Koirat.com

^Ymmärrän...
Tämä meidän tapaus kuuluisi juuri noihin, jotka antavat toisen repiä aikansa ja sitten räjähtävät jos toinen alkaa käydä murisemisellaan rasittavaksi tai liian röyhkeäksi...Kerran se säikäytti vanhempieni vikkelän ja älykkäämmän airiksen puruluun luota rouhealla haukahduksella, kun ei saanut sitä puruluuta muulla konstin. Ne oli aikansa kulkenu pihamaalla perätysten, airis mietti paikkaa minne piilottaa rakkaan luunsa ja erehtyi sitten haukahtamaan leikkimielisesti kumartuen koiralleni että "hei, unohdetaan tää luu ja ruvetaan leikkimään"...
Mä leikin tuon kanssa ehkä kerran kuussa vetoleikkejä ettei kyllä turhan useasti...Se ei oo muutenkaan erityisen leikkisä...

Rez: Olet varmaankin oikeassa, mutta eihän tällaiset satunnaisharrastelijat välttämättä tuotakaan tiedä...Noh, ensi kerralla kun leikin sen kanssa niin tyydyn vain heittelemään sille sitä lelua enkä ryhdy vetoleikkiin ollenkaan...Meillä tuon ahmatin kanssa makupalat toimivat kuitenkin parempana palkkana
Hakutreenien esineruutu harjoituksissakin erehdyin sanomaan sille "etsi" niin se etsi vain makupaloja sieltä mättäiden seasta sen lelun sijasta jonka sille heitin sinne, vaikka olin ensin kuinka härnännyt sitä sillä lelulla ja yrittänyt saada sitä kiinnostumaan siitä Seuraava homma olisi ollut opettaa sille oma sanansa lelun tai esineen hakemiseen, mutta niin kuin sanoin niin olen vain satunnaisharrastelija...

Itseasiassa tuo jutustelu jäi itseltäni kesken, kun ajattelin ettei siihen enempää tarvitse lisätä.
En verrannut koiran ja omistajan välistä vetoleikkiä kahden koiran väliseen vetoleikkiin vaan kerroin mitä yleensä tapahtuu, kun kaksi koiraa, joista toinen on epävarma, vetävät lelua ja taasen mitä omistajan ja koiran leikki yksinkertaisuudessaan on - taistelu lelusta.
Mutta kyllä, kun sanoin, että kaksipiippuinen juttu, tämä on nyt sitten se toinen piippu - koulutuksessa esimerkiksi motivointipatukat ja juutit ovat mainioita palkkoja koiralle, etenkin paimen- ja metsästyskoirille. Itselleni tuli yksi keskiaasialainen kodista, jossa sitä ei pystyttykään pitämään, koira oli tällöin noin puoli vuotta. Ajattelin silloin, että ei hyvä jumala minkälaiseen soppaan tuli lusikka tungettua - koira oli erittäin aggressiivinen ja epävarma kaikkea mahdollista vierasta kohtaan, etenkin vieraat koirat ja ihmiset. Perinteisenä keskiaasialaisena sille ei namipalkkaus oikein toiminut, joten leikki sopi paremmin - juutit ja motivointipatukat. Tuotti hienoa tulosta. Tällöin tarkoitus ei kuitenkaan ole kilpailla ts. viedä leikkiä "taistelutasolle" vaan tarkoitus on palkata koira riehakkaalla leikillä, joka taasen toimii hyvänä apuvälineenä pitää koiran intoa yllä.
Taistelukoiriahan mm. koulutetaan nimenomaan taistelemalla niiden kanssa juurikin patukoista tai mistä tahansa vetolelusta, jopa auton renkaasta. Eli myös varsin toimiva keino herätellä koiraa todelliseen taisteluun ja saada koirasta erittäin taistelutahtoinen, että taistelunhakuinen.

Niinkuin rez laittoi, vetoleikkiä käytetään monella palkkana. Jos koira tietää säännöt niin sitä käytetään myös koiran itsetunnon nostoon, ja silloin kuin muulloinkin on aivan normaalia että koiran voittaessa se juoksee palkinto suussa ylpeänä ympäri pihaa.

Toki jos koira esittää yhtään aggresiota leikki lopetetaan välittömästi, tässäkin kannattaa olla tarkanna että osaa koiraa lukea, joillakin ärinä kuuluu vielä leikkiin eikä tarkoita mitään, eihän tässäkään koiran aneta "voittaa" kiukuttelemalla tai ärinällä, niin kuin ei missää muussakaan.

No jokainen tyylillään, mutta vetoleikit eivät tee koirasta hyökkäävä tai aggresiivista!

Mitä tulee taistelukoiriin niin vetoleikit eivät tee niistä sen enempää vihaisia, vaaditaan aika paljon muutakin, opeteltavissa kyllä koko homma niin kuin IPO:ssa mutta ei se luonnetta muuta.
Meidän amstaffia palkataan nameilla toiminnoissa, tauot leikitämme patukalla, ja luoksetulossa saa patukan palkakasi, ja ikinä ei ole ollut tilannetta että olisi edes hyökäämässä kun muksut koskaa patukkaan tai muuhun millä riehuvat.

Esimerkiksi juuri taistelukoirien koulutuksessa pyritään vetoleikein herättelemään koiran taistelutahtoa ja lisäämään koiran halua yleensäkin taistella. Koiraa kiihdytetään ja annetaan "raadella" ja "tappaa" lelua, pannaan se taistelemaan ja kun koira on saatu taistelutilaan, aletaan koiraa lyömään, jonka tarkoitus on ärsyttää koiraa ja saamaan se käymään entistä enemmän kierroksilla. Kun taistelukoira on oikeassa tilassa, sitä voidaan surutta piestä piiskalla tai kepillä, eikä se irroita otettaan lelusta - tätä haetaan.

Zirppa, en tarkoittanut taistelukoiraa rotuna - kuten pittbull, amstaffi jne. vaan koiraa, jota aiotaan käyttää taisteluissa pääsääntöisesti toisia koiria vastaan.

Vetoleikki on ihan ok, jos omistajakin tietää mitä tekee. Ja jos omistajalla/ leikittäjällä homma on hallinnassa, ei vetoleikit aiheuta (pysyviä) aggressioita tai epävarmuutta.
Mutta samalla keinolla saadaan aikaan myös erittäin aggressiivisia ja taistelutahtoisia koiria. Sekään ei onnistu ihan tuosta noin vain vaan siihekin tarvitaan oma tieto taitonsa, että saadaan aikaan koira, joka kestää suunnatonta kipua ja tuskaa, eikä menetä taistelutahtoaan.

Epävarma koira jää tällöin jo hermojensa puolesta pahasti alakynteen ja tulee lopulta saamaan pahasti turpaansa vastustajaltaan, kun homma menee tappeluksi. Tämä taas vain vahvistaa epävarman koiran uskoa itsestään ja pahimmassa oravanpyörässä saadaan aikaiseksi erittäin arvaamaton ja heikkopäinen koira.

Tässä yksi liirumlaarumlaa. Vaikka volkodavilta on turha edes olettaa saavansa mitään suoria vastauksia mihinkään (sen sijaan löpötinlöötä saa rivikaupalla) niin kysytään silti: Minkä takia epävarmakoira olisi hermojensa puolesta alakynnessä? Ja minkä takia turpaan saaminen vahvistaisi epävarman koiran uskoa itsestään? Ja miksi koiratappelussa olleesta koirasta tulisi arvaamaton ja heikkopäinen?
Ja kerroit että tuolla esimerkilläsi et verrannut koiran ja koiran vetoleikkiä ihmisen ja koiran vetoleikin kanssa, kunhan vaan kerroit mitä yleensä tapahtuu kun kaksi koiraa, joista toinen on epävarma , vetävät lelua ja taasen mitä omistajan ja koiran leikki yksinkertaisuudessaan on - taistelu lelusta. Ihan kiva kun kerroit, mutta kannattaisiko joskus olla ihan hiljaa vaan, kun teksti menee entistä käsittämättömämmäksi höpönlöpöksi. Paljon on uskomuksia ja kovin vähän totuutta. Ja mistään koirasta ei saa taistelutahtoista vetoleikkejä leikkimällä, jollei koirassa sitä taistelutahtoa ole.
Siis ottaako joku ihan tosissaan näitä volkadovin juttuja?

Ei juma, mitä enemmän mä luen sitä omituisempia juttuja löytyy:

Samaa tapaa käyttäen koulutetaan esimerkiksi vartiointikoiria - keino on todellakin toimiva, jos halutaan saada koiran hurja puoli esille. - Noh lehdestähän voi sitten lukea kuinka koulutuskentällä koira sekosi/ sen pää ei kestänyt koulutusta/ luonnevikainen piski.

Että mitenkä? Missä koulutetaan vartiointikoiria kuvaamallasi tavalla? Ja kuinka monta vastaavaa lehtiartikkelia ole löytänyt?

ridgeback kirjoitti:

Minkä takia epävarmakoira olisi hermojensa puolesta alakynnessä? Ja minkä takia turpaan saaminen vahvistaisi epävarman koiran uskoa itsestään? Ja miksi koiratappelussa olleesta koirasta tulisi arvaamaton ja heikkopäinen?

Minkä takia olisi alakynnessä - sen takia, koska toisen hermot pitää tilanteessa ja epävarmalla koiralla ei kestä, joten sen tila ja akti muuttuu. Miten se muuttuu - kysymys alkaa olla stressitilasta, kun taas hyvä hermoinen koira ei ota stressiä, vaikkei lelua saisikaan.

Ja kerroit että tuolla esimerkilläsi et verrannut koiran ja koiran vetoleikkiä ihmisen ja koiran vetoleikin kanssa, kunhan vaan kerroit mitä yleensä tapahtuu kun kaksi koiraa, joista toinen on epävarma , vetävät lelua ja taasen mitä omistajan ja koiran leikki yksinkertaisuudessaan on - taistelu lelusta. Ihan kiva kun kerroit, mutta kannattaisiko joskus olla ihan hiljaa vaan, kun teksti menee entistä käsittämättömämmäksi höpönlöpöksi.

Pointti oli?
Itse en näe tuossa mitään epäselvää tai ihmeellistä.

Paljon on uskomuksia ja kovin vähän totuutta. Ja mistään koirasta ei saa taistelutahtoista vetoleikkejä leikkimällä, jollei koirassa sitä taistelutahtoa ole.

Ridgeback nyt sitten kertoo mikä puoli on uskomusta. Se, että koirien leikki voi kiihtyä tappeluksi vai että vetoleikissä ei ole kysymys taistelu lelusta - mikä akti koiralla on roikkua lelussa eli taistella, jos se ei sitä halua? Taistelu voi tarkoittaa muutakin kuin verissäpäin taistelua.
Toisekseen, jokaisesta koirasta löytyy taistelutahtoa - eriasia missä vaiheessa ja tilanteessa se ilmenee. Jokainen koira on valmis taistelemaan esimerkiksi hengissä selviytymisestä.

Niin ja vielä tuohon viimeisimpään kirjoitukseesi/ lainaukseesi - muitakin maita on olemassa kuin suomi. Löytyy ihan youtubestakin videoita ja heti moskovasta löytyy ihan tapahtumia, joissa voi livenä käydä katselemassa. Kun suomessa vartiointikoira käsitetään samantien suojelukoirana - suojelukoira nauttii taistelusta maalimiehen kanssa - aggressiiviseksi "koulutetut" vartiointikoirat eivät toimi samoin. Ihan noinkin yksikertainen tapaus kun keskiaasianpaimenkoiraa opetetaan suojelemaan raivokkaasti vaikkapa pihaansa, sitä käydään oikein koko naapuroston voimin härnäämässä ja hakkaamassa - se oppii vihaamaan. Tämänkin tyylisiä videoita on youtube pullollaan.

Minkä takia olisi alakynnessä - sen takia, koska toisen hermot pitää tilanteessa ja epävarmalla koiralla ei kestä, joten sen tila ja akti muuttuu. Miten se muuttuu - kysymys alkaa olla stressitilasta, kun taas hyvä hermoinen koira ei ota stressiä, vaikkei lelua saisikaan.

Tai sitten se epävarma koira luovuttaa. Se että koira on epävarma leikissään toisen koiran kanssa ei kerro sen koiran hermorakenteesta sen enempää. Ja taaskaan ei sen enempää vastauksia ilmeisesti saa?

Pointti oli?
Itse en näe tuossa mitään epäselvää tai ihmeellistä.

No juu, et varmaan näe niin.

Ridgeback nyt sitten kertoo mikä puoli on uskomusta. Se, että koirien leikki voi kiihtyä tappeluksi vai että vetoleikissä ei ole kysymys taistelu lelusta - mikä akti koiralla on roikkua lelussa eli taistella, jos se ei sitä halua? Taistelu voi tarkoittaa muutakin kuin verissäpäin taistelua.
Toisekseen, jokaisesta koirasta löytyy taistelutahtoa - eriasia missä vaiheessa ja tilanteessa se ilmenee. Jokainen koira on valmis taistelemaan esimerkiksi hengissä selviytymisestä.

Ei vaan sun juttus on suurimaksi osaksi uskomuksia ja ihan sun omia käsityksia, joita on vähän tarkasteltu netistä ja ehkä katseltu videoita youtubesta.
Säkö ihan pokkana yrität väittää, että sä saat vaikka keskiverto cavaljeerista suuren sosiaalisen taistelutahdon omaavan koiran ihan vaan leikkimällä sen kanssa patukkaa tai narupalloa käyttäen? Juu ei, jos sillä koiralla ei sitä sosiaalista taistelutahtoa ei liiemmältä siellä luonteessa ole, niin mistään sitä ei siihen koiraan tehdä.

Niin ja vielä tuohon viimeisimpään kirjoitukseesi/ lainaukseesi - muitakin maita on olemassa kuin suomi. Löytyy ihan youtubestakin videoita ja heti moskovasta löytyy ihan tapahtumia, joissa voi livenä käydä katselemassa. Kun suomessa vartiointikoira käsitetään samantien suojelukoirana - suojelukoira nauttii taistelusta maalimiehen kanssa - aggressiiviseksi "koulutetut" vartiointikoirat eivät toimi samoin. Ihan noinkin yksikertainen tapaus kun keskiaasianpaimenkoiraa opetetaan suojelemaan raivokkaasti vaikkapa pihaansa, sitä käydään oikein koko naapuroston voimin härnäämässä ja hakkaamassa - se oppii vihaamaan. Tämänkin tyylisiä videoita on youtube pullollaan.

No laitappa nyt sitten linkki vaikka ihan yhteenkin youtuben videoon jossa koko naapuruston voimin käydään pieksemässä keskarista vartiointikoira. Ja allekirjoittanut on kyllä käynyt tuolla ryssälässä jo ihan tarpeeksi, että mun ei tarvi uskoa noita urbaaneihin legendoihin perustuvia juttuja koirien hakkaamisesta vahtikoiriksi, nääs kun se on niin paljon mukavampi käydän ihan itse katselemassa että miten nää hommat toteutetaan.

Laitan nyt selvennykseksi tuosta taistelukoira hommasta, että itse puhuin normaalista vetoleikistä, palkkauksesta, en samalla hakkaamisesta jolloin tahallaan tehdään koirasta aggresiivista. Vaan oma pointtini oli että vetoleikit ovat turvallisia ja koirien itsetuntoa vahvistavia, leikkinä!

Samoin youtubesta löytyy monia viedoita missä korat hyökkäävät ties minkä kimppuun, mutta monesti ovat opetettuja eivät oikeasti aggresiivisia khdetta kohtaan. Nyt en puhu koiratappelu videoista.

Ikävä kyllä koiria koulutetaan käymään päälle tuolla veto ja hakkaus hommalla, mutta sehän ei ole hyväksyttävää eikä järkevää, ja onneksi sitä ei Suomessa noin yleisesti harrasteta, paitsi PK-puolella provosoinnissa, mutta ei siitä sen enempää.

Kyllä koiran vireystila ja vietit nostetaan patukalla, mutta järkevä kouluttaja pitää sen sillä tasolla ettei tarvi alkaa väntää koiraa kanssa, säännöt!

Harvempi kai se cavalieria koirataisteluissa käyttää, eiköhän ne koirat löydy tuolta pitbull ja stafforshire + mix puolelta.
Eikä omat näkemykseni, uskomukseni, miten sitten sen haluat verbaalisesti lausua, perustu pelkästään pariin nettijuttuun tai videoon - meiltä löytyy kotoakin aika paljon ainutlaatuista materiaali, suurimmilta osin keskiaasialaisiin liittyen, ja tiedän mistä kennelistä/kenneleistä löytyy ja nimenomaan suomalaisista, ja keneltä harrastajalta löytyy myös. Jos vaikkapa keskiaasianpaimenkoira noin globaalisti kiinnostaa, kannattaa varmaan aloittaa noista venäläisistä ja itä-eurooppalaisista kasvattajista, joilta löytyy sitten kuvamateriaalia huomattavasti suuremmassa mittasuhteessa ja kirjallisuutta myös. Säätiöt esimerkiksi turkmenistanissa, kazakhstanissa, agfanistanissa ja uzbekistanissa esittelevät materiaaliansa myös mielellään, että käyvät kirjeenvaihtoa niin pitkälle kuin kielitaitoa löytyy ja osaavat ohjata oikeisiin tilaisuuksiin, jos rotu ja sen historia, että alkuperä enemmänkin kiinnostaa. Minua ainakin kiinnostaa oma rotuni ja olenpa siitä sen verran tietoakin pystynyt hankkimaan on suunnannut katsetta vähän muuallekin kuin pelkästää suomeen, että voin jopa jotain rodusta muualla maailmassa sanoakin. Toisekseen, keskiaasianpaimenkoiran historiasta löytyy aika paljon taistelua ja näitä taisteluja järjestetään edelleenkin ympäri maailman, jotta tästäkin asiasta väkisinkin on päässyt/ joutunut/ saanut tietoa ja asia kiinnostaa jo siksikin, että tämä toiminta on perusteltu merkittävänä osana jalostuksessa - tiedetään mikä koira on hyvä ja mikä huono. Ja mitä noihin vartiokoirien koulutukseen tulee - oikeasti, kaikilla ihmisillä ei ole edes lukutaitoa, muusta informaatiolähteistä puhumattakaan, jossa voitaisiin kertoa, että vartiokoiran saa aikaiseksi myös positiivisin keinoin, jos vaan koiralta perusluonteesta löytyy pidättyväisyys vieraita kohtaan. Paimenien koirat vartioivat ja suojelevat, että taistelevat, koska toinen vaihtoehto on kuolla kamppailussa susia ja karhuja vastaan. Portinvartijat taas vartioivat ja suojelevat ja taistelevat, koska ne ovat oppineet vihaamaan - pelkkä eristäminen ulkomaailmasta ei riitä, sillä saadaan aikaan ensisijaisesti rähisevä koira, joka taasen ei tarkoita sitä, että koira olisi jotenkin erityisen hyvä vartija.

Yksi esimerkki miten niitä koiria kohdellaan ja opetetaan muualla maailmassa
Siinä saa koira kuonolleen
Muutanetistä löytyvää materiaalia en esille laitakaan. Jokainen osaa etsiä haluamansa itsekin.

Niin ja zirppa, samoilla linjoilla siis ollaan.

No joo, nyt menee vähän sivuraiteille koko ketju. Noin johtajuusasioihin liittyen:

volkodav kirjoitti:

Kun koulutan omia koiriani, en voi käyttää minkäänlaisia pakotteita tai edes korottaa ääntäni - homma menee ihan plörinäksi.

Mmmikäs se ketju olikaan, jossa kerroit kuritusmielessä nappaavasi koiraa korvasta?

Näin joskus teen, mutta jos opetan koiraa vaikkapa seuraamaan, ei hommasta tule mitään, jos edes käytän hihnaa pakotteena. Koira jää taakse, eikä ota kontaktia.
Jos taas koira pureksii maton kulmaa, eikä se tottele kieltoa, vaikka kieltäisin useammankin kerran, otan niskasta tai korvasta, en revi, en nostele, en riepottele, en vääntele vaan otan kiinni ja toistan kiellon. Koira lopettaa joo, mutta lähtee livistämäänkin ja mulkoilee pitkään ja tarkastelee tilannetta. Eli ei se ensisijainen keino todellakaan ja toisekseen, itse käytän juuri tämän takia positiivisia keinoja.

^ Eli lyhyesti: käytät koulutuksessa myös fyysisiä pakotteita. Jotka selkeästikään ei koiralle sovi.

Niin ja muok, miks ihmeessä seuruussa pitäiskään käyttää pakotteita?

Harvempi kai se cavalieria koirataisteluissa käyttää, eiköhän ne koirat löydy tuolta pitbull ja stafforshire + mix puolelta.

No onko joku niin väittänyt? Mä kirjoitin että ja mistään koirasta ei saa taistelutahtoista vetoleikkejä leikkimällä, jollei koirassa sitä taistelutahtoa ole. Joten miten sä saat nyt tuon koskemaan pelkkiä koiratappeluissa käytettäviä koiria?

Ja kummassakaan noista linkittämistäsi viedoista ei käytetty periaatetta että koko naapurusto tulee pieksemään koirasta vartiokoiran. Eikä sun tarvi mulle seli seli selitellä kuinka hyvin sä tunnet oman rotusi. Vähän merkillistä on kuitenkin mielestäni se, että vaikka tietoa ja yhteyksiä löytyy kuinka niin silti pidät laumanvartijoita ihan sopivina kaupunkeihin, kunhan vaan sosiaalistaa tarpeeksi. Tämän varjolla onkin melko erikoista, että kukaan rotuaan kunniottava kasvattaja ei laumista kaupunkiin myy.
Ja oikeastaan yleistykset laumanvartijat, vinttikoirat, paimenkoirat ja metsästyskoirat saisi mun puolestani unohtaa kokonaan. Kun tuon yhden sanan sisään mahtuu niin monta erilaista toisistaan poikkeavaa rotua, joista on aivan turha lähteä tekemään yleistyksiä minkään suhteen.

Tulikin kaksi kertaa.

Ridgeback
Eikä minun tarvitse sinulle todistella. Tämä keskustelu ei kulje nyt sellaisilla raiteilla, jotta keskustelussa syntyisi jotain hedelmääkin.
Mitä tulee tuohon kaupunkiin myymiseen - kyllä myydään, heti rajan takana varmasti valtaväestö laumanvartijoista elää keskellä suurkaupunkeja kerrostaloissa. Suomessakin myydään, ei se siitä ole kiinni - ensisijaisesti ei, mutta tiedän liutan kasvattajia, joidenka koiria elää kerrostaloissa, menestyksekkäästi. Tiedän myös vähän surullisempia tarinoita.

Rez
Se oli esimerkki, jossain olen kertonut kuinka olen opettanut koirani seuraamaan, eikä siihen liity minkäänlaisia pakotteita.
Ensimmäisen itse hankkimani koirani kanssa, kauan sitten, yritin opettaa koiraa seuraamaan ohjaamalla sitä hihnalla, mutta tulos oli juurikin tuo mitä äsken sanoin - koira jäi taakse, eikä ottanut kontaktia. Eli se ei siis toiminut.
Ja kyllä, sellaisessa tilanteessa käytän tuollaista pakotetta, jos se tilanne sitä todella vaatii. Meillä luovutaan leluista, matoista, kengistä jne. pelkästä "hyi"-torusta ja jos se ei tepsi, tepsii viimeistään kun itse nousee seisomaan ja sanoo "hyi" uudelleen. Missä muussa yhteydessä koiraa niskasta kiinnipitelen, esimerkiksi jos koira tarvitsee siirtää vaikkapa autosta toiseen paikassa, jossa liikkuu muitakin ihmisiä - tällöin koira ei reagoi samoin, se ei pidä sitä minään.

Mutta eiköhän jatketa varsinaisesta aiheesta.

Suomessakin myydään, ei se siitä ole kiinni - ensisijaisesti ei, mutta tiedän liutan kasvattajia, joidenka koiria elää kerrostaloissa, menestyksekkäästi. Tiedän myös vähän surullisempia tarinoita.

Joo, niin myydään. Siksi mä kirjoitinkin että kukaan rotuaan kunnioittava kasvattaja ei niitä kaupunkeihin myy. Ja valitettavasti niitä surullisia tarinoita on enemmän kuin niitä onnellisia.
Ja tuosta että rajan takana suurin osa eläisi kaupungissa, tuosta olen kyllä hyvin eri mieltä. Venäjän on iso maa ja siellä on paljon koiria.

Ainakin mitä kasvattajat puhuvat, ne tunnetuimmat, jotka ovat sijouttuneet myös moskovan ulkopuolelle aina volgogradiin, ekaterinburgiin, novosibirskiin (josta meillä on ollut yksi koira) ja surguttiin asti, että suurinosa heidän koiristaan menee suojelu- ja vartiointikoiriksi kaupunkiin. Toki tiedän myös, että esimerkiksi kazakhstanin säätiölle on mennyt yksi koira eräästä kennelistä, josta meille tulee pentu todnäk 2012 ja 2013 vuoden vaiheetta tai 2013 alkuvuodesta, täysin työkäyttöön karja laumoja suojelemaan.
Onhan siellä samalla tavalla trokareita ja "harrastelijakasvattajia" kuin meillä suomessakin, jotta tuntematon lukumäärä näitä koiria on tuntemattomissa paikoissa.
Suomessa on mielestäni kolme tasokasta keskiaasianpaimenkoira kasvattajaa ja niiden kaikkien kolmen koiria löytyy myös kerrostaloista. Muuttuuhan elämäntilanteetkin ja koiria siirtyy tälläkin tavoin kaupunkiin.

Mitä omiin korviini on kuulunut, ainakin keskiaasialaisten hyökkäyksiä, ovat suurin osa tapahtuneet maaseudulla. Syy voisi olla, ettei koiria ole sosialistettu ja niiden vartiointi on siksi yliäyräiden.

Laitan nyt oman lusikkani tähän keskusteluun, vaikka ei koskekkaan itse aloituaihetta.

Minulla on laumis kerrostalossa. Ja aivan sama mitä muut sanoo,tämä nyt ikävä kyllä on se tilanne, ja tokihan muutan heti kun voin niin omakotitaloon, mutta elämä ei aina mene kuin unissa. En asu keskellä kaupunkia, vaan lähiössä ja talo tulee olemaan lähiöstä myös ei maalta.

Oma koirani on rodunomainen, rauhallinen, suvaitseva ja vahtiva. Kyseessä ei ole taloa terrorisoiva haukku, koska pennusta asti on ollut selvät sävelet. Mökillä taas koko reviiri on vahdissa.

TÄMÄ EI OLE KEHOITUS HANKKIA LAUMISTA KERROSTALOON!

Em. siksi että kaikille tämä koira ja sen tuomat haasteet eivät sovi, itse tiesin mitä hankin ja se muutti elämän rytmiä paljon ja siihen olin valmis ja näin olemme pärjänneet hyvin.

Kasvattaja on hyvä ja roduntunteva, eikä rahaa haluava, ja toivon ettei kukaan edes lähde häntä mustaanmaalamaan.

zirppa kirjoitti:

Em. siksi että kaikille tämä koira ja sen tuomat haasteet eivät sovi, itse tiesin mitä hankin ja se muutti elämän rytmiä paljon ja siihen olin valmis ja näin olemme pärjänneet hyvin.

Näinhän se on ja tätä olen useampaankin kertaan toitottanut. Kun tuntee rodun, sen ominaisuudet ja edellytykset, että ymmärtää koiran mukanaan tuomat rajoitukset ja sen, mistä joutuu mahdollisesti luopumaan, että on myös valmis kantamaan vastuun. Jokainen ihminen ei pysty laumanvartijaa pitämään kaupungissa, ei minkäänlaista, ei edes suomessa kaikkein kultivoituneinta pyreneittenkoiraa. Kaikilla ihmisillä ei ole siihen edellytyksiä, eikä tarvittavaa "selkärankaa". Yleisestikin vahtikoiran hankkiminen kaupunkiin tuo mukanaan omat rajoituksensa, tapansa ja elämäntyylinsä. Vahtikoira ei myöskään ole sama asia kuin suojelukoira.