Koirat.com

Hei!
Omistamme 10 viikkoisen sekarotuisen koiran. Ollut meillä 3 viikkoa nyt. Bordercollieta, berniä, saksanpaimenkoiraa ja muutamaa muuta rotua emon puolelta sekä isän puolelta karjalankarhukoira/jämtlanninpystykorva sekoitus.
Pentu muuten oppinut jo mukavasti sisäsiistiksi (pissaa lähinnä lehdille ja kakkaa vain öisin sisälle, päivällä tulee hieman kutsuvan kuuloisella haukunnalla ilmoittamaan kaki hädästä sekä muita käyttäytymistapoja mutta yksi asia mietityttää.

Pentumme saa joka päivä useimmiten lenkin, lähinnä iltalenkin jälkeen kun itse alamme esim katsomaan televisiota rauhassa tai meidän syödessämme olohuoneessa tv:tä katsoen "raivoamis vimman". Pentu alkaa yhtäkkiä haukkumaan, murisemaan, näykkimään varpaista/sormista, hyppimään sohvaa vasten tai sohvalle (jossa ei saa olla eikä tule saamaankaan) ja juoksentelemaan edestakaisin villiintyneenä olohuoneessa.

Onkohan pentumme vain ruokamme perään ja kun se ei sitä saa se suivaantuu tästä vielä enemmän ja alkaa pahemmin riekkumaan ja jos makoilee itse sohvalla televisiota katsellessa rauhassa niin onko kyse vain siitä että pentu haluaa leikkiä ja kun sen kanssa ei alakkaan heti leikkimään niin se koittaa vielä kovemmin saada meidät leikkiin?
Kun syömme niin emme anna sille ruokaa tai mitään muuta herkkua sekä olemme olleet palkitsematta sitä millään tavalla tästä käytösestä. Olemme koittaneet olla kuin koiraa ei olisikaan, ei ollut vaikutusta vaan sama jatkui. Vieneet hetkeksi "jäähylle" eri huoneeseen noin 1min ajaksi ja kun päästämme sen takaisin jatkuu toiminta edelleen. Heitetty lelu koiralle josko huomio kiinnittyisi siihen mutta lelu ei kiinnosta vaan sama hyppiminen sohvaa vasten/sohvalle, näykkiminen ja riehuminen jatkuu. Komennettu maahan minkä osaa jo hyvin, ei vaikutusta. Hyvä kun kuulee mitään. Ainoa keino millä pentu rauhoittui oli alistaa se lattiaan kiinni pitämällä. Tästä päästyään pentu lopetti toiminnan kokonaan siltä kertaa.

Lisäyksenä vielä että koiramme ei näe nälkää ja leikkiä saa kyllä paljon ja muutenkin puuhailua kanssamme. Myös pennulle ruokaa kippoon laittaessa se tuntuu murahtelevan ja haukkuvan muutamia kertoja että nyt se ruoka tänne! Ruokaa antaessamme pentu komennetaan maahan ja meneekin joka kerta ja odotus komento ja pienen hetken odottaa hiljaa jonka jälkeen saa ottaa. Syödessämme raivoaminen tuntuu lopahtavan kun huomaa meidän syöneen ja vieneen astiat keittiöön ja jos telkkaria katsellessamme raivoaa niin se loppuu kun alkaa leikkimään mutta silloinkin "leikkiminen" on lähinnä sitä että pentu näykkii ja roikkuu vaatteeissa eikä tunnu kovin kiinnostuvan itse lelusta. Vaikka muuten pentu on oppinut jo aika hyvin myös ettei meitä näykitä vaan lelut ovat puremista varten.
Kaiken kaikkiaan tuntuu että näissä kahdessa tilanteessa pentumme sisällä heräisi jonkunlainen demoni... ;D

En tiedä, lohduttaako tämä vai ei, mutta kuulostaa siltä, että pentuanne vaivaa iltaisin ihan normaali vaiva, joka yleisimmin tunnetaan nimellä iltahepuli. Siihen ei kai oikein auta kuin aika, mutta toki oma rauhallinen käytös ja jäähyt, mikäli koiran käytös menee mahdottomaksi (eli ei esimerkiksi noudata talon sääntöjöä: haukkuu, näykkii, hyppii sohvalle jne). Lattiaanpainamista en ensimmäiseksi lähtisi tekemään, joskin lattialle istahtaminen ja koiran ottaminen tiukasti syliin saattaa kyllä auttaa rauhoittamaan. Käytös on kuitenkin ihan normaalia nuorelle ja joskus vähän vanhemmallekin koiralle ja syystä tai toisesta tuollainen hepulointi on ihan yleistä juuri iltaisin. Jos käytöksen saa kanavoitua sellaiseen reuhaamiseen, että siitä ei ole haittaa itselle eikä naapureille, niin neuvoni olisi antaa koiran remuta remuamisensa. Yleensä koira rauhoittuu kyllä itsekseen hetken hepuloituaan.

Lisäys: Se piti vielä sanomani, että olette ihan oikein tehneet, kun ette ole palkinneet koiraa huomiolla huonosta käytöksestä. Yksi (=paras) tapa lähestyä asiaa on yleensä ennaltaehkäisy. Jos tiedätte tilanteen, jossa koira remuaa, voisitteko ajatella leikittävänne koiraa hetken ennen telkkarinkatselutuokiotanne. Se voisi hiukan hillitä hepulin voimakkuutta ja kun itse pääsette aloittamaan leikin ennen koiran hepulointia, vältytte myöskin siltä, että tulisitte palkanneeksi koiraa käytöksestään. Iltahepuloinnin voi koittaa toki saada puretuksi koiralta jo iltalenkin päätteeksi. Itse olen ainakin koirieni kanssa välillä leikkinyt raisujakin leikkejä enkä ole kokenut sen kuin korkeintaan vahvistaneen suhdettamme. Koiran kanssa reuhaaminen lenkillä tai ennen telkkarin katselua ei välttämättä kokonaan estä iltahepulia, mutta saattaa hillitä sitä. Jos käy kuitenkin niin, että koira ottaa leikistä niin paljon kierroksia, että iltahepulikin voimistuu, sitten voi illalla kokeilla jonkinlaista rauhoittavaa aktiviteettiä kuten nenätyöskentelyä (sisällä tai ulkona tapahtuva namin etsintä tai vaikkapa makkarajälki tai alkuun makkararuutu).

Mitähän tilanne missä syömme sohvalla telkkua katsellen esim päivällä 17-19 aikaan ja koira saa samanlaisen raivarin ja alkaa kuin komentamaan että ruoka tänne!! Olisiko siihen kenelläkään käytännön vinkkejä mitä tehdä kun ei meinaa juuri mikään auttaa pikku riiviöön?

Mitähän tilanne missä syömme sohvalla telkkua katsellen esim päivällä 17-19 aikaan ja koira saa samanlaisen raivarin ja alkaa kuin komentamaan että ruoka tänne!! Olisiko siihen kenelläkään käytännön vinkkejä mitä tehdä kun ei meinaa juuri mikään auttaa pikku riiviöön?

Taisin ymmärtää väärin. Jos tämä hyppiminen ja melskaaminen siis kohdistuu ihan vain teidän ruokiinne ja on laadultaan todellakin enemmän komentamista kuin pentumaista hepulointia sitten suosittelisin ihan johdonmukaista jäähylle laittamista. Koira siis jäähylle, kun käytös alkaa ja jos käytös jatkuu, kun koira päästetään jäähyltä, pamahtaa uusi jäähyrangaistus. Aika nopsaan koirat yleensä oppivat, mikä on pelin henki.

Kuulostaa kovin tutulta tuosta muutaman kuukauden takaa, perus huomionhakuriekkumista/pentuhepulia siis. Kyllä, välillä tuntui siltä niin kuin pentuun iskisi joku demoni iltaisin, ja aika epätoivoinen sitä oli välillä kun kauhea kaaos oli päällä syödessä/telkkaria katsoessa/muuten, mutta ajan kanssa tuo meni ohi. Huomioimattomuus/lyhyt jäähyily on hyvä keino, mutta keinot kannattaa kärsivällisesti pitää pidemmän aikaa samana. Kyllä se siitä!

Ihanaa! Muidenkin kotona asuu pieniä paholaisia ;)
Mites onko hyviä ideoita siihen, kun meidän 5,5kk ikäinen "pieni" (~27kg) demoni saa näitä hepuleita kovin kovin usein pihalla. Minulla on siis iso aidattu piha, jossa ulkoilemme ja leikimme monta kertaa päivässä. Kuitenkin minun käveleminen pihalla on jotakuinkin mahdotonta, kun koira alkaa haukkumaan minulle lähes välittömästi ja puremaan kenkiä/jalkoja. Sama tapahtuu esim. jos tulen kotiin ja mieheni on koiran kanssa pihalla minua vastassa. Jos riehakkuus pääsee huippuunsa, pentu hyppii myös vauhdilla puremaan käsiä. Koira ei ole vihainen, vaan tämä on olevinaan sen mielestä ihan huikean kiva leikki. Välinpitämättömyys ei oikein onnistu, kun silloin koira jää vain puremaan onneissaan kenkiäni ja niiden sisällä lymyäviä jalkaparkojani. Toruminen ei auta, koiraa on käytännössä mahdoton saada kiinni tämän "kohtauksen" tullessa päälle, kun juoksee ja loikkii niin innoissaan ympärilläni ja huomiota ei saa kiinnitettyä mihinkään muuhun (esim. herkut ei maistu). Kohtalaisen kurjaa, sanoisin. Kaikki neuvot ja vinkit ovat tarpeen!! Haluaisimme kuitenkin nauttia yhteiselosta pihalla sulassa sovussa.

^ Muistaakseni täällä ja täällä löytyy jotain juttua ainakin ja muutama vinkkikin jopa. Kyllä se huomioimattomuus on ihan toimiva, jos sitä käyttää AINA johdonmukaisesti vastaavissa tilanteissa. Itse kävelisin pois paikalta ja jättäisin koiran yksin. Pahasti riekkuvalle koiralle voi kyllä uhkaavasti ärähtääkin jos se auttaa ja jos ei pysty paikalta poistumaan tai jäähyttämään. Kyllä ne kakarat siitä oppii, kun on vaan kärsivällinen ja johdonmukainen. Helpommin vaan sanottu kuin tehty... Kuluu, verta, hikeä, kyyneleitä ja housuja.

Meillä käytössä kotona tällä hetkellä suihkepullo.
Kun pentu alkaa rehaamaan ja hyppiä sohvilla sekä näykkimään hepuleissaan eikä usko mitään niin pieni sihaus sumutepullolla vettä nenälle ja koira rauhoittuu.

Älä ole huolissasi, käytös on täysin normaalia ainakin oman kokemukseni mukaan. Joskaan normaali ei tarkoita, etteikö siihen pitäisi puuttua. Minun oma koirani, saksanpaimenkoiranarttu toimi lähes identtisesti aina 10kk vajaan vuoden ikään saakka.

Tara oli jo pennusta hyvin perso ruualle ja joskus kolmen kuukauden ikäisenä alkoi selkeä vaihe, jolloin pentu yritti röyhkeästi varastaa herkulliselta tuoksuvia annoksia jopa lautaselta hyppäämällä, kun ihminen kantoi sitä kohti ruokapöytää. Koskaan se ei tässä onnistunut ja kieltojen myötä tilanne myös rauhoittui. Ajan kanssa, kun vaan jaksoi olla järjestelmällinen ja pysyä linjassaan.

Toinen ilmiö oli juuri tämä kuvaamasi "Sinä syöt, minäkin haluan, jos en saa ryhdyn osoittamaan mieltäni"-meininki. Jos sitä nyt mielenosoitukseksi voi luonnehtia. Kun otimme ruokaa ja menimme sohvalle telkkarin eteen, koira toki haistoi ihanat tuoksut ja tuli norkoilemaan lähettyville (edelleenkään, koskaan se ei ole saanut kerjäämällä eikä muutenkaan), lähelle haistelemaan (mistä jo kiellettiin) ja alkuun yritti siepata ruokaa (mistä tuli myös tiukka kielto). Kieltäminen johti siihen, että pentu huomasi ettei kykene ottamaan ruokaa ja turhautui. Siitä alkoi kimakka haukkuooppera ja uhmakas tuijottaminen. Meillä ei puremista ilmaantunut, mutta pentu opetettiinkin jo aivan pienenä, että ihmisen tai vaatteiden pureminen on ehdoton tabu ja se iskostui hyvin vahvasti pieneen pääkoppaan. (jotain sentäs...!) ;) Myöhemmin tilanne kulminoitui siihen, että jo pelkästään haistellessaan lähemmäs ruoka-annoksiamme pentu tajusi että tämä oli niitä ei-juttuja ja saattoi aloittaa turhautuneen haukkumisen ilman kieltoakin, pelkästään kun katsoin varoittavasti.

Mitenkä sitten toimimme asian kanssa. Kokeilimme kuukausien aikana monia keinoja ja mikään ei tuntunut toimivan ehdottomasti, haukku ja uhma saattoi loppua sillä kertaa siihen mutta alkaa taas seuraavalla kerralla uudestaan. Mikään selättäminen ei toiminut ja sen kokeilun lopetin hyvin pian. Teimme paljon sitä, että pentu sai tulla lähelle, mutta ensimmäisestä haukahduksesta ja episodin aloittamisesta käskettiin pentu pois ja yksinkertaisesti aidattiin niin, että lähelle ei ollut asiaa. Prosesti saattoi jatkua vielä hetken, mutta täydellä huomioimattomuudella se loppui aikanaan. Yhdistimme toimiimme myös tuon, että koira ei saa edes sen vertaa huomiota näillä haukkumakohtauksillaan. Hieman vanhempana käytimme jäähyjä. Minuutin verran pimeään vessaan rauhoitti koiran hermoja kummasti. Ja yksikin uusi haukku ja uudelleen jäähylle. Ja siksi pimeään, että huomasin, kun käytin valoisaa vessaa jäähyihin, koira ryhtyi assosioimaan sen rangaistuspaikaksi normaalissa elämässäkin ja vältteli sitä, tai kun tarkoitukseni oli laittaa se vessaan hetkeksi odottamaan ei-rangaistus-mielessä, myös tällöin tuntui assosiaatio olevan pikemminkin rangaistus. Nyt pyydettäessä menee mielellään odottamaan valoisaan vessaan ja tietää sen hauskaksi asiaksi kun taas pimeä vessa = edelleen jäähy. Eipä tuota tosin ole enää tarvinnut juuri käyttää. ;) Nykyään meillä tulee näitä protestihaukkuja aniharvoin (kun pentuna niitä tuli aina kiellettäessä jotain ihanaaihanaaihanaa). Eipä tarvitse enää kieltääkään. Pystymme rauhassa pitämään lautasia rahilla, koiran kuonon edessä. Koira tulee kyllä sohvan eteen ja istahtaa eteeni, saattaa vilkaista lautasia korvat takakenossa mutta kuono visusti toiseen suuntaan käännettynä ja käy sen jälkeen maahan. Mistä toki olen katsonut aiheelliseksi kehua. Ei tarvitse enää kuin huomauttaa korkeintaan miedolla ei -sanalla, jos tuoksut alkavat käydä vastustamattomiksi ja mitä ilmesimmin Tara muistaa että ainiin ei.

Haukkuprotesteja tulee nykyään aniharvoin, en edes muista milloin viimeisin. Ja ne liittyvät yleensä ylikuumenemiseen ja energisyyteen nykyään pikemminkin kuin ruokaan. Tähän on taas tepsinyt parhaiten keino että käsken koiran maahan ja kyljelleen makaamaan ja siitä ei saa lupaa lähteä, ennen kuin osaa olla rauhallisesti ja rentoutunut. Mikä tapahtuu nykyään todella nopeasti, eikä reuhapirusta ole sen jälkeen ollut merkkiäkään.

En tiedä vastasinko kysymykseesi tällä romaanilla, mutta itse sanoisin että tuo tilanne kirjautuu teidän omalla johdonmukaisuudella ja koiran aikuistuessa ja oppiessa hillitsemään impulsiivisuuttaan ja turhautuneisuuttaan. Kuulostaa mielestäni ihan normaalilta pennunpirulaiselta, samanlaiselta kuin minullakin oli. Tsemppiä siihen! ;)

Kun luin vielä uudelleen tuon alkuperäisen viestin, niin tuo tuntuisi poikkeavan teillä siinä määrin että esiintyy yleensä iltaisin ja ei vain ruuan yhteydessä. Sen puolesta kuulostaisi vähän pentuhepuloinnilta, kuten joku jo mainitsi. Mikä sekin on normaalia. ;) Oletteko tehneet rauhoittumisharjoituksia? Meillä tepsi, kun kierrokset menivät täysin yli (pureminen, hyppiminen), ihan vain pennun nappaaminen syliin ja siitä pääsi pois vasta, kun rempoaminen ja riehuminen oli lakannut ja pentu oli sylissä yrittämättä pois. Muuten koiraa ei paijailtu tai puhuttu sille, korkeintaan toistettiin käskyä, joka haluttiin yhdistää "rauhoittumiseen". Toki, jos pentunne tekee tätä huomiohakuisuuttaan, metodi ei välttämättä toimi. Kaipa tuohon rauhoittumisen harjoitteluunkin voi käyttää useampaa konstia, voihan se jäähykin toimia, kun homma menee ihan överiksi. Riippuu varmasti myös koirasta. :)