Koirat.com

Tatu rip oli kodinvaihtaja ja oppi jotenkin erikseen opettamatta käsimerkkejä. Näytin vaan sormella poispäin niin tiesi vetäytyä esim keittiöstä. Äänistä rykäis oli vastava merkki. Nyt pennun kanssa tahtoo automaattisesti tulla multa kädellä ja sormella osottamista, onko siitä jotain haittaa? Ihan tästä ei ollut keskustelua, aihetta sivuten oli.

Olen lukenu Kaimion ja Wirenin oppaita ja taisi olla toisessa kehotetaan välttämään kehonkieltä ja toisessa että miksi ei sitäkin voi käyttää.

Koirat kastoo kehonliikkeitä ja seuraa omistajan olemusta, minusta on luontevaa käyttää käsimerkkejä esim pois näyttää kädellä tai sormella poisliikettä, etsi avuttaa koiraa etsimään namikätköä ja haistaa jälkeä, tänne niin taputan automaattisesti reittäni.

Olen vähän hämmentynyt? Vai teenkö vain niiku parhaaksi näen ja kunhan pentuun kunnolla tutustun näen mikä toimii? Ulkona nyt palkkana tuntuu toimivan parhaiten kun lirkutan hyvä tyttö hyvä Elli tänne näin ja taputan käsiä niin tulee häntä vispaten luokseni, namit ei pihalla ole kelvanneet. Teenkö jotain ihan väärin?

En ole lukenut koskaan käsimerkeistä eikä ole käynyt mielessäkään, että niissä olisi jotain vikaa. Pyrin siihen, että koira tottelisi sekä käsimerkistä että käskystä. Minulla on käsimerkit kaikille perusjutuille ja uusillekin tempuille opetan aina myös käsimerkin.

Eikös nyt juuri hehkuteta sitä suomalaista koirankoulutusinnovaatiota, joka alun perin kehiteltiin kuuron koiran ohjaamiseen. Sitten osoittautui, että se onkin tavattoman toimiva myös kuuleville. Siinä ei ainakaan vältellä kehonkielen käyttöä. Toki omat tavoitteet määrittelevät sen, miten ja millaiseen toimintaan haluat oman koirasi kouluttaa. Jos tavoite on saada koira toimimaan pelkillä käskysanoilla ilman käsimerkkien apua, lienee syytä harjoitella ilman käsimerkkejä. Mutta voihan oma tavoite olla myös päinvastainen ja haluatkin syystä tai toisesta koiran, joka nimenomaan tottelee pelkkiä merkkejä myös ilman ääneen sanottua käskyä. Sehän voi olla varsin kätevää, koska silloin voit vaikkapa puhua puhelimessa ja samalla komentaa koiraasi.

Meillä käytössä molemmat. Usein yhdessä, mutta pelkät sanat tai käsimerkitkin toimivat. Minusta on kätevää, että voi antaa käskyjä tilanteeseen parhaiten sopivassa muodossa.

Minua jopa harmittaa kun en ole kaikkiin asioihin ottanut käsiliikettä! On niin paljon helpompaa ohjata koiraa esim. ruuhkajunassa istumaan tai bussissa makaamaan käsiliikkeellä. Vastikään tuli dokumentti eläinten aisteista, ja siinä todettiin että sudesta jalostetut koirat ovat alunperin olleet juurikin niitä yksilöitä, jotka olivat visuaalisesti orientoituneita, eli ihminen pystyi helposti ohjailemaan koiria. Ja että nykykoiralla se näköaisti on joskus jopa ensisijaisempi kuin hajuaisti.

Tietty kyse on sitten myös tavoitteista, mitä haluat koiralle, esim. joissain toko jutuissa ei enää saa / voi käyttää käsimerkkiä. Mutta mielestäni on ihan ok opettaa liikkeet ääni + käsimerkillä ja käyttää niitä myös erikseen. "ihmispuolellakin" on todettu, että lasten kielenkehitystä tukee, kun opetuksessa käytetään tukiviittomia. Visuaalinen ja audatiivinen ohje yhdessä vahvistaa oppimista.

Niinpä. Se oli tuossa Wirenin kirjassa "vältä antamasta lisävihjeitä käytökseen kehollasi. Sormen ojentaminen, kumartuminen, kehon kiertäminen, käden ojentaminen voivat kaikki olla koiralle vihjeitä siitä mitä kannattaisi tehdä. Silloin itse sana jää helposti oppimatta"

Tuossa on varmaan se että nimenomaan se sana on tarpeen oppia ensisijaisesti.

Nyt tätä pentua opettaessa "etsi" namin etsintää niin näytän sormella vinkkiä, kun saa mennä näytän kädellä "mene vaan" vaikka kun tassut on pyyhitty se yleensä istahtaa lattialle odottamaan eikä ryntää heti pois. Luokse kun pyydän niin automaattisesti esim taputan reittä "tänne". Hihnaharjottelussa "käänny" niin tuleehan siinäkin kehon kääntyminen ja koira sen varmaan yhdistää sanaan.

Ulkona nyt tulee mieleen jos sanaa/vihjettä ei ole opittu niin ei tule tarvittaessa luokse kuten pitäisi, jos on vapaana koira touhuaa omiaan ja ei tietenkään merkkejä näe, mutta ulkona yhdistyy sana ja liike, mulla tuo taputus reiteen.

Ja mun edellinen koira tosiaan oppi opettamatta noita vaikka oli 5v kun tuli mulle, keittiöstä pois niin ei tarvinu sanoa mitään näytin vaan sormella mihin suuntaan sen halusin poistuvan ja ottavan etäisyyttä. Se kyllä oppi paljon muutakin enkä mitenkään erityisesti kouluttanut. Hyppää, hauku, älä hauku, namin etsintää. Tytär opetti semmosta kosketa jotain tavaraa->saat palkan- leikkiä.

Tuo Wiren on varmastikin tarkoittanut ns. tahallisia vihjeitä. Eli että ohjaaja vahingossa ja tiedostamatta toistaa jonkin liikkeen aina kun pyytää jotain asiaa. Esimerkiksi "tänne" käsky samaan aikaan kun käsi menee taskuun ottamaan namipalaa voi opettaa koiralle, että vihje luoksetuloon on se käsi taskussa. Ja jos käsi ei mene taskuun, se ei tule. Joissain sellaisissa asioissa, joissa koiralta vaaditaan itsenäistä työskentelyä, ei myöskään saa antaa kehollisia vihjeitä. Jos vaikkapa harjoitellaan hajuerottelua, pitää joidenkin ohjeiden mukaan ohjaajalla olla aurinkolasit päässä, ettei koira voi tulikita ohjaajan katseesta, missä oikea purkki on. :D Mutta jos haluat opettaa perus arjen asioihin, kuten vaikka tuo tänne, pois, jne. käsimerkin, niin sehän on vaan hyvä, kunhan se käsimerkki on sitten johdonmukaisesti sama aina.

Sitä pois käskyä olen omalla koiralla harjoitellut niin, että ajan sen ruumillani pois ja näytän samalla kädellä osoittamalla "pois". Muutaman metrin peruutuksen jälkeen naks ja nami. Sitä toistetaan ja toistetaan ja sitten odotan jo, että koira lähtee liikkeelle ilman, että minä liikun. Sitten kasvatetaan etäisyyttä.

Toinen kätevä juttu on opetella kotiin "oma paikka" eli joku tietty matto tms. mille koiran halutaan menevän makaamaan. Siitä löytynee ohjeita netistä, miten sitä voi kouluttaa. Sitä käytän itse enemmän, jos haluan vaikka tehdä ruokaa rauhassa. Mutta pieneltä pennulta ei vielä voi kamalasti vaatia, voi vaan miettiä, mitä sen haluaisi osaavan isona ja lähteä opettelemaan alkeita.

Onko tuo käsi taskuun siksi juuri virhe että eihän koira vapaana juostessaan katsele omistajaa kuten mun ed viestissä luki? Eli sana pitää tosiaankin oppia ilman mitään käsimerkkejä että varmasti tulee tänne sanasta luokse kun tarvitaan.

Eli tänne, kun koira tulee, otetaan kunnon kontakti esim pannasta kiinni hetkeksi eikä vaan metrin päähän, sitten vasta taskusta palkka? Kädet poissa taskuista koko ajan kun vielä on tulossa luokse? Mun opeteltava seisomaan "patsaana". Tosin tälle pennulle ei maistu namit näissä vaan tunkee syliin eli minä ja syli on riittäny palkaksi luoksetullessa.

Mulla ollu nami kädessä piilossa valmiina, sekin taitaa olla virhe vaikka en sillä olekaan houkutellut vaan pitäny selän takana kunnes on sylissä asti, sekin ehkä jo käsimerkki. Onpas vaikeaa..

Niin mä mietinkin meidän arkeen mitä tarvitsee oppia pitkällä tähtäimellä, en tosiaan näitä kaikkia heti ala opettaa.

Tuota, Mitä SiljaSiili yrittää kuvailla, kutsutaan kilpailevaksi ärsykkeeksi. Siitä on haittaa silloin kun se nimensä mukaisesti alkaa kilpailemaan toisen ärsykkeen, esim vihjeen kanssa. Annan esimerkin koirasta, jolle yritetään opettaa vaikkapa, että vieraan koiran näkeminen laukaisee kontaktin ohjaajaan, josta seuraa palkinto. Jos käsi alkaa menemään taskulle samaan aikaan ennakoimaan palkintoa kun koira havaitsee vieraan koiran ja tätä tapahtuu usein, taskulle hakevasta kädestä tulee myös merkki "vieras koira" eikä tällöin voida olla varmoja, mikä käytöksen todella aiheutti, käsi taskulla vai vieras koira. Kilpaileva ärsyke voi muuttua siis myös (tahattomaksi) vihjeeksi. Lisäbonus: Jos koira on vielä sitä sorttia, että sitä vastaehdollistetaan vieraisiin koiriin, ei vieras koira ehkä enää toimi "oikeana" ärsykkeenä eli vastaehdollistamiskohteena, vaan koira reagoi toivotusti vain taskuun ja tulossa olevaan palkintoon, jolloin vastaehdollistuminekin jää tapahtumatta.

Miten tämä liittyy käsimerkkeihin? Käsimerkki ei ole koskaan kilpaileva ärsyke vaan se joko täydentää suullista vihjettä tai korvaa sen kokonaan, mutta käsimerkki ja suullinen eivät koskaan kilpaile keskenään eikä etenkään palkintoa (edes ennakoivasti) sotketa vihjeisiin, kumpaankaan. Vahvistetta ei sotketa vihjeisiin vaan vahviste seuraa käytöstä aina "yllätyksenä", jottei jouduta tilanteeseen, jossa koira tottelee vain kun se tietää, että vahviste on tulossa.

Tatu, ei se nami kädessä ole virhe, mutta se on, jos sillä namilla houkuttelee koiran tulemaan luokse. Voit aivan hyvin ottaa namin valmiiksi käteen ja pitää sitä vaikka selän takana tai ihan vaan nyrkin sisällä. Kaikkien käskyjen pitäisi olla sellaisia, että koira suorittaa ne kunnolla loppuun, ja vasta sitten seuraa palkkio.

Jos se luoksetulo jää liian kauas (koira jää juurikin metrin päähän, ei anna ottaa kiinni) siihen luoksetuloon kannattaa liittää joku toiminta, esim. eteen istuminen (määrittele tarkasti mikä on eteen, 10cm päähän vai 30cm päähän?), käsikosketus, pannan laitto, sivulletulo... Ja palkka seuraa vasta sitten. Pienellä pennulla voi minusta aivan hyvin treenata aluksi vain niin, että "tänne!" --> koira tulee luokse ja tulee ottamaan namin kädestä --> samaan aikaan kun koira ottaa namin, otat sitä hetkeksi pannasta kiinni, ja päästät sitten taas irti. Näin koira ei ala pelkäämään pannasta tarttumista sillä uhalla, että joutuu hihnaan, vaan siitä tulee normaali rutiini luoksetulon yhteydessä.

Täältä varmaan löysinkin tuon vinkin että riittävän lähelle ja nyt olen tosiaan kutsunut "Elli tänne", tulee, kiipeää syliin+iloiset halit+kehut+pusuttelu+"lässytys". Pannasta hetken kiinni samalla. Sitten nami taskusta tai kädestä jossa oli piilossa. Ja uudestaan vapaaksi. En ole houkutellut namilla. Seisonu kädet suorana tai kyykyssä kädet vain tuossa eessä polvilla. 90%sti tulee häntä vispaten mun luo suoraan syliin.

Käytän itse lähes kaikissa arjen toiminnoissa käsimerkkiä tai elekieltä. Koira vaihtaa tien reunasta toiseen oman liikkeen suunnalla ja käsimerkillä. Koira peruuttaa kun liikutan ylävartaloani eteenpäin sen ollessa edessäni. Jne jne jne. Se on toimivaa ja hyödyllistä.

Mutta esimerkiksi tokossa ei luonnollisesti saa käsimerkkejä käyttää, joten tokojutut tehdään ääniavuin. Minusta on aikalailla itsestäänselvää että jos koiralle opetetaan asia X, sen on tehtävä se käskystä, oli tilanne mikä tahansa ja kädet missä tahansa. Siksi teen koirien kanssa monenlaista harjoittelua erilaisissa tilanteissa, jottei koira jumiudu johonkin tiettyyn asiaan jonka se tulkitsee käskyksi.

En aio harrastaa tokoa tai muuta. Ihan kotikoira ja vaelluskaveri.