Koirat.com

En oikein keksinyt minne tämän kysymykseni laittaisin, joten perustin uuden aiheen. Siirtäkää oikeaan paikkaan, jos sellainen on!

Otsikkokin on tosi huono, mutta en keksinyt kuvaavampaa.
Ongelma siis on seuraava: Viime aikoina kun olen sanonut koiralle että "Lähdetään lenkille." ja lähtenyt pukemaan ja ottanut hihnan esille, koira on piiloutunut. Se juoksee sängyn alle, häkkiinsä tai johonkin muuhun piiloon, eikä tule sieltä pois vaikka kuinka maanittelisin nameilla ja puheella. Lopulta joudun usein repimään koiran väkipakolla piilostaan. En voi ymmärtää tätä! Koira kuitenkin rakastaa lenkkeilyä ja lähtee innoissaan menemään kunhan saan sen eteiseen ja pannan kaulaan, joten ei toi miltään kivulta tai sairaudeltakaan kuulosta.

Jotain mä siis olen selkeästi tehnyt (ja vissiin teen edelleen?) väärin. Mutta mitä?
Koira stressaa jonkin verran yksin jäämisestä, mutta mielestäni sen ei mitenkään pitäisi yhdistää lenkille lähtemistä yksinoloon. Silloin kun koira jää yksin, en kiinnitä huomiota siihen pitkään aikaan ja sitten vaan lähden. Lenkille lähtiessä (tai aina kun koira pääsee mukaan) juttelen koiralle innostavasti ja sanon jotain "Mennäänkö pissalle!" tms. ja kiinnitän siihen huomiota.

Ei tää nyt sinäänsä mikään suuren suuri ongelma ole, koska ihan hyvin mä voin ton koiran käydä piilostaankin hakemassa, mutta kyselen vain kun en voi ymmärtää sen käyttäytymistä.

Jos koira ulkona tosiaan liikkuu halukkaasti eikä oireile muutenkaan kipua (esimerkiksi lenkin jälkeen jäykkyyttä tms), lähtisin hakemaan vikaa itse lenkillelähdön hetkestä. Koska käytös alkoi? Onko haluttomuus lähteä lenkille pahentunut hissukseen vai alkoiko se yhtäkkiä? Tapahtuiko käytöksen alkamisajankohtana mitään erityistä, joka olisi voinut säikäyttää koiran? Onko koira muuten herkkä eli onko oletettavaa, että se "ylireagoi" johonkin aiempaan tapahtumaan? Mahdollisia tapahtumia on säikähtäminen tai ikävä liukastuminen tai muu kipua aiheuttanut tapahtuma eteisessä/rappukäytävässä.

Pelkääkö koira, kun pantaa/valjaita/hihnaa laitetaan? Jos pelkää, suhtautuuko se hihnaan ulkona kytkettäessä neutraalisti? Pelkääkö se rappukäytävää (jos asut kerrostalossa) tai eteistä? Miten koira reagoi, kun tullaan kotiin? (Jos pelon aiheuttaa eteinen/rappukäytävä, oletettavasti se aiheuttaa pelkoa myös sisääntullessa.)

^^Meillä koira tekee tuota aamuisin; koska tietää että käymme vain lähiympäristössä normaalilla hihnakävelyllä kuonopannan kanssa. Eli meillä ainakin yhdistää sen suht ikävään asiaan, vaikka sitten kun on päästy ulos, niin kulkee normaalisti.
Sitten iltapäivällä kun on tiedossa joko mettä-reissu tai koirapuisto (jolloin en jaksa laittaa kuonopantaa), niin johan ollaan valmiina kuin partipoika.

^^ Huih, kun on paljon kysymyksiä! Ei se haluttomuus kyllä itse ulkoilusta voi johtua, eli uskoisin sen johtuvan tuosta lähtöhetkestä.
Tuota lähtöhetkellä piiloutumista on tapahtunut aina silloin tällöin, mutta viime aikoina enemmän. En kuitenkaan osaa sanoa, milloin toi käytös on lisääntynyt, enkä yhtään muista tilannetta, minkä vuoksi pitäisi ylireagoida. Mutta aika herkkä koira tuo kyllä on.

Ei pelkää valjaita tai pantaa, muttei niistä erityisemmin pidäkään. Valjaita inhoaa ja niitä juoksee karkuun, mutta pantaa ei. Siksi yritänkin aina lenkille lähtiessä näyttää kaulapantaa, että hei nyt laitetaan tää päälle eikä valjaita. Hihnasta ei ole koskaan ollut moksiskaan. Rappukäytävää ei pelkää. Kotiin tullessa päästän sen alaovella vapaaksi ja annan juosta meidän ovelle rappukäytävässä, ja on aina ihan innoissaan.

Käytös muuttuu täysin kun saan koiran eteiseen ja pannan tai valjaat päälle. Sitten lähdetäänkin häntä heiluen lenkille.

Ainoa mitä mulle tulee mieleen, on se ettei koira jostain syystä erottaisi yksin jäämistä ja lenkille lähtöä, siis sitä tilannetta. Mutta oon nimenomaan yrittänyt korostaa sitä että tilanteesta riippuen joko huomioi tai ei huomioi. Kenties tää vois olla jotain teini-iän temppuiluja? Tai sit koira vaan yhdistelee päässään asioita jotenkin mitä mä en tajua.

Jos koira on herkkä, se ei muuta tarvitse kuin kerran olet sen pelleilyihin hermostunut. Oletko joskus hermostunut tai turhautunut siihen, että koira menee piiloon? Korottanut ääntäsi tai karjaissut? Tai raahannut koiran pois piilostaan vähän räväkämmällä otteella?

Toinen mikä omaan turhautumiseen tai hermostumiseen liittyisi - jos koira kovin innokkaasti on lähdössä lenkille tai on ollut, oletko joskus ärähtänyt sille vähän kovempaan sävyyn ja käskenyt rauhoittumaan? Eli kieltänyt koiraa intoilemasta lenkille lähtöä?

Mitenkä kaukaa haettua tämä on, mutta voihan piiloutuminen olla myös koiran mielestä hauskaa. On hauskaa, kun omistaja ryömiin sängyn alle ja tuputtaa lenkkimakkaraa ja lässyttää. Itseasiassa sekin voi stressata koiraa ja itseasiassa pahasti - koira ei luota tilanteeseen, eikä ymmärrä omistajan käytöstä.
Älä enää mene makupalojen kanssa koiraa hakemaan vaan jos koira täytyy hakea pois piilosta, tee se hyvin vähin elein. Eli vain teet sen, ilman mitään kommervenkkejä. Jos makupalan haluat ennen lenkille lähtöä antaa, anna se mielummin silloin kun olet laittanut koiralle pannan ja taluttimen tai valjaat.

^ Nykyään mä yleensä vain kippaan sen ulos boksista, missä se on useimmiten piilossa, laitan kaulapannan kaulaan ja sitten se lähteekin vapaaehtoisesti ulos. Eli nakeilla leikkiminen on unohdettu kun siitä ei kerran hyötyä ole... Jos piilopaikka on sellainen minne mä en pääse (esim. sängynalunen) huutelen koiraa pari kertaa eteisessä ja jos ei tule, lähden muina miehinä ulos ovet pamauttaen. Sitten palaan ovelle minuutin, parin päästä ja kummasti on koira heti eteisessä odottamassa ja sitten otan sen mukaan. Onkohan tää ihan väärä tapa toimia? Ainakin tolta toiminnalta menee pian pohja, jos joudun sitä usein käyttämään, koska sittenhän koira hoksaa, että se tulee kuitenkin takas ovelle niin turha tulla pois piilosta.

Voihan se hyvinkin olla, että olen hermostunut joskus, mutta ei tule kyllä mieleen mitään erityistä tilannetta..

Meillä Nasu alkaa heti pakittamaan kun näkee että otetaan ulkoiluvermeet käteen, vaikka se ensin olisikin ihan into piukeena kun sanoo että lähdetään lenkille. Se ei vaan tykkää "pukemisesta", edes pannan laittamisesta. Mutta kun panta/valjaat/haalarit/takki on päällä niin ei se enää menoa haittaa. En tiedä mistä johtuu, mutta on ollut aina samanmoinen. Sisällä jos sille laittaa haalarin/takin tai vaikka valjaat ennen lenkille lähtöä niin jumittaa paikallaan niin kauan kun vaan antaa eikä liikahda edes makkaralla mihinkään muualla kuin suoraan ulos, vaikka on ihan pohjattoman ahne muuten.

Meillä myös koira lähtee kuonopantaa karkuun eikä suostu lähtemään ulos. Se pitää maanitella tai panta pitää laittaa namin kanssa päähän. Jos taas laitan vaan tavallisen puolikuristavan nin ei mitään ongelmaa, se kuonopanta tekee sen ongelman. Eli voisko teillä olla kyse valjaista/pannasta tms? Jos on epämiellyttävät valjaat/panta päällä ja koira sen takia välttelee uloslähtöä. Munkin koira kyllä ulkona kulkee reippaasti kuonopannan kanssa, mutta silti se laittaminen on siitä inhottavaa jostain syystä. Jos antaisin niin se juoksis karkuun ja minä perässä pannan kanssa. Mutta itse ratkaisen asian niin että laitan kuonopannan namin kanssa kun en jaksa pelleillä asian kanssa.
Ja toinen mikä monille koirille on pelottavaa on se että ihminen kumartuu ylle pantaa laittamaan. Eli kokeile vaikka kyykistyä eteiseen ja katsoa tuleeko koira paremmin luo ja antaa laittaa vermeet päälle. En lukenut kaikkia vastauksia joten nämä on jo voineet tullakin.

Valjaita tuo inhoaa ja sen tiedänkin, mutta ihmettelen kun tätä temppuilua tapahtuu pannankin kanssa. Toisaalta olen joskus tehnyt niin, että olen näyttänyt pantaa ja sitten kun koira on tullut luokseni ulko-ovelle, olenkin laittanut valjaat päälle. Ehkä olen vähän aliarvioinut koirani ja se tajuaa, että saatan huijata.

Meillä vanhempi koira ei suostu lähtemään lenkille, jos aion laittaa sille valjaat. Juoksee samantien koppiin eikä tuu pois, vaikka kuinka maanittelisin. Jos se on jo valmiiksi pihanarussa voin vaan ronskisti pukea sille valjaat, eikä koira sen jälkeen enää välitä niistä vaan lenkkeilee ihan normaalisti. Pannan kanssa ei ole mitään ongelmia, silloin ollaan intopiukeena lähdössä lenkille. Voisiko tosiaan olla, ettei koirasi tykkää pannan/valjaiden pukemisesta? Tai sitten se vaan temppuilee ja yrittää ehkä pompottaa sua, kun joudut houkuttelemaan sen lenkille. Who knows, koirien sielunelämä on välillä vaikeasti tulkittavissa.

Uskoisin että ehkä syy voisi olla siinä "kutsuhuudossa", eli ennen lenkille lähtöä sanomastasi "lähdetään lenkille" on voinut jäädä jokin negatiivinen muisto. Myös ehkä siihen liitettynä pukeutumisrutiini. Tai jokin muu näihin asioihin liittyvää, jota ei välttämättä itse huomaa, mikä nyt sinällänsä ei ole välttämätön tieto. Tärkeintä mielestäni olisi tehdä tilanteesta mahdollisimman erilainen ja hauska, kuin se tällä hetkellä on.
Itse varmaan kokeilisin tehdä lenkille lähdöstä mahdollisimman huomaamatonta. Eli muokkaisin rutiinin eri järjestykseen. Esim. puet ensin päälle, sitten sen jälkeen vaikka leikkimistä ja mukavaa yhdessä oloa ja vaikka leikin/riehumisen yhteydessä/jälkeen panta kaulaan ja innossaan juoksukilpailu ovelle. Tyyli on vapaa. Itselläni on myös koira johon ei herkut tepsi, joten motivoin/kehun sitä korostuneen innostuneella äänellä ja paljon helliä kosketuksia ja rapsutuksia, mikä on toiminut oman koirani kanssa. Koiran, jolle herkut ei tepsi, koulutus vaatii paljon mielikuvitusta ja luovuutta.

muokkaus: Yksi vaihtoehto voisi olla myös että spontaanisti pistäisin pannan kaulaan ja hihnan kiinni ja viet koiran eteiseen ja sitten vasta pukeudut. Jos koira meinaa yrittää mennä pakoon hihnassakin, niin et vain päästä ja kutsut sitä luokse samalla kun vedät koiraa takaisin hellästi itsesi luokse. Tässä nyt muutama ajatus.

anna aina makupala kun tulee sängyn alta vapaaehtoisesti,älä ota väkipakolla. Ja sitten namupala kun laitat valjaat ja vähän ennen ku lähdet lenkille niin namupala ja muitakin kehuja tietty =p eiköhän se siitä..?

^^ Välillä teenkin noin, että laitan ensin hihnaan ja sitten vasta menen pukemaan. Ei koira enää siinä vaiheessa pyristele karkuun, vaan odottaa kiltisti ovella.

^ Makupalat eivät kyllä ole meillä auttaneet mitään...


Mun uusin keksintöni on koiran huijaaminen. Kun kyllästyn etsimään koiraa piilostaan, painan ovikelloa -> koira juoksee ovelle innoissaan -> laitan sen hinaan ja lähdetään samantien ulos. Toimii.

^Tuossa tekniikassa saattaa oikeasti piillä hyväkin itu. Nimittäin koira juoksee ovelle positiivisesti kiihtyneenä (=ei ole mikään hieno eläinpsykologian tai koulutusajattelun termi) ja jos siinä mielentilassa saat laitettua hihnan päälle, voi olla, että hissuksiin koira alkaa yhdistää hihnanlaitoin tuohon hyvään mielentilaan. Toivotaan ainakin näin!

^ Ja jos siinä käykin toisinpäin, eli koira alkaa yhdistää ovikellon negatiiviseen lenkillelähtöön ja piiloutuu edelleen, olisin siitäkin iloinen! En ole meinaan saanut opetettua sitä pois ovikellolle haukkumisesta ja ovelle juoksemisesta... Eli tässä ei voi kuin voittaa.

^Meinasin sanoa ihan samaa aiemmassa viestissäni.

Ängen nyt samaan topaan kun sopiva aihe. Ymmärtäisiköhän joku minun rakkaani koirani ongelmaa.. Eli meidän äiti käyttää sitä silloin tällöin lenkillä, mutta koirani on alkanut kieltäytymään lenkkeilystä äitini kanssa... Koirani on myös joskus heillä hoidossa jolloin ei lähde tiettyyn suuntaan ollenkaan lenkille? Lenkkeilyreitit ovat ihan normaalia asutusaluetta eikä kuulemma koskaan ole sattunut mitään ikävää/pelottavaa matkan varrella. Istuu/makaa siis maassa eikä liiku minnekkään, eikä äitini tietysti ala vetämään sitä väkisin..

Alaska kirjoitti:

Ängen nyt samaan topaan kun sopiva aihe. Ymmärtäisiköhän joku minun rakkaani koirani ongelmaa.. Eli meidän äiti käyttää sitä silloin tällöin lenkillä, mutta koirani on alkanut kieltäytymään lenkkeilystä äitini kanssa... Koirani on myös joskus heillä hoidossa jolloin ei lähde tiettyyn suuntaan ollenkaan lenkille? Lenkkeilyreitit ovat ihan normaalia asutusaluetta eikä kuulemma koskaan ole sattunut mitään ikävää/pelottavaa matkan varrella. Istuu/makaa siis maassa eikä liiku minnekkään, eikä äitini tietysti ala vetämään sitä väkisin..

Meillä on sellanen tilanne, että Freddy lähtee minun kanssani oikein mielellään lenkille, mutta muiden perheenjäsenten kanssa ei ole kovin innoissaan lähdössä. Ei se varsinaisesti piiloon mene, mutta se jää seisomaan vähän matkan päähän eteisestä tai sitten se ei tule ollenkaan alakertaan (ulko-ovi ja eteinen siis alakerrassa). Ulos lähtee kyllä ihan reippaasti sitten, kun panta ja hihna on puettu.

Välillä Freddy ei kuitekaan suostu kävelemään 100 metriä pidemmälle. Tuossa ihan vieressä on kääntöpaikka, ja siinä heittää usein maihin eikä suostu nousemaan ylös. Sitten kun ulkoiluttaja luovuttaa ja kääntyy takaisin kotiin päin, niin johan tuli Freddyynkin vauhtia. Tällaista käytöstä ilmenee usein lähinnä silloin, kun Freddy viedään ulos myöhään illalla.

Tuo, ettei Freddy tule eteiseen, alkoi viime talvena kun ulkona oli ihan jäätävän kylmä. Freddy paleli ulkona ihan hirveesti, ja varmaan siksi se ei sitten halunnut lähteä ulos. Käytös jäi kuitenkin päälle ja nyt se on tehnyt sitä jo kohta vuoden. Pannan pukemisesta Freddy ei erityisesti pidä, mutta eipä se sitä kammoakaan.

Luulen, että Freddy lähtee mieluummin lenkille minun kanssani, koska minä vien sen usein metsään, päästän vapaaksi jne. Muut taas tekevät vaan tylsän lyhyen remmilenkin. Muutenkin lenkkeily minun kanssani on varmasti paljon mielenkiintoisempaa. Voisikohan teidän kohdallanne olla jokin tällainen selitys?

Illalla taas Freddy ei varmaan ihan vaan jaksa lähteä lenkille, vaan jäisi mieluummin nukkumaan. Esim. veljeni vie koiran usein ulos niin myöhään, että Freddy on jo käynyt yöunille, eikä oikein jaksaisi lähteä enää ulos. Mutta Freddyn käydessä maahan makaamaan veljeni nostaa sen käsin sieltä ylös niin monta kertaa, että Freddy lopulta luovuttaa ja lähtee lenkille. Sitten kun kääntöpaikan ohi on päästy niin Freddy kulkee taas ihan reippaasti ja innokkaasti.