Koirat.com

Eli siis..meillä on nyt kohta 6 kk:n ikäinen rotikan pentu. Ja pienestä pitäen tehnyt sitä että kun esim. löysi jotain "kakkaa" puun juurelta niin siitähän ei sitten luovuta kun puremalla! Tällä hetkellä tilanne on, että antaa kyllä ottaa luut, lelut ja ruokakupit pois. Tottelee myös sanaa irti kun leikitään lelulla (päästä hienosti irti). mutta kun kyseessä on joku esim. risu, kivi, hiuspinni ym. kiellettyä, niin edelleen käy käteen kiinni!! Irti käskyllä ei ole mitään merkitystä vaan rupee heti nostaan huuliaan. Tämän "aarteen" saamisen huomaa myös heti koiran käytöksestä, koska välttelee ja siirtää kuonoaan kauemmas, mitä ei tee esim. luun kanssa. Tämä ei siis tapahdu mieheni kanssa.

Periaatteemme koiran kasvatuksessa on tehdä selväksi kuka on pomo! Ja perus käskyt menee kyllä molemmilta perille! Kun pentu tuli meille mieheni oli kaksi viikkoa lomaal ja minä kävin töissä ja iltaisin lentopalloreeneissä..ajattelin siis että mieheni koira siitä sitten varmaan tulee. Mutta kaikesta huolimatta kun olen kotona seuraa juurikin minua paikasta toiseen, aamuisin ei nouse ennenkuin minä nousen, tai kun minä olen jossain "piilossa" esim. portin takana kylppärissä ( ja se on pelkästään kissan takia) rupee heti tekemään pahojaan. ( kerran menin tupakalle lasioven taakse, josta koira kyllä minut näkee..niin olikin yhtäkkiä keittiön pöydän päällä ) ja repii kaikkea alas pöydiltä mihin vain ylttää..Liikunnan puutteeseenkaan en usko koska tänäänkin lenkkeilty kolme tuntia..(aamu-, päivä- ja iltalenkki)

Auttakaa! en halua pelätä koiraani! enkä menettää sormiani!

Onko se uros?

Pevi-kouluttajan kanssa saatte parissa viikossa parilla kolmella käyntikerralla asianne .

Silkkaa kunnioituksen puutetta sinua kohtaan. Toiminnassasi on jotain joka antaa koiran ymmärtää että kannattaa kokeilla tutisisivatko punttisi.

pampulainen kirjoitti:

Onko se uros?

Pevi-kouluttajan kanssa saatte parissa viikossa parilla kolmella käyntikerralla asianne .

Silkkaa kunnioituksen puutetta sinua kohtaan. Toiminnassasi on jotain joka antaa koiran ymmärtää että kannattaa kokeilla tutisisivatko punttisi.

Narttu..ja jotain tuollaista olen epäillyt..mutta en ois uskonu :) Eli ilmeisesti sit vaan luulot pois! (vaikka mielestäni olen jo ottanu :D ) En vaan ymmärrä mitä teen erilailla kuin esim. mieheni..on kokeiltu huutaa, olla huomioimatta, alistaa selälleen/kyljelleen..huoooh! :) mutta pitää ottaa selvää tuosta kouluttajasta! Iso kiitos :)

Huutaminen/alistaminen/kylelleen laitto ei auta asiaa ollenkaan, ne oikeastaan "syövät" kunnioitusta. Itsekin olen siis "peviläinen" jos näin voidaan sanoa joten kouluttajalle mars.. Kannattaa katsoa koiraneuvola.comin sivuilta VIRALLISET kouluttajat, jotta saatte parhaimmat avut..
Miehellä on usein ns. "etulyöntiasema" koska a) matalampi ääni on koirankin korvaan auktoritäärisempi b) miehellä koiran kasvatus tulee usein selkäytimestä, me naiset jäädään miettimään enemmän ;)

Maiza kirjoitti:

Huutaminen/alistaminen/kylelleen laitto ei auta asiaa ollenkaan, ne oikeastaan "syövät" kunnioitusta. Itsekin olen siis "peviläinen" jos näin voidaan sanoa joten kouluttajalle mars.. Kannattaa katsoa koiraneuvola.comin sivuilta VIRALLISET kouluttajat, jotta saatte parhaimmat avut..
Miehellä on usein ns. "etulyöntiasema" koska a) matalampi ääni on koirankin korvaan auktoritäärisempi b) miehellä koiran kasvatus tulee usein selkäytimestä, me naiset jäädään miettimään enemmän ;)

Kiitos tästä!! :)

Koiraneuvolan loppupääte on fi. ei com.

pampulainen kirjoitti:

Koiraneuvolan loppupääte on fi. ei com.

Katoha :D Itellä kirjainmerkeissä niin ei voi muistaa aina x)

Vai että luulot pois, justiinsa juu.. Miten koira on opetettu luopumaan esineistä? Onko vaan ängetty kädet kurkkuun? Jos, niin en yhtään ihmettele että rotikka puolustaa omaansa. Mä harrastaisin ehdottomasti vaihtokauppaa, joka ei huom. ole sama asia ku lahjominen. Itse oon opettanut nuoremmalle koiralle, että sen kannattaa tuoda kaikki löytämänsä aarteet mulle yksinkertaisesti palkkaamalla sitä tästä toiminnasta. Palkkana toimii milloin mikäkin: ruoka, lumipallo, hanskan retuutus.. Kun koira bongaa jotain mielenkiintoista, se oikein ylpeänä nostaa jutun maasta ja kiikuttaa sen mulle silmät kirkkaina. Toki hätätilanteessa voisin myös kaivaa tavaran koiran kurkusta ulos, mutta siihen ei toistaiseksi oo ollut tarvetta. Pentuajan jälkeen "aarteiden" bongaus on tietty vähentynyt.

Harjoitukset kannattaa aloittaa sisällä, missä käyttäisin ehdottomasti hyödyksi nälkää ja koiran omaa ruokaa. Järjestä tilanne, jossa vaikka se hiuspinni putoaa lattialle. Älä lähde jahtaamaan koiraa tms. vaan anna sen viedä esine. Kun koira asettuu aloilleen, kävelet sen ohi ja pudotat ruuanmurun sen lähelle. Kävelet aina lähempää ja lähempää paloja pudotellen. Lopulta voit hihkaista irrotuskäskyn ja tarjota koko loppuruuan koiralle. Tää ei kaikki välttämättä onnistu heti ekalla kerralla, joten kannattaa tutkailla vähän koiran reagointia.

Ymmärrän että jotkut asiat on vaan tehtävä (esim. perus hoitotoimenpiteet kuten kynsienleikkuu), mutten käsitä miksei koiran koulutuksessa voida mennä positiivisen kautta sitä eläintä ajatellen.

Tottelee myös sanaa irti kun leikitään lelulla (päästä hienosti irti). mutta kun kyseessä on joku esim. risu, kivi, hiuspinni ym. kiellettyä, niin edelleen käy käteen kiinni!!

Rez, tämä irti-käsky on tehty positiivisesti vahvistaen. Kyse on siitä että koira ei luovu jos on päättänyt pitää saaliinsa, on siis tilanne josta täytyy selvitä kun on kerran aloitettu.

Kun tässä kohdassa toimitaan kerran pari oikein juuri tuon ikäisen ollessa kyseessä, ongelma on ikuisiksi ajoiksi korjattu. En jäisi kouluttelemaan kovin pitkän kaavan mukaan kun asia on ratkaistu hetkessä koiran logiikalla. Lupaamalla koiralle jotain muuta aarteensa tilalle, koira ei suinkaan luovu loppupeleissä. Palkkaamalla saatetaan luoda koiralle tarve etsiä lisää aarteita jotta saa omistajan heittämään volttia=palkkaamaan. Kuka käskee ja ketä?

Koirat eivät koskaan anna kenellekään mitään koulutusmielessä, muuta kuin ehkä käytetyn risun joka on edellisen käyttäjän silmissä arvoton. Jos kyse on arvovalta kiistasta, kuten arvelen, asia ratkeaa parhaiten koiran omalla logiikalla.

Mä en kyllä vieläkään sulata noita "koiran oma logiikka" juttuja, kun en ensinnäkään usko että koiralla on samanlaista logiikkaan kykenevää aivotoimintaa kuin ihmisellä..
Miten se, että tekee koiralle kannattavammaksi luopua aarteesta, kuin pitää sitä, ei ole "koiran logiikkaa"?
Tavarat, aarteet=ruokaa. Koira ei saa ruokaa, jos ei tuo aarteita. Näin kärjistetysti Rezin neuvot (jos uskon Rezin puhuneen vastaehdollistamisesta, korjaa jos olen väärässä). Mikä tässä simppelissä toimenpiteessä on sitä että koira pompottaisi ihmistä? Se että koira saa virikkeitä ja tekemistä? Koira ansaitsee ruokansa? Se että antaa ruokaa aarteesta jonka koira iloisesti ja mielellään luovuttaen kantaa omistajalle?

pampulainen kirjoitti:

Tottelee myös sanaa irti kun leikitään lelulla (päästä hienosti irti).
Rez, tämä irti-käsky on tehty positiivisesti vahvistaen.

Oisko siinä syy miks koira irrottaa mielellään? ;D

pampulainen kirjoitti:

Kyse on siitä että koira ei luovu jos on päättänyt pitää saaliinsa, on siis tilanne josta täytyy selvitä kun on kerran aloitettu.

Koira päättää pitää saaliinsa = saaliin pitäminen on koiran näkökulmasta kannattavampaa kuin omistajan irti-käskyn tottelu. Koira on oppinut että käskystä ei seuraa mitään mukavaa, vaan päinvastoin aarre viedään pois ehkä kovakouraisestikin eikä tilalle anneta mitään. Siksi se myös murisee ja puree.

pampulainen kirjoitti:

Lupaamalla koiralle jotain muuta aarteensa tilalle, koira ei suinkaan luovu loppupeleissä.

Niin?

pampulainen kirjoitti:

Palkkaamalla saatetaan luoda koiralle tarve etsiä lisää aarteita jotta saa omistajan heittämään volttia=palkkaamaan. Kuka käskee ja ketä?

Mitä vikaa on koiran oma-aloitteisuudessa? Oma koira tulee mun luo kun se näkee toisen koiran, ihmisen tai vaikka vaan kuulee kun koira haukkuu kaukaisuudessa. Samoin se kantaa mulle "aarteensa" ja saa näistä kaikista toiminnoista palkkaa (joka voi olla mitä vaan mistä koira innostuu, esim. meillä lumipallot). Koira tarjoaa toimintaa häntä viuhuen. Oh noes, onko mulla siis dominoiva pirttihirmu?

Viimeistä kappaletta en ymmärrä, sorry.

muok// jahas, myrkku ehtikin väliin. Ruuan käyttämisellä tarkoitin juurikin tuota. :)

Rez kirjoitti:

[
Koira päättää pitää saaliinsa = saaliin pitäminen on koiran näkökulmasta kannattavampaa kuin omistajan irti-käskyn tottelu. Koira on oppinut että käskystä ei seuraa mitään mukavaa, vaan päinvastoin aarre viedään pois ehkä kovakouraisestikin eikä tilalle anneta mitään. Siksi se myös murisee ja puree.

Tämä tarina on oletus joka ei pidä paikkaansa. Itsehän siis pomottamalla määrään koiraparkani luovuttamaan itselleni sen "aarteen". Enkä edes kiitä. Ei murise, ei pure eikä pakoile vaan luovuttaa heti. Johdonmukainen johtajuuskasvatus tuottaa tämän käytöksen. Luovuttamista ei erikseen edes harjoitella. Eikä taatusti ole kysymys minkäänlaisista rangaistuksista eikä uhkailuista tuossa tilanteessa. Vaan siitä, että koiran logiikan mukaan laumanjohtajaa kuuluu totella.

Se ei tarkoita, etteikö koira saisi tehdä aloitteita. Arkipäivä ei ole mitään arvojärjestyksen korostamisrituaaleja, vaan normaalia rentoa kanssakäymistä ihmisen ja koiran välillä. Miksi kummassa tähän johtajuusajatukseen koko ajan kuvitellaan kaikenlaista jota siinä ei ole? Esim. ettei palkkaamalla kouluttamista käytettäisi lainkaan, vaan ärjytään vaan.

Positiivinen vahvistaminen, palkkaamalla kouluttaminen on tehokas ja koiraystävällinen tapa kouluttaa koiraansa. Virhe syntyy siinä, että kuvitellaan sen riittävän ainoana menetelmänä kaikissa tilanteissa.

^Se riittää kyllä jos sitä osaa käyttää oikein. Harva vain osaa niin pitkälle kontrolloida koiran ympäristöä ja palkitsemisen ja palkkion pois ottamista. Koira palkkautuu niin herkästi ja eri koirat eri asioista.
Itsekin ajattelen olevani tietynlainen "laumanjohtaja", perheen pää, miten sitä nyt kuvailisikaan oikein. Itse opetin myös luovuttamisen pikku pennulleni niin että lelusta vain pidin kiinni ja odotin että päästää irti, ja sanoin käskysanan samalla. Palkkasin silti heti leikittämällä sitä uudestaan sillä. Ihan treenejä varten tärkeää opettelua, että koira tietää milloin saa palkata itseään leikkimällä _minun_ kanssa.
Tietysti johtaja-ajattelu ja positiivinen vahvistaminen voi kulkea käsi kädessä, harvalla se silti onnistuu. Harmiksi. Niinkuin näkyy.

Minusta pampulaisen ja Maizan tekstit on oivia esimerkkejä siitä, mitä ääripää johtajuusajattelijat ajattelevat: koira yrittää dominoida/alistaa/ei kunnioita ihmistä/jne kaikessa mikä viittaa vähänkin ongelmakäyttäytymiseen, jos sitäkään (esim. maan ruoppaaminen takapotkimisella).
En sano että se on paha asia, mutta mielestäni asia ei ole niin, eikä heilläkään ole kummoisia perusteluja omalle ajattelulleen kuin että "asia vain nyt on näin" ja "koiran oma logiikka" yms.

Mutta ylläolevaan Urpon tekstiin ihan puuttuen tai kommentoiden. Minulla on kolmen erilaisen koiran kokemus niiden luovuttamisesta tavaroiden suhteen. Yksi oli ääripää omistushaluinen. Se halusi yksinkertaisesti pitää aarteet (pallo, jokin ihana nuoltu purkki, luut jne) itsellään. Paras ja turvallisin keino ottaa siltä se (jos se vahingossa sellaisen sai) oli ottaa koira syliin (mäyräkoiran kanssa tämä onnistui) ja pitää itse kiinni aarteesta niin kauan kunnes koira luovutti. Näin ei saanut hammasta. Namittamalla sai.
Toinen, vanhempi koirani, antaa kaiken mukisematta ja saan kaivaa vaikka ruuan kurkusta pois ilman mitään ärräilyjä.
Ja nyt tämä nuorin pentu 4kk. Pientä taipumusta ruuan vahtimiseen (ei tavaroiden/lelujen). Asia on käsitelty vain yksinkertaisesti että jos ärisee, ei saa ruokaa (=kuppi lähtee pois) mutta se tulee takaisin heti kun ärinä loppuu (=käytännössä heti) ja paine(=minä silittämässä) poistuu kun ei murise. Silti olen myös antanut kuppiin lisää hyvää vahvistaakseni sitä että minun läsnäolo ei ole paha asia, vaan hyvä ja jos osaa olla nätisti saa syödä ja jopa ehkä herkkua päälle. Kalkkunan kaulasta ei tullut mitään murinoita.

Jos asiasta tulisi oikeasti ongelma, lähtisin juurikin niinkuin Rez kertoi. Tosin tavaroita en usko tuon puolustavan ja ruuan pitäisi sitten tulla vain muutama nappula kerrallaan kuppiin ja huah, jaksaisinkohan.

Romaani.

Toki minäkin palkkaan koiraa silloin kun sitä koulutan ja motivoin+palkkaan kun/jos se tekee työtä.
En minä, ja toivottavasti kukaan muukaan pelkällä rankaisulla koiraansa kasvattaa. Itse erittelen koulutuksen ja kasvatuksen. Ei meillä kotona koiria kielletä/huudeta/alisteta enkä mä mieti 24/7 että jos nyt meen tohon lattialle pelleileen niin olenko enää johtaja :D Ei todellakaan näin. Ihmiset saa tiettyjä ennakkoluuloja koska tämä palstaosio keskittyy ONGELMIIN ja me ihmiset ratkotaan näitä ongelmia koirien kanssa eritavalla..

JA minunkin narttuni ruopii merkkauksen jälkeen maata -> en kiellä.. Miksi en kiellä? Siksi että se ei katso minua, eikä kohdista ruopimista minuun. Jos tilanteessa koira kattoisi minua suoraan ja ruopisi niin sitten kurinpalautus. Jälleen kerran -> koiran eleiden opettelu olisi ihan hyvä asia.

urpo kirjoitti:

Tämä tarina on oletus joka ei pidä paikkaansa. Itsehän siis pomottamalla määrään koiraparkani luovuttamaan itselleni sen "aarteen". Enkä edes kiitä. Ei murise, ei pure eikä pakoile vaan luovuttaa heti. Johdonmukainen johtajuuskasvatus tuottaa tämän käytöksen.

Keskustelupalstalla on paha tehdä muuta kuin lukea tekstit tarkkaan ja tehdä niiden perusteella oletuksia koiran käytöksestä. Aika typerää on minusta kuitenkin sanoa, että selkeä päätelmäni ei pidä paikkaansa ja todeta itse perään miten asia on. Yhtä lailla se on oletus kuin minunkin, ei mikään absoluuttinen totuus.

On hiukan eri asia ottaa vaikkapa raaka luu pois ohjaajapehmeältä paimenelta kuin omistushaluiselta rotikalta. Karkea yleistäminen johtajuusteorioineen ja itsehän -ajattelu ärsyttää mua tästä syystä ihan suunnattomasti. Kaikki mikä toimii jollakin koiralla, ei toimi toisella. Ennemmin lähtisin pennusta asti käymään vaivatonta vaihtokauppaa, ku miettisin mahdanko joskus saada hammasta ku oon kyynärpäitä myöten koiran suussa.

^ Miten "kasvatetaan" jos koulutus tapahtuu palkkioilla?

Tästä kasvatus versus koulutus asiasta olen jo niin maan miljoonasti kertonut että en ihan oikeasti jaksa jokaiselle tätä aina erotella. Mutta yksinkertaistettuna : Koulutus on koiralle temppujen opettamista (istu,maahan,paikka,tassu,odota) ja näistä palkkaan alkuun jatkuvasti että koira oppii asian, sitten palkkaus vähenee/muuttuu satunnaiseksi ja silloinkin riittää kehut (joskus otan nameja kentälle mukaan jos meinasin "treenailla" koiran kanssa omaksi iloksi).. Sitten kun koira nämä käskyt jo osaa, alan myöskin vaatia niitä (=eli en palkkaa enää jatkuvasti).. Kasvatus on sitten niiden sääntöjen luomista. Eli kielto, hierarkia, luoksetulo (= ei karkailla!) ja remmikävely.
Itse kehun ja täten "palkkaan" koiraani paljon pitkin päivää, joten mielestäni on typerää tulla täällä kenenkään tuuppamaan mua johkin ääri-"lahkoon".. Saa tulla seuraamaan meidän päivää ja tehkää sitten tulkintanne ennenkö jaottelette. Mutta pidän myös koiralleni tiukat säännöt ja vaadin niitä 1. päivästä lähtien. Koiran eleillä on mulle törkeen iso merkitys.. Siksi palstalla onkin niin vaikea neuvoa. Koirasta ja sen eleistä näkee sen "millä tavalla" se koira toimii (epävarmasti, dominoivasti vaiko alistuvasti) ja sen kautta myös lähdetään liikkeelle.
En minä ole kertaakaan nykyistä koiraanikaan selätellyt tai sille karjunut.. En nyt tiedä mitä tuo myrkku:n alistaminen tarkoitti. Leikin, aktivoin koiraani päivittäin ja me pelaamme tiettyjen rajojen mukaan. Mun mielestä minulla on oikeus ottaa koiraa niskasta kiinni ja ärähtää jos se kiellosta huolimatta perseilee, mutta tätä ei tarvitse tehdä koska se kielto menee perille. En myöskään kanniskele nameja mukana lenkillä koska koira uskoo jos kiellän menemästä toisen koiran luo. Tänää oltiin tunnin vapaanaolo lenkillä jälleen ja koirani ohitti toiset nätisti vierellä kulkien (=tästä ei ole tarttenu namittaa, välillä kehun että "hienosti menee" ja kiellän jos on menossa toisen luo "Ei. Tänne päin." ja koira palaa vierelle).. Maalaisjärkeä saa pitää mukana ja tosiaan toivon että täällä ihmiset ei luokittelisi ihmisiä vaan ottaisi ensin kunnolla selvää ennekuin tuomitsevat. Kiitos :)

Mä en nyt mielestäni mihinkään lahkoon leimannut sinua, mutta tuot mielipiteesti koiran kasvatuksesta (kun ei koulutus samaan nyt mene) niin jyrkästi esille, että koen sinun kuuluvan johtajuusajattelijoiden ääripäähän. Itse kuulun ehkä sitten sinne pehmeällä puolelle ääripäähän? Tai en tiedä. Ehkä ei olisi pitänyt sanoa noin, mutta en yrittänyt sillä mitään lahkoa leimata otsaan.

Sinusta (ja pampulaisesta samalla tavalla) on kuitenkin muodostunut mielikuva että lähes jokainen asia mitä koira tekee "väärin"/ei hyväksytyksi, on koiran yritys nousta johtajan pallille, esim se maan ruoppaaminen takajaloilla on merkki siitä että koira yrittäisi näyttää dominoivia elkeitä omistajalle (joku tästä jossain ketjussa mainitsi että näin olisi, voin kaivella esille kun jaksan).
Suurinosa koiran ongelmista siis johtuisi omistajan kunnioituksen puutteesta/koiran dominoinnista omistajaa kohtaa/jne. Minä kuitenkin käsitän "johtajuuden" laajemmin ja jos muuten arki on toimivaa ja siinä ei ole muuta kuin joku särö (koira hyppii kun tullaan kotiin esmeks) en saa sitä mitenkään kokonaisvaltaiseksi "johtajuuden" puutteeksi omistajassa tai huonossa suhteessa koiraan.
Voisin ehkä puhua "johtajuusongelmasta" kun koira nylkyttää jokaista perheenjäsentä, puree, näykkii, vahtaa, komentaa, varastaa, uhmaa jne. Silloin koira kyllä pyörittää huushollia. Mutta onko sekään johtajuusongelma vai pääasiassa kuriton koira jolle ei ole asetettu rajoja?

Ja jos palkkaat koiraasi kasvatuksessa, koulutat sitä samalla. Se oppii. Se on tiedon lisääntymistä ja käskyjen oppimista. Silloin sinä olet sitä kouluttanut, vaikka sitä kasvatukseksi kutsuisi. (Imo kasvatus jatkuu koko elämän ajan ja siihen liittyy koulutukset, ruokinta, liikutus kaikki yhtenä kokonaisuutena).

Alistaminen-sanan löysin edellisestä tekstistäni vain kun sanoin että koira alistaa ihmistä. koira yrittää dominoida/alistaa/ei kunnioita ihmistä/jne kaikessa mikä viittaa vähänkin ongelmakäyttäytymiseen. Eli ihminen ei alista koiraa, vaan toisinpäin.

Haluaisin kuulla, että uskotko Maiza että on ongelmakäyttäytymistä ilman johtajuusongelmaa? Hyppiminen, hihnakäytös, pelkääminen, jne? Voiko mikään johtua muustakin kuin siitä ettei ihminen ole tarpeeksi suuri auktoriteetti koiralle?

myrkku kirjoitti:

Mä en nyt mielestäni mihinkään lahkoon leimannut sinua, mutta tuot mielipiteesti koiran kasvatuksesta (kun ei koulutus samaan nyt mene) niin jyrkästi esille, että koen sinun kuuluvan johtajuusajattelijoiden ääripäähän. Itse kuulun ehkä sitten sinne pehmeällä puolelle ääripäähän? Tai en tiedä. Ehkä ei olisi pitänyt sanoa noin, mutta en yrittänyt sillä mitään lahkoa leimata otsaan.

Sinusta (ja pampulaisesta samalla tavalla) on kuitenkin muodostunut mielikuva että lähes jokainen asia mitä koira tekee "väärin"/ei hyväksytyksi, on koiran yritys nousta johtajan pallille, esim se maan ruoppaaminen takajaloilla on merkki siitä että koira yrittäisi näyttää dominoivia elkeitä omistajalle (joku tästä jossain ketjussa mainitsi että näin olisi, voin kaivella esille kun jaksan).
Suurinosa koiran ongelmista siis johtuisi omistajan kunnioituksen puutteesta/koiran dominoinnista omistajaa kohtaa/jne. Minä kuitenkin käsitän "johtajuuden" laajemmin ja jos muuten arki on toimivaa ja siinä ei ole muuta kuin joku särö (koira hyppii kun tullaan kotiin esmeks) en saa sitä mitenkään kokonaisvaltaiseksi "johtajuuden" puutteeksi omistajassa tai huonossa suhteessa koiraan.
Voisin ehkä puhua "johtajuusongelmasta" kun koira nylkyttää jokaista perheenjäsentä, puree, näykkii, vahtaa, komentaa, varastaa, uhmaa jne. Silloin koira kyllä pyörittää huushollia. Mutta onko sekään johtajuusongelma vai pääasiassa kuriton koira jolle ei ole asetettu rajoja?

Ja jos palkkaat koiraasi kasvatuksessa, koulutat sitä samalla. Se oppii. Se on tiedon lisääntymistä ja käskyjen oppimista. Silloin sinä olet sitä kouluttanut, vaikka sitä kasvatukseksi kutsuisi. (Imo kasvatus jatkuu koko elämän ajan ja siihen liittyy koulutukset, ruokinta, liikutus kaikki yhtenä kokonaisuutena).

Alistaminen-sanan löysin edellisestä tekstistäni vain kun sanoin että koira alistaa ihmistä. koira yrittää dominoida/alistaa/ei kunnioita ihmistä/jne kaikessa mikä viittaa vähänkin ongelmakäyttäytymiseen. Eli ihminen ei alista koiraa, vaan toisinpäin.

Haluaisin kuulla, että uskotko Maiza että on ongelmakäyttäytymistä ilman johtajuusongelmaa? Hyppiminen, hihnakäytös, pelkääminen, jne? Voiko mikään johtua muustakin kuin siitä ettei ihminen ole tarpeeksi suuri auktoriteetti koiralle?

Olen melko kärkäs kirjoitusasultani välillä, halusin sitä tai en.. Olen siis huono kirjoittamaan ajatuksiani, helpommalla pääsen jos saan keskustella ihan kasvotusten
Ongelma riippuu aina koirasta ja siitä "väärin tekemisestä", ei kaikki ole ns. johtajuusongelmaa..(sim. OIKEA eroahdistus ei ole johtajuusongelma). Suurin osa ongelmista kyllä, enkä nyt tarkoita tällä lauseella sitä että ihmisen pitäisi "ottaa ne luulot pois" vaan sitä että ihminen on se ongelman alku omalla käytöksellään ja todennäköisesti tulkitsee koiransa väärin -> palaute koiralle on vääränlaista.
On täysin eriasia jos koira ruopii merkkauksen jälkeen maata ja pälyilee muualle kuin se että se tuijottaa omistajaa samalla kun ruopii. Aikaisempi on normaalia reviirikäyttätymistä mitä tosiaan oma narttunikin tekee, viimeinen on omistajan dominointia johon olisi syytä puuttua.
On myös eriasia jos koira räyhää remmissä niskakarvat pystyssä kuin että se räyhää niskakarvat + selkäkarvat pystyssä.. Eka on dominoiva koira joka puolustaa omistajaa, viimeinen on epävarma koira joka puolustaa itseään ja mahd. omistajaa.
JA mielestäni johtajuusongelma on monialainen. On olemassa vaan ongelmaihmisiä. Periaatteessa kaikki ongelmat johtuvat ihmisestä jolloin kyseessä on johtajuusongelma, koska ihminen ei osaa "johtaa" koiraansa oikein. Esim. Omistajaansa puremalla käskyttävä koira on päässyt useimmiten päällimäiselle pallille ja se pitää sieltä tiputtaa alas. Toinen esim. Koira pelkää vastaantulevia koiria.. Tämäkin on johtajuusongelma, koska koira ei voi luottaa "johtajansa" hoitavan tilannetta vaan stressaa tilannetta. Koira joka luottaa omistajaansa, sen ei tarvitse "kokea" pelkoa sillä "johtaja" hoitaa tilanteen.
Eli eli.. Ihmisen pitää olla hyvä auktoriteetti, mutta myös samalla rauhallinen ja itsevarma, reilu ja lempeä "johtaja". Kovempi koira tarvitsee selkeät säännöt, kovemman auktoriteetin ja reilun johtajan. Ongelmakäyttäytyminen johtuu mielestäni siis suurimmaksi osaksi vääränlaisesta koiran tulkinnasta ja tämän "johtajuuden" puuttumisesta.

Mitenhän on mahdollista, että minä ja ilmeisesti myös rez ja Myrkku pärjäillään ihan kohtalaisesti koiriemme kanssa, vaikka hihankävelyt, luoksetulot, esineistä irroittamiset jne. jne. opetetaan ihan yhtälailla kouluttamalla kuin ne istumiset ja maahanmenot eli antamalla koiralle palautetta sen käyttäytymisestä? (Etenkin sitä positiivista palautetta silloin kun koira käyttäytyy halutulla tavalla)

Itse en kyllä missään vielä näin useammankaan vuoden jälkeen ole myöskään ymmärätynyt sitä että Miten se, että esim. (muistaakseni) Maiza on opettanut, anteeksi kasvattanut, koiransa nättiin hihnakäytökseen käyttämällä postiivista rankaisua (eli pakotteita eli esim. hihnasta nyppäisyä tai kolinapurkkia) tekee asiasta kasvattamista eikä kouluttamista ja Maizasta paremman johtajan kuin se että sama asia opetetaan koiralle käyttäen vaikkapa positiivista vahvistamista? Voisiko Maiza tai Pampulainen tämän minulle vääntää rautalangasta? Huom! Kouluttaa voi sekä käyttämällä positiivsta rankaisua kuin sitä positiivista vahvistamista, kummassakin tapauksessa käytöksen muuttuminen perustuu käytöksestä x saatuun palautteeseen. Loppuun voisi tietysti lainata Maizaa itseään:

Maiza kirjoitti:

sitä että ihminen on se ongelman alku omalla käytöksellään ja todennäköisesti tulkitsee koiransa väärin -> palaute koiralle on vääränlaista.

Ja edelleenkin se on varsin hämärää mitä järkeä on eritotella eri käytösten opettaminen kouluttamiseksi ja kasvattamiseksi, kun koirakaan ei sitä tee ja toisaalta käytöksen muuttuminen perustuu joka tapauksessa siihen millaista palautetta koira mistäkin asiasta saa (perusperiaatteena, vaikka toki koiran käytökseen vaikuttaa esim. sen saama ruoka, elinpiiri, aktiviteetit, mahdolliset kiputilat jne jne.)

Aloittajaa kehottaisin opettamaan koiralle varman irti/luovutuskäskyn ihan sitä positiivista vahvistamista käyttäen. Koirasi on vielä pentu, eikä sillä ole pitkää vahvistehistoriaa, joten käytöksen muuttaminen on vielä melko helppoa. Opeta koirasi tekemään kanssasi yhteistyötä sen sijaan että opetat sen haastamaan sinua jatkuvaan kaksintaisteluun.

Mitenhän on mahdollista, että minä ja ilmeisesti myös rez ja Myrkku pärjäillään ihan kohtalaisesti koiriemme kanssa, vaikka hihankävelyt, luoksetulot, esineistä irroittamiset jne. jne. opetetaan ihan yhtälailla kouluttamalla kuin ne istumiset ja maahanmenot eli antamalla koiralle palautetta sen käyttäytymisestä? (Etenkin sitä positiivista palautetta silloin kun koira käyttäytyy halutulla tavalla)

En tietääkseni ole täällä sanonut kertaakaan että positiivista vahvistusta ei saisi käyttää? Jokainen valitkoon itselleen sen kultaisen keskitien ja tavan. Toiselle sopii palkkaus, toiselle toinen tapa. Itse olen niin laiska etten jaksa ruokia kannella mukana lenkeillä, koiran pitää ilman niitäkin kyetä kävelemään nätisti ja olla kuulolla + uskoa mitä minä siltä haluan. Erona tietty sitten ns."työnteko"/treenilenkit jollon palkkaan. "Helppohan" se on vielä 1-3 koiran kanssa jokainen opettaa kaikkeen pitkän kaavan kautta mutta lyödäänpä se 4-7-8-9 koiran lauma (eikä ne koiratkaan tosiaan toisiaan palkkaa..) niin ei siinä jokaista ehdi palkkaamaan yhteislenkin aikana, ja jokainen on oltava tästä huolimatta hanskassa muuten lenkki on katastrofi.
Eli jokainen valitkoon itselleen sen oikean tavan, olen täällä ehdottanut omia tapojani ihan niinkuin jokainen muukin.

Itse en kyllä missään vielä näin useammankaan vuoden jälkeen ole myöskään ymmärätynyt sitä että Miten se, että esim. (muistaakseni) Maiza on opettanut, anteeksi kasvattanut, koiransa nättiin hihnakäytökseen käyttämällä postiivista rankaisua (eli pakotteita eli esim. hihnasta nyppäisyä tai kolinapurkkia) tekee asiasta kasvattamista eikä kouluttamista ja Maizasta paremman johtajan kuin se että sama asia opetetaan koiralle käyttäen vaikkapa positiivista vahvistamista? Voisiko Maiza tai Pampulainen tämän minulle vääntää rautalangasta? Huom! Kouluttaa voi sekä käyttämällä positiivsta rankaisua kuin sitä positiivista vahvistamista, kummassakin tapauksessa käytöksen muuttuminen perustuu käytöksestä x saatuun palautteeseen. Loppuun voisi tietysti lainata Maizaa itseään:

Maiza kirjoitti:

sitä että ihminen on se ongelman alku omalla käytöksellään ja todennäköisesti tulkitsee koiransa väärin -> palaute koiralle on vääränlaista.[b][b][/b][/b]

En ole käyttänyt kolinapurkkia hihnakäytökseen koska se pari nyppäsyä riittää tämän oppimiseen. Miksi lähtisin kouluttamaan hihnakäytöstä pitkällä kaavalla kun koira ymmärtää sen parilla nyppäsyllä? Miksi antaisin koiran mahd. vetää puolivuotta kouluttaessani vetoa pois kun voin saada sen vetämisen loppumaan sillä parilla nyppäsyllä? Koira oppii samassa kiellon ja hihnakäyttäytymisen eikä tarvitse tämän jälkeen hihnasta nyppiä. Mielestäni on parempi se muutama nyppäsy alkuun kuin monen viikon tai kuukauden työ jonka aikana koira vetää kieli sinisenä.

Ja edelleenkin se on varsin hämärää mitä järkeä on eritotella eri käytösten opettaminen kouluttamiseksi ja kasvattamiseksi, kun koirakaan ei sitä tee ja toisaalta käytöksen muuttuminen perustuu joka tapauksessa siihen millaista palautetta koira mistäkin asiasta saa (perusperiaatteena, vaikka toki koiran käytökseen vaikuttaa esim. sen saama ruoka, elinpiiri, aktiviteetit, mahdolliset kiputilat jne jne.)

Ei koirat erottelekkaan. Ne ainoastaan kasvattavat, kouluttaminen on ihmisen ihan oma keksintö. Koirat kasvattavat hyvinkin fyysisesti ja eleiden/äänten kautta, ei palkkaamalla.

Aloittajaa kehottaisin opettamaan koiralle varman irti/luovutuskäskyn ihan sitä positiivista vahvistamista käyttäen. Koirasi on vielä pentu, eikä sillä ole pitkää vahvistehistoriaa, joten käytöksen muuttaminen on vielä melko helppoa. Opeta koirasi tekemään kanssasi yhteistyötä sen sijaan että opetat sen haastamaan sinua jatkuvaan kaksintaisteluun.

Tuon ikäinen koira on teini. Se kokeilee rajoja, mitä enemmän sille annetaan siimaa sen pidempi prosessi. Jos koira kuitenkin osaa irti käskyn niin kai sitä voi vaatiakin? Ei se ole kaksintaistelua vaatia itselleen sitä mikä itselle ns. kuuluu. Jos tässäkin olisi pallien paikat kunnossa niin koira luovuttaisi "aarteensa" mukisematta. ^^ Niin se vain on.