Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Keskiviikkona, 10.11.2010 klo 18:17

Johtajuusongelmat ja muuta keskustelua johtajuudesta kesykoiran kanssa

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 24

tomiah

tomiah
Viestimäärä: 9

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 28.11.2010 klo 01:14  
+
0
Paljon hyviä asioita on jo tullut enkä käy niitä kieltämään, vaikka monet tuntuvat suhtautuvan melko jyrkästi muiden esittämiin mielipiteisiin. Omasta mielestäni omistajan tulee asettaa itsensä "laumanjohtajaksi" ja elämä koiran kanssa on huomattavasti helpompaa. Käytän lainausmerkkejä siitä syystä, että kesykoiran laumakäyttäytymien ja ryhmässä vallitseva hierarkia ei ole läheskään niin mustavalkoista kuin villeillä koiraelämillä kuten sudella. Lisäksi mielestäni tulee ottaa huomioon että koiralla ei ole pulaa resursseista kuten ravinnosta, lepopaikosta tms. (omistajan antama huomio on myös resurssi, jota koira tarvitsee). Mikäli kahdelle koiralle annetaan yksi puruluu ja toinen koira omii sen itselleen se ei käsittääksen kerro mitään hierarkiasta vaan pelkästään siitä kumpi sillä hetkellä sattuu puruluuta haluamaan enemmän. Koiralla saattaa myös puuttua halutun kaltainen toimintamalli tilanteissa, jossa se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla. Kun koira ei tiedä miten tilanteessa toimitaan se saattaa keksiä toimintamallin, joka mielletään ikäväksi. Eli halutessaan omistajan sylin itselleen koira saattaa käyttäytyä hyökkäävästi tunkeilijaa kohtaan mikäli se kokeen sen tuottavan toivotunlaista tulosta.
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 28.11.2010 klo 01:22)

Puww

Puww
Viestimäärä: 59

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 28.11.2010 klo 09:51  
+
0
Hei, minulla tuli vielä mieleen tästä johtajuusongelmasta sellainen seikka joka on itse hieman mietityttänyt.. Kiintyykö koira samalla lailla molempiin omistajiin ja voiko koiralla olla kaksi laumanjohtajaa? Toivoisimme olevamme poikaystäväni kanssa tasa- ja yhdenvertaisia omistajia tulevalle koirallemme, mutta olisi ikävää jos koira ei kokisi toista meistä johtajakseen..? Varmasti tämäkin ominaisuus on koulutettavissa, mutta miten teillä, joilla on koiralla kaksi omistajaa tämän asian kanssa käynyt?

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 28.11.2010 klo 12:50  
+
0
^Osa koirista valitsee selkeästi lempi-ihmisen. Aina se ei ole mitenkään loogisesti perusteltavissa, kuka on lempi-ihminen, mutta usein se on se, joka pääasiallisesti hoitaa koiran. Tai vaikka lenkkeilyttäjiä olisi useampikin, niin se joka ruokkii. Kuitenkin, jos johtajuusajattelun kannalta miettii, kaikki perheen ihmiset on "määriteltävissä" koiralle sen yläpuolelle eikä se ole ongelma. Ja toisaalta, jos haluat susilaumasta ottaa mallia (mikä ei kesykoiran kohdalla ole ihan täysin käypä vertaus), sielläkin on laumanjohtajan sijaan alfapari eli susilaumaa johtava pari.

Lyhyesti: Ehdottomasti koira saadaan opetettua tottelemaan ja kunnioittamaan kaikkia perheenjäseniä, mutta siitä huolimatta voi olla, että koira valitsee oman suosikkinsa, jonka erään haikailee eniten ja jota se seurailee tai liehittelee eniten. Tämä henkilö voi olla vaikkapa se perheen välinpitämättömin ihminen (koska koira kokee henkilön käytöksen auktoriteetiksi) tai useimmiten kuitenkin se, joka eniten koiran kanssa aikaa viettää sitä kouluttaen ja siitä muuten huolehtien.

Heini

Heini
Viestimäärä: 799

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 28.11.2010 klo 22:49  
+
0
^ Komppailen Maddya.

Omassa koirassa olen huomannut että se on enemmän minun perään. Ennen kuin aloitettiin tokon ja haun treenaaminen Pyry oli suurinpiirtein yhtä paljon kummankin perään, mutta kun aloitin treenaamisen sen kanssa, se on selvästi alkanut olemaan enemmän minun perääni. Minä myös yleensä olen se, joka ruokkii koiran.

Avo kyllä leikkii, käy lenkillä ja muutenkin touhuaa Pyryn kanssa, mutta ei ns. vaadi paljoa Pyryltä. Minä taasen lenkilläkin pyydän Pyryä tulemaan sivulle ja seuraamaan ja tehdään temmpuja, kuten pyydän kiipeämään vaikka kiven päälle yms + tietenkin tokon treenaaminen muutenkin. Pyry kyllä tottelee ihan hyvin avoa, mutta minua se tottelee ehkä aavistuksen verran terävämmin.

Jos olemme metsälenkillä ja Pyry on vapaana, se pitää kyllä kumpaakin silmällä, mutta jää minun luokse jos avo lähtee vähän kauemmaksi. Pyry saattaa katsella avon perään ja minua sen näköisenä ettei tiedä miten tekisi, mutta 9/10 kerrasta se jää minun luokse. Kuitenkin jos sanon jotain tyylin "mihin isi menee? Mene vaan!" niin Pyry tajuaa ja lähtee avon perään. Jos taas otetaan hakutreeni niin Pyry on innoissaan menossa avon perään koska tietää mistä on kyse. Pyry rakastaa kun saa etsiä avoa tai minua metsässä.
♂ Mudi Csibiti Gezemice "Pyry" (3/2010)
Mudin elämää -blogi

Rontti_Ruskea

Rontti_Ruskea
Viestimäärä: 2

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Perjantaina, 14.01.2011 klo 12:10  
+
0
Omissa koirissani olen huomannutsen että sitä kiintymystäkin on monenlaista. Minä en ole välttämättä se joka saa iloisimman tervehdyksen, johtuen siitä että tervehdin koiraa kun itse haluan. Toisaalta olen se johon turvaudutaan kun menee tassu suuhun. Koira siis haluaa rohkaisua pelottavalla hetkellä, lupaa mennä vieraan luokse, lupaa mennä uimaan yms. Toisaalta Rontti saattaa nukkua omassa huoneessaan (saunassa) eikä edes herää kun tulen kotiin. "Mähän en mene sinne eteiseen tervehtimään kun ei se iskä kuitenkaan heti tervehdi mua." ;)
Kovasti pistää silmää tässäkin keskustelussa seuraavat asiat:
-Kovasti kerrotaan omista meriiteistä. Mitä on lukenut, tehnyt yms.
-Väheksytään toisten käyttämiä opetus metodeja, vaikka ne olisivat ilmeisesti toimineet niitä käyttäneiden osalla.

Minusta olisi tärkeää kertoa juuri niistä omista kokemuksista. Mitä on tehnyt, miten miksi ja miten koira on niihin reagoinut. Itse olen huomannut hyvin vahvasti sen että kaikki metodit eivät toimi kaikilla koirilla. Eri roduilla on ominaispiirteensä ja jokainen koira yksilö, niinkuin kirjoittaja tuolla edellä asiaan viittasi.

Kerron nyt kuintenkin omista meriiteistäni. Minä en ole lukenut juuri mitään koiraan liittyvää. Pyrin kuitenkin lukemaan aktiivisesti koiraani ja muita ulkopuolisia merkkejä esim. toisia koiria, ihmisiä ja paikkaa jossa liikumme.
Asia on lienee sanomattakin selvää että kirjoja lukemalla saa erinomaista tietoa siitä kuinka asioita voi tehdä. Niistä voi lukea erittäin hyviä tapoja tehdä asioita. Minulla opettajana on ollut valitettavasti "kantapää".

Pyrin siihen että reagoin nopeasti koiran käytökseen ja yritän kulkea tilannetta aina askeleen edellä. Näin minä olen avain asemassa eri tilanteissa. Pystyn hallitsemaan tilanteita. Pystyn hallitsemaan koirani käytöstä, omaa käytöstäni, toisten ihmisten käytöstä ja jopa toisten koirien käytöstä omalla käyttäytymisellä. Rauhallinen, määrätietoinen ja itsevarma käytös ovat mielestäni erittäin tärkeitä asioita. Tällaisella käytöksellä kerron koiralleni että minä tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. Viestitän myös muille käytökselläni että ei ole mitään hätää, vaikka vastaan tulee 80kg:nen, innokas lihavuori. Koirani ei tarvitse kuin seurata vierestä kuinka "LAUMANJOHTAJA" vie tilannetta eteenpäin. Kirjoitin laumajohtaja isolla koska meillä on lauma. Ei koiralauma vaan sekalauma. Sekalaumoja esiintyy nisäkkäillä myös luonnossa. Miksi ei siis meillä kotonakin olisi sellaista.
Nykyinen koirani on reagoinut aina vahvasti omaan käytökseeni. Olenkin yrittänyt käyttää sitä hyödykseni, vaihtelevalla menestyksellä.
Koirani tietää paikkansa minun rinnallani, mutta silti se yrittää ajoittain hivuttaa itseään hieman määräävämpää rooliin. Luonteeltaan itsepäinen, ihmisrakas, dominoiva ja aika olemattoman mielyttämis halun omaava koira ei taida olla se helpoin lemmikki kaupunki ympäristössä. Onnekseen Rontti löysi kotinsa itsepäisen, eläinrakkaan, dominoivan ja aika olemattoman mielyttämis halun omaavan miehen luota. Olemme siis kuin kaksi marjaa, paita ja perse. :D

Mitään viisasta en osaa oikeastaa kertoa tai suositella mitään kirjaa jonka on kirjoittanut joku Löppösen Pekka. Suosittelen kuitenkin kaikkia koirien omistajia lukemaan oman lemmikkinsä käytöstä. Niitä pieniä eleitä joita ulkopuolisen saattaa olla lähes mahdoton huomata. Koira kertoo jatkuvasti omaa tarinaansa hännällään, korvillaan, koko kehollaan.

Tässä kolme kovaa K:ta, joilla arki elämässä pääsee pitkälle: Kontakti, koulutus ja kommunikaatio.

Iloista talvea kaikilla koirien käytöstä ihmetteleville! :)
Mikä kiire tässä on, valmiissa maailmassa?

Ladaatti

Ladaatti
Viestimäärä: 123

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Perjantaina, 22.04.2011 klo 18:11  
+
0
Mä en tiedä onko tämä johtajuusongelma, mutta ainakin perjaatteessa. Eli koira on tuo reilun vuoden ikäinen parsoni. Toisten koirien kanssa yrittää koko ajan pomottaa ja alistaa. Siihen ei auta mikään. Ei kielto, selätys, palkka kun lopettaa, vetäminen pois....

Sen lisäksi 'tavallisissa tilanteissa' esim. kouluttaessa koira ei välillä jaksa kuunnella ollenkaan. Kysymys kuuluukin miten saan koiralleni sellaisen 'mua on pakko totella' mutta kuitenkin positiivisella tavalla? Auttaako huonoon käytökseen ja dominointiin selättäminen tai huomiotta jättäminen?
Parsonrussellinterrieri
♥Arbor Vitae Fantasos "Nero".
s. 9.4.2010

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 14:26  
+
0
Sinulla täytyy olla jotain parempaa, upeampaa, hienonpaa, viehkeämpää, kiinnostavampaa jne. kuin mikä on herättänyt koiran mielenkiinnon toisaalle - toinen koira esim.
Koko homma, koiran koulutus ja motivointi, perustuu siihen, että sinulla on jotain ylivoimaisen mahtavaa, jota missään muualla ei ole. Joillekin koirille se on kananmuna, joillekin lauantaimakkara, joillekin tennispallo, joillekin supikoiran häntä, joillekin vetolelu, joillekin iloiset kehut, joillekin vaikka auton rengas. Koira luopuu ihan mielellään siitä mitä koskaan oli tekemässäkään/ meinaamassa tehdä, jos saa sen mitä sinulla on, sen super super super asian.
Tällä asialla motivoit koiraa ja koiran mielestä tottelemisesta tulee kannatavampaa kuin tottelemattomuudesta, josta ei seuraa muuta kuin tympeää naama näyttävä omistaja ja painokkaat torut.

Kikolo

Kikolo
Viestimäärä: 5

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 15:01  
+
0
Itse olen henkilökohtaisesti todennut parhaaksi vaihtoehdoksi kasvattaa koira luontaisella tavalla ja olemalla sille 24/7 rauhallinen johtaja johon Kiko voi luottaa olen parantanut suhdettamme nopeasti ja paljon! Kohta vuoden olen ottanut asian tosissani ja voin sanoa, että Kiko on paljon tyytyväisempi ja rauhallisempi kuin ennen 1,5 ikävuottaan.
Olen saanut käsityksen ihmisltä, että jos on laumanjohtaja koiralleen, on brutaali eläinrääkkääjä. Tottakai tuollaisia ihmisiä on olemassa, mutta he eivät silloin ole laumanjohtajia. Ja kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Koiraa voi hallita pienellä kosketuksellakin, ei vain raa'alla fyysisellä voimalla. :) Pitkälti olen itse omilla tunteillani syypää koirani käytökseen. JA olen myös välttynyt /selvinnyt monilta "?"-tilanteilta. :D
(Viestiä on muokattu lauantaina, 23.04.2011 klo 15:03)

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 20:54  
+
0
Ei se nyt ihan niinkään ole, että koiran ja ihmisen välillä olisi joku näkymätön nuora, joka välittää kaiken tietoa, tuntoa, ajatuksia, aikeita tai vastaavaa. Itse suorastaan rakastan Cesar Millan-esimerkkiä (joksi olen sen ihan itse ristinnyt :wink: ), jossa ihminen välittää tunteensa, pelkonsa, vihansa jne. koiraan ja koira toimisi sitten tämän pohjalta miten toimiikaan tai, että pieni kosketus riittää palauttamaan koiran "rauhallisen alistuvaksi", joka ainakin itse Cesarin toteuttamana tarkoittaa koiran potkaisemista nivusiin tai tökkäämällä koiraa kylkiluiden taakse.
Itse näin laumanvartijakoirien pitkäaikasena omistajana voin sanoa, että ne tilanteet ovat harvassa, jossa koira toimisi minun pelkojeni, luulojeni, ajatusteni tai aikeideni mukaan. Vaikka minua kuinka pelottaisi kävellä pimeää metsäpolkua ja kaikki risahdukset ja rasahdukset säikäyttäisi minut suunniltaan, on koira siitä huolimatta rauhallinen. Jos minua pelottaa tai jännittää ohittaa humalainen, voi koira olla viileä kuin viilipytty. Tai jos minä tervehdin jotakuta iloisesti ja hän tervehtii minua, ja tunnelma on muutenkin avoin ja positiivinen, voi koira olla tilanteesta aivan erimieltä ja päästää ilmoille kumeat murinat.
Mitä taas tulee koskettamiseen - jos koirani on päättänyt jonkun/ jonkin päästää päiviltään, sitä saa lyödä vaikka kirveellä takaraivoon, eikä se silti luovu aikeistaan. Jos taas syntyy koiratappelu, voi sinne väliin ihan rauhassa mennä sormineen sohimaan ja tökkimään, mutta tulos on varmasti pyöreä nolla. Toisinaan taas, jos vaikkapa nykäisen koiraa kaulapannasta, vaikka vahingossakin, koira saattaa saada raivokohtauksen, jos se on jo ennestään jännittynyt. Tai jos koira on jo jännittynyt ja lähden fyysisesti sen tilaa korjaamaan eli vaikka pitämällä kättä topakasti sen rinnalla tai kyljellä ja antamalla komennon tai vaikkapa nykäisemällä juurikin pannasta, voi koira tulkita sen yllyttämisenä tai vaihtoehtoisesti se on sille viimeinen pisara hyökkäykseen tai raivokkaaseen puolustukseen.
Paimenkoirat ovat luonteeltaan tietysti vähän toista maata kuin kiven kova vartija, mutta tämäkin vartija on oikea mammanpoika kulissien takana ja laumanvartija voi olla jopa herkempi kuin yksikään ketterä paimenkoira.

Eli siis tuo Millanin teoria omistajan ja koiran välisestä "näkymättömästä" vuorovaikutuksesta on mielestäni täyttä humpuukkia ja arki puhuu ihan riittävästi puolestaan todistamaan nuo ajatukset ja hänen havaintonsa lähinnä yksittäistapauksiksi ja rakoileviksi.
Kun kahdet aivot eivät koskaan ajattele samoin kuin yhdet... koirallakin on omat aivot.
(Viestiä on muokattu lauantaina, 23.04.2011 klo 20:57)

Kikolo

Kikolo
Viestimäärä: 5

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 21:43  
+
0
En ny väitä, että asia näin olisi ja että kaikkien pitäisi uskoa asiaa, mutta itselleni kaikista yksinkertaisin selitys on se, että koira eläimenä ja aisteiltaan paljon herkempänä otuksena tunnistaa mielialanvaihtelut ja milloin on heikko ja milloin mitäkin ja peilaa sitä sitten omalla käytöksellään. Ja kokemuksien kautta tietysti on tullut huomattua.
Aika mahdotonta ruveta selittelemään, jos ei ole kokenut tuota itse ja tuntuu typerältä ruveta litomaan koko elämäntarinaa tähän, kun ei edes liity ketjun aiheeseen. :'') Ja miksi muutenkin aina kun ilmaisee tällaisen "perinteisestä tavasta" poikkeavan metodin, saa toisilta koiraihmisiltä kasan sontapommeja niskaan ja potkun persuuksille. D: TAI sitten vain ylireagoin ja olen vain asennoitunut toisten suhtautumiseen aivan väärällä tavalla, niin kuin tapaani joskus kuuluu. ha-ha-ha. Muutenkin.. alkoi ihmetyttää, että mikä itseasiassa saa ihmiset kimpaantumaan niin kamalasti siitä, kun sanoo eläinten aistivat mielialoja? :O

Joo. Voin uskoa ettei laumanvartijakoirat ole aivan niin herkkiä ympäröivälle maailmalle ja niiden hermorakenne on varmaan vähän... öö paksumpi? D: siis eivät stressaannu ihan helposti. Ei olisi "heikosta" hermorakenteesta paljon hyötyä taistelutantereella! :D
(Viestiä on muokattu lauantaina, 23.04.2011 klo 22:07)

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 22:06  
+
0
Laumanvartija on ensinnäkin erittäin herkkä ja herkkä myös maailmaa kohtaan - se kuulee ja näkee kaiken. Ei ole asiaa, mitä se ei tiedä reviirillään olevan tai liikkuvan. Se havainnoi kokoajan ja on kokoajan ns. valmiustilassa - pitkin pituuttaan nukkuvasta lapamadosta kehkeytyy sekunnissa vieraan äänen kuultua intensiivinen ja jopa aggressiivinen vartija.
Niiden hermorakenne on erinomainen, mutta stressinsietokyky noin yleisellä tasolla on melko heikko - eli koira kuumenee joko liian herkästi tai ei kuumene ollenkaan vaan menee lukkoon. Omani ovat olleet erinomaisia siinä suhteessa, että niitä on voinut kuljettaa missä vain mukana, aina moskovan suurkaupunki hulinoista marjametsään, täysin ongelmitta. Useimmat vartijat sopeutuvat myös erinomaisesti kaupunkielämään, mutta se perustuukin täysin siihen, että koira on pennusta asti hulinaan ja vilinään tottunut. Maalla asuva laumanvartija todennäköisesti räjähtäisi aikansa kuluttua liikaan aistiärsyke tulvaan. Koira kestää painetta, mutta se riippuu siitä mitä paine on - jos paine tarkoittaa kotibileitä naapurissa, se on yleensä ok, tai koulutuskentällä koulutustilanteen toistoja ja rasitusta - kohtalaisesti, mutta esimerkiksi tien toisella puolella rähjäävä koira on liikaa, eikä omaa saa varmasti kestämään kauniissa tottis "istu" asennossa vaan se syöksyy rähisijää kohti.

Ja mitä tulee tuohon, että hyökkäillään mieliala-koira-mieliala-sanakirjaa vastaan - ei. Sitä vain ihmettelen, että kun kovinkaan moni muu kuin Cesarin "fani" ei ole tälläistä suuremmassa mittakaavassa huomannut. Juu, kyllä koira vaistoaa, jos omistaja on apea, iloinen tai vihainen, mutta ei se pelkkään "vaistoon" liity vaan ihminen esimerkiksi peloissaan tai suutuspäissään erittää hajua, jonka koira haistaa - esimerkiksi adrenaliinia. Ihmisen keho myös puhuu tunteidensa puolesta - vrt. valehtelu, jostakin kiinni jääminen. Koira näkee tämän.
Koira ei ole selvännäkijä eli se ei pääse ihmisen päähän tutkimaan mitä siellä tapahtuu.
Ihan mielenkiinnosta - mikä on sinun kantasi ja perustelusi, että tälläinen on mahdollista? Ei sitä ihan pelkällä vertaa uskoon tulemisella voi selittää.
Ja toisekseen, joku koira saattaakin suojella omistajaansa, jos se huomaa omistajansa olevan peloissaan ja on taas rauhallinen, jos omistajakin on rauhallinen, mutta en pitäisi tätä minään pohjana, jolla lähdetään koiran kanssa kommunikoimaan ja sitä kouluttamaan/ opastamaan/ neuvomaan - menee vähän hevoskuiskaukseen, jonka jipot on paljastettu jo aikoja sitten.

Kikolo

Kikolo
Viestimäärä: 5

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Lauantaina, 23.04.2011 klo 22:46  
+
0
okei, anteeksi epätietoisuuteni laumanvartijakoirista. Noinhan se on kun pitempään miettii, että joo. Ei tietenkään ole mitään tumpeloita paksupäitä. Oikeastaan mitä voimakkaammat vietit, sen herkempi luonne.

..esimerkiksi adrenaliinia. Ihmisen keho myös puhuu tunteidensa puolesta - vrt. valehtelu, jostakin kiinni jääminen. Koira näkee tämän.
Koira ei ole selvännäkijä eli se ei pääse ihmisen päähän tutkimaan mitä siellä tapahtuu.
Ihan mielenkiinnosta - mikä on sinun kantasi ja perustelusi, että tälläinen on mahdollista? Ei sitä ihan pelkällä vertaa uskoon tulemisella voi selittää.
Ja toisekseen, joku koira saattaakin suojella omistajaansa, jos se huomaa omistajansa olevan peloissaan ja on taas rauhallinen, jos omistajakin on rauhallinen, mutta en pitäisi tätä minään pohjana, jolla lähdetään koiran kanssa kommunikoimaan ja sitä kouluttamaan/ opastamaan/ neuvomaan - menee vähän hevoskuiskaukseen, jonka jipot on paljastettu jo aikoja sitten.



hm. Tiedän eläinten haistavan vaikka mitä ja lukevan elekieltä mainiosti ja se onkin osa kaikkea hässäkkää mihin luotan.
Enkä itsekään usko että koira osaisi mitenkään tutkia ihmisen mieltä ja kaikkea mikä siellä myllertää. En selvästikään tuonut asiaa tarpeeksi tarkasti esille.
)': Ei ole luontevaa kiistellä tästä, kun olen 1/2 samoilla periaatteilla liikkeellä (VAIKKA ei teksti sitä anna ilmi, mutta mielessäni on vielä paljon muutakin) kuin sinä ja toiset puolet sitä toista. Periaatteeni tiivistettynä on siis saada koira tavalla tai toisella rauhalliseksi ja näinhän homma toimii. Tosin jos on kyse jostakin agility-suorituksesta tms. niin tietty silloin painellaan menemään ilman rauhallisuutta, mutta niin noin arjessa.
aslkHAsdljghuöaidkzx dss.

... Enkä muuten laske itseäni Cesar "faniksi". Se ajattelutapa on vain jotakin uutta ja mielenkiintoista, johon olen suhtautunut hyvin kriittisesti, mutta antanut kuitenkin sitten tilaa ja ruvennut miettimään sitä itsenäisesti ja haalimaan tietoa ja soveltamaan asioita. Välillä menee kyllä yli ja nuoruuden villityksessäni hyökkään liian kirjaimellisesti asioihin, jotka eivät ole niin vakavia miltä aluksi näyttävät, mutta elämä opettaa, enkä voi vielä vaatia olemaan täysin kypsä kaikinpuolin. )__:

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 24.04.2011 klo 15:41  
+
0
Ei koiran kyvyssä ymmärtää ihmisen toimintaa ole mitään mystiikkaa. Koira lukee erinomaisesti ihmisen kehonkieltä, paremmin kuin ihminen itse. Tietoinen kehonkielen käyttäminen on avain tähän "kuiskaamiseen". Sillä välitetään tieto omista motiiveista koiralle (tai hevoselle). Se on laumaeläimen kieli. Niiden on esim. tärkeätä tunnistaa lauman johtaja, jotta välttäisivät konfliktin. Ammattinäyttelijän koulutukseen kuuluu kehonkielen hallitseminen, mutta useimmat ihmiset ovat siitä ihan pihalla. Esim. pelko tai epävarmuus näkyvät ihmisen käyttäytymisessä myös, hajun lisäksi. Sellainen ei ole johtajan käytöstä.

Laumanvartijarotuisista koirista minulla ei ole ensimmäistäkään kokemusta. Varmaankin pitää paikkansa, että keinot on valittava yksilöllisesti, koiran+omistajan mukaan.

Näiden tavan sessujen kanssa olen kyllä tiukasti sitä mieltä, että koira ei päätä hyökätä yhtään kenenkään kimppuun, ei edes saa uhata. Minun tehtäväni on sellainen ennalta estää, kouluttaa koirani tottelevaiseksi. Mielestäni paras keino siihen on rauhallinen, itsevarma johtajuus, jollaista koira kunnioittaa.

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 24.04.2011 klo 16:11  
+
0
Vastaan vielä konkreettisemmin Ladaatille, kun tuossa edellä on niin teoriaa...

Kuvauksesi perusteella epäilisin juurikin johtajuusongelmaa. Jos koirasi ei tottele kieltoasi, se ei kunnioita sinua. Selätystä en suosittele, itse en ole sellaista käyttänyt. Akuuttia tilannetta et voi jättää huomiotta, vaan se on tietysti hoidettava. Mutta varsinainen johtajuusvääntö on pitempi prosessi, jossa joudut muuttamaan omia toimintatapojasi pysyvästi.

Jotkut käyttävät ns. "jääkautta", kun koiralta lähdetään ottamaan johtajuutta pois. Menetelmä perustuu siihen, että koiralta otetaan 1-3 viikon ajaksi pois kaikki huomio, se ainoastaan ruokitaan ja ulkoilutetaan. Jos kiinnostaa, lue esim. Lilli Loiri-Seppä: Koirankorjauskirja. ÄLÄ tee mitään summassa sinneppäin, vaan ota ensin oikeasti asioista selvää. Menetelmä on kehitetty ongelmakoirien käytöksen muuttamiseen.

Huomion puute ajaa koiran kuuntelemaan omistajaansa. Samalla on edessä se oman johtajuuden opettelu. Pitää osata toimia siten, että koiran mielestä olet johtaja. Ja se tarkoittaa myös että joudut joissakin tilanteissa olemaan ikävämpi tyyppi. Mutta kun tilanne on korjattu, arkielämä sujuu mukavasti. Ei tarkoita sitä, että joudut tylyttämään koiraasi jatkuvasti. Voi helliä ja harrastaa, kun muistaa, kuka määrää tahdin.

Koirasi rotu lienee erittäin aktiivinen ja isoegoinen.

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 24.04.2011 klo 19:38  
+
0
urpo
Se mystiikkapuoli tässä nyt olikin varmaan se, että koira pääsisi ikään kuin ihmisen pään sisään tutkimaan ihmisen ajatuksia ja tunteita - asia ei ole näin. Jos olisi, en kirjoittelisi tässä vaan matkaisin koirineni pitkin eurooppaa ökyrikkaana...
Asia on todistettu jo monta kertaa ja koiran kanssa "kuiskaaminen" perustuu juurikin siihen, että ihminen välittää tunteensa ja aikeensa kehonsa eleillä - esimerkiksi jännittynyt asento, rento olemus jne. Plus äänet - koira oppii tunnistamaan eleiden ohella myös erilaisten äänien merkitystä, kuten nauraminen ja itkeminen. Sitten on haju, jota ihminen erittää esimerkiksi hermostuessaan ja peloissaan - adrenaliini. Koira haistaa myös hikoilemisen. Koira oppii myös tunnistamaan ja erottamaan erilaisia kasvojen ilmeitä ja niiden merkityksiä, kuten hymy, joka koiramaailmassa olisi vakavanlaatuinen varoitus tai katseen suuntaus, jota koira hyödyntää päästäkseen päämääräänsä eli vaikkapa lenkille lähtöön tai namin saamiseen.

Ja mitä tulee tuohon koirien kanssa "kuiskaamiseen", se kaikki on juurikin tuota mitä äsken sanoin - oli koira rotujaan ihan mitä vain. Voin lyödä vetoa kuukausipalkkani verran, että esimerkiksi bordeauxindoggi painii huomattavasti raskaammassa sarjassa kuin yksikään laumanvartija, mitä tulee ihmisen eleiden mukaan toimimiseen ja haluun totella/ vastaanottaa käskyjä. Keskiaasialaiset ja muut legendojen järkälemäiset suojelijat ovat hyvinkin herkkiä ja oppivat asioita erittäin nopeasti ja hoksaavat lähes rajattomasti erilaisia mahdollisuuksia, jotta pääsisivät päämääräänsä. Niiden tehtävä on aina ollut ajatella omilla aivoillaan, joten niiden kouluttaminen on erittäin helppoa, kun vaan keksii SEN, jota koira halajaa. Bordeauxi entisenä (nykyisenä...) sota- ja taistelukoirana ei ole jalostettu ajattelemaan itse, eikä muutoinkaan käyttämään aivojaan ja voimaansa, joka on erittäin tyypillistä useammalle sota- ja taistelutaustaisille mastiffityypin roduille. Ne eivät siis niin helposti "altistu" tuijottelemaan omistajan pärstää vaan painavat elämänsä läpi höyryveturin lailla ja nauttivat fyysisestä työstä.
Koirien kouluttamisella, koulutuksen tasolla ja tuloksella on huomattava ero eri rotujen kohdalla. Paimenkoirat, jotka ovat jalostettu toimimaan vain ja ainoastaan ohjeiden mukaan tai pikemminkin toimimaan vain ja ainoastaan ihmisen kanssa ja tekemään työtä ja olemaan ihmiselle ihmisen tahdon mukaan - ovat helposti motivoitavia ja koulutettavia koiria, joille jo omistajansa totteleminen itsessään (työ) on korkeampi arvoinen akti kuin toisella koiralle rähinä. Kun taas puhutaan taistelupuolenkoirista, omistaja tulee motivaattorina vasta tuhantena, eikä koiralla ole mitään luontaista halua toimia ihmisen hyväksi. Laumanvartijat taasen toimivat laumansa hyväksi ja suojelevat niitä, eivät paimenna tai hae vaikkapa keppiä - ne vartioivat, niillä ei ole mitään muuta tarkoitusta olemassa ololleen kuin laumanvartiointi eli omistajan totteleminen ei tule ensimmäisenä mieleen, kun vaara yllättää.
Mielestäni ei ole mitään tavallisia tai normi/perus koiria vaan jokainen rotu (myös sekarotuinen) edustaa jotakin tiettyä rotutyyppiä, jonka tarkoitus on jokin ja jonka pohjalta koira ensisijaisesti toimii. Koulutus on se, jolla ohjataan koiran käyttäytymistä ja mahdollisesti kanavoidaan se hyödylliseen tarpeettoman/ ei halutun sijaan. Se kuinka primitiivinen koira on, ratkaisee sen kuinka hyvin se on hanskassa. Ehkä huskystä saa ihan kivan tottelevaisuuskoiran, mutta sen ensisijainen malli on vetää ja tilanne itsessään ratkaisee kumpi on koiralle kannattavampaa - tehdä sitä mitä sen historia sanoo vai sitä mitä omistaja sanoo. Koulutus vahvistaa koiran uskoa siitä, että totteleminen on kannattavampaa - kuin kouluttamaton koira tekee ensisijaisesti sitä mitä se parhaiten osaa.

Jokaisen koiran voi kouluttaa ja täytyykin kouluttaa, mutta jos mennään tuohon "kuiskaamiseen" - on mielestäni ainakin tuolta pohjalta mitä tässä nyt kaksi edellistä kirjoittajaa on kertonut, aika hataralla pohjalla lähteä yleistämään ajatustapaa.

Vuorisumu

Vuorisumu
Viestimäärä: 1642

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 24.04.2011 klo 22:56  
+
0

urpo kirjoitti:

Jotkut käyttävät ns. "jääkautta", kun koiralta lähdetään ottamaan johtajuutta pois. Menetelmä perustuu siihen, että koiralta otetaan 1-3 viikon ajaksi pois kaikki huomio, se ainoastaan ruokitaan ja ulkoilutetaan. Jos kiinnostaa, lue esim. Lilli Loiri-Seppä: Koirankorjauskirja. ÄLÄ tee mitään summassa sinneppäin, vaan ota ensin oikeasti asioista selvää. Menetelmä on kehitetty ongelmakoirien käytöksen muuttamiseen.



Tai sitten jääkaudella ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa, vaan jääkausi
a) Passivoi koiran, koska sen mikään toiminta ei tuota ympäristössä mitään vastetta. -> koira rauhoittuu näennäisesti eli passivoituu.
b) Auttaa omistajaa havaitsemaan millä kaikella omalla toiminnallaan hän on vahvistanut koiran huonoa käytöstä. Kun jääkauden aikana kaikki kommunikointi koiran kanssa on kielletty, pääsee omistaja aloittamaan puhtaalta pöydältä ja vahvistamaan tulevaisuudessa (esim. huomiollaan) vain niitä hyvä käytöksiä.
->Koiralle menetelmästä ei ole kuin haittaa, mutta toki, jos omistaja stressaa sen jälkeen vähemmän, niin koirakin voi hyötyä.
-> Menetelmä on kehitetty omistajien käytöksen muuttamiseen.

urpo kirjoitti:

Huomion puute ajaa koiran kuuntelemaan omistajaansa. Samalla on edessä se oman johtajuuden opettelu. Pitää osata toimia siten, että koiran mielestä olet johtaja. Ja se tarkoittaa myös että joudut joissakin tilanteissa olemaan ikävämpi tyyppi. Mutta kun tilanne on korjattu, arkielämä sujuu mukavasti. Ei tarkoita sitä, että joudut tylyttämään koiraasi jatkuvasti. Voi helliä ja harrastaa, kun muistaa, kuka määrää tahdin.


Koira on kyllä varmasti kuunnellut omistajaansa ihan yhtä hyvin tai huonosti. Omistaja vain on jakanut koiralle kaikkea kivaa (kuten huomiota) riippumatta koiran käyttäytymisestä. Kummassakaan tilanteessa omistaja ei ole sen enempää tai vähempää johtaja, loogisempi ehkä kylläkin. Mun mielestä loogisuus ja johdonmukaisuus ei ole ikävää. Koiratkin tuppaavat ottaa asiat rennommin kun oma käytökseni on loogista ja johdonmukaista.

Ladaatti kirjoitti:

Auttaako huonoon käytökseen ja dominointiin selättäminen tai huomiotta jättäminen?


Riippuu ihan mikä koiraa motivoi kyseiseen käytökseen. Jos koira käyttäytyy huonosti saadakseen huomiosi, niin silloin huomioimattomuus auttaa. Muutoin ei. Tekipä koira mitä tahansa, se tekee sitä koska se omasta mielestään hyötyy siitä tavalla tai toisella sillä hetkellä. Käytännössä kouluttaminen on sinun etujesi ja koiran etujen yhdistämistä, jolloin samalla estetään koiraa hyötymästä, mikäli se käyttäytyy "huonosti".

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Sunnuntaina, 24.04.2011 klo 23:53  
+
0
Tuohon selättämiseen, kun kerran tätä johtajuutta niin kamalasti toitotetaan. Hyvä johtaja ei ensinnäkään alennu tappelemaan, koska sillä on monia muita keinoja osoittaa asemansa. Hyvä johtaja ei myöskään tappele, koska se ei ole kannattavaa, eikä lauman edun mukaista, koska tappelut vievät elintärkeää energiaa ja loukkaantuneet yksilöt vaarantavat koko lauman hengissäselviytymisen. Myöskin, jos johtaja itse loukkaantuu, on koko lauma vaarassa. Jotaja ei myöskään ole yksi ainoa yksilö vaan laumassa on useampia "johtajia" - saalistusta johtaa se koira, joka homman parhaiten taitaa, järjestystä pitää yllä se yksilö, joka siihen kykenee (tämä on sitten se meidän käsitys johtajasta PELKÄSTÄÄN), lauma myöskin liikkuu satunnaisessa järjestyksessä eli johtaja ei kulje ensin, laumaa vetää liikkumaan ne yksilöt, jotka ovat "tarkastelu"reissuillaan havainneet saalista lähettyvillä ja nämä yksilöt myös ohjaavat koko laumaa liikkumaan oikeaan suuntaan, riippumatta siitä ovatko he alfoja vai omegoja...
Ihan näin mielenkiinnosta, mitä johtajuutta selättämisellä lähdetään hakemaan? Ei mitään. Sillä halutaan todistaa koiralle, että omistaja on fyysisesti voimakkaampi, joka ei taasen kiinnosta koiraa tippaakaan. Fyysinen voima ei ole koirien maailmassa (johtajan) hallintamuoto. Siitä hyvänä esimerkkinä - narttu koira on lähes aina fyysisesti heikompi kuin saman rotuinen uros ja uros pystyisi milloin vain tappamaan nartun, jos se niin haluaisi. Narttu on kuitenkin poikkeuksetta aina urosta arvokkaammassa asemassa ja vikurimmatkin urokset taipuvat lopulta nartun tahtoon. Narttuja ei myöskään ole kovin viisasta tappaa - lisääntymisvietti.

Ja mitenkä urpo sinun viesteistäsi saa käsityksen, että olemus on ratkaisu kaikkeen? Olemus korvaa kouluttamisen? Kyllä se arkielämä helpottuu vain ja ainoastaan sillä, että koira opastetaan toimimaan oikein. Jääkausi ei opeta koiraa toimimaan oikein millään muotoa, eikä olemus (mikähän olisi hieno buddhalainen termi - ehkä "henkisen tasapainon löytäminen") opeta koiraa - se ei siitä palkkaannu, eikä oikeaa toimintoa mitenkään vahvisteta, eikä se saa sen enempää palautetta ei-toivotustakaan. Kirjoituksistasi saa myös käsityksen, että noudatat täysin Cesar Millanin "oppeja", joihin lukeutuu mm. hapettaminen, jonka käyttämisen olet jo myöntänyt - se on eläinsuojelurikos. Myöskin on rikokseksi voidaan luokitella joissakin tapauksissa jääkaudet - heitteille jättö tai laiminlyönti (lemmikin voi jättää heitteille myös "hyvässä hoidossa").

Zara

Zara
Viestimäärä: 242

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Maanantaina, 25.04.2011 klo 01:30  
+
0
Itse käsitän johtajuuden näin = luottamusta ja rajoja. Näihin ei tarvita sitä fyysistä voimaa. Ei selätyksiä eikä hapetuksia. Johtajuus ansaitaan, sitä ei oteta.
Itse käytän siis pelkästään positiivista koulutusta. Syy on lääketieteellisestä oppikirjasta lainaama teksi (löytyy myös kirjasta: naksutinkoulutusta koirallesi :wink:) : "On erityisen mielenkiintoista havaita,että aivojen mielipahakeskusta stimuloimalla voidaan usein estää mielihyväkeskuksen toiminta, mikä osoittaa, että rangaistus ja pelko menee mielihyvän ja palkkion edelle." (Gyoton & Hall, 1996)

Esim. Kävellään koiran kanssa kadulla. Toinen koira tulee vastaa, ja omani alkaa räyhäämään. Hapetan koiraani, toisen koiran mennessä ohi. Lopuksi kun koira on rauhoittunut annan namin.

Namilla ei siis ole mitään vaikutusta ja hapettamisenkin koira yhdistää vain vastaan tulevaan koiraan ---> käytös pahenee.
Näin siis en ole itse koskaan toiminut, mutta tulipahan esimerkiksi. Pointtini taitaa olla se, että räyhäämisessä on harvoin kyse johtajuusongelmasta (jos edes silloinkaan?). Se voi olla huono sosiaallistaminen, trauma toisesta koirasta, pinttynyt tapa... Hapettamisen koira kokee ehdottomasti rankaisuksi, joten minusta olisi paras lähteä positiivista reittiä, ratkomaan ongelmaa. Sillä liiallisen rangaistukset tekevät koirasta passiivisen.
Koiran käyttäytiminen on itsekästä! 1) Koira rähisee ----> toinen koira menee pois. Negatiivinen vahviste.
2) Koira rähisee ----> omistaja kehuu/antaa palkan.. positiivinen vahviste( tämä taitaa tosin olla se harvemmin käytetty vahviste :hymy:)

Molemmat toiminnot siis vahvistavat käytöstä.

Lähteeksi voin sanoa Morten Egtvedtin & Cecile Kosten: Naksutinkoulutusta koirallesi



(Viestiä on muokattu maanantaina, 25.04.2011 klo 12:23)

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Maanantaina, 25.04.2011 klo 08:39  
+
0
Johtajuudesta tuntuu olevan yhtä monta mielipidettä kuin on kirjoittajaakin. Yksi puhuu aidasta toinen aidanseipäistä. Ongelmallisinta on että johtajuudesta antaa neuvoja se, joka itse asiassa sitä vastustaa. Moni kirjoitus on vuolasta käsitteellistä sekasotkua, heitellään näennäistieteellisiä termejä sekaan ja toivotaan parasta. Joku peittää oman tietämättömyytensä toisten parjaamiseen ja eläinrääkkäyssyytteisiin.
Voisiko ajatella, että tälläkin palstalla saisi asiallisesti keskustella erilaisin näkemyksin?
Kertoa kysyjälle, jos on kokemusta ongelmatilanteesta ja mikä auttaisi. Lähtökohtana se, että näin meillä homma toimii.
Heti on rakkilauma kimpussa räkyttämässä ja törkeästi vääristelemässä. Asiallisuutta toivoisin. Ja sisälukutaitoa.
(Viestiä on muokattu maanantaina, 25.04.2011 klo 08:41)

volkodav

volkodav
Viestimäärä: 974

VS: JOHTAJUUSONGELMAT JA MUUTA KESKUSTELUA JOHTAJ... - Maanantaina, 25.04.2011 klo 09:40  
+
0
Jos urpoa mietityttää, toimiiko laumassa hierarkia ja johtajuusasiat näin - kyllä toimii, juuri niinkuin aiemmin sanoin.
Esimerkiksi kanojen nokkimisjärjestystä sovellettiin koirien laumakäytöksen tutkimiseen aina viime vuosisadan loppupuolelle asti. Merkittävää oli kuitenkin huomata, että kanat lopettivat toistensa nokkimisen, kun ne siirrettiin niiden luontaiselle maaperälle ja saivat nokilleen tekemistä. Tutkimuksissa on todettu jo useamman kerran, että kanojen nokkimiskäytöstä esiintyy vain vankeudessa ja sellaisella maaperällä, jossa nokilla ei ole luontaista tekemistä. Kun Torleif Schelderup-Ebbe silloin perusteli tätä ilmiötä ruoan niukkuudella. Nokkimisjärjestystä ilmenee toisekseen vain linnuilla - ei edes simpansseilla, vaikka ne elävät täysin kanayhteisöön verrattavassa yhteisössä.
1960-luvalla kuintenkin todistettiin, että nokkimisjärjestystä tai muiden tutkimuskohteiden kohdalla arvojärjestystä ilmeni vain ja ainoastaan vankeudessa, jossa kaikki resurssit ovat rajoitetut - kuten tila, ravinto jne.

Apinoita tutkittaessa, viime vuosisadan puolessa välissä, huomattiin, että luonnossa vapaana elävillä apinoilla arvojäsjestyksen ilmeneminen oli hyvin vähäistä tai sitä ei juuri ollut havaittavissa. Vankeudessa, kuten eläintarhoissa elävillä apinoilla taasen oli arvojärjestys oli hyvin kehittynyttä.
Kaikissa näissä tutkimuksissa on myös käynyt ilmi, että alfa tai hallitsevat jäsenet eivät pidä yllä hierarkiaa vaan hierarkia syntyy, kun alistuvat yksilöt välttelevät määrätietoisesti dominoivia ja hallitsevia yksilöitä.

Nokkimisjärjestys/ hierarkia/ arvojärjestys myös todettiin tuolloin syntyvän puhtaasti stressin tuloksena ja siitä, ettei muutoin luonnollisessa tilassa elävät eläimet elävät tasapainossa, kun taas vankeudessa elävät laumat eivät kykene tasapainoon, joka synnyttää stressiä.

Dominanssia myöskin ilmeni vankeudessa. Dominanssin määritelmään päädyttiin, kun havaittiin, että hallitsevat yksilöt esimerkiksi syövät ensin ja pääsevät muita useammin parittelemaan - dominoiva saa enemmän ruokaa kuin alistuva. Dominanssiin ei kuitenkaan edes vankeudessa elävien eläinten tutkimuksiin perustuvissa tutkimuksissa ole havaittu aggressiota vaan alistuvat yksilöt välttelevät dominoivaa yksilöä, jolloin dominoiva yksilö saa enemmän ruokaa. Tätä kuitenkin esiintyi vain vankeudessa, jossa resurssit ovat edelleen rajalliset. Näinpä dominanssin käsite aggressiolla hallitsevasta yksilöstä määriteltiin uudestaan - etuoikeus.

Nykytutkimuksissa on havaittu, että laumoja aja eteenpäin aggressiivisuus tai dominanssi vaan leimaantuminen ja tiivis suhde muihin lauman yksilöihin. Laumakäytös on siis ystävällistä ja hellää. Eläimet lepäävät vierivieressä lämmittäen toisiaan, täysin lauman lajista riippumatta. Laumalla on myöskin käytössään hyvin laaja informaatioverkosto, johon kuuluu olennaisesti muun lauman varoittaminen vaarasta ja yhteinen saalistus.
David Mech taas on todennut susitutkimuksissaan, että alistuvat yksilöt alistuvat omasta tahdostaan ilman pakotetta ja dominoivan ja subdominoivan yksilön välillä on tiivis ja hellä suhde, eivät alistuvat yksilöt pelkää dominoivia.

Dominanssi myöskään liity johtajuuteen millään tavalla. Uusien, että vanhojen tutkimusten valossa on todettu, että niin susi- kuin kavio/sorkkaeläinlaumoissakin on useampia johtajia, jotka ajavat oman alansa asiaa. Tämän foorumin käsitys (ainakin kirjoitusten perusteella - huom kaikkien kirjoittajien, jotka ovat täällä viimeisten kuukausien aikana paapattaneet johtajuuden puolesta) johtajuudesta perustuu kontrolloivaan yksilöön, joka päättää esimerkiksi lauman lepäämisestä ja metsästämään lähtemisestä. Kontrolloiva yksilö voi olla varsinaisen nokkimiskäsityksen mukaan olla laumassa alin arvoltaan, mutta tämä on kontroilloiva yksilö ja johtaja sillä hetkellä siksi, koska se on esimerkiksi löytänyt ruokaa tai vettä, johon se lähtee johdattamaan laumaan - johtaja liikuttaa laumaa. Toinen kontrolloiva yksilö voi taasen kesken vaelluksen päättää vaihtaa reittiä, koska on havainnut alkuperäisen reitin varrella mahdollisen vaaran ja johtajuus siirtyy taas tälle yksilölle edellisen sijaan.

Mitä tulee dominanssiin ja johtajuuteen koiran koulutuksessa - etologiassa dominanssi on todella rajallinen käsitys ja merkitsee lähinnä etuoikeutta. Tämän ei siis jo sinällään pitäisi liittyä millään tavalla koiran kouluttamiseen.
Ihmisen dominanssi käytös perustuu mielivaltaiseen ja röyhkeään hallintaan ja aggressiiviseen toimintaan, jotta päästäisiin omaan päämäärään, kun taas eläinlaumassa, niinkuin jo kirjoitin, hierarkia syntyy, että alistuvat yksilöt alistuvat aktiivisesti hallitseville, eikä täten aktiivista hallitsevaa yksilöä ole.
Ei ole mitään tutkimusta, joka perustelisi koiran koulutuksen olevan tuottoisaa, jos kouluttaja on koiraa kohtaan hallitseva. Tosin on tutkittu, että hallitseva ja aggressiivinen kouluttaja vaikeuttaa koulutusta, koska luo omalla käytöksellään koirasta epävarman. Myöskin ruokakuppiaan puolustava koira on aina leimattu merkkaavan epätasapainoista hallintasuhdetta, joka on nykytutkimusten valossa kumottu. Kun dominanssi tarkoittaa etuoikeutta, koira on etuoikeutettu syömään ruokansa tai luunsa. Mutta kun ihmisen ja koiran lauma muodostuu kahdesta erilajista, joilla on eri tarpeet eli täten myös eriresurssit, eli ole etologian käsitykseen nojaten mahdollista, että syntyisi dominanssia - resurssi pulaa.
Kun koira puolustaa kuppiaan, se kertoo siitä, ettei koira luota omistajaansa. Jos ihminen lähtee nyt hakemaan kuppia koiralta pois, hän kertoo koiralle, ettei häneen kannatakaan luottaa. Eläinten muodostamissa laumoissa perusasia on luottamus - luottamus toiseen yksilöön, jotta se antaa toiselle oman tilansa, aikansa, paikansa ja resurssinsa noin yleensäkin ja jotta tämä ei järkytä lauman olemassa oloa käymällä kamppailua jo olemassa olevista resursseista. Eli siis koiran koulutuksessa luottamus on aivansana, joka luo pohjan sille, että koiraa yleensäkään voidaan tuloksellisesti erinomaisesti kouluttaa.
Eli mitä hyötyä siis on selättämisestä, jääkaudesta ja hapetuksesta?

Täytynee vielä lisätä esimerkki:
Uusimpien, mutta myös vanhempien tutkimusten valossa esimerkiksi koiran lenkkeilyttäminen pääsee aivan uuteen valoon.
Koira voi johtaa kävelyä, koska se todennäköisesti tuntuu maaston, sen vaarat ja resurssit huomattavasti paremmin kuin ihminen. Koira siis johtaa lauman liikkumista ja on tällöin kontrolloiva yksilö. Vaaran ilmetessä - vieraan koiran (vieraan lauman) ilmetessä kontroilloivaksi yksilöksi muuttuu omistaja, joka käskee laumaa väistämään. Ihminen muuttuu kontrolloivaksi, koska se osaa parhaiten hoitaa tilanteen, niin ettei synny turhia konflikteja, jotka kuluttaisivat elintärkeää energiaa ja vältytään loukkaantumisilta - eli ihminen pystyy tällöin parhaiten ajamaan lauman etua. Vaaran poistuessa näköpiiristä, kontrolloivaksi yksilöksi muuttuu koira, joka ajaa taas laumaa liikkumaan oikeaan suuntaan. Yksi yksilö muuttuu kontrolloivaksi, kun se havaitsee vaaran ja ilmoittaa tästä laumalle, joka on kaikkien edunmukaista. Tämä yksilö päättää onko vaaraan vastattava ja jos on, niin millä tavalla. Ihminen taas astuu tässä kehiin ja käskee laumaa väistämään.
Näin kaikilla laumanyksilöillä on oma tehtävänsä, joka ajaa koko lauman etua - päästään parhainpaan tulokseen, kun tilannetta ohjaa se yksilö, joka homman parhaiten osaa.
Cesar Millanin mukaan lauman yksilöillä ei olisi mitään omaa tarkoitustan vaan kaikki toimii yhden hallitsevan yksilön mukaan - epätasapaino. Näin lauman sisälle muodostuu helposti omia ryhmittymiä, joista kehittyy ajan mittaan ja resurssien mukaan oma laumansa - lauma hajoaa, joka taas tarkoittaa eläinmaailmassa erittäin huonoa lauman tilannetta ja erittäin suurta resurssi pulaa.
Jos yksilöillä ei ole omaa merkitystään lauman sisäisissä organismeissa, ei kysymyksessä ole lauma.
Cesar Millan ei myöskään ole koirapsykologi eli vaikkapa koiraeläinten (kesykoiran) käyttäytymistieteen professori/ tohtori/ maisteri vaan paperipolitiikan mukaan hän trimmaa koiria.
(Viestiä on muokattu maanantaina, 25.04.2011 klo 09:56)

  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 24
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28098
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6266
Viestejä yhteensä545432
Uudet käyttäjät tänään1
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään1
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265761
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 13:00)