Koirat.com

Miten ootte ratkaisseet omien koirien väliset kiistat? Meillä koirat syö luita vierekkäin ongelmitta, omat ruoat syödään myös nätisti yhdessä. Nyt kun Mangolla oli valeraskaus tosi voimakkaana, se ei samaan tapaan puolustanut itseään kuin ennen. Ongelmia tulee jos mä syön jotain (esim. äsken mansikoita) ja annan siitä molemmille maistiaiset.

Äsken kävi niin että kävin keittiöstä hakemassa paperia ja samalla Mango oli napannut lautaselta mansikan kannat. Tähän sitten reagoin älähtämällä (ehkä liiankin kanssa kun asia ei ollut mitenkään vakava) ja Kirsikka sitten alko pärisemään Mangolle. Tässä tein omasta mielestäni virheen kun nappasin Kirppua niskasta kiinni samalla kieltäen -> pörinä voimistui. Kun Kirppu nappas Mangoa se tietty nappas takas jolloin vein Kirsikan toiseen huoneeseen (nurkan taakse). Mango tuli perässä ja tapansa mukaan alko nuolla Kirsikan naamaa. Näin se yleensä reagoi Kirpun pörinöihin. Se joko kääntää päänsä tai nuolee sen naamaa.

Mitä tein väärin? Mitä taas olisi pitänyt tehdä? Oisko Mango handlannut tilanteen itsekin?

Onko Kirsikka näistä kahdesta pomo?
Tuli mieleen, että jospa Kirsikka komensi Mangoa sinun tukenasi. Sitten rankaisitkin sitä ja koira oli ihmeissään.

^Mutta eihän sen "ylemmän" koiran tehtävä ole silti komentaa. Toki siis jotkut sallii tämän, mulla on sääntönä että jos minä komennan, toinen ei saa yhtyä siihen, se on mun homma ainoastaan silloin.

Mun sääntönä on siis tietyt rajat ja ehdot, aivan sama mikä järjestys noilla on, niitä noudattaa molemmat tai sitten tulee sanktiota. Eikä kumpikaan saa komentaa turhasta toisiaan, varsinkaan jos minä olen jo sanonut jotain.

Mäkin olen pitänyt tiukkaa linjaa sen suhteen, että toista ei saa komentaa. Eipä silti, en ole joutunut tuohon puuttumaankaan. Alkuaikoina jouduin huomauttelemaan Oskulle siitä, että mua ei ole oikeutta vahtia, vaan jos alkaa murisemaan toiselle, kun itse on mun jaloissa tai sohvalla vieressä, saa itse äkkilähdön.

Sitä meilläkin välillä ilmenee, että mä komennan toista, niin se purkaa harmistuksensa sitten toiseen. Tai laajennetusti myös kissojen kanssa: Jos minä esimerkiksi häädän kissan luvattomalta paikalta, se saattaa seuraavaksi sähähtää epäonnekseen lähettyvillä olevalle koiralle.

muoks. Siis toista saa komentaa leikin yhteydessä ja muutoinkin tietyissä keskinäisissä tilanteissa. Esimerkiksi lepäävä koira saa kyllä sanoa härkkimään tulevalle koiralle, että "anna mun olla", mutta turhat pärinät on kielettyjä ja ruokien vahtimiset olen pyrkinyt eliminoimaan sillä, että esimerkiksi toisen kupille meneminen on kokonaan kiellettyä. Tuo muriseminen silloin, kun saa omistajalta jotain, on todennäköisesti enemmän sukua sille, että ei halua jakaa huomiota, joten sen kyllä kieltäisin.

Kirsikka kyllä "mökötti" koko loppu illan. Kaveri sanoi musta hyvin että se ylempi koira ei näe tarpeelliseksi rähistä vaan sen mielestä on tärkeämpää sopu. Eli tavallaan "alistumalla" se pysyy "pomona". En tiiä, hankala tilanne. Puistossa tänään olivat ihan taas samaa laumaa ja kun kolmas vieras koira tuli liian lähelle Mango yritti komentaa sen kauemmas (ja Kirsikka tapansa mukaan vaan murisi ja tuijotti). Toivottavasti pennun tulo tekee vaan hyvää eikä hankaloita tilannetta

Meillä Sanin ja Unnin välille tulee joskus näkemyseroja asioista. Niillähän on liian vähän (?) ikäeroa, eli tasan 6kk. Lisäksi ne ovat molemmat samasta isästä, joka on aika tiukka luontoinen. Ruuasta meillä ei tapella (eivät ehdi kun tyhjentävät kupit noin 8 sekunnissa), mutta esim. puruluiden kanssa pitää olla tarkkana. Mitään ei saa jättää lojumaan lattioille.

Juoksujen aikaan tunnelma aina vähän kiristyy. Lähes aina saan konfliktit ratkaistua sillä että lähden itse pois jos nartut alkaa tuijotella toisiaan. Olen huomannut, että varmin tapa saada ne rähjämään toisilleen on mennä väliin. Minusta näyttää siltä, että ne molemmat tulkitsevat minun kieltävän toista osapuolta... Joskus kiinnitän niiden huomion johonkin muuhun, esim. makupaloihin.

Tuijottelua ja riidan haastamista esiintyy siis oikeastaan vain juoksujen aikoihin. Muulloin noilla on vain yksi riidanaihe: jos toinen joutuu jäämään kotiin kun toinen lähtee mukaan. Sanonkin noita siiamilaisiksi kaksosiksi, jotka ovat aina yhdessä kun se vaan jotenkin on mahdollista. Joskus kuitenkin toisen on jäätävä kotiin ja silloin kotiinpaluu vaati järjestelyjä. Käyn laittamassa kotona olevan portin taakse ennen kuin tuon toisen sisään. Nartut tuijottelevat toisiaan portin läpi aikansa ja lasken ne yhteen vasta kun tilanne on rauhoittunut.

Minusta näyttää, että Helmillä ei ole mitään logiikkaa siinä, milloin se ärähtää pennulle. Yleensä ne vetävät samaa lelua, toinen toisesta ja toinen toisesta päästä ja sitten yhtäkkiä Helmi ärähtääkin pennulle, Helmi haluaa lelun itselleen. Ja sitten taas hetken päästä sulassa sovussa leikkivät yhdessä samalla lelulla. Puruluitten kohdalla Helmi ärähtää pennulle, jos se tulee liian lähelle. Ja sitten hetken päästä Helmi lakkaa jyrsimästä luuta ja vain katsoo vierestä, kun pentu vie luun. Helmi saattaa häätää pennun pois yhtäkkiä, ilman mitään näkyvää syytä ja sitten hetken päästä kutsuu pentua leikkimään. Todella hämmentävää käytöstä mielestäni. En ole puuttunut noihin mitenkään, onhan aikuisella oikeus ärähtää pennulle joissain tilanteissa? Pentu ei ole moksiskaan Helmin komentamisista, jää vain siihen viereen istumaan. Joskus pentu jopa haukahtaa takaisin, mutta ei mene koskemaan Helmiin kuitenkaan.

Meillä oli aikoinaan hieman haasteita tuon vanhemman kyykyttäjän kanssa. Kun tuo Ukko tuli taloon, niin Väinö kyllä toden totta teki sille selväksi, että sitä on toteltava. Toisinaan kyykyttäminen meni ihan älyttömäksi, jolloin koin tehtäväkseni huomauttaa Väinölle, että ihan kaikesta kiukuttelu ei ole ok. Meilläkin on ihan ok leikkiessä ja toisen levätessä komentaa toista, jos käy liian riehakkaaksi tai käy härkkimässä lepäävää, mutta esimerkiksi nuo ruokailutilanteet ymv. on ollut sellaisia, missä en siedä yhtään mitään komentelua puoleen enkä toiseen, koska jos olen sallinut tuon, niin silloin oon huomannut sen ongelman vaan kasvavan. Jos minä komennan, niin silloin minä komennan enkä tarvitse siihen tukijoukkoja tuosta pikkumustasta.

Jos olen käymässä vanhempieni luona, missä on täpäkkä, hyvin itseriittoinen schipperkeuros, joudun/joudutaan olemaan tosi tiukkoina tuon ruokailun ja lelujen suhteen - tai oikeastaan kaiken suhteen. Schipperke on - ihan kuin Väinökin - tosi kova myös kyykyttämään muita aina kun vaan pystyy, ja meidän Väinöhän ottaa ihan hillittömän sikakilarit komentelusta ja tämmöinen tilanne on usein aiheuttanut tappelun sipukan ja Väinön välillä. Näin ollen niitä tilanteita on jouduttu ennaltaehkäisemään - lelut ja luut pois lattialta, koirille ei anneta mitään maistiaisia tmv., sylissä ei pidetä jne. Näin minkäänlaisia konfliktitilanteita ei ole tullut piiiitkään aikaan ja koiratkin näyttää paljon levollisemmilta, kun ei tarvitse stressata, kuka komentaa.

"Lauman" kanssa pitää aina muistaa, että se ei välttämättä ole aina riidan aloittaja, joka käy ensimmäisenä päälle tai murisee. Jännittyminen, katse ja korvien asento kertoo yleensä paljon, vaikka niitä ei aina huomaa seurata vaan tilanteen huomaa vasta sitten kun kuuluu sitä murinaa...
Meillä oli silloin vaikeuksia, kun Bellan kanssa asusteli vielä se cockeri, josta olen tänne joskus aikoja sitten kirjoitellutkin. Sen cockerin käytös oli niin arvaamatonta, että siitä ei ottanut selvää erkkikään...Mutta se muistui mieleen, kun yksi teistä kirjoitti toisen koiran nuolevan toisen naamaa erimielisyyksien jälkeen. Meillä cockeri kävi ensin Bellan päälle ja nuoli sitten sen läpikotaisin , en ymmärtänyt sen logiikkaa. Bella todella harvoin mitenkään provosoi cockeria...

Omistajan puolustamisesta sitten sen verran, että en suvaitsisi sitä itse. Koira pitäisi saada silloin takaisin maan pinnalle kuvittelemastaan asemasta...
Ikävä kyllä Bella meinasi viimeksi puolustaa mua uimarannalla, kun seuraamme liittyi arka koira. Annoimme siis koirien tutustua, että oleskeleminen rannalla sen jälkeen sujuisi toista kyttäilemättä. Toinen koira kuitenkin osoittautui aika araksi ja murisevaksi yksilöksi eikä Bella siitä kauaa välittänyt. Kun se koira hakeutui mun jalkoihin ja taputin sitä kylkeen niin se murisi mulle. Bella huomas sen ja meinas tulla näyttämään sille taivaan merkit, mutta onneksi sain sen kuitenkin keskeyttämään aikomuksensa, kun huomasin sen ajoissa ja pian lähdimmekin eri teille eikä se toinen koira enää kiinnostanut yhtään.
Luulen, että Bella ei huomannut toisen murinaa silloin kun se kulki sen perässä (se kun ei kuule enää oikein matalia ääniä), se vain huomasi toisen kyyryn asennon ja päätteli siitä että toinen ei kaipaa sen seuraa. Mutta se näki sen toisen koiran ilmeen silloin kun se murisi mulle ja meinasi heti toimia ja mäkin jouduin aika kovalla äänellä komentaa sitä, että se kuuli mun komennon.
Mielenkiintoista siis seurata koirien käyttäytymistä

Noniin, nyt on sitten kolmas koira laumassa.

Te joilla on useampi koira kuin kaksi:

-miten ratkaisette riitatilanteet?
-saako vanhempi koira murista pennulle ja puolustaa esim. minua/ jotain paikkaa/ leluja?
- mitä voin itse tehdä edistääkseni koirien hyvää yhteiseloa?
-mitä mun ei pitäisi tehdä?
-kuinka kauan kestää että vanhemmat koirat hyväksyy pennun laumaan?

^Mä nyt vastailen taas kun mulla oli/on tuollainen kiukkunarttu kotona jonka kotiin tuli pentu 1,5vuotta sitten:)

-Riitaa jos tulee niin molemmat erilleen ensin ja sitten palaavat käskyn alla mun eteen ja maahan kyljelleen käskyllä rauhoittumaan ja tilanne on ohi kun mä lähden.
-Molemmat on aina saanut puolustaa omaa ruokaansa/luutaan, leluista ei meillä murista eikä muistakaan "yhteisistä" asioista. Jos on nukkumassa jossain rauhassa, saa murista jos toinen kävelee päälle. Minusta ei saa ikinä murista, eikä oo murissutkaan tosin kumpikaan.
-Yhteislenkit oon ite todennut tosi hyviksi aina. Vapaana voi tulla jotain kiihdyttävää mutta hihnassa kun kävellään vierekkäin niin se selkeästi "laumauttaa" koiria toisiinsa.
-Ei pidä olla koskaan epäjohdonmukainen, samat säännöt molemmille ja ei vaihtele periaatteita koko ajan :)

Mulla meni 2viikkoa että Mindi hyväksyi Valdon. Sitä ennen se aina väisteli Valdoa, murisi kun se tuli lähelle ja käveli ite pois. Välillä ärähti kun V tuli naamalle ja esim läimäisi tassulla nukkuvaa Mindiä :D
Kahden viikon jälkeen Valdo roikkui Mindin kaulanahkassa eikä sanonut vastaan oikein ollenkaan

Okei! :) Toi pentu on onneksi aika rohkea, muttei urponrohkea. Se eilen haukku ja murisi vieraille koirille mutta Kirsikkaa se väistää jos se murisee, eikä lähde mukaan. Pentu ei myöskään oo ollu kiinnostunu ihmisten ruoista joten siitä ei oo tullu kinaa (vielä). Leluja Kirsikka kyllä puolustaa :( Eli voiko sanoa että meillä on asiat ihan hyvin kun Kirsikka anto pennun tänään jo hyppiä päälle kun se sai hepulivartin?

^Kyllä toi ihan normaalilta kuulostaa. Tärkeintä varmaan nyt päättää, että mikä on sallittua ja mikä ei, ja pitää niistä kiinni. Ja säännöt on samat kaikille.
Meillä kun Vilma tuli niin annettiin Moonan komentaa jos pentu kävi liian iholle. Kuitenkin jotain rajaa siinä komentamisessa ettei mene överiksi.
Ihmistä ei annettu omia missään tilanteessa. Irtiololenkillä Moona tykkäsi häätää laumasta Vilmaa=ajoi pois eikä pääsätnyt meidän lähelle enää. Se toki kiellettiin. Samoin jos leikki meni liian rajuksi ja pentu tuli jalkoihin niin kiellettiin Moonaa, ajettiin se pois jaloista.
Luulen, että Kirsikkaa helpottaa kunhan tajuaa että pentu on sinun omaisuutta eikä hällä ole oikeutta/tarvetta puolustaa sinua. Eli jos menee meno ihan törkeäksi niin komennat Kirsikan pois tilanteesta. Takasin saa tulla vasta oikeassa mielentilassa.

//muoks. Meillä kun oli tässä viime juoksujen jälkeen Vilmalla isottelua ilmassa, niin eniten tilannetta tasoitti se, että kaikki "erivapaudet" otettiin siltä pois. Muistutettiin tavallaan, ettei hän ole missään erityisasemassa. Ei saa tulla sohvalle enää tms. Samoin kun Vipa tunkee ihmisen ja Moonan väliin hakemaan huomiota (jolloin Moona tykkäisi väistää tilanteesta ahdistuksiissaan pois) niin ignoorataan/työnnetään/käsketään Vilma pois. Luvan kanssa saa tulla sitten siihen viereen rapsuteltavaksi.
Kaikki tuommoiset pienet toimenpiteet ovat auttanut mielestäni ihan huimasti tuohon "kukkulan kuningatar"-meininkiin. Mieskin on jo vakuuttunut siitä, että nämä menetelmät jäävät vakituiseen käyttöön.

Meillä ainoastaan ruuastaan saa sanoa (=murista) toisilleen mutta kaikesta muusta omimisesta kiellän. Jos jompikumpi koirista olisi sen tyyppinen, että menisi häiriköimään nukkuvaa kaveria niin siitäkin saisi sanoa. Nukkumapaikoista (sohva/sänky), leluista tai ihmisistä ei saa sanoa, siitä tulee lähdöt. Joko siis ajetaan pois paikaltaan, otetaan lelu tai ajetaan pois ihmisen luota jos sanomista tulee. Meillä tosin ei staffi noista mistään sano mitään, rottweilerille saa sitten huomautella silloin tällöin turhanpäiväisestä diivailusta. Se on aina ollut sellainen sika, että kävelee staffin yli, istuu sen päälle ja käyttäytyy kuin sitä ei olisikaan niin tahtoessaan.

Nyt kun koirat on tosiaan kevään mittaan ottaneet pari kertaa yhteen niin pidetään tiukkaa linjaa kaikenlaisesta tuijottelusta, jäykistelystä ja kierroksia nostattavasta toiminnasta, esimerkiksi kaikenlaiset sisäleikit on lopetettu kokonaan. Lelut on nykyään kyllä tarjolla ja itsekseen saa leikkiä, jos siltä tuntuu muttei meillä koirat oikeastaan itsekseen leiki. Ruuatkin annetaan nykyään erillään turhien jännitteiden ehkäisemiseksi vaikkei ruuasta koskaan ole riitaa tullutkaan.

Kaverin kaksvuotiaan uroskoiran (olkoon vaikka K) ja meidän vuotisen pojan välille on alkanu ilmaantua oikein urakalla ongelmia. Aluksi niillä meni hyvin yhteen, kun Jopelle oli kaikki lelut yms. niin tärkeitä, mutta kun tuo K väisti eikä menny siihen mukaan, niin hyvin meni. Nyt sitten ne on pikkuhiljaa alkanu kerätä kierroksia ja tappeluhan siitä syntyy kun joku lelu osuu väliin. Viime viikonloppuna K kävi tosissaan Joppeen kiinni. Ja niin vaan joutu Joppe nöyrtymään, kun oli tähän asti ollu "pomo". Joppe on ollu myös ihmisistä mustis varsinki tappeluiden jälkee, se irvistele jos K tulee liian lähelle kun hänen ylhäisyyttään taputellaan.

Nyt sitten tänään kerättiin kaikki lelut pois ettei tulis äkinää, niin eiköhän tuo K löytäny Jopen luun ja eikun kimppuun. Jopelle tuli vekki kuonoon, ja kaksi haavaa korvaan. Myöhemmin Joppe sit tieten tahtoen kävi irvisteleen kun K pyöri isännän jaloissa, ja meinasivat taas saada riidan pystyyn mutta ne onneks saatiin nopeasti eroitettua. Nyt viikonloppuna ja tätä tilannetta ennen ei olis ollu mitään mahdollisuutta saada niitä yksin erotettua, sen verran kovaa ne toisissaan roikku.

Mutta yks asia mitä huomaisn, on että selkeästi tää luu-asiakin kävi sen jälkeen, kun isäntä kävi ottamassa luun pois. Sitten tapahtui hyökkäys. Ehkä K sai viikonlopulta rohkeutta ja tajus että ahaa, tuohan jää oikeasti mulle alakynteen. K on muutenkin tosi kovapäinen koira, kun tuo Joppe on taas muuten tosi pehmeä, mutta lelut on aarteita ja niitä pitää suojella. Mut kun ei vaan pysty kattoon vierestä kun se hasajaminen alkaa, vaan eka reaktio on tietty mennä väliin ja ottaa kiinni siitä mihin nyt käsi sattuu osumaan. Tottakai se voi olla itsellekin kohtalokasta, mutta eipä siinä oikeesti mieti muuta kuin että nyt nuo koirat irti ennenku sattuu pahemmin.

Vituttaa ja harmittaa vaan et nyt se on selkeesti mun koira joka tässä tulee vahingoittumaan, jos pääsee vielä vastaisuudessa näin käymään. Olisiko vinkkejä tai neuvoja miten tässä tilanteessa voisi menetellä? Muuten ne tulee niin hyvin toimeen, mutta ruoka/lelu laukaisee tuon aggression.

^Ei kai tuossa muuta kuin selkeesti kaikki resurssit pois, ja pärräämisestä kieltää/käskee pois.
Jos ihmisen jaloissa murisee/puolustaa/omii ihmistä, niin kielto ja ajaa pois =ihmisen lähellä saa olla kun osaa käyttäytyä.

Meillä teki Moona tota alussa kaikille kaverikoirille, kunnes otin kovan linjan ja tein todella sille selväksi ettei täällä kukaan muu komenna kuin minä.
Isottelevat eleet (pää niskan päälle, seuraaminen, jäykistely) heti poikki kutsulla/käskyllä/heittää hihnalla tms.

Kannattaa myös muistaa että yrittää saada alkavaa matsia katkaistua ensin kutsumalla koiraa pois tai harhauttamalla sitä (lähtee juoksemaan pois vaikka kimittäen innostavalla äänellä).
Jos koirat ovat kovin jännittyneitä ja tilanne räjähdysaltis, niin ihmisen fyysinen väliinmeno todennäköisesti laukaisee tilanteen, jossa jompikumpi saattaisi normaalisti väistää, jopa alistua, ja tilanne olla sillä ohi.
Toki väliin pitää mennä fyysisestikin jos homma menee totiseksi.

Paljon irtiololenkkiä "ei-kenenkään-reviirillä" puhdistaa myös kivasti ilmaa ennenkuin mennään sisälle kaverikoirien kanssa.

Joo, tuokin riidan aiheuttaja oli joku parvekkeelta haettu luu, mitä ei oltu huomattu kerätä pois. Pitäis vaan olla itsekin tositosi tarkkana noissa tilanteiden alussa ja kiinnittää huomiota siihen jäykistelyyn. Olisi vaan ollut hyvä harjoitella tota lelujuttua jakamisen kannalta, kun Joppe ainoana koirana ei ole tottunut siihen ollenkaan. Ehkä sitten jonkun toisen koiran kanssa..

Noita isottelevia eleitä noi nyt tekee muuten painiessaan, mutta ne vuorotellen vaihtaa sitä että kuka makaa ja napsii ilmaa ja kuka on päällä. Mutta se on kuitenkin ihan säyseää, enkä näe miksi ne ei sais sitä sisällä tehdä.

Tuo irtiololenkki toimisi muuten, mutta kun K on niin huonosti käyttäytyvä toisen koiran läsnäollessa, se joko vetää kuin raivohullu tai sitten vaihtoehtoisesti jos vapaaksi päästää niin se ei anna ottaa itseään kiinni, vaan luulee että kyseessä on joku leikki.

^Siksi ei saisi sisällä tehdä, koska jos on muutaman kerran jo tapeltu tosissaan, niin tommonen "vallanvaihtoleikki" voi hyvin pian muuttua totiseksi, varsinkin kun on kaksi nuorta urosta kyseessä. Tai ainakin ihmisten pitäisi kyetä havaitsemaan, että koska leikki muuttuu jäykistelyksi ja heti viheltää peli poikki.
Varsinkin nyt, jos sille toiselle koiralle on jäänyt vallantunne päälle niiden parin yhteenoton jälkeen niin kynnys käydä päälle on madaltunut.
Se on kyllä sääli jos irti ei voi pitää, siinä olis helppo keino saada pojilta höyryjä pois ennen sisällemenoa.

Mua kiinnostaisi onko kellään tilannetta että lauman sisällä olisi dynamiikka muuttunut aika yhtäkkiä? Meillähän on siis Loki sisällä muita koiria karttava, tykkää pitää oman tilansa ja jos joku tulee lähelle niin saattaa helposti pysähtyä, mulkoilla toista ja nostaa häntänsä ylös. Sanoa että mene pois. Mutta tähän asti siitä ei ole seurannut mitään enkä ole kovin usein tällaista käyttäytymistä huomannut. Ulkona ei välitä muista mitään.

Oikeastaan kaikki alkoi kun siskon sheltti Tessi tuli porukkaan ja Loki on pari kertaa sille ärähtänyt. Se ei murise koskaan vaan aina tuota kyräilyä seuraava vaihe on ärähtäminen. Nyt se on sitten ärähtänyt myös Fionalle, jonka kanssa on aina tullut loistavasti toimeen. Ensimmäisen kerran ärähti kun molemmat olivat äitini sylissä ja Loki varmaan hääti Fionan pois sylipaikasta. Tuon jälkeen toinen ärähdys sattui vanhemmillani kun Tessi tuli ensin syliini pussailemaan, minkä jälkeen Fiona tuli perässä ja Loki sen perässä. Sitten työnsin Tessin pois, rapsuttelin Fionaa ja Loki tunki väliin ja ärähti Fionan pois.

Nyt sitten tuntuu, että tuo kyräily on tullut meille kotiinkin kun ollaan ihan omalla laumalla eli minä ja Loki ja Fiona. Olisiko Loki jotenkin nyt tajunnut, että se voi sanoa ja alkanut yleistää tuota käyttätymistä..? Lisäksi huomaan nyt, että olen tooodella epävarma itse ja kyttään koiria koko ajan tosi paljon enemmän. Esimerkiksi äsken kotiin tullessa kun päästin Lokin pois makkarista (koirat ovat siis eri tilassa yksinollessaan) ja Fiona oli eteisessä niin Loki alkoi kyräillä kunnes kutsuin molemmat pois tiiviistä eteisestä.

Se mietityttää että miksi nyt yhtäkkiä Loki olisi alkanut käyttäytyä noin, jos ei sitten reagoi omaan hermostuneisuuteeni...? Olisiko mitään vinkkejä, miten saada luotto tuohon koiraan takaisin ja ehkä se tajuamaan, että Fiona ei ole mitenkään sille uhka? Fionahan ei koskaan aloita mitään vaan on aina allejäävä ja poistuu välittömästi paikalta kun Loki sille ärähtää.

Kaikki tämä kyräily alkoi noiden kahden Fionalle ärähtämisen jälkeen ihan parin viikon sisällä ja nyt tilanne on se, etten uskalla esimerkiksi ottaa molempia sohvalle ja muutenkin pidän aikalailla huomioimattomuutta ettei tule kateuksia. Palkitsen molempia siitä että ovat lähekkäin namilla ja kehun rauhallisesti, että Loki oppisi ettei Fiona ole uhka. Luotto Lokin käyttäytymiseen Fionan seurassa on suoraan sanottuna täysin kadonnut enkä oikein tiedä pitäisikö tuossa kyräilyvaiheessa torua Lokia, vaikka se kuitenkin vain yrittää sanoa että en tykkää että olet siinä, mene pois? Vai kutsua molemmat/jompikumpi vain rauhallisesti pois tilanteesta?

^ Jos koiran käytös muuttuu yhtäkkiä selvästi, mie selvittäisin ihan ensimmäisenä, onko koira mistään kipeä.