Koirat.com

Niin ongelmahan on siinä, että koiria on nykyään aivan hirveät määrät, eikä suurin osa koiranomistajista ymmärrä holkäsen pöläystä koiran käyttäytymisestä. Sitä ymmärrystä saa lukemallakin, mutta kun kyse on elävistä eläimistä eikä koneista, vaatii se myös käytännön kokemusta. Jos sitä ei ole, ei todellakaan kannata alkaa soveltaa mitään Millan-metodeja, koska ne perustuvat nimenomaan koiran luonnollisen käyttäytymisen ymmärtämiseen.

Jos ei tiedä mitä on tekemässä ja miksi, kannattaa ehdottomasti pysyä pelkässä positiivisessa vahvistamisessa sekä hankkia sellainen koira, josta ei sillä tavalla saa tumpeloinkaan tehtyä vaarallista. Niin kauan kun näin tekee ja homma toimii, on se toki ihan ok. Silloin on vain hiukan noloa mennä arvostelemaan ammattilaisia, ensin kannattaa ottaa selvää mitä nämä tekevät ja miksi he toimivat niin kuin toimivat.

Itse olen hevosalan ammattilainen joten Millanin metodeissa tai "johtajuudessa" ei ole mitään ihmeellistä, hevosia on aina käsitelty samoilla periaatteilla. Ne ovat kuitenkin väärissä käsissä hiukan sitä pinkkiin villapaitaan puettua chihuahuaa vaarallisempia. Itse en niinkään puhu johtajuudesta koska ei meillä mitään susilaumaa täällä leikitä eikä muutenkaan päsmäröidä ketään, mutta kuri ja rajat on oltava. Niin lasten, koirien kuin hevostenkin täytyy voida meillä luottaa siihen, että me aikuiset osaamme tehdä kaikkien kannalta parhaat ratkaisut. Siihen riittää ihan johdonmukaisuus, kenenkään kohdalla ei tarvita kovia otteita saati väkivaltaa.

^ En ole varma tarkoititko nyt yleisesti vai mitä? Ei ammattilaisetkaan lähde tuohon tökkimis ja potkimis hommaan vaikka kuinka ymmärtää koiraa ja sen käytöstä sekä motiiveja. On toki niitäkin "ammattilaisia" jotka lyövät koiraa kun koira ei ota kontaktia koska heidän mukaan koiran pitää se tehdä okska ihminen käskee, no tästä voi olla montaa mieltä. Heittomerkit siksi koska jos on ammattilainen pitää osata se koira kouluttaa ilman väkivaltaa.

^juu, tarkoitin ihan yleisesti että jos omat tiedot ja ymmärrys ovat sillä tasolla, että puhuu vaikka Millanin metodeista "potkimisena, hakkaamisena, hapettamisena, väkivaltana" yms., ei tietenkään kannata yrittää niitä soveltaa, varmasti mennään metsään ja kovaa.

Itse en tiedä yhtään yleisesti tunnettua koirankouluttajaa joka enää käyttäisi koulutuksessa väkivaltaa, pienemmissä ympyröissä sellaisia toki varmasti vielä on, mikä on luonnollisesti ikävää. Toisaalta se on yleensä kuitenkin omistajan taitamattomuuden syytä, jos koira pitää viedä vaikka sitten sellaiselle kouluttajalle. Voi kun koiranpitoon vaadittaisiin edes alkeellisinta ymmärrystä sen eläimen käytöksestä, sekä oikeasta hoidosta mikä myös vaikuttaa käytökseen. Silloin ihmisillä olisi myös mahdollisuus arvioida niiden kouluttajien taitoja, jos ongelmia kuitenkin tulee, eikä kukaan veisi koiraansa turhaan hakattavaksi.

Täällä meillä päin on eräs seura johon tuo hakkaaminen kuuluu ihan osana koulutusta yleisesti, ikävä kyllä. Itse oletan tietäväni jotain koirista, niiden käyttäytymisestä, syistä ja koulutuksesta, silti pidä Millanin tapoja kyseenalaisina. Ei voi ehkä puhua rääkkäyksestä, mutta siltä kantilta että ongelman syy usein jää poistamatta, vaan poistetaan vain seuraus. Toki rangaistuksia vielä käytetään myös mutta niihin on yleensä sääntö että viidessä kerrassa pitää käytöksen vähentyä, tosin jos joku nyt menee ja potkasee oikeesti sitä koiraansa voi riittää yksi, tätä nyt en suosittele! Onhan Millani siinä oikeassa että rangaistus pitää tulla välittömästi ja kestää sen sekunnin, mutta noin muuten voi asiat hoitaa ilman rangaistusta. Tämä on mielipiteeni ja tokihan toivon että kukaan ei vain katso sitä ohjelmaa ja ala omaa koiraansa samoin käsittelemään juuri tuon koiran lukemisen kannalta, eli jos sitä ei osaa ei kannata tökkiä.

^Mutta kyllähän Millankin käsittelee myös sitä syytä miksi koira tekee niin kuin tekee.

Millani saattaa sanoa että tämä tekee näin koska...Mutta itse asialle se ei juurikaan tee mitään. esim: paimennusviettinen koira jahtaa lapsia? Millani suhahtelee, tökkii ja muuta, että koira lopettaa juoksemisen. Kyllä se lopettikin, mutta miksi? Ei vietille mitään tehty, ei vietti lähde pois tökkimällä, sen saa piiloon kun koira ei uskalla lähteä jahtamaan. Mutta jos itse syytä olisi hoidettu niin vietti olisi suunnattu toisaalle ja annettu koiralle korvaava toiminto, näin olisi hoidettu sekä syy että seuraus.

Kyllähän se selittää ohjelmassa, ja joihinkin auttaa se liikunnan lisääminen, mikä on aina hyvä juttu, mutta monesti se estää vain seurauksen. Toisaaltaan kuinka luotettava on keino jolla hoidetaan vain yksi osa ongelmasta eikä koko ongelmaa? Jos ollaan todella vakuuttavai niin kyllähän se koira ikuisesti pelkää eikä tee mitään, mutta joskus kun ei ollakkaan niin se räjähtää. Kyllä tuolla tyylillä saa varmasti joitain ongelmia kokonaankin pois. Oppiihan koira ettei kannatta kun tulee mono kylkeen. Mutta jos lähdetään kouluttamaan positiivisesti silloin mukaan tulee fyysiset ja neurologiset muutokset jotka auttavat ja varmistavat tuloksen pysyvyyden. Näitä ei juurikaan tula jos käytetään fyysisiä rangaistuksia. Oikein pahojen ja moni ongelmaisten tapausten kanssa voidaan käyttää molempia mutta ei rangaistus ole silti fyysinen.

En viitsi noista Millanin tekniikoista enempää turista ja mitä mieltä niistä olen, mutta oletteko koskaan huomanneet, että hän ei koskaan sano omistajille, että teillä taitaa olla koira, joka ei teille sovi ja, että te omistajat olette käyttäytyneet vastuuttomasti, ettekä ole olleet valmiita tämäntapaisen koiran hankintaan jne? Victoria useinkin käy omistajien kanssa läpi perusasioita ja keskustelee omistajien kanssa missä on mennyt vikaan ja miksi, jopa kertoo tosiasian vaarallisten tapausten kohdalla, että voi olla, ettei koiraa pystytä enää muokkaamaan ja siitä olisi syytä luopua, joko lopettaa tai antaa se sellaiseen perheeseen, jossa sen tarpeisiin voidaan vastata.
Tämä on mielestäni erittäin tärkeää, että keskustellaan asiasta ja nostetaan kissa pöydälle. Asenne "mikä tahansa koira voidaan kuntouttaa", ei ole realistinen. Ja vaikka kouluttaja saisikin koiran käytöksen muuttumaan, palautuuko se mahdollisesti ennalleen jonkun ajan päästä. Näistä asioista pitäisi keskustella niiden oikeilla nimillä.
Minulta on toisinaan pyydetty apua koiran kouluttamiseen ja naapurit, että tutut tulleet ovelta kysymään, että hei kuule, voitko tulla vähän neuvomaan mitä pitäisi tehdä. Itse ainakin olen silloin kysynyt heti "mikäs mustia vaivaa?" ja keskusteltu yleensäkin koiran pitoon ja kouluttamiseen liittyvistä asioista. Keskustelun aikana moni tajuaa itsekin missä on mennyt vikaan ja tulee ahaa-elämys "aivan, tässähän me ollaan töppäilty, pitääkin alkaa toimia eri tavalla".
Jos vaikeassa tilanteessa antaa vain eväät ongelman hallitsemiseen, ei tulos ole kovin kauaskantoinen. Vaikka ongelma saataisiinkin hallintaan tai poistettua, sen seuraus on ja pysyy. Jos se johtuu ohjaajan käytöksestä tai mahdollisista muista puutteista, koira saa jo koulutuksessa hyvin ristiriitaisia viestejä ja lopulta on ihan sekaisin, että mitäs minulta nyt oikein halutaankaan. Ongelma voi jopa pahentua.

Erityisen kyseenalaista on mielestäni fyysinen tapa kouluttaa. Sillä saadaan todennäköisimmin nopeasti ongelma hallintaan, joka on kaikkien tavoite, mutta entäs ongelman muut osiot. Ja vaikka ongelma olisi syineen ja seurauksineenkin saatu poistettua, ei kaikki vaiva palvele mitään tarkoitusta, jos omistaja ja koira eivät tarpeidensa puolesta kohtaa, eikä omistaja ymmärrä koirastaan tipan tippaa. Kaikki koirat eivät sovi kaikille. Jos tahtoon itselleen sylissä viihtyvän rauhallisen seurakoiran, ei metsästysterrieri ole oikea valinta, vaikka se muutoin sylissä viihtyvältä seurakoiralta näyttäisikin. Jos taas tahtoon leppoisan reggae koiran, jonka vie viedä rannalle tai ravintolan terassille mukanaan, ei valtava laumanvartija ole oikea valinta, vaikka se leppoisa ja patalaiska onkin. Jos ei jaksa lenkkeillä kilometrisotalla päivittäin, ei vinttikoira ole oikea valinta, vaikka koira muuten miellyttäisikin. Tämä pitäisi tuoda myös tv:ssä esitettävissä koulutusohjelmissa julki. Tässä on usein jo ensimmäinen syy miksi asiat ovat menneet miten ovat menneet. Jos omistaja ei tunne rotuaan ja tiedä sen henkilökohtaisia tarpeita, on aika vaikea omistajankin yrittää muuttaa tilannetta yhtään paremmaksi. Myöskän suoraan ongelmaan puuttuminen ei mielestäni ole se paras tapa puuttua ongelmaan, lähdetään vähän kuin soitellen sotaan, ei tiedetä mitä on vastassa ja miksi. Ensin hyvä pohjatyö ja mahdollisesti kaikki pitää aloittaa ihan alusta, kuten yleensä käy. Kun kaikki asiat lähdetään rakentamaan aivan uudelle pohjalle, voidaan muokata koko koulutusmatkaa haluamaksi, kun vaihtoehtoisesti puututtaisiin suoraan ongelmiin kohta kohdalta sen enempää tietämättä mikä on yleensäkin mennyt vikaan ja miksi koira nyt näin käyttäytyy. Paras ja halvin vaihtoehto on rakentaa kokonaan uusi kesämökki, kun alkaa kunnostaa vanhaa ja lahoa - ensin tehdään remppaa sisällä, vuoden päästä ulkona, kun seinät kestää huomataan, että katto tulee niskaan - sitten korjataan kattorakenteet ja tämän jälkeen huomataan, että pellit ovat täynnä reikiä - asennetaan uudet pellit, kun huomataan, että ei jumalautsi, seinät ovat alkaneet lahoamaan, kun kivijalka on painunut ja kosteus päässyt ulkovuorauksiin - korjataan taas seinät läpeensä, joudutaan korjaamaan lattia ja tämän jälkeen vielä perustuksetkin - sitten todetaan, että kosteus on noussut jo kattoon ja korjataan katto uudestaan, sitten muistetaan, että etupihalta löytyy myös terassi, joka pitää laittaa kokonaan uuteen uskoon. Tämähän on ikuisuusprojekti, viisainta on purkaa koko hökkeli pois ja rakentaa uusi. Sama pätee mielestäni koiran kouluttamiseen. Jos kaikki on jo mennyt pieleen, viisainta on aloittaa uusin opein alusta. Millanin tapauksessa tätä pohjatyötä ei tehdä ja syntyy remontti, jossa korjataan ensin seinät, sitten katto, sitten lattia, sitten uudestaan seinät ja katto, sitten perusteet ja sitten terassi ja taas uudelleen.

Millani saattaa sanoa että tämä tekee näin koska...Mutta itse asialle se ei juurikaan tee mitään. esim: paimennusviettinen koira jahtaa lapsia? Millani suhahtelee, tökkii ja muuta, että koira lopettaa juoksemisen. Kyllä se lopettikin, mutta miksi? Ei vietille mitään tehty, ei vietti lähde pois tökkimällä, sen saa piiloon kun koira ei uskalla lähteä jahtamaan. Mutta jos itse syytä olisi hoidettu niin vietti olisi suunnattu toisaalle ja annettu koiralle korvaava toiminto, näin olisi hoidettu sekä syy että seuraus.

Mä en myöskään volkodavin tavoin jaksa enää enempää ottaa kantaa Millaniin tai hänen menetelmiinsä, mutta sitä vaan, että miksi joka toiminnolle pitäisi olla jokin korvaava toiminta?
Tolla mun nartulla on todella suuri saalisvietti ja se mielellään ajaisi takaa ihan kaikkea mikä liikkuu, esim. juurikin juoksevia lapsia, polkupyöriä jne. Se ei vaan niin saa tehdä. Eikä sille ole annettu näissä tilanteissa mitään korvaavaa toimintoa, sen on vaan käyttäydyttävä nätisti, jotta sen kanssa voisi tässä yhteiskunnassa elää.
Saalisviettiään se saa sitten purkaa ihan muualla ja muissa kuvioissa, mutta lasten takaa-ajaminen on meillä sellainen toiminto josta ei neuvotella, tässä kohtaa vaadin koiralta sitä tottelevaisuutta ja itseltä koiran hallintaa.

Tarkkoitin ettö koiran pitää saada purkaa se jotenkin. Niin kuin sanoit teillä se puretaan muualla, ja tätä tarkoitin ei kaikkiin pakosti laiteta ´juuri siihen hetkeen korvaava toimintoa, mutta annetaan purkaa vietti sallitusti muualla tai muilla tavoin.

^Oukki doukki.

Mitäs mieltä olette että kuuluuko ihmisen aina olla koiran laumanjohtaja? Jos omistajaa ei haittaa paapoa pikku vauvaansa. Ainakin ystäväni perhekoira "manipuloi" perhettä miten haluaa, ronkkuu, vinkuu, haukkuu.. ja sitä palkitaan siitä. Ronkkuu -> annetaan ruokaa. Vinkuu-> aletaan paijata ja pusutella. Eniten minua ällistyttää tilanteessa se että perhettä ei tunnu tilanne haittaavan.

Itse olen suuri koirakuiskaaja fani ja siitä olen sitten saanut sen käsityksen että koira ei ole "onnellinen" jos sillä ei ole kunnon johtajaa? Kärsiikö koira siis? Mielipiteitä ?

Meneekö ot ?

Siis mun mielestä ihmisen pitää olla autoriteetti koiralle, ihan niinkuin pienelle lapsellekin. Johtajuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse en varsinaisesti ihannoi mitään johtajuutta selkeesti. Aika pitkälle pääsee ilman sitä johtajuuden esille tuomistakin ja korostamista ihan perussäännöillä. Mulla on aina ollut se periaate, että koira ei kerjäämällä ja pyytämällä saa mitään. Vaan minä päätän milloin se saa. TIetyllä tavallahan tuo on just sitä johtajuutta. Mutta siis haluan vaan ite kertoa että en mitenkään erityisesti korosta sitä, esim ruoka-ajoissa, ainahan suositellaan että lauman johtaja syö itse ensin, no mä en sitä tee. Ei ole tarvetta. Mä myös saatan kulkea ovista koiran jälkeen, en ole kokenut tarvetta panostaa siihen että koira kulkee aina ensin. Jos on ongelmia koiran kanssa niin tollaisetkin pienet asiat tietysti palauttaa ehkä koiran ruotuun ja muistuttaa sitä siitä kuka määrää, mutta tasapainoisen koiran kanssa ei mun mielestä oo tarvetta tuoda esille erikseen mitään johtajuutta.
Tiedän koiria joille esim. jääkausi on tuonut vaan hyvää käytökseen, mutta niillä onkin ollut ongelmia siellä perheessä. Mun ei ole ikinä tarvinnut korostaa sitä että minä määrään. Jos ei kertalaakista mene perille niin sit sanon toisen kerran ja yleensä tehoaa. Meillä on riittänyt ihan perus säännöt ja käytöstavat ja koira ei kyllä mitenkään ole yrittänyt hyppiä silmille tai ottaa "johtajan" paikkaa.

Zirppa kirjoitti:

Mutta itse asialle se ei juurikaan tee mitään. esim: paimennusviettinen koira jahtaa lapsia? Millani suhahtelee, tökkii ja muuta, että koira lopettaa juoksemisen. Kyllä se lopettikin, mutta miksi? Ei vietille mitään tehty, ei vietti lähde pois tökkimällä, sen saa piiloon kun koira ei uskalla lähteä jahtamaan. Mutta jos itse syytä olisi hoidettu niin vietti olisi suunnattu toisaalle ja annettu koiralle korvaava toiminto, näin olisi hoidettu sekä syy että seuraus.

Mutta pakkohan sille koiralle on myös opettaa ettei lapsia jahdata, eikä se mun mielestä korjaudu pelkän korvaavan toiminnan avulla. Kyllähän se Cesar painottaa että liikunta on tärkein kaikista, niinkun minunkin mielestä. Omankin koiran kohdalla huomaa sen jos on jääny tekemiset vähemmälle alkaa temppuilu.

Ridgeback kirjoitti:

Tolla mun nartulla on todella suuri saalisvietti ja se mielellään ajaisi takaa ihan kaikkea mikä liikkuu, esim. juurikin juoksevia lapsia, polkupyöriä jne. Se ei vaan niin saa tehdä. Eikä sille ole annettu näissä tilanteissa mitään korvaavaa toimintoa, sen on vaan käyttäydyttävä nätisti, jotta sen kanssa voisi tässä yhteiskunnassa elää.
Saalisviettiään se saa sitten purkaa ihan muualla ja muissa kuvioissa, mutta lasten takaa-ajaminen on meillä sellainen toiminto josta ei neuvotella, tässä kohtaa vaadin koiralta sitä tottelevaisuutta ja itseltä koiran hallintaa.

Sama täällä. Tosin vietti ei niin kova ole, mutta kuitenkin.

Birdie kirjoitti:

Mitäs mieltä olette että kuuluuko ihmisen aina olla koiran laumanjohtaja? Jos omistajaa ei haittaa paapoa pikku vauvaansa. Ainakin ystäväni perhekoira "manipuloi" perhettä miten haluaa, ronkkuu, vinkuu, haukkuu.. ja sitä palkitaan siitä. Ronkkuu -> annetaan ruokaa. Vinkuu-> aletaan paijata ja pusutella. Eniten minua ällistyttää tilanteessa se että perhettä ei tunnu tilanne haittaavan.

Itse olen suuri koirakuiskaaja fani ja siitä olen sitten saanut sen käsityksen että koira ei ole "onnellinen" jos sillä ei ole kunnon johtajaa? Kärsiikö koira siis? Mielipiteitä ?

Meneekö ot ?

Ihan yhtä paljon tai vähän se koira pomottaa omistajiaan silloin jos sitä palkitaan ronkkumisen sijaan ruualla silloin kun se istuu, aletaan paijaamaan kun se menee makaamaan omalle paikalleen sen sijaan että paijataan kun kun se vinkuu jne. Koira ei kummassakaan tapauksessa dominoi sen enempää tai vähempää, vaan se nyt vain on omistajan omien päätösten seurausta, että millaisista käytöksistä he koiraa palkitsevat eli mitä käytöstä he haluavat koiralta lisää. Kumpikaan koira ei kärsi sen enempää tai vähempää.

Eri asia on sitten taas silloin, jos koiraa kohtaa ollaan epäjohdonmukaisia eli välillä vinkumisesta palkitaan paijauksella ja välillä taas kun pinna on kireällä niin koiralle huudetaan. Ihan tutkimustenkin mukaan koirat ovat vähemmän stressaantuneita, jos niiden omistajat kohtelevat johdonmukaisesti ja niillä on johdonmukaset säännöt. Se mitä ne säännöt ja halutut toimintatavat missäkin perheessä ovat, eivät sinänsä merkitse, jos vain omistajakin on tyytyväinen siihen kuinka hänen koiransa käyttäytyy.

^^ Tietystikkään koira ei saa lapsia jahdata, mutta se voidaan opettaa koiralle monilla muillakin tavoilla kuin tökkimällä yms.

Monesti ihmiset valitsee sen helpoimman tien, eli rangaistuksen. Helpoimman ei nyt tarkoita että positiivinen olisi vaikeeta, monesti vedotaan kiireeseen tai ei koira palkkaudu nakista.

Varmaa on että jokainen koira palkkautuu jotenkin, voi olla että sitä joutuu selvittelemään, mutta itse pidän tätä asiaa parempana kuin rangaistusta, ja kukkahattuilu eli siis pehmeät metodit eivät tarkoita etteikö koirilla olisi sääntöjä ja rajoja, tokiha niitä on ja jos sjollain ei ole on se vain tyhmyyttä eikä kukkahattuilua!

Itse en voi käsittää että sanotaan ettei ole aikaa kouluttaa koiraa positiivisesti kun on lapset ja työ ja ties mitä, itse olen sitä mieltä että silloin sen koiran hankinnan voi jättää väliin. on ihmisen tehtävä kertoa koiralle mitä se voi tehdä ja mitä ei. Ei yksikään koira suoraan tiedä eikä lue ajatuksia ja puhettakaan se ei ymmärrä, joten siinä vaiheessa jokainen tekee itse valinnan että rankaseeko koiraa väärästä jolloin voi kestää ennenkuin se koira tajuaa mitä halutaan ja vai vahvistetaanko oikeaa toiminto jolloin koira tarjoaa sitä enemmän palkan vuoksi ja näin väärä toiminot vähenee.

Tokihan rangaistuksen toimivat joskus, niinkuin tuolla aiemmin sanoin, mtta pahemmassa tapauksessa koira puolustautuu(joillekin ok) saattaa pelkoehdollistua ja tässä pahana vielä se että pelkoehdollistuminen leviää ja koirien tarjoamat toiminnot vähenevät ja koirasta voi tulla stressaantunut, arka ja pelokas. Nämä ovat siis pahimmassa tapauksessa, jokainen ottaa sen riskin joka kerta kun koiraansa rankaisee, ja ei näitä välttämättä tule, mutta jokaisella rodulla ja yksilöllä on jokin raja, toisilla se vain on aika korkea.

volkodav kirjoitti:

En viitsi noista Millanin tekniikoista enempää turista ja mitä mieltä niistä olen, mutta oletteko koskaan huomanneet, että hän ei koskaan sano omistajille, että teillä taitaa olla koira, joka ei teille sovi ja, että te omistajat olette käyttäytyneet vastuuttomasti, ettekä ole olleet valmiita tämäntapaisen koiran hankintaan jne? Victoria useinkin käy omistajien kanssa läpi perusasioita ja keskustelee omistajien kanssa missä on mennyt vikaan ja miksi, jopa kertoo tosiasian vaarallisten tapausten kohdalla, että voi olla, ettei koiraa pystytä enää muokkaamaan ja siitä olisi syytä luopua, joko lopettaa tai antaa se sellaiseen perheeseen, jossa sen tarpeisiin voidaan vastata.

Olen nähnyt jakson missä millan sanoi ettei tämä koira sovi teille ja tarjosi omasta laumastaan helpompaa tilalle.

Liittyen tähänkin keskusteluun professori John Bradshawin tutkimustulos koirista: "They don't want to control people, they want to control their own lives. It is what we are all aiming for – to keep control of our own lives. It is a fundamental biological urge."
The Guardian

Satu_Vili kirjoitti:

Mä en nyt äkkiseltään löytänyt vastaavaa ketjua. Joku sen mulle varmaan linkittää,jos sellainen jo löytyy.
Meillä siis tuo seropi (mittelspitz/kleinspitz/perhoskoira) on nyt 8kk ja sillä on nykyisin kaverina reilu 1v mittelspitzuros. Mä en koe ongelmaksi tuon vanhemman käytöstä,mutta tuo nuorempi herra...
Suurin ongelma on nyt se,että jos jotain ihmisille kuuluvaa tavaraa on sen ulottuvilla,se varastaa sen. Ruokaa ei varasta.tavaroita vain. Kun sen yrittää siltä ottaa pois, se ei sitä suostu antamaan. Väkisin kun sen suusta ottaa pois,se ärisee,irvistelee ja näyttää hampaita. Esim. tyhjän ruokakupin, "hylätyn", puoliksi syödyn luun yms. saa ottaa pois, ilman ongelmaa. Mutta jos se ehtii suuhunsa saada jotain,joka sieltä pitäisi pois saada,niin auta armias... Me ollaan miehen kanssa nyt vähän molemmat ymmällään tuon kanssa,että mitä sen kanssa pitäisi tehdä?
Muita, lievempiä, ongelmaksi koettuja asioita on se,kun itse tulet kotiin ja lasket koirat portin takaa pois, ne tulevat hyppimään vasten. Vieraita jos tulee,niin tuo nuorempi ei osaa rauhoittua ollenkaan. Viimeeksi kun meillä oli vieraita,meni 4h,ennen kuin tuo herra rauhoittui ja silloinkin jos joku liikahti, se meni heti kerjäämään huomiota. Se on ihan sama,miten paljon sitä siitä kieltää,kun se ei tehoa kuin ehkä sen hetken. Jos vieraita ei ole,se osaa rauhoittua suhteellisen hyvin. Saattaa tulla esim. sohvalle viereen makoilemaan tai makoilee lattialla. Välillä sitten leikkii joko vanhemman kanssa tai sitten yksin. Ihmisen kanssa toisinaan.
Lenkeillessä nuo vetää kuin höyryjunat. Nuorempi siinäkin pahempi. Jonkinlaisen vedonestojutun hankkimista on mietitty. Hihnasta nykäisy ei tehoa. Nuoremmalla käytössä leveä klipsipanta,vanhemmalla puolikuristava ketjupanta ja normaalit hihnat,ei siis fleksejä.
Jos sillä on jotain merkitystä,nuo saavat kumpikin tulla sänkyyn ja sohvalle. Olikohan virhe koskaan laskea niitä sinne...
Nuorempi myös haukkuu rappukäytävästä kuuluvia ääniä (asutaan kerrostalossa). Sille on hommattu haukunestopanta ja se jonkin verran auttaa. Herra on kovapäinen kuin mikä,joten vaatii paljon paljon toistoja,että menee esim. kiellot jakeluun.
Jääkauden pitoa on tuon nuoremman kanssa on harkittu,mutta jotenkin sen kuulostaa niin raa´alta ja jostain luin,ettei sitä alle vuoden ikäiselle saa edes pitää. Miten se kahden koiran taloudessa edes onnistuisi? Mä olen myös yksikseni miettinyt sitä,olisiko ongelmakoirakouluttaja tarpeellinen? Hoitaako ne tämmöisiä "pikkuongelmia", vai nauretaanko meille vain? Ja mitähä sellainen mahtaa maksaa?
Vanhempi on melkein kuin "ihmisenmieli",lukuunottamatta tuota hihnassa vetämistä. Mutta se onkin sijoituskoira ja tuli meille vasta noin 1kk sitten. Sille saa kaikki hoitotoimenpiteetkin tehdä ihan mukisematta. Kasvattaja,jonka kautta tuo meille tuli, sanoi että se on pehmeä luonteeltaan,joten sille riittää,pääsääntöisesti,hyvin vähäinen sanominen. Yleensä sanallinen kielto riittää. Pääsääntöisesti jo niskasta kiinniottaminen on tuolle jo melkein liikaa,mutta sitäkin on muutaman kerran tehty,jos sana ei ole mennyt perille. Mutta ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormin,toisin kuin tuon nuoremman kanssa.
Ehkä vähän sekavaa tekstiä. Toivottavasti tuosta saa jotain selkoa...

Siirsin tämän toisaalta koska oli otsikoitu johtajuusongelmaksi. Mä kokisin itse ehkä enemminkin sekalaisiksi koulutusongelmiksi, mutta jos omistaja haluaa käsitellä tätä johtajuuden kautta niin jatketaan täällä :)

Mä en nyt sitä oikein muuksikaan osannut luokitella... Netistä kun jotain lueskelin,niin musta tuo viittaa aika vahvasti siihen,ettei tuo nuorempi herra varsinkaan kunnioita meitä ihmisiä paljonkaan. Johtuu se sitten johtajuudesta tai jostain muusta,niin joku viisaampi voi varmaan kertoa, mitä noiden kanssa pitäisi tehdä?
Mietittiin miehen kanssa,että perushuomioimattomuutta voisi kokeilla. Mutta neuvoja otetaan vastaan...

Muutama kysymys:
1) Miten koiralle on opetettu tavaroista luopuminen?
2) Miten reagoitte vasten hyppimiseen?
3) Entä miten koiraa on opetettu olemaan vieraiden seurassa? Mitä teette kun se on liian villi vieraiden läsnä ollessa?
4) Miten reagoitte vetämiseen lenkillä? Miten koiralle on koitettu opettaa että se ei saisi vetää?
5) Entäs se haukkuminen? Mitä muuta olette kokeilleet kuin haukkupantaa?
6) Minkä ikäinen koira on? Millaista elämää se viettää muuten? (aktivointi, lenkit, yksinolo?)