Koirat.com

Eli meillä on vuoden ikäinen labbis jonka kanssa olisi tarkoituksen aloittaa tokoilu ja taipparit, aluksi mennä vain kursseille ja kattoa sitten miten menee. Mutta noille kursseillekin, ja koko lajeillekin ehtona on täydellinen luoksetulo ja noutaminen. Meidän tyttö osaa sisällä tulla kutsusta luokse, ja noutaa oikein hyvin. Mutta heti kun mennään ulos niin korvat katoaa kokonaan. Tulee kutsusta luokse jos ympärillä ei ole mitään muuta, mutta jos näkee jossakin toisen koiran, niin sinne se juoksee eikä tule luokse. Vaikka olenkin luoksetuloa opettanut ensimmäisestä päivästä kun tuli taloon. Ei se kyllä karkaa kauas, pysyy aina näköetäisyydellä, mutta ei ole hyvä kun karkailee, ja varsinkin jos karkailisi pikkulapsien luokse, ei ois hyvä...

Noutaminen onkin suurempi ongelma. Tänäänkin tehtiin luoksetuloharjoituksia pihalla paljon, onnistuivat tosi hyvin. Kunnes löysi harjan, ja heti kun oli jotain suussa kannettavaa niin lähti karkuun. Jätin sen sitten yksin ulos, ja jaksoikin olla siellä puolti tuntia ennen kuin halusi sisälle. Mutta sille ei voi heittää mitään esineitä ulkona joita sen tulisi noutaa, hihnassakaan ei onnistu. Sisällä kyllä tuo kaiken mallikkaasti, mutta ulkona asia on täysin toinen.

Koira on todella sosiaalinen ja leikkisä, ja labbismaisen energinen. Kesti kauan opettaa se lopettaa hihnassa poukkoilu muiden koirien perään, ja nyt toivoisin että tähänkin ongelmaan löytyisi jokin järkevä ratkaisu.

Alan tulla jo hulluksi tämän ongelman kanssa, ja koska nuo perusjutut ei ole hallinnassa, niin se sulkee pois tokoilut ja taipparit, vaikka muuten osaakin tokoliikkeitä ja muuta. Miten saisin sen tottelemaan kutsua ja noutamaan esineitä? Apua!

^ Ainakin vapaana pidosta ja luoksetulosta löytyy ketju tältä samaiselta koulutuspalstalta. Suosittelen tutustumaan myös ketjuun vastaehdollistamisesta.

Leikin pitäisi olla nimenomaan koiran ja omistajan yhteinen juttu. Leikkimisestä on juttua ketjussa Motivointi/palkkaus. Noutokysymys puolestaan sopisi mun mielestä hyvin harrastuspuolelle esim. tokopulinaan. Nouto aloitetaan kapulan nostamisesta ja pitämisestä, johon liitetään sitten luovutusasento. Kapulaa ei siis aleta pitkään aikaan heitellä koiralle.

Tosiaan kannattaa nyt sitten pitää mielessä, että taippareiden nouto on kovin erilainen kuin tokon nouto. Varsinaisessa noutoharjoittelussa ei tarvitse olla niin jäykkis kuin tokossa. En missään nimessä lähtisi toko-ohjeilla rakentamaan "oikeaa noutoa" ja lisäksi ei-noutajilla ongelmat ovat usein kovin erilaisia, kuten ei nouda lainkaan tai ei ota kapulaa tms.

Samoin taippareissa käytetään luoksetulossa usein pilliä. Ja tässä en tarkoita sitä pilliä, mitä ihmiset eivät kuule vaan esim. acmen pilliä. Sen opetus alkaa helposti ruokakupilla. Ehkä tuo luoksetulon opetus ei ole ihan onnistunut, jos koira ei tule luokse, kun häiriöt ovat suuremmat. Suosittelen nyt googlaamaan, useilla noutajaharrastajilla on kotarit/blogi, joista löytää treenivinkkejä.

Paikalliset noutajajärjestöt järjestävät yleensä paljon kursseja, joten kannattaa ottaa yhteyttä sinne ihan aluksi. Menemällä katsomaan harjoituksia saa paljon vinkkejä vaikkei oma koira osallistuisikaan koulutukseen ja samalla voi kysellä. Erityisesti kevään aikana alkaa usein juuri taipparikursseja.

Noudon opettaminen kannattaa yleensä aloittaa luovutuksen opettamisesta eli ns. käänteisessä järjestyksessä. Tosiaan heittämällä ei noutamista opeteta, kyllä noutaja noutaa, mutta se palauttaminen onkin se niksi ja avain "onneen". Sitä voi harjoitella erilaisilla nosto- ja kantoharjoitteilla.

En valitettavasti jaksa kirjoittaa pitkää viestiä, koska tosiaan, kuten itse sanoit, eivät perusasiat ole hallinassa ja niiden kanssa neuvominen on vähän kinkkisempää, kun koira on jo vähän vanhempi ja ongelmat&koira pitäisi nähdä livenä töissä, jotta voisi osata antaa jotain parempia vinkkejä. Mutta sen verran neuvona, että älä tee noutoja, jos palautus ei ole kunnossa ja älä varsinkaan riistalla.

En malta olla peräänkuuluttamatta kasvattajan velvollisuutta neuvoa kasvattejaan perusasioiden opettelun opettamisessa!

emmuzi kirjoitti:

Eli meillä on vuoden ikäinen labbis jonka kanssa olisi tarkoituksen aloittaa tokoilu ja taipparit, aluksi mennä vain kursseille ja kattoa sitten miten menee. Mutta noille kursseillekin, ja koko lajeillekin ehtona on täydellinen luoksetulo ja noutaminen. Meidän tyttö osaa sisällä tulla kutsusta luokse, ja noutaa oikein hyvin. Mutta heti kun mennään ulos niin korvat katoaa kokonaan. Tulee kutsusta luokse jos ympärillä ei ole mitään muuta, mutta jos näkee jossakin toisen koiran, niin sinne se juoksee eikä tule luokse. Vaikka olenkin luoksetuloa opettanut ensimmäisestä päivästä kun tuli taloon. Ei se kyllä karkaa kauas, pysyy aina näköetäisyydellä, mutta ei ole hyvä kun karkailee, ja varsinkin jos karkailisi pikkulapsien luokse, ei ois hyvä...

Noutaminen onkin suurempi ongelma. Tänäänkin tehtiin luoksetuloharjoituksia pihalla paljon, onnistuivat tosi hyvin. Kunnes löysi harjan, ja heti kun oli jotain suussa kannettavaa niin lähti karkuun. Jätin sen sitten yksin ulos, ja jaksoikin olla siellä puolti tuntia ennen kuin halusi sisälle. Mutta sille ei voi heittää mitään esineitä ulkona joita sen tulisi noutaa, hihnassakaan ei onnistu. Sisällä kyllä tuo kaiken mallikkaasti, mutta ulkona asia on täysin toinen.

Koira on todella sosiaalinen ja leikkisä, ja labbismaisen energinen. Kesti kauan opettaa se lopettaa hihnassa poukkoilu muiden koirien perään, ja nyt toivoisin että tähänkin ongelmaan löytyisi jokin järkevä ratkaisu.

Alan tulla jo hulluksi tämän ongelman kanssa, ja koska nuo perusjutut ei ole hallinnassa, niin se sulkee pois tokoilut ja taipparit, vaikka muuten osaakin tokoliikkeitä ja muuta. Miten saisin sen tottelemaan kutsua ja noutamaan esineitä? Apua!

Kursseille jos menet on kouluttajan asia auttaa sinua oppimaan ja opettamaan koirallesi nuo asiat, toko-alkeet on tarkoitettu koirille jotka haluavat tokoilla mutta eivät vielä osaa, joten kunnon koirakoulu hakuseen!

Komppailen edellistä kirjoittajaa mitä tulee tuohon tokoiluun. Ei siellä tokon alkeiskurssilla vielä tarvitse mitään osata eikä varsinkaan täydellisesti. Sitä vartenhan sinne mennään, että siellä opitaan juuri nuo perusasiat.

Laitetaan selvennyksenä, että taipparikurssilla yleensä perusvaatimuksena on
luoksetulo ja perusnouto hallussa.

Tokossa järkätään eri tasoisia ryhmiä ja alokasluokan/arkitottelevaisuus tms. ei ole näitä "perusvaatimuksia".

Mulla on kans nouto-ongelma.

2,5-vuotias suomenlapinkoirani on harrastuskaverina ToKossa. Rolle, nimeltään, hallitsee sen noudon perusasian eli kapulan haun. Itse olen ehkä opettanut väärässä järjestyksessä, mutta jotenkin tuntu helpoimmalta lähteä siitä hakemisesta.

Eli mä aluks yritin opettaa sitä kapulan ottamista ja tuomista. Rolle ei pitänyt sitä suussaan. Otti se sen kyllä suuhun ja piti kiinni jos minäkin pidin. Heti kun päästin irti niin kapulakin putos.

Keksin sitten käyttää Rollen tapaa hyväkseni. Kun tulen kotiin ja päästän Rollen sisälle se tuo ensimmäisen taaran, jonka se näkee ja joka on tarpeeksi pieni kannettavaksi minulle. Se tuo kaikille tavaroita näytettäväksi.

No, huolehdin sitten, että kapula on ensimmäinen tavara, jonka se näkee. Kun sitten päästän sen sisälle tarhasta niin se ampas suoraan kodinhoitotuoneen ovelle, käänty kintereillään kun tajus, että kapula oli lattialla. Otti sen sitten suuhunsa ja toi minulle. Kehuin. Tätä tein pari viikkoa.

Sitten tein taas samalla tavalla. Kapula lattialle, koira sisään ja koiran tuomana kapula minulle. Tähän lisäsin sitten sen, että sen pitää istua. Se pudotti kapulan aina suustaan kun käskin istua. Sitten kerran otin Rollea kuonosta kiinni ja käskin istumaan. Tämä toimi. Tein muutaman päivän.

Vähän ajan päästä meni istumaan ilman kuonostapitämistäkin.

Seuraavassa vaiheessa lisäsin käskysanan "tuo".

Käskysanan opittuaan käskytin ensin sivulle ja sitten vasta tuomaan. Alkuvaiheissa oli ihmeissään, että enkö saakkaan tuoda mitään? Luvan saatuaan haki taas.

Seuraava vaihe oli sitten se, että kapula ei olekkaan lattialla vaan kädessäni. Tämä vaihe meni hyvin. Ei ongelmia, mitä nyt vähän aluksi pelästyi ääntä mikä kuuluu puisen kapulan osuessa laattalattiaan.

Seuraavaksi meni nouto vähän tauoille, ettei tule ihan täyteen noutoa ja heitä hommaa hanskasta.

Nyt sitten jouluna kokeilin pitkästä aikaa aivan vieraassa paikassa ulkona. Lähti ihanan vauhdikkaasti, poimi kapulan ja toi sen yhtä vauhdikkaasti takaisin. Taas pudotteli käskystä, joten jouduin käyttämään pitelyä ja siirtelyä. Sivulle ei vielä osannut noudosta tulla, joten harjoittelin sen sitten silloin, pannasta ohjaten ja kuonosta pidellen. Nyt tulee senkin hyvin.

Luovuttanut on aina hyvin, kapulan antaa ilman käskyäkin, joten tätä pitää harjoitella, koska ToKossa saa päästää irti vasta luvasta. Tähän en kuitenkaan tarvitse apua, onnistuu ominkeinoin hyvin.

Palkintona olen käyttänyt rapsutuksia, koska muista se pudottaa kapulan heti enkä halua palkata pudottamisesta.

Joo, kuulostaa täydelliseltä. Mutta sitä se ei ole. Se nimittäin lähtee vasta toisesta käskystä liikkeelle ja yleensä tuodessaan pudottaa kapulan. Sen mielestä suoritus on hyvä kun tiputtaa kapulan mun varpaille.

Joten, miten saisin sen lähtemään ekasta käskystä? Ja miten saisin sen opetettua, että tuo "kerralla kotiin" eikä pysähtele matkalla?

Pikkuneuvoja, avuntarpeessa.

Me tarvittais myöskin vinkkejä noutamiseen liittyen!
Pablo ei oikein juokse lenkillä vapaana ollessaan mikäli sille ei heittele keppiä tai lelua. Kepin heittelyn avulla liikuntaa tulee niin hyvin, etten haluaisi siitä luopua.
Pablo menee kuitenkin kepistä aivan ylikierroksille, eikä suostu luovuttamaan sitä enää takaisin. Jos yrittää ottaa kepin siltä, koira lähtee karkuun. Ei auta vaikka mitä tahansa namia näyttäisin sille, niin silti se kepin pitäminen on koiralle suurempi palkka. Miten meidän siis pitäisi lähteä liikkeelle, jotta Pablo toisi kepin takaisin käskystä?

Yritin eri ketjuista lueskella, mutta tarvitsisin ihan tarkkoja ohjeita, miten just meidän kannattais tehdä, kun en osannut muista ohjeista soveltaa.

Palkkaamisesta vielä sen verran, että moni muu asia menee meillä namien edelle, joten palkkaaminen tuntuu hankalalta.

^Mulle tuli heti mieleen, et auttaisko se, et sulla ois aina toinen keppi tarjolla? Eli heität Pablolle kepin ja kun se hakee sen, näytät toista keppiä ja kun koira tulee sun luo, niin pyydät koiraa irrottamaan kepistä ja palkaksi saa sen toisen kepin. En tiiä, toimisko tää käytännössä, vai onko se oma keppi vielä ihanampi.

^^ Meillä oli ihan sama ongelma aikaisemmin kun tyhmänä oltiin menty mukaan koiran leikkiin eli jahdattiin sitä. Alettiin sitten korjaamaan tilannetta ihan sillä että opeteltiin noutamaan sisällä (ei opeteltu mitenkään piirun tarkasti vaan siten että jos jotain heitetään, se kannattaa tuoda takaisin, viimeistään sitten kun pyydetään). Sitten siirryttiin ulos harjoittelemaan. Tehtiin tämä siis ilman keppiä, pienellä patukalla, jotta oppisi sen liikkeen kiihtymättä suurempia. Sitten siirryttiin vähän enemmän kiihdyttäviin leluihin, esim vinkuleluihin. Keppejä tuo urpo ei edelleenkään nouda, mutta on päästy nyt sellaiseen pisteeseen edes että jos se alkaa itsekseen leikkiä kepillä pystyn pyytämään sen luokse ja yleensä se keppi tulee siinä mukana. Meillä ei semmonen toisen kepin heittäminen tai leikkiminen itse toisella kepillä auttanut ollenkaan, vaan se oma keppi oli just se paras

^^ No toi toimii JOS se uusi keppi on isompi. Vois tulla kyllä vähän haastavaa etsiä koko ajan isompia ja isompia keppejä... Katos kun isoin keppi on paras keppi. Pablon mielestä.

^ Ehkä meidänkin pitäis kokeilla jotenkin tollalailla aloittaen neutraalista lelusta.

Tosiaan, kuten nomeilijakin mainitsi, niin noutajien taippari/nome-noudon opetus on aika eri juttu, kun toko-nouto, joka opetetaan ns. takaperin.

Itse opetin pennulle (alle 8 vko) ekana päivänä luoksetulon, ja toisesta päivästä lähtien tehtiin yksi nouto damilla päivässä (josta ensimmäinen tuli tuurilla suoraan syliin). Nouto eri osa-alueineen on aina ollut aika hyvin hallussa yksivuotiaalla koirallani, mutta monta ongelmaa varmasti vielä ehtii kehittyä ratkottavaksi.

Noutajalla ihan perusjuttuja on se, että se on aina maailman ihanin juttu, kun koira tuo jotain omistajalleen. Vaikka olisikin joku "kielletty" esine. Koiraa ei millään lailla innosteta juoksemaan karkuun mikään esine suussa, ei siis jahtaamisleikkejä. Taippareissa riittää, että riista tuodaan siihen aika lähelle, mutta toki kannattaa tähdätä siihen, että esine tulee käteen asti. Ja luovutus voi tapahtua ihan miten vaan. Opettipa joku koiransa palautusongelmien vuoksi hyppäämään vasten esine suussa. Vain yksi voittajaluokan tuomari otti nomessa pisteitä pois, kun ei tykännyt tästä tyylistä.

Koiralle palautus (tulee omistajan luokse esine suussa) ja luovutus (antaa esineen käteen) ovat kaksi erillistä juttua. Jos palautuksessa on ongelmia, niin se pitää saada ensiksi kuntoon. Luovutusharjoituksia voi tehdä alkuun erikseen. Ja sitten tosiaan kaikenlaista pitoharjoitusta, eli koira istuu esine suussa, kulkee vierellä esine suussa aikaa pikkuhiljaa pidentäen.

Palautus (ja sitten toki myös luovutus) pitää tehdä maailman kivoimmaksi asiaksi. Helpoin keino on vaihtokauppa. Koira saa siis jotain vielä kivempaa, kun palauttaa esineen. Tai esine otetaan suusta ja annetaan koiralle takaisin. Lisäksi ohjaaja voi itse liikkua, esim. peruuttaa poispäin, jolloin koira tulee innokkaammin luokse. Ja tärkeää on ottaa koira vastaan ja kehua kovasti. Esine sen suussa on vaan sivuseikka. Jos alkaa jo kahden metrin päästä hamuilemaan esinettä, niin koira kyllä pistää pakin päälle ja keksii, että haluaakin pitää sen itsellään.

Sitten se, että koira ei toimi ulkona/häiriössä. Siihen auttaa se, että häiriötä lisätään asteittain. Alkuun tehdään pienessä häiriössä helppoja juttuja. Ja palkan pitää olla riittävän hyvä. Monessa paikassa pyörii kaikenlaista treenirinkiä. Koiran kanssa voi mennä vaan seuraamaan muiden treeniä ja harjoittelemaan malttia ja rauhassa oloa. Pikkuhiljaa varmasti koira alkaa rauhoittumaan ja siihen alkaa saada kontaktia. Se oppii samalla, että kaikki, mikä lentää, ei ole sen noudettavia. Ja pienin askelin lähtee siinä tekemään perustottelevaisuutta. Ja jossain vaiheessa pääsee ehkä siihen noutoon, (kun se sujuu yksin ulkona hyvin). Muut koirat voi laittaa vaikka alkuun autoon silloin, kun oma koira on vuorossa. Taippareissa onneksi ei niitä muita koiria ole näkösällä, mutta jotkut saattaa innostua vaikka katsojista/toimitsijoista enemmän, kuin hakuruudusta.

Ja ihan perustokokurssille voi aina mennä treenaamaan perustottelevaisuutta. Toki tilanne on koiralle eri jossain tokokentällä ja metsässä. Oma, vuoden ikäinen, rasavilli noutajani kuuntelee tokotreeneissä oikein hienosti. Agitreeneissäkin keskittyminen on aika hyvää, eikä muut koira kiinnosta. Nomepuolella yhteistreenejä on ollut taas niin vähän, että keväällä menee varmasti muutama treeni, ennenkuin taas muistaa, että dameja ei tarvitse palauttaa heittäjälle, katsojille, eikä varsinkaan muille koirille... Metsässä, kun ollaan paljon kauempana omistajasta, ehtii matkalla keksiä paljon enemmän kaikkea ei-toivottua juttua...

Meillä auttoi ihan lelunkin palauttamiseen oikeaoppisen noudon opettelu. Nouto taas opetettiin osissa naksuttimen avulla ja lähdettiin liikkeelle esineen koskettamisesta, siirryttiin ottamiseen, sitten askeleeseen mua kohti ja lopulta luovuttamiseen.