Koirat.com

Hei!

Minulle tuli viimeviikolla karjalankarhukoiranarttu joka on nyt siis 8vkon ikäinen. Koiralla riittää energiaa, tietenkin se suurimmaksi osaksi nukkuu ja syö vielä. Sisäsiisteys varmasti tulee itsestään kunhan ikää tulee, ajan kanssa siis, niinkuin muutkin asiat.

Olenko ihan hakoteillä kun miellän omistajan riehumisen koiran kanssa turhaksi, ja esim ulos kakkimisesta en kehu, enkä rankaise pentua mistään tai huuda sille? Luulisin kehujen kautta vahvistan niitä oikeita toimintamalleja ja mm. sitä yksinolemisen harjoittelua ja itsenäistymistä aloin tavallaan treenaamaan heti niin etten juurikaan huomioi tai kehu ylenpalttisesti koiraa ja lässytys on myös omasta mielestäni omiaan vaikeuttamaan pennun kehitystä itsenäiseksi metsästyskoiraksi? Toimiiko kehuminen sisäsiistiksi opettelussa vai onko turhaa? Ja missä iässä voisi alkaa sujumaan?

Näkisin niin että koirat oppivat ja sopeutuvat uuteen paikkaan ja isäntään kun ne saavat tavallaan itse opetella elämään isännän ehdoilla, vai mennäänkö nyt ihan metsään? Isäntä vain on se jonka ehdoilla mennään ja rauhallisesti toimimalla ja turhia hötkyilemättä saattaa kasvaa tasapainoinen ja täysipäinen koira joka ei turhia stressaile?

Pentu tietenkin on uudessa paikassa ja erossa sisaruksistaan/vanhemmistaan ensimmäisiä päiviä nyt, ja välillä pientä ulinaa huomaan kun laitan oven kiinni käydessäni esim tupakalla tai kaupassa nopeasti mutta tämä jäänee pois kun opitaan siihen että takaisin kyllä tullaan?

Sisällä ollessaan on käytös hyvää, ja leikkii normi pennun leikkejä. On rauhallinen vaikka yhtenä yönä olikin levoton ja aamulla seurasi minua joka paikkaan. Ei -sanaa en käytä vielä, murahdan kevyesti jos pentu koittaa purra sormia ja lopettaakin sen heti. Villiinnyttämistä en aikonut käyttää edes väsyttämiseen, vaan ulkonä lenkkeillään ja ihmetellään maailmaa ja sitten illalla nukkumaan rauhassa. Saattaa jäädä leikkimään minun jo ollessa nukkumassa.

Pentu on ensimmäiseni, ja haluaisinkin ajatusteni tueksi kokeneemmilta koiraihmisiltä vinkkejä. Tavoitteena on tulevaisuudessakin antaa pennun olla pentu ja pikkuhiljaa uskon asioiden loksahtelevan kohdilleen omalla painollaan kun ikää tulee ja saa ilman jatkuvia kieltoja ja ylimääräisiä koohkaamisia kasvaa isännän näyttäessä esimerkkiä. Pienet paijaukset ja 'hyvä' -sana riittävät tässä vaiheessa koulutuksessa? Luoksetuloa ollaan pari kertaa harjoiteltu päivässä kun ei ole ollut mitään häiriötekijöitä ja pentu on makoillut. Toiminut mielestäni hyvin.

Missä vaiheessa tulisi opettaa tuota ei -käskyä, vai onko se edes tarpeellinen jos tuo murahdus toimii noin hyvin?

Kiitos vastauksista jo etukäteen! Neuvoja ja kokemuksia saa jakaa.

Olisi ton voinut ehkä kiteyttää kysymykseen 'onko liiallisella huomioimisella ja lässytyksellä helppo aiheuttaa takapakkia ja harmia mitä tulee pennun kotiutumiseen, itsenäistymiseen, ja asioiden oppimiseen esim juurikin tuon yksinolon suhteen?'.

Kävin kaupassa äsken enkä ole koko aamuna huomioinut koiraa muutenkun antamalla ruoan ja lenkillä käyttänyt. Kerran kutsuin luokse, rapsutin ja kehuin kun nukkui rauhallisesti. Lähtiessäni ei liikahtanut sohvalta mihinkään, ja samoilla sijoilla makasi tyytyväisenä kun tulin takaisin.

Hyvältä kuulostaa sun mietteet, tervepäistä touhua teillä. En minäkään ole siisteyskasvatuksessa mitään palkintoja käyttänyt, riittävän usein vaan ulos niin siistiksi ovat kaikki oppineet. Samoin ajattelen kuin sinäkin, että liiallinen huomio ja palluttaminen kehittävät koiralle riippuvuutta josta se eroahdistus voi kehittyä. Kyllä sen EI-sanankin aika koittaa kuukauden-parin päästä kun pennun aktiivisuus kasvaa. Jos iltaisin sisätiloissa tuli villikohtauksia, otettiin makupalakoulutusta: istumista, paikkaa, noutoa ja luoksetuloa. Niillä sai sen ylimääräisen energian purettua hyödylliseen toimintaan ettei mennyt riehumiseksi ja kieltämiseksi.