Koirat.com

Sakemanni, ropleema, vähän huolestuttaa...

Öbaut vuosi ja 3kk kohdalla alkoi näkyä jo odotetut juoksut, tai siis punasia pisteitä siinä valkosella olkkarin matolla. Noh, koirapuistossa käynti paussille ja vähän tarkempi syyni leikkikavereitten suhteen lenkeillä.
Kaikki meni aikas normaalisti ja leikitkin kävi yhteen tuttujen koirien kanssa ottaen huomioon pienet "mood swingit"

Juoksujen jälkeen käytös muuttui huomattavasti. Leikit ei koirapuistossa enää maistu, mutta hirveä innostus on silti sinne lähtöön. Puistossa tosin vaan äristään muille, juostaan äristen muitten keskelle jos joillain hauskaa on ja vasta koko possen lähtiessä liikkeelle leijutaan vähän samaan suuntaan. Muuten pysyttelee enempi minun vierellä ja antaa lähtöpassit tai yrittää alistaa pienempiään tai nuorempiaan leikkimisen sijaan.
Vihainen ei ole, mutta siihen suuntaan tuntuu olevan menossa.

Tutun koirakaverin luona käynti oli myös outoa, kaverin leluja vaan omi ja suorastaan epätoivoisesti yritti olla leikkimättä kun saman ikäinen kaveri pyörii ympärillä täysi ADHD-kohtaus päällä kuten tavallista.

Toisten koirien ja erikoisten ihmisten luo mennään selkäkarvat pystyssä ja koirille äristään siinä missä ennen alkoi hauskanpito tai leikkisä tassulla iskeminen.

Mistä voi moinen käytös tai sen nopea muutos johtua? Käytökseen ei tunnu tehoavan kielto tai edes niskavilloista-kiinni-ja-tonttiin-metodi, jopa minulle muristaan ja näytetään hampaita.

swatti kirjoitti:

Sakemanni, ropleema, vähän huolestuttaa...

Öbaut vuosi ja 3kk kohdalla alkoi näkyä jo odotetut juoksut, tai siis punasia pisteitä siinä valkosella olkkarin matolla. Noh, koirapuistossa käynti paussille ja vähän tarkempi syyni leikkikavereitten suhteen lenkeillä.
Kaikki meni aikas normaalisti ja leikitkin kävi yhteen tuttujen koirien kanssa ottaen huomioon pienet "mood swingit"

Juoksujen jälkeen käytös muuttui huomattavasti. Leikit ei koirapuistossa enää maistu, mutta hirveä innostus on silti sinne lähtöön. Puistossa tosin vaan äristään muille, juostaan äristen muitten keskelle jos joillain hauskaa on ja vasta koko possen lähtiessä liikkeelle leijutaan vähän samaan suuntaan. Muuten pysyttelee enempi minun vierellä ja antaa lähtöpassit tai yrittää alistaa pienempiään tai nuorempiaan leikkimisen sijaan.
Vihainen ei ole, mutta siihen suuntaan tuntuu olevan menossa.

Tutun koirakaverin luona käynti oli myös outoa, kaverin leluja vaan omi ja suorastaan epätoivoisesti yritti olla leikkimättä kun saman ikäinen kaveri pyörii ympärillä täysi ADHD-kohtaus päällä kuten tavallista.

Toisten koirien ja erikoisten ihmisten luo mennään selkäkarvat pystyssä ja koirille äristään siinä missä ennen alkoi hauskanpito tai leikkisä tassulla iskeminen.

Mistä voi moinen käytös tai sen nopea muutos johtua? Käytökseen ei tunnu tehoavan kielto tai edes niskavilloista-kiinni-ja-tonttiin-metodi, jopa minulle muristaan ja näytetään hampaita.

Miunkin 2v. novascotiannoutaja-narttu muuttui ekojen juoksujen jälkeen (oli vähän yli 1v.). Koirapuistossakin sanon muille koiranomistajille Sissin olevan "takakireä narttu", koska se äyskäisee joka koiralle, joka vähänkin on raju liikkeissään tai tulee haistelemaan peräpäätä. Ennen juoksuja oli niin sosiaalinen tapaus ja leikki koiran kuin koiran kanssa.

Välillä oli jo ärhentelyä lenkilläkin toisille koirille, mutta nyt se on onneksi jäänyt ajan kanssa. Nykyisin on koirapuistoissa se seurailevampi tyyppi, mutta kyllä välillä myös juoksee toisten kanssa, vetää keppiä ja toisinaan vähän painiikin. Mutta myös "erotuomaroi" haukkumalla toisten painia. Eli ajan kanssa meillä on tuo "takakireys" vähän helpottanut, mutta kyllä se varmasti pysyväksi piirteeksi on jäänyt. Luulen että hormonit sen ovat juoksujen aikana "kasvattaneet aikuiseksi".

Ei tästä varmaan apua ollut, mutta tiedätpähän että kyllä sitä muillakin on käynyt! :D Tsemppiä teille!

Koira voi olla kipeä tai sitten, mikä ehkä todennäköisempää, niin se on nyt juoksujen jälkeen mielestään iso aikuinen eikä leikkisä pentu ja toisaalta se tuskin muidenkaan koirien mielestä on enää pentu, joten myös muut koirat saattavat suhtautua siihen eri tavalla. Tällä hetkellä, kun se hakee omaa asemaansa muihin koiriin nähden, niin sen reaktiot voivat toisinaan olla hyvinkin yliampuvia. Toisaalta vaikka se tästä nyt tasoittuisikin, niin siitä tuskin enää tulee yhtä leikkisä muiden koirien kanssa kuin ennen juoksuja. Omistajan kannattaakin pitää nyt huoli, että koiralla on selvät säännöt siitä, että muita koiria ei turhaan alisteta tai syyttä suotta äristä ja että sinä kyllä osaat pitää huolen itsestäsi, eli myöskään sinua ei tarvitse alkaa puolustamaan, vaikka koirasi on mielestään nyt aikuinen ja omasta mielstään voisi hyvin ottaa kontolleen laumansa puolustamisen. Käytännössä siis ainakin meillä vaatimus on siinä, että muiden koirien läheisyyttä tulee sietää ilman ärinöitä, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse kaveri olla.

Olenko mä ihan metsässä jos kysyn että eihän saksanpaimenkoira nyt ehkä ihan sellainen koirapuistokoira olekaan? Eli mun mielestä jos koira ei tule kaikkien kanssa juttuu aikuistuttuaan niin ei tarttekaan, kunhan treeneissä sun muissa tilanteissa sietää toisen koiran läsnäolon. Muutoin olen ymmärtänyt että jos olisi karavaanari luonteisen koirapuistokoiran halunnut niin sitten ei sitä saksanpaimenta olisi välttämättä kannattanut ottaa.

tiistinen kirjoitti:

[quote=swatti]Sakemanni, ropleema, vähän huolestuttaa...

Öbaut vuosi ja 3kk kohdalla alkoi näkyä jo odotetut juoksut, tai siis punasia pisteitä siinä valkosella olkkarin matolla. Noh, koirapuistossa käynti paussille ja vähän tarkempi syyni leikkikavereitten suhteen lenkeillä.
Kaikki meni aikas normaalisti ja leikitkin kävi yhteen tuttujen koirien kanssa ottaen huomioon pienet "mood swingit"

Juoksujen jälkeen käytös muuttui huomattavasti. Leikit ei koirapuistossa enää maistu, mutta hirveä innostus on silti sinne lähtöön. Puistossa tosin vaan äristään muille, juostaan äristen muitten keskelle jos joillain hauskaa on ja vasta koko possen lähtiessä liikkeelle leijutaan vähän samaan suuntaan. Muuten pysyttelee enempi minun vierellä ja antaa lähtöpassit tai yrittää alistaa pienempiään tai nuorempiaan leikkimisen sijaan.
Vihainen ei ole, mutta siihen suuntaan tuntuu olevan menossa.

Tutun koirakaverin luona käynti oli myös outoa, kaverin leluja vaan omi ja suorastaan epätoivoisesti yritti olla leikkimättä kun saman ikäinen kaveri pyörii ympärillä täysi ADHD-kohtaus päällä kuten tavallista.

Toisten koirien ja erikoisten ihmisten luo mennään selkäkarvat pystyssä ja koirille äristään siinä missä ennen alkoi hauskanpito tai leikkisä tassulla iskeminen.

Mistä voi moinen käytös tai sen nopea muutos johtua? Käytökseen ei tunnu tehoavan kielto tai edes niskavilloista-kiinni-ja-tonttiin-metodi, jopa minulle muristaan ja näytetään hampaita.

Miunkin 2v. novascotiannoutaja-narttu muuttui ekojen juoksujen jälkeen (oli vähän yli 1v.). Koirapuistossakin sanon muille koiranomistajille Sissin olevan "takakireä narttu", koska se äyskäisee joka koiralle, joka vähänkin on raju liikkeissään tai tulee haistelemaan peräpäätä. Ennen juoksuja oli niin sosiaalinen tapaus ja leikki koiran kuin koiran kanssa.

Välillä oli jo ärhentelyä lenkilläkin toisille koirille, mutta nyt se on onneksi jäänyt ajan kanssa. Nykyisin on koirapuistoissa se seurailevampi tyyppi, mutta kyllä välillä myös juoksee toisten kanssa, vetää keppiä ja toisinaan vähän painiikin. Mutta myös "erotuomaroi" haukkumalla toisten painia. Eli ajan kanssa meillä on tuo "takakireys" vähän helpottanut, mutta kyllä se varmasti pysyväksi piirteeksi on jäänyt. Luulen että hormonit sen ovat juoksujen aikana "kasvattaneet aikuiseksi".

Ei tästä varmaan apua ollut, mutta tiedätpähän että kyllä sitä muillakin on käynyt! :D Tsemppiä teille![/quote]

Hei Vaan sakemannin omistaja.

Luulenpa, että kyseessä on juoksun jälkitila (valeraskaus) jne. Omalla nartulla jo seitsemäs juoksu menossa. Eli varsinainen kiima kestää n. 3 viikkoa, jonka jälkeen seuraa jälkitila eli aivan kuin koira olisi kantava. Kestää n. 2 - 2,5 kk. Tämän jälkeen alkaa yleensä normaalit leikit jne. Toki kaikki koirat muuttuvat myös aikuistumisen myötä. Ei olekaan se kiva pentu enää. Tulee esiin myös aikuisen koiran käytös. Kun kestää sen teinivaiheen ja pitää ohjat itsellä, niin saa ihanan kaverin moneksi vuodeksi. Etsippä netistä haulla nartun kiima ymv., löytyypi aika paljon tietoa. Koiralle vaan paljon kivaa aktiviteettia, saataa mennä vähän nopeammin se jälkitila ohi. Eli keltahormoonia erittyy varsinaisen juoksun jälkeen on koira kantava tai ei ja silloin oireillaan hyvinkin eritavoin kuin normaalisti.

Murrosikä? Meillä ainakin jopa lällykkä labbis uhosi mullekin murkkuiässä. Ja niitä vaiheita oli vuoden iän molemmin puolin aina tonne melkein 2-vuotiaaksi asti. Tämän mentyä ohi ei kuuna päivänä ole mulle uhonnut mistään asiasta. Selvästi oli sellaista uhmaamista ja uhoa, että mä olen jo iso ja älä sä mulle ala-tyyppistä juttua. Samoihin aikoihin alkoi myös muille uroksille pöhinät ja yhteenotot vaikka ennen oli tullut kaikkien kanssa juttuun hyvin. myös remmirähinät alkoi niihin aikoihin. Me ollaan sit eletty niin ettei nähdä muita uroksia ollenkaan, koirapuistoissa ei enää käydä juuri ollenkaan. Rähinät on saatu loppumaan pitkällä ja sitkeellä työllä eikä tietenkään murkkuiluakaan ole ollut aikoihin kun koira jo 5v. Mutta siis kuulostaa ihan samalta kuin perus ikään liittyvä uhoominen kuten jo ylläkin sanottiin.

Tuota valeraskautta pari tuttua epäili. Muuten varmaan olisin antanut mennä omalla painollaan koko jutun mutta muutos oli niin radikaali ja suhteellisen nopea.

Ennen juoksuja todellakin oli koirapuiston ilopilleri, nyt tylsä löllykkä. Seuraan tilannetta.

Meillä hitusen sama tilanne. Koira tuli meille reilu 2-vuotiaana, lenkillä mentiin lähes ongelmitta toisten koirien ohi (vetämistä, innostusta, hitusen joskus vinkumista). Itselle se oli kuitenkin autuutta, sillä edellinen koirani oli se "ihan oikea" remmirähjä. Parin viikon päästä alkoi juoksut, ja kävi vielä niinkin ikävä tapahtuma, että irtokoira hyökkäsi päälle, vammoja ei kuitenkaan jäänyt. En tiedä oliko kaikkien näiden tapahtumien (muutto uuteen perheeseen, juoksut, paha valeraskaus, irtokoira) yhteissumma tämä, että koirasta tuli remmirähjä. No, töitä on tehty, ja nykyisin ohitukset menee kuten koiran meille tullessa.
Puistoillessa kyllä välillä harrastaa tuota "komentamista", eli jos muut koirat ihan vaikka vaan leikkiessään murisevat, niin tämä menee poliisiksi. Toisinaan taas vaan pällistelee sivusta. Pentujen kanssa harvemmin ryhtyy pidemmäksi aikaa leikkimään, tai sellaisten koirien, jotka ovat ns. koko ajan härnäämässä. Muuten kyllä kyyti on kovaa ja hauskaa katseltavaa, oli kyseessä sitten pieni tai isompi koira, narttu tai uros. Ikäviäkin sattumia on puistossa tapahtunut, mutta niistä ei sen suurempia traumoja tai jälkiä jäänyt, onneksi. Uudet koirat tosin aina otetaan vastaan räksyttämällä ja epävarmasti, mutta päälle ei kuitenkaan menossa. Pelkoa, epävarmuutta, ja sitä yritetään toki karsia pois. Eikä sen puoleen, karhukoiraa kun tuossa on puolet, en varautunut että puistokoiraksi ja kaikkien kaveriksi siitä olisikaan, joten positiivisesti olen yllättynyt sen käytöksestä.
Luottoharjoituksia paljon paljon paaaljon tehty tämän reilun puolen vuoden aikana kun koira meille saapui, ja sekin mielestäni paljon tuottanut tulosta. Juu, ja nyt siis kovasti odotellaan seuraavia juoksuja. Saas nähdä alkaako koko homma taas alusta

Vuorisumu:Omistajan kannattaakin pitää nyt huoli, että koiralla on selvät säännöt siitä, että muita koiria ei turhaan alisteta tai syyttä suotta äristä ja että sinä kyllä osaat pitää huolen itsestäsi, eli myöskään sinua ei tarvitse alkaa puolustamaan, vaikka koirasi on mielestään nyt aikuinen ja omasta mielstään voisi hyvin ottaa kontolleen laumansa puolustamisen.

Täsmälleen samaa mieltä. Ei siis pidä antaa koiran syöksyä jaloista muiden luokse, tai antaa syöksähtää jalkoihin tai päästää muita koiria luokse jos oma tarvitsee lepohetken.

Asiaa vielä pahentaa mikäli koiralla on valeraskaus tms. jolloin on suorastaan epäreilua viedä koira paikkaan jossa se joutuu herkässä tilassa lujille.

Meillä on aikalailla sama ongelma, käytös toisia koiria kohtaan muuttui ensimmäisten juoksujen jälkeen. Koirapuistossa ollessa alkoi alistamaan nuorempia koiria, ei kaikkia vaan tiettyjä ainoastaan. Uroskoirat eivät saa nuuhkia peräpäätä mutta nartut saavat. Lenkillä ollessa pienet koirat usein räyhäävät/hakkuvat koiralleni, joten koirani on alkanut räyhäämään kaikille pienille koirille, mutta välillä voi olla pikkukoiria jolle ei sano mitään vaan hyppii ja heiluu innostuneesti. Erityisesti parson-, ja jackrusselit ovat räyhäännet koiralleni, joten koirani on alkanu räymään jokaiselle näiden rotujen edustajille...
Kaipaisin neuvoja tuohon lenkillä tapahtuvaan rähjäämiseen?
Kun toinen koira tulee vastaan otan koirani lyhyeeseen naruun ja yritän kävellä ohi välittämättä siitä toisesta koirasta. Jos kuitenkin alkaa räyhäämään toiselle koiralle niin napsin selän turkista, jolloin huomio herpaantuu toiseta koirasta ja lopettaa räyhäämisen.