Koirat.com

Loki kävi pari viikkoa sitten osteopaatilla, kai se olisi löytänyt jos olisi jotain pahempaa ollut.. Tunnustelemalla en itsekään mitään löydä. Itse epäilen että tässä tapauksessa ohjaaja on sairas mieleltään kun nuo pari ärähdystä jäivät kummittelemaan ja vaikuttavat nyt koiraan. Tai sitten tuon mustasukkaisuus on nyt vaan jostain syystä herännyt.

Mutta pitää kyllä käyttää eläinlääkärillä jos jatkuu vielä pahana, nyt varmaan kokeilen jonkun aikaa ihan perus paljon liikuntaa että sisällä on väsynyttä sakkia, johdonmukaisuutta ja jatkaa niinkuin ennenkin näitä tapahtumia, mutta siten että minimoin kaikki nämä mahdolliset konfliktitilanteet. Kaikki lelut pois ja sohvalle ei ole vaikka kummallakaan asiaa. Onnistuisi vaan itse pysymään rentona, mutta se on niin vaikeaa kun koko ajan odottaa milloin se ärähtää.. Pitkään kestää varmaan luottamuksen takaisin saaminen. Äsken käytiin kolmen tunnin metsälenkillä missä ei ongelmasta näkynyt tietoakaan, Loki veteli ensimmäisenä, Tessi ihan kyljessä kiinni oikein raivostuttavuuteen asti ja odoteltiin milloin Lokilla menee hermot, mutta ei sanonut yhtään mitään. Myös Fiona sai mennä fleksissä ihan vapaasti. Sisällä sitten nämä huomiointihetket on vissiin sitten niitä pahimpia.

Tajusin muuten, että töistä tullessa eteisessä kun Loki alkoi kyräillä, oli treenireppu suoraan siinä lähellä, mitä Loki on kerran aiemmin vahtinut. Olisiko sitten nytkin.. Mutta kyllä se myöhemminkin kyräili vielä, käskin sen kauemmas kun yritti tunkea Fionan rapsutustuokioon. Tuntuu vaan, että tuollaisten jälkeen kun olen sen lähettänyt pois niin kun Fionan lasken maahan (en toki Lokin nenän eteen) niin Loki yhä tuijottaa sitä..

Muoks. Sitä mietin, että kun viime aikoina Loki on saanut ainoana nukkua sängyssä, koska sen saa potkittua pois kun Fiona on niin pieni että sen kanssa on vaikeampaa. Lisäksi olen tehnyt Lokin kanssa paljon juttuja kahdestaan, esim. kaksi viikonloppureissua Fionan ollessa hoidossa, koska se on harrastuskoirana. Niin olisiko Lokilla jotenkin "noussut hattuun" (voiko noin sanoa koirista ) ja alkaisi jotenkin siksi Fionan saamasta huomiosta olla kateellinen? Vai eikö sen pitäisi mennä juuri toisinpäin.. Mutta että kannattaisiko nyt tehdä paljon lenkkejä ja juttuja ja matkoja kolmistaan, että tämä lauman dynamiikka taas löytäisi paikkaansa? Ehkä alkaa taas päästää Fionaa sänkyyn (se pitää siis aina nostaa sinne mikä on toinen syy miksi se on nukkunut lattialla), että Loki tottuisi siinäkin Fionan läheisyyteen? Loki on myös tosi minussa kiinni muutenkin, yleensä tulee vessaankin mukaan. Ehkä pitäisi alkaa sitä opettamaan myös itsenäisemmäksi kaiken kaikkiaan. Mutta silti outoa, että nämä ongelmat alkoivat näin yhtäkkiä. Tai sitten tätä kyräilyä on ollut ennenkin, mutta en vain ole kiinnittänyt siihen huomiota tai vaihtoehtoisesti en ole juurikaan koiria sisällä rapsutellut jolloin ongelma olisi tullut esille? Hirveän vaikea sanoa!

Kellään mitään ideoita, vai onko rauhoittavat pillerit (omistajalle) ainoa vaihtoehto?

Muoksmuoks. Löysin tänä aamuna Lokin naamasta, ihan korvan juuresta kasvojen puolelta kesän isoimman punkin. Voisikohan kuitenkin olla mahdollista, että tämä punkki olisi jotenkin tuntunut ikävältä ja siten ärsyttänyt Lokia..? Ei se mikään jättiläinen ollut, mutta sen verran suuri että selkeä iso kumpu on tuohon alueelle päässyt muodostumaan, ihme etten ole aiemmin tuota huomannut.

Minkä ikäinen Loki on ? Olen käsittänyt, ettei vielä kovinkaan vanha ?
Voihan olla että tuo on nuoren aikuisen koiran yritystä hivuttautua arvoasteikossa ylöspäin. Jos se on tajunnut, että sen ärähtely toimii=saa haluamansa eli sylipaikan, sänkypaikan tms. Ja vielä kun omistajakin ahdistuu/aristelee näitä tilanteita niin koira saattaa saada siitäkin vallantunnetta, joka taas vahvistaa "heikommalleen" , eli Fionalle ärhentelyä entisestään.
Sinuna laittaisin ensiksi koirille samat säännöt, eli ei kumpaakaan päästetä sänkyyn, hellittelyhetkeen pääsee vaan kutsuttaessa, ihan sama ovatko siinä molemmat vai yksi kerrallaan, mutta saavat tulla vain silloin kun sinä pyydät, ja päätät myös koska hellittelyhetki loppuu.
Ja jos sinulla on toisen koiran hellittelyhetki kesken ja Loki tunkee siihen, niin käsket sen vaan pois siitä, jos kyräilee/kyttää, niin käsket pois.
En myöskään lähtisi siihen, että alat ottamaan tasapuolisuuden nimissä molempia sänkyyn, koska sänky voi olla Lokille myös resurssi, jota vahtia Fionalta.
Sitten kun tilanne on selkeästi tasapainottunut, voi alkaa niitä oikeuksiakin antamaan takaisin.

Meillä ainakin näillä keinoilla loppui lyhyeen tuon 1v 10 kk nartun pullistelut meidän vanhemmalle nartulle. Samoin aikanaan porokoiran pullistelut/omimiset kaverikoirien suhteen.
Se on kyllä ihan totta, että hyvin väsyneet ja virikkeellistetyt koirat ovat myös rennompia.

Kiitos neuvoista!

Loki on nyt 2v 8kk. Eli voisi varmaan hyvin olla nyt henkisesti aikuistumassa. Voi olla joo, että se on ihan parista kerrasta oppinut että sai ärähdyksellä haluamansa.

Tilanne on tuosta parantunut jo jonkun verran, ovat olleet samalla sohvalla sekä minun vieressäni että ilman minua, samoin kuin samassa häkissä ilman konflikteja. Kun tulen kotiin ja päästän koirat samaan tilaan niin siinä herkimmin nyt kyräilee ja myös kun tullaan ulkoa sisään ja Fiona vähän hepuloi niin voi kyräillä. Ehkä aina Fionan nähdessään tulee epävarma olo ja siksi käyttäytyy noin, yrittää olla macho..

Se on jännä miten tämä tuli niin kertarysäyksellä, toivon vain että menee nyt myös yhtälailla pois nopeasti. Kun tätä ennen kaikki meni niin hyvin. Että sinänsä en haluaisi liikaa muuttaa nyt mitään, vaan lähinnä palata pienillä muutoksilla siihen aiemmin vallanneeseen rauhalliseen tilaan, JOS tämä tuli nyt vain jostain pienestä yksittäisestä jutusta tämä ongelma.

Ja pehmeähän Loki on, eli jos on kerran saanut kurinpalautuksen sen jälkeen kun hääti toisen koiran pois niin nyt sama tilanne muistuu negatiivisena sen mieleen. Tästä syystä mietin, että ehkä ei kannata kuitenkaan torua tuosta kyräilemisestä, vaan lähinnä pyrkiä muuttamaan sitä mielentilaa noissa tilanteissa esimerkiksi vastaehdollistamalla Lokia Fionaan. Mutta ehkä ei kannata kuitenkaan kotiin tullessa alkaa mitään naksuttelemaan ja palkkaamaan, siinä menen kyllä ihan ignooraamisella.

Mä olen nykyään tosi tarkka koirien käytöksen suhteen. Mutta sen takia meillä onkin rauhallista eloa lauman kesken.
Koirat tällä hetkellä: berniuros 7v, seropiuros 6v ja seropityttö 4v.

Pojilla ei ole ikäeroa kun vuosi ja 2kk, niille alkoi tulla kinaa ja riitaa sillon kun nuorempi lähesty kahden vuoden ikää. Siihen asti ne oli tulleet äärettömän hyvin toimeen keskenään ja meillä oli esim. nappuloita ja luita aina tarjolla..
Vähän aikaa noiden riitojen alkamisesta vanhemmalla uroksella todettiin epilepsia ja myös jalat sillä kipuilivat kasvuhäiriön takia. Epäilen että osa syy noihin kinoihin oli tuo sairastelu, koska tilanne helpotti kun koira sai lääkkeet ja molemmat urokset kastroitiin.
Tuon jälkeen ne eivät ole leikkineet keskenään eikä berni siedä mitään härkkimistä yhdenkään koiran suhteen edelleenkään.
Meidän lauma on oppinut kunnioittamaan tuon rauhaa ja siksi tulevat toimeen hyvin.

Pikkuneidin tuleminen laumaan meni tosi kivuttomasti. Berni sanoi muutaman kerran sille miten käyttäydytään. Toisen pojan kanssa ne olivat heti parhaat kaverit ja ovat edelleen.
Narttu ei aiheuta mitään kitkaa laumassa, mutta poikien välillä on kyräilyä.
Mä oon oppinut huomaamaan ne tilanteet ja vaan käskyttämällä toisen koiran pois pystyn välttämään tappelut.
Huomiota pystyn itse jakamaan vaikka kaikille samaa aikaa ja nuo ovat hienosti oppineet olemaan yhdessä rapsuteltavina, mutta vieraiden silitettäväksi mennään yksi kerrallaan.
Ruuat ja luut syödään vain valvovan silmän alla.
Keskimmäinen koiran "aarteiden" vahtiminen aiheuttaa ehkä eniten vaivaa. Se kun saattaa yhtäkkiä päättää että ulkona joku keppi tai sisällä vaikka käsilaukku tai ostoskassi on hänen omaisuuttaan ja saattaa yllättäen käydä läheltä menevän koiran päälle. Leluja ei vahdi.
Oon kyllä alkanut huomaamaan sen eleistä millon on jotain aarteita esillä ja puutun siihen heti.

Joku pitää mua ehkä natsina, kaveritkin vähän huvittuneena aina kommentoi mun koirien käskyttämistä, mutta sen takia meillä ei koirat tappele. Mä yritän ennakoida kaikki tilanteet ja kuljen vähän silmät selässä, mutta kun muutaman kerran on joutunut erottamaan noinkin isot urokset toisistaan ja saanut sen johdosta tikkejä käteensä niin haluaa välttää niitä tilanteita...

Vehnä on makoillut aamun saunanlauteiden alla Se nukkuu siellä näennäisen rauhallisena, mutta mua epäilyttää, koska se ei ole mennyt sinne k o s k a a n aikaisemmin eikä ole tullut pois, vaikka muut ollaan istuttu olohuoneessa jo puolisen tuntia. Täytyy tulevina päivinä seurailla sen käytöstä ja sulkea terveydelliset syyt pois, mutta todennäköisesti sitä hiertää vaan Melvin..

Mulla oli aamulla rapsutteluhetki ensin vehnän kanssa, minkä jälkeen nappasin ärrierin syliin ja houkuttelin ja maanittelin jännittyneen vehnän takas viereen. Melvin oli rauhallisena, mutta silti se yritti mönkiä lähemmäs Marttia, näennäisen viattomasti vallata enemmän tilaa itselleen ja haistoin tilanteessa vaaran merkkejä. Komensin sitä, mistä Martti paineistui silmin nähden ja häippäs pois paikalta.

Koirien välit on hyvät. Ne syö ja (Melvinin aloitteesta joskus) nukkuu yhdessä, leikkii päivittäin keskenään eikä tappele. Melvin on pohjimmiltaan röyhkeä paskiainen ( ), mutta mulla on ohjakset tiukasti käsissäni ja se on pennusta asti oppinut mun säännöt: ruuasta, luista, leluista tms. ei tapella! Yli kaksivuotisen yhteiselon aikana se on käynyt kaksi kertaa raivoisasti Martin päälle jonkin resurssin takia, kun paikalla on ollut muita ihmisiä -mun kanssa ei tosiaan kertaakaan. Varsinkin toinen tilanne on jäänyt koirille mieleen huonona kokemuksena, koska paikalla ei ollut ketään hoitamassa tilannetta asiallisesti loppuun. Se olikin jokseenkin samanlainen tilanne kuin tämän aamuinen.

Varmasti kuulostaa, että tän yhden aamun perusteella mä ylianalysoin tilannetta, mutta harmittaa, jos Martti joutuu stressaamaan kotonaan. Eikä varsinaisesti ole kyse vaan tästä yhdestä tilanteesta vaan arjessa on pieniä hetkiä, joissa huomaan Martin välttelevän ja väistävän Melviniä jännittyneenä. Martti on pehmeä ja herkkä koira. Se välttelee konflikteja Melvinin kanssa, mutta osaa myös vaatia itselleen rauhaa ja tarpeen tullen komentaa ärrieriä.

En oikein tiedä, miten mun pitäis tähän suhtautua.. Mistä voi tietää, milloin koirien yhteiselo aiheuttaa enemmän stressiä kuin iloa? Kuitenkin ne lleikkii päivittäin keskenään erittäin kiihkeästikin ilman tappeluja eli periaatteessa välit on kunnossa..

Meillä on ollut joitakin konflikteja kolmen koiran välillä mutta koskaan ei olla tosissaa purtu toista ja niistä on selvitty helposti kun tappelun aloittanut viedää toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja tuodaan takaisin vasta kun kaikki koirat on rauhallisia. Eniten konflikteja aiheuttaa veljen corgi Kira kun tuppaa vahtimaan ruokaa ja lelujaan vähän turhankin tarkasti. Tästä syystä Kira syö ja leikkii eri huoneessa kuin Greta ja siskon staffi Ykä.
Ykä ja Greta ei vahdi ruokaa ollenkaan ja olen muutaman kerran tehnyt niinkin että olen heittänyt nurmikolle kourallisen nameja ja siitä ovat sitten saaneet yhdessä niitä etsiä. Koirat kuitenkin leikkii aika vähän keskenään, varsinkin Greta ei oikeen välitä nuorempien koirien kanssa leikkimisestä kun taas Kira ja Ykä painii melko usein mutta leluilla ei leikitä yhdessä ettei tule riitaa.

Jos rapsuttelen Kiraa ja Ykä tai Greta sattuu tulemaan siihen niin Kira yleensä väistää pöydän alle (mikä onkin Kiran yleinen turvapaikka). Tästä syystä käsken aina toisen koiran pois jos on hellyyttelyhetki Kiran kanssa.

Mietityttää miksi Kira ottaa aina kauheasti stressiä Gretasta ja Ykästä Gretakin enimmäkseen jättää Kiran rauhaan, Ykä joskus yllyttää Kiraa leikkiin mutta lopettaa jos huomaa ettei Kira ole leikkituulella. Meillä Greta ja Ykä on semmosia luupäitä ettei edes huomaan jos corgi irvistelee niille... Mistäköhän voisi tämä corgin käytös johtua?

Minulla on tilanne, että pitäisi saada kaverin shelttipentu nyt 4kk sopeutumaan tähän omaan laumaan, koska tullaan olemaan paljon tekemisissä jatkossa. "Ongelma" on kuitenkin, että minulla on tämä Loki, joka ei pidä jos kukaan tulee esim. sitä haistelemaan tai nenälle muuten tutkimaan. Ulkona kaikki on ok kun se pääsee väistämään, mutta sisällä on ahdasta kun pentu ei ymmärrä että Loki haluaa säilyttää oman "kuplansa". Loki ei osaa(?) muille koirille murista, vaan jäykistyy jos toinen tulee liian lähelle ja seuraavaksi rähähtää kunnolla toisen kauemmas. Olenkin nyt miettinyt, pitäisikö minun:

a) antaa Lokin opettaa "säännöt" tälle uudelle pennulle, eli kuinka lähelle saa Lokia tulla sallimalla sen rähähtelyt
b) pitää itse huoli, ettei pentu mene liian lähelle Lokia kutsumalla se pois jos on menossa, eli taata Lokin puolesta se että se saa olla rauhassa missä onkaan ja opettaa näin Lokin puolesta pentu väistämään
c) ärähtää Lokille jos nään sen jäykistelevän ja opettaa Lokille että ei saa niin käyttäytyä, vaan esim. sen sijaan opettaa se tuollaisissa tilanteissa menemään omaan häkkiinsä

Oleellinen kysymys on mielestäni se, kuinka lähelle koiran tulee hyväksyä toiset koirat, pitäisikö Lokin oppia hyväksymään tilanne, että toinen tulee sen seistessä vaikka keskellä olohuoneen lattiaa sitä haistelemaan? Vai saako sille sallia haluamansa metrin oman "kuplan" minkä ulkopuolella olevat koirat sitä eivät ahdista mutta lähemmäs tulevat kyllä? Ja jos, niin kumpi väistää, jos ei ole selkeätä "minä olin tässä pedissä/ruokakupilla/oven vieressä ensin" tyyppistä tilannetta? Eli jos Loki kävelee jossain ja pentu tulee lähelle, pitäisikö Lokin osata poistua omalle paikalleen (missä tietää saavansa olla rauhassa) vai pitäisikö pennun oppia ettei mene liian lähelle? Omien koirien kanssa on nyt tilanne tämän suhteen ok, molemmilla niin omat paikat ja rutiinit ettei tällaisia tilanteita tule. Mutta pentu ei vielä osaa mitään vaan on tunkemassa joka paikkaan. Mikä on mielestänne sitä minkä vanhempi koira saa tällaisessa tilanteessa pennulle opettaa ja mikä on minun vastuuni lauman omistajana?

Toinen kysymys mitä olen miettinyt on, että kuinka paljon pitää nähdä jotakin koiraa, että omat mieltävät sen saman lauman jäseneksi eikä vain vierailevaksi tähdeksi? Jos ei siis asu yhdessä, mutta näkee säännöllisesti useita kertoja viikossa niin mieltääkö koirat sen silloin samaan laumaan?

Jemima kirjoitti:

Toinen kysymys mitä olen miettinyt on, että kuinka paljon pitää nähdä jotakin koiraa, että omat mieltävät sen saman lauman jäseneksi eikä vain vierailevaksi tähdeksi? Jos ei siis asu yhdessä, mutta näkee säännöllisesti useita kertoja viikossa niin mieltääkö koirat sen silloin samaan laumaan?

No me nähdään siskon aussieta paljon, joka viikko vähintään kerran ja Armi on täällä myös paljon hoidossa ja kyllä mun mielestä koirat lukee toisensa omaksi laumakseen. Alissa oli alkuun hirveen kateellinen Armin saamasta huomiosta, mutta on oppinu, että niitä molempia huomioidaan kyllä. Koirat on myös keskenään rennosti ja Alissa jopa painii Armin kanssa, sitä se ei muiden koirien kanssa tee. Koirapuistossa Armi myös rodulleen tyypillisenä "vahtii" laumaansa ja menee herkästi Alissan ja vieraiden korien väliin ja paimentaa sen lähemmäs. Eli kyllä Alissa ja Armi ainakin suhtautuu toisiinsa eri tavalla kuin kaverikoiriinsa, ne on selkeästi samaa laumaa, vaikka ei yhdessä asukkaan. Ratkaseva tekijä ehkä on se, että Armi on ollu paljon hoidossa, se on eläny myös arkea meidän kanssa yhessä ja tietää säännöt, mitä meillä noudatetaan.

Tää ois varmaan lähimpänä pohdintojani.

Eli olen huomannut tässä kevään aikana, että Mila toi mun villis on alkanut merkkailemaan Lunan pissoja. Alkuun se teki sitä vaan silloin tällöin ja oletin, että se vaan taas matkii sitä kuten aina, mutta nyt se menee ja merkkaa kaikki Lunan jälestä jos vaan huomaa Luna ei mun havaintojeni mukaan ole tätä huomannut kuitenkaan. Juoksut oli molemmilla jo alkuvuodesta.

Eli pyrkiikö Mila nyt sitten "pomoksi"? Sitä mä en haluaisi. Luna on kovin leppoisa ja ärähtää tuolle vasta sitten kun on pakko ja noin muuten käyttää eniten huomioimattomuutta jos puudeli alkaa sitä härnäämään eikä sen tee mieli leikkiä. Mila vie kaikki lelut ja kepit jos se ne haluaa ja muutenkin tuntuisi komentavan sitä aina vaan enempi ja Lunahan luovuttaa. Nää ei ole ainakaan mun nähden tapellut kuin kaksi kertaa ja sekin oli pelkkää hammasten kolistelua, kovaa ääntä ja loppui nopeasti ja noin muuten ovat hyviä kavereita ja leikkiivät lähes päivittäin keskenään.

Saanko/tartteeko mun nyt puuttua tähän tilanteeseen vai pitääkö noiden antaa selvitellä asemansa keskenään? Vai onko sillä mitään merkitystä kumpi on pomo jos mä kuitenkin ne säännöt asetan? Mietin myös sitä että lepsuilenko mä sen kanssa enemmän mitä Lunan ja sen takia sillä on ego kasvanu tai jotain. Lellipentu siis.

Niii kirjoitti:

Tää ois varmaan lähimpänä pohdintojani.
Saanko/tartteeko mun nyt puuttua tähän tilanteeseen vai pitääkö noiden antaa selvitellä asemansa keskenään? Vai onko sillä mitään merkitystä kumpi on pomo jos mä kuitenkin ne säännöt asetan? Mietin myös sitä että lepsuilenko mä sen kanssa enemmän mitä Lunan ja sen takia sillä on ego kasvanu tai jotain. Lellipentu siis.

Minusta sä vastasit jo omaan kysymykseesi tolla lauseella minkä tummensin
Silloin kun mulla oli vielä kaksi koiraa (ja tulevaisuudessa jos/kun tulee vielä koiria lisää ja nitä on enemmän) niin mulle on henk.koht. merkityksetöntä missä arvossa pitävät toisiaan, kunhan ei tapella. Ei tarvitse edes tykätä sen kummemmin :D (toki, se helpottaa paljon).
Mä en ihan hevillä usko ja niele että koira buustaantuisi lellimisestä täysin jos sillä on kuitenkin rajat mitkä omistaja on itseään ajatellen ne määrittänyt, elämää helpottamaan.

Oon ehkä vähän lepsu, mutta ei mun persettä kutita se mitä koirat "ajattelee" johtajuudesta (minusta, tai keskenänsä). Jos koirat elää arjessa ja muualla hyvin, niin se tapa on hyvä ja toimii, mitä siihen on käytetty että tulos on saatu. Jos Lunaa ei itseään haittaa perässä kuseksiva villakoira, niin miksi suakaan haittaisi

On niin uusi tilanne tilanne tämä kun vasta ensimmäiset koirat menossa niin pakko oli varmistaa Mä en halua sitä tilannetta että noi alkais vihaamaan toisiaan vaikka se on kovin epätodennäköistä, mutta ei sitä koskaan tiedä kun Milakin täytti vasta 2v.

Täytyy jäädä mielenkiinnolla vielä kunnolla tarkkailemaan noita että mikä tää juttu oikein on

Meillä Essi (6,5kk) pissaa aina Helmin pissan päälle/viereen, jos vain saa tilaisuuden. Ja Helmi pissaa Essin pissan päälle, jos Essi pissaa ensin. En ole ajatellut, että tuolla olisi jotain merkitystä. Essi muutenkin merkkailee etenkin metsälenkeillä. Silloin kun Essi oli ihan pikkupentu, Helmiä ei kiinnostanut sen pissat yhtään (onneksi, niin ei Helmi pissaillut sisälle). Noilla on kyllä muutenkin vähän omituiset välit. Usein jos Helmi ärähtää Essille, laittaa Essi vain tassun Helmin selän päälle. Kuitenkin, jos Helmi on “tosissaan”, Essi väistää ja rauhoittelee, eli kääntää pään pois, nuolaisee huulia ja usein vielä peruuttaa kauemmas. Mitään tappeluita noilla ei ole ollut.

Moikka!

Meillä seuraavanlaista ongelmaa kahden ranskanbulldoggi uroksen välillä:
Pojilla on ikäeroa n. 1v9kk ja nyt lähiaikoina nuorempi on alkanut komentaa vanhempaa(3v) koiraa öisin sängystä alas ja yrittää ilmeisesti omia nukkumapaiķkaa. Herään monta kertaa yössä siihen että vanhempi itkee lattialla kun nuorempi ei päästä sänkyyn. Nostan vanhemman takaisin ja tilanne ratkeaa hetkeksi.
Eivät riitele leluista tai ruoasta mutta luiden kanssa oltava tarkkana.. Tuijottelua ja yhteenottojakin tapahtuu välillä.
Vanhemmalla todettiin hetki sitten epilepsia ja takajaloissa jotain heikentymää, voisiko tämäkin vaikuttaa?

Oisko kellään mitään vinkkejä kyseiseen ongelmaan?

^Nuorempi koira pois sängystä jos ei osaa käyttäytyä. Oma isovilla tekee joskus samaa ja se kyllä lentää hyvin äkkiä lattialle.

^^ Kyllä mullakin koura tarttuu tuohon junnuttareen oitis jos alkaa liikoja sikailemaan vanhemmalle tai hoitokoirille jotka on sitä vanhempia, aika harvoin tosin keulii kun on reilusti ikäeroa. Muuten antaakin vanhemman olla ja kunnioittaa enimmäkseen mutta jos annan jonkin astian nuoltavaksi lattialle enkä pidä siitä kiinni, tokkasee junnu tuon seniorin pois. Mutta yhtälailla voin jättää antamatta mitään tiskattavia.

^^ välillä kun heitämme nuoren alas niin hyökkää heti vanhemman kimppuun.. aletaan olemaan neuvottomia..

^Älkää päästäkö hyökkäämään? Voiko nuoremman laittaa kokonaan pois makkarista silloin kun pullistelee?

^ viime yönä kokeiltiin että heitettiin pois huoneesta ja se kyllä rauhoitti tilannetta. Taisi pikkuinen ymmärtää ettei tarvitse pullistella.. toivon vaan että tämä pullistelu johtuu murkkuiästä ja menisi kohta ohi.

Mäkin tarvin kiivaasti apua. Laitan tähän linkin youtubeen, jossa lyhyt video. Musta koira on meidän 1 v griffon, vaalea äidin 2.5 v parsonrusselinterrieri. Molemmat uroksia. Tuntenu pennusta asti, parsonin leikit ollu aina vähän rajuja meidän pienelle pennulle. Nykyään ei enää liian rajuja, koska pentu kasvanu. Kuitenkin niille ominainen paini on kokonaan vaihtunu parsonin jatkuvaan ja loppumattomaan alistamiseen. Meidän griffon yrittää haastaa perus painiin, mutta niinkun videosta näkee, parson vaan alistaa. Tönäsee selälleen, menee päälle ja joko nylkyttää tai lai lutkuttaa vehkeitä loputtomasti. Siihen asti, et meidän griffon ponkasee ylös. Kunnes parsoni taas kaataa sen... Se ei rauhotu, se ei jätä rauhaan eikä se lue signaaleja (pepun kääntäminen, selälleen meno, häntä koipien välissä). Molemmat menee ens viikolla leikkaukseen, en tiedä auttaako se enää parsonin käyttäytymiseen. Todella ärsyttävää, kun se tekis tota tunteja ja tunteja eikä lopeta vaikka griffon kuinka alistuis ja hakis tilaa. Parson haluais jatkuvaa 69 meidän koiran kanssa. Voi kunpa se vaan ärähtäis sille.. Onko ideoita? Mua ärsyttää ja stressaa toi hulluna, koska kuitenkin haluttais rauhassa käydä äidillä ja kesällä oleilla mökillä.

https://www.youtube.com/watch?v=xjvcBTluNb0&feature=youtu.be

Jos laitan meidän koiran rauhottumaan eri huoneeseen parson riehuu oven takana, vaikka olis ihmisten seurassa. Griffon rauhottuu. Jos laitetaan parson oven/häkin taa, se riehuu ja itkee loputtomasti. Meidän griffon tutkii ja menee makuulle jonnekin. Mä en vaan ymmärrä. Se käy niin kierroksilla, läähättää ja tuijottaa.

Parson tekee hienoa rauhallista uutteraa työtä ja griffon on se joka tarvitsee kuria. Griffonin häntä nousee joka kerta kun parson pitää tauon, eli näyttää parsonille keskaria. Jos leikkaat molemmat, voi olla että teet peruuttamattoman virheen. Laumalogiikkaan perehtynyt testaa koirat ja kertoo kumpi leikataan ja auttaa sinua käyttäytymään siten ettei ole enää mitään ongelmaa.