Koirat.com

Hei,
meille tuli kolme kuukautta sekorotuinen ajokoira-sakemanni, eli ikää nyt reilut 5kk. Perustaidot alkaa olla hanskassa, mutta ongelmaksi on muodostunut hyppiminen. Erityisesti hyppiminen pyötää vasten ja pöydältä varastelu. Olemme käyttäneet keinona vesiruiskua, jolla ruiskutamme pentuamme, kun se seisoo kahdella jalalla pöytää vasten. Koira on kuitenkin(tietenkin) oppinut, että kun joku lähestyy kannattaa lähteä kauemmaksi. Se kuitenkin jatkuvasti kyttää sopivaa tilannetta. Ruokailut(siis meidän ihmisten) ei onnistu ellei laita pentua toiseen huoneeseen.. Alamme olla neuvottomia.
Olisiko jollakin neuvoa, mitä voimme tehdä?

Koiran voi opettaa että keittiöön ei saa tulla kun ihmiset on pöydässä. Että kun ihmiset alkaa syömään viedään koira ovelle ja jos yrittää tulla takaisin viedään se aina takaisin pois keittiöstä. Jos hermot ei riitä tuollaiseen voi hankkia koiraportin tai viedä koira toiseen huoneeseen syömisen ajaksi. Meillä koira saa olla keittiössä mutta pöydälle ei saa hyppiä kun syödään. Jos kukaan ei ole keittiössä koira kyllä menee tutkimaan pöydän ja sen takia pöydällä ei pidetä mitään syötävää.

Tietenkään koiralla ei anneta mitään kun se kerjää (IKINÄ), muuten pöytäkerjäläisestä ei pääse ikinä eroon. Eiköhän se koira opi kun pysyy tiukkana ja ei huomio kun kerjää.

Kyllä niiden hermojen melkein kannattaa riittää. Nimittäin koira ei opi koskaan pysymään pois keittiöstä perheen ruokaillessa, jos kellään ei riitä pinna opettaa. Ensiapua lie, että vie koiran toiseen huoneeseen ja iskee oven kiinni, päästää koiran kun perhe on ruokaillut.
Kun alatte ruokailemaan käsket koiran pois keittiöstä. Jos se jo osaa "pois/hus/häivy/painu hevonkuuseen" sehän on vain plussaa, jos ei, se täytyy opettaa. Eli käsket koiraa pois käskyllä ja samalla osoitat sille kädellä selkeästi suuntaa. Jos koira ei tajua, viet sen sinne päin minne osoititkin ja sanot uudestaan "pois". Teet sen niin monta kertaa, että koira pysyy poissa. Kun se lopulta tottelee, eikä tule keittiöön, palkitse se kun olette lopettaneet ruokailun. Uskoisin kyllä, että jokainen koira on ainakin joskus kuullut "painu helkuttiin" tai vastaavaa, joten ei ihan uusi juttu koiralle välttämättä ole.
Hommaa voi helpottaa sillä, että opettaa koiralle jonkun tietyn paikan, kuten se "oma paikka", jossa koira viettää sen ajan, kun perhe ruokailee. "Omaa paikkaa" voi jatkossa käyttää muuhunkin hyödylliseen, mm. kun halutaan koiran jättävän vieraat rauhaan tai kun jouluna laitellaan valmiiksi pöytään ruokia tai vaikkapa kun luututaan lattioita ja koiraa huvittaisi roikkua mopissa kiinni, sen voi käskeä menemään omalle paikalle tekemään jotakin muuta. Oma paikka voi olla vaikkapa viltti tai sitten eläinkaupasta saa ostettua koirille eräänlaisia petejä.

Kiitos neuvoista! Olemme opettamassakin juuri tuota omaa paikkaa, mutta se on vielä kesken eikä neidillä ole erityisen paljon keskittmiskykyä, joten koulutuksessa edetään pienin askelin. Pennullemme ei ole ikinä annattu pöydässä/keittiössä mitään ruokaa, mutta tietenkin se tietää, että siellä on ruokaa kun nenä toimii. Pari kertaa se on saanut pyödältä otettua leivän tms. Pentu kuitenkin hyppii enemmän silloin, kun emme syö. Eli olemme kotona, mutta ei ole ruokailutilanne. Käytännössä ei ole mahdollista, että emme säilyttäisi keittiön tasoilla mitään, sillä esim. leipälaatikkomme ja muut vastaavat säilyämme sivupöydillä. Niistä koira ei kuitenkaan ole mitään saanut, mutta se hyppii kuitenkin niitä vasten. Se on tähän mennessä onnistunut rikkomaan erään lasisen tarjoiluastian, jonka(emme tosin tiedä, että miten) sai pudotettua hypätessään pöytää vasten. Se on myös kiivennyt pyödille, vaikka niillä ei ole mitään ollut. Pitäisikö kokeilla, jotain pahalta maistuvaa? Esim. etikkaa, jota laittaisimme pyödälle olevalle leivälle tms. Onko tämä keino tehoava?

Voihan jotakin pahalta maistuvaa kokeilla, ei se ota jos ei annakaan.
Itse kokeilin jotain sellaista, että kun koira hyppää pöytää/ sivupöytää vasten, sen päälle/ eteen putoaa jotakin. Silloin koira ei yhdistä pöydälle hyppäämisen seuraamusta teihin vaan itse tekoon, syy-seuraus. Kokeile asetella vaikkapa kattilan kansia tai teräskattiloita limittäin riviin - vrt dominoefekti. Kun koira tyrkkää yhtä kattilaa, koko kattila rivi tippuu kilisten ja kolisten lattialle. Luulisi parin kerran jälkeen menevän perille, ettei pöytää vasten kannata nousta tai siitä seuraa kamala meteli ja lentelevät kattilat.

Meillä oli cockeri, joka silloin tällöin varasteli pöydiltä salaa juustohöyliä ym. välineitä joita oli kertaalleen käytetty ja niissä oli hyvä tuoksu...Pääsin sen sitten kerran yllättämään, kun tulin saunasta, itse teosta: se kurkotteli pöydältä voiveitseä. Tömäytin jalkani lattiaan ja sanoin möreällä äänellä sen nimen ja se säikähti niin, että oli hypätä ilmaan! Salamana se kipitti ohitseni omalle paikalleen nöyränä ku mikäkin eikä enää koskaan yrittäny mitään pöydiltä. Mutta siinä pitää olla suht herkkä koira ja itsellään auktoriteettia, jotta teho olisi pysyvä.
Tosin auktoriteetti on muutenkin tärkeää etenkin silloin, kun haluaa kiellon menevän perille. Yllätyin itsekin kerran bernhardilaisemme kanssa kuinka tehokas kaukokäskyni olikaan. Poikani sotki itsensä perusteellisesti välipalapöydässä ja kiipesin sitten yläkertaan vaihtamaan sille vaatteita, kun muistin, että pöydän reunalle oli takuuvarmana unohtunu leipä. Samassa kuulin, kun bertsu sipsutteli keittiöön ja hetken päästä kuului kuinka se työnsi tuolia saadakseen sen leivän. Karjaisin: "NYT POIS SIELTÄ KEITTIÖSTÄ!" ja tömäytin jalalla lattiaa ja heti kohta kuului kuinka koira sipsutteli olohuoneeseen. Puhisin itsekseni, että sinne meni leipä ja nyt se hoksas kuin helppo nakki se olikaan ollu...mutku tulin alakertaan niin leipä olikin tuolilla! Se ei ollu ottanu sitä vaan pudottanu sen säikähdyksissään tuolille!