Koirat.com

Ongelma saattaa kuulostaa oudolta, mutta koirani ei osaa leikkiä ihmisten kanssa. Se tykkää kyllä pureskella ja siirellä lelujaan ja heitellä varsinkin Kongin kaltaisia ruokaleluja, mutta jos ihminen ottaa lelun käteensä, mielenkiinto loppuu täysin. Lelun noutaminen tai vetoleikit eivät kiinnosta yhtään. Ulkonakin koira kyllä hakee heitetyn tennispallon, mutta menee sitten syrjemmälle pureskelemaan sitä yksinään.

Kysessä on löytökoira, joka oli minulle tullessaan jo puolivuotias ja niin arka, että meni pitkään, että se alkoi edes itse osoittaa kiinnostusta leluihin.

Eksäni leikki koiran kanssa "riehumisleikkiä" eli jonkinlaista painimishullutusta, jota alusti asti pidin typeränä ja sopimattomana tapana leikkiä koiran kanssa, mutta jota en kuitenkaan pystynyt kieltämään. Olen miettinyt, voiko koiran mielenkiinnottomuus muita leikkejä kohtaan johtua siitä, että ne ovat niin tylsiä tuohon rajuun leikkiin verrattuna.

Haluaisin keksiä tavan leikkiä koiran kanssa sisätiloissa, mutten tiedä, miten sitä voisi siihen innostaa. Temppuja opetellaan kyllä ja piilottelen herkkuja ympäri kotia jne. eli ongelma ei ole se, ettei olisi yhteistä tekemistä.

Musta ongelmasi ei kuulosta yhtään hullulta! Meille tuli viime toukokuussa 9kk ikäinen kodinvaihtaja, joka ei myöskään ollut lainkaan kiinnostunut leluista, en tiedä miksi. Se tuijotti vaan mua kuin pässi uutta veräjää kun yritin leikkiä sen kanssa ja mun kävi koiraa, joka menetti niin paljon kun ei osannut leikkiä, sääliksi (tosin ei se osannut liikkuakkaan kunnolla). Sekin kuitenkin tykkäsi joistain aktivointileikeistä ja me leikiittiin sitten paljon niitä, mutta repimään en sitä kanssani saanut niin mitenkään, se hyytyi niille sijoille. Ajattelin, että siitä ei ole koskaan vetoleikkeihin. Koira myös lähti liikkuvan esineen perään, mutta ei tuonut sitä vaan yleensä pallot ja kongit jäivät sinne jonnekin kun olivat pysähtyneet.

Kuitenkin pikkuhiljaa viikkojen-kuukausien kuluessa se alkoi tulemaan ulos kuorestaan ja kiinnostumaan pallosta, jota vierittelin lattialla tai kun heittelin itselleni ilmaan retuutuslelua ja alkoi varovasti seuraamaan niitä aktiivisemmin. Siitä se hiljaksiin lähti, koiran ehdoilla ja paljon kehuen miten taitava se on kun ottaa, kantaa, puree ja repii lelujaan. Pikkuhiljaa se innostui ottamaan niitä multa kädestä kun hetsasin lelulla hiukan ja kehuin tietysti siitä. Sisällä me tosin yleensä leikittiin vain ns rauhallisempia leikkejä ja yritin vetoleikkejä vain harvoin, mutta AINA kun koira osoitti oma-aloitteista halua leikkimiseen, lähdin mukaan koiran ehdoilla. Pikkuhiljaa se alkoi tuomaan leluja mulle (koska halusi kokea voittamisen riemua), myös niitä heitettyjä, mutta vieläkin ne saattavat jäädä matkan varrelle. En silti puutu tähän, koska en halua sen paineistuvan leikkimisestä mitenkään, haen siis toistaiseksi itse leluni....harjoitellaan palautusta joskus myöhemmin sitten. Hiljaksiin sain alkaa antamaan leluun vähän vastustusta, mutta ekoilla kerroilla koira tuntui sitäkin säikähtävän. Annoin se voittaa aina, kehuin paljon ja pikkuhiljaa sain alkaa lisäämään vastavetoa. Vasta kuukausi sitten sain sen ensimäisen kerran repimään lelua kanssani niin, että jalat irtosi maasta ja tuomaan heitetyn lelunsa takaisin hallissa, se kun yleensä jänskättää uusia paikkoja ja tilanteita myös. Yritän tässä kait selittää, että koiraltasi voi mennä pitkään ennen kuin se syttyy leikkimään. Jos syttyy.

En ottaisi hirveästi paineita "ihmisen kanssa leikkimisestä" jos koirasi kuitenkin tykkää leikkiä edes joitain muita leikkejä. Se, että se on leikkinyt riehumisleikkiä, antaa kuitenkin toivoa, että se saattaisi ajan kanssa innostua myös rajummista vetoleikeistä. Tai sitten ei. Sillä saattaa olla erittäin voimakas puremisen esto, joka on jarruna leikkimiselle. On myös koiria, joilla ei kerta kaikkiaan synnyinlahjanaan ole taistelutahtoa eli halua leikkiä ja käyttää hampaitaan ja sen kanssa on vaan elettävä. Toisaalta jos koira syttyy edes hiukan, sopivalla rohkaisulla halua voidaan usein kuitenkin parantaa, mutta ei kaikista silti tule tulisieluisia tiikerintappajia. Leiki sen kanssa paljon niitä leikkejä, joista se tykkää ja kun se on oikein pirteällä päällä, kokeile aina välillä jotain saalisleikkiä varovasti, mutta houkuttelevasti välttäen kaikkia eleitä, ilmeitä, asentoja ja liikkeitä, joista koira voi paineistua. Ja kehut koiran maasta taivaaseen. Pidät leikkihetket lyhyinä, lopetat kun koira vielä on kiinnostunut. Toiset koirat kyllästvät leluihinsa nopeasti, tätäkin kannattaa seurata ja myös lelumieltymykset voivat olla hyvin yksilöllisiä. En jättäisi koiralle leluja lattioille lojumaan jos se ei leiki niillä, vaan pitäisin ne poissa ja yrittäisin niitä jonain sopivana leikkihetkenä, esim kun olet tullut kotiin ja koira on innoissaan. Voi olla, että koira aluksi vain katsoo että jahas, ompas kiva mutta ei muuta, mutta ehkä seuraavalla kerralla se jo haistelee lelua, sitten kokeilee suuhunsa jne. Ole silti tyytyväinen, että teillä on koiran kanssa jotain kivaa yhteistä tekemistä, koska on koiria, jotka ei innostu oikein mistään. Voi olla ettei vetoleikit vaan ole teidän juttu. Koska koira on taustaltaan tuntematon, samoin kuin omani, on mahdotonta sanoa mikä osuus on geeneillä ja mikä kokemuksilla, mutta kumpikin yksinäänkin voi tehdä sen, ettei koira tahdo syttyä ihmisen kanssa leikkimään.

Voisit vaikka FBssa liittyä johonkin rescue-ryhmään, siellä varmasti moni on paininut samojen ongelmien kanssa ja voisit saada hyviä vinkkejä!

Kiitos hyvästä vastauksesta!

Koira on ollut mulla nyt vähän yli puolitoista vuotta eikä ole mitenkään arka, etten uskonut asioiden muuttuvan enää sen puolesta. Mutta sitten tapahtui ihme! En tiedä, johtuiko se siitä, että koira näki, kun heittelin äidin koiralle lelua vai mistä ihmeestä se johtui, mutta eräänä päivänä koirani vaan tuli luokseni lelu suussa ja alkoi noutaa sitä. Se tapahtui äitini luona ja mietin, onkohan kyseessä vain vieraan paikan leikki, mutta on jatkettu sitä omassakin kodissa!

Nyt koira tulee usein tuomaan lelua ja pyytää leikkimään. En tietenkään aina reagoi siihen, koska minä päätän, koska leikitään, mutta on tosi ihanaa, että leikkiminen alkaa sujua. Minulle on tosi tärkeää voida "riehuttaa" koiraa myös sisätiloissa, koska esim. sairaana on helpompaa lojua sohvalla ja heitellä lelua kuin lähteä ulos riehumaan.

Tod. näk. olet laittanut liikaa painetta koiralle katseellasi kun olet yrittänyt leikkiä sen kanssa. Arka koira ei paini miehen kanssa, eli koira ei ole arka.:) Kun heitit lelua äidin koiralle, et huomioinut omaa ja se uskaltatui leikkiin. Kiva että niin.:)

^Varmasti niin on joo noutamisen kanssa. Mutta aiemmin koira ei kiinnostunut muustakaan leikistä. Jos heiluttelin lelua sen edessä, se katsoi kuin idioottia. Nyt se innostuu ja tulee ottamaan lelua jne. Mutta pääasia että nykyään voidaan leikkiä (: