Koirat.com

Mitä ihan konkreettisia tapoja on näyttää koiralle, kuka asioista talossa määrää? Tiedän ainakin sen, että ihmiset syövät ensin ja lenkillä kävelevät edellä (tai ainakin määräävät mihin mennään ym.) Mitä muita keinoja on, ja mitä ei ehdottomasti saa tehdä, ettei koira kuvittele olevansa johtavassa asemassa?

Muutama vinkki:
Ole aina itse rauhallinen ja määrätietoinen
Jos koira makaa kulkureitilläsi astu sen yli, älä kierrä.
Sinä päätät koska leikki alkaa ja koska se loppuu.
Kulje aina ennen koiraa ovista.
Tee koiralle selvät rajat kotona.
Älä anna koiran nukkua sängyssä, tee sille oma nukkumapaikka.
Palkitse positiivinen käytös.
Korjaa ei-toivottu käytös rauhallisesti ja määrätietoisesti, mieti keinot etukäteen.

Mitä tekemistä on johtajuudella ja sillä kuka kulkee ensin ovista? Tai johtajuudella ja sillä nukkuuko koira sängyssä vai ei?
Tai johtajuudella ja sillä kuka syö ensin?
Mihin nämä perustuvat? Ja miten ne vaikuttavat ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen?
Ainakaan nämä eivät perustu mihinkään koirien käyttäytymiseen, koska koirien maailmassa sillä ei ole mitään väliä kuka aloittaa leikin ja kuka menee ovesta ensin. Myöskään makuupaikka vaihtuu usein niin että lauman kaikki jäsenet käyttävät samoja makuupaikkoja.

Meillä ihmiset ja koirat syövät eri aikaan. Ne myös nukkuvat sohvilla ja sängyissä. Ovesta mennään ulos vähän miten sattuu. Koirat myös usein aloittavat leikin ja mä lähden siihen mukaan. Silti molemmat koirat ovat hallinnassa ja oikein tottelevaisia. Mä päätän mitä tehdään ja milloin ja koirat tyytyy siihen. Onko ne nyt mun johtajia?

Vielä kun muistetaan sitten se että koira ei ole susi ja ihminen ei ole koira. Siitä on hyvä lähteä.

Koirissakin on eroja eikä kaikki yritä edes pomotella. Ja koirien koulutuksesta ym. laumakäyttäytymisestä ja muusta käyttäytymisestä on olemassa lukematon määrä erilaisia teorioita, eikä kukaan voi varmuudella sanoa esimerkiksi, ettei ihminen-koira -suhteessa ole johtajaa. Kaikilla saa olla oma mielipide ja tässä ketjussa haen nyt nimenomaan niitä neuvoja, joiden mukaan johtajuussuhde ilmenee.

Ridgeback sanoo:
Mitä tekemistä on johtajuudella ja sillä kuka kulkee ensin ovista? Tai johtajuudella ja sillä nukkuuko koira sängyssä vai ei?
Tai johtajuudella ja sillä kuka syö ensin?
Mihin nämä perustuvat? Ja miten ne vaikuttavat ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen?
Ainakaan nämä eivät perustu mihinkään koirien käyttäytymiseen, koska koirien maailmassa sillä ei ole mitään väliä kuka aloittaa leikin ja kuka menee ovesta ensin. Myöskään makuupaikka vaihtuu usein niin että lauman kaikki jäsenet käyttävät samoja makuupaikkoja.

Fennellin oppien kannattajana koira tarvitsee johtajan ja nyt jo mainitut keinot ovat erinomaisia tapoja tehdä itsestään sellainen.
Kulkemalla ovesta ensin näytät koiralle viestin: minä menen ensin sinä seuraat minua. Ei
toisinpäin.
Jos koira nukkuu samassa sängyssä se tuntee olevansa samalla pallilla kuin se kenen kanssa nukkuu.
Syöt ensin, näytät koiralle että tärkeimmät syövät ennen sitä.

Nämä ovat omia mielipiteitäni miten koira käyttäytyy ja ajattelee maailman. Mielestäni koira on täysin laumaeläin ja laumaeläimellä on aina johtaja ja johtajan palli ei voi olla koiralla.
Johtaja-sanana on nykyään monelle käsite siitä että ihminen koettaa olla suurempi ja mahtavampi kuin koira. Oma mielipiteeni on että johtaja on se joka toimii, ohjaa ja on se jota laumassa muut seuraavat kunnioituksella ja siksi että luottavat johtajaan.

Ridgeback sanoo:
Meillä ihmiset ja koirat syövät eri aikaan. Ne myös nukkuvat sohvilla ja sängyissä. Ovesta mennään ulos vähän miten sattuu. Koirat myös usein aloittavat leikin ja mä lähden siihen mukaan. Silti molemmat koirat ovat hallinnassa ja oikein tottelevaisia. Mä päätän mitä tehdään ja milloin ja koirat tyytyy siihen. Onko ne nyt mun johtajia?

Jos ne olisivat minun koiriani niin ne olisivat johtajia. Sanot että päätät mitä tehdään ja milloin, silti menet mukaan leikkiin jos koirasi aloittavat sen etkä sinä.

Ridgeback sanoo:
Vielä kun muistetaan sitten se että koira ei ole susi ja ihminen ei ole koira. Siitä on hyvä lähteä.

Ei tietenkään ole, mutta laumakäyttäytyminen on samantyyppistä kuin sudella. Koira on lauma eläin, laumassa on johtaja, johtaja määritellään teoin, ei käskyin.

Lisään vielä tosiaan sen mitä Juf sanoi, että nämä ovat minun mielipiteitäni, eikä pidä vetää herneitä nenään sitten.

^ Millä perusteella laumakäyttäytyminen on samantyyppistä kuin sudella? Miltä osin se eroaa? Onko kesykoira susilaumaan peilattuna aikuinen jäsen vai pentu? Onko pennulla ja aikuisella samat säännöt?

En ole ikinä lukenut kovin fanaattisesti mitään koirankoulutusoppaita, käynyt luennoilla tai sisäistänyt sen suuremmin susien laumakäyttäytymistä. Mun mielestä hyvä johtajuus on sitä, että koiran elämä tehdään hyväksi ja elämisen arvoiseksi: se saa ruokaa ja vettä, sille järjestetään tekemistä, joka tyydyttää sen luontaisia toimintamalleja, sillä on paikka missä se saa levätä rauhassa ja häiriintymättä niin halutessaan, oudossa, uudessa tai pelottavassa tilanteessa se voi turvata omistajaansa ja luottaa siihen ettei sen tarvitse toimia - ainakaan yksin.

Periaattessahan koira ei osaa kettuilla siitä härnäämisen ilosta. Sillä on aina syy toimia tietyllä tavalla. Jos se kokee, että sen perusturva ei ole kohdallaan voi olla, että koira pyrkii itse hallitsemaan tilannetta ja tämän ihminen kokee vallankaappauksena.

Näin mä ajattelen. Ettei sitä koiraa mihinkään ruohonkorrenjuureen tarvitse (eikä kannatakaan) polkea, jos siitä tahtoo luotettavan elinkumppanin, parhaan ystävän ja yhteiskuntakelpoisen harrastuskaverin.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei koira luonnostaan osaa mitään ja halutut käytösmallit sille täytyy opettaa. Ja hyvää johtajuutta on myös se, että mitään ei oleteta vaan koira todellakin ohjataan käyttäytymään niinkuin sen halutaan käyttäytyvän ja siedätetään pikkuhiljaa asioihin, jotka aiheuttavat esim.pelkoa/viettikäyttäytymistä.

Mitä tekemistä on johtajuudella ja sillä nukkuuko koira sängyssä vai ei?

Meillä koirat.. myös nukkuvat sohvilla ja sängyissä.

Mielestäni on aivan sama missä kukin nukkuu, kunhan koira väistää, eli poistuu sängystä tai sohvalta silloin kun ihminen niin haluaa. Se on johtajuutta kun kerrot koirallesi että "tämä on nyt minun paikkani, sinulla oli hetkesi" ja koira mukisematta siirtyy muualle. Siinä vaiheessa jos koira alkaa puolustamaan sohvapaikaansa murisemalla, on jotain tosi pahasti pielessä.
On myös suositeltu että koiralla olisi kuitenkin oma oma paikka jossa se saisi olla ehdottoman rauhassa, ja minusta tämä on erittäin hyvä idea erityisesti lapsiperheissä. Lapsille tehdään selväksi että kun Murre on omalla pedillä, sitä ei mennä häiritsemään.

Komppailen sekä kadia että Jesiä. Kadi puki oikein hyvin sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen.

Mulle johtajuus on sitä, etten tarvitse koirieni hallintaan hihnaa, makupaloja tai leluja. Koirani voivat olla missä vain vapaana ja ovat silti kontrollissa. Koirat lopettavat toiminnan mitä ovat tekemässä, kun kiellän ja ne lisäävät sitä toimintaa mistä niitä kehun. Koirani nukkuvat kanssani sängyssä, pääsevät sohvalle ja annan niille herkkuja pöydästä. Koirani kutsuvat minua leikkiin ja pyytävät rapsutuksia, välillä suostunun niiden ehdotuksiin, jos ne sattuvat itselle sopimaan.

^ Eikö tuo tarkoita sitä, että koirasi ovat todella hyvin koulutettu?

Komppaan myös Kadia, erittäin hyvin kiteytetty.

Siinä mielessä esim. leikin aloittaminen liittyy asiaan, että koirien välisessä kanssakäymisessä se on usein ylempiarvoinen koira joka päättää milloin leikki alkaa ja milloin loppuu ja monen muunkin asiaan. Ja koiran ja ihmisen välisissä asioissa se on ihminen joka päättää. Mutta kyllähän ylempiarvoinen koira joskus suostuu toisen leikkipyyntöön, antaa tilaa yms. ja samoin kai ihminenkin voi tehdä, ilman että johtajuus tai miksikä sitä ikinä nyt sitten kutsuukaan.

Mun mielestä parhaiten koiran ja ihmisen suhde toimii, kun ihminen on johdonmukainen ja kertoo koiralle selkeästi mikä on sallittua ja mikä ei. Helpoiten koira ymmärtää asioita kun ne tehdään samalla tavalla joka kerta. Jos pöydästä ei kerjätä niin siitä ei koskaan kerjätä, jos sohvalle ei tulla kun niin siihen ei tulla jne. Itse esim. menen aina edellä ovesta, en siks, että vahvistaisin johtajuutta tms vaan myös ihan käytännön syistä. Koira oppii, että ovesta ei mennä kun luvalla ja vasta mun jälkeen.

innna sanoo:
^ Millä perusteella laumakäyttäytyminen on samantyyppistä kuin sudella? Miltä osin se eroaa? Onko kesykoira susilaumaan peilattuna aikuinen jäsen vai pentu? Onko pennulla ja aikuisella samat säännöt?

Ei suurilta osin samanlaista, suden elekielikin on niin paljon hienostuneempaa ja koiralla se on kuin liioiteltua suden elekieltä.
esimerkkejä kuinka se on samanlaista:
Ihmisen ruokaa ei syödä tai samaan aikaan tai ennen ei syödä, vasta jälkeen. Jos on monta koiraa ja olisi yksi iso kuppi ruokaa (huom. ääriesimerkki) ja toinen olisi "ylempiarvoinen" se ylempiarvoinen söisi ensin ja sitten vasta toinen.
Näitä löytyy monia, ei nyt ajatus kulje tarpeeksi.

Kesykoira jää sudenpennun tasolle, se leikkii. Se on suurin merkki siitä. Aikuinen susi ei enää leiki, pennut harjoittelevat sillä elämään.

En nyt ole ihan varma tarkoititko aikuisen suden ja pennun sääntöjä vai aikuisen suden ja koiran sääntöjä?
Mutta, susilaumassa aikuisilla ja pennulla on oikeastaan samat säännöt, pennut kunnioittaa vanhempiaan yms. jos eivät, niille näytetään paikka. Koiralle toimii sama asia ihmisten kanssa. Se että kutsuuko sitä laumakäyttäytymiseksi verrattuna susiin, onkin eri asia. Minä ajattelen näin. Olen hyvin tällä linjalla, toinen vain kutsuu sitä erilaiseksi ajattelutavaksi, vaikka tekisi täysin samat asiat kuin minä.

Olin jo päättänyt etten puutu tähän enää, kun sain sanottavani sanottua, mutta puutun nyt kuitenkin. En oikeastaan ymmärrä sitä, miksi elo koiran kanssa pitää tehdä niin kovin vaikeaksi. Alle 16 viikkoinen pentu on kuitenkin vielä ns. tyhjä paperi, se ei osaa vielä käytännössä mitään. Riippuen elinympäristöstään, se sopeutuu siihen mitä sille tarjotaan. Jos se elää koiralauman jatkeena, se oppii koirien kielen ja tavat. Jos se elää ihmislaumassa, se oppii ihmisten kielen ja tavat (olettamuksena siis, että ihminen sitä opettaa). Minun mielestäni on huomattavasti reilumpaa koiraa kohtaan ohjata sitä johdonmukaisesti ja selkeästi sillä kielellä minkä me parhaiten osaamme, eli ihmiskielellä, eikä vääntää sääntöjä osittain koirakieleen, josta pikkupennulla ei periaatteessa ole edes vielä mitään käsitystä ja harva ihminenkään sitä täysin puhtaasti 'elehtii'.

Pelkästään ihmisen fyysinen vartalon asento riitelee erittäin vahvasti koiraeläimen kropan kieltä vastaan. Samoin vastoin kaikkia 'sääntöjä' ihminen hymyilee ja nauraa mielihyvästä (vrt. koira paljastaa hampaat, haukkuu -> aggressio/pelko), ihminen katsoo silmiin ja vaatii sitä myös koiralta (mitä koira käsittääkseni luonnostaan ei juurikaan tee..?) jne. Jos nyt tälle linjalle pitää lähteä.

Mutta pääpointti jo edelliseen viestiini viitaten, koiran suurin pyrkimys on saada ruokaa, vettä, lepoa ja turvaa. Jos sen elämässä on kaikkea tuota, ei se missään maailman tapauksessa tahdo hallita itse tilannetta. Se ei hae valtaa vallanhalusta, niinkuin ihmisluonnolle on tyypillistä. Niin kauan kun koiran perusturva on kohdallaan, se tekee mielellään sen mitä pyydetään (nyt siis edelleen oletetaan että pyydetyt asiat on opetettu), koska se kokee, että omistajan toimet ja pyyntöjen/käskyjen toteuttaminen edesauttaa koiran turvallisuutta ja hyvinvointia.

kadi kirjoitti:
En oikeastaan ymmärrä sitä, miksi elo koiran kanssa pitää tehdä niin kovin vaikeaksi. Alle 16 viikkoinen pentu on kuitenkin vielä ns. tyhjä paperi, se ei osaa vielä käytännössä mitään. Riippuen elinympäristöstään, se sopeutuu siihen mitä sille tarjotaan. Jos se elää koiralauman jatkeena, se oppii koirien kielen ja tavat. Jos se elää ihmislaumassa, se oppii ihmisten kielen ja tavat (olettamuksena siis, että ihminen sitä opettaa). Minun mielestäni on huomattavasti reilumpaa koiraa kohtaan ohjata sitä johdonmukaisesti ja selkeästi sillä kielellä minkä me parhaiten osaamme, eli ihmiskielellä, eikä vääntää sääntöjä osittain koirakieleen, josta pikkupennulla ei periaatteessa ole edes vielä mitään käsitystä ja harva ihminenkään sitä täysin puhtaasti 'elehtii'.

Tavoitteena johtajakoulutuksessa on tehdä asiat mahdollisimman helpoksi alusta asti. Olet aivan oikeassa siinä, että pentu on helppo ehdollistaa haluttuun käytökseen, koska sille ei ole vielä ehdollistunut muuta käytöstä kuin sen ensimmäinen 7-10 viikkoa emon ja muiden pentujen kanssa. Pennunkin toimintaa ohjaavat vaistot, ja luovutusiässä se osaa jo lukea "koirankieltä". Koira käyttää aistejaan eri järjestyksessä kuin ihminen. Koiralle ehdoton ykkönen on haju, kakkonen näkö ja vasta kolmantena tulee kuulo. Siksi sanat, joita opetamme koirille, todellisuudessa laukaisevat harvoin halutun reaktion. Esimerkkinä tästä on vaikkapa arkitottelevaisuudesta tuttu istuminen. Pennunkin saa helposti istumaan viemällä kättä taaksepäin sen pään päällä, tällöin pentu istuu ja saa palkan. Se oppii ensisijaiseti seuraamaan elettä (=näköaisti) ja sana "istu" ehdollistuu vasta tuhansien toistojen myötä (ja tällöinkin koira menee "halpaan" samanlaisista äänteistä).

Ongelmakäytöstä ei juuri koskaan esiinny terveillä pennuilla. Siksi pennun ehdollistamiseen paras keino on juurikin mainitsemasi johdonmukaisuus ja positiivinen vahvistaminen. Edellä on kuitenkin mainittu useita tilanteita, jolloin ongelmakäytös on jo koiraan ehdollistunut, pääasiassa siksi, ettei johdonmukaisuutta ole ollut pennusta asti. Tällöin koiran käytös saattaa vaatia vaikealta tuntuvia muutoksia.

kadi kirjoitti:
Pelkästään ihmisen fyysinen vartalon asento riitelee erittäin vahvasti koiraeläimen kropan kieltä vastaan. Samoin vastoin kaikkia 'sääntöjä' ihminen hymyilee ja nauraa mielihyvästä (vrt. koira paljastaa hampaat, haukkuu -> aggressio/pelko), ihminen katsoo silmiin ja vaatii sitä myös koiralta (mitä koira käsittääkseni luonnostaan ei juurikaan tee..?) jne. Jos nyt tälle linjalle pitää lähteä.

Nämä ovat juuri niitä asioita, joita koira oppii pennnusta asti lukemaan. Aikuinen koira osaa jo tulkita ihmisen eleet, jos se on kasvanut ihmisten keskellä. Aivan samoin villikoira oppii, milloin jokin toisen lajin edustaja on harmiton, ja milloin se on saalistamassa. Minusta meidän ei ole tarkoitus kommunikoida koiran kanssa sen eleillä, mutta on koiraa kohtaan reilua tiedostaa mitkä eleet ovat sen maailmassa eri merkityksisiä kuin meidän. Tämän vuoksi ihmisiä (ja toivottavasti enemmän lapsia) opetetaan, ettei vierasta koiraa saa katsoa silmiin.

kadi kirjoitti:
Mutta pääpointti jo edelliseen viestiini viitaten, koiran suurin pyrkimys on saada ruokaa, vettä, lepoa ja turvaa. Jos sen elämässä on kaikkea tuota, ei se missään maailman tapauksessa tahdo hallita itse tilannetta. Se ei hae valtaa vallanhalusta, niinkuin ihmisluonnolle on tyypillistä.

Suurin osa koirista ei halua johtaa. Jossain tutkimuksissa on todettu, että laumanjohtajan stressitaso on muita korkeampi (en nyt muista mistä tämän luin). Koira kuitenkin ensisijaisesti kaipaa tasapainoa elämäänsä. Jos se kokee, että sen omistaja (=laumanjohtaja) on epätasapainoinen tai heikko, koira alkaa tasapainottaa laumaansa ottamalla johtajan roolin. Tämä on koiran vaistonvarainen keino selviytyä.

On kuitenkin olemassa dominoivia yksilöitä. Niitä on hyvin vähän suhteessa alistuviin, mutta niitäkin on lemmikkeinä. Rodun syyksi en laittaisi dominointia ikinä, koska määrätietoisella kasvatuksella dominoivastakin yksilöstä saa luotettavan lemmikin. Dominointiin taipuva koira vaatii vielä tiukempaa johdonmukaisuutta, koska omistajan on oltava sen silmissä sitä vahvempi.

Yhtenvetoa haluan kiteyttää, että johdonmukainen johtajakoulutus pienestä pennusta saakka takaa helpon ja mukavan loppuelämän. Johtajakoulutus mielletään usein vaativana ja vaivailloisena, mutta se on todellisuudessa yksinkertainen elämäntapa. Tärkeää on muistaa, että ennenkaikkea koira tarvitsee selkeät rajat, joiden mukaan toimia.

Whisperd: Siksi sanat, joita opetamme koirille, todellisuudessa laukaisevat harvoin halutun reaktion. Esimerkkinä tästä on vaikkapa arkitottelevaisuudesta tuttu istuminen.

Ja tämä on mielestäni juuri sitä, että koira on jokatapauksessa opetettava ymmärtämään sitä ihmisten kieltä. Ja kun se on sen oppinut, se istuu kun sitä pyydetään, koska istuminen pyydettäessä parantaa sen elämänlaatua. Ainakin se kuvittelee niin.

Whispered: Edellä on kuitenkin mainittu useita tilanteita, jolloin ongelmakäytös on jo koiraan ehdollistunut, pääasiassa siksi, ettei johdonmukaisuutta ole ollut pennusta asti.

Käytöskoulutus on mielestäni kuitenkin eri asia kuin johtajuus.

Whispered: Nämä ovat juuri niitä asioita, joita koira oppii pennnusta asti lukemaan. Aikuinen koira osaa jo tulkita ihmisen eleet, jos se on kasvanut ihmisten keskellä...
...on koiraa kohtaan reilua tiedostaa mitkä eleet ovat sen maailmassa eri merkityksisiä kuin meidän.

Valitsin esimerkeiksi eleitä, jotka ovat koiraan ns. sisäänrakennettuja. Se ei tarvitse emon ohjausta osatakseen murista, jne. Ja mielestäni ne kertovat jo paljon siitä, kuinka paljon muutoksia koiran 'tehdasasetuksiin' teemme jo ihan olemalla olemassa. Ja siksi en ymmärrä, miksi johtavaa asemaa pitäisi vahvistaa 'niinkuin alfasusi tekee'.

Whispered: Dominointiin taipuva koira vaatii vielä tiukempaa johdonmukaisuutta, koska omistajan on oltava sen silmissä sitä vahvempi.

Kyllä. Juuri tätä tarkoitin. Mutta ei ihmisen vahvemmuus ole kiinni siitä, kuka kulkee mistäkin ja kuka syö missäkin. Luottamus on kaiken perusta ja omistajan on pystyttävä koiralleen ilmaisemaan, että 'sun ei tarvi hoitaa näitä juttuja, koska minä olen olemassa.'
Tarkennan tähän vielä epäselvyyksien välttämiseksi, että luottamuksen kautta koiralle ei tule koskaan tarvetta haastaa tai kyseenalaistaa ohjaajaansa. Ja tällä pehmitetään koiran dominanssia ja korjataan paljon ongelmakäytöstä jo ennenkuin se edes alkaa.

Whispered: Tärkeää on muistaa, että ennenkaikkea koira tarvitsee selkeät rajat, joiden mukaan toimia.

Kyllä. Rajat ovat rakkautta, mutta rajat ovat myös peruskoulutusta. Ei johtamista.

Ja jotta kukaan ei hermostu, niin tämä on minun näkemykseni. Ei mikään kirjatietofakta.