Koirat.com

Laitan nyt tänne kun vissiin jonkunlaista ongelmaa sen suhteen kuka meillä käskyttää ja ketä. Mitenhän mun tulisi toimia silloin kun joku tulee koiransa kanssa kylään ja Luna alkaa käskyttää? Välillä se menee Milan kimppuun ja välillä sitten kaverin koiralle pullistelemaan jos ne leikkii. Nyt oon käskeny sen vaan pois, mutta kuitenkin jossain se örisee ja tänään innostu ihan kunnolla haukkumaan. Yhellä aikaa pidin Lunan aidan takana, mutta ilman sitä ois mukavempi olla. Vilauttelee siis hampaitaan toiselle kroppa jäykkänä murinan kera. Tää kuka meillä tänään kävi alistuu kyllä Lunalle eikä yritä isotella. Siis ois kiva että jos Lunaa ei leikki kiinnosta niin makais etes hiljaa jaloissa tai muuta vastaavaa.

Ja toi jäi mietityttämään, että miksi se Milan päälle menee kun luulis sen suojelevan ennemmin sitä?

^
Mistään mitääntietämättömänä haluaisin tohon viimeiseen kysymykseen kommentoida, että on aika tyypillistä, että koira purkaa turhautumisensa oman lauman jäseneen, vaikkei se olisi ahdistuksen aiheuttaja. Sitä en tiedä miksi näin on, mutta syitä voi toki arvailla. Monesti (esim. ohitustilanteissa) syy on tietenkin se, että hihnan takia koira ei yksinkertaisesti pääse vieraan haukkujan luo, ja käy siksi vieressä olevan oman koiran päälle.

Usein koirapuistossa on törmännyt siihen, että (yleensä) vanhempi koira alkaa pomottaa ja alistaa (nuorempaa) saman lauman jäsentä, joka leikkii muiden koirien kanssa. Samantyyppisestä tilanteesta on vissiin teilläkin kyse?

Minäkin mielelläni kuulisin, jos jollain on jotain lisäpohdintaa tai perusteltua tietoa aiheeseen liittyen. Ohjeita ei ole antaa, mutta itse antaisin leikkijöiden leikkiä. Pitäisin ehkä vanhemman remmissä, ja joko hyvällä tai pahalla (riippuen vähän koiran vireystilasta, örinän tasosta jne..) kertoisin koiralle, että sen tehtävä on nyt vaan istua vieressä, eikä muuta. En tiedä, sopiiko tämä teidän tilanteeseen.. Kuitenkin kokemuksen mukaan aidalla tai häkillä eristäminen ei auta koiraa rauhoittumaan ja hyväksymään tilannetta niin, että sen voisi jossain vaiheessa ottaa mukaan -päinvastoin tuntuu, että portin auettua turhauma on entistä suurempi..

^ Meillä monesti, jos Ilo yrittää saada mua leikkimään (esim. että antaisin sen repiä mun hihaa, joka on toisinaan sallittua) enkä lähde mukaan, se käykin sitten Pessin niskavilloihin kiinni. Eli jotenkin pitää saada purettua se, mikä ikinä se se sillä hetkellä onkaan.

Heippa!

Olen tässä aavistellut, että meilläkin jonkinlaista johtajuusongelmaa on meneillään, otan kyllä täyden vastuun omasta (ehkä vähän liian lepsusta) otteesta, vaikka kyllä kuria kuitenkin on pyritty pitämään. Perustottelevainen koira kyseessä, joka ei esim. remmirähjäystä ole osoittanut koskaan pienen elämänsä aikana.

Kyseessä siis vuoden ikäinen basenjinarttu, jota en missään nimessä ongelmatapaukseksi sanoisi, mutta vähän on pientä kriisinpoikasta välillä. Ensinnäkin, tyttö on sosiaalinen tapaus etenkin ulkona, ja kaikki koirat otetaan hyvin vastaan ilman minkäänlaista pomottelua. Ainoa, jota ei aina kunnioiteta, on taloutemme toinen koira, paljon vanhempi mummeli, jolla PITÄISI olla nuorempaa korkeampi asema. Tytöillä on välillä pientä kärhämää, esimerkiksi olen huomannut, että nuorempi on minusta mustasukkainen ja tunkee aina väliin, jos huomioin mummelia. En hyväksy tätä, mutten ihan osaa reagoidakaan, että miten estäisin tuon väliin tunkemisen? En haluaisi fyysisesti töniä koiraa, enkä tiedä miten kieltää, kun en tiedä tajuaako koira mistä kielletään..

Lisäksi nuorempi saattaa murista vanhemmalle, jos ollaan vaikka sohvalla ja vanhempi tulee vähän jäljessä sohvalle samaan kasaan. Viestinä on, että "älä sinä tunge tähän, kun on minun paikkaani." Silloin lentää kyllä nuorempi pois sohvalta. Mutta esim. ruoka-aikaan ei ikinä tarvitse murehtia, että nuorempi menisi vanhemman ruokalautaselle - saa aina ruuan viimeisenä ja odottaa kiltisti omalla paikallaan sen saamista.

Ulkona nuorempi on tosiaan sosiaalinen, tykkää koirista ja haistelee ihmisiä (vanhempi taas ei halua muita koiria lähelleen, ihmisiä rakastaa sitäkin enemmän) mutta kotona nuori neiti on arempi vieraita kohtaan, jotkut hyväksyy helpommin ja joitain taas ei millään, lymyilee minun tai mieheni jaloissa ja haistelee aina välillä kun uskaltaa. Joskus jopa murissut, jos vieras on tullut liian lähelle liian nopeasti. En oikein tiedä mistä tämä arkuus vieraita kohtaan tulee, pienempänä oli aina kaikkien kaveri, sosiaalistettu on eikä mitään traumoja pitäisi olla, mutta nyt viime kuukausina on tullut tämä uusi käytös. Eikö koira luota siihen, että me omistajat laumanjohtajina huolehditaan vieraiden luotettavuudesta? Murrosikää? Neiti ei siis ole aggressiivinen ikinä, jos pientä pelon aiheuttamaa murinaa ei lasketa, ja sekin on aina varoitus ennen kuin itse vetäytyy suojaan. Pysyttelee siis mieluummin poissa eikä uhittele, haistelee sitten salaa kun vieras "ei huomaa". Saattaa tehdä näin isojen koirienkin kanssa. Yleensä pyydänkin vieraita olemaan huomioimatta tytteliä, joskus pyydän antamaan namin (jonka ottaa aina) ja se vähän lämmittää välejä. Näin esimerkiksi loppui pelko isääni kohtaan- ensin pelkäsi ilman mitään syytä kamalasti, murisi jos isäni tuli lähelle (taas sitä pelkoa) mutta muutaman lihanamin jälkeen nukkuikin jo isän vieressä. Vanhempi koira taas ei murise ihmisille ikinä, rakastaa kaikkia vieraita ja menee ihan jokaisen viereen ketään syrjimättä saman tien.

Olen tässä miettinyt, ptäisikö kokeilla jääkautta. Mutta koira on kuitenkin aika nuori, ja tottunut huomioon. Mutta mites jos taloudessa on kaksi koiraa, joista toinen ei ansaitse kylmää kohtelua? Miten jääkausi järjestetään vain yhdelle koiralle? Vai olisiko muita keinoja, jotta saisin nuoremman luottamaan meihin, ettei ole hänen tehtävänsä epäillä vieraita? Vai onkohan edes kyseessä johtajuusongelma :D

Tulee vähän hölmö olo kysellä tällaisia, mutta rakastan kuitenkin koiriani ihan vilpittömästi ja haluan, että molemmilla on hyvä olla. Hyviä tyttöjä ovat molemmat, vaikka en ehkä maailman tietäväisin kouluttaja olekaan. Olen myös tietoinen basenjin kummallisuuksista/vaikeasta luonteesta, mutta nuorempi koira on enemmän peruskoira kuin basenji, ulkonäköä lukuunottamatta. Siksi minulla ehkä vähän on ollutkin lepsumpi ote koulutuksessa, mutta onneksi noin nuoren kanssa on vielä hyvä mahdollisuus petrata!

^No en osaa muuhun vastata,mutta tuohon että kun on mustasukkainen kun hellit vanhempaa koiraa . Niin opeta nuoremmalle "pois" käsky sana, meinaan, jos se meinaa väliin tulla niin komennat pois,tai ainakin silleen ettei tunge siihen väliin.. Sää olet pomo kuka määrää ketä lellit ja ketä et

^^En keksi mitä oikein hyötyisit jostain jääkaudesta. Itse tilanteessasi opettaisin koiralle "pois" käskyn, jolla sen voit käskeä sen pois esim. noissa tilanteissa, joissa se tunkee väliin kun rapsutat vanhempaa. Jos ei usko, vaikka hyvin opetettu, niin sitten voi rauhallisesti työntää nuoremman kauemmas.
Sohvatapauksessa jos vanhempi tunkee nuoremman kylkeen, niin kyllä sillä on ihan täysi oikeus huomauttaa, että haluaa levätä pienen hajuraon kanssa. Ei meillä esim. koirat nuku mitenkään kylki kyljessä. Riittävästi mukavia makuupaikkoja auttaa myös tässä tapauksessa. Yleensä tuollaista käytöstä esiintyy enemmän, jos "hyviä" makuupaikkoja on tarjolla vähemmän kuin koiria.

Arkailu voi olla ikäkausi tai osa koiran luonnetta, eli osa koiraa olipa sitä sosiaalistettu kuinka paljon hyvänsä. Älä pakota tai yritä lahjoa sitä tilanteissa, joissa se on epävarma, vaan pidä huoli, että sillä on halutessaan mahdollisuus väistää. Nameilla voit palkita, kun koira menee oma-aloitteisesti tutustumaan ihmiseen eli vaikka haistamaan. Muutoin neutraali suhtautuminen lienee parasta niin sinulta kuin vierailtakin, jolloin koira huomaa että haa, ei vieraissa olekaan mitään jännitettävää.

Ja mitä ylipäätään tulee koirien keskinäisiinsuhteisiin, niin nuorempi saattaa hyvinkin olla "pomo" tai sitten niillä ei edes ole kovin selvää valtajärjestystä vaan tilanteet hoidetaan aina sen mukaan miten kummallakin sattuu olemaan suurempi tarve, eli esim. toinen koira on ahne, ja pitää huolen ettei toiset syö sen ruokia ja toinen taas pitää ihmisten huomiosta, jolloin se yrittää pitää huolen että saa ihmistä yksiöikeuden huomiointiin, jolloin toinen väistää suosiolla.

Minusta teillä ei, kuten itse sanoitkin, ole mitään kovin suuria ongelmia, joten if ain´t problem do not fix it.

Kiitos kovasti vastauksista, mustasukkaisuutta ollaan hoidettu tekemällä nuoremmalle selväksi, että ei saa tulla vanhemman ja minun väliin vaikka kuinka katkeroittaisi. Huomaa kyllä miten eriluontoisia koirat ovat, toinen kun ei ole juuri koskaan arkaillut ja on ollut itsenäisempi, nuorempi taas ollut aina läheisyydenkipeämpi ja varovaisempi vieraiden kanssa.

No, jospa tämä tästä :) Rauhallisesti mennään vieraiden kanssa ja annetaan nuoremmalle aikaa ja omaa rauhaa tutustua, suhteellisen pieniähän nämä ongelmat onneksi ovat. Vielä kun pikkuinen lopettaisi tihutyöt järkevöitymisen kautta....

Tarvitsisin apua johtajuusongelmassa. Muutin pari kuukautta sitten yksiöstä puolisoni kanssa yhteen, eikä koira ole sopeutunut yhteiseloon. Se haukkuu puolisolleni ihan satunnaisissa tilanteissa esimerkiksi maatessaan lattialla, kun hän kävelee ohi. Koira ei myöskään tottele häntä läheskään yhtä hyvin kuin minua, vaikka välillä käskyt menevätkin perille ihan toivotusti.

Miten puolisoni johtajuutta voisi vahvistaa? Miten minun pitäisi toimia tuollaisissa haukkutilanteissa? Nyt olen tehnyt niin, että jos olen paikalla, käsken koiraa ja se hiljenee. Puolison käsky ei kuitenkaan tehoa.

Ongelmaa pahentaa se, että puolisoni on alkanut pelätä koiraani ja koira tietenkin aistii sen.

^Huomioimattomuutta ,komennat että on hiljaa ja jäähylle vois laittaa kun haukkuu... jne

^^Riippuu vähän millainen tilanne tuo on kun koira puolisoa käskyttää. Makaa maassa, mutta missä. Sun lähelllä? En tiedä kannattaisiko tuossa tilanteessa vain olla huomioimatta koiraa, ignorata täysin. Myös sinun. Jos koira haukkuu sun jaloissa maatessa puolisolle ni puoliso vois suoraa vaan ignorata ja kävellä sun viereen istuun. Jos jotain isompaa tekee niin se korjaus pitäis tulla sun puolisolta JOTTA koira oppii myös puolisosi olevan hänen yläpuolella.

Kannattais varmaan rohkaista puolisoa koiran kanssa luomaan sitä suhdetta. Puoliso antais kaikki ruuat esimerkiksi; ruoka tulee pelkästään puolisolta eli hän on "ruuan herra". Ja jos ei koira vielä osaa nätisti odottaa ruokaa, niin puoliso voisi sen opettaa, jolla antaa myös itselleen tietynlaisen hallinnantunteen.

En nyt nää mitään muuta kun aika ja se, että puoliso lopettaa sen pelkäämisen ja alkaa tekeen koiran kanssa jotain. Koira selvästi kokee, että hän on puolisos yläpuolella ja ainut tapa millä se korjaantuu on se, että itse puolisosi näyttää sen olevan niin etkä sinä mene ja korjaa koiran käyttäytymistä. Täytyy olla vähän rankkaa rakkautta nyt täs tilantees koiralle, jotta oppii oleen.

En tiedä onko tämä nyt johtajuusongelmaa vai mitä. Eli vuoden ikäinen uros koirani on aivan liioitellun kova vahtimaan. Se ei päästäisi meille ketään vierasta sisälle, ei lapsiakaan. Otan koiran aina sivummalle istumaan kun ovi aukaistaan. Koira on todella virittyneessä tilassa siinä istuessaan, mutta namut kyllä kelpaa. Eli ei ihan mielettömästi stressaa kuitenkaan, kun syö kuitenkin. Tarkkailen koiraa koko ajan vieraan tullessa sisälle ja riisuessa vaatteita ja on koko ajan valmiina hyökimään vieraan luo. Koira on joskus päässyt "otteesta" ja syöksynyt lapsen luo ja hypännyt päälle. Koira ei pure, mutta ison koiran päälle hyppääminen kyllä säikäyttää.

Koira ei myöskään anna vieraiden liikkua sisällä vaan hyökii päälle silloinkin :( Meillä käy paljon lapsia joten tämä on todella rasittavaa ja stressaavaa.

Minun pitää olla koko ajan koiran ja lapsen välissä, ettei koira pääse hyppäämään lapsien päälle. ELi kun on vieraita, en pysty itse rentoutumaan vaan minun pitää vahtia koiraa.

Lapsiportin taakse sen joutuu laittamaan jos haluaa että vieraat on rauhassa. Olisi vain kiva kun koira saisi olla vapaana vieraidenkin läsnäollessa...