Koirat.com

Meillä meni tuon vanhemman kanssa aikanaan niin, että se yksinollessa rupesi huutamaan ja samalla sitten söi koiraporttia ja sekoitti kämppää heitelen kaikkea pöydiltä alas jne. No, laitettiin koiralle haukkupanta ja homma, niin haukkuminen kuin tuhoamiskäyttäytyminenkin loppui kuin seinään. Koira haukkumisella kiihdytti itseään niin, että se sitten purki tämän kiihtymyksen tuhoamiseen. Kun haukkuminen "estettiin", niin koira omaksui uuden tavan ja nukkui yksinollessaan. Pantaa ei kauaa pidetty ja ikinä ei sen jälkeen ole ollut enää haukkumisen tai tuhoamisen kanssa ongelmia. Joskus siis näinkin.
Niin ja lisätään että tämä koira ei haukkunut _ikinä_ kun olin itse paikalla eikä se ole haukkuherkkä luonnostaan. Huvikseen siis tämäkään ei haukkunut. Yksinollessa se huusi.

ReitaKopika: Kuulostaa siltä, että olette haukanneet liian ison palan. Jännität ja pelkäät itse ilmeisesti aika paljon tätä koiran haukkumista? Epäonnistunut harjoitus, josta kerroit, oli ehkä liian kova pala aluksi. Koita pystyä pitämään koira koirina, eikä sinun henkilökohtaisena epäonnistumisena. Opiskelijoina erityisesti teillä on todennäköisesti aikaa kouluttaa koiraa, tarjota sille riittävästi liikuntaa jne. Tampereellakin kulkee varmaan bussit? Saksanpaimen tuskin karkaa teistä kovin kauas jos se muutenkin on läheisriippuvainen, joten ette tarvitse hehtaareittain metsää.

Voisitteko puoliskosi kanssa aloittaa ihan siitä, että toinen pitää kiinni ja toinen pyytää paikallaoloa? Jos kiinnisitominen oli liian vaativa juttu? Näin ollen koiraa voisi pyytää pysymään paikallaan, ja toinen etääntyy siitä, mutta toinen pysyy yhä lähellä.

Yritä purkaa sekä oma&koiran stressi ja adrenaliini liikunnalla ja rentoutumisella ennen kuin alatte harjoitella näitä..

Olisiko kellään tuohon mun tapaukseen sanottavaa?

Saksanpaimen? Villakoirastahan tässä oli kai kyse..

^koiran nimi varmaan sekoitti ajatukset :)

Mutta aloittajalle: Tuosta teidän harjoituksesta. Kokeilepa tehdä niin, että sidot koiran kiinni. Seisot sen edessä kasvot koiraan päin. Otat askeleen taakse ja heti askeleen eteen ja palkka (käytä nameja, ei lelua. ruoka rauhoittaa, lelut nostaa viettivirettä). Näin pikkuhiljaa peruuttelet, askel kerrallaan. Ton yhden taka-askeleen kanssa on aivan sama, vaikka koira alkuun vähän hötkyäisikin, näytät sille vaan tekniikan: nou hätä, tuun takas kyllä. Mutta siirry useampiin askeliin vasta sitten, kun koira todella odottaa paikallaan sen sun yhden askeleen verran.

Sitten kun koira antaa sun poistua esim. 6 askelta niin, että katsot sitä, menet sen eteen ihan lähelle ja käännät sille selän. Sit samantien ympäri ja heti palkka. Sit vähän pidempi aika selkä koiraan päin. Sit pikkuhiljaa askel koirasta poispäin ja taas heti ympäri ja palkka.

Käskysanaa en näihin liittäisi, jos on tarkoitus että koira voidaan joskus näiden harjoitusten avulla jättää myös yksin. Koska eihän missään tapauksessa ole tarkoitus että koira istuu "paikka" käskyn alla koko koulu/työpäivän ajan.

MUOKKAUS! Jos koira näyttää hermostuvan jo siitä, että sidot sen kiinni, on ensimmäinen harjoitus olla siinä tilanteessa sen rauhoittajana. Eli rapsuttelet ja juttelet mukavia niin kauan, että koira rauhoittuu. Sit irrotat sen ja jatkatte matkaa. Vasta sitten noita peruutteluita, kun koira antaa sitoa itsensä ja jää rauhassa paikalleen.

Kadia komppailen tuon kanssa, että kun ongelma on kerran paha, niin kannattanee harjoittelu tosiaan aloittaa kasvot koiraan päin.

Palkkaamisen kanssa olisin kyllä varovainen, koska koiralle erinomainen palkkio on jo se, että omistaja palaa. Ei ehkä kannata tehdä omistajan läsnäolosta vielä extrakivaa palkkaamalla palaamisen lisäksi, silloinhan vahvistetaan nimenomaan sitä, että on erittäin hyvä, että omistaja on läsnä. Tullaan mahdollisesti vahvistamaan aivan väärää asiaa. Koiralle hyvä palkka on se, että omistaja tulee takaisin, vaikkei kontaktia ottaisikaan.

Itse liitin harjoitteluun lähtösanan, ja lähtösana oli sellainen, mitä arjessa muutenkin käytetään lähtiessä (kotoa, autosta tms). Meillä se on ihan "Heippa". Koira tunnistaa sanan - ihminen on lähdössä, mutta tulee kyllä takaisin. Saattaa olla kuitenkin järkevää aloittajan kohdalla vaihtaa lähtösanaa, jos se tällä hetkellä aiheuttaa koiralle stressiä. Sanan käyttö kuitenkin helpottaa sitten kun harjoittelua jatketaan ovien kanssa, kun koira ymmärtää ko sanasta mistä harjoituksessa on kyse.

^olet oikeassa. Palkka on riski. Mutta silti alkuun käyttäisin sitä, kun koira hermostuu noin paljon. Syöminen kuitenkin rauhoittaa sitä ja koska se ei todellakaan edes tiedä tekevänsä väärin haukkumalla ja on sillä saanut ihmiset aina palaamaan (jos koira kerran haukkuu kotona vielä ihmisten palatessakin) on sitä oikeampaa mallia helpompi saada koirasta esille, kun palkka on vielä parempi kuin haukkumalla saavutettu.

Naminhan voi jättää pois sitten kun koira sietää omistajan siirtymistä hermostumatta järjettömästi.

MUOKKAUS! Vielä tuosta lähtösanasta, se kannattaa liittää harjoitteluun vasta tosiaan sitten, kun koira sietää jo paljon. Ettei sanasta itsestään tule koiralle paniikkia.

Jos koira näyttää hermostuvan jo siitä, että sidot sen kiinni, on ensimmäinen harjoitus olla siinä tilanteessa sen rauhoittajana. Eli rapsuttelet ja juttelet mukavia niin kauan, että koira rauhoittuu. Sit irrotat sen ja jatkatte matkaa. Vasta sitten noita peruutteluita, kun koira antaa sitoa itsensä ja jää rauhassa paikalleen.

Tuosta rauhoittamisesta on todella hyvä aloittaa, eli kun koira istuu rentona ja rauhallisena, on paras hetki tehdä harjoituksia. Jo pelkkä rauhoittuminen voi olla se ensimmäinen harjoitus. Muistan Johanna Tammialan pentukurssilta sellaisen rauhoittumisharjoituksen, jossa hihna laitettiin kengän alle ja pentuun ei kiinnitetty mitään huomiota. Jos se alkoi riehua, protestoida tai muuta vastaavaa, hihnaa lyhennettiin hieman. Näin jatkettiin niin kauan, kunnes koira kävi makuulle (tai istuman jos oli hyvin vilkas yksilö) ja oli lähtötilanteeseen nähden selvästi rauhoittunut. Pentu vapautettiin, mutta siihen ei edelleenkään kiinnitetty mitään huomiota. Tämä on harjoitus jota ei saisi ikinä jättää kesken, joten sen voi aloittaa vaikka omalla sohvalla istuen, ja vaikeuttaa ympäristöä vasta kun kotona sisällä homma onnistuu.

Tuosta palkkaamisesta vielä (rauhoittamisesta rapsuttelemalla), minä en tekisi muuta kuin olisin koiran vieressä rauhallisena. Jos koiraa rapsuttaa ja lohduttelee, se itseasiassa kertoo koiralle, että hermostunut ja jännittynyt mielentila on hyvä ja palkittava asia. Rapsuttelisin koiraa vasta kotona sen jälkeen, kun se on onnistuneesti suorittanut harjoitustuokion.

aftershock: jätätkö koiralle jotain syötävää esim. luun tai kongin kun se jää yksin? Oletko huomannut onko ollut yhtäläisyyksiä sillä millaiset lähtörutiinit olet tehnyt ja miten paljon koira on haukkunut? sanoit, että olet kokeillut dapin, radion, yms. Jätätkö radion edelleen päälle ja pidätkö sitä päällä myös ollessasi kotona? Reagoiko koira mitenkään ulkoa tai naapurista kuuluviin ääniin kun olet kotona tai näkeekö se ikkunasta kun ihmisiä kulkee?

Epäsäännöllinen päivärytmi voi aiheuttaa koiralle levottomuutta, ja ainakin itse olen yrittäny siitä syystä tehdä selkeät lähtörutiinit: suihku, koira portin taakse makkariin, ulkovaatteet päälle, koiralle luu yms, eli koira tietää että nyt jään yksin. En tiedä miten paljon on auttanut, ilmeisesti koira vielä jonkin verran itkee ja on ihan kahjo, kun tulen kotiin... Toivottavasti ei sentään ihan koko päivää stressaa.

Sakun kanssa on nyt harjoiteltu illalla aina hetken ennen lenkkiä ja hetken lenkin jälkeen muutamalla askeleella. Se kestää kyllä siis kiinni sitomisen mainiosti - niin kauan kuin remmi riittää minun luokseni asti. Kiinni laittaminen ei siis hermostuta.

Eilen kokeilin laittaa Sakulle ekstrapaljon älyä vaativaa puuhaa. Se yritti irrottaa pöydänjalasta tyhjää vessapaperirullaa, jonka sisällä oli nami, ja paketti oli niin korkealla, että koiran oli varvistettava yltääkseen siihen. Lähdin ovesta ulos niin, että se ei huomannut ja kuulostelin hetken rapussa. Ei mitään ääntä. Hetken kuluttua Saku kävi raapimassa ovea ja vinkumassa, mutta katosi sitten.

Kävin myöhemmin illalla tupakinmittaisen ajan ihan ulkona asti yrittäen samaa. Ei ääntä kuulunut aluksii - kulta oli kyllä kotona ja vessassa meikkaamassa, Saku ei tiennyt sitä jos ei haistanut asiaa. Kun palasin, Saku oli saanut namin alas ja jyrsinyt vähän sohvatyynyn kulmaa, mutta ei nostanut kauheaa älämölöä. Kulta sanoi, että vähän se kävi ovella vinkumassa ja haukkui muutaman kerran, mutta tuli pois.

Tänään kun lähdin pidemmäksi aikaa asioille, haukkuahan sieltä tietenkin kuului. Luulen, että se koira ihan totta pysyy hiljaa vain, jos sillä on niin kauan puuhaa, että se väsähtää - mutta kun se on leikkinyt ja sen jälkeen levännyt, huutohan siitä tulee. Sitä paitsi se nyt keksi alkaa pistelemään sohvatyynyä.

Tuollainen juttu kuin vain onnistui ihan kokeiluperiaatteella, tuli vähän sitä uskoa Sakuun kertaheitolla lisää. Kyllä se ihan varmasti nostaa metelin seuraavalla kerralla, kun yritämme, mutta silti. Sillä on mahdollisuuksia tajuta jotain.

**

AfterShock, kyllä se lähtee. Jos Saku kuulee auton äänen edes etäältä, se ei ymmärrä yhtään mitään - painaa täysillä perään ja huutaa kuin hullu. Täällä se ei onneksi ole karannut kertaakaan, mutta äidin kotona Laihialla on muutaman kerran päässyt irti. Siellä sitä metsää ON hehtaarikaupalla, ja silti koira on löytynyt aina parin kilometrin päästä läähättämästä ja vinkumasta, kun ei ole saanut autoa kiinni ja kun alkasi pelottaa se että iskä ja äippä eivät seuranneetkaan. Kaupungin lähellä sitä vasta saisikin tarpoa kauas, ettei mitään kuulu Sakun korviin metsän läpi... :/

Mulla oli myöskin koira jonkin verran ahdistunut. Tuhosi paikkoja, haukkui ja ulvoi monta tuntia ja naapuritkin olivat siihen haukuntaa ja ulvontaan kyllästyneitä, mutta onneksi minulla onhyvin ymmärtäväisiäkin naapureita jotka tsempas yksin koulutuksessa, joka tuli olemaan rankkaa.

Yritin perinteistä temppua lähden huoneesta ja palasin takaisin. Koira edes reagoinut, mutta kun lähdin ulko-ovesta alkoi kauhea metakka saman tien ja minä jouduin istua kököttämään siellä portailla kunnes hiljenisi. Ekalla kerralla istuin melkein tunnin ja siinä hermoja koiteltiin.

Tehtyäni tätä melkein kuukauden eikä muutosta ilmentynyt, otin yhteyttä eläinlääkäriin joka määräsi koiralla pillereitä ja kylmää kautta. Nämäkään eivät juuri auttaneet jaolin tuossa välillä hommannut dapin, mutta turhaan.

Sitten päätin vikana kokeilla sitruunapantaa(itselläni pannassa on vain pelkkää ilmaa...) , jotta koira olisi edes hetken hiljaa, kun olen poissa ja saisin "aikaa" yksinolo harjoituksiin.

Ensimmäinen päivä jolloin panta oli käytössä lähdin normaalisti kouluun ja kun tulin kotiin en voinut uskoa silmiäni siinä oli koirani, joka tuli ihan rauhallisesti minua vastaan... Olin itkeä silloin näin ei ollut koskaan ennen käynyt, ajattelin että toivoa viellä olisi.

No pannan kanssa jatkoin yksin olo harjoituksia kumminkin ja nykyään koirani viihtyy ihan hyvin yksin ollessaan ja nykyään ei ole pantaa käytössä.

Mää luulen kans että mun käyttämä panta, joka siis sisälsi kauheeta sitruunalitkua, teki sen, että kun hajua levis joka paikkaan niin suihkaus menetti merkityksensä. Mää luulen, että herkälle koiralle ilma, tai sellainen hajuton suihke toimis paremmin kun sen vaikutus on vain sen hetken kun koira äännähtää, mutta en uskaltanu mun kokemuksen jälkeen sitä enää kokeilla...

Ihanaa kuulla, että on koiria, jotka on kärsiny haukkuongelmista ja on päässeet siitä yli. Toivoa siis on.

Meillä on vähän ristiriitaisia kokemuksia tuosta pannasta. Käytimme sitä vanhemmalla koiralla pentuna kun sillä vielä ei ollut varsinaista eroahdistusta muta haukahteli yksin jäädessään. Harjoittelimme pantaa meidän ollessa kotona ja koira oli aivan kauhusta jäykkänä panta kaulassa. Ensimmäisen suhauksen jälkeen ei uskaltanut edes liikkua. Kokeilimme yhden päivän ajan jättää pojulle pannan päähän kun menimme töihin ja kotiin tullessamme eteisessä haisi sitruunan raikkaalle.. vähän kun olisi puhtaaseen kotiin tullut.. mutta koira oli kauhuissaan. Panta suhahti jo siitä kun koira meni vesikupille juomaan. Emme pitäneet pantaa enää koiralla kaulassa.
Nykyään myöhemmin olemme käyttäneet pantaa niin, että siellä on tosiaan vaan ilmaa, eikä sitruunanhajua. Sidomme pannan ulko-oven kahvaan koska pojat vahtivat monesti etuoven takana niin ei tarvitse jokaista ohimenevää ihmistä haukkua. Pantaa toimi hyvin näin eikä aiheuta pojille mitään ahdistusta kun ei ole kaulassa.

Aloittaja taisi olla täältä Tampereen seudulta myöskin. Meillä kävi aikanaan ongelmakoirakouluttaja Tommy Wiren, joka on täältä tampereen seudulta. Hänen kanssaan käytiin ongelmaa läpi ja saimme harjoituksia. En osaa suoriltaa sanoa oliko näistä harjoituksista loppusissaan ratkaisevaa hyötyä vai ei kun teimme niin montaa korjaavaa asiaa kerrallaan. Jokatapauksessa käynti oli mielenkiintoinen.

Nyt tilanne on taas muuttunut koska ollaan omakotitalossa eikä haukku häiritse ketään. Koira oli mun ollessa matkalla yksin päivät, kaikki muut kun käyvät töissä/koulussa täällä mun vanhempien luona. Tein itsekin tuossa reissua että koira jäi yksin joksikin aikaa. Täällä ei vaan ole nauhoitusmahdollisuutta, joten en tiedä miten sujui. Olen välillä jättänyt sen oven taakse kun tulen tietokoneelle jne. Seurailee aika paljon mua täällä, esim aina lähtee mukaan kun nousen koneelta tai sohvalta..:P

Pitää varmaan hankkia tälle toukokuulle salikortti niin lähden pariks tunniks sentään pois vaikka ei nyt töitä tms olekaan..

Pitkästä aikaa uusi viesti tästä aiheesta minun taholtani.

Saku-koiran ongelma siis helpotti pikkiriikkisen välillä - ja nyt ollaan ihan samalla tolalla, kuin alussa. Koira haukkuu kuin hullu, ja omatkin hermot ovat sen takia tiukalla - mitä ihmettä opiskelijapoloinen VOI tehdä, jos koira aiheuttaa häädön? No pistää sille piikin tai etsiä kodin maalta, mutta minähän kuolisin siihen.

En ole kokeillut vielä(kään) sitruunapantaa, koska olen niin kovin paljon kuullut siitä huonoa juttua. Mm suihkii, kun koira vaikka ravistelee itseään, kun koira juo, tai kun vaikka kännykkä soi. Enkä usko, että Saku edes huomaisi koko suihkausta, se kun haukkuu muutenkin paniikinomaisesti.

Vietän kesää Vaasan lähellä. Sattuuko kukaan tietämään osaavaa ammattilaista (tai muuten vain taitavaa ei-ammattilaista), joka voisi auttaa Sakua?

Jos mikään ei vain auta, pystyykö koiraa millään saamaan opiskelijabudjetilla yhtään mihinkään "päivähoitoon" siksi aikaa, kun me molemmat olemme poissa? Mitä paikkoja Tampereella on? Jos itse asuisit siellä, ottaisitko nurkkiisi pyörimään muutamaksi tunniksi päivässä ruman ja tyhmän villakoiran? (Eli että kannattaako edes yrittää ilmoitella kaikkien mahdollisten kauppojen seinillä jne, että joku päivän kotona viettävä saisi tästä lenkkiseuraa, joka osaa narussa käyttäytyä hyvin, ei vedä, eikä edes ole iso?) Jos ottaisit koiran päivähoitoon (ja tietäisit, että siitä saa nyhdettyä parikymppisen euroissa), mitä tahtoisit palkaksesi noin suurin piirtein.

Kuvottavaa, että kyse on rahasta, mutta niin vain on. Koskaan ei ole tapahtunut niin, että pappa betalar, ja jos tämä haukkuva paukapää maksaa minulle miljoonan, sen on yksinkertaisesti pakko lähteä, vaikka se onkin vihoviimeinen vaihtoehto.

Sakua ei ole leikattu, ja äiti (jonka koira tämä virallisesti vieläKIN on) vastustaa sitä henkeen ja vereen. Auttaisiko leikkaaminen yhtään mitään? Pillereitä en myöskään tahtoisi antaa. Lisävinkkejä harjoitteluun saa ehdottomasti esittää, jos mitään on mielessä. Saku pysyy hiljaa sen verran, että makaa maassa kun loikoilen riippumatossa (oikeasti, se ON huimaa edistystä), mutta nostaa metelin jo jos alan nousemaan ilman että pidän sen pannasta kiinni.

Mulla on dobermanni joka myös haukkuu jätettäessä yksin. Omakotitalossa, sekä vanhassa että nyt uudessa se on ihan hiljaa mutta kerrostalossa + mökillä se haukkuu ja ulvoo taukoamatta.
Osaako joku arvioida mistä tämä johtuu, siitä että jäi aika nopeasti yksin kyseisiin paikkoihin?

Hankin sitruunapannan ja se auttoi haukkumiseen mikä tapahtuu kun olen kotona eli leikeissä esim kukkaruukuille haukkuminen kun ne vievät luun tai lelun (vilkas mielikuvitus herralla :) ).
Kun jättää yksin ja iskee paniikki niin haukkuminen ja ulvominen ei lopu vaikka sitruunasuihketta tulee jatkuvasti.

Kävin koiraterapeutilla ja ohjeet olivat hyvät, olemme jonkun verran treenanneet johtajuusasioita + yksinjättöa mutta se ei ole haukkumisongelmaa poistanut.

Tsemppiä tosi paljon ketjun aloittajalle!

Mulla on koira, joka on kans hyvin takertuvainen ihmisiin, tai siis minuun. Kun muutin vanhempieni luota pois omaan kämppään, epäilin, että eroahdistusta voisi ilmaantua. Vaikka tiedostin eroahdistuksen mahdollisuuden, valmistauduin siihen huonosti, en oikeastaan lainkaan. Ostin ainoastaan DAP-haihduttimen ja yksinoloharjoitukset jäi tosi vähälle. Oikeastaan tökkäsin DAPin vaan seinään ja jätin koiran yksin. Koira alkoi kiljua, haukkua ja ulvoa sisällä aina kun lähdin. Tuhoja se ei tehnyt lainkaan, eroahdistus siis purkautui vain ääntelemällä. Tiesin kyllä konsteja, joilla eroahdistusta voi lieventää/hoitaa pois, mutta minun kärsivällisyys ei riittänyt näihin yksinoloharjoituksiin.

Muutin edellisestä (ja ekasta) kämpästä pois vanhempieni luokse kesän ajaksi, ja nyt on aika muuttaa taas uuteen asuntoon. Eroahdistusta ei ole ilmentynyt täällä vanhempieni luona, koira lähinnä nukkuu yksinoloaikansa. Pelkään, että uudessa asunnossa eroahdistus alkaa taas nostaa päätään. Nyt kuitenkin olen valmistautunut siihen, että harjoittelemme kärsivällisesti yksinoloa alusta lähtien, enkä anna periksi. Tiedän, että koira osaa olla hiljaa yksin kotona, kunhan vain harjoittelemme sitä.

Voihan näinkin tehdä:
Leiki että lähdet pois kotoa ja seisotkin esim. oven takana niin että koira ei näe sinua. Kun koira alkaa ulvoa,itkeä perääsi tai haukkua avaa ovi ja sano sille "EI hauku" yms. Omalle koiralleni tuo toimi kun yllätin sen haukkumisesta ja pari kertaa toistin tuon. Tai sitten voit hankkia koiralle jonkinlaisia virikkeitä jotta sillä olisi tekemistä eikä se vaivautuisi itkemään perääsi. :)

ReitaKopika kirjoitti:

Pitkästä aikaa uusi viesti tästä aiheesta minun taholtani.

Saku-koiran ongelma siis helpotti pikkiriikkisen välillä - ja nyt ollaan ihan samalla tolalla, kuin alussa. Koira haukkuu kuin hullu, ja omatkin hermot ovat sen takia tiukalla - mitä ihmettä opiskelijapoloinen VOI tehdä, jos koira aiheuttaa häädön? No pistää sille piikin tai etsiä kodin maalta, mutta minähän kuolisin siihen.

En ole kokeillut vielä(kään) sitruunapantaa, koska olen niin kovin paljon kuullut siitä huonoa juttua. Mm suihkii, kun koira vaikka ravistelee itseään, kun koira juo, tai kun vaikka kännykkä soi. Enkä usko, että Saku edes huomaisi koko suihkausta, se kun haukkuu muutenkin paniikinomaisesti.

Vietän kesää Vaasan lähellä. Sattuuko kukaan tietämään osaavaa ammattilaista (tai muuten vain taitavaa ei-ammattilaista), joka voisi auttaa Sakua?

Jos mikään ei vain auta, pystyykö koiraa millään saamaan opiskelijabudjetilla yhtään mihinkään "päivähoitoon" siksi aikaa, kun me molemmat olemme poissa? Mitä paikkoja Tampereella on? Jos itse asuisit siellä, ottaisitko nurkkiisi pyörimään muutamaksi tunniksi päivässä ruman ja tyhmän villakoiran? (Eli että kannattaako edes yrittää ilmoitella kaikkien mahdollisten kauppojen seinillä jne, että joku päivän kotona viettävä saisi tästä lenkkiseuraa, joka osaa narussa käyttäytyä hyvin, ei vedä, eikä edes ole iso?) Jos ottaisit koiran päivähoitoon (ja tietäisit, että siitä saa nyhdettyä parikymppisen euroissa), mitä tahtoisit palkaksesi noin suurin piirtein.

Kuvottavaa, että kyse on rahasta, mutta niin vain on. Koskaan ei ole tapahtunut niin, että pappa betalar, ja jos tämä haukkuva paukapää maksaa minulle miljoonan, sen on yksinkertaisesti pakko lähteä, vaikka se onkin vihoviimeinen vaihtoehto.

Sakua ei ole leikattu, ja äiti (jonka koira tämä virallisesti vieläKIN on) vastustaa sitä henkeen ja vereen. Auttaisiko leikkaaminen yhtään mitään? Pillereitä en myöskään tahtoisi antaa. Lisävinkkejä harjoitteluun saa ehdottomasti esittää, jos mitään on mielessä. Saku pysyy hiljaa sen verran, että makaa maassa kun loikoilen riippumatossa (oikeasti, se ON huimaa edistystä), mutta nostaa metelin jo jos alan nousemaan ilman että pidän sen pannasta kiinni.

Oletteko rajanneet koiran oleskelualuetta yksin ollessaan.
Onko koiran kanssa tehty selkeitä yksinoloharjoituksia, siis aluksi vain sitä, että nouset esim. sohvalta ja menet eteiseen puet takin ja kengät ja riisut ne samantien pois, palaat sohvalle istumaan ja kaiken tämän teet ihan rauhassa.
Kun tämä onnistuu niin puet vaatteet, avaat seuraavaksi oven ja suljet sen riisut vaatteet ja palaat sohvalle, kun tämä onnistuu käyt vain oven takana silleen, että suljet vain oven ja tulet takaisin jne.

Suosittelisin edelleen käyttämään DAP:pia sekä radiota ja tekemään selkeät lähtörutiinit.
Yritä saada koira ymmärtämään, että se saa jonkin mahtavan luun ym. kun jää yksin kotiin.

Sitten yksi tärkeä asia jättäkää koira kotiin vain kerran päivässä yksin.

Ulkona kannattaa tehdä vaikka namijälkeä tai verijälkeä, jotta koira joutuu oikeasti toimimaan itsenäisesti -> joka voisi auttaa siihen yksin olemiseen.
Menkää porukalla metsään ja koiralle pitkä liina perään ja toinen pitää koirasta kiinni ja toinen menee jonkin matkan päähän piiloon ja koira päästetään etsimään. Jos koira on oikeasti niin riippuvainen kuin olen käsittänyt, niin se lähtee hakemaan sitä ihmistä, joka on mennyt piiloon eikä ole kiinnostunut ollenkaan juoksemaan auton perään ym.

Myöskin kannattaa yrittää opettaa koiralle liinan avulla vapaana oloa, että se tarkoittaa omistajan läheisyydessä pysymistä.

Kannattaa myöskin ehkä kokeilla sitä anuapinan käyttämää Serene-Um joka siis on luontaistuote"lääke" eli siihen ei tarvita reseptiä. Jonka pitäisi laskea kiihtymys/stressitilaa.

Tässä nyt joitakin asioita joita tuli mieleen.

ReitaKopika kirjoitti:

Pitkästä aikaa uusi viesti tästä aiheesta minun taholtani.

Saku-koiran ongelma siis helpotti pikkiriikkisen välillä - ja nyt ollaan ihan samalla tolalla, kuin alussa. Koira haukkuu kuin hullu, ja omatkin hermot ovat sen takia tiukalla - mitä ihmettä opiskelijapoloinen VOI tehdä, jos koira aiheuttaa häädön? No pistää sille piikin tai etsiä kodin maalta, mutta minähän kuolisin siihen.

En ole kokeillut vielä(kään) sitruunapantaa, koska olen niin kovin paljon kuullut siitä huonoa juttua. Mm suihkii, kun koira vaikka ravistelee itseään, kun koira juo, tai kun vaikka kännykkä soi. Enkä usko, että Saku edes huomaisi koko suihkausta, se kun haukkuu muutenkin paniikinomaisesti.

Vietän kesää Vaasan lähellä. Sattuuko kukaan tietämään osaavaa ammattilaista (tai muuten vain taitavaa ei-ammattilaista), joka voisi auttaa Sakua?

Jos mikään ei vain auta, pystyykö koiraa millään saamaan opiskelijabudjetilla yhtään mihinkään "päivähoitoon" siksi aikaa, kun me molemmat olemme poissa? Mitä paikkoja Tampereella on? Jos itse asuisit siellä, ottaisitko nurkkiisi pyörimään muutamaksi tunniksi päivässä ruman ja tyhmän villakoiran? (Eli että kannattaako edes yrittää ilmoitella kaikkien mahdollisten kauppojen seinillä jne, että joku päivän kotona viettävä saisi tästä lenkkiseuraa, joka osaa narussa käyttäytyä hyvin, ei vedä, eikä edes ole iso?) Jos ottaisit koiran päivähoitoon (ja tietäisit, että siitä saa nyhdettyä parikymppisen euroissa), mitä tahtoisit palkaksesi noin suurin piirtein.

Kuvottavaa, että kyse on rahasta, mutta niin vain on. Koskaan ei ole tapahtunut niin, että pappa betalar, ja jos tämä haukkuva paukapää maksaa minulle miljoonan, sen on yksinkertaisesti pakko lähteä, vaikka se onkin vihoviimeinen vaihtoehto.

Sakua ei ole leikattu, ja äiti (jonka koira tämä virallisesti vieläKIN on) vastustaa sitä henkeen ja vereen. Auttaisiko leikkaaminen yhtään mitään? Pillereitä en myöskään tahtoisi antaa. Lisävinkkejä harjoitteluun saa ehdottomasti esittää, jos mitään on mielessä. Saku pysyy hiljaa sen verran, että makaa maassa kun loikoilen riippumatossa (oikeasti, se ON huimaa edistystä), mutta nostaa metelin jo jos alan nousemaan ilman että pidän sen pannasta kiinni.

Helloes kaikki ja eritoten ketjun aloittaja.

Sittemmin sairauden takia lopetettu koirani pisti eroahdistuksellaan elämäni aivan sekaisin - kaikki pyöri tämän haukunnan ympärillä. Aiheutinpa tietysti närää naapureissa ja lähitienoon äideissä, sillä koira myös pelkäsi/inhosi lapsia yli kaiken. Tilanne äityi niin pahaksi, että tunsin itse olevani oman kotini vanki: en uskaltanut (haukkumisen ja mesoamisen takia) lähteä illalla kiskalle tms. käymään, sillä ajattelin että saan häädön (plus että olin jossain vaiheessa varma, että koira saa sydärin tai muuten kupsahtaa hätäänsä).

Mitään treenineuvoja en tässä anna, sillä olen melko varma, että tarvitset ammattikouluttajan apua. Sitäpaitsi jokainen tapaus on erilainen. Nuo oireet vaan kuulostavat niin tutuilta että meinaa itku tulla. En tunne asuinpaikkakuntasi kouluttajatilannetta, mutta suosittelen soittamaan parhaalle paikalliselle eläinlääkäriasemalle ja kysymään heiltä apua kouluttajan löytämiseen.

Muutama huomio tähän loppuun:
- sitruunapannat ovat usein ihan toimivia, mutta EIVÄT paranna itse ongelmaa - poistavat vain oireen! Lisäksi usein saattaapi käydä niin, että koira tottuu pantaan, eikä reagoi siihen enää mitenkään.
- uskon ja vannon, että oikeanlaisella avustuksella löydät ratkaisun ongelmiin, ettekä joudu turvautumaan mihinkään päivähoitotsydeemiin tms.
- eroahdistuksenkin hoitaminen tulisi (omasta mielestäni) aloittaa kartoittamalla koiran fyysinen kunto (hieman kattavammin kuin mitä peruskäynnillä elänlekurilla tehdään.
- ihan mielenkiinnosta: miksi äitisi vastustaa Sakun leikkaamista? Aiotaanko koiralla teettää Pentuja? Viedäänkö sitä näyttelyyn? Suosittelen tutustumaan uroskoiran pallienpoiston positiivisiin, terveyttä edistäviin/turvaaviin puoliin

Hoplaa, tulikohan tässä kaikki tarvittava? Voi kun voisin täällä heittää sinulle muutaman numeron/nimen, mutta yleisellä foorumilla en viitsi näin tehdä. Tsemppiä ja voimia! Koita muistaa, ettet ole ainoa, joka näiden asioiden kanssa painii. Mä unohdin sen välillä.

Lavinia, se Saku on niin häiriintynyt ja rakastaa minua niin paljon, että jo oven avaaminen ja toruminenkin olisi sille palkinto. Jos se haukkuu vaikka oven takaa kuuluvia ääniä, se lopettaa kyllä heti, kun sanon ihan nätisti että joojoo Saku, kuulin jo. :/ Viiden minuutin tupakkareissu meiltä onnistuu jo ilman huutoa, jos teippaan sille nameja vessapaperirullan sisään, mutta samalla sekunnilla, kun se saa ne auki, eiköhän se kilju. Lelujakin se saa nyt vain, kun olen poissa, ellei yhtä ainokaista palloa lasketa, eikä se edes kiinnostu niistä.

kiharapaa83, Sakun riehumistila oli aluksi järjettömän suuri, mutta nykyään sillä on käytössä vain olohuone. Muista vinkeistäsi suurta osaa on koetettu säännöllisesti ja tosissaan, mutta kyllä minä tästäkin kommentista taas jotain uutta nappasin. Ja sitä kokeilemaan, siis. :)

Hiu, on pakko koettaa ensin itse kaikki mahdollinen. On noloa - ja surullista - myöntää, että tätä koiraa hoidetaan opiskelijabudjetilla, ja sen toinen vaihtoehto on piikitys, koska kukaan muu ei sitä huolisi. Ei ole kiinni siitä, ettenkö rakastaisi lemmikkiäni, kun en ole sitä jo vienyt ammattihenkilöille vinkkejä hakemaan, vaan siitä, että joko minä ja koira syömme, tai sitten se saa apua ja emme syö kumpikaan. :) Onneksi, onneksi näistäkin tuloista saa kaavittua sen verran kasaan, vaikkei yhtäkkiä se käykään...
Sakun leikkaamisesta sen verran, että kyseessä ei ole pentujen teettämistä, ei näyttelyissä käymistä tms, vaan pelkkä IHMEELLINEN asennevamma: minä liputan koiran leikkaamisen puolesta, mutta sen oikeana omistajana muori voi kieltää leikkaamisen, mutta ei kuitenkaan ikinä ottaisi tätä koiraa nurkkiinsa pyörimään. (Ja suoraansanoen en voi moittia: en ottaisi minäkään, ellen rakastaisi koiraa jo. Minulla ei ole ollenkaan elämää kodin ulkopuolella, koska olen koiravahtina. Murun kanssa ei voida edes käydä missään.)

**

Ihan pikainfona:
Ette usko, mikä on kamalinta. Ei se, että olen kahlittuna kotiin. Ei se, jos saan häädön. Ei se, jos naapurisopu menee. Kauheinta on se, jos olen ihan itse tehnyt koirastani tällaisen.