Koirat.com

^Lueppa nyt vielä kerran uudellee: (Pos) rankaisujen käyttö aiheuttaa helposti epävarmuutta, etenkin jos ei pysty olemaan sataprosenttisen mustavalkoinen tai jos rankaisu ei ole aina juuri täydellisen suuruinen (välillä liian vähäinen välillä liian suuri) mikä on minusta luottamuksen vastakohta.

Rankaisun käytöllä olipäätään on tiettyjä negatiivisiakin seurauksia, olipa sitten kohteena ihminen tai koira tai mikä tahansa muu eläin ja epäjohdonmukaisilla rangaistuksilla on vielä enemmän negatiivisia seurauksia, mutta ei ei tietenkään asia ole niin että jos joskus satut rankaisemaan koiraa epäjohdonmukaisesti niin se on hermoraunio saman tien vaan totta kai välissä on niitä harmaan sävyjä koko skaala valkoisesta mustaa riippuen rankaisujen voimakkuudesta ja epäjohdonmukaisuuden määrästä ja koiran pääkopan palikoista. sama tapahtuu myös ihmisillä.

Jos se koira kävelee mieluumin hihna löysällä kuin hihna tiukalla, niin kyllähän se on sen mielestä silloin hauskaa tai ainakin hauskempaa kuin hihna tiukalla käveleminen. Ei se kävele hihna löysällä vain sen takia, että se on sinusta hauskaa. Siihen miten hihna löysällä käveleminen saadaan koiran mielstä hauskaksi tai ainakin mukavammaksi kuin hihna tiukalla käveleminen on sitten monta keinoa kuiten hyvin tiedämme.

Ja mikä ihme siinä on että positiivisen vahvistamisen käyttön kanssa kuvitellaan aina, että koiralla ei ole rajoja? Jos siis siihen yritit viitata sanomalla "Samahan tapahtui muksujen kasvatuksessa jokin aika sitten vai saarnaako vielä joku vakavasti otettava taho lasten vapaan kasvatuksen puolesta? "

Ja jos siihen lastenkasvatukseen haluaa verrata, niin tuntuupa niihinkin parhaiten tehota palkitseminen ja jos tilanne vaatii rankaisua, niin tehokkain rankaisu on se, että jää paitsi jostain kivasta. Fyysisellä kurittamisella, haukkumisella tms. positiivisella rankaisulla taas on pelkästään huonoja seurauksia ja sitä pahempia mitä ylimitoitetumpaa ja epäjohdonmukaisempaa rankaiseminen on. Ylimitoitettujen ja epäjohdonmukaisten rankaisujen negatiiviset seuraukset koskevat myös noita negatiivisia rankaisuja eli jos laspi jää paitsi jostain kivasta. "Kiltit" lapset passivoituvat ja yrittävät olla tekemättä mitään, etteivät vain saisi rankaisua ja niiden vähemmän "kilttien" uhma vain kasvaa.

Aliiina aika hyvin kyllä nyt yrittää olla huomaamatta tuota Vuorisumun pointtia. Ehkä jos riisuisi ne lasit päästä millä lukeekaan tekstiä, niin näkisikin sen sieltä, kun se on sanottu jo aika todella yksinkertaisesti.

Aliiina kirjoitti:

Puuhailun on tarkoitus olla kivaa (jo itsessään) eikä me kilpailla, joten ihan miten koira suoriutuu.

Tämä on täysin ristiriidassa kaiken arjen toimivuuden kanssa. Koira EI erottele arkea ja temppuja. Ihminen tekee sen erottelun täysin itse.

Sanot ensin että puuhailun pitäisi olla itsessään palkitsevaa. Entäs jos se ei ole? Entäs jos koirasta on palkitsevampaa haistella maata ja jahdata kärpäsiä silmillään? Aika moni laji ei ole itsessään koiralle palkitsevaa (nouto, paimennus, metsästys yleisesti, agility ovat sellaisia missä useimmilla se tekeminen on jo hyvin hauskaa, mutta niihin lisätään silti aina palkka loppuun että se hauskuus olisi vielä hauskempaa).
Miksi arjen ei pitäisi olla koiralle palkitsevaa automaattisesti? Niinku Vuorisumu sanoi, koira kulkee löysällä hihnalla, koska se on SEN mielestä hauskempaa, ei siksi että se kunnioittaisi omistajaa enemmän. Se vain joko saa siitä palkkion (se jätetään rauhaan/se saa konkreettisen palkan) tai sitten sitä rangaistaan jos se ei kulje nätisti vierellä.
Auktoriteetti muodostuu johdonmukaisuudesta koiralle.

Mindi: ne lasit toimii myös siihen toiseen suuntaan. Kyllä täälläkin päässä on vähän semmonen fiilis, ettei pointtia nyt vaan haluta tajuta. Ja kyllä. Minä teen erottelun arjen ja puuhailun välillä. Se on ihan omaa mukavuutta ajatellen tehty jako. Ja auktoriteetti muodostuu myös johdonmukaisuudesta, mutta myös muista elementeistä. Arki voi olla palkitsevaa. Ei sen tarvitse olla ikävää. Koiran näkökulmasta vain kaikki minun asettamani säännöt eivät ole mukavia. Hihna löysällä kulkeminen ei ole ollut koiristani hauskaa, eikä sitä ole muuttanut vaikka ko. asiasta on palkattu ja palkattu. Olen siis tehnyt hihna kireällä kulkemisesta epäkannattavaa. Vuorisumu: Rajat eivät olleet ko. esimerkin pointti vaan se, että ihmiset usein yli kompensoivat yrittäessään parantaa vallitsevia olosuhteita. Jälkimmäisestä viestistä muuten ihan samaa mieltä. Kun koiria on hakattu vuosikaudet, ei riitä, että rankaisuja lievennetään ja mietitään myös muita tapoja johdattaa koira oikeille teille. On vedettävä överiksi.

Vielä muutama huom. En sanonut, että puuhailun PITÄÄ olla itsessään palkitsevaa tai ainakin tarkoitin,että MEILLÄ sen on tarkoitus olla kivaa. Esim. jäljestä ym. nenän käytöstä Saku nauttii ihan silmin nähden ja taas agility sakun kanssa loppui kun se ei tykännyt tai innostunut siitä ollenkaan. Saku on työkoira ja aika ihanteellinen esim. TOKOon ja kyllä musta ainakin näyttäisi, että se ihan tykkää siitä hommasta. Vetäminen taas on monien muiden ohella seropin juttu. Talvella hiihdettiin sen kanssa paljon ja siinä se sai vetää ja vetikin niin, että meikäläinen koki olevansa vuoristoradassa. Ja koska mulla ei oo noitten kanssa mitään etenemishaaveita niin voidaan mennä ihan sen mukaan mikä on koirista kiva tapa aktivoitua ja liikkua. Ymmärrän kyllä pointin, jossa koiraa pitää välillä saada innostumaan uudestaan jostain harrastuksesta, mutta me voidaan siinä vaiheessa ottaa ihan vaan lomaa.

Moikka! Nyt tarvitaan viisaampien neuvoja, kun meillä tuo pentu on ruvennut pysähtelemään lenkeillä kuin seinään Ei tunnu haluavan lainkaan ulos. Olen toiminut niin, että käännän selän ja odotan kunnes pentu kitisten lähtee kävelemään perääni, pari askelta ja sitten taas pysähtyy ja sama homma uudelleen.. Joskus odotan pentua jopa 20 minuuttia paikoillani. 100 metrin lenkki kestää pahimmillaan tunnin! Jos vahingossa hihna pääsee käsistäni, niin pentu juoksee vauhdilla kotiovelle päin! Lelu ei auta, herkut ei auta, maanittelu ja kutsuminen ja kehuminen ei auta. Olenko toiminut tässä oikein? Kun saan pennun vihdoinkin kävelemään, niin olemme tehneet johtajuusharjoituksia, kuten kääntymisiä eri suuntiin ja "istu" ja seisahduksia, ja liikkeellelähtöjä käskystä. Kärsivällisyys on koetuksella! Pentumme on vasta 9 viikkoinen.

nukkumatti kirjoitti:

Pentumme on vasta 9 viikkoinen.

Niimpä! Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Eli anna pennulle aikaa tutustua maailmaan omaan tahtiinsa ja tee sen kanssa ulkona kivoja juttuja, kävele metsässä, leiki, harjoittele luoksetuloa jne. Kyllä pentusi siitä reipastuu kun ikää tulee lisää ja se saa ulkoilusta positiivisia kokemuksia.
(Musta tää kysymys on ihan väärässä ketjussa)

En tiedä johtuko se siitä että koirien käytösongelmiin on saatavilla entistä enemmän ratkaisuja ja aihe on muutenkin näkyvästi esillä, mutta tuntuu että jokaisesta oikusta tehdään nykyään jonkin sorttinen johtujuus - tai käytösongelma. Jos sulla on 9 viikkoinen pentu, niin ota siltä hyvä ihminen hihna pois (turvallisella paikalla), käännä penskalle selkä ja häviä horisonttiin. Omalla painollaan ne asiat alkaa vaan useimmiten hoitumaan ilman ylenpalttista koulutusta.

nukkumatti kirjoitti:

Kun saan pennun vihdoinkin kävelemään, niin olemme tehneet johtajuusharjoituksia, kuten kääntymisiä eri suuntiin ja "istu" ja seisahduksia, ja liikkeellelähtöjä käskystä.

Täytyy nyt vielä tarkentaa, että jos pelkkä ulkona oleminen on pennusta jännittävää, niin unohda nämä. 9 viikoinen pentu ei vielä osaa mitään käskyä vaikka toki senkin kanssa voi leikkimielellä harjoitella perustottelevaisuutta, mutta lenkeillä se tarkoittaa lähinnä nätisti hihnassaa kävelyä, ohitusten harjoittelua, luvan kysymistä että pääsee moikkaamaan toista koiraa/ihmistä jne. Tärkeintä on kuitenkin tässä vaiheessa opettaa pennulle, että sinun kanssasi on kivaa ja että ulkona eri paikoissa on kivaa. Alle nelikuisen pennun kanssa pääpaino on ihan perus sosiaalistamisessa (totutetaan koira erilaisiin paikkoihin, alustoihin, kulkuvälineisiin, erinäköisiin ihmisiin, ystävällisiin erinäköisiin koiriin jne. jne.) ja opetetaan sitä leikkimään ja pitämään kontaktia ihmiseen. Nämä ovat paljon tärkeämpiä perustaitoja kuin se että pentu osaisi tuossa vaiheessa istua, pysähtyä tai lähteä liikkeelle käskystä.

Kiitoksia vastauksesta :) Näin olemme nyt tehneetkin ja paljon stressittömämmin sujuu jo kaikki.

Tulin kysymään teiltä viisaammilta, että voisiko meillä tuon koirani kanssa olla johtajuusongelma? Koira on 5kk vanha brasilianterrieri uros ja ensimmäinen oma koirani.

- Koira ei anna ollenkaan leikata kynsiä, se puree,raapii ja huutaa aina kun yritän leikata kynsiä. Olen koettanut käyttää apuna kuonokoppaa, mutta hilluu silloin vain enemmän ja muuttui koppa päässä ollessaan paljon vihaisemmaksi ( murisee todella kovaa ja yrittää hyökkäillä). Nyt kynnet alkavat olla jo aivan liian pitkät ja kysyn lähiaikoina joko jotain koiran trimmaajaa tai eläinlääkäriä leikkaamaan nuo kynnet.

- Koira vetää hihnassa ja hengitys oikein vinkuu, kun koira vetää niin kovasti. Koira myöskin yrittää aina jahdata autoja,lintuja ja pyöräilijöitä

-Koira rähisee muille koirille ja vieraillle ihmisille, muttei kuitenkaan ole vihainen tai hyökkää koskaan kimppuun. Antaa vieraiden ihmisten silitellä pienen tutustumisen jälkeen.

- Koira saa lenkillä joskus riehumiskohtauksia ja roikkuu housuni lahkeessa ja silloin se on täysin kuuro kielloille. Kohtaus kestää noin viitisen minuuttia

-Sisällä koira yrittää välillä varastaa ruokaa jos poistun vaikka hetkeksi huoneesta ja välillä vaikka olisin läsnä.


Olen yrittänyt tuon kanssa kaikenlaista ja olen saanut paljon neuvoa muilta ihmisiltä, mutta jokaisella on erilaiset neuvot ja olen ihan pyötällä päästäni Vetämistä olen koettanut saada pois pysähtymällä aina kun koira vetää, mutta tuo ei oikeasti hellitä siitä huolimatta vetämistä! Rähinää olen koettanut poistaa kiinnittämällä koiran huomio itseeni, mutta se toimii vain satunnaisesti.

Hei Kattjjaaaa,
Koirasi on pentu ja siksi se perseilee, ennenkuin sille tehdään selväksi elon tosiasioita - se testaa sinua ennenkuin oppii että sinua kannattaa kuunnella eikä tiedä mikä on yleensä oikein. Käytös on normaalia pennulla, se ei osaa käyttäytyä ja joka pennun kanssa tulee eteen erinäisiä ongelmia, mutta sinun täytyy opastaa pentu oikealle tielle, mikä vie aikaa. Hienoa että kysyt neuvoa, kaikki ongelmat on hyvä korjata nyt eikä aikuisena. Suosittelen hyvää kouluttajaakin joka antaisi ammattimaisempia neuvoja teille. Tee niitä juttuja mitkä toimii just teille ja ennen kaikkea älä luovuta!!

Kynnenleikkuuongelmat ovat tosi yleisiä, sillä mikään koira sitä tuskin rakastaa. Voit tehdä hommaa vähän miellyttävämmäksi sille. Tärkeintä on, että et pelästy/kavahda itse tai surkuttele koiraa, vaikka leikkaisit liikaakin! Käyttäydy niinkuin asia olisi arkipäiväinen vaikka pentu nostaisi suuren show'n. Et saa muutenkaan koskaan pelätä omaa koiraasi, koska muuten se käyttää sitä eduksi päästäkseen pois epämiellyttävistä tilanteista. Itse otan saman kokoisen koirani syliin selälleen, silittelen tovin tassuista ja vatsasta sekä anna haistella kynsisakset. Aluksi kannattaa ottaa kaveri mukaan, joka jatkuvasti namittaa kun jo kynsi koskeekin kynteen leikkaamatta. Kehu koko ajan ja pidä hellästi silloin kun ei venkoa. Leikkaa sitten pieniä paloja kynttä, aina nami joka leikkauksen jälkeen. Päätä koiran jaksamisen mukaan, onko hyvä lopettaa yhden tassun jälkeen vai leikkaatko kaikki. Ideana on kuitenkin, että jos meinaat kynnen leikata, kanssa leikkaat sen ja lopetat parhaaseen onnistumiseen.

En ole kouluttaja, mutta joitain omalle koiralle toimineita niksejä ja myös muiden hyviä neuvoja löydät koulutuspalstan hihnakäytösosiosta. Tärkeintä on kiinnittää huomiota ennen kaikkea omaan tyyneyteen ja johdonmukaisuuteen. Valitettavasti hihnakäytös on asia jonka eteen joutuu tekemään töitä pitkään. Jos ilmenee rähinää, koira pelkää tod. näk. ellei tiedä jo jotain reviirin ja sinun suojelemisesta. Se, että se vetää hihnassa lisää myös sen stressiä, koska hihna kiristyy kun se näkee toisen koiran. Opeta sille joku sana, jolla sinä kuljet tyynen rauhallisesti ohi eikä se saa silloin tavata toista. Voit myös jollain keinolla yrittää saada sen huomion itseesi ennen kuin se liiaksi kerää kierroksia toisesta koirakosta. Riehumiskohtaukset on normaaliat tuon ikäiselle: se turhautuu jostakin. Toiselle toimii totaalinen yhdenmukainen huomioimattomuus, toiselle pannasta kiinni ja paikoillaan pitäminen.

Ruuan varastaminenkin on normaalia joka koiralle - älä jätä sille ruokaa kun poistut huoneesta, se ei voi vastustaa kiusausta :) jos olet läsnä ja se yrittää tuota, paikallaan on kurinpalautus tai aresti.

Edellä jo hyviä ohjeita.
Itse nyt tahdon sanoa sanasen tuosta lenkillä kulkemisesta, meillä myös esiintyy vetämistä. Alkuun kokeilin tuota pysähtymistä, mutta meilläkään koira ei tajunnut yhdistää sitä vetämiseen. Nyt olen Uunon vetäessä alkanut tehdä sitä, että lähden aina jonnekin muualle, kuin siihen suuntaan mihin Uuno vetää. Mennään välillä järkyttävää siksakkia pitkin teitä, mutta se on tehonnut meillä. Uuno on pikkuhiljaa alkanut yhdistää, että jos hän vetää hihna kireällä jonnekin, niin sinne ei pääse vaan suunta on heti toinen. Paras pissatuslenkki kesti vartin, eikä päästy silti kotitalosta 50metriä kauemmas, koska vaihdoin jatkuvasti suuntia. Sillä ei myöskään ole merkitystä, että onko koira tulossa mukaan vai ei, minä vain päättäväisesti vaikka vedän koiran mukanani, meillä on sen verran liikkumisenhaluinen otus, että lähtee vauhdilla sinne mihin vain mennään.
Lisäksi ohituksiin ja vetämiseenkin auttoi meillä se, että otin käyttöön yhden ainoa komennon, en siis enää koittanut saada Uunon korviin sanaa ohi ja vierelle yms. Nykyisin hoen vain käskyä "Reuna". Samalla osoitan joko hihnan nykäisyllä tai kädellä, kummassa tien reunassa haluan Uunon kulkevan. En vaadi vierellä pysymistä, vaan sitä että kulkee mun osoittamalla puolella vetämättä. Jos jää haistelemaan vaikka en ole itse pysähtynyt, niin silloin olen käyttänyt tule-käskyä. Meillä toimi siis mahdollisimman yksinkertainen menetelmä.
Vetäminen rauhoittui myös siitä, että olen pyrkinyt pitämään huolensiitä, että hihna on aina löysällä. En kiristä sitä edes vastaantulijoiden kohdalla. Mulla se auttoi mun omaan asenteeseen, tuli paljon itsevarmempi olo. En tarvitse apuköyttä pitämään koiraa hallussani.
Mutta työtä meilläkin vielä riittää, tuo kun tykkää yli kaiken kaikista. Siksi meillä ei lenkillä moikata enää ketään, koska se nostaa sekopäisyyskierrokset heti täysille.

Kattjjaaaa kirjoitti:

Tulin kysymään teiltä viisaammilta, että voisiko meillä tuon koirani kanssa olla johtajuusongelma? Koira on 5kk vanha brasilianterrieri uros ja ensimmäinen oma koirani.

- Koira ei anna ollenkaan leikata kynsiä, se puree,raapii ja huutaa aina kun yritän leikata kynsiä. Olen koettanut käyttää apuna kuonokoppaa, mutta hilluu silloin vain enemmän ja muuttui koppa päässä ollessaan paljon vihaisemmaksi ( murisee todella kovaa ja yrittää hyökkäillä). Nyt kynnet alkavat olla jo aivan liian pitkät ja kysyn lähiaikoina joko jotain koiran trimmaajaa tai eläinlääkäriä leikkaamaan nuo kynnet.

- Koira vetää hihnassa ja hengitys oikein vinkuu, kun koira vetää niin kovasti. Koira myöskin yrittää aina jahdata autoja,lintuja ja pyöräilijöitä

-Koira rähisee muille koirille ja vieraillle ihmisille, muttei kuitenkaan ole vihainen tai hyökkää koskaan kimppuun. Antaa vieraiden ihmisten silitellä pienen tutustumisen jälkeen.

- Koira saa lenkillä joskus riehumiskohtauksia ja roikkuu housuni lahkeessa ja silloin se on täysin kuuro kielloille. Kohtaus kestää noin viitisen minuuttia

-Sisällä koira yrittää välillä varastaa ruokaa jos poistun vaikka hetkeksi huoneesta ja välillä vaikka olisin läsnä.


Olen yrittänyt tuon kanssa kaikenlaista ja olen saanut paljon neuvoa muilta ihmisiltä, mutta jokaisella on erilaiset neuvot ja olen ihan pyötällä päästäni Vetämistä olen koettanut saada pois pysähtymällä aina kun koira vetää, mutta tuo ei oikeasti hellitä siitä huolimatta vetämistä! Rähinää olen koettanut poistaa kiinnittämällä koiran huomio itseeni, mutta se toimii vain satunnaisesti.

Ensimmäinen fakta on, että sinulla on pentu, joka on hyvää vauhtia oppimassa, että kynsien leikkuu on epämukavaa ja siitä pääsee eroon kun vain rimpuilee riittävästi, lenkeillä pääsee eteenpäin/kaikille hyville hajuille/muille mukaville jutuille, kun vetää mahdollisimman lujaa, on ilmeisesti pidättyväinen tai arka ja on oppimassa että toisista koirista ja ihmisistä pääsee eroon kun rähisee (jatkavat ylöeensä matkaa teidän ohitse) ja että ruokaa saa, jos on tarpeeksi noepa nappaamaan jotain kun silmä välttää.
Nuo riukkumiskohtuakset ovat itsessään ihan normaaleja "pentuhepuleita".

Seuraavaksi pitäisikin tietää, että mitä kaikkea olet nyt kokeillut, kuinka kauan ja kuinka johdonmukaisesti.
Vetämisen suhteen, tuskin se kovin montaa tuntia hihna kireällä seisoo, eli kyllä se jossain vaiheessa hellittää. Tosin tuossa tekniikassa (niin kuin monessa muussakin jutussa) kannattaa musitaa, että homma ei toimi, jos siinä ei jaksa olla täysin mustavalkoinen eli pysähtyä aina j aheti kun hina kiristyy ja jatkaa matkaa vasta kun hihna on löysä. Jos hommasta luistaa kun itseä väsyttää tai muuten ottaa päähän, niin voi olla varma, että edistystä ei tapahdu.

Mutta siis johtajuusongelmaa teillä ei ole vaan lähinnä koulutuksen puutetta.

Tassuja ja kynsiä kannattaa räplätä monta kertaa päivässä, niin että koira on rento ja napsaista yksi kynsi silloin ja toinen tällöin siinä muun räpläilyn lomassa, eikä tehdä asiasta sen suurempaa numeroa.

Vetämisen suhteen tarvitsee vain olla todella johdonmukainen. Itselläni auttoi, kun otin käyttöön puolikuristavan pannan (tarpeeksi löysä, ettei kuitenkaan kurista koiraa), jolloin pannan ketjun kiristymisestä kuuluva ääni oli selkeä kriteeri niin minulle kuin koirallekin, että nyt mennään liian lujaa. Hihankävelyn opettelua helpottaa, jos pentu saa ensin purkaa suurimmat energiansa juoksemalla vapaan ja vasta sitten vähän rauhoittuneena harjoitella enemmän keskittymistä vaativaa hihnakävelyä.

Räyhäämiseen: En nyt saanut ihan selvyyttä, että yritätkö lahjoa koiran kinnittämään huomion sinuun, vai oletko opettanut sille jonkun käskyn, jota se vain ei osaa vielä noin haastavissa tilanteissa. Jos ensimmäistä, niin lopeta heti. Jos jälkimmäistä, niin jatka harjoittelua, mutta helpota kriteeriä esim. ohittamalla kauempaa, niin että pentu onnistuu pitämään kontaktin sinussa ja pääset myös palkitsemaan onnistuneesta suorituksesta. Muista palkata usein, mielenllään muutaman sekunnin välein. Kun ohittaminen onnistuu lähietäisyydeltä, voit alkaa harventaa palkkausväliä. Jos et ole vielä opettanut koiralle kontaktin pito/vierellä käskyä, niin harjoittele se ensin muissa olosuhteissa ja vasta kun pentu osaa sen helpomissa tilanteissa, niin siirry harjoittelemaan sitä ohitustilanteissa.
Pidä myös huoli, ettei kukaan ihminen tai koira tule moikkaamaan pentuasi yllättäin ja päästä pentu tutustumaan vieraisinn koiriin ja ihmisiin aina vasta kun olet antanut sille luvan. Ja tietnekin pidä huoli, että se tekee tuttavuutta vain mukaviksi tietämiesi ihmisten ja koirien kanssa. Random vastaantulijasta et voi todellisuudessa tietää onko koira ystävällinen vai ei.
Näin toimie pentu opii, että koirat ja ihmiset joita se pääsee moikkaamana ovat aina mukavia j aettä sinä huolehdit siitä, etteivät epämukavat koirat tai ihmiset tule sitä ahdistelemaan yllättäen.

Riehumiskohtauksissa, jos koira ei usko kieltäa, niin laita se jäähylle esim pentuportin taakse tai toiseen huoneeseen. Pari minuuttia jäähyllä ja jos osaa sen jälkeen käyttäytyä niin saa taas olla muiden seurassa. Jos riehuminen jatkuu, niin uudestaan jäähylle.

Ruuan suhteen, fiksu koira. Opeta pennulle luopumiskäsky ja kun et ole paikalla, pidä huoli ettei pöydillä ole tarjolla ylimääristä ateriaa.

Sinulla taitaa olla käsissäsi oikein ihana ja reipas TERRIERIn pentu, joka nyt vain kaipaa paljon johdonmukaista koulutusta ja hauskanpitoa kanssasi, niin että sinusta tulee sen mielestä ihan maailman parhain tyyppi, jota kannattaa kuunnella ja joka pitää siitä huolen.

Saamiesi neuvojen suhteen kannattaa muistaa, että tärkeintä on että olet johdonmukainen, neuvot ovat meilestäsi loogisia ja vahvistavat sinun ja koirasi suhdetta, niin että sinusta tulee koirasi mielestä tuo maailman paras tyyppi, joka pitää ikävät ihmiset ja koira loitolla, keksii parhaat leikit ja jonka johdonmukaisuuten se voi luottaa.

Jos homma tuntuu epäselvältä, niin kannattaa hakeutua osaavaan koirakouluun. Jos laitat yksärillä paikkakuntasi, niin voin vinkata jos satun tietämään jonkun paikkakunnaltasi.

Tuohon räyhäämiseen... Pentu ilmeisesti sanoo " tahtoo-tahtoo-tutustua". Edellä tulikin vinkkejä kuinka voisi toimia. Pääsääntöisesti kannattaa mennä ohi , muutoin tulee palkattua huono käytös. Jos pysähtyy, niin vain sinun luvalla, kuten aiemminkin todettiin. "Istu" ja "ole hyvä" tai jotain muuta sinulle luontevaa ennen tervehtimistä. Tämä voi olla vaikeaa jos toinen päästää koiransa ennen "ole hyvää" luokse.

Tuohon vetämiseen vielä. Kannattaa ehkä muutella tekniikkaa, mutta johdonmukaisesti reagoida hihnan kiristymiseen. Naapuritalossa on nuori saksanpaimenkoira. Se kulkee miehen kanssa hienosti, mutta nuoren naisen kanssa se temppuilee vieläkin. Minusta naisen otteet ovat liian rauhallisia ja lempeitä. Koira ei mene rikki.
Kontaktinottoa harjottelisin ja palkkaisin. Kurkku koristen vetävä koira ei varmaankaan vilkuile taluttajaansa, vaan johonkin kaukaisuuteen.
Jos kädet väsyvät vetämiseen, niin hihnan voi kietoa vyötärölle ja koira kulkee lyhyellä hihnalla jossa ei ole juurikaan tilaa sinkoilla. Lyhyellä hihnalla voi tehdä pysähdyksiä , pakituksia, käännöksiä ja siksakkia, joten koira joutuu keskittymään taluttajaan pakosti.

Samaa mieltä tuosta että ohi vaan kaikista. Harmittaa kun aikaisemmin annoin koiran mennä tutustumaan omaehtoisesti kaikkiin ketä halusi, ja siitä pois opettaminen onkin ollut aika työlästä. Ja se koira sitten aistii sun epävarmuuden! Eli jos rupeet miettimään että hmm...onkohan toi narttu vai uros..pitäiskö kysyä..vai meniskö vaan ohi.. niin sitten se koira varmasti koittaa mennä sinne. Mutta kun tomerasti vaan päättää että tänään ei moikata ketään ja tiukka ja napakka ei jos koira alkaa tuijottelemaan vastaantulijaa, niin susta huokuva itsevarmuus ja päättäväisyys vakuuttaa koirankin :) Tai näin ainakin meillä! Oon yrittäny harjotella ihan omaa olemusta - selkä suorana, remmi löysänä, katse eteenpäin, tiukat ja napakat kiellot eikä mitään "hei mitä sä nyt teet, ei me nyt sinne mennä, tules nyt eteenpäin.." jne.

Heikaikki:) muistin vastanyt tullakatsomaan teidän vastauksia ja hyviä vinkkejä oli tullutkin ja kiitos niistä:) tuo koira ei muuten tuolla koirille räyhäämisellä tarkoita sitä, että haluaisi tutustua niihin kun se yrittää aina vältellä muita koiria ja jos lenkilllä tulee koira vastaan niin tämä pentu yrittää päästä kaikin tavoin karkuun. Se peruuttaa hihnassa, kun toinen koira lähestyy ja häntä on koipien välissä. Nyt kun tarkemmin rupesin miettimään, niin itseasiassa tuolla on häntä usein lenkilllä koipien välissä ja se on ikäänkuin kokoajan varuillaan. En vaan ymmärrä miksi ja mikä sitä pelottaa kokoajan

^Pennut ovat erilaisa toiset rohkeampia ja toiset arempia. Perusluonteeltaan arahkolle pennulle maailmassa riittää ihmeteltävää, jolloin omistajan tehtävä on rauhassa tutustuttaa sitä maailman asioihin, sen omassa tahdissa, ilman yllättäviä tai myyten pelottavia tai säikäyttäviä tilanteita. Mikäli pentu arkailee, ei siihen kannata kiinnittää mitään huomiota, vaan odottaa vain rauhassa, että se rentoutuu ja kun se itse menee oma-aloitteisesti tutustumaan jännittävään juttuun, voi sitä sitten rauhallisesti kehua. Arahkon pennun kanssa on myös tärkeää, ettei omistaja vie sitä tilanteisiin joita se ei händlaa ja pitää juuri huolen, että esim. vastaan tulevat koira eivät pääse sitä moikkaamaan ja säikäyttämään. Toisiin koiriin kannattaa toki tutustua, mutta tarkkaan valikoiden, eli arahkolle pennulle sopivat koirakavereiksi rauhalliset aikuiset koirat ja samaa kokoluokkaa olevat pennut.

Sulla on ärhäkkä terrieeri käsissäs joka on todennäköisesi täydellinen luupää ja sellasen kanssa namitus ei auta mitään. Ei ainakaan meillä auttanut koira yli puolivuotiaaksi pisti tappomeiningillä vastaan kaikkea mitä sille tehtiin. Trimmauksesta kynsien leikkaamiseen koira pisti hanttiin ja sitä ei namit kiinnostanu pätkääkään kun kynsisakset vedettiin esiin. Kertaakaan en antanut periksi ja hommat tehtiin loppuun vaikka itseltä veet silmistä lotisten. Nyt ei enää ole ongelmaa kynsien eikä trimmauksen kanssa se tehdään mitä meinataan. Jos koira näkee että omistaja arpoo eikä uskalla kun vähän näyttää hammasta niin hyväksihän se sellaisen käyttää.

Ekan käppänän kanssa meni vähän semmoiseksi show meiningiksi kun narttu huusi ja itki ja muka puri ja mä aattelin että siihen sattuu ja siinä sitä itkettiin ja huudettiin yhdessä tms. Paskan letut sitä sattunut, kuhan veti showta ja oli kiero ku ongenkoukku. Tämän luupää uroksen kanssa tilanne oli toinen kun luonnetta löytyi lehmän verran ja siinä oikeasti katsottiin että kuka on pomo, mutta kyllä meinas välill usko loppua että siitä vielä tulee "hyvä koira" mut niin vaan on mitä mainioin pikkujätkä nykyään. Suoranainen mamman mussukka.

^Ei terrierit poikkea muista koirista yhtään siinä, että jos tavalla x toimimisesta seuraa jotain niiden mielestä hyvää, niin ne alkavat useamminkin toimimaan ko. tavalla. Se on sitten kouluttajasta kiinni palkitseeko se esim. rimpuiluista ja puremisesta päästämällä koiran vapaaksi vai rauhallisesti olemisesta esim. nameilla, jos koira ruokaa arvostaa.

Oma ärhäkkä terrierini on esim. varsin ahne, joten sitä on varsin ehlppo kouluttaa ruuan avulla. Toki jos oikein kauan jaksaa hakata päätään seinään ja puretuttaa itseään, niin kyllähän senkin taistelutahto jossain kohti loppuu, mutta itse olen havainnut huomattavasti helpommaksi, nopeammaksi ja koirassa suhteeni enemmän luottamusta kasvattavaksi ratkaisuksi kouluttaa myös arjen asioita mieluumin positiivisen vahvistamisen kautta kuin tekemällä yhdestä sun toisesta asiasta konfliktin, sillä jos sille tielle lähden niin loppu ei tule ihan heti vastaan.

Jos esim. siitä kynsien leikkuusta tekee jo alusta pitäen koiralle mukavan jutun, niin ei tarvitse tosiaan tapella ja ko. opetus hoituu muutamalla kynsien leikkuu kerralla, jos se tosiaan on alunperinkin koiralle vain positiivisia kokemuksia tuottavaa. Toki jos haluaa mieluumin tapella sen puolivuotta, niin se on tietysti jokaisen oma valinta. itse käytän sekin ajan mieluumien siihen, että teen koiran kanssa jotain kivaa.