Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Keskiviikkona, 09.05.2012 klo 15:27

Koira ja lapset

Siirry sivulle: 1 2 3

Bollis

Bollis
Viestimäärä: 1

KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 09.05.2012 klo 15:27  
+
0
Koirani on nyt reilu vuoden ikäinen sakemanninarttu. Hauvani näkee lapsia joka päivä (mm. taloyhtiössä toimii perhepäivähoitola ja kouluja lähistöllä) mutta tänään kun 7-vuotias serkkuni tuli kylään koirani alkoi haukkua hänelle. Olin ennen tätä lähtenyt serkkuani vastaan koirani kanssa ettei se ahdistuisi kun serkkuni tulisi meille kun meillä ei lapsia käy kylässä kovin usein. Kaikki meni hyvin ulkona niinkuin yleensä, hauva on aina varovaisempi lasten kanssa esim. ei hypi lapsia päin vaikka aikuisille saattaa välillä hyppiä ja oli taas nätisti niinkuin yleensä kun näkee lapsia ulkona. Tulimme kotiin meille ja annoimme hauvalle yhdessä namia ja kaikki oli hyvin. Kun serkkuni meni istumaan sohvalle koira katseli häntä hetken ja alkoi haukkua hänelle, en sanoisi että olisi haukkunut aggressiivisesti mutta haukkui kuitenkin. Kielsin koiraa välittömästi todella tiukasti mutta kuin koira vaan jatkoi haukkumistaan vein sen pihalle jäähylle. Hetken aikaa oltuaan ulkona päästin sen takaisin sisään ja silloin serkkuni istui tuolilla ja koira katseli häntä noin minuutin ja alkoi haukkua. Kielsin taas koiraa ja vein sen loppuajaksi pois sillä serkkuni on aika herkkä ja alkoi pelkäämään koiraa. Serkkuni oli ollut rauhallisesti koiran kanssa eikä ärsyttänyt sitä millään tapaa ja koira oli rauhassa saanut haistella häntä. Onko samankaltaisia kokemuksia tai ideoita millä estäisin tällaista tapahtumasta uudestaan ja puuttumaan nyt jo siihen ettei koira haukkuisi meille kylään tuleville lapsille ettei vahingossakaan ikinä sattuisi mitään haukkumista pahempaa?

~franja~

~franja~
Viestimäärä: 282

VS: KOIRA JA LAPSET - Torstaina, 10.05.2012 klo 08:40  
+
0
Samaan ketjuun laitan oman pulmani: Pentuni on sosiaalistamisiässä ja kaikki menee muuten hyvin mutta pieniin lapsiin en pääse sosiaalistamaan. Kellään tutulla ei ole sellaisia 2-6-vuotiaita, naapurissakin vain yksi just kävelemään oppinut (liian pieni). Ollaan käyty norkoilemassa leikkipuistojen kulmilla mut ei lapsia ole koiranpentu kiinnostanu. Pelkääkö pentuni siis aikuisena lapsia? Eka koirani pelkäs vaikka oli tätä vähän enemmän niitä tavannutkin, eikä mitään huonoja kokemuksia ollu syntyny. Pelko ilmeni sellaisena ekalla koiralla etten lasten pariin enää yli vuotiaana sitä päästäny. Toivoisin niin välttyväni sellaiselta tän kanssa. Lapsia kun tulee ja menee mut just nyt ei oo.
Eka koirani oli kyllä huomattavasti pehmeäluonteisempi kuin tämä ja sillä oli sosiaalistumisen kannalta melko heikot olot "kasvattajalla". Että kumpi tässä vaikuttaa, koiran luonne ja varhaispentuvaiheen olot vai 7-16 viikon sosiaalistumisikä?
"Hyvin mielenkiintoinen on myös havainto, että koirilla, kuten ns sivistyneillä ihmisilläkin, on melko yleisesti neurooseja. Sen sijaan neurooseja ei esiinny luonnonkansoilla eikä susilla. Koirakin maksaa tuon hinnan eläessään ihmisen kanssa - koira on itse asiassa sivistynyt susi." - Kaarina Kauhala

Perunkarvatonkoira ♂ synt. 10.2.2012


Kaksi vireää ikääntyvää kissaa

Pääkaupunkiseudun pentutreffit

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: KOIRA JA LAPSET - Torstaina, 10.05.2012 klo 17:47  
+
0

~franja~ kirjoitti:

Eka koirani oli kyllä huomattavasti pehmeäluonteisempi kuin tämä ja sillä oli sosiaalistumisen kannalta melko heikot olot "kasvattajalla". Että kumpi tässä vaikuttaa, koiran luonne ja varhaispentuvaiheen olot vai 7-16 viikon sosiaalistumisikä?

Koiran käytös ja tilanteisiin reagoiminen aikuisena on oikeastaan kaikkien noiden summa. Hyvällä hermorakenteella varustettu tasapainoinen koira pärjää liki tilanteessa kuin tilanteessa aikuisenakin, vaikka kaikkeen mahdolliseen ei olisikaan totutettu ensimmäisen neljän elinkuukauden aikana. Eikä ihan kaikkeen ole mahdollistakaan pentua totuttaa. Vähän herkempi yksilö saattaa arastella monia tilanteita, vaikka sosiaalistaminen olisikin suoritettu "oppikirjan mukaan". Eniten pistäisin siis painoarvoa koiran perusluonteelle, kun mietitään, mitkä tekijät vaikuttavat koiralle uusiin asioihin suhtautumiseen. Lisäksi sosiaalistamisvaihe on toki tärkeä.

Leikkipuistojen tai päiväkodin pihojen ohi käveleminen on ihan oiva tapa totuttaa koira lapsien aiheuttamaan hälyyn. Varsinainen kontakti lasten kanssa olisi ihannetapauksessa niin, että lapsi käyttäytyisi rauhallisesti. Parhaita ensimmäisiä kontakteja ovat koiraperheissä kasvaneet lapset, jotka osaavat suhtautua vähän vähemmällä innokkuudella koiraan. Joskin ei sekään itsestäänselvyys ole, kun lapsetkin ovat yksilöitä. :wink: Itse en lähtisi väkisin hakemaan lähikontakteja lapsiin, jos itsellä tai lähipiirissä ei lapsia ole. Riskinsä on siinäkin, että koittaa löytää jonkun vastaantulijan, jolla on lapsia, koska et voi tietää, millaisen lapsikokemuksen koirasi tuolloin saa. Jos pentu ei liiemmin osoita arkuutta muita kohtaamiaan ihmisiä kohtaan, todennäköisesti se kyllä oppii olemaan lastenkin kanssa sen verran mitä tarvetta on. Jos ja kun lähipiiriin tai itselle sitten lapsia tulee, tällöin totutus usein sujuu ihan luonnostaan.

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: KOIRA JA LAPSET - Torstaina, 10.05.2012 klo 17:49  
+
0
Bollis Oliko koirasi haukku käskevän kuuloista? Ensimmäisenä tulisi mieleeni, että koirasi yritti komentaa tai kokeilla serkkuasi. Taatusti koirasi ainakin huomasi sen, jos serkkusi oli yhtään epävarma itsestään koiran seurassa. Paremmin tilannetta näkemättä on vaikea sanoa, mistä käytös kenties johtui, mutta tilanteen ratkaisutapana koiran pois tilanteesta vieminen oli mielestäni kyllä oikea. :peukku:

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: KOIRA JA LAPSET - Lauantaina, 12.05.2012 klo 19:43  
+
0
Kysymyksiä pohdittavaksi:
Miksi ennakoit ongelmia kun serkkusi oli tulossa? Onko jokin koiran käytöksessä viitannut tähän aiemmin? Tasapainoinen koirahan ei stressaa vieraista, ei aikuisista eikä lapsista.
Olisiko koirasi poistunut tilanteesta vain sinun käskystäsi, ilman että tarvitsee viedä pois ja sulkea toiseen huoneeseen?
Tällainen ihmiselle haukkuminen on ilmeisen dominoivaa käytöstä. Vaikeaa kuvitella, että koira pelkäisi rauhallista pikkutyttöä. Kuinka on koiran yleisen tottelevaisuuden laita?
Kuinka koira käyttäytyy normaalisti kotona? Seuraako paljon ihmistä?
Suhtaudu vakavasti tähän käytökseen. Se ennakoi pahempaa aggressiivisuutta.
Koirasi pitää oikeutenaan alkaa komentamaan vieraita. Tuntuu kuin johtajuus perheessä olisi koiralla.
Ohjeista vieraita, että eivät ota kontaktia koiraan. Siis eivät edes vilkaise. Koiran pitää olla kuin ilmaa. Vieraat tulevat SINUA tapaamaan SINUN kotiisi, eikä koiralla pitäisi olla siinä mitään sananvaltaa. (Jos nyt enää kukaan uskaltaa tulla)
Pevi-koulutus, jossa alkuun testataankin koira, auttaisi teitä varmasti.

KiraKira

KiraKira
Viestimäärä: 803

VS: KOIRA JA LAPSET - Lauantaina, 12.05.2012 klo 20:09  
+
0

urpo kirjoitti:

(Jos nyt enää kukaan uskaltaa tulla)



Nyt muuten kommentoimatta, koska minulla ei ole vastauksia. Mutta miksi joku ei uskaltaisi tulle heille enää kylään, jos koira ei ole tätä ennen tehnyt? Hieman nyt ehkä liioittelua. Jos tilanteeseen puututaan nyt, ongelmia ei tule tässä asiassa tulevaisuudessakaan.

Tsemppiä aloittajalle! :peukku: Olen pahoillani siitä, etten pysty mitenkään neuvomaan, mutta oma koira ei ole koskaan ihmisille haukkunut, joten vähän vaikea mennä neuvomaan.
PitaPata Dog tickers
Entiset lemmikit: kääpiökaniuros "Rusina", eli mahtavat n. 10 vuotta, kääpiökanityttö "Sanna", elinikää en muista

Hoitohevoset kuin lemmikit: welsh sec C Englyst Fame, pv Napoleon ja hannover Goldy

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: KOIRA JA LAPSET - Sunnuntaina, 13.05.2012 klo 20:33  
+
0

KiraKira kirjoitti:

miksi joku ei uskaltaisi tulle heille enää kylään, jos koira ei ole tätä ennen tehnyt?



Kokisin oloni taatusti vähintäänkin epämukavaksi, jos kyläpaikassani perheen saku tulisi nenäni eteen tuijottamaan ja louskuttamaan. Koska näkisin, että omistaja ei hallitse koiraansa, joka käyttäytyy aggressiivisesti vieraita kohtaan. Ei ne puremiset koskaan ihan puskista tule, vaan tässä on se käytös, joka ennakoi pahempaa. Oikeasti.

KiraKira

KiraKira
Viestimäärä: 803

VS: KOIRA JA LAPSET - Sunnuntaina, 13.05.2012 klo 20:38  
+
0
^Varmasti tuntisin minäkin, mutta kyseessä ilmeisesti oli ensimmäinen kerta yhden ihmisen kohdalla. Ei se tarkoita, ettei kukaan enää ikinä uskaltaisi tulla heille, mikä on juuri se ajatus, minkä minä sain tuosta. Hieman negatiivista, ja jos minä olisin tullut tänne kyselemään neuvoja ja joku sanoisi, ettei kukaan enää vältäämättä uskalla tulla kylään, niin tulisi hyvin epämiellyttävä ja mahdollisesti epätoivoinen tunne.
Kyllä minä tiedän, että tuo enteilee pahempaa käytöstä, mutta minä nyt ainakin olen luottamassa aloittajaan, koska hän tuli heti kysymään tänne neuvoja. Hänkin on siis tietoinen, että tämä ei ole hyvä juttu ja se voi mennä pahemmaksi, jos siihen ei puututa.
PitaPata Dog tickers
Entiset lemmikit: kääpiökaniuros "Rusina", eli mahtavat n. 10 vuotta, kääpiökanityttö "Sanna", elinikää en muista

Hoitohevoset kuin lemmikit: welsh sec C Englyst Fame, pv Napoleon ja hannover Goldy

~franja~

~franja~
Viestimäärä: 282

VS: KOIRA JA LAPSET - Sunnuntaina, 13.05.2012 klo 23:18  
+
0
Kyllä ne päällekäymiset voi yksittäisissä tilanteissa yllätyksenä tulla, siis sillä tavalla ettei koira varoita ennen kuin puree. Mua on kahdesti elämässäni purrut koira, siis eri koirat ja ilman varoitusta. Mutta joo, kummassakaan tapauksessa omistajalle ei tullut yllätyksenä.
"Hyvin mielenkiintoinen on myös havainto, että koirilla, kuten ns sivistyneillä ihmisilläkin, on melko yleisesti neurooseja. Sen sijaan neurooseja ei esiinny luonnonkansoilla eikä susilla. Koirakin maksaa tuon hinnan eläessään ihmisen kanssa - koira on itse asiassa sivistynyt susi." - Kaarina Kauhala

Perunkarvatonkoira ♂ synt. 10.2.2012


Kaksi vireää ikääntyvää kissaa

Pääkaupunkiseudun pentutreffit

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: KOIRA JA LAPSET - Maanantaina, 14.05.2012 klo 00:14  
+
0
^Moni koira on opetettu olemaan varoittamatta. Siksi murinan kieltäminen on aika vaarallinen juttu, koska harva koira murisee turhaan vaan se tosiaan varoittaa. Koira, joka on oppinut olemaan murisematta, saattaakin pinnistellä siihen asti, että sitten kun pinna ei kestä enää, se hyökkää varoittamatta.

Ja toinen juttu onkin tuo, että hyökkäyksen kohteelle koiran käytös tulee ihan yllätyksenä, mutta omistajalle ei. Usein omistaja tietää tai edes jollain tasolla tiedostaa, että näin voi käydä. Ja varmaan yhtä usein omistaja uskottelee itselleen, ettei hänen koiransa sellaista tekisi ja selvistä merkeistä huolimatta purematapaus tulee muka omistajallekin yllätyksenä. :neutral:

urpo

urpo
Viestimäärä: 171

VS: KOIRA JA LAPSET - Maanantaina, 14.05.2012 klo 16:09  
+
0
Toki kaikki sympatiani aloittajalle: olet tiedostanut ongelmatilanteen ja haet neuvoja. Niin pitääkin. Olin suorasanainen siksi, että pitkällä koirakokemuksella tunnistan tilanteen potentiaalisesti vaaralliseksi. Huomioiden koirasi rodun. Arvelen, että palstaneuvojien kikkakokoelmalla et pääse eteenpäin, vaan hakeudu ongelmakoirakoulutukseen. Myös paikallisista sakemannipiireistä saattaisit löytää apua kokeneista kouluttajista.
Koirasi on nuori ja teillä on vielä mukavat yhteiset vuodet edessäpäin, kun nyt toimit, äläkä jää odottelemaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ultzi

Ultzi
Viestimäärä: 402

VS: KOIRA JA LAPSET - Maanantaina, 14.05.2012 klo 18:26  
+
0
Franjalle, kun kyselit tuosta tottumisesta lapsiin, esimerkkinä voisin kertoa meidän sakemannista. Se on jo pennusta saakka tavannut minulle tuttuja lapsia, ikinä kukaan lapsi ei ole päässyt tekemään sille mitään pahaa, eikä koiraa ole pakotettu kohtaamaan lapsia "silmästä silmään" vaan että saa käydä valvottuna tutkimassa jos haluaa. Ikinä se ei alkanut tekemään tuttavuutta lasten kanssa sitä yhtä nuuskasua enempää, suhtautuu aika välinpitämättömästi lapsiin ja mieluummin väistää lapsia kuin että päästää niitä lähelle. Ei kuitenkaan väistä niitä peläten, ilmeisesti sen mielestä vain semmoset taaperoikäiset lapset on epäilyttäviä muuten vain kun ne heiluu ja huojuu, eikä niiden liikkeet ole ennustettavissa.

Ikinä ei koiraa ole pakotettu jäämään paikalleen lasten kopeloitavaksi, sillä jos tuo narttumme tuntee olonsa epämukavaksi se ei yleensä lähde enää tilanteesta pois vaan käyttää hampaitaan. Ja se kyllä varottaa etukäteen, mutta varoitus on niin pieni ja huomaamaton, että ulkopuoliset koiraa tuntemattomat sitä ei edes yleensä havaitse. Sen nostaa ylähuultaan millin verran toiselta puolen ja sen jälkeen jos vastapuoli ei peräänny/lopeta, seuraava siirto on jo täysin eri kaliiperia.

Nyt koira asustaa kuitenkin osittain perheessä jossa on lapsia ja sen perheen lapset se hyväksyy ja puolustaa niitä muilta. Se meni perheeseen siten, että perhe oli täysin tietoinen koiran käytöksestä, olivathan ne tunteneet sen pennusta saakka. Alkuvaiheessa molemmat, (silloin vain yksi) 2-vuotias lapsi ja koira oli pitkään erityistarkkailussa ja lapselle on alusta asti opetettu että yksin et saa mennä koiran luo, etkä ottaa siltä ikinä mitään pois ja kaikki muut varoittelut lisäksi. Nyt kun aikaa on siitä kulunut lapsi voi komentaa, ruokkia, taluttaa, heittää sille palloa jne. jopa halata ja koira tykkää touhuta lapsen kanssa. Edelleen tottakai nämä kaikki tehdään valvotusti ja lapsi tietää milloin koiraa ei saa häiritä, eikä silloin sitä häiritse. Silti vaikka se on nämä perheen lapset hyväksynyt, se ei siedä muilta lapsilta samanlaista kohtelua, eikä lähestymistä heiltä. Tämä vanhempi lapsi jopa ilmoittaa muille samanikäisille lapsille että "Koira on vain minun kaveri, ei teidän".

Fantti

Fantti
Viestimäärä: 1

VS: KOIRA JA LAPSET - Tiistaina, 25.06.2013 klo 00:58  
+
0
Laitan nyt ongelmani tämän vanhan ketjun hännille, kun otsikko osuu lähimmäs aihetta.

Eli, mieltä painaa seuraava tapaus:
Meillä on 5-vuotias narttukoira. Koira ei ole kovin iso, painoa on n. 15 kg. Meillä ei ole omia lapsia, eikä koira ole pahemmin lapsiin tottunut kun ei niitä suvussa tai ystäväpiirissä montaa ole. Nyt meillä kuitenkin oli ala-asteikäinen poika kylässä. Koiramme kävi häntä tullessa tervehtimässä ja kaikki vaikutti normaalilta. Lapsi silitteli koiraa oikein nätisti ja oli ihan riemuissaan kun koira tuli häntä haistelemaan ja nuoli naamaa kun hän kävi kyykkyyn. Lapsen perheessä on useita koiria eli hän on niihin tottunut.

Vierailun edetessä koira rauhoittui pojan viereen sohvalle lepäämään (saa siis tulla sohvalle). Samalla sohvalla oli myös aikuisia istumassa, mieheni mukaan luettuna. Lapsi silitti koiraa vieressään. Sitten kävi ikävästi. Poika kumartui koiraa kohti, otti sitä kuonosta kiinni (ei kovaa tai satuttaen), työnsi nenänsä kiinni sen kuonoon ja katsoi sitä suoraan silmiin. Ilmeisesti poika olisi halunnut, että koira antaa pusun. Itse olin sivummalla, enkä ehtinyt sanomaan ettei pakottaisi koiraa jos se ei halua pusutella, kun koira ehti ensin. Se rähähti pojalle oikein kunnolla. Tarkoitan sellaista kunnon räyhäystä. Sitä ennen ei murissut tai yrittänyt päästä pois tilanteesta. Hetken olin varma, että nyt tuli sairaalareissu, mutta onneksi ei. Poikaa ei onneksi sattunut, kasvoihin ei tullut naarmuakaan. Säikähti tietysti, mutta tokeni siitäkin pian. Koirakin vaikutti ihan normaalilta lopun vierailua, olisi itse mennyt lapsen lähelle kuten aiemminkin mutta tätä emme sallineet.

Tämä tapaus vaivaa minua kovasti. Luotto koiraan tippui aikalailla nolliin. Vaikka isompaa vahinkoa ei päässyt sattumaan, niin kyllä se pelästytti. Enitenhän tässä petti valvonta, tiedän sen. Olisi itse pitänyt olla valppaampi niin tällaista ei olisi tapahtunut. En vain osannut yhtään odottaa, että koira tai lapsi toimisi noin. Lähinnä minua huolettaa, voinko enää koskaan luottaa koiraan lasten läsnäollessa? Meillä ei toisaan ole omia lapsia, mutta toivomme sellaisia tulevan koiran eliniän aikana. Voiko näillä eväillä toivoa koiran tulevan omienkaan lasten kanssa toimeen? Miten tilanne olisi kannattanut hoitaa, siis kun vahinko oli jo tapahtunut? Oliko virhe pitää koira ja lapsi erossa vaikka molemmat olisivat vielä halunneet toisen luo mennä? Miten koiraa voisi tämän jälkeen totuttaa lapsiin? Ei oikein voi soittaa kenellekään ja pyytää lasta koekaniiniksi jos koira mahdollisesti hyökkii lasta päin... Olisi kuitenkin mukava, että meilläkin voisi lapsia vierailla. Tietysti koiran voi eristää vierailun ajaksi tai laittaa sille kuonokopan. Eihän koira siitä varmaankaan kärsi, itsestä se ei vain tunnu oikealta. En kai halua uskoa, että sellaisia järjestelyjä koiran kanssa tarvitaan, kun tämä on kuitenkin sen koti. Vieraita voi ohjeistaa koiran kanssa olemisesta, mutta vaikka kuinka neuvoisin lapsia miten olla koiran kanssa niin vahinko voi silti sattua, ja ehkä ensi kerralla ei selvitä säikähdyksellä. Riski tuntuu liian isolta. Toisaalta mietin vaadinko koiralta, joka ei ole lapsiin tottunut, liikaa kun oletan sen sietävän tällaista käsittelyä mukisematta? Tuskin koira itse elämäänsä lapsia kaipaa, eli ei heistä erottaminen ole koiralta mitään pois.

Tästähän tuli pitkä sepustus, kiitos jos joku sen jaksoi lukea! Asia tosiaan vaivaa ja koira on tietysti todella rakas, eikä asian pyörittely omassa päässä oikein auta suuntaan eikä toiseen. Siksi ajattelin, että hyvät neuvot olisivat todella tarpeen.

maddy

moderaattori
maddy
Viestimäärä: 3542

VS: KOIRA JA LAPSET - Tiistaina, 25.06.2013 klo 09:49  
+
0
^Itse asiassa se on ihan terve reaktio koiralta, että rähähtää muttei pure. Koirasihan toimi juuri, kuten on oikeastaan fiksuakin: Se varoitti että ei pidä moisesta käytöksestä, mutta ei ensimmäiseksi lähde näykkäsemään. Pojan käytös koiraa kohtaan oli itse asiassa melko hyökkäävää ja monen koiran mielestä varsin epämiellyttävää, joten ei ihmekään, että koira siihen reagoi.

Murinasta ei sinänsä kannata kieltää, koska sillä saadaan herkästi aikaiseksi koira, joka venyttää pinnaansa, kunnes puree varoittamatta, koska varoittaminen (=murina) on kiellettyä. Mieluummin koiralle kannattaa opettaa paikka, jossa saa olla rauhassa ja vastaavasti vahtia, että lapsi noudattaa käskyä jättää koiran oma paikka rauhaan. Tässä tapauksessa kyse oli lyhytaikaisesta vierailusta ja kuulostaa siltä, että kumpikaan - koira tai poika - ei traumatisoitunut tapahtuneesta, vaan tilanteen mentyä ohi molemmat olisivat jatkaneet yhteiseloa vanhaan malliin.

Vuorisumu

Vuorisumu
Viestimäärä: 1642

VS: KOIRA JA LAPSET - Tiistaina, 25.06.2013 klo 10:41  
+
0
Itse olen samoilla linjoilla Maddyn kanssa. Päästä kiinni ottaminen ja naaman työntäminen kuonon eteen ja silmiin tuojottaminen voi olla koirasta aika ahdistavaa, jopa uhkaavaa, kun sen päästä pidetään kiinni, jolloin sillä ei ole mahdollisuutta väistää, joten rähähdys on minusta koiralta tuossa tilanteessa aika normaali reaktio, etenkin kun koira ei ollut tottunut moiseen käsittelyyn. Normaalia on myös se, että koiran puremisen estot toimivat eli koira vain ärähti, ei purrut.
Itse olisin tuossa tilanteessa antanut lapsen esim rauhallisesti silittää koiraa vielä myöhemmin, jos koirakin itse vielä olisi halunnut lasta lähestyä, jolloin molemmille olisi lopuksi jäänyt ajatus, ettei tilanteessa kuitenkaan tapahtunut mitään kamalaa vaan että lapsi saisi todeta, että koirat ovat edelleen ok ja koira todeta, että lapset ovat edelleen ok. Jos mahdollista ja kaikille osapuolille vielä sopii, niin tällaisen uuden tapaamisen voisi tietysti järjestää nyt vielä myöhemminkin.

Tulevaisuudessa kannattaa olla erityisen tarkkana, että lapset eivät pääse ahdistamaan ko. koiraa ja että se saisi tulevaisuudessa lapsista vain positiivisia kokemuksia. Itse en siis erottaisi koiraa lapsista, koska koiran toiminta ei sinänsä ollut mitenkään salakavalaa, mutta jokainen tietysti toimii oman harkintansa mukaan. Lapsia, myös niitä koiriin tottuneita on tietysti hyvä ohjeistaa, että koiraa saa silittää vain nätisti esim. selästä, koiraa ei saa tuojottaa silmiin ja esim. omalla pedillään koira saa olla täysin rauhassa "koira on nukkumassa, eikä sitä saa häiritä".

iBox

iBox
Viestimäärä: 743

VS: KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 07.08.2013 klo 09:40  
+
0
Oma kysymykseni tänne jatkoksi.

Miten koiran murahtamiseen pitäisi suhtautua?
Koira on 3 vuotias ja lapsi reilun vuoden. Kovasti yritetään lapselle opettaa miten koiraa käsitellään mutta pienihän tuo vielä on. Ei tietenkään anneta repiä koiraa mutta silittäminenkin on usein jokseenkin kovaa "läpsyttelyä". Koira on alusta asti reagoinut lapsen kosketukseen murahduksella, sitten poistuu tilanteesta.

Miten tähän pitäisi oikeaoppisesti reagoida?

triikki

triikki
Viestimäärä: 364

VS: KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 07.08.2013 klo 17:44  
+
0
Koira kertoo murahduksella " nyt riitti". Minusta se pitää saada se sanottua. Varsinkin kun se sitten poistuu paikalta. Eihän siinä ole mitään uhkaavaa lasta kohtaan.
Lapselle pitää opettaa, että murahdus on koiran ehdoton " ei", jota pitää totella.

Paijaamisen sisää voisi tehdä jotain muuta koiran kanssa. Sellaista mikä olisi koirastakin kivaa.
Harjoitelkaa lelun heittämistä lapsen kanssa ja jos se onnistuu, niin innostuisiko koira sellaisesta? Sitä voisi tehdä ulkona ja koira ehkä flexissä?
Lapsi pitää tehdä koiran silmissä kivaksi jutuksi. Voisiko koira ensin hoidella sotkuiset kädet puhtaaksi ja sitten vasta käsien pesua lapselle? Se voisi olla lapsestakin hauska juttu. Jäätelönsyönnin tms jälkeen on lapsi hyvänmakuinen.

" putsaa "- sana voisi olla koiralle merkkinä , että jotain hyvää tulossa....Siis aina ihmisen pyynnöstä tämä, ei koiran aloitteesta.

Osaako koira etsiä? Se voisi olla kiva juttu lapsestakin. Nami piiloon lapsen kanssa ja sitten katsotte kuinka koira löytää aarteen.
Sheltit Foggy 2001-2015 ja Viksu 2003-2015,

iBox

iBox
Viestimäärä: 743

VS: KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 07.08.2013 klo 18:51  
+
0
^ Kiitos paljon vinkeistä!

Tuo paijaamisen "jättäminen" on vaan vähän hankalaa kun pehmoisen koiran silittelyhän on tuon poitsun mielestä maailman ihaninta.. Usein menee koiran viereen ja yrittää painaa päätään koiraa vasten mutta koira ei oikein välitä tuostakaan vaan lähtee tilanteesta.

Lelujen heittely on ihan ykköstä, kummankin mielestä! :peukku: Pitäis vaan opettaa muksulle, että sitä lelua heitetään koirasta pois päin.. :roll:
Tuo lelun piilottaminen ei taida ihan vielä muksulta onnistua mutta täytyy pitää mielessä! :)

Miana

Miana
Viestimäärä: 2905

VS: KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 07.08.2013 klo 23:15  
+
0
^ 1-vuotiaan kanssa on aikuisen aina oltava tarkkana ja puututtava heti peliin, jos vähänkin näyttää siltä, että lapsi suunnittelee jotain koirasta epämukavaa. Ainakin lapsen ollessa lähempänä 1 kuin 2 ikävuotta ei puhe tai kiellot kovin helposti mene perille. Silitätte koiraa yhdessä. Aikuinen ohjaa lapsen kättä silittämään koiraa nätisti. Samalla lapselle tietysti on hyvä selittää, ettei koira tykkää haleista tai liian kovasta paijaamisesta. Vaikka lapsi ei heti ymmärtäisikään, voi ohjeistamalla ja sinnikkäästi ohjaamalla päästä ajan kanssa oikeaan lopputulokseen. Tärkeintä on, että koiralle ei tule ahdistavia kokemuksia lapsesta ja että koira pääsee pois tilanteesta heti halutessaan. Tällöin minimoidaan puremisriskit.
Miimi ja Tilli

Blogi (, jossa ei elämää tälläkään hetkellä)

iBox

iBox
Viestimäärä: 743

VS: KOIRA JA LAPSET - Keskiviikkona, 07.08.2013 klo 23:26  
+
0
^ Näinhän se on! :peukku:

  Siirry sivulle: 1 2 3
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6264
Viestejä yhteensä545427
Uudet käyttäjät tänään2
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään5
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265759
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 10:30)