Koirat.com

pampulainen kirjoitti:



Oikeasti käytös on voinut lähteä epävarmuudesta ja pelosta myrskyä kohtaan, mutta koiran rauhoitteleminen, sääliminen tai siitä huolestuminen sen pelätessä vahvistaa kaikkea mitä sillä hetkellä esiintyy.

Joko vahvistaminen on saanut aikaiseksi että koiran jäljelle jäävä käytös on opittua ilman pelkoa, tai sitten koira on hyvin pehmeä ja oikeasti pelkää, vain siksi että sille sallitaan läheisriippuvuus. Jos sallitte koiran lähennellä pelokkaan oloisesti, se myös oppii näyttämään siltä, vaikka ei pelkäisikään. Tietää pyörittävän teidän mieltä jos olette epävarmoja ettekä tee selväksi rajoja.

Koiraa ei pidä kantaa pois sängystä, sillä se ei muuta sen mielentilaa. Se, että koira ITSE liikuttaa itsensä pois sängystä, muuttaa myös sen tunnetilan. Se mitä koiralle annetaan ärähdyksen(=sängystä pois ajamisen) lisäksi on huomioimattomuus. Kun koira on ITSE löytänyt hyvän olotilan, ei kyttää eikä hermoile, elämää jatketaan ihan normaalisti. Koiraa ei pitäisi huomioida sen omasta aloitteesta. Onkohan koiranne narttu?

Vertaisin tapahtumaa luonnon eläimeen. Niidenkin täytyy päästä tasapainoon ilman ihmistä. Eli eläimille on rakennettu selviytymisstrategia, mikäli ihminen ei sitä häiritse.

Meillä on paukkuarka koira ja jos sitä ei uutenavuotena lääkitä niin se läähättää, hengaa perskärpäsenä ja kuolaa ja tärisee koska se pelkää ihan kuollakseen. Ja kun se pelkää niin siinä ei paljon auta se että komentaa koiran pois. Se hakee laumastaan turvaa ja se sille sallittakoon. Mihinkään taputteluun tms en ole koskaan lähtenyt, tai säälittelyyn, mutta mieleen ei kyllä tulisi missään vaiheessa ajaa koiraa johonkin yksin pelkäämään, tai että jättäisin sen edes lääkittynä yksin kotiin. Ja mä puhun siis oikeasti pelkäävästä koirasta, josta mulla on kokemusta viimeiseltä 9 vuodelta. Lääkkeillä koira pystyy meillä toiminaan esim käymään pissalla illan aikana ja liikkumaan mukana, mutta ilman lääkitystä se saattaisi jopa kuolla jos se jätettäisiin/laitettaisiin omiin oloihinsa etsimään hyvää olotilaa.

Ja vielä lisäyksenä, että minusta minun velvollisuuteni, jo ihan sen perusteella, että olen koirat lemmikeikseni ottanut on suojella niitä silloin kun ne tuntevat olonsa uhatuksi. Haluan, että koirani voivat luottaa siihen, että todellisen tai kuvitellun vaaran uhatessa, ne saavat aina tulla turvaan minun luokseni ja luottaa siihen, että minä hoidan tilanteen. Minusta se on myös tärkeä osa hyvää "johtajuutta".

Mielestäni koiran pois siirtymisestä ei kehuta koska se on itsestäänselvä asia koirien mailmassa. "Se vaan on niin että nyt nukutaan". Toisen koiran kauemmas murahtanut koira ei huutele kehuja perään, vaan kääntää kylkeä ja huokaisee silmät sulkien.

Kaikki eivät selvästi ymmärtäneet tai ole halunneet ymmärtää mitä olen kirjoituksillani tarkoittanut.

Aloittajan koira ei tod.näk. ole ollut peloissaan myrskyn laannuttua seuraavina öinä, ainakaan mitä omistajan kertomaan on uskominen. Oleelliista on saada mielikuva koirasta ja sen luonteesta kun aletaan antamaan vaihtoehtoja tapoihin toimia.

Vuorisumu voi käyttäytyä juuri niinkuin kokee tarpeelliseksi omien koirien kohdalla. Olisi mieklenkiintoista kuulla myös muiden tarinoita. Varsinkin sellaisilta, jotka ovat menestyksekkäästi ratkaisseet esim. ääniherkän koiran kanssa.

Inhimillistäminen vaikeuttaa asioiden näkemistä sellaisena kuin ne ovat.

Myös dominoiva koira voi säikähtää tai pelätä. Taitava kuitenkin huomaa missä vaiheessa koira on palautunut asiasta ja näkee kun koira hyödyntää tullutta tilaisuuttaan vaikuttaa asioihin...

Tämä on tosi tylsä lause, mutta lauman etu on oma etu ja toinen ihan yhtä tylsä lause on "johtaja suojelee laumaa".
Ihminen ei silloin ole kykenevä lauman johtaja, jos se ei pysty pitämään laumaa kasassa, pitämään laumaa rauhallisena ja suojelemaan laumansa jäseniä ja pentuja. Johtaja on se joka uhrautuu AINA lauman puolesta.

Jos koira komennetaan pois, kun se pelkää ja hakee turvaa, ihminen sotii tällöin vastaan johtajuuttaan. Johtaja huolehtii laumasta, sen suojelusta, sen tasapainosta, sen harmoniasta ja rauhasta, sekä järjestyksestä ja siitä, että kaikki toimii. Kukas muukaan?
Mikäs se sellainen pomo työpaikalla on, joka ei kykene selvittämään työtovereiden riitoja tai puuttumaan esimerkiksi työpaikkakiusaamiseen? Työnantaja, pomo, johtaja on se, johon kaikki turvautuvat silloin kun omat keinot loppuu ja apua tarvitsee. Pomo myöskin viime kädessä kantaa vastuun kaikesta, IHAN kaikesta mitä työpaikalla ja työmatkoilla tapahtuu. Näin asia on myös koira- ja susilaumassa.

Tästä aiheesta on varmaankin ihan turha edes jatkaa, sillä jokainen, riippumatta uskooko johtajuusajatteluun, jumalaan, tahdon voimaan vai vapaaseen kasvatukseen tai ihan mihin tahansa, tietää, että asia on juuri tällä tavalla.
Eikä kysymys ole avaruustieteistä vaan maalaisjärkikin jo sanoo, että lauman jäsenen pois ajaminen silloin kun jäsen pelkää, ei kuulu voimakkaan johtajan toimenkuvaan vaan tilanteen rauhoittaminen. Rauhoittuuko panikoiva koira sillä, että se ajetaan pois? Ei. Rauhoittuuko se, kun omistaja/ johtaja käy tarkastamassa tilanteen, rauhoittelee koiraa ja käskee sen rauhoittumaan lauman muiden jäsenten lähelle, johtajan edelleen tilannetta halliten ja tarkkaillen? Kyllä. Jos ei, sitten tarvitaan lääkitystä. Muussa tapauksessa kysymys on ihan jostakin muusta kuin pelosta, mutta tunnusmerkitkin ovat silloin ihan toisenlaiset kuin omistajan viereen painautuminen.

^Vaikka et minun tarinoitani halunnut kuullakkaan, niin kerrompa silti. Bc:ni reagoi pentuna koviin ääniin, kuten naapuritontin paalutukseen, joten vein sitä tarkoituksella paikkoihin, joissa kuului kovia pamauksia lievinä, pidin ikkunaa auki kun naapurissa paalutettiin, soitin youtubesta ilotulituksen ääniä aluksi hiljemmalla ja pikkuhiljaa kovemmalla. Pidin tilanteet sellaisin, että pentu ehkä lievästi huolestui, mutta ei kuitenkaan ollut kovin peloissaa ja sitten vaan hengailtiin niin kuin ääniä ei olisikaan ollut olemassa, vähintään niin kauan kunnes pentu rentoutui täysin. Nykyään koira ei reagoi ääniin yliherkästi.

Itse en ainakaan tarkoittanut, etteikö luonteeltaan dominoiva koira voisi säikähtää tai pelätä, vaan nimenomaan sitä, että sillä hetkellä kun koira pelkää niin se ei dominoi. Pelkäävä koira haluaa ensijaisesti eroon pelkoa aiheuttavasta asiasta kun taas dominoiva eläin haluaa alistaa esim. lajitoveriaan. Pelätessään koira on huolissaa omasta hengestään, jolloin se tuskin miettii lajitoverinsa alistamista huvikseen. Siksi lauseesi "Koiran ei pidä antaa dominoida vaikka se pelkäisikin tai olisi epävarma." on minusta jo lähtökohtaisesti jokseenkin mahdoton. Pelkäävää koiraa pitää kohdella pelkäävänä koirana, olipa se sitten perusluonteeltaan kuinka dominoiva tai alistuva.

Sinänsä en tosin ihmettele, että joku tuollaisenkin tulkinnan tekee, sillä usein esim. resurssien puolustamista luullaan dominoinniksi, vaikka puolustuskannalla oleva koira on enemminkin epävarma siitä saako se pitää saavuttamansa resurssit.

Vuorisumu, en tarkoittanut sinulle millään tavalla viestiäni. Ymmärtääkseni ajattelemme johtajuudesta melko samalla tavalla.
Viestini oli suunnattu noin yleisesti sitä silmillä pitäen, onko hyvä vai huono ajaa koira pois silloin kun se pelkää. Minun ehdoton kantani on, että ei ole hyvä asia.

Dominoinnissa toistan itseäni ja olen edelleen sitä mieltä, ettei yhtä aikaa voi dominoida ja pelätä, koska dominointiin tarvitaan itsevarmuutta. Pelko taas on itsevarmuuden puutetta, vaikka pelko olisikin tervettä.

Itsekin olen opettanut koirieni siedättämällä. Jos koira jotakin pelkää, sitä asiaa hinkataan niin kauan, ettei koiraa enää reagoi siihen. Mm. ampumiseen olen sillä tavalla opettanut - koira saa kyllä hätkähtää, muttei pelätä vaan hätkähdyksen jälkeen koira tajuaa heti, että ahaa nyt ammuttiin, tuttu juttu.
Samalla tavalla lähtisin purkamaan kaikkia muitakin pelkotiloja, ellei kysymyksessä ole case, joka vaatii jonkinlaista erityistä suhtautumista. Mutta kaikkiin ääniin, kaikkiin tavaroihin jne, lähtisin näin totuttamaan. Ukkoseen esimerkiksi taasen vähän vähemmällä voluumilla eli opetellaan ensin sietämään pienempää pauketta ja sitten vasta nostetaan panoksia - tavoitellaan, ettei koira panikoidu, vaikka pamaus (esimerkiksi laukaus) tapahtuisi aivan koiran vieressä.

Keskustelun silmäilin läpi, ihan mielenkiintoisia juttuja. Kaikilla oli kyllä hyviä kantoja ja näkemyksiä..
Itse lähden aika paljon sille linjalle, että koiran ei saa antaa dominoida ja pomottaa. Se ei voi itse päättää tulevansa mun tyynylle kerälle nukkumaan, joten sen saatan siitä häätää pois.
Mutta jos se on peloissaan, pidän sen lähistöllä ja rauhallisena. Ihan vaan siksi, että mun lähellä se on todellakin rauhallisempi kuin yksin jätettynä/toisessa huoneessa. Koirani onkin hyvin reaktiivinen ja kiihtyy herkästi, joten sitä saa välillä tyynnytellä (pelosta ei kuitenkaan ole kyllä kysymys, vaan jätkällä on vaan aika lyhyt matka nollasta sataan).
Eikä nämä kaksi puolta mun mielestä mitenkään sulje toisiaan pois. Mä olen varma ja rauhallinen johtaja (kröh.. no yritän ainakin), mutta tarjoan myös sitä turvaa ja rauhaa. Ja voihan sen koiran käskeä rauhoittumaan, mutta ei käsky aina tarkota vaan jotain sanallista käskyä että "nyt rekku hiljaa ole paikallas!"..

Sen verran on ihan pakko vielä tunkea lusikkaa tähän soppaan, että kun aina sanotaan, että koiraa ei saa inhimillistää. Juu ei. Mutta en näe kyllä siinäkään järjen hiventä, että ihmisiä "koirallistetaan". Me emme ole koiria, edes sen lemmikkimme silmissä. Emmekä myös sen takia voi täysin apinoida kaikkia käytösmalleja koira / susilaumasta. Tai siitä miten oletamme että yksilöt koira / susilaumassa käyttäytyvät toisiaan kohtaan.

Volkodav ja Vuorisumu tuossa jo oikeastaan kirjoittivatkin hyvin samoja ajatuksia, mitä itsekin olen mieltä. Ihmisen kuuluu olla johtaja koiralleen. Turvallinen, oikeudenmukainen, reilu ja johdonmukainen johtaja. Kyllä tähän minusta kuuluu sekin, että koira saa hakea turvaa pelätessään tai ollessaan muuten ahdistunut. Ja sen johtajan tehtäväksi jää sitten handlata tilanne. Itse en ajaisi pelkäävää koiraa pois luotani, vaan antaisin sen olla liki, itse käyttäytyen rauhallisesti ja normaalisti. Jos taas koira tulisi häiriköimään esim nukkumaan mentäessä selvästi leikkimielellä, härkkien, hyppien ja tuoden lelua, silloin kyllä komentaisin sen tiehensä.

Mutta taas tullaan tähän, että tapoja on monia, ja koiria on erilaisia. Koiranomistajia on erilaisia. Mutta minusta on aina aivan yhtä pölhöä elellä "kuin yksi koirista", kuin pitää koiraansa nelijalkaisena pikku-ihmisenä. Ja tämä taas ei silti poissulje koiranlukutaitoa ja ymmärrystä käyttäytyä itse niin, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi meidän ihmisten seurassa.

Eli Two Beans siis päästäisi koiran tunkemaan kuonoa kainaloon ja laittamaan tassua omistajan päälle.

Itse en ajaisi pelkäävää koiraa pois luotani, vaan antaisin sen olla liki, itse käyttäytyen rauhallisesti ja normaalisti.Jos koira sillä rauhoittuu niin niin minäkin toimisin. MUTTA kun aloittajan koira ei ollut moksiskaan siitä että sille yritettiin kertoa että päälle ei tarvitse tulla makaamaan.

Olisi tyhmää antaa koiralle edes pikku sormea kun se helposti johtaa myös pieniin muihin hankaluuksiin tuon sakun kohdalla, viiveeseen tottelemisessa tms.. Jos puuttuu pieniin asioihin pienenesti, ei tarvitse suuresti puuttua koskaan.

Minusta on mukava elellä kuin yksi koirista, koirat näkevät ihmisestä sen ymmärtämän käytöksen. Pitempi aika koiralta menee aikaa oppia mitä ihminen tarkoittaa omalla kielellään. Muutamalla yksinkertaisessa perusaakkosella pärjää jo pitkälle ja siitä sitten tulee taitavammaksi nähdä ja itse reagoida.

On se hassua että kovinkaan moni ei ole kiinnnostunut oikeasti koiran logiikasta tai ne ketkä ovat niin niitä ihmetellään.

Two beans:
Ja tämä taas ei silti poissulje koiranlukutaitoa
Hyöty jää aika minimiin silloin kun kuitenkaan ei reagoida koiran ymmärtämällä tavalla.

^Itse ole TwoBeansin kanssa samaa mieltä siitä, että ihmisen on turha yrittää myöskään itseään liikaa koirallistaa. Vaikka koira tietenkin tulkitsee ihmistä omasta näkökulmastaan ja kokemusmaailmastaan nähden, niin itse olen 100 % varma, että vaikka koira on varmasti osin leimaantunut ihmiseen, niin se ei silti pidä ihmistä koirana, vaan erottaa sen kyllä muun lajin edustajaksi kuten vaikkapa kissan, kanin, lampaan, hirven, lehmän, hevosen jne jne.

Se ei toki poissulje sitä etteikö ihmisen ja koiran välistä kommunikointia hyödyttäisi se, että ihminen perehtyy mahdollisimman hyvin koirien lajityypilliseen käyttäytymiseen ja kommunikointiin ja yrittäisi käyttää sitä myös hyväksi omassa kommunikoinnissaan koiran kanssa.

Itse olen tosin sitä mieltä, että ihminen, vaikka kuin kovasti yrittäisi, pystyy toteuttamaan vain hyvin pientä osaa niistä kommunkoinnin palasista, joita koira käyttää kommunikoidessaan lajitoverinsa kanssa. Ihmisen omat aistit, tapa liikkua ja äännellä, karvoituksen puuttuminen, hyvin erilainen ruumiin ja erityisesti pään alueen rakenne jne. rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia valtavasti sekä ymmärtää koiran antamia viestejä että itse viestiä koiramaisella tavalla.

Ja mikä minusta on suorastaan surkuhupaisaa, niin esim. kolinapurkkia, hihnan käyttöä, kuristus- ja piikkipantojen käyttöä jne jne. perustellaan koirien omalla kommunikoinnilla, vaikka ei kovin suurta huomiokykyä tarvita huomaamaan, että ne eivät liity koirien omaan kommunikointiin mitenkään.

Mikäli ihminen on pennusta asti opettanut koiralle johdonmukaisesti mitä tietyt eleet, suulliset käskyt jne. tarkoittavat, niin ainakaan minun kokemukseni mukaan koirat oppivat niiden merkityksen varsin nopeasti, sillä vastaavasti ne joutuvat opettelemaan paljon myös koirien välisestä viestinnästä. Toki koirat esim. huomiovat herkemmin eleisiin perustuvat vihjeet kuin sanalliset, koska niillä ei itsellään ole vastaavaa sanallista kommunikointitapaa kuin ihmisillä.

TwoBeans kirjoitti:

Ihmisen kuuluu olla johtaja koiralleen. Turvallinen, oikeudenmukainen, reilu ja johdonmukainen johtaja.

Itse vierastan tuota johtaja-sanaa, sillä siinä usein minusta virheellisesti korostetaan esim. dominointia ja tiukkaa hierarkiaa. Turvallisuus, johdonmukaisuus ja sen mukana reiluus kuuluvat tai pitäisi minusta jokatapauksessa kuulua jokaisen koiranomistajan ominaisuuksiin.

Suhtaudun itse johtajuuteen yleismaailmallisesti, en siis tarkoita vanhaa saksalaista kuria ja "remmiä". Ihmisillekin opetetaan yritysjohtajuutta, mutta ei siitä puhuta negatiivisena. Itse puhun johtajuudesta, johon ei kuulu väkivalta, epäloogisuus, tarpeettomien apuvälineiden käyttö yms. Koska tiedän että päästään koiran henkiseen hallitsemiseen puhumalla koiraa, suosin ennemmin viestintää kuin kouluttamalla tehtyä hallintaa.

Itse pyrin siihen että pystyn menemään koirieni kanssa niiden ollen vapaana, ihan mihin vain. Luotan itseeni ja koiriini, vaikka menisin keskelle puluparvea.

Ketjukaulainta pahempina laitteina pidän noutajatalutinta, vedonestovaljaita, kuonopantaa ja fleksiä...

Vanhemmuus on minun korvaan huono sanana, sillä en koe millään muotoa olevani koirieni vanhempi. En kaveri, kumppani, tms. Olen laumanjäsen halusin tai en.

Vuorisumu kirjoitti:


Itse vierastan tuota johtaja-sanaa, sillä siinä usein minusta virheellisesti korostetaan esim. dominointia ja tiukkaa hierarkiaa. Turvallisuus, johdonmukaisuus ja sen mukana reiluus kuuluvat tai pitäisi minusta jokatapauksessa kuulua jokaisen koiranomistajan ominaisuuksiin.

Niin, enpä minäkään kovin usein tuota johtaja sitä ja pomo tätä-sanastoa viljele, mutta tässä tapauksessa käytin ilmaisua johtaja selventääkseni, että tosiaan olen myös sitä mieltä että ihminen on se joka laatii yhteiset pelisäännöt ja joka viime kädessä päättää mitä tehdään, mihin mennään jne. Tämä siksi, koska aika usein kun tällaisista asioista keskustellaan, olen törmännyt tilanteeseen, että laumanjohtaja-ajatteluun voimakkaasti tukeutuvat ja sitä puoltavat henkilöt saattavat tulkita kritisoijat "nakkilässyttäjiksi", jotka pitävät koiria lapsenkorvikkeina, hemmottelevat ne piloille ja antavat koiran vaikka seisoa ruokapöydällä jos koira niin haluaa. (Tulipas hankala lause) Enkä nyt tosiaan tarkoita että tässä keskustelussa kukaan olisi niin tulkinnut, mutta aina välillä siihen törmää, useimmiten ihan elävässä elämässä.

Ja kyllä, voisin minä antaa koiran tunkea päänsä kainalooni yöllä jos se koiran oloa jotenkin helpottaisi. Itse nukun niin sikeästi etten varmaan edes huomaisi jos ei tuo nyt ihan päällä makaisi. Entinen koirani oli rauhallinen, mutta hyvin herkkä, pehmeä ja se pelkäsi mm ukkosta ja ilotulitusta valtavasti. Dominoivaksi en olisi sitä kutsunut unissanikaan. Ukkosella se läähätti, kuolasi, tärisi kauttaaltaan ja pyöri levottomana. Kun itse istuin alas vaikka lukemaan, se tuli jalkoihini, lähelle niin tiiviisti kuin pääsi, saattoipa usein tulla syliin astikin, ja siinä hetken maattuaan alkoi tärinä ja läähätys rauhoittua. Saattoi jopa nukahtaa, vaikka ulkona vielä jylisi ja salamoi. Se haki minusta turvaa ja nähtävästi myös sai sitä. Ilman mitään säälittelyjä ja hyssyttelyjä. Itse en koskaan nähnyt tuossa mitään häiriötä tai ongelmaa, vaan olin iloinen nähdessäni koiran olon helpottavan, vaikka välillä varpaat hikosi ja puutuikin. En tuntenut oloani mitenkään alistetuksi siinä.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin tulkoon nyt ihmetellyksi tällainenkin asia. Joka kyllä johtui mieleeni pampulaisen visteistä, mutta ei ole suoraan hänelle osoitettu tai häntä koskeva ajatus, vaan ihan yleisemminkin havaittu ilmiö. Esimerkki. Eräs kaverini omistaa keskikokoisen seurakoiran, joka on luonteeltaan minusta aika tasapainoinen perussesse. Kaverillani on usein tapana kuitenkin tulkita kaikenlainen koiran käytös dominoinniksi. Ts lenkillä jos koira jää haistelemaan, se dominoi (päättää vauhdin). Jos koira tulee tervehtimään, se dominoi. Jos se kävelee kaksi askelta ihmisen edellä, se pomottaa. Jos se ei nouse uniltaan ja väistä ihmisen tieltä keskeltä ison huoneen lattiaa, se pomottaa. Jos se tuo lelun ihmiselle... kävelee ovesta ensin, haukahtaa ovikellolle, vastaantulevalle koiralle... Suurin piirtein mitä tahansa. Minähän nyt en kyseistä koiraa niin hyvin tunne, mutta tuntuu vaan kummalta. Kaikenlainen koiran oma tahto ja aikomukset, lähelle pyrkiminen ja leikkiinkutsut tulkitaan dominoinniksi. Näinkö muka on? Että koiran koko elämä pennusta vanhukseksi, päivästä toiseen olisi yhtä vallan tavoittelua mitä erilaisemmin keinoin? Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä, kysyä lupaa lyhtypylvään nuuskimiseen?

Toki on olemassa erilaisia koiria. On kovempia yksilöitä, ja on pehmeämpiä. Varmasti on myös dominoimaan pyrkiviä koiria. Mutta silti välillä kummastuttaa toisten ihmisten tapa tulkita kaikkien koirien kaikenlainen oma tahto ja halu ja niiden esilletuominen pomotteluksi. Eikö se koira voi muka vaan ajatella tähän tapaan: "Hei, omistaja tuli kotiin, ompa kiva juttu. Mahtaisikohan se vaikka leikkiä mun kanssa tällä pallolla jos vien sen sille? Palloleikki olisi kyllä tosi nastaa just nyt." Vai pyöriikö siellä koiran päässä aina että "Nyt perkeleen ämmä otat tän pallon ja leikit mun kanssa, halusit tai et" No joo, aika lailla yksinkertaistetusti ajateltu mutta kuitenkin. Mutta juu, riittäisihän tästä juttua, johtajuusasetelmat ja sitä sivuavat aiheet on kai aina koirapiireissä keskustelua herättäviä. Ja hyvä niin, onhan näistä mielenkiintoista jutella. Vaan nyt kyllä lipsui vähän aiheen ohikin, kun mentiin jo palloleikkeihin ja muihin.

Noniiiiin. parit viimiset päivät mennyt hyvin. ei ole tullut kainaloon kiinni ja jos edes on tullut sängylle niin jää jalkopäähän niikun aina ennenkin. Pyrin kyllä tästä eteenpäin käskemään kokonaan pois sängyltä, ehkä näin parempi. Mielenkiintoisia juttuja ja todella hyviä vinkkejä teiltä on tullut. Iso kiitos teille kaikille!

Laitan tähän, koska koira käyttäytyy omituisesti toisen seurassa. Eli tämä alkanut vähän aikaa sitten:

Mistä johtuu koiran käytös eri himisen kanssa?
Eli pointti: Tara (on reilu 3v dogo argentino, joka ollut meillä pennusta lähtien) on minun kanssa ulkona, voin ohittaa räksyttävän koiran muutaman sentin päästä, Tara mulkasee ja jatkaa matkaa. Koiria tulee vastaan, mulkasee ja ei ääntäkään.
Mies käyttänyt aikalailla tuon Taran nykyään, rähisee/murisee monille koirille, hiihtäjien päälle menossa.. Öö.. Minä ihan järkytyin kun mies sanoi, millainen Tara ulkona.
Noh, eipä tuo minun kanssa lenkkeillessä murise kenellekkään, eli mikä johtaa, että miehen kanssa se käyttäytyy noin?
Mies ei pelkää ohituksia (toisten koirien siis), sekin tykkää silti ulkoilla Taran kanssa (eli ei ole v-käyrä korkealla ulkoillessa), mutta miten se miehen kanssa nuin käyttäytyy? Minä en ymmärrä. Miten se muuttunut nuin? Ei se ennen miehenkään kanssa tuollanen ole ollut ulkona, miksi nyt?
Hyvä ettei minun kanssa ole tuollainen, kyllä suututtais ja harmittaisi, koska tuosta on saatu tollanen lepposa lenkitettävä.

Taraaa kirjoitti:

Laitan tähän, koska koira käyttäytyy omituisesti toisen seurassa. Eli tämä alkanut vähän aikaa sitten:

Mistä johtuu koiran käytös eri himisen kanssa?
Eli pointti: Tara (on reilu 3v dogo argentino, joka ollut meillä pennusta lähtien) on minun kanssa ulkona, voin ohittaa räksyttävän koiran muutaman sentin päästä, Tara mulkasee ja jatkaa matkaa. Koiria tulee vastaan, mulkasee ja ei ääntäkään.
Mies käyttänyt aikalailla tuon Taran nykyään, rähisee/murisee monille koirille, hiihtäjien päälle menossa.. Öö.. Minä ihan järkytyin kun mies sanoi, millainen Tara ulkona.
Noh, eipä tuo minun kanssa lenkkeillessä murise kenellekkään, eli mikä johtaa, että miehen kanssa se käyttäytyy noin?
Mies ei pelkää ohituksia (toisten koirien siis), sekin tykkää silti ulkoilla Taran kanssa (eli ei ole v-käyrä korkealla ulkoillessa), mutta miten se miehen kanssa nuin käyttäytyy? Minä en ymmärrä. Miten se muuttunut nuin? Ei se ennen miehenkään kanssa tuollanen ole ollut ulkona, miksi nyt?
Hyvä ettei minun kanssa ole tuollainen, kyllä suututtais ja harmittaisi, koska tuosta on saatu tollanen lepposa lenkitettävä.

Minusta tuo kuullostaa siltä että koira ei luota mieheesi niinkuin sinuun. Se kokee tarvetta suojella miestäsi.

^Kun mikään muuttunut oikein.. Tuo alkanut ihan tässä vähän aikaa sitten, ennen ei ollut tuota ongelmaa kun mies käytti

Taraaa kirjoitti:

^Kun mikään muuttunut oikein.. Tuo alkanut ihan tässä vähän aikaa sitten, ennen ei ollut tuota ongelmaa kun mies käytti

Niin, se voi olla pienestäkin kiinni. Tai johtua jostain ihan muusta. Mutta mun mielestä toi vaikuttaa siltä että jokin miehesi ja koiran välisessä suhteessa "hiertää", kun koira kuitenkin sinun kanssasi käyttäytyy rennosti..

Löysinhän tämän täältä, hetken piti selailla ja miettiä minne kirjoittelin

Nykyään ei ole ongelmaa. Mikään muuttunut ja nyt käyttäytyy miehenkin kanssa hyvin. Omituinen koira
Mutta pääasia, asia kunnossa nyt, ainakin toistaseksi(?).