Koirat.com

Yritin selailla tämän koulutus- palstan läpi eikä ainakaan mun silmiin osunut tästä aiheesta jo aloitettua keskustelua.

Eli täällä asustelee kohta 7 kk täyttävä keskari villakoira uros. Meille ylitsepääsemätön ongelma lenkeillä on se, että aina kun koira näkee auton tulevan kaukaakin, se rupeaa vetämään sitä kohti ja auton ollessa sitten meidän kohdalla rupeaa hillitön pyöriminen ja haukunta. Aivan pikku pentuna tätä ongelmaa meillä ei ollut, enkä tarkalleen muista mihin aikoihin se tuli, tuntuu vaan että tätä on kestänyt ikuisuuden eikä ongelmasta päästä eroon. On yritetty sitä, että kun auto tulee, käännytään vastakkaiseen suuntaan ja auton mennessä ohi käännytään taas takaisin menosuuntaan.. ei auttanut. Ollaan myös yritetty siedättää poikaa menemällä yhden vilkkaan tien viereen katselemaan, kun autoja ajaa ohi. No, tässä on tapahtunut jotain edistystä, sillä poika kykeni kyllä istumaan hiljaa paikallaan ja olemaan välittämättä kun oltiin tarpeeksi kaukana (etäisyyttä autoihin on lyhennetty aina pikkuhiljaa). Namien kanssa on yritetty ohittaa, ei onnistu, sillä kun auto tulee niin suurinkaan herkku ei voisi kiinnostaa pätkän vertaa.

Eli kysyn nyt teiltä viisaammilta, oisko teillä mitään neuvoja tähän ? Alkaa olla vähän toivoton olo kun mikään ei tunnu tepsivän.

Jos siedättäminen (ensin kauempaa ja sitten lähempää) on tuottanut edes vähäistä tulosta, miksette jatka samalla tavalla? Ei niitä tuloksia hetkessä synny :)

^ Juu kyllä tuota jatketaankin tässä kokoajan :) Vaikeinta on se, että tällä vilkkaalla tiellä emme koskaan tule pääsemään niin lähelle, kuin miten lähelle autot tulevat kun kävelemme tässä korttelin ympäri. Sillon niitä autoja tulee harvakseltaan ja joka kerta tuo pistää kauheen riuhtomisen pystyyn kun yksikin tulee.. no katellaan miten toi edistyy.

Olisiko kauko-ohjattavasta hyötyä? Näitähän saa vuokrattua. Eli käytetään kiellon vahvisteena. Toiset koirat ei valitettavasti reagoi tuohon sitruuna- tai pippurisuihkeeseen, mutta ehkäpä kannattaisi kokeilla. Perusidea on siis, että kielto, jos ei usko kielto ja suihkaus (kauko-ohjattavalla siis). Toki pannasta täytyy kouluttautua eroon, ei ole tarkoitus loppuelämään pitää. Ainakin ehkä alkuun olisi hyötyä, saisit koiran lopettamaan ei toivotun käytöksen ja samalla vahvistuksen kiellolle. Kun alkaa uskomaan kieltoa, voitte alkaa harjoittelemaan esim. kontaktin ottoa kun auto lähestyy. Ehdotus vain, voisi toimia.

^ Joo lueskelinkin näistä pannoista jostain, katellaan noita jossei mikään muu tunnu nyt auttavan. Nyt kesällä on ainakin aikaa koulutella tota, jos päästäis tästä ongelmasta vihdoin eroon.

Mitä jos sitä koiraa vaan kunnolla kiellettäisiin? Tehtäisiin kunnolla selväksi että tämä käytös ei vaan sovi? Ja sitten palkataan oikeasta käyttäytymisestä. Eihän se koira voi koskaan oppia käyttäytymään oikein, jos sille ei koskaan osoiteta että ei näin ja ohjata sen jälkeen haluttuun toimintoon.

^ Jep, kokeillaan.

Mulla on vähän samansuuntaista ongelmaa ilmaantunut vanhemmalle koiralle mutta sen mesoamisen kohteet ovat rullaluistelijat ja skeittaajat. Mä luulen, että noi tuntuu erilaisilta sillä molemmat varmaan vähän tärisyttävät maata ohi mennessään. Mulla on tarkoituis siedättää Annia rullaluistimiin kun menen seuraavan kerran veljeni luo. Hän saa luistella ohi ensi tosi kaukaa ja sitten palkkaan hyvästä käytöksestä. Pikkuhiljaa edistymisen mukaan, lyhennetään välimatkaa. Lisäksi ajattelin, että jos veljeni voisi jättää ne luistimet meille yöksi, niin koirat voisi nuuskia niitä ja tottua niiden läsnäoloon. Vielä kun saisi jostain rullalaudankin lainaan. Voisin saada hiukan katseita, jos menisin kysymään tuolta skeittipaikalta pojilta lautaa lainaan :D Ajattelin ottaa harjoittelutilanteeseen vielä jonkun sanan esim. rauha tms. mitä voi sitten myöhemmin käyttää kun kohtaamisia tulee lenkeillä. Meillä ei onneksi räyhäämisen kohde ole auto, joita on koko ajan ympärillä mutta kyllä välillä säikähtänyt kun rullaluistelija on yhtäkkiä vilahtanut ihan vierestä ohi, ne kun tulevat joskus tosi äänettömästi. Sitten Anni amaisee hihnan kireelle haukkumaan, se on niin noloa ja vaarallistakin. Mä toivon että me päästään tästä eroon tänä kesänä, en halua että Nelli ottaa siitä mallia.

Juu, no meilläkin siis tosiaan on ongelmaa vähän kaiken liikkuvan kanssa, mutta jos tässä nyt löytäis sopivan koulutuskeinon, millä sais koulutettua noita huonoja tapoja pois niin vois hyödyntää sitte niihinkin sitä samaa :) Nyt siis jatketaan tota siedättämistä ja sitten kielletään huonosta käytöksestä, palkitaan hyvästä.

Akun siskollakin oli kuulemma tätä samaa ongelmaa muutama viikko sitten, mahdollisesti vieläkin. Koira kuitenkin asuu vähemmän vilkkaalla alueella, joten ymmärrettävämpää jos sitten noi autot on vähän vieraampi juttu ja siksi kummastuttaa. On vaan hassua, että Aku on kyllä nähnyt paljon autoja pienestä pitäen, mutta jossain vaiheessa sitten vaan napsahti.. No mutta, katellaan josko saataisiin tuloksia aikaseksi :)

Meillä kävi nyt sellanen tapaturma eilen, että varmaan vaan pahensi tätä soppaa.

Oltiin siis Akun kanssa aamulenkillä kävelemässä sellasen vilkkaan tien vieressä, no toihan siis riuhto siinä tietenkin ympäriinsä niinkuin aina kun autoja menee ohi. Aku pääs irti valjaista ja lähti juoksentelemaan sinne tielle päin. Sain houkuteltua sen mun luokse kutsumalla sitä ja juoksemalla vastakkaiseen suuntaan. Siinä mun kohalla ollessaan sitten kun yritin napata sitä kiinni, lähtikin se sitten karkuun ja meni autotielle ja meinas jäädä auton alle. Se säikähti siitä ja lähti juoksemaan yhden talon pihaan jossa onneksi sain sen kiinni. Kaikista oudointa on se, että Aku pääs noista valjaista irti ilman, että toi pistolukko aukesi. Syynä siis todennäköisesti se, että ne olivat sitten liian löysällä, vaikka kotona kun yritettiin sitten pujotella niitä pois sen päältä niin eivät tahtoneet millään lähteä.

En halua edes ajatella kuinka pahasti tossa olis voinu käydä, olin aivan paniikissa ite kun oon aina vaan nähny kauhukuvia tosta ja sitten se oikeesti tapahtu. Huhhuh, mutta kyllä oli onni matkassa ettei mitään käynyt, mutta saatiinpa mukavat traumat nyt pojalle.

Mulla on niin toivoton olo ton kanssa, ehkä mun täytyy kohta turvautua johonkin ongelmakoirakouluttajaan...

^ Onneks koira selvis tilanteesta ehjin nahoin!

Tylsää, mutta mun mielestä vastaehdollistaminen sopisi myös tähän tilanteeseen. Eli luodaan koiralle mielleyhtymä auto = minun ruoka! Vannoin etten enää jaksa prosessista kirjoittaa, mutta tässä nyt vielä linkki keskusteluun, jossa tämä aihe tuli esille: Vapaana pitäminen ja luoksetulo. Kirjoitukset alkaa heti tuolta ekalta sivulta, niissä kirjoitan lyhyesti vastaehdollistamisesta.

Pelkällä kieltämisellä ei hallintaa luoda, kuten ei myöskään namittamisella jos koiralle ruoka on itsestäänselvyys. Päädyitpä nyt mihin ratkaisuun tahansa, niin tie ei tule olemaan helppo saati lyhyt.

Hooveri kirjoitti:

Huhhuh, mutta kyllä oli onni matkassa ettei mitään käynyt, mutta saatiinpa mukavat traumat nyt pojalle.

Äitillä oli mäykkynsä Siirin kanssa joskus samainen ongelma. Siiri jopa "jahtasi" ohi meneviä autoja ollessaan itse autossa Muistan aina reissun perhetutun luokse; monta sataa kilometriä pitkä automatka ja koira _koko_ matkan teki sellaista edes takaisin liikettä päällään seuratessaan ohi meneviä autoja. Luulisi että tuli niska kipeeksi.

Noh, tuossa muutamai vuosi sitten äiti oli ollut lenkillä Siirin kanssa. Koira oli fleksissä joka ei ollut lukittuna, kun Siiri olikin yhtäkkiä hyökännyt ohi menevää autoa kohti suoraan kyykkypisulta, eikä äiti ollut (tietenkään) ehtinyt painaa stop-nappia. Auto oli vähän kolhaissut koiraa lonkkaan, oli tehnyt kipeää mutta onneksi ei ollut kuitenkaan loukkaantunut sen kummemmin. Alkusäikähdyksen jälkeen ajateltiin että oli tässä se hyvä puoli että koira sai opetuksen, ja varmaan jättää autot rauhaan tästä edes. Arvaa jättikö?

Nyt vanhoilla päivillään Siiri ei ole enää jahdannut (onneksi) autoja, ei kai vanhuuttaan enää jaksa

Meillä ainakin auttoi tuohon jahtailuongelmaan se, että siihen puuttuttiin tiukasti kieltämällä. Minkään jahtaaminen ilman lupaa ei ole hyväksyttävää, eikä remmissä poukkoilu muutenkaan. Siitä tulee ärrinmurrinraivarit aivan äärimmäisellä volyymilla. Ja onnistuneista suorituksista sit tietysti nannaa, leikkiä, kehuja ja muuta mukavaa.

Kannattaa muutenkin ottaa koiran koulutuksessa aina yksi tietty linja, mitä sitten noudattaa alusta loppuun saakka. Koira saattaa kokea käytöksen hyväksynnäksi jo sen, että tyyli vaihtuu.

Jos koirasi on kerran tullut valjaista läpi, suosittelen siirtymistä pantaan. Puolikuristavista harva karkaa, kunhan panta on oikean kokoinen. Jotkut koirat ovat niin notkeita, että halutessaan ne livistävät valjaista kuin valjaista. Ja varsinkin silloin kun rempovat paniikissa, on karkaamisen riski suuri.

Meillä on samanlaista ongelmaa vuoden vanhan koiramme kanssa, ollu jo pienestä pitäen. Tuntuu, että nyt vähän helpottais. Ollaan kokeiltu kieltoa, namia ja vaikka mitä. Kielto ny ei ainakaa pelaa! Niimpä oon yrittäny ny positiivisella palkitsemisella. Nyt otin naksuttimenki käyttöön! Kokeile naksutinta? Toki sitä pitää sitten muutenkin käyttää.. Ja muutenki musta tuntuu että tuolla on niiin päivästä ja mielialasta kiinni miten reagoi. Kaikkista pahin on sellanen tie missä ei oo pyörätietä Ei niin mitää kontrollia. Muuten tilanne ok. Ei kyllä tohdita just tän takia pitämään koiraa vapaana ihan missä vain, mikä on harmi. Mutta pienempi paha pitää hihnassa ku vapaana.

Kiitti kaikille neuvoista, juttelen porukoitten kanssa nyt asiasta ja yritetään sopia nyt joku koulutusmetodi, minkä mukaan kaikki sitten toimii. Toivottavasti päästäis tästä tavasta eroon.

Puolikuristavaa pantaa olen itsekin miettinyt, eli jos sellaista kokeilisi...

En kyllä suosittelis puolikuristavaa sellasele koiralle, joka kiemurtelee ja saattaa yrittää karata pannasta. Meillä on molemmat koirat päässeet ihan vaan normaalilla lenkillä vapaaksi puolikurkkarista vahingossa kun ovat jääneet jälkeen haistelee tms.

Millaset valjaat teillä on? Y-valjaista on ainakin melkoisen vaikeaa onnistua kiemurtelemaan.

Juurikin Y-malliset valjaat, Topcanisin säädettävät. Niitä tosin on kuitenkin nyt kiristetty, joten pitäisi pysyä päällä..

Silloinkin tosin kun olivat hieman löysemmällä, niin kokeiltiin kotona jälkeenpäin vempuloida sitä niistä pois eivätkä tuntuneet millään lähtevän. Että en tiedä minkä taikatempun toi teki silloin kun pääsi niistä pois.

keimu kirjoitti:

En kyllä suosittelis puolikuristavaa sellasele koiralle, joka kiemurtelee ja saattaa yrittää karata pannasta. Meillä on molemmat koirat päässeet ihan vaan normaalilla lenkillä vapaaksi puolikurkkarista vahingossa kun ovat jääneet jälkeen haistelee tms.

Sillon panta on ollut liian iso. Puolikuristava on oikean mittainen silloin, kun kireimmillään kuristusosaa jää kiinteän pannan päiden väliin vielä n. 2cm. Eli se ei saa kiristyä äärimmilleen ikinä.

Puolikuristavista ketjuversio on turvallisin, eli jos kuristusosa on nahkaa/nylonia tms. kangasta, on kuristusefekti jäykkä. Ketju taas soljuu mennessään aina oikealle kireysasteelle. Ja kun koira tempoilee -> panta kuristaa -> pysyy päässä (ja koira jopa mahdollisesti lopettaa tempoilun).

Meillä myös jahtaillaan autoja lenkillä. Autoja ei jahdata taajamassa, jossa autot kulkevat hitaasti. Taajaman ulkopuolella, jossa auto tulee kovaa kohti tai takaa, ihan sama kummasta suunnasta, lähestyvä auto on ihan ylitsepääsemätön.
Ei auta herkut, ei leikki yritykset eikä mikään huomion siirtäminen muualle.. Lähestyvä auto valtaa koko koiran mielen. Sitten mennään maahan vaanimaan autoa ja kohdalla hyökkäys kohti. :(
Olen yrittänyt kieltää ja pitää koiran tiukasti remmissä lähelläni, mutta mikään ei auta. Menee koko lenkkeilystä fiilis, kun en osaa opettaa koiralle, ettei autojan jahtaaminen ole soveliasta. En oikein tiedä mistä tämä on lähtöisin. Automatkoilla koira on farmariauton takaosassa ja sama "jahtaaminen" jatkuu siellä. Koira on "liikennepassissa" vaikka 800 kilometriä putkeen, kunhan vaan yksikään auto ei jää tsekkaamatta. Pää kääntyy jokaisen kohdalla. Onkohan tämä nyt paimenen paimentamista vai mikä ihme? Onko se tuo vauhti mikä sen tekee?
Opeteltiin hetki sitten pyöräilemään yhdessä koiran kanssa. Siinä alkuun ei välitetty autoista tai muista kulkineista mitään, mutta piirre on tullut mukaan nyt sinnekin puolelle. Alkaa olla pyöröily hieman vaarallista kun koira jahtailee kovassa vauhdissa ihan kaikkea.. :(

Huh huh, onneksi Aku selvisi kuitenkin ehjin nahoin...

Siskolla samainen ongelma juu, mutta tunnelin päässä valoa. Nyt haukutaan kymmenestä autosta ehkä yhtä. Otin aseeksi tiukan kieltämisen. Alkuun ei mennyt sana perille, mutta nyttemmin jos ehtii saamaan Helmin ajoissa kuulolle, homma toimii. Heti kun äkkää auton ja mielellään jo ennen sitä, annan Helmin tietää äänensävystä, että nyt on turha kekkuloida. Jos auto pääsee yllättämään tai kyseessä oikein kovasti pärisevä mopo - se on usein liian houkuttelevaa ja haukunta alkaa.

Hertta emo oli myös pentuna kovasti kaiken liikkuvan perään, mutta koska on aina ollut pallohullu, sillä sai näppärästi huomion toisaalle. Riitti vain että kaivoi pallon taskusta ja huomio oli taattu! Entinen arkkivihollinen eli polkupyörä sivuutetaan nykyisin mallikkaasti. Helmillä ei ole ainakaan toistaiseksi mitään lelua yli muiden, joten se ei ole sille toiminut. Emosta todettakoon, että rullaluistelijat on edelleen lähes vastustamaton ilmiö, siinä saa tehdä töitä edelleen että menee sivistyneesti ohi.

Tänään alkoi 4 viikon loma, joten lomaprojektina on ongelman pois kitkeminen. Harkinnassa on, että pistän siskoni ajamaan läheistä parkkipaikkaa ympäri, jotta saadaan ohitusharjoituksiin kunnolla toistoa.

Pistähän Akun harjoittelusta vaikka yksäriä tai s-postia (osoite löytyy meidän nettisivuilta), olisi kiva kuulla edistyykö yhtään, meiltä saa vertaistukea! Tsemppiä!