Koirat.com

Moi
mulla on 7kk ikäinen walesinspringerspaniel narttu. Ongelma: kun joku syö jotain pöydässä niin se nousee pöydän reunalle ja yrittää syödä minkä yltää. Emme ole antaneet pöydästä namipaloja. Ollaan kokeiltu jäähyä, ei, alas, etikka-vettä, työntämistä alas.... mikään ei tehoa! Auttakaa ! Tulemme pian hulluiksi kun emme saa syödä rauhassa!

Jos kerta olette tuota kaikkea kokeillut tuloksetta niin melkeimpä ehdottaisin, että hankkisitte vauvaportin.

Moikka!

Kiellot eivät tehoa, jos niissä ei ole pontta. Eli siis se vaatii omistajalta selkeän kiellon ja mahdollisesti myös tukevan otteen.

Rytmi oli tullessaan 8 kk ja se oli ilmeisimmin edellisessä kodissa saanut kävellä pöydällä, koska se siis ihan hyppäsi pöydälle, ihan sama oliko keittiön pöytä taikka tiskipöytä taikka mikä pöytä vaan, niin sille hypättiin. Pienet kiellot eivät auttaneet, kyllä se tuli alas, mutta hetken päästä se oli uudelleen pöydällä. Nappasin kunnolla kiinni sen siitä pöydältä ja heivasin sen siitä alas ja kielsin tosi tiukasti. Siihen loppui.

Koirat ovat siitä velmuja, että ne tottuvat kieltoihin. Jos miettii vaikka koiralaumaa, johon tulee pentu, niin kyllä ne vanhemmat koirat joskus hyvinkin rajusti kurmuuttavat kakaraa, jos se ei käyttäydy kuten kuuluu. Esim. tuttavani koiranpentu kävi naksaisemassa vanhempaa koiraa takapuolesta, niin vanhempi hyvinkin tukevasti ja tiukasti ilmoitti pennulle, ettei tuo ole sallittua. Se oli kertalaaki eikä penneli koskaan enää purrut ketään pepusta.

Jos ajatellaan koiran sietokykyä asteikolla 1-10 ja ko. koiran sietokyky on 3, niin kiellon voimakkuus ja jämäkkyys tehdään pykälällä 4. Kertalaakista niin, ettei se koira tee sitä enää koskaan. Se, että sitä kielletään pykälällä 1 ja sitte 2 ja sitte 3 ja sitte 4, niin koira turtuu kieltoihin ja sen sietokyky voi hyvin nousta asteikolla vaikka 8 astiin.

Kiitos vinkeistä! Toivotaan että ne tehoavat

Ja sit kannattaa tehdä se koiran käyttäytyminen eli tässä tapauksessa pöydälle hyppiminen hyödyttömäksi. Koirahan tekee sitä mistä se hyötyy eli mistä se saa itselleen palkinnon. Eli pöydälle voi laittaa vaikka epämieluisia juttuja vähäksi aikaa, kolisevia kattilankansia (joita sit kolistellan yhteen kun se hyppii sinne tms) tai muuta vastaavaa. Ei ruokaa. Syötte vähän aikaa vaikka jossain muualla. Ruuasta se saa aina palkan, etenkin jos pääsee nappaamaan jotain sieltä pöydältä, se on sille se palkinto ja pistää tekemään asiaa aina uudelleen ja uudelleen. Eli tyhjentäkää pöytä ruuista hetkeksi, syötte vikka toisessa huoneessa kokonaan, kohta se huomaa ettei siellä ole mitään mitä vois tavoitella. Oma koirani hyvin hyppi nuorempana yksin ollessaan ja tavotteli pöydiltä ruokia niin toi oli ainoa keino lopettaa kun en saanut sitä ikin'ä itseteossa kiinni. Tyhjensin kaikki tasot ja pöydät kaikesta syötävästä, pistin sinne hajuttomia esineitä mitkä sitä ei kiinnostanut ja pian loppu ruokien tavottelu kun ei siellä ollut mitään. Useita kertoja oli saanut leipiä, keksipaketteja yms pöllittyä pöydiltä yksin ollessaan eli aina oli saanut palkan sille tehtävälleen.

Tehkää koiralle selväksi että sillä ei ole asiaa keittiöön ollenkaan kun te syötte. Mikäs sen selkeämpää.
Näin meillä. Kun syödään/tehdään ruokaa, koirilla ei ole mitään asiaa keittiöön. Tulevat molemmat kyllä keittiön ovelle norkoilemaan, mutta eivät tule kynnyksen yli.
Joku tuolla jo kertoikin, että koira tekee sitä mikä on sille kannattavaa.
Laittakaa keittiön ovelle tms. matto tai vastaava, jossa koiran pitää odottaa kun te syötte.
Ensin opettakaa sille että matto on kiva paikka ja siinä kannattaa odottaa. Pöydän ääressä ja keittiössä ei saa mitään herkkua, mutta matolle niitä tulee.
Eli koira istumaan tai makuulle matolle ja kun se pysyy siellä, sinne nami. Jos koira tulee keittiöön, palauttakaa matolle. Ja kun hetken on matolla, se saa namin.
Pidentäkää matollaoloaikaa kunnes koira malttaa olla koko ruokailun ajan siellä, ja voitte aina ruokailun päätteeksi sitten antaa sille jonkun namin.
Olkaa tässä ehdottomia ja takaan että ei mene kuin pari pari viikkoa ja koira odottelee matolla vesi kielellä. :)

Minä opettaisin myös, ettei koiralla ole mitään asiaa lähellekään ruokapöytää silloin kun perhe ruokailee. Ovi voi toimia rajana tai keksit itse jonkun rajan, jota koira ei saa ylittää. Jos koira ylittää rajan, torut sitä ja viet sen rajan toiselle puolelle takaisin ja käsket vaikka makuulle. Teet sen niin monta kertaa, että koira luovuttaa ja pysyy rajan toisella puolella.
Toinen vaihtoehto - "pois". Eli opetat koiran lähtemään pois käskystä. Sanot "pois" ja näytät vaikkapa kädellä koiralle suuntaan. Jos koira ei käsimerkkiä tajua, viet koiran pois ja sanot sille samalla "pois". Teet sen niin monta kertaa, että koira tajuaa, että "pois" tarkoittaa paikalta lähtemistä. Kun koira toimii oikein ja kestää sen jonkun rajan takana, annat sille palkinnon, kuten palan lenkkimakkaraa tms.
Pöydän lähellä - ei ruokaa, vain toruja ja häätö. Kaukana pöydästä - kehuja ja palkinto.

Jos se koira jo ennättää hypätä pöytää vasten/ pöydälle/ miten vain, ole sille syystäkin vihainen. Torut sitä painokkaalla äänellä ja viet sen pois. Teet sille selväksi, että nyt meni överiksi.

Meillä myös koira pysyy pois keittiöstä, kun olemme syömässä tai tekemässä ruokaa, mutta opetin sen vain yksinkertaisesti pakotteella. Joka kerta kun koira tuli luvatta keittiöön osoitin sille kädellä suuntaa, sanoin "pois" ja kehollani "ahdistin" sen pois keittiöstä. Eli siis menin seisomaan sen eteen ja pakotin sen väistämään pois keittiöstä (pienen ja ketterän koiran kanssa se voi olla astetta hankalempaa, mutta onnistuu kyllä kun on itse tarpeeksi nopea liikkeissään). En antanut erikseen palkkaa vaan palkkana toimi se, että jätin sen rauhaan...
Alkuun koira luuli, että se saa mennä sinne, jos mä en ole siellä, joten mun piti opettaa että sillä ei ole sinne asiaa vaikka siellä olisi vain mieheni tai lapseni. Joka kerta ajoin sen pois keittiöstä, kun se meinasi mennä sinne silloin kun joku perheenjäsenistäni oli siellä vielä syömässä.
Nykyään sille riittää vain paha mulkaisu tai sana "pois", jos se meinaa tunkea keittiöön. Yleensä vain silloin se yrittää tulla tai miettii tulemista, kun pojilta putoaa jotain lattialle...ahne kun on...Jos lähden keittiöstä niin, että joku perheenjäsenistä jää sinne vielä niin sanon mennessäni koiran ohi, että "ei mene" ja näytän vielä kädelläni paikka-merkin.

Meillä suunnilleen saman ikäisellä pennulla ongelmana pöydille hyppiminen "kun silmä välttää". Ei siis tule kerjäämään pöydän viereen kun syömme, mutta kun ihmiset poistuvat keittiöstä, tulee pentu "tarkistamaan" pöydän. Tietääkseni ei ole saanut pöydältä napattua koskaan syötävää. Olen kokeillut kattilankansia yms kolisevaa, mutta neiti väistelee niitä taitavasti, ja tulee suht mukavasti alas pöydältä kun komentaa.
Mikä siis avuksi?

^ Melkein tekisin niin, etten jättäisi pöydälle mitään syötävää / tuoksuvaa, koskaan. Ennenkuin tapa on täysin poisopittu. Jos koira ei koskaan pääse herkun makuun pöydälle hyppiessään, ei sitä loputtomiin jaksa kiinnostaa yrittää. Asiaa toki hankaloittaa se, jos on jo muutamankin kerran päässyt varastamaan jotain. Jotkut on siihen pöydän reunalle jättäneet houkuttimeksi jotain sitruunamehu-chili-kaneli-pippuri-etikka marinoituja leipiäkin, mutta aina löytyy niitäkin ahmatteja joille nämäkin maistuu. Ja tietysti jos jää kiinni itse teossa, kunnon ärähdys.

Luna pienenä tietysti koitti kanssa skannata pöytiä että josko sieltä jotain heruisi, mutta aika pian oppi siitä pois juurikin sillä, ettei saanut kuin kerran varastettua muffinssin, ja silloin jäi kiinni itse teosta ja tuli ilmeisesti selväksi ettei ole sopivaa moinen. Sitä ennen olin kerran kattilankansien kanssa vaanimassa tilaisuutta ja koiran hypätessä pöytää vasten pidin kauhean räminän ja paukkeen, mitä kyllä isäntä yläkerrassa pelästyi, mutta pentu tepsutti korvat pystyssä katsomaan, oliko kyseessä kenties jokin uusi kiva lelu. Itse syödessä tottakai kerjäsi ihan nassikkana myös ja koitti hyppiä saadakseen osinkoa. Se loppui myös aika nopeaan, ressukan yllä kuvaamalla tavalla, eli blokkasin omalla kropalla koiran muualle. Nykyään on keittiössä kyllä ruuanlaiton ja syömisen aikaan, mutta ei häiriköi tai kerjää, vaan puuhailee omiaan, makoilee jalan päällä tai pöydän alla.

Sehän tässä onkin, kun pöydälle ei ole enää jätetty mitään syötävää pitkään aikaan, ja pentu siitä huolimatta aina kiipeää tarkistamaan. Kai se siis joskus on jotain onnistunut varastamaankin. Ja nuo sitruuna-pippuri yms liemet olen kokeillut tehottomiksi, koulutukseen voisivat kelvata neidin ilmeestä päätellen..