Koirat.com

Mielenkiinnosta kyselen nyt kaikilta miten kasvatatte pentuanne/aikuista koiraanne :

1. Yksinolo
2. Hihnakäytös (vetäminen, ohitukset)
3. Irtiolo (luoksetulo, vapaana pitäminen)
4. Tavaran luovuttaminen (irti-käsky)
5. Luvan odottaminen (esim. ruoka, lenkille lähtö)
6. Kiellon opettaminen (koira lopettaa kyseisen toimintansa)

Temput (istu,maahan jne.. ) onkin sit varmaan suurella osalla sama.. Sit vielä kysyisin että, onko teillä mitä ongelmia. Luotatteko koiraanne/koira teihin ja miten se ilmenee arjessa? :)

Voisin omasta puolestani jo vastata:

1. Yksinoloa ei juurikaan olla kenenkään koiran kohdalla harjoteltu sen koommin kun jätetty kylmästi. Jos koira on ollut tulossa perään sanon "ei tule" ja kehollani estän pääsyn. Sitten ovi kiinni ja menoksi. Aktiviteettiä en jätä kun max. omat lelut ja jonkun luun. (Tosin harvoin niihin kosketaan).. Sisälle tulen sitten kun tulen (itki tai ei) ja olen kun koiraa ei oliskaan. Huomioin sitten kun koira rauhottuu.

2. Ekasta päivästä lähtien pantana toimii puolikurkkari ja hihna. Kun hihna alkaa kiristymään niin nyppään napakasti ja sanon ei. Samalla koira oppii sanan ei merkityksen. Ketään ei hihnassa moikata missään tilanteessa vaan ohi mennään samaan tahtiin kun tilanteeseen on tultu.

3. Pidän paljon koiraani (myös edellisiä) irti. Pyydän väliajoin koiraa luokse nimeltä ja kehun jo kun lähtee tulemaan kohti. Jos koira ei tule, ärähdän tai viskaan remmin maahan (koiralle viesti : herää pahvi!).. Tämän jälkeen kutsun uudestaan ja kehun. Myös välillä testaan vaihtamalla suuntaa jolloin koira joutuu pitämään minua silmällä.

4. Tavaran luovuttamisen opetan alkuun nameilla. Heti kun koira irroittaa otteensa lelusta sanon "irti" ja joko kehun tai annan namin. Toistoja sen mukaan että alkaa menemään perille. Kun koira osaa jo käskyn nii myös vaadin sitä. Jos kokeilee eikä irrota, nappaan niskasta ja ärähdän, heti kun irrottaa kehun.

5. Pidän ruoanjakotilanteessa kippoa niin pitkään käsissäni että koira istuu rauhallisesti odottamaan ja sanon "odota". Kun saan laskettua kipon sanon "ole hyvä". Sama pätee ulkoiluun. "Odota" jo ulko-ovella ja "ole hyvä" käskyllä lähdemme liikkeelle.

6. Koirat on oppinut ei-kiellon hyvin jo tuossa remmivaiheessa jollon kiellän. Parhaiten meillä kuitenkin toimii kieltona pelkkä ärähdys. Mutta myös jos kieltää tarttee esim. pahanteosta niin nappaan niskasta ja sanon ei.

Meillä on hyvä suhde tuon neidin kanssa. Itse luotan koiraani ja se luottaa minuun. Se näkyy arjessa mm. vapaana ollessa. Voin pitää koiraani vapaana taajamassa, tuli mitä tahansa vastaan. Luotan että se pysyy lähellä ja jännittävissä tilanteissa koira hakeutuu minun jalkoihin hakemaan turvaa koska luottaa mun hoitavan tilanteen. :) Tällä hetkellä meillä ei ole ongelmia.

Meillä seuraavasti:

1. Kun koira ei vielä ollut sisäsiisti, järjestin sille kylpyhuone-saunatilaan olopaikan ja jätin sinne. Ihan ekalla kerralla hyppi ovea vasten vähän ja kun lopetti, päästin sen ulos. Tätä treenattiin jonkin kerran. Mukaan pentu sai leluja, luita, oman petinsä ja käytettyjä t-paitojani. Koira oli tosi kiltisti siellä ja kun oppi siistiksi niin sai jäädä alakertaan. Yläkertaan se ei edelleenkään tule paitsi erityistilanteissa.

2. Tämä on edelleen vaiheessa. Pentuna pysähdeltiin ja pentu oppikin olemaan vetämättä. Sitten se keksi, etten oikein voi tehdä mitään estääkseni sen vetämistä ja vetäminen alkoi n. 7 kuukautisena ja paheni pikku hiljaa. Nykyään keskityn sen kanssa enemmän kontaktin luomiseen kuin varsinaiseen hihnakäyttäytymiseen.

3. Nameja syöttelemällä, kehumalla, leikkimällä, päästämällä takaisin vapauteen ja tuolla suunnan vaihtelulla. Paimenena se kyllä pyrkii tarkkailemaan minua ja vahtii, etten livahda minnekkään.

4. Sanomalla irti ja ottamalla lelun. Kun koira itse irrotta, kehun ja jatkan leikkiä tai annan luun ym. takaisin. Koira oppii, ettei se aina menetä aarrettaan.

5. Meillä koira joutuu joskus odottamaan kauankin ennenkuin se saa mennä kipolle, joka voi joskus olla sen nenän edessä tai muuten vain odottamassa lattialla. Se ei oikeastaan koske ruokaan ilman lupaa. En oikein muista miten alunperin tuon opetin. Lenkille lähtöä opeteltiin niin, että koira istuu ja odottaa, että saan vaatteet päälle ja sille hihnan jne. Jos se nousee ylös, lopetan valmistelut ja odotan, että se taas istuutuu. Jos haluan koiralta maltillisen reaktion, sanon mennään ja jos se taas saa ampaista liikkeelle, sanon vapaa.
Niin ja nykyään kiposta annan vain märän ruoan. Muuten se saa raksunsa lenkillä.

6. En enää muista. Varmaankin sanomalla ei ja estämällä koiran tekoset. Käytetään tuota sanaa nykyään harvoin. Ei ole oikein tullut tilanteita, joissa se olisi pitänyt sanoa ja jos olen halunnut sen lopettavan jotain, ei ei-sana ole yleensä ollut se tehokkain. Jos koira esim. tunkee nokkansa koko ajan naamalleni, sanon sille pois. Se on siis koko ajan lähellä ja seuraa minua ihan joka paikkaan. Se myös vaanii hetkeä jolloin se pääsee nuolemaan naamaani. Jos koira tekee jotain ärsyttävää, olen joskus vain örissyt jotain kun ei ole tullut muuta mieleen.

Niin ja kuinka moni pystyy luottamaan koiraansa vapaana, vaikka läheltä menis koiria,ihmisiä ym. että se ei sinne lähde (oli sitten nameja tai ei). :)

^Oon mä ainakin mennyt jo ton pienemmän kanssa niin että se menee vapaana ohi koirakoista, sitä ei kiinnosta/tai enemmän varautunut ja jännittääkin muita koiria. Helposti pysyy mun ja vanhemman koiran vierellä.
Ihmisten ohi taas ei mennä tarpeeksi läheltä irti. Kauempaa kyllä (5m?)

1. Ihan ensimmäisestä päivästä lähtien jätetty yksin satunnaisiksi ajoiksi, joskus vain roskat ulos jolloin vanhempi koira sen kanssa sisällä, välillä ihan ypöyksin kun käyn vanhemman kanssa laatuaika-lenkeillä. En oo tehny mitään showta, vain lähtenyt, joskus antanut ruuan/luun ja sitten vain mennyt ovesta. Ei ole ongelmia ilmennyt sen kummempia kuin pientä tuhoamista ja parit vinkaisut/haukut ja sitten rauhottunut nukkumaan.

2. Vetämällä ei pääse mihinkään-periaate, josta tosin olen lipsunut jo heti alkuun :D Kahden koiran kanssa mentäessä on välillä "helpompaa" (katotaan aikuisiällä sitten..) antaa mennä vähän miten sattuu, paremmin harjoitellaan kun on yksin lenkillä pennun kanssa. Pääasiassa kun hihna kiristyy jo, pysähdyn=> pentu tulee luokse=> jatkan matkaa. Joskus myös sanon "ei"/"ä-ä" tai kutsun nimellä luokse. Joskus palkkaan vierellä kävelystä, joskus vain kehun, joskus en mitään. Hyvin epäloogista ja huonoa, en suosittele kellekään :D

3. Kutsunut luokse pienestä pitäen ja palkannut ruualla. Sisällä ja ulkona, nimellä ja "tänne"-käskyllä. Ei ole vielä jättänyt tulematta luokse, hassu pentu

4. Pidin tavarasta/lelusta/luusta kiinni itse ja vain "vaadin" itselleni= ajattelin, tämä on nyt minulle. Pentu päästi irti ja sanoin samalla "irti" ja kehuin kauheasti ja annoin tavaran takaisin. Nykyään päästää irti kaikesta.

5. "istu" ruoan edessä ja katsekontaktia vaadin ja sitten saa ottaa luvalla "saa ottaa". Lenkille lähdössä "odota" ja koira pysyy paikoillaan luvalla "saa mennä" saa mennä ;D

6. Tiukka EI ja esim käsien läpsäytys, jalan tömäytys, jos se ei tehoa, fyysinen ote luja, muttei satuttava ja koira viimeistään lopettaa tekemisen. Nykyään myös toimii.
Samoin "pois" käsky. "Pois" ja osoitus minne pitää mennä ja ohjaan fyysisellä olemuksella koiran sinne päin. Toimii myös.

Myrkkyä lainatakseni : "Joskus palkkaan vierellä kävelystä, joskus vain kehun, joskus en mitään. "

Koirathan tykkää pelata pajatsoa :DD Ei aina pidäkkään antaa, ettei siitä tule itseisarvo ;)