Koirat.com

Niinno siis itsehän en käytä muuta palkkioo kun ehkä joskus sanon että "hyvä" tai "hienosti".. Namit on vaan ja ainoastaan temppujen ( anna tassu, koske, kieri ) ja hassuteluun tarkoitettuna meillä. Muutoin mennään just niinkun haluan, korjaan jos tarttee korjata.. Esim. jos vetää nii nyppäsen napakasti ja ei. Korjauksen jälkeen en ikinä kehu. Kehut tulee sit esim sillon tällön jos koira on vapaana ja vastaan tulee toinen koira, sanon omalle että "lähellä".. Sitten kun ollaan ohitettu niin saatan välillä sanoa "Hienosti Elli". :)
Eli mun koirat ei oo tottunu odottamaan palkintoa vaan toimii kunnioituksen kautta.

^Myös negatiivisten vahvisteiden käyttäminen on palkkioiden käyttämistä ja väistämättä, jos käyttää positiivista rankaisua (esim. hihnasta nyppiminen), niin siihen sisältyy myös se negatiivinen vahviste. Ja käytöksen muokkaamisen kannalta, juuri se hetki jolloin palkkio, olipa se positiivinen tai negatiivinen on hyvin merkitsevä, sillä juuri sillä hetkellä tapahtunut käytös vahvistuu. Esim. jos koira vetää hihnassa -> ohjaaja alkaa nyppimään hihnasta ->
a) ohjaaja lopettaa nyppimisen kun koira siirtyy kulkemaan vierelle -> vierellä kulkeminen vahvistuu
b) ohjaaja lopettaa nyppimisen kun koira yrittää päästä hihnasta eroon puremalla hihnaa -> hihnan pureminen vahvistuu.
Kummassakin tilanteessa ohjaaja palkitsi koiran negatiivisella vahvisteella (ikävän asian poistuminen) ja toki kumpaakin asiaa pystyy ihan yhtä lailla vahvistamaan myös käyttämällä jotakin positiivista vahvistetta, jolloin kouluttamiseen ei tarvitse käyttää positiivista rankaisua.
Kumpikaan ei kerro sen enempää tai vähempää kunnioituksesta vaan ihan vaan oppimisesta.(Ainakaan minun mielestäni)

Itse käytän mielelläni hyödyksi kaikkia koiran (positiiviseksi)vahvisteeksi kokemia asioita, jos se vain on ko. asian opettamisen kannalta mahdollista. Oppiminen on nopeampaa ja koira on yhteistyöhaluisempi, kun käytän juuri sitä vahvistetta mikä on asian kannalta toimivin ja koiran mielestä se paras vahviste juuri sillä hetkellä.

Kyllä mielestäni koirani kunnioittaa minua enemmän mitä enemmän pystyn sen johtajana toimimaan. Omasta mielestäni on hankalaa opettaa kaikkia käytösmalleja namien kautta, mitäs sitten kun lenkillä onkin se 4-5 koiraa.. Ei siinä ehdi kaikkia mitenkään positiivisesti vahvistamaan. Olen kokeillut positiivista vahvistamista entisen sakun kanssa ja kun jätkä täytti 4kk se oli täys riiviö. Vasta kun hakeuduin oikealle kouluttajalle sain erinomaiset neuvot ja ongelmat häipyivät (Pevi-kouluttaja). Kunnioitus tulee koiran luottamuksen kautta, omistajaa kunnioittava koira uskoo kiellot,käskyt eikä kyseenalaista (esim. pure remmiä, heittäydy leikkimään littaa irtiollessaan).. Jossei koira luota, ei se myöskään kunnioita. Luottamuksen ansaitsee rennon,päättäväisen ja määrätietoisen johtajuuden kautta. Ei pidä tietenkään unohtaa temppujen harjoittelemista, leikkiä yms hölmöilyä koiran kanssa. Hauskaa pitää olla. Niin tai näin, jokainen meistä tuntuu puhuvan samaa asiaa eri termein :D

Niin ja haluan että koirani tottelee 100% myös ilman mitään apukeinoja.. Siksi meillä noi namit onkin aika harvinaista herkkua, koska koira kunnioittaa minua ja luottaa muhun joten en tarvitse mukana mitään palkintoa. Hyvin menneen lenkin päätteeks mennään sit riehumaan pellolle ja siellä emäntä sekoo :D Sit mennään littaa, mut kun leikki loppuu niin koira myös lopettaa ja tulee luokse. Mulla entinen saku toimi kun oli namit mukana, ne kun jäi kotiin nii korvatkin hävis. Nyt niitä ei edes tarvitse. :)

Onko joku väittänyt, että kaikki käytösmallit pitäisi opettaa namien kautta? Itse olen ainakin yrittänyt jo useammassa viestissä vääntää, että palkitsemistapoja jokaiselle koiralle huoamttava määrä, mutta koska koiran on joka tapauksessa syötävä, niin itse käytän mielelläni monessa tilanteessa ruokaa palkkiona, silloin kun se on tarkoituksenmukaista (ja kaikissa tilanteissa se ei suinkaan ole).
Itse en kyllä myöskään kovin mielelläni lenkittäisi 4-5 kouluttamatonta koiraa, vaan ainakin omaa koiranpitoa ajatellen koulutan mieluumin ensin yhden koiran siihen pisteeseen, että arki sen aknssa on sujuvaa, jolloin voin esim. lenkillä keskittyä käytöstapoja vasta opettelevaan pentuun. Tai sitten lenkitän ne koirat erikseen.
Minusta yksikään koira ei voi totella 100 % ennen kuin sille on a) opetettu ko. vaadittava asia (esim. mitä jokin käsky tarkoittaa, kuinka sen halutaan käyttäytyvän esim. toisia koiria ohitettaessa tms.) b) sillä on motivaatio suorittaa siltä vaaditut asiat -> se mikä mitäkin koiraa motivoi, vaihtelee ihan koirakohtaisesti riippuen koiran luonteesta ja sen koulutushistoriasta ja tietenkin vaadittavan asian luonteesta.
Kun nuo kaksi asiaa on kunnossa, niin ei siihen tottelemiseen minunkaan mielestä sen kummempia apukeinoja tarvita.

Vuorisumu kirjoitti:

Onko joku väittänyt, että kaikki käytösmallit pitäisi opettaa namien kautta? Itse olen ainakin yrittänyt jo useammassa viestissä vääntää, että palkitsemistapoja jokaiselle koiralle huoamttava määrä, mutta koska koiran on joka tapauksessa syötävä, niin itse käytän mielelläni monessa tilanteessa ruokaa palkkiona, silloin kun se on tarkoituksenmukaista (ja kaikissa tilanteissa se ei suinkaan ole).
Itse en kyllä myöskään kovin mielelläni lenkittäisi 4-5 kouluttamatonta koiraa, vaan ainakin omaa koiranpitoa ajatellen koulutan mieluumin ensin yhden koiran siihen pisteeseen, että arki sen aknssa on sujuvaa, jolloin voin esim. lenkillä keskittyä käytöstapoja vasta opettelevaan pentuun. Tai sitten lenkitän ne koirat erikseen.
Minusta yksikään koira ei voi totella 100 % ennen kuin sille on a) opetettu ko. vaadittava asia (esim. mitä jokin käsky tarkoittaa, kuinka sen halutaan käyttäytyvän esim. toisia koiria ohitettaessa tms.) b) sillä on motivaatio suorittaa siltä vaaditut asiat -> se mikä mitäkin koiraa motivoi, vaihtelee ihan koirakohtaisesti riippuen koiran luonteesta ja sen koulutushistoriasta ja tietenkin vaadittavan asian luonteesta.
Kun nuo kaksi asiaa on kunnossa, niin ei siihen tottelemiseen minunkaan mielestä sen kummempia apukeinoja tarvita.

Nyt valaisit hyvin, kiitos siitä. Eli samoilla linjoilla ollaan, itse en vaan koskaan kanna ruokaa mukana koska toi neiti on siirtymässä barffiin nii ei viitti oikeen lihoja ottaa taskuun. Joskus saatan innostua ottaa jotai nameja tuolta homehtumasta ja viskoo penkkaan nii saa ettiä aikansa ulkona :D Meille on nyt tulossa keväällä Saksanpaimenuros ja Elli on täyttää ens kuussa 8kk.. Eli ois n. vuoden ikäero. Uskon että hyvin menee kun oikeanluontosen pakkauksen sieltä valitsee, tarkoitus olis Elli viedä pevi-kouluttajalle "luonnetestiin" nii saa sit varmuuden tuon neidin luonteesta nii osaa valita sopivan uroksen. Entinen saku oli kovapäinen,itsenäinen oikee luupää hyvällä hermorakenteella, sitä ei mikää hetkauttanut. Elli taas vaikuttaa miellytämishalusemmalta ja pehmeeltä hyvällä hermorakenteella. Moni on pelotellut mua ku tolla ikäerolla ottaa, mutta ei sillä iällä niin väliä vaan niillä luonteilla. :) Ja samalla tavalla sit pitää sitä sakua alkaa kasvattaan ekasta päivästä :)

Neuvoja kaivataan. Meillä on toukouussa kaksi vuotta täyttävä amerikancockeri-tyttö, joka toimii useassa tilanteessa oikein mallikelpoisesti (tai ainakin on keinoja, joiden avulla mallikelpoisuutta tavoitellaan), mutta painitaan edelleen yhden ison ongelman kanssa, johon en löydä ratkaisua.

Koira 'suojelee minua' vierailta koirilta, eikä antaisi vieraan koiran tulla lähelle, saati että saisin kaikessa rauhassa rapsutealla vierasta koiraa.

Ollaan koitettu siedättää ja vastaehdollistaa. Mutta jotain tehdään varmasti väärin, ja harjoitustilanteita on varmasti liian vähän. Toivottua tulosta ei olla saavutettu. Johtajuusongelmia?

Nyt kaivataan apua, fiksut koiraihmiset!

Sanni kirjoitti:

Neuvoja kaivataan. Meillä on toukouussa kaksi vuotta täyttävä amerikancockeri-tyttö, joka toimii useassa tilanteessa oikein mallikelpoisesti (tai ainakin on keinoja, joiden avulla mallikelpoisuutta tavoitellaan), mutta painitaan edelleen yhden ison ongelman kanssa, johon en löydä ratkaisua.

Koira 'suojelee minua' vierailta koirilta, eikä antaisi vieraan koiran tulla lähelle, saati että saisin kaikessa rauhassa rapsutealla vierasta koiraa.

Ollaan koitettu siedättää ja vastaehdollistaa. Mutta jotain tehdään varmasti väärin, ja harjoitustilanteita on varmasti liian vähän. Toivottua tulosta ei olla saavutettu. Johtajuusongelmia?

Nyt kaivataan apua, fiksut koiraihmiset!

Joo.. Kyse on siitä että koirasi "omistaa" sinut. Sinä päätät ketä rapsuttelet ja ketkä päästät lähellesi. Jos mun koira alkais rähinöimään niin kieltäisin, sillä ei ole sananvaltaa sinun tekemisiisi.

Maiza kirjoitti:

Kyse on siitä että koirasi "omistaa" sinut. Sinä päätät ketä rapsuttelet ja ketkä päästät lähellesi. Jos mun koira alkais rähinöimään niin kieltäisin, sillä ei ole sananvaltaa sinun tekemisiisi.

Näin, tottakai. Ei tuolla natiaisella ole oikeutta sitä päättää. Mutta miten tämä käytännössä toteutetaan, että menee perille ihan lopullisesti?

Itse käskyttäisin sanalla "pois" mikäli on sen oppinut tai sitten ärähtäisin että "prkl, ei".. Jossei kuuntele nii nappaisin niskasta ja ahdistaisin keholla kauemmas.

En tiedä mihin tämä nyt taas kuuluisi. Arvoin muutaman ketjun välillä ja päädyin tähän.

Huh. Elikkäs jätettiin kolinapurkki sitten pois kun elämä koiran kanssa alkoi sujua varsin mallikkaasti. Vetäminen saatiin kuriin, ohittaminen alkoi mennä ok ja kontakti ok. Koira myös pysyy käskyn alla ihan kivasti ja viivekin on poistunut. Ollaan treenailtu paljon eri häiriöissä ja eri paikoissa. Ruoan koira saa kaiken lenkillä paitsi raakajutut. Tämä järjestelmä on nyt suurennoslasin alla, sillä ei ole ehkä järkeä, että koira saa työstä raksuja ja sisäelintä vaan olemalla. Tarkoitus on jo pitkään ollut laittaa koira etsimään raakajutut aina, mutta oi laiskuus.

Eli kolinapurkin jäämisen myötä on koira taantunut pikku hiljaa. Tänään lenkillä oli melkein itkusilmässä kun elikko alkoi vahtaamaan vastaantulevaa koiraa. Jotenkin tuntuu, että se alkaa pelleilemään heti kun saa pikkusormen. Liikunnan tai aktivaation puutetta tämä ei voi (?) olla tai jos on, niin minulta kyllä loppuu tunnit kesken. Ongelmat siis taas alkoivat kun koira keksi, etten voi estää sen pelleilyä mitenkään. Kolinapurkkiaikana oli toisin. Pelleilystä esimerkki: Koira osaa sivukäskyn ja tähän päivään mennessä pysynyt sen alla. Tänään koira lähti koko ajan valumaan pois sivulta ja jopa yritti haistella samalla penkkaa. Pysähdyin ja odotin, että koira hyppää takaisin sivulle. Koira valui hitaasti takaisin sivulle ja lopulta ei enäö edes valunut vaan jäi tarkastelemaan ohimeneviä ihmisiä. Mitä pidempään odotin, sitä enemmän koira turhautui ja alkoi kiihtymään ja pelleilemään. Viikonloppuna ihan sama lenkki samalla määrällä vastaantulijoita noin about sujui koko matkan sivulla lukuunottamatta vapaanaoloa.

Toinen huolenaihe on se, että saako koirani riittävästi ravintoa tällä metodilla. Koirani ei ole yhtään ruokaorientoitunut. Se siis ehkä syö vain elääkseen, ei niinkään himoiten itse ruokaa. En viitsisi ihan hirveän montaa kertaa toteuttaa "jos ei kiinnosta nyt syödä, niin katsotaan sitten huomenna uudestaan"-jekkua. Koira tuskin on sairas, koska herkut sille kyllä maistuu. Aamuruoan jättäminen välistä ei kummemmin vaikuta koiran motivaatioon iltaruoan aikaan. Muuten palkkana leikki, joka on mielestäni hyvä palkka, mutta toimii lähinnä ohituksissa ym.

Miten saan koiran kunnioittamaan minua kolinapurkin sijaan? Olen tehnyt varmaan kaikki klassiset kunnioitusjutut. Otanko purkin vain takaisin ja kannan koko koulutusarsenaalia mukanani loppuun asti? Muutanko maaseudulle, jossa koira saa kulkea vapaana?

Aliiina kirjoitti:

En tiedä mihin tämä nyt taas kuuluisi. Arvoin muutaman ketjun välillä ja päädyin tähän.

Huh. Elikkäs jätettiin kolinapurkki sitten pois kun elämä koiran kanssa alkoi sujua varsin mallikkaasti. Vetäminen saatiin kuriin, ohittaminen alkoi mennä ok ja kontakti ok. Koira myös pysyy käskyn alla ihan kivasti ja viivekin on poistunut. Ollaan treenailtu paljon eri häiriöissä ja eri paikoissa. Ruoan koira saa kaiken lenkillä paitsi raakajutut. Tämä järjestelmä on nyt suurennoslasin alla, sillä ei ole ehkä järkeä, että koira saa työstä raksuja ja sisäelintä vaan olemalla. Tarkoitus on jo pitkään ollut laittaa koira etsimään raakajutut aina, mutta oi laiskuus.

Eli kolinapurkin jäämisen myötä on koira taantunut pikku hiljaa. Tänään lenkillä oli melkein itkusilmässä kun elikko alkoi vahtaamaan vastaantulevaa koiraa. Jotenkin tuntuu, että se alkaa pelleilemään heti kun saa pikkusormen. Liikunnan tai aktivaation puutetta tämä ei voi (?) olla tai jos on, niin minulta kyllä loppuu tunnit kesken. Ongelmat siis taas alkoivat kun koira keksi, etten voi estää sen pelleilyä mitenkään. Kolinapurkkiaikana oli toisin. Pelleilystä esimerkki: Koira osaa sivukäskyn ja tähän päivään mennessä pysynyt sen alla. Tänään koira lähti koko ajan valumaan pois sivulta ja jopa yritti haistella samalla penkkaa. Pysähdyin ja odotin, että koira hyppää takaisin sivulle. Koira valui hitaasti takaisin sivulle ja lopulta ei enäö edes valunut vaan jäi tarkastelemaan ohimeneviä ihmisiä. Mitä pidempään odotin, sitä enemmän koira turhautui ja alkoi kiihtymään ja pelleilemään. Viikonloppuna ihan sama lenkki samalla määrällä vastaantulijoita noin about sujui koko matkan sivulla lukuunottamatta vapaanaoloa.

Toinen huolenaihe on se, että saako koirani riittävästi ravintoa tällä metodilla. Koirani ei ole yhtään ruokaorientoitunut. Se siis ehkä syö vain elääkseen, ei niinkään himoiten itse ruokaa. En viitsisi ihan hirveän montaa kertaa toteuttaa "jos ei kiinnosta nyt syödä, niin katsotaan sitten huomenna uudestaan"-jekkua. Koira tuskin on sairas, koska herkut sille kyllä maistuu. Aamuruoan jättäminen välistä ei kummemmin vaikuta koiran motivaatioon iltaruoan aikaan. Muuten palkkana leikki, joka on mielestäni hyvä palkka, mutta toimii lähinnä ohituksissa ym.

Miten saan koiran kunnioittamaan minua kolinapurkin sijaan? Olen tehnyt varmaan kaikki klassiset kunnioitusjutut. Otanko purkin vain takaisin ja kannan koko koulutusarsenaalia mukanani loppuun asti? Muutanko maaseudulle, jossa koira saa kulkea vapaana?

Vastaan melko lyhkäsesti kun netti pätkii edelleen ja puhelimella tää käy ihan työstä! :D
Kuullostaa siltä että koira tosiaan kunnioittaa purkkia auktoriteettina, ei sinua. Sinun pitäisi olla se auktoriteetti, ei purkin. Missä vaiheessa olet nakannut purkin? Miten koira siis käyttäytyy kun viskaat sen? Kiellätkö ensin kerran, kaksi, et ollenkaan? Katsoppa koirasi eleitä seuraavan kerran, miten korvat on, entä häntä tai karvat? Onko esim. niskakarvat pystyssä vai koko selän pituudelta, vai onko ne täysin alhaalla? mikä on koiran "ryhti" ja hännän asento?
Millon palkkaat koiraa`? Mikä vapaanaolossa mättää (ei tule luokse/haahuilee/korvat hävii?)

On hirmu vaikea neuvoa kun ei näe tapausta. Purkkikin on vain tehoste ja sitä ei pitäisi joutua kantamaan mukana koko loppuelämää (tosin itse kannan vaikken koiraani sitä käytä, koska jos irtokoira tulee vastaan enkä saa muuten häädettyä niin nakkaan vaikka purkilla suojellakseni omaani).. Sitä parempi mitä pidemmälle pärjää omalla auktoriteetillä. Kuten sanoit että kun purkki jäi niin pikkuhiljaa "pahat tavat" hiipi takaisin, niin se ei saisi olla. Miten olet kantanut purkkia? Onko se taskussa/kuuluuko siitä pientä räminää kun se on sinulla mukana?
Kauhee lista kysymyksiä, mietippä ensin näitä ja vastaa parhaasi mukaan.. :) Selventää tilannetta kummasti!

Kiitos vastauksista!

Eikun siis lukuunottamatta vapaanaoloa tarkoitti, että koira sai mennä menojaan metsässä :) Luoksetulo on aika vahva. Elikko esim. keskeyttää leikit koirakaverin kanssa luokse pyydettäessä ja toimii ekalla. Koira myös pysyy sivulla paremmin ilman remmiä. Pentuna tämä oli tapa lenkkeillä autottomilla alueilla.

Purkista: Ensin kielto, sitten purkki. Pääosin olen käyttäynyt sitä vahtaukseen. Vahtaus=koira jännittyy, selkäkarvat pystyyn ja ei-sana ei mene perille. Hännän asennosta en ole varma, mutta veikkaan suora ylhäällä. Koira siis ohittaa näin ja pahimmassa tapauksessa kurkistaa vielä taakse, jonka pyrin kyllä estämään. Ei siis koskaan rähjää. Tästä oltiin siis jo päästy pois. Viskauksen jälkeen palaa normitilaan. Tai no korvat luimussa. Purkkia ei ole oikeastaan edes tarvinnut käyttää, mutta sen läsnäolo on havaittu ja kyllä se vähän kolisee taskussa. Tämän takia haluaisin päästä siitä eroon, sillä sen kanssa ei voi juosta.

Palkkaus: Teetän lenkin mittaan temppuja. Kontakti, vapaa, istu, kontakti, vapaa, sivu, kontakti, vapaa, maahan... Hyvästä suorituksesta tulee namia. Kauniista kävelystä joskus. Onnistuneesta ohituksesta saa leikin. Yritän parhaani mukaan palkita vaikeammista jutuista paremmilla palkoilla.

Joo ja tosta neuvomisesta. Toivoisin, että meille asennettaisiin valvontakanerat kotiin ja lenkille. Viikon kuvaamisen jälkeen joku ulkopuolinen katsoisi ne nauhat ja osoittaisi kohdat, joissa tod. näk. virheet tapahtuu :)

Aliiina kirjoitti:

Kiitos vastauksista!

Eikun siis lukuunottamatta vapaanaoloa tarkoitti, että koira sai mennä menojaan metsässä :) Luoksetulo on aika vahva. Elikko esim. keskeyttää leikit koirakaverin kanssa luokse pyydettäessä ja toimii ekalla. Koira myös pysyy sivulla paremmin ilman remmiä. Pentuna tämä oli tapa lenkkeillä autottomilla alueilla.

Purkista: Ensin kielto, sitten purkki. Pääosin olen käyttäynyt sitä vahtaukseen. Vahtaus=koira jännittyy, selkäkarvat pystyyn ja ei-sana ei mene perille. Hännän asennosta en ole varma, mutta veikkaan suora ylhäällä. Koira siis ohittaa näin ja pahimmassa tapauksessa kurkistaa vielä taakse, jonka pyrin kyllä estämään. Ei siis koskaan rähjää. Tästä oltiin siis jo päästy pois. Viskauksen jälkeen palaa normitilaan. Tai no korvat luimussa. Purkkia ei ole oikeastaan edes tarvinnut käyttää, mutta sen läsnäolo on havaittu ja kyllä se vähän kolisee taskussa. Tämän takia haluaisin päästä siitä eroon, sillä sen kanssa ei voi juosta.

Palkkaus: Teetän lenkin mittaan temppuja. Kontakti, vapaa, istu, kontakti, vapaa, sivu, kontakti, vapaa, maahan... Hyvästä suorituksesta tulee namia. Kauniista kävelystä joskus. Onnistuneesta ohituksesta saa leikin. Yritän parhaani mukaan palkita vaikeammista jutuista paremmilla palkoilla.

Joo ja tosta neuvomisesta. Toivoisin, että meille asennettaisiin valvontakanerat kotiin ja lenkille. Viikon kuvaamisen jälkeen joku ulkopuolinen katsoisi ne nauhat ja osoittaisi kohdat, joissa tod. näk. virheet tapahtuu :)

Jos koira toimii vapaana paremmin kuin hihnassa niin todennäköisesti se hihna sun kädessä tuottaa ne ongelmat ;) Oletko kokeillut hihna vyötäröllä niin että et pääse hihnaan käsiksi? Joo tuijotuksesta pitää kieltää.. Noi selkäkarvat mua vielä mietityttää, koska jos ne on niskan päältä pystyssä = tod.näk koira itsevarma/jopa dominoiva, eli voi purkittaa huolella.. Mutta jos ne on lapojen yli pystyssä, eli pitkälle selkään (jopa pehvaan) koira tuntee olonsa epävarmaksi tilanteessa, jolloin purkitus ei välttämättä aina toimi halutulla tavalla. Ja toi taakse pälyily on rasittava tava :D siitäkin voi ärähtää ja matka jatkuu..

Itse en ohituksesta palkkaisi. Ensinnäkin, se saattaa saada koiran ylikierroksille jonka se yhdistää sit siihen ohitukseen. Ohituksen pitäisi olla ihan mikä tahansa muukin normaali asia. Ette ole kiinnostuneet muista joten miksi niihin reagoida. ;)

Asutko missä? Apuja on saatavilla ja paljon! :)

Noi niskakarvat vähän vaihtelee. Nyt on päällimmäisenä muistikuvana koira, jolla niskakarvat pystyssä, rintakehä edessä, korvat pystyssä ja lihakset jäntevänä. Koiran askel on hidasta ja ylvästä. Olen nähnyt koiran epävarmana ja se on kyllä aika erilaista. Voi se kyllä riippua vastaantulijastakin.

Olen joskus kulkenut nopealla lenkillä hihnavyötäröllä. Se kuitenkin mahdollistaa koiran vetämisen kun siihen ei heti pääse vaikuttamaan. Tästä on tosin jo kauan. Ollaan siis myös pyöräilty, joka sujui ihan kivasti.

Oltiin äsken lenkillä purkin kanssa ja hyvinhän se meni. Menomatkalla höristi korviaan aidan takana haukkuvalle koiralle, jolloin käytin purkkia ei:n jälkeen. Tulomatkalla kulki ko. koiran ohi kontaktissa.

Olen käynyt muutamalla pos. kouluttajalla. Meillä pk-seudulla ei oikein muita taida ollakkaan. Olen kuitenkin tosi hämmentynyt kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Olen miettinyt SPL:n koulutuksia. Niissä voisin ainakin olla varma, että kouluttajalla on kokemusta juuri tästä rodusta. Minusta on ideaalia, että kaikki koirat voisi kouluttaa pelkästään pos. keinoin. Minusta vain tuntuu, etten minä pysty siihen tuon koiran kanssa. Toki me olemme edenneet paljon tuolla raksusyöttelyllä, mutta koira tosiaan ei halua koskaan raksuja toisen koiran sijaan. Siihen pätee auktoriteetti, tai siis purkin auktoriteetti.

Vielä noista apujoukoista: Seuraavan kerran hakiessani apua, toivoisin tosiaan saavani sitä. Olen vähän turhautunut tuolla saralla. En jaksaisi enempää namien syöttelyä. Tuo koira oppii temput samantien ja kyllä se vitsi osaa kulkea sivullakin(paitsi selvästi maanantaisin). Tänäänkin se taas osasi. Eli ei tässä nyt minun järjelläni voi olla kyseessä osaamisen puute.

Koiralla ei siis myöskään ole mitään muita klassisia johtajuusongelmia. Kerran lätkäisin sydämen keskelle lattiaa sanomatta mitään ja koira tuijotti sitä tunnin kunnes vapautin sen. Ei siis tosiaan varastele ruokaa. Muutenkin kyseessä on ihana koira ja tuntuu, että se on ihan tyytyväinen osaansa koirana. Ehkä se vain yksinkertaisesti ei pysty hillitsemään itseään tietyissä tilanteissa.

Aliiina kirjoitti:


Olen käynyt muutamalla pos. kouluttajalla. Meillä pk-seudulla ei oikein muita taida ollakkaan. Olen kuitenkin tosi hämmentynyt kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Olen miettinyt SPL:n koulutuksia. Niissä voisin ainakin olla varma, että kouluttajalla on kokemusta juuri tästä rodusta. Minusta on ideaalia, että kaikki koirat voisi kouluttaa pelkästään pos. keinoin. Minusta vain tuntuu, etten minä pysty siihen tuon koiran kanssa. Toki me olemme edenneet paljon tuolla raksusyöttelyllä, mutta koira tosiaan ei halua koskaan raksuja toisen koiran sijaan. Siihen pätee auktoriteetti, tai siis purkin auktoriteetti.

Se että olet itse epävarma siitä mitä teet ja kenties vaihtelet metodeita aina sen mukaan keltä olet viimeksi saanut neuvoja tai kenen kirjan olet viimeksi lukenut tekee sinusta helposti epäjohdonmukaisen. Tossukka koira tulee siitä epävarmaksi ja vähemmän tossukka alkaa tehdä omia ratkaisujaan.
Kertomasi esimerkki on aika perinteinen esimerkki siitä, kuinka rankaisun (esim. kolinapurkki) käyttäminen ei poista koiran halua toimia ei-toivotulla tavalla, mistä seuraa, että ei-toivottu käytös palaa koska koiralla ei oikeasti ole syytä miksi toimia oikein. Jos sen sijaan opetetaan koiralle oikea toimintapa niin, että koira oikeasti kokee halutulla tavalla toimimisen myös itselleen kannattavaksi, ei koiralla ole mitään syytä palata vanhaan.

BTW, mikä ihmeen purkin auktoriteetti??? Purkki on rangaistus, eikä sillä ole mitään "auktoriteettia" (eikä se kyllä myöskään lisää sinun auktoriteettiasi, et ole koirasi mielestä yhtään sen parempi tyyppi purkilla tai ilman).

Aliina ;
Itse sinuna kääntyisin pevi-kouluttajan puoleen. Sieltä saatte kertakaikkiaan hyviä apuja ja se ei oikeasti ole sellaista mitä oli 80-luvulla. Kouluttaja näkisi koirasi ja teidän yhteistyön ja voisitte täten purkaa tilannetta yhdessä :)
Pk- seudulla on eräs todella mainio kouluttaja (jolla itse kävin ja kertakäyntiin jäi, koska asiat alkoivat sujua), voin laittaa tiedot yksärillä jos sattuisi vaikka kolahtamaan :)
Pevi-kouluttaja ei tunnetusti käytä nameja ja kouluttajalta saatte myös "elinikäisen" tuen, eli sille voi soittaa ja heillä on usein omat foorumit kyselyjä varten. Kyseinen kouluttaja järjestää myös paljon ohitusharkkoja/irtioloharjoituksia/tehotreeniä ryhmissä ja nämä on kouluttajalla käyneille asiakkaille halvempia + siellä saa oikeesti reeniä sekä saa kiskoa hihasta ja kysyä juuri omasta tilanteesta mikä milloinkin askarruttaa!

Vuorisumu;
En tarkoittanut sanoa purkkia auktoriteetiksi, saatoin ilmaista epäselväksi. Vaan purkista pitää nimenomaan päästä eroon ja saada se oma auktoriteetti kasvatettua niin että pärjäät sillä, jolloin kiellon tehostetta ei enää tarvita :)

^Aliina käytti termiä "purkin auktoriteetti".

Tarkoitti varmaan että koiran ei pitäisi kunnioittaa purkkia ns. auktoriteettia, kuten se nyt tuntuu tekevän . Jos ymmärsin aliiinan oikein.

Vuorisumu: Olen kerran vaihtanut täysin metodia käydessäni kouluttajalla. Olisi varmaan pitänyt olla vaihtamatta, mutta jos minulle niin neuvotaan niin teki vaan mieli kokeilla. Muuten olen pääosin pysynyt samassa. En myöskään nää järkeväksi pysyä tankkaamassa samaa asiaa useita kuukausia mikäli se ei tuota mitään tuloksia. Kaikesta tästä valituksesta huolimatta ollaan edistytty jos verrataan vaikka viime syksyyn.

Purkin auktoriteetti oli sarkasmia. Ei vissiin onnistunutta.

Tuo, että koira saadaan haluamaan tehdä toisin on hyvä idea. Minä en ole ihan varma miten se käytännössä tapahtuu. Olen lukenut jonkin verran artikkeleita milloin mistäkin ongelmasta ja ratkaisut ovat olleet vähän liian monimutkaisia. Kokeiltiin ihan hetki sitä, ettei kohdata muita koiria tai siis mennään niiden lähelle vain se aika kun koira pystyy keskittymään. Tällä ei ehtinyt olla mitään vaikutusta ja meidän on arjessa ihan mahdoton vältellä muita koiria. Tekniikassa on ongelmana myös se, ettei koiria tule vastaan tarpeeksi, jotta päästäisi treenaamaan ja liikaa, että niitä voisi vältellä.
Näistä viesteistä on myös kai käynyt ilmi, että koira ei ole erityisen kiinnostunut ruoasta. Se saa siis ruokansa lenkillä. En voi loputtomiin pitää koiraa nälässä, jotta se haluaisi raksuja ja söisi riittävästi. Kyseessä on kuitenkin kehittyvä eläin.

Oikeastaan nuo ratkaisujen vaikeudet eivät ole se suurin ongelma vaan se, etten tiedä ovatko ne lopulta toimivia. Toisekseen en nää miksi pitäisi tehdä asiat monimutkaisesti kun suht samaan tulokseen päästään helpommin. Palasiko Maizan koira vanhoihin tapoihin? Muistaakseni ei palannut.

Maiza: Laita yksäriä :) Tänks bänks.