Koirat.com

Täällä asustaapi 1 v 8kk ikäinen leikattu shelttipoika. Lenkillä kävelee nätisti hihna löysällä, mutta auta armias kun tullaan lähelle junarataa... Koira menee kauhun valtaan ja alkaa ihan hillitön vetäminen! Joskus kun sattuu vielä itse juna tulemaan samaan aikaan, niin koira yrittää karata joka suuntaan häntä koipien välissä ja vinkuu ihan hulluna.

Makupalat ja lelut eivät auta. Koira tietää kaikki mahdolliset reitit junaradan lähelle --> hirmuinen vetäminen poispäin ja/tai jarrut päälle. Nyt kun muistelee, niin ihan pieneä taisi poika ensimmäistä kertaa junaa säikähtää. Ollaan yritetty totuttaa ja tolkuttaa, että "ei mitään hätää" mutta mikään ei tunnu auttavan. Ollaanko me taluttajat tehty jotain väärin? Tietäisikö kukaan, mikä tähän voisi auttaa? Olisiko mitään "kikkoja" joilla tämän saisi loppumaan?

Ihan ensimmäiseksi voisi kysyä miten tuo "ei mitään hätää" tulee teidän suusta? Tuleeko se kovin itse hätääntyneenä ja koitatteko tyynnytellä ja rauhoitella, vai sanotko iloisesti "ei tässä mitään, kato mikä tuolla"? Omalla mielellännehän on tosi suuri vaikutus, jos ajattelet itse jo junarataa lähestyessä että "voi ei, junarata, kohta koira sekoaa" niin koira sekoaa lähes varmasti.
Eli ihan itse olette järkyttävän rauhallisia, jopa liioitellun, olette kuin ei mitään tapahtuisi. En itse ehkä reagoisi mitenkään hätääntyvään koiraan.
Voisi aloittaa niin että heti kun stoppi tulee, pysytte siinä niin kauan kunnes koira rauhoittuu (aikaa voi mennä, mutta useimmat lopulta rauhoittuu) ja nami/lelu (ne myös kiinnostavat rauhallisessa tilassa). Sitten taas askel eteenpäin jne.
Toivottavasti jokin apu löytyy :)

Yleensä yritetään rauhoitella ja kehua koiraa kun juna on mennyt. Mutta pitää kyllä tunnustaa että radan lähestyessä mielessä on se "voi ei, taasko se vetäminen alkaa". En olekaan ehkä itse tajunnut, kuinka paljon se oma tunne välittyy koiraan. Pitääkin kokeilla miten se oma liioiteltu rauhallisuus vaikuttaa hihnan toiseen päähän. Mites sitten kun juna on mennyt tai kun ollaan kävelty radan ohi? Poika nääs vetää tapahtuneen jälkeenkin vaikka kuinka kauan henki pihisten :/ Ja pitäisikö koiraa totuttaa junaan olemalla mahdollisimman useasti junan lähettyvillä vai kiusaako sillä tavalla koiraa ihan turhaan?

Eikun aloittaisin ihan siitä että ennenkuin edes siellä junan lähellä ollaan, niin junien lähelle vievällä tiellä alkaisi se rauhoitus ja siedätys. Sanoistasi saa sen kuvan että koira hätääntyy jo ennenkuin edes näkee junaa. Niin se pysähdys ja paikallaan olo voisi alkaa jo siinä, sitten kun siinä kohtaa ollaan rauhoituttu niin hieman eteenpäin. Ei heti junien lähelle jos pelko on suuri ja takana säikähdys pentuna. Pikkuhiljaa ja itse vain rauhallisena.
Jos panta kuristaa paljon niin hanki valjaat, se voi rauhassa poukkoilla niiden kanssa kunnes rauhoittuu, ei karkaa eikä vedä itseään henkihieveriin. (:

Selvä :) Kiitos paljon avusta! Nyt kohta lähdetäänkin ulos niin kokeillaan sitten tuota. Voin vaikka myöhemmin kertoa miten harjoittelu edistyy ;)

Meillä oli Rockyn ollessa nuorempi samankaltainen ongelma lähellä olevan pikatien kanssa (asumme maalla, muut lähellä olevat tiet todella hiljaisia). Rocky alkoi vetämään aina pikatielle ihan hulluna autojen kiitäessä siitä ohi ja varsinkin rekat ja kuorma-autot olivat pojan mielestä aivan kamalia. Me harjoittelimme tätä niin, että menimme aina joka kerralla vähän lähemmäs pikatietä niin, että seisoin itse rauhassa koira löysällä hihnalla ja kun koira räyhäsi/veti, en reagoinut mitenkään, pysyin vain paikallani (rauhoittelin vain kerran, etten kulosta hätääntyneeltä) ja kun koira katsoi erityisemmin reagoimatta ohi ajavia autoja, kehuin (ja tarjosin namia palkaksi). Aina kun lähestyimme pikatietä, menimme tosiaan taas vähän lähemmäksi ja useiden ketojen jälkeen, kun olimme joutuneet ottamaan takapakkiakin, pystyimme olemaan koirani kanssa aivan pikatien reunassa niin, että koira katseli rauhallisena ohi ajavia autoja. Mutta joo, vähän OT, mutta mielestäni samankaltainen ongelma oli kyseessä, joten siksi jaoin tämän kokemuksen.

Jos koira selkeästi hätääntyy junasta niin se teidän rauhoittelunne luultavasti vain vahvistaa sen mielikuvaa siitä että tilanteessa on jotain outoa. Aloittaisin siitä että ei mennä enää niin lähelle junarataa että se ahdistaa koiraa. Pidetään etäisyyttä rataan ja palkataan koiraa siellä missä sitä ei vielä ahdista. Puhutaan reippaasti eikä mennä koiran hätään mukaan. Pikkuhiljaa siirrytään lähemmäs ja lähemmäs mutta ei koskaan niin lähelle että koira ehtii hätääntyä.

Tuo Tigrun ohje on paras. Totuttelua siis ilman koiran hätääntymistä. Koiran pelko moninkertaistuu jos alkaa totutella sitä pakolla. Aikaa menee, mutta muuta tietä ei ole.

Rauhoittelu voi pahentaaa tilannetta.Koira luulee, että on jotain tosi vaarallista. Palkitseminen on myös kimuranttia. Vahingossa sitä palkitsee koiran pelokkuutta ja siten vahvistaa sitä.

Aarghh, meillä on täällä niin paljon noita junaratoja lenkin varrella, että aika mahdottomalta tuntuu tuo pikkuhiljaa niitä lähestyminen :( Tai sitten pitää vaan kiertää ihan pieniä korttelilenkkejä pelkästään, mutta tuntuu että koira tulisi hulluksi niin vähästä kävelystä...

Eikö ole mahdollisuutta lähteä ihan toiseen suuntaan?

Ja jos se pelko on tosiaan tuollainen niin kyllä musta se korttelin kiertäminen vaikka sataan kertaan kerralla on parempi kuin viedä koira liian lähelle pelottavaa kohdetta kerta toisensa jälkeen jolloin pelko pääsee mahdollisesti vahvistumaan.

Ne junaradat oikeastaan "ympäröi" tätä meidän asutusaluetta. Mutta kyllä me nyt koitetaan sitä, että kierretään ne mahdollisimman kaukaa. En missään nimessä halua aiheuttaa koiralle suurempaa pelkoa niistä junista. Yritetään totuttaa ja katsotaan miten se lähtee sujumaan ;)

Kerrothan tännekin miten sujuu? Tsemppiä harjoituksiin!

Noniin, nyt ollaan parin kuukauden ajan kävelty ihan näitä korttelilenkkejä ja pyritty kiertämään junaradat mahdollisimman kaukaa. Nyt sitten eilen lenkillä päätin kävellä koiran kanssa vähän lähempänä junarataa ja kokeilla miten se sujuu. Kun sitten tultiin lähemmäs, koira huomasi heti mistä on kyse ja sama hätäileminen alkoi. Vaikka käveltiin vain ihan vähän lähempänä kuin ennen, palattiin taas samaan tilaanteeseen kuin alussa. En yhtään arvannut että pelko on niin suuri ja totuttaminen niin vaikeaa No mutta, harjoitusta harjoituksen perään...

hmm menitkö heti lenkin alusta siitä lähemmäs junarataa? eiku tuli vaan mieleen ett jos kuluttaisit kunnolla koiran energian ja sitten veisit sinne lähemmäs..