Koirat.com

Hei!

Tämä jo monta koiraa omistanut heppu on nyt ongelman edessä nykyisen koiran kanssa. Saku-koirani nimittäin ulvoo, itkee ja haukkuu taukoamatta sen ajan, kun olen poissa asunnosta, ja siitähän eivät naapurit tietenkään riemastu. Kerron tässä vähän taustoja ja pyydän muilta käyttäjiltä apua ja mahdollisimman paljon ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi, minä kun en halua menettää koiraani jatkuvan älämölän vuoksi.

Saku on noin viisivuotias keskikokoinen villakoirauros. Koska se on nuori ja terve, energiaa riittää vaikka muille jakaa. Saku kävelee päivittäin 2-3 puolen tunnin lenkkiä ja hölkkää kanssani yhden tai kaksi samanlaista pätkää joka päivä. Noin kolmesti viikossa koira myös painaa täysillä polkupyörän vieressä. Se myös leikkii esim hakemalla palloa, kiskomalla köyttä jne. Voiko ongelma siis johtua liikunnanpuutteesta tai tylsyydestä? Mitä voin vielä lisätä ilman, että opiskelut kärsivät liikaa?

Kun Saku on yksin, sillä ei ole esim radiota päällä, koska tätä keinoa on yritetty, eikä se auttanut. Koiralla on pääsy eteiseen, olohuoneeseen, keittiöön ja makuuhuoneeseeni. Kavereita sillä ei ole. Jo pentuaikana Sakua opetettiin olemaan myös yksin ensin vähän aikaa kerrallaan, ja ongelma onkin tullut esiin pikkuhiljaa. Ensin se haukahti pari kertaa, sitten räksytti puoli tuntia ja nyt ulvoo koko ajan.

Kun jompi kumpi meistä, minä tai tyttöystäväni, on paikalla, Saku pyysyy aivan rauhallisena. Se ulahtaa kerran hermostuneesti, kun jompi kumpi lähtee, mutta kun on käynyt tarkistamassa toisen paikallaolon, se rauhoittuu. Jos me molemmat lähdemme, koira pitää konserttiaan koko ajan. Se ei vain hauku kymmentä minuuttia, vaan ulvoo, ja se sitten jaksaa huutaa vaikka koko kahdeksantuntisen koulupäiväni, vaikka käyn sen ruokatunnin aikana päästämässä asioilleen ulos puoleksi tunniksi.

En oikein tiedä, mitä tehdä. Sähköpanta kuulostaa kovin julmalta varsinkin siksi, että haukkuminenhan todella ON luonnollista. Sitruunapannasta en tiedä - käyttäisitkö Sinä koiraystävänä sellaista? Toimiiko se todella? Mitä muuta voi tehdä?

Olisiko päivien viettäminen koiratarhassa tms ratkaisu, vai olisiko se hieman arasta Sakustani enemmän rangaistus kuin palkinto? En edes tiedä, kuinka kalliiksi se opiskelijan kukkarolle tulisi. Tässä kaupungissa meillä ei myöskään ole esimerkiksi hyvää ystävää, jolle koiran voisi päiväksi jättää, ja vaikka olisikin, se itkisi ja haukkuisi sitten siellä eikä kuitenkaan olisi hiljaa.

Olkaa siis kilttejä ja koettakaa auttaa meitä.

Kuulostaa eroahdistukselta, eli koiralle ei ole merkitystä sillä, oletko poissa vähän vai kauan. Muistan eräästä koulutuksesta harjoituksen, jossa koira kytkettiin kiinni esim puuhun ja sen luota poistuttiin, aluksi pari askelta kerrallaan. Jos koira alkoi vikistä, pysähdyttiin ja odotettiin kunnes se hiljeni. Koiraa ei huomioitu, vaan katsottiin poispäin kunnes se hiljeni. Tämän jälkeen palattiin koiran luo, mutta ei huomioitu sitä lainkaan. Palkka koiralle oli siis se, että omistajat tulivat sen luo kun se oli hiljaa. Samaa harjoitusta toistettiin pidentämällä poismenomatkaa. Saman harjoituksen voi tehdä myös ulko-ovella, eli poistut ovesta ja palaat, ennen kuin koira alkaa ulista. Jos koira ehtii aloittaa ulinan, et periaatteessa voi mennä sisään ennen kuin se hiljenee, etkä saa myöskään komentaa sitä hiljenemään. Samoin aina kotiinpalatessa koiraa ei huomioida, ennen kuin se on täysin rauhallinen. Tämä perustuu johtajuuteen: laumanjohtaja ei koskaan tervehdi lauman jäseniä ensimmäisenä. Kun tulet kotiin, odota kunnes koira rauhoittuu, kutsu se sitten luoksesi ja tervehdi, älä siis mene koiran luo. Perusneuvoksi koulutuksessa annettiin, että koiraa ei kannata huomioida noin puoleen tuntiin ennen kotoa lähtöä. Koiran tulisi myös olla väsytetty ennen kuin lähdet kotoa. Lisäksi auttaa, jos jätät koiralle mielekästä puuhaa poissaolosi ajaksi. Esim maitotölkkiin herkkuja ja teipillä kiinni, koira unohtaa askarrellessaan että olet poistunut ja lisäksi ei keskity erohetkeen koska sillä on muuta tekemistä. Myös luun voi jättää koiralle, mutta vain jos olet varma ettei sillä ole tapana syödä niitä liian ahneesti, jolloin on riski että koira tukehtuu. Myös nameja voi piilottaa ympäri asuntoa, tällöin koiralla on hommaa kunse etsii niitä, ja kiinnittää jälleen huomiota muuhun kuin lähtemiseesi.

Toivottavasti pääsette ongelmasta eroon! Toivoa ei kannata heittää vaikka alku olisikin tuloksetonta, riittävän harjoittelun kautta mahdollisuudet ovat parhaat.

Mitä Sakun kanssa tehdään päivittäin liikunnan lisäksi? Onko koiralla ollut stressiä tai elämänmuutoksia? Jos ongelma on alkanut yhtäkkiä, eikä eroahdistusta ole ennen ollut, voi kyse olla jostain muusta, kuten tylsyydestä. Kuinka kauan Saku on päivittäin yksin?

Kuulostaa tosiaan eroahdistukselta. Tosin jotenkin kuulostaa myös että koiran kanssa tehdään paljon sellaista mikä voi kiihdyttää sitä eli mä vaihtaisin esim osan pallon nakkeluista vaikka jäljestykseen tai muuhun koiraa rauhoittavaan toimintaan. Ihan siksi ettei se käy ylikierroksilla ja siksi osaltaan hauku. Paljonko huomioitte sitä kun olette kotona? Millaiset lähtörutiinit teillä on? Miten koira reagoi lähtemiseen? Oireileeko se muuten kuin haukkumalla?

whisperd, kiitos, pitää kokeilla tätä tapaa kouluttaa. Naminpiilotustakaan ei olla ymmärretty vielä yrittää silloin, kun olemme lähdössä. Ei se ota, jos ei annakaan.

Tutuli, jos emme liiku, Sakun kanssa oleminen on ihan tavallista rapsuttelua, taputtelua, villakoiran hoitorutiineita ja pienien temppujen opettelua ja jo osattujen muistelemista. Sakulla on oma paikka, jonne se menee halutessaan olla yksin, mutta yleensä se istuu sylissä paijattavana esimerkiksi katsomassa mukana televisiota. En usko tämän johtuvan stressistäkään. Muutimme toki äskettäin, mutta ongelma alkoi jo parisen vuotta ennen sitä. Saku on normaaleina päivinään yksin ensin neljätuntia, lenkkeilee sitten kanssani ruokavälituntilenkin, ja jatkaa yksin tunnin tai kaksi, joskin erittäin pahoina, harvinaisina päivinä yhteenlaskettu aika on kahdeksan tuntia. Päivisin kun Saku jää yksin kotiin, sillä on siankorva järsittävänä ja sen lempilelu, nalle riepotettavana, mutta kun palaamme, kumpikin on koskematta ja koira ryntää niiden luokse vasta, kun olemme paikalla.

Tigru, tyhmänä en olekaan tullut ajatelleeksi, ettei kaikki liikunta ole aina hyvästä, koska olen aiemmin omistanut vain erirotuisia ja sekarotuisia suuria koiria, joilla on oikeasti loppumaton energiavarasto. Sakuhan "pelastettiin" meille ihan vahingossa.
Kun olemme kotona, Saku on käytännössä aina sylissä tai vieressä hajamielisesti rapsuteltavana, koska ajautuu siihen ihan itse. Omaa rauhaa se hakee vain hetken päivän aikana pedistään.
Joku sanoi joskus, että saattaa auttaa, kun koiraa ei huomioi ennen lähtöä sen kummemmin. Tämä tyyli on ollut nyt käytössä nelisen viikkoa, eikä ainakaan vielä ole saanut aikaan mitään muutosta. Ennen lähtöä jompi kumpi meistä käy kuitenkin jättämässä olohuoneeseen Sakun lelujen lisäksi siankorvan.
Kun laitan kenkiä jalkaan, Saku kieppuu jaloissa kuin sekopäinen, olin sitten huomioinut sitä tai en. Se olettaa pääsevänsä mukaan, mutta kun tajuaa, ettei ole vielä hihnassa ja avaan ovea, se ulahtaa. Hei Reita, muista ottaa minut. Sitten, kun ovi sulkeutuu takanani, alkaa huutokonsertti, joka loppuu vasta, kun palaan taas kotiin.
Enää Saku ei kovin usein tee muuta, kuin hauku. Nuorempana se pisti kaiken matalaksi, repi nahkasohvat, pissasi niille, pureskeli joka ikisen kengän, hyppi takit alas naulakosta ja hävitti kaiken, mikä irti lähti. Sohvilla se hyppisi huutamassa edelleen, mutta nykyään ne suojataan, ja muuhun se ei koske. Noin kerran kuukauden sisään löytyy kostopissa olohuoneen matolta, vaikka Saku muuten hätätilanteessa (esim yöllä) etsii alleen ehdottomasti sanomalehden.

Teidän kannattaa jättää Saku vähemmälle huomiolle n. puoli tuntia ennenkuin lähdette kotoa, ja "opettaa se uudelleen" olemaan yksin ihan niistä yksinkertaisista harjoituksista alkaen. Sitten, kun olette päässeet siihen vaiheeseen, että menette toiseen huoneeseen ja laitatte oven kiinni, palatkaa huoneeseen vasta kun Saku rauhoittuu eli lakkaa haukkumasta.
Jos koira on paljon teidän kanssa kun olette kotona esim. sylissä tai koko ajan rapsuteltavana, niin semmostakin kannattaa vähentää. Hiljaisuus ja rauhallisuus kannattaa palkita huomiolla, joten älä huomioi Sakua jos se haukkumalla tai muulla yrittää saada huomiota. Eroahdistuksen helpottaminen on pitkä prosessi mutta siihen kannattaa panostaa. :)
Jos asutte kerrostalossa niin ehkä joku naapuri voisi käydä katsomassa sitä?

Heippa

Itse omistin vuosia sitten eroahdistuneen koiran. Eroahdistuksen syy oli melko varmasti pennun aikainen vieroitus emästä. Se tuli vahinkopentueesta, eikä emän omistaja halunnut pitää pentuja, joten ne menivät uroksen omistajille vain päivän ikäisinä. Tämä oli väärin koko pentuetta kohtaan. En tiedä miten muille pennuille kävi, mutta minun koirani ei koskaan oppinut olemaan yksin, vaan se myöskin haukkui aina yksin ollessaan taukoamatta. Millaiset taustat Sakulla on?

En olisi edes ottanut pentua, jos olisin tiennyt että näin voi käydä. Muuten koirani oli mielettömän älykäs ja nopea oppimaan. Meillä oli täydellinen suhde sen kanssa ja se olikin elämäni koira jonka eteen tein kaikkeni.

Aluksi opetimme normaalisti yksinoloa, josta ei tullut mitään. Siihen aikaan meillä oli kuitenkin aina joku kotona, mutta kun muutimme koiran kanssa keskenään asumaan, piti yksinolon kanssa tehdä jo tosissaan töitä.

Koska kaikki yksinoloharjoitukset, namien jättämiset, ja huomioimattomuus oli kokeiltu pitkän aikaa jo, käännyin eläinlääkärin puoleen joka määräsi koiralle eroahdistulääkityksen.

Lääkityksen aikanikin piti aloittaa yksinoloharjoitukset alusta. Käytin lääkkeitä koirallani n. 3kk ilman mitään muutosta. Koira ei edelleenkään pystynyt olemaan yksin ja lisäksi se muuttui apaattiseksi. Lopetin lääkkeet ja sain pirteän koirani takaisin.

Seuraavaksi kokeiltiin DAP-haihdutinta. http://terrieri.net/index.php?main_page=product_info&products_id=672 Siitäkään ei ollut mitään apua. Kokeilimme myös kukkatipat ja viho viimeisenä vaihtoehtona sitruunapantaa. Ikävä kyllä meidän tapauksessa mikään hoito ei auttanut, vaan koiran varhainen hylkäämiseksi tuleminen koitui sille koko loppuelämän haitaksi. Koirani oli kaksi vuotias kun jouduin luopumaan siitä ja se sai kodin maalta muiden eläimien luota, jossa ei paljoa tarvi olla yksin, ja jos tarvii, jatkuva haukkuminen ei ketään häiritse.

Tässä siis muutama vinkki joka saattaisi auttaa. Suosittelisin kokeilemaan ensin dap-haihdutinta.

Niin ja pakko mainita että kerran se oli hiljaa =) 20min, maksalaatikolla täytetyn kongin kanssa meni yhden ainoan kerran. Harmi ettei se toiminut jatkossa

Kiitos MissLycan, kokeilen näitä. :) Naapureiden suunnasta meillepäin tulee nykyään vain yrmeitä katseita, ja syystäkin, koska tuo koira on huutanut tässä asunnossa jo jonkin aikaa, joten sen päivällä katsomista ei edes uskalla kysyä. :/

Dumpweed, Saku vieroitettiin vain paria päivää liian aikaisin, koska sen asiantunteva kasvattaja katsoi sen olevan jo valmis. Muutenkin emon koti oli hyvä paikka koiranpennun kasvaa, vaikka Sakukin oli vahinkopentu. Vauvaiällään minun kodissani kohtelin sitä suunnilleen samalla tavalla, kuin aikaisempia lemmikkikoiriani, tietenkin huomioiden, että Saku on yksilö. :) En siis usko, että ongelma on ainakaan kokonaan kiinni taustoista.
Sitruunapanta on varmasti aivan vihoviimeinen konsti meilläkin, eikä sitä olla vielä yritetty. Lääkkeiden ottaminen taas ei taida olla vaihtoehto tässä tapauksessa ollenkaan, koska Sakuun pumpataan jo lievää lääkettä krooniseen korvatulehdukseen...
Tässäkin taitaa olla edessä pian koko perheen muutto, ja ellei mikään auta ollenkaan ongelmaan, Sakunkin kohtalo on lähteä maalle. Alun perin tämähän oli äitini koira, mutta kun lähdin opiskelemaan, vaihtoehdot olivat joko "ottaa se kamala piski joukkoon" tai laittaa sille piikki takapuoleen. Olisin minä kyllä Sakun ottanut ilman pakkoakin, mutta... :D

Minä lähtisin tuossa tilanteessa tosiaan lisäämään koiran elämään rauhoittavia juttuja eli aloittaisin varmaan verijäljen vetämisen sille. Jäljestyksessä on sekin etu että se opettaa koiraa itsenäisemmäksi. Muuttaisin lenkit kerran päivässä tapahtuviksi ja mahdollisuuksien mukaan pitäisin koiraa irti. Alkaisin pitää myös päiviä jolloin ei tehdä mitään ihmeellistä, ei edes oikeastaan lenkkeillä (muuta kuin pissatuksia jolloin koira saa haistella rauhassa). Ihan siltä varalta että jos koira käy ylikierroksilla niin tämä voisi rauhoittaa sitä ja sen takia helpottaa yksinoloa. Jos koira kuumuu pallon heittelystä niin saattaisin kokeilla rauhoittaako sitä jos sen lopettaa muutamaksi viikoksi kokonaan.

Yksinolon helpottamiseksi hommaisin luultavasti DAP haihduttimen. Ei ole varmaa että se auttaa, mutta joillakin se toimii. Rajaisin tilaa niin että koiran käytössä on yksin ollessa yksi huone, mieluiten sellainen josta ei näe ulos ja johon kantautuu mahdollisimman vähän ääniä.

Kotona ollessa vähentäisin koiran huomiota. En antaisi sen kokoaikaa olla sylissä/lähellä sillä se vaan pahentaa sen riippuvuutta omistajasta ja siten vaikeuttaa yksinoloa. Huomiota se saisi vähemmän ja aina omistajan aloitteesta.

Ja sitten aloittaisin sen yksinoloharjoittelun ihan alusta jos se mitenkään on mahdollista.

Me ollaan puolitoistavuotiaan koirani kanssa myös hyvin samanlaisessa tilanteessa.
Koirani kärsii eroahdistuksesta, joka ilmeni aluksi tuhoamisena kun lopulta keksin kaikki keinot miten yleensä tuhotut asiat saatiin piiloon on ulvonta ja itku pahentui ja kerrostalossa naapurit ovat valitelleet ulvonnasta.

Ollaan vähitellen mielestäni kehittymässä yksinolon kanssa ja koira ei vaikuta enään niin ahdistuneelta kuin mitä oli muutama kuukausi sitten. Mutta hyvin hitaasti ollaan edetty eikä koira tosiaan muutamassa päivässä tai viikossa tästä parane.

Vinkkejä olen ottanut mm..
http://www.novartis.fi/tuotteet/elainlaakkeet/fi_FI/koiraneroahdistus/
http://www.sunpoint.net/~japsi/eroahdistus.htm
http://www.rekkurescue.com/opas.php?id=6

Koirani mielellään seurailee kaksiossamme minua joka paikkaan, ennen tuli jopa vessaankin. Nyt ei pääse enään vessaan mukaan, välillä myös suljen keittiöön vain muutamaksi sekunniksi tai 1-2min. Aina annan käskyn odottaa, jolloin ei tavallaan tule yllättäen jätettyä yksin.

Käyttäytymisterapiaa eli monta kertaa päivässä puen takkia ja kenkiä jalkaan ja sanon koiralle odottaa ja menen rappuun taas vain hetkeksi. Noissa ohjeissa on miten aikaa vähitellen pidennetään, koiran kehitystä tarkkaillen. Tulokset eivät tosiaan tule nopeasti, mutta kärsivällisyys palkitaan.

Saimme myös neuvon, että aamulla ennen yksinjäämistä ei liian kiihdyttävää lenkkiä vaan mieluumin tehdään hädät ja harrastetaan n.10min tokoa joka on henkisesti paljon väsyttävämpää koiralle kuin pelkkä kävely.

Ikävä kyllä, meillä tulee käyttäytymisterapiaan tulee välillä takapakkeja, koska töiden takia koiran joutuu jättään arkisin muutamaksi tunniksi yksin. Välillä on mennyt ihan hyvin, mutta taas viimeviikolla kuulin jo ulko-ovelle koiran itkun. Menin samana iltana vielä ostamaan dap- haihduttimen ja tuntuu että se olisi auttanut koiraa rauhoittumaan yksin ja ainakin lähipäivinä ei ole itkua kuulunut, tietysti harjoituksia jatketaan useita kertoja päivässä. Jätän koiralle aina kun se jää yksin radion päälle, ettei muut kerrostalon äänet kuulu niin selvästi, pakastan kongeihin maksalaatikkoa, laitan wc-paperirulliin ja maitotölkkeihin nameja ja teippaan ne lattiaan, koira saa myös osan ruuastaan, rustoluun yksin jäädessään, heittelen myös nameja ympäri asuntoa, jotta koiralla olisi puuhaa. En huomioi aamulla ennen lähtöä enkä palattuani ennenkuin on täysin rauhoittunut. Yleensä jos kaikki "puuhattavat" on tehty tiedän että koira on ollut rauhallinen kun taas toisina päivinä rustoluu on esimerkiksi täysin koskematon ja koira yli-kiihtynyt kotiin tullessani.

Toivottavasti teille olisi jotain apua näistä, tiedän miten inhottavaa tilanne teillä on ja koiran ollessa yksin kotona sitä koko ajan miettii miten se siellä pärjää, huutaako, tuhoaako jne..
Jos käyttäytymisterapian aloitus tuntuu hankalalta niin kannattaa ottaa koiraterapeuttiin yhtetyttä, joka laatii teille ohjelman ja seuraa edistymistä. Tämän tueksi voi hommaa dap-haihduttimen. Äärikeinona pidän mielestäni lääkkeitä joita eroahdistukseen löytyy (eläinlääkäri määrää), mutta nekin tarvitsevat tuekseen käyttäytymisterapiaa. Eivätkä paranna ongelmaa vain lievittävät oireita. Sitruunapantaa/sähköpantaa en suosittele, olen kuullut että sitä ei missään nimessä suositella eroahdistuskoirille, koska vaan pahentaa ahdistusta entisestään.

Nyt ei ole valitettavasti aikaa kirjoittaa tästä pitemmin, mutta meidän koiralla oli todella paha eroahdistus pari vuotta sitten. PIentä eroahdistusta koiralla oli jo vanhassa asunnossa, mutta pahan ahdistuksen laukaisi muutto uuteen asuntoon. Koira oli niin hädässä yksin ollessaan että kotiin tullessamme se tärisi, ja läähätti naama kuopalla ja nestehukkaisena. Koska ahdistus oli niin paha haimme koiralle lääkityksen eläinlääkäriltä. Tämä vei pahimman paniikin pois koiralta. Tämän lisäksi aloitimme normaalin yksinoloharjoittelun. Teimme harjoituksia myös kotona eristämällä koiraa eri huoneeseen portin taakse. Aina kun jätimme koiran yksin (edelleenkin) jätämme sille aina jotain hyvää herkkua. Nykyään koira oikein odottaa että lähtisimme jotta saisi herkut pöydältä :) DAP meillä oli myöskin käytössä ja siitäkin uskoisin olevan apua. Lääkityksen aikana pidimme eläinlääkärin käskystä koiralla ns. kylmää kautta, jolloin koiraa ei sisällä huomioitu ollenkaan ja näin ollen koiran oli opeteltava itsenäisemmäksi. Lääkityksellä ja kylmällä kaudella ei tarvinnut kauaa olla kun jo pääsimme siitä pahimmasta paniikista pois. Sen jälkeen uskon, yksinoloharjoittelulla, DAP:illa ja herkuilla olleen merkitystä. Tilan rajaaminen pienempään voi olla joillekin koirille hyvä juttu.. Meidän koirallemme ei toiminut; koira opetteli vain avaamaan ovet oli kahva miten päin tahansa :)

Pointtini oli tässä pikakirjoituksessa, että eroahdistus koiralla on todella ahdistavaa myös omistajalle. On meidänkin postilaatikosta löytynyt jos minkälaista kirjettä. Kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella tästä kuitenkin voi päästä ohi! Voimia teille ja toivottavasti pian saatte rauhan teille ja naapurustoon

Hei,

olisiko täällä konkareita hyvillä neuvoilla? Olen aloittajan tavoin "kusessa" koirani haukunnan kanssa. Olen kysellyt neuvoja ympäri nettiä, kokeneilta kouluttajilta ja lukenut kirjallisuutta. Nyt kun asustan yksin, ongelma muodostui pahaksi stressiksi, sillä kahdestaan voimme sentään vuorotella niin että yksinolot jäävät lyhyiksi, nyt naapureiden piina on pidempiaikaista.

Taustaa:
Aloitimme yksinolo-opetuksen huolellisesti koiran ollessa hieman yli vuoden vanha, kun ongelman laajuus tuli tietoon naapurien ikävällä lapulla. Tiesimme entuudestaankin koiran välillä haukkuvan, mutta yleensä se oli aivan hiljaa kun tulimme takaisin, joten luulimme ongelman olevan pieni.
Harjoittelu sujui hitaasti, mutta koira ei enää mitenkään reagoi lähtöhetkeen, ja oppi olemaan rauhallisesti. Koira olikin usein hiljaa 30minuuttia, jonka jälkeen hermostui.
Sitten ajattelimme, että kunhan koira olisi riittävän väsynyt, se ei jaksaisi hermostua tai haukkua. Koira saa siis liikuntaa aika reippaasti, ja aamurituaalit pyrin rauhoittamaan samanlaisiksi (väh. 40min lenkki, sitten aivotyötä, namien etsintää tai muuta syömistä, rauhoittuminen ja vasta sitten lähtö).

Oppi olemaan hiljaa noin 1-3 tuntia (seuraamme tietokoneohjelmalla haukunnan määrää), mutta nyt parin stressaavan yksinolon (lähtörituaalit ja aika olivat erilaiset, lähdin kaupungille vieraideni kanssa) jälkeen ongelma palasi pahempana.
DAP on ollut aina välillä käytössä, ilmeisesti tuloksetta, samoin perinteiset radio ym- keinot on kokeiltu.

Eilen koira sai yli 4 tuntia liikuntaa (2 tuntia aamulenkki, iltapäivästä pikapissa, sitten vajaa tunti kaverin koiran kanssa, ja vielä toisen kaverikoiran kanssa 1,5h vapaana kirmailua ja vuorelle kiipeämistä). Tänään aamulla 2 tuntia kävelyä. Oli rauhoittunut ja mun aamurutiinit meni ihan hyvin. Lähdin kylläkin autolla, eli koiralle se on pelottavampaa. Oli haukkunut taukoamatta pari tuntia! Sitten tulin tunniksi kotiin, oltiin iihan rauhassa, ja menin kouluun 3,5 tunniksi, jonka aikana ensin 1h hiljaa, sitten välillä räksytystä.

Koska koira siis jaksaa HYVINKIN olla yksin hiljaa yli tunnin ajan, en usko että kyseessä on eroahdistus. Haukkuminen on osittain ulvontaa, osittain kärsimätöntä ja käskevää haukkua. Ongelmaa ei olisi, elleivät naapurit olisi kotona koko päivää, sillä en käy täyspäiväisesti töissä tai koulussa, vaan pystyn olemaan kotona aika paljon.

Itse en keksi enää ratkaisuja, paitsi
a) koira ei saa enää nukkua samassa tilassa kuin me, ollaan välillä kokeiltukin mutta vahingossa se aina lipsahtaa
b) toinen koira, joka voi päätyä kahta pahemmaksi ongelmaksi
c) sitruuna tai yliääni-ravistuspanta
d) haukkumisen opettaminen ja hiljaisuuden palkitseminen sitä kautta muissa tilanteissa (koira haukkuu oikeastaan vain kun pitää jäädä liikennevaloihin pysähtymään :D)

Mitä neuvoja teillä olisi meille?

Mulla on myös paljon yksinollessaan ääntelevä koira ja myöskin epäsäännöllinen päivärytmi, koska olen välillä ilta- ja välillä aamuvuorossa. Olen yrittänyt poistaa ongelmaa sillä, että lähtörutiinit on joka kerta samanlaiset. Lisäksi meillä on käytössä DAP-haihdutin, Serene UM niminen luontaislääkitys, puuhasteltavaa yksinolon ajaksi, radio päällä jne.

Olen yrittänyt välttää sitä että joutuisin lähtemään johonkin useita kertoja saman päivän aikana, eli jos lähden johonkin niin hoidan kaikki asiat samalla kertaa. Koira on mun lähtiessä ihan ok, jää syömään herkkujaan ja usein ne onkin takasin tullessani syöty. Mutta koira kuulemma ääntelee jonkin verran päivän aikana. Aiemmassa asunnossa saattoi huutaa kolmekin tuntia putkeen, vaikka mun lähtiessä ja palatessa oli aina ihan hiljaista. Kun tulen ovesta sisään alkaa mieletön remuaminen. Olen aina huomioimatta koiraa kunnes se rauhottuu. Eroahdistunut ja stressaantunut koirahan ei söisi mitään... mutta taas osa oireista, esim. toi yli-innostus kotiinpaluun hetkellä taas viittaisi siihen. Toki kaikki koirat on innoissaan kun ihminen tulee kotiin, mutta mun koiran kohdalla se innostus on ihan hysteeristä.

Käytiin ongelmamme kanssa myös ongelmakoirakouluttajalla, jonka neuvojen avulla lisäsin turvallisuuden tunnetta lisääviä tekijöitä: radion äänen (päällä myös mun ollessa kotona), rutiinit, Dapin jne. Mun koirani on luonteeltaan todella takertuvainen, joten olen yrittänyt tehdä myös itsenäisyyttä lisääviä harjoituksia esim. etsintää ja laittanut aina välillä portin taakse vaikka olen kotona.

En muista joko joku mainitsikin mutta aloittajalle voisin sanoa neuvoksi, että koiralla on riittävästi liikuntaa mutta sen tulisi saada myös aivotyötä esim. etsiä nameja tai lelua, jäljestää, ratkoa ongelmia, tehdä temppuja. Lisäksi vähentäisin koiralle huomion määrää. Toki saa rapsutella ja paijata, mutta ei jatkuvaa hyysäystä.

Harjoittelin eilen Sakun kanssa ulkona. Sidoin sen kiinni ja suunnittelin käveleväni vain parin metrin päähän, pysähtyväni ja tulevani takaisin sillä sekunnilla, kun koira on rauhallinen. Kuten tavallisesti, Saku ryhtyi huutamaan heti, kun ei enää päässytkään luokse. En kääntynyt sen puoleen tai katsonut sitä.

Kului minuutti. Olin varma, että pian se koira väsyisi, olinhan vain noin kahden ja puolen metrin päässä.

Kului viisi minuuttia. Tuskastutti. Eihän kukaan voi huutaa noin kauaa putkeen?

Kului kaksikymmentä minuuttia. Hengittelin syvään, koska haukunta repi hermojani palasiksi. Kuvittelin, kuinka vihaiset naapurit tulisivat tappamaan minua. Saku huusi ihan yhtä lujaa edelleen.

Kului puoli tuntia ja minua suututti todella. Vaikka yhtäkään harjoitusta ei saisi jatkaa näin pitkään, päätin, että nyt ei käännytä. En ole koskaan ennen suuttunut Sakulle, mutta nyt toivoin, että olisin vienyt sen lopetettavaksi sillä sekunnilla, kun ensimmäinen oire ilmeni. En minä saisi sitä parannettua.

Kului neljäkymmentäviisi minuuttia aloituksesta ja minä aloin itkeä. Polvistuin nurmikolle ja itkin. Saku huusi edelleen, eikä ollut lopettanut edes henkeä vetääkseen. Se korisi, koska veti itseään niin tiukalle, mutta huutamista se ei lopettanut. Vaikka olin äsken toivonut koiran kuolemaa, siinä minä kyyhötin itkemässä sitä, että se tosiaan kuolisi. Kukaan ei sitä huolisi.

Tämä menee toivottomammaksi joka ikinen päivä. Kun kirjoittelin ensimmäistä viestiäni, olin toivoa täynnä - tottakai joku tietää, mistä voisin aloittaa, pieniä tekoja. Minä seisoin liikkumatta odottamassa neljäkymmentäviisi minuuttia ja itkin kaksikymmentä minuuttia, koska Saku ei anna edes aloittaa. Kaiken kukkuraksi noustessani ärähdin koiralleni ennen kuin otin sen irti, vaikka hyvin tiedän, ettei se ole mielestään tehnyt yhtään mitään väärää.

En selviydy tästä, eikä kukaan tietenkään voi tätä puolestani tehdä.

Miten mä jo pillahdin itkemään tuota tekstiä lukiessani, vaikka en voi tietää murto-osaakaan siitä mitä joudut käymään läpi..

ReitaKopika, paljon tsemppiä! Voiskohan teidän kohdalla olla paikallaan ottaa yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan? Hintaviahan ne on, mutta jo muutamalla tapaamisella voisit saada asiantuntijan vinkkejä ja arvion koirasta. Me täällä ei nähdä sun koiraa ja voidaan vaan ehdotella keinoja, jotka meillä on toiminu tai joiden me aatellaan toimivan. Jokainen koira on kuitenkin yksilö. Eroahdistus voi olla vaikea vyyhti selvitettäväksi ja siitä eroon pääseminen ottaa aikansa, jos se on päässy pahaksi.

Meillä sitruunapanta on auttanut huomattavasti koiran haukkumisongelmaan, vaikka ihmisestä se voi kuulostaa julmalta. Ilman pantaa koira juoksi ympäri kämppää haukkui itsensä läkähdyksiin ja oli ihan ylikierroksilla. Kun ostin sille sitruunapannan (joka ei siis mitenkään vahingoita koiraa), koira kokeili pari kertaa mutta kun huomasi että haukkumisesta suihkahtaa sitruunaa kuonon eteen, koira lopetti haukkumisen. Nyt kun jätän koiralle pannan kaulaan, minua odottaa uninen ja rauhallinen koira, joka kömpii nukkumapaikastaan tervehtimään. Meillä ei ole kuin siis positiivisia kokemuksia ko. pannasta. Alussa harjoiteltiin tosiaan niin että me oltiin kotona, kun panta ensimmäisen kerran suihkutti sitruunaa, vähän koira säpsähti ja aivasteli mutta nyt se jo tietää, että kun laitan pannan kaulaan, niin olen menossa töihin ja on aika rauhoittua. Suosittelen kokeilemaan, niitä kun saa vuokrallekin eläintarvikeliikkeistä.

Paljon tsemppiä! Tuollainen ongelma on tosiaan hermoja raastava ja ainakin vei multa niin paljon energiaa, etten meinannu saada mitään muuta tehtyä kun stressasin niin paljon... Ja sehän tietysti vaikeutti asiaa, koska lisäsi samalla myös koiran stressiä...

Enpä osaa oikein muuta sanoa, kun että harjoitukset on tehtävä vielä pienempiä askelia kerrallaan eli ensin vaan puoli askelta poispäin jne ja aina palataan koiran luokse ennen kun se ehtii hätääntyä. Oletteko vähentäneet huomion antamista ja lisänny aivojumppaa? Onko ollu mitään vaikutusta?

Sitruunapantaan liittyen piti kirjoittaa myös toisenlainen kokemus. Omalle koiralle kokeilin sitruunapantaa, koska olin kuullut sitä niin monen suosittelevan. Vuokrasin sellaisen ja laitoin koiralle kaulaan. Annoin sen totutella hetken pantaan. Kun oon kotona niin koira ei hauku, joten aloin tehdä oviharjoituksia, eli menin oven taakse ja odotin hetken. Koira haukahti. Sen jälkeen kuulin kun se ulisten ja haukkuen rupes juoksemaan ympäri huonetta. Kun vihdoin hiljeni, menin sisään ja säiliö oli haukuttu tyhjäksi. Koira ei siis ollut paniikissaan yhdistänyt haukahdustaan suihkaukseen. Kesti tosi kauan että koira rauhottu vaikka otin pannan pois.

Tutuli, opiskelijatuloilla, vaikka perheessä sitten onkin opiskelijoita kaksin kappalein, tekee se aika tiukkaa, vaikka tuntuukin epäreilulta säästää koirasta esimerkiksi käyttövaatteidensa vuoksi. Jos pärjäämme kesälomaan ja töiden alkamiseen asti, eihän apu sitten ole ongelma, ja pakko sitä on yrittää. Pitää vain toivoa, ettei saada häätöä tai muuta kivaa Sakun itkemisen takia ennen sitä. :/

juulia80, en usko sitruunapannan auttavan siksi, että Saku ei todellakaan hauku huvikseen, eikä se ole paha tapa. Luulen, että meille kävisi niin kuin Anuapinan koiralle, koska Sakun haukunta ja itkeminen on paniikinomaista. Se näyttää samanlaiselta refleksimäiseltä toiminnalta, kuin ihmisen potkiminen ja rimpuileminen silloin, kun hän on esim hukkumassa. Toki ei se ota jos ei annakaan, ja jos paniikin saisi pois, ehkä panta sen jälkeen olisi hyvä keino. Tässä vaiheessa kuitenkin se taitaa vain laittaa Sakun menemään takapakkia.

Anuapina, koska tämä urpokoira jahtaa autoja kuin normaali koira jänistä, ei sen irti pitäminen ole mahdollista muualla, kuin metsissä - ja Tampereelta kun etsii jalkapatikalla metsää, joka on tarpeeksi kaukana teistä, niin... :) Mutta Saku on nyt nämä päivät harjoittanut älyllistä toimintaa muilla tavoin siinä määrin, kuin se on mahdollista. Lenkkejä on nyt tehty yksi päivässä (plus tietenkin pissatusreissut lähimmälle sallitulle paikalle) ja loput on korvattu kehittävämmillä jutuilla. Saku etsii nameja, opettelee paremmin paikka-komentoa, opetteli uuden tempun. Lisäksi se ratkoo pieniä arkielämän pulmia kovasti häntäänsä heiluttaen - miten saada pallo pois tietokonetuolin alta, miten yltää sellaiseen namiin, joka on tuolin vieressä niin korkealla, ettei voi hypätä, miten saa kiinni kissanlelun jne.
Myös huomiota on vähennetty ja keskitetty se lähinnä iltaan, kun olemme olleet molemmat kotona jo tunteja emmekä ole lähdössä ennen aamua. Saku korvaa rapsuteltavana olemisen leikkimällä - mutta aina parin minuutin välein se tulee tyrkyttämään jommalle kummalle meistä palloa tai jotain vetonarua, ja vinkuu sitten, kun ei leikkikaveria tipu. Ehkä se oppii - ainakaan se ei ole koko eilispäivän aikana enää juossut levottomana paikasta toiseen vinkuen, niin kuin teki ensimmäiset päivät.

Hyvä! Sehän edistyy. Ne askeleet on aluksi varmasti pieniä, mutta edistys on edistystä ja jos se on vähentänyt ees taas ravaamista niin sen stressitaso on varmaan laskenut.