkaan. Ihan sama onko se yksin vai vanhemman koiran kanssa, ei meiltä kuulu pihaustakaan. Joskus pentu söi yhdet kengät, mutta se on toinen tarina se.

Ajattelin tässä, että seisotko ivth lähdettyäsi ihan oven takana? Koira saattaa kuulla tai haistaa että norkoat siellä ja hermostuu sitten?

^ Tuli myös sama mieleen, että koira voi haistaa/kuulla ihmisen siellä oven takana.

Meilläkin muuten avo pääsi pari kertaa yllättämään koiran haukkumasta (keittiössä, ihan huvikseen), avasi ulko-oven salamannopeasti ja huusi todella lujaaa "JA NYT P*RKELE LOPPU!"
Näiden tapausten jälkeen rajattiin se keittiö pois koiran käytöstä, koska siellä se haukkuminenkin tapahtui.

Vähän kyllä on ihmetyttänyt mistä se tuon haukkumisen keksi. Todella hiljainen tyyppi muuten, ehkä kerran kuukaudessa sen kuulee haukkuvan. Veikkaan että oli vaan tylsistynyt kun jäikin taas yhtäkkiä hieman pidemmäksi aikaa yksin kotiin ja purki sen haukkumalla.

Yksi mikä tulee mieleen, mutta ei välttämättä liity tähän. Meillä on 8kk pentu. Meil iso ongelma oli se et koira veti kaiken alas, mutta mitään ei rikkonut. Itse ton todella aktiivisen rodun kanssa olen huomannut sen et jos esim olen itse kipeä enkä pääse kunnon lenkille niin kaverille jää energiaa käyttämättä ja tästä tämä tavaroiden alasvetäminen johtui. Eli myös kunnolinen ulkoilu ja tasapainoinen ruoka auttaa koiraa ja auttaa ainakin meillä yksin olemiseen. Ruoka useimmiten rauhoittaa koiraa.

Kun koira saa paljon liikuntaa niin silloin se tykkää levätä eikä välttämättä niin jaksa kiinnittää huomiota siihen omistajan pois olemiseen. Niin kuin sanoin ettei tämä välttämättä liity mitenkään tähän tilanteeseen, mutta yks mielestäni huomion arvoinen asia koiraa yksinjättäessä.

^ Jep, liikuntahan on koiran elämässä kaiken a ja o, mutta mie ainakin pidin sitä niin itsestäänselvyytenä etten huomannut siitä mitään kirjoitella. Paljon vapaata liikuntaa, aivotyötä ja nuuskuttelua, niin koiralla ei energiat pauku täysillä yksinoloaikana. Ruokahan kasvattaa energiavarastoja, joten syömisen voi vaikka siirtää yksinoloajan jälkeen tapahtuvaksi - olettaen ettei aika ole kamalan pitkä. Esim. meillä koirat syö ekan kerran välillä 12 ja 15.

Meillä on puolivuotiaan pennun kanssa myös yksinolo-ongelmia. Eli se haukkuu jaksoissa (10 min hiljaa, 1 min haukkumista) kun jää yksin, eikä sitä sen takia ole kerrostalossa juurikaan voinut yksin jättää ainakaan pitkiksi ajoiksi. Alkaa tilanne todella kyllästyttää eikä oikein enää tiedetä mitä kikkoja kokeilla. Mun mielestäni suurin ongelma on se, että koira ei osaa rentoutua silloin kun ei olla näköpiirissä. Se ei leiki leluilla, ei taida nukkua kunnolla eikä edes syö mitään, joten naminpiilotuksesta ja herkkuluista ei ole apua. se myös nousee ylös ja seuraa eteiseen joka kerta kun sinne menee ja kun ollaan lähdössä niin se tulee tuijottamaan ja yrittää joskus tunkea ovesta perässä. Pennun aitaaminen pois eteisestä ei ole mahdollista sillä se ei suostu jäämään keittiöön eikä makuuhuoneeseen oven/portin taakse. Millä ihmeellä pennun saisi opetettua rentoutumaan ja puuhaamaan omiaan silloin kun se jää yksin sekä olemaan seuraamatta koko ajan. Ovia on koitettu sulkea aina perässä niin ettei pentua pääse joka paikkaan mukana, mutta se jää vaan oven taakse makaamaan. Tuntuu ihan turhalta tehdä mitään yksinoloharjoituksia kun se on vaan sitä että pentu istuu eteisessä tuijottamassa ovea herkeämättä ja odottaa että se avautuisi.

Meillä on samansuuntaisia ongelmia. Koira on 8 kk narttu. Mies on ollut työttömänä koko sen ajan kun koira on ollut meillä, mutta hän on tehnyt sen kanssa yksinoloharjoituksia ihan ekasta viikosta lähtien. Ja siis ihan joka päivä. Koira saattaa välillä olla ihan rauhallinen, välillä vinkua ja ulvoa. Se ei välitä juuri mitään siitä, että lähdemme (menee mielellään portin taakse makkariin kun sen sinne komentaa) tai tulemme takaisin (tulee portille oottelemaan pääsiskö pois, mutta ei tule intoa piukassa tervehtimään). Jätämme sille ajankuluksi jotain järsittävää, jonka se joskus tuhoaa ja joskus ei. Aivan sama, mihin aikaan päivästä sen jättää yksin ja onko se saanut kunnon ulkoilun vai ei.

Olemme ratkoneet ongelmaa hyvin pitkälti yhdessä koiran kasvattajan kanssa. Koska koira kuitenkin rauhoittuu (parhaimpina aikoina olemme olleet pois kolmekin tuntia, ja koira nukkui tästä ajasta kaksi ja puoli), päädyimme siihen, että sillä ei ole eroahdistusta ("eroahdistuneelle koiralle lepääminen ei ole vaihtoehto"). Koira alkoi viettää joka päivä viisi tuntia yksin makkarissa, vaikka mies onkin kotona. Päivän rytmittäminen on auttanut tosi paljon, mutta esimerkiksi tänään koira taas kunnolla ulvoi kun kävimme kaupassa. Muutenkin viime aikoina se on vinkunut 15-20 minuuttia peräämme ja sitten yhtäkkiä rauhoittunut petiinsä nukkumaan. Ainakin asennon perusteella nukkuu oikein syvästi, kun jalat sojottavat kattoon... Onneksi olemme aina onnistuneet tulemaan sisään sellaisella hetkellä, että koira on maannut sängyssään, ulos kun vinkunaa ei kuule. Mitä tällaisen kanssa pitäisi tehdä? Olen ajatellut, että olisi kai parasta tehdä taas lyhyitä harjoituksia (eli ovella ramppausta ja maksimissaan 5-10 minuuttia pois). Jos jätän ikkunan auki niin että kuulisin konsertoiko koira vai voinko tulla sisään, se varmaankin huomaa minun tulleen oven taakse...

Meillä oli samanlainen tapaus, kun koira oli nuorempi. Eli oma koirani on labradorinnoutajan ja dalmatialaisen sekoitus, nyt jo kaksivuotias. Eli kun koira tuli meille ja oli pieni se kärsi eroahdistuksesta, labradorinnoutajilla ja dalmatialaisilla kummallakin rodulla esiintyy paljonkin eroahdistusta. Mutta siis, koirani tuhosi kaikki tavarat mitkä hampaisiinsa sai, ja vuoden aikana tuhosi n. 2000 euron edestä tavaraa. No kun noin vuosi sitten muutimme rivitaloon toiselle paikkakunnalle tämä tuhoaminen loppui kuin seinään, joskus silloin tällöin, todella harvoin, saattaa koira jotain pientää tuhota, levitellä karkkipussin sisällön, tai jotain muuta harmitonta. Meillä siis muuttaminen auttoi, mutta en voi vannoa että tämä auttaisi kaikille.

Mutta siis et kertonut millainen koirasi on, tiedätkö mitä rotuja siinä on ? Onko se iso vai pieni ? Oletko kokeillut liikuttaa koiraasi ennen yksin jättämistä, pitkiä väsyttäviä lenkkejä ja ennen kaikkea aivojumppaa, treenaamista ja sellaista toimintaa jossa koira joutuu keskittymään, joka taas väsyttää koiraa. Etenkin tietyn rotuisilla koirilla pelkkä lenkittäminen ei riitä. Vinkkinä koirapuisto on todella hyvä koiran väsyttämiseen, siis jos koira tulee muiden koirien kanssa toimeen. Meidän koira ainakin riehuu koirapuistossa aina niin paljon että nukkuu koko loppu päivän.

Netistä löysin myöskin tämmöisen sivun: http://koiratarhat.com/16 josta saattaa olla hyötyä.

Mä en ihan koko keskustelua jaksanut lukea läpi, joten sori jos tulee toistoa.

Mulla on nyt puolitoistavuotias, lievästi eroahdistunut noutajakoira. Jo pentuna se kiljui aina jäädessään yksin, eikä mikään tuntunut siihen auttavan. Kovin paljoa en yksinoloa sen kanssa ihan harjoittelemalla harjoitellut, saatoin vaan jättää sen yksin ja mennä alakertaan hengailemaan ja odottamaan että koira hiljenisi - kakat. Kun koira oli huutanut tunnin suoraa huutoa, menin vain odottamaan että se hiljenisi edes hetkeksi ja päästin sen pois, tietty tekemättä asiasta mitään numeroa tai voivottelematta pentua. Menin vain huoneeseen, odotin että koira hiljeni ja päästin sen pois.

Huudon lisäksi se tuhosi. Koira on siis tulostaan asti yhdeksänkuiseksi viettänyt yksinoloaikansa ja yönsä pentuaitauksella rajatussa nurkkauksessa, joka oli mun huoneessani omakotitalon yläkerrassa. Kivasti siis täysin eristyksissä kaikesta (toinen koiramme viettää aikaansa pelkästään alakerrassa sohvalla nukkuen). Uskoisin että tästä johtuen koira kammoaa tilan rajaamista ja esimerkiksi suljetusta huoneesta pyrkii kaikin keinoin ulos kahta kauheammalla vimmalla. Homma sujui ihan ok kesän-syksyn aikoihin, kunnes koira tajusi, että aitauksestahan pääsee yli.. Se sitten purettiin pois tarpeettomana, sillä niin isoon tilaan olisi ollut tosi hankala viritellä mitään kattoa aitauksen päälle.

Kun muutin omaan asuntoon ja otin koiran mukaani, aloitimme yksinoloharjoittelun aika lailla alusta. Ekana viikonloppuna olin koko viikonlopun kotona ja aloitin harjoittelun sillä, että menin eteiseen, laitoin ulkovaatteet päälleni (talvi) ja kengät jalkaan ja riisuin vaatteet pois ja menin mitään sanomatta jatkamaan omia hommiani. Kun koira about kymmenen toiston jälkeen ei tähän reagoinut, laitoin vaatteet päälle, menin oven taakse, laitoin oven kiinni, avasin sen ja tulin sisään ja menin taas jatkamaan omia hommiani koiraan millään tavoin reagoimatta. Näitä toistettuani tarpeeksi kävin porrastasanteella, sitten alaovella, ja sitten alaoven ulkopuolella. Sen pidemmälle en lähtenyt, vaan jatkoimme yksinolon harjoittelua sitten kun menin maanantaina kouluun. Meille muodostui aika kiva rutiini siitä, että kouluaamuina käytän koiran lenkillä, syön aamupalan, käyn suihkussa, laitan kamat kasaan, pistän koiralle ruuan ja jonkun puruluun kippoon, laitan kipon koiran häkkiin ja koiran odottamaan häkin ulkopuolelle ja annan syömäluvan juuri ennen kuin lähden ovesta. Rutiinit ovat koirille tosi tärkeitä!

Koiran aktivointia kannattaa myös miettiä. Kun koira on väsynyt, se ei toivottavasti jaksa riehua yhtä paljon. Toisaalta koiraa ei pidä vetää myöskään ylikierroksille. Aidanille on hyvä, että aamulenkki on vähintään puoli tuntia vapaana juoksua tai remmilenkki about tunnin mittainen, että koira ehtii haistella tarpeekseen. On myös koiria joita pitää lenkittää montakin tuntia ennen yksinjääntiä, kannattaa siis kokeilla ihan kaikkea. Toisaalta taas kaverini koiralle mahdollisimman lyhyt aamulenkki on hyvä: silloin se ei ehdi "herätä" ja on rauhallisempi jäädessään yksin. Myös lelujen ja aktiviteetin jättämistä kannattaa miettiä: meillä oli käytössä aktivointipallo (pallo jonka sisään laitetaan nameja ja koira ne sieltä vierittelee ulos), mutta kun tajusin, että se vetää koiran ihan kierroksille, jätin sen pois ja annoin tilalle puruluita tai muuta nakerrettavaa. Joillekin koirille on hyvä, että talo on täynnä sallittua revittävää, toisille taas on parempi että lattialla on joku vanha kulunut pallo joka ei innosta riehumaan liikoja.

Mä olen tuon kanssa oppinut myös siivoamaan jälkeni: koira jää aika askeettisiin oloihin, kun pöydille ei voi jättää yksinkertaisesti mitään, minkä haluaa vielä olevan ehjä koiran hampaiden jäljiltä. Lukollinen keittiönovi oli mun pelastus!

Ai niin, kannattaa miettiä myös omaa käyttäytymistä koiran kanssa. Jos se saa nukkua sun sängyssä ja saa aina ja koko ajan sun jakamattoman huomion, ei ihme että se huutaa sun perään. Mun on ollut tosi vaikeaa oppia se, että en voi aina rapsuttaa koiraa tai leikkiä sen kanssa kun se tunkee itsensä mun luo. Huomioi koiraasi siis vain omasta aloitteestasi, ettei se opi liian riippuvaiseksi sinusta. Jos mahdollista, estä sen kulkua sun perässä niin paljon kuin mahdollista (esim. koiraportilla tms).

Huh. Toivottavasti jaksoit lukea! Tärkeintä selvästi ahdistuvan koiran kanssa on se, että sen pitäisi tajuta, että se voi rentoutua. Aidan tajusi lopulta, kaikki eivät tajua koskaan, mutta tsemppiä yritykseen!

Enpä olisi uskonut että näin käy, mutta meilläkin on nyt jonkinmoista ongelmaa eroahdistuksen kanssa :(. Koira on 1,5v, joka on pennusta asti ollut tosi hienosti yksin kotona, lähes aina tuli nukkumasta vastaan ovelle. Toukokuun alussa erosimme avomiehestä ja hän muutti pois asunnosta. Koira reagoi tähän melko hyvin, hieman enemmän seurasi minua, mutta yksinolot menivät silti tosi hienosti. Vieraissa paikoissa jäädessään yksin se huutaa, mutta kotona on aina osannut olla rauhassa.

Nyt kesäkuun alussa muutimme koiran kanssa kerrostalosta luhtitalon alakertaan. Ja nyt koira on alkanut huutaa yksin ollessaan. En ole vielä jättänyt sitä kertaakaan työpäiväksi yksin, pisin aika taitaa olla ollut neljä tuntia. Viikon verran on ollut DAP-haihdutin seinässä. Alussa se alkoi huutamaan välittömästi kun lähdin asunnosta, nyt se odottaa hetken, ehkä n. 5 minuuttia että tulenko takaisin vai en. Jos en tule niin alkaa huuto. Illalla tai päivällä jos lähden pois niin huuto alkaa huomattavasti helpommin kuin aamuisin. Olen viikon verran lähtenyt aamuisin puoli kahdeksan maissa töihin ja tulen kotiin viimeistään 11 aikaan. Yleensä koira on tuosta ajasta nukkunut pari tuntia ja kun se herää niin alkaa huuto ja ulvominen. Se myös raapii paljon väliovea.

Nyt en oikein tiedä pitäisikö totuttaa koiraa juurikin aamujen kautta pidentäen aikaa, eli olen töissä pari tuntia, seuraavalla viikolla 2,5, seuraavalla 3 jne. Vai sitten iltapäivisin ja iltaisin alkaa opettamaan järjestelmällisesti viidestä minuutista puoleen tuntiin jne. Kyllä koira nukkuu jos sitä nukuttaa yksin ollessaan ja syö jos sille jotain jättää, mutta kun on hereillä eikä muuta tekemistä niin sitten se alkaa panikoimaan ja huutamaan. Minua ihmetyttää miten koira edellisessä asunnossa nukkui työpäivän ajan 8h, mutta nyt ei malta nukkua edes kolmea tuntia..? Aamulla yleensä käytän sen ihan nopeasti ulkona ettei se juurikaan herää. Tänään käytin hieman pitemmällä ja se saikin aamuhepulin ja oli nukkunut vain tunnin ja huutanut kaksi. Näköjään kannattaa pitää se mahdollisemman rauhallisena koko aamun.

En kiinnitä siihen mitään huomiota puoleen tuntiin ennen lähtöä ja lähtiessä sanon vaan "heippa", mitä sanoin myös edellisessä asunnossa. Kotiin tullessa en myöskään kiinnitä mitään huomiota.

Onko täällä muita joiden koirat ovat muuton jälkeen poteneet eroahdistusta? Kauanko meni ennen kuin koira tottui uuteen asuntoon?

CHANEL kirjoitti:

Heippa!

Haluaisin itselleni räätälöidyn vastauksen vaikka täällä muutama yksinoloa käsittelevä viesti onkin menossa.

Eli meillä on 3v käyttö labbisherra, jonka kanssa kaikki muu sujuu paitsi yksinjääminen. Asun vielä vanhempieni kanssa, mutta koira on eniten minun perääni. Sillä on tapana seurata minua ympäri taloa ja tuoda minulle kokoajan jotain leluja kun vähänkään sitä huomioin. Ensin lähdin purkamaan asiaa siltä kannalta että koira ei pidä minua johtajanaan vaan pikemminkin vauvanaa. Että muuten se on tyytyväinen minun ollessa paikalla ja kokoajan kiehnäämässä, mutta kun lähden se sekoaa. Yleisesti se kääntää eteisen matot ympäri ja järsii listoja mitään kamalan suurta se ei ole tehnyt ja olen kyllä muutamia kertoja kuullut kun se ulisee kun tulen koulusta kotiin.

Olen kouluttanut koiraa erään kouluttajan, Jan Fennellin mukaan: http://www.janfennellthedoglistener.com/ , minusta hänen ideansa on järkevä. Koiran ollessa sukua sudelle sen käytösmallit ovat hyvin samanlaiset, uskon itse siihen että koira muodostaa perheestään lauman ja jonkun täytyy sitä johtaa nimittäin ihmisen, muuten siitä ei tule mitään.

Niinpä toistin hänen käytäntöään eleruokinnasta eli koiran ruoka pannaan pöydälle valmiiksi mutta syödään itse ensin ja koira syö aina viimoisena, siitä että menen itse ulos aina talosta ennen koiraa ja mitähän niitä muita nyt oli. Kuitenkin minusta tuntuu että koira pitää minua johtajanaan, mutten ymmärrä miksei se luota siihen että tulen aina takaisin vaikka se jäisi yksin. Eniten se riehuu jos lähden poikaystäväni kanssa ja se ei pääse mukaan. Meillä on nimittäin yhdessä tapana viedä lapukkaa koirakouluihin ja lenkeille ja kaikkeen kivaan.


Lapukan kokoajan seuratessa laitan välilä oven kiinni ettei se pääse joka paikkaan mukaan, mutta alan olla jo toivoton. Lapukka saa lenkkeillä 3-4 kertaa päivässä vähintään puolen tunnin lenkkejä ja leikkiä naapurissa asuvien koirien kanssa, leikin sen kanssa päivittäin noutoleikkejä, koirakouluissa käydään aina kun aika on sopiva, se on kesät mökillä vapaana usein ja syksyisin linnustamassa, koitan parhaani mukaan keksiä sille tekemistä ja se nauttii saadessaan olla vaikka kauppareissulla mukana autossa koska siitä on kiva katsella maasturin ikkunasta kun voi nojata päätä siihen ikkunanpieleen :)


Näitä keinoja olen kokeillut:
- Että olisiko kyse johtajuus ongelmasta
- olen jättänyt aktivointileluja, usein namit syöty mutta sitten on taas kaikki matot rullalla yms.
- radio on aina päällä tai telvisio jos olen aamulla katsonut, yritän jättää sen huomaamattaan yksin etten tavallaan muuta sillä hetkellä mitään kun lähden
- olen kokeillut pienissä pätkissä esim. 5min ensin sitten 10min, mutta sitten kun olen kasvattanut aikaa tarpeeksi ja jätän yksin niin taas alkaa

Haluaisin saada vain koirani ymmärtämään, ettein yksin jääminen ole pahasta.

Meillä tilanne on semmonen että pentu haukkuu, ulvoo ja itkee minun perään vaikka mies jää kotiin. Vessaan menemisen kanssa sama ja vaikka olisi ovi välissä missä on lasi niin koira menee aivan sekaisin. Miehen kanssa se ei suostu menemään ulos, jää vaan ulkooven taakse. Ja seuraa minua minne vaan kävelen. Ja ku yritän olla välinpitämätön tai jos hyppii niin painan heti alas mutta ottaa sen leikkinä.