Koirat.com

^^ Murinaa kokeilin pari kertaa, ilmeisesti en osannut tehdä sitä tarpeeksi vakuuttavasti koska Luna vaan killitti pää vinossa että mitä se emäntä nyt kärisee siinä... Mutta kokeilempa joskus uusiksi, yritän eläytyä paremmin. Miehellä tuo muuten toimi paremmin, kun sillä on niin matala ääni jo valmiiksi, että se sai aikaseksi huomattavasti aidommankuuloisen mörinän ilman sen ihmeempää yrittämistä.

Nyt on onneksi tuo pureminen alkanut huomattavasti vähentyä, täytyy sanoa että parhaiten meidän sitkeään näykkijään on tehonnut tilanteesta tylysti ja eleettömästi lähteminen HETI ensimmäisestä hammaskosketuksesta. Ruokailuhäiriköinnit olen ennaltaehkäissyt väsyttämällä pennun erilaisin aktiviteetein ennen syömistä, tai antamalla sille kongin / luun / pyramidin siksi aikaa. Ja joskus se on jopa itse hakeutunut lepäämään kun olen nostanut lautaset pöytään. Kyllä tää tästä edistyy!

Tervehdys!
Tehtäväkseni on annettu selvittää, miksi vanhempieni nyt n. 2-vuotias "Lupus" niminen pikkukoira on alkanut salakavalasti puremaan/näykkimään erityisesti miespuolisia henkilöitä. Tätä ei tapahdu usein, mutta mielestäni olisi parempi saada moinen kitkettyä pois ennen kuin se muuttuu jatkuvaksi tavaksi.
Aiemmin oli käynyt veljeni lahkeisiin kiinni, sittemmin ohi kulkeneen hölkkääjän nilkkaan yritti käydä ja nyt tuoreekseeltaan puri vanhempieni hyvinkin tuttua yläkerran naapuria salakavalasti käteen.

Veljeni lahkeissa roikkumista tapahtui enemmän pentuna ja se loppui kun komensin, mutta nyt tosiaan tämä pureminen on alkanut nostamaan päätään.
Vanhempani ostivat pennun tietämättään pentutehtailijalta, joka oli tuonut ilmeisesti isonkin määrän erilaisia pentuja Tallinnasta. Tarkoista roduista en osaa sanoa, "kasvattajan" mukaan olisi Bison havanneesia ja cockerspanielia.
Koiraa ei ole erityisesti koulutettu tai mitään ja kun itse en asu kyseisen koirulin kanssa enään, niin on ollut vaikeampaa valvoa miten asiat loppujen lopuksi kotona menevät.
Alkuunsa ainakin oli jatkuva nuolemisen into koiralla, jota veljeni sittemmin kitki pois komentamalla jne. Se on rauhoittunut, mutta sitä tapahtuu edelleenkin.
Lupuksella on pennusta asti ollut seurana huomattavasti vanhempi kaniinimäyräkoira, jonka kanssa aktiivisesti peuhaavat.

Mistä voi johtua tällainen käänne? Minua tai muita naisia perheessä koira ei ole koskaan purrut.

Kannattaa ensin selvittää miksi koira tekee niin - mikä laukaisee käytöksen? Jos koira hyökkäilee ilman yhtään mitään syytä, on koirasta viisainta hankkiutua eroon.

Mutta jos ja kun saatte selvitettyä miksi koira niin käyttäytyy, on helpointa kitkeä pois se rituaali, joka laukaisee käytöksen. Tiedätkö, on kamalan vaikea antaa mitään neuvoa, kun ei tiedä miksi koira puree. Pureminen on aina merkki siitä, että koira kokee tilanteensa sellaiseksi, että se on uhattu tai se pelkää.
Pelkopurijaa ei voi parantaa kokonaan. Uhkaavan tilanteen pystyy muuttamaan vähemmän uhkaavaksi, esimerkiksi makupalojen avulla. Koittakaa, että nämä puremisen kohteeksi joutuneet antaisivat makupaloja koiralle ja näin suhde saisi uutta valoa.
Mitä tulee lenkkeilijöiden kimppuun hyökkäämiseen, opeta koira kävelemään sivulla ja huolehdi, että koira on kokoajan ns. "käskyn alla" eli pystyt kontrolloimaan koiraa. Kelataluttimet roskiin ja käyttöön max. puolitoistametriä pitkä nahkainen/nylontalutin.

volkodav kirjoitti:

Kannattaa ensin selvittää miksi koira tekee niin - mikä laukaisee käytöksen? Jos koira hyökkäilee ilman yhtään mitään syytä, on koirasta viisainta hankkiutua eroon.

Mutta jos ja kun saatte selvitettyä miksi koira niin käyttäytyy, on helpointa kitkeä pois se rituaali, joka laukaisee käytöksen. Tiedätkö, on kamalan vaikea antaa mitään neuvoa, kun ei tiedä miksi koira puree. Pureminen on aina merkki siitä, että koira kokee tilanteensa sellaiseksi, että se on uhattu tai se pelkää.
Pelkopurijaa ei voi parantaa kokonaan. Uhkaavan tilanteen pystyy muuttamaan vähemmän uhkaavaksi, esimerkiksi makupalojen avulla. Koittakaa, että nämä puremisen kohteeksi joutuneet antaisivat makupaloja koiralle ja näin suhde saisi uutta valoa.
Mitä tulee lenkkeilijöiden kimppuun hyökkäämiseen, opeta koira kävelemään sivulla ja huolehdi, että koira on kokoajan ns. "käskyn alla" eli pystyt kontrolloimaan koiraa. Kelataluttimet roskiin ja käyttöön max. puolitoistametriä pitkä nahkainen/nylontalutin.

Tiedän että on vaikeaa antaa neuvoa, kun itsekkään en ole koskaan tällaista tilannetta todistanut, vaan todellakin toimin vanhempieni puolesta tässä asiassa.
Koiruli on myös maalla purrut naapurin miestä, joilla on itselläänkin koiria, mutta en tosiaan tiedä että mikä olisi voinut olla tilanteen varsinainen laukaisija. Kuitenkin fakta on se että naisia ei ole purrut kertaakaan.
Olen itsekkin ehdottanut vanhemmilleni fleksin hylkäämistä, mutta kun kuljettavat molempia koiria niillä niin eivät ole sitä tehneet. Sanon siitä uudelleen, he kun itse apua kuitenkin pyysivät. Itse muutaman tutun kanssa keskustelun jälkeen, olen miettinyt sitä että onkohan laumanjohtajuus jotenkin epätasapainossa kotona. Kun itse olen paikalla, ei ole ongelmia. Kun Lupus tuli pentuna vanhemmilleni asuin vielä siellä ja yritin pientä koulutusta. Istu, paikka, sivulle jne, opettaa ja tuntu että osa menikin helposti perille. Tuntui helposti siltä, että kun tehtiin jotain pahaa niin paettiin vanhempieni tai veljen helmoihin, koska tiesi että minä komennan. Saatan olla väärässäkin, mutta tuntuisi olevan aivan liian selkeä arvojärjestys ero tämän koirulin kanssa, verratuna esimerkiksi vanhempiini.
Ehdottomasti kokeilutan antamiasi vinkkejä ja neuvoja, toivon että tällainen yllättäen ilmennyt pelkopureminen saadaan kitkettyä pois.

Toinen syy koiran puremiselle on myös dominointi, se katsoo itsensä joukon johtajaksi ja näin ollen on oikeutettu puremalla ojentamaan/karkoittamaan ihmisiä. Ensin pitäisi selvittää puremisen syy, ennenkuin oikeat keinot löytyvät. Väärän tilannearvion pohjalta voi pahentaa asioita, keinot ovat aika erilaiset. Ongelmakoirakouluttajan testeihin!

urpo kirjoitti:

Toinen syy koiran puremiselle on myös dominointi, se katsoo itsensä joukon johtajaksi ja näin ollen on oikeutettu puremalla ojentamaan/karkoittamaan ihmisiä. Ensin pitäisi selvittää puremisen syy, ennenkuin oikeat keinot löytyvät. Väärän tilannearvion pohjalta voi pahentaa asioita, keinot ovat aika erilaiset. Ongelmakoirakouluttajan testeihin!

Voisi olla kyllä dominointia. Kyselin tarkempia yksityiskohtia tästä tuoreimmasta puremisesta ja tilanne oli mennyt niin, että äitini oli ollut koirien kanssa ulkona ja törmännyt rapun edessä naapureihinsa. Naapurit vanhasta tottumuksesta alkoivat huutelemaan koiria, joista mäyräkoira innokkaasti häntää heiluttaen ryntäsi morjestamaan. Kun käsiä kauheasti heiluteltiin ja mäykkyä taputeltiin isoeleisesti, niin nuorempainen syöksähti naapurin käteen kiinni ja perääntyi sitten samantien. äitini kertoi että hänelle jäi sellainen vaikutelma, että nuorempi olisi "suojellut" toveriaan...
Siitä että jaksavatko vanhempani viedä koiraa ongelmakoira testeihin on sitten toinen juttu, täytyy tiedustella. Hain tänään koiran luokseni hoitoon, että voisin seurata sen käytöstä tarkemmin.

En jaksa uskoa, että on dominointia. Koiran sai selvästi puremaan käsien heiluttelu ja äänet, että muutenkin riehakas tilanne. Minä jaksan väittää koiraa joko arvaamattomaksi tai pelkopurijaksi.

Olen nyt tässä muutaman päivän aikana tarkkaillut koiran käytöstä ja en itse kyllä löydä siitä mitään vikaa. Ollaan kuljetettu lyhyessä hihnassa ja pistetty kävelemään sivulla nätisti. On vierailtu kavereiden luona, joissa on istuttu iltaa useamman miehen seurassa jotka ovat olleet koiralle tuntemattomia ja mitään ongelmia ei ole ollut. Kuria ollaan kyllä muuten pidetty, ei ihmisten herkkuja tai sängylle hyppimisiä tm.
Voiko olla että jos koiran kotona ei pidetä kuria kunnolla, ulkoillessa tai muutenkaan, että se vaikuttaisi tässä tapauksessa puremisiinkin? Mökkinaapurin pureskeluun kun ei liity mitään kovia ääniä tai käsien heilutteluita tm. Kyllä koira selkeästi pidempiä miehiä pelkää enemmän, mutta minun silmien alla ei mitään ongelmia kuitenkaan syntynyt.

Tuo kuriasiakin on vähän kaksipiippuinen juttu ja vähän (tai itseasiassa aika paljonkin) rotukohtaista pohdintaa. Jotkut koirat elää ohjeilla, toiset taas eivät piittää kurista, ohjeista, neuvoista tai koulutuksesta tippaakaan - eikä siihen liity mitenkään se, kuka on johtaja tai onko kukaan johtaja.
Esimerkiksi aikuperäistyössään toimiva keskiaasianpaimenkoira ei saa paimenelta käskyjä vaan joutuu itse tekemään päätökset ja huom oikeat päätökset. Silti koira ei ole vaarallinen esimerkiksi muille vaeltaville paimenille tai hyökkäile hallitsemattomasti. Mitä näiden koirien kuriin tulee - jos koira meinaa alkaa leikkimään lauman kanssa tai metsästämään niitä, se saa kepistä tai jos ei mene perille sillä, se joutuu monttuun. Pentuajan jälkeen koiria ei kuitenkaan enää neuvota vaan ne käyttäytyvät/ niiden kuuluu käyttäytyä sen mukaan mitkä rajat on asetettu. Useimmille näistä koirista ei edes koskaan kukaan neuvo, eikä tarvitse neuvoa, kuinka lauman kanssa toimitaan vaan ne "tietävät" miten toimia. Koirat ovat periaatteessa "omillaan".
Esimerkiksi collie taas ei osaa paimentaa laumaa halutusti ilman käskyjä ja ohjeita, vaikka se olisikin kuinka hyvin opetettu paimenkoira - se tarvitsee silti ohjeet kuinka paimennetaan, muuten paimennus on hallitsematonta ja koira ajattaa laumaa vaistomaisesti omistajansa suuntaan.
Eli esimerkit vähän sinnepäin, mutta ajatus oli - toiset koirat eivät kokoikänä saa ohjeita ja rajoja, toiset taas tarvitsevat niitä koko ajan.

Koirallahan kuuluu olla jotkut rajat ja sinä olet asettanut sille sellaiset rajat, ettei ketään pureksita. Muut taas ovat asettaa rajat, jotka koira saa päättää itse.
Eli ehkä kaikkein paras ja helpoin tie pois tuosta ongelmasta on luoda koiralle uudet rajat, kouluttaa sitä toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla - vanhat rituaalit korvataan uusilla, ja huolehtia ettei koira pääse turhautumaan eli lenkkeilyä ja leikkimistä. Mitä tulee koiran alistamiseen ja asenteeseen "nyt näytetäänkin piskille rajat", ei onnistu - se ei ole johtajuutta vaan johtajuus ansaitaan matkan varrella, jolla koiralle neuvotaan ja kerrotaan säännöt ja opastetaan se toimimaan niiden mukaan, että myöskin näin koira luovuttaa vallan päättää tilanteista omistajalleen eli luottaa omistajansa kykyyn hoitaa tilanteet.

Koiran aggressio liittyy tilanteeseen ja ihmisiin. KUINKA asian voisi selvittää joku ulkopuolinen. Minusta vähän ymmärtämätöntä vanhemmiltasi, että sinä ulkopuolisena pystyisit asian selvittämään. Puremiseen on erilaisia syitä ja erilaisia keinoja. Kaikkeen ei edes ole keinoja. Saattaa se koira kyllä sinun kanssasi muuttua, ratkaisevaahan on se, miten koiran kanssa toimitaan.

Dominoinnilla tarkoitetan monesti nykyään ammattilaisten kesken koiran yritys välttää jotain epämiellyttävää. Joten onko tilane ollut samanlainen kun jokin aiemmin esiintynyt, ei niin että lopputulos olisi ollut ihmisen mielestä sama, mutta koira on voinut yhdistää jonkin tietyn asian johonkin ikävään ja miehen tekemään ja näin ollen kun se esiintyy koira hyökkää. Kysehän on todennäköisesti pelosta(?)

Pelkoon käytetään vastaehdollistamista jotta se voisi toimia pitää tietää mikä on laukaiseva tekijä.

Kysymys voi olla myös että koira on tottunnut saamaan jotain vanhemmillasi ja kun ei saakaan "kostaa" puremalla, eli ei olla oltu johdonmukaisia, silloin koira ei tiedä mitä kuuluu tehdä ja mitä ei.

Parasta olisi yrittää selvittää vanhempiesi kanssa tarkasti tapahtumat ja tilanteet sekä ympäristö missä nämä puremiset ovat tapahtuneet. Sen mukaan hoidetaan.

Uusien rajojen asettaminen koiralle tuntuu olevan vaikeaa, koska vanhemmiltani ei löydy energiaa ja jaksamista siihen. Toisinsanoen ovat laiskoja.
Äitini mielestä olen "Se" henkilö ratkaisemaan ongelmat kun olen koiraa pentuna kasvattanut/kouluttanut, mutta kuten todettua niin minun kanssani niitä ongelmiahan ei ole.
Koira ei kerkeä muuttumaan kanssani, koska ajat jolloin se on hoidossani ovat hyvin lyhyitä. Tietenkin on vaikeaa muuttuakkin, jos kanssani ei ole ongelmia.
Mitä kuulin tästä vanhempieni mökkinaapurista jota koiruli puri, että kun tämä tulee käymään, niin hän ei tervehdi koiria lainkaan, ei puhu niille mitään kun tulee mökkimme pihalle. En sitten tiedä tykkääkö Lupus kyttyrää tällaisesta ja siksi on pureskellut naapuria.
Uskomme kuitenkin että pelkopuremisesta on kyse, koska koira on muutenkin aikamoinen pelkuri/mammanpoika, tai ainakin se osuisi monessa kohtaan yksiin. Huomautin vanhemmilleni kurista ja sen ylläpidosta, mutta en rehellisesti usko että muutoksia tapahtuu... :(

tänään tulee minulle myös alle vuodenikäinen koira joka ooittaa turhautumisensa ja leikkii puremalla.. Kerron heti kun keksin millä ongelma häviää. :D

Rez kirjoitti:

^ Ootko koittanut murisemista? Eli jos olet esim. siinä ruokapöydässä ja koira tulee härkkimään hihaa, katsot tiukasti silmiin ja muriset? Murinan pitää olla matala ja vakuuttava, jotta koira ottaa sen tosissaan. Mäkään en käytä fyysisiä pakotteita (miellän jo koiran "kiikuttamisen" jäähylle sellaiseksi, painimatsista puhumattakaan ). Murina toimii hyvin molemmille koirille.

Meillä ainakin on toiminut aika hyvin tuo murahdus. Itse olen tehostanut sitä vielä laittamalla silmät "viiruiksi". Viirusilmät + matala ja riittävän ponnekas murahdus - viesti on mennyt perille.

Ongelmasta toiseen.. Olen aloittanu opetuksen perus "EI" mutta heti kun koiraa käskee,se kusee allensa. Toisin sanoen hermot paskana.. Vähemmän tiukka käsku ei herätä taas mitään reagointia.

Auttakaa viisaammat meitä, pyydän.

Eli kyse on nuoresta, pennusta, ikää tällä hetkellä n. viisi kuukautta. Alkuaikojen näykkiminen ja hampaiden testailu on vähentynyt, mutta nyt penska on keksinyt alkaa hyökkäilemään hampaineen kimppuun. Yleensä tilanteet alkaa ihmisten ollessa sohvalla, koira änkeää mukaan ja eikä siinä mitään, ollaan annettu pennun siinä olla. Mutta jonkin ajan kuluttua koiruus alkaa nuolemaan käsiä, kaulaa, naamaa ja jostain syystä kiihtyy niin, että loppujen lopuksi näykkii ja pahimmillaan ottaa kunnolla kiinni jonkun meidän perheen ihmisten naamasta. Kuvailisin tilannetta jopa hyökkäykseksi. Tänään viimeksi mun nenä ja huulet sai hampaista, ei kovin kivaa.

Mitä olette mieltä, onko tuo huomion hakua(ollaan yleensä katsottu telkkua pennun purressa) vai yrittääkö koira pomottaa? Ja kaikkein tärkein kysymys on tietenkin, mitä me voitaisiin nyt tehdä, että saataisiin tuo epätoivottu käytös pois?

Silloin kun koira alkaa toteuttaa tälläistä käyttäytymistä, nuolemaan naamaa, käsiä, kaulaa innokkaasti ja voidaan olettaa, että koira seuraavaksi puree, nosta koira välittömästi alas sohvalta. Pentu todennäköisesti yrittää nousta sohvaan samantien, mutta nostat koiran lattialla joka kerta, kun se sohvaan/ sänkyy/ nojatuoliin nousee. Tarkoituksena on, että koira kestää lopulta lattialla ja rauhoittuu tai alkaa touhuamaan jotain muuta.
Nosta koira aina pois luotanne, kun se alkaa käyttäytyä näin. Lopulta koira ymmärtää, että pois laittaminen johtuu käytöksestä.
Koiraa ei mitenkään erityisesti kannata, eikä tarvitse kehua. Kun se käyttäytyy huonosti, koira lattialla, eikä koiraan kiinnitetä mitään erityistä huomiota. Kun se rauhoittuu, voi koiran ottaa takaisin sohvalla, eikä tällöinkään koiraa tarvitse, eikä kannata kehua. Kehut todennäköisesti vain kiihdyttävät koiraa, joka todennäköisesti johtaa taas huonoon käytökseen.

Moikka,
meidän noin 7kk ikäinen poikapentu näykkii jatkuvasti; leikkiessä, pantaa laitettaessa, ihmisten pukiessa kenkiä, sukkia tai housuja jalkaan, huomiota hakiessaan ja rauhattomana myös silloin, kun koiraa yrittää rapsuttaa tai paijata. Alusta asti olemme käyttäneet tiukkaa "ei" ja vaihtelevasti siirtäneet jäähylle, siirtyneet itse pois tilanteesta, nostaneet pois sohvalta/sängyltä jos pureminen on tapahtunut siellä sekä myöskin kokeilleet kiljaisua, murinaa ja jopa haukkumista, mutta mitä enemmän pentu kasvaa ja saa itseluottamusta, sitä vähemmän mikään näistä keinoista tuntuu toimivan. Onko ongelmamme puutteellinen johdonmukaisuus? Toimiiko se tosiaan lopulta, jos valitsemme näistä yhden tavan ja teemme sen aina ja ikuisesti, kun näykkimistä esiintyy?
On toki selvää, että pentu on paljon rauhallisempi päivinä, jolloin se on saanut runsaasti liikuntaa, leikkiä ja treenailua, mutta puremista esiintyy kyllä silloinkin. Se ei siis satu, eikä tunnu aggressiiviselta, mutta on erittäin häiritsevä tapa, jonka haluaisin kitkeä mahdollisimman pian.
Hampaita lähti noin kuukausi sitten ja sen jälkeen näykkiminen ehdottomasti väheni, muttei ole loppunut. Pentu järsii myös tuoleja ja seinänkulmia, vaikka sillä on aina vähintään muutama puruluu ja -lelu lattialla.

^ Teillä noi purentatilanteet vaihtelee aika paljon, joten ihan sama niksi ei välttämättä toimi kaikissa skenaarioissa. Jos kyseessä on joku (koiran mielestä) kiva puuhastelu yhdessä (leikkiminen, rapsuttelu, sohvalla köllöttely...), ja se alkaa purra, niin kaikki kiva loppuu siihen heti. Ja siis heti. Aluksi voi kyllä kerran kieltää, mutta jos ei mene jakeluun (ja osaako koira kieltosanan?), niin leikit ja rapsut sikseen ja marssit pois tai sitten tuuppaat koiran pois sohvalta jos siinä olette. Ihan salamana ei kannata taas rynnätä koiraa huomioimaan tämän jälkeen. Jos taas olet laittamassa pantaa tai harjaamassa, pesemässä... Jotain juttua mikä nyt vaan on tehtävä, niin se sitten vaan tehdään varmoin ottein. Puremisesta kielto, ja jos on hetkenkin nätisti, iloista kehua. Itse olen joskus tehnyt niin, että kun tuntuu / tuntui siltä että se koira ei nyt vaan usko ja perseilee minkä ehtii, otin ja otan ei-hin painoa potenssiin 10. Eli jos yleensä topakka EI! toimii toivotusti, niin olen tällaisessa överiperseilytilanteessa karjaissut ein huomattavati kovemmalla äänellä samaan aikaan esim pamauttamalla käden pöytään, lattiaan tms. Niin että koira selvästi pysähtyy kattomaan, että mikäs tolle nyt tuli. Yleensähän tottakai oma rauhallisuus rauhoittaa myös koiraa. Ja koira on vielä ihan pentu, aikuistuessaan nuo puremahepulit kyllä tuppaa helpottamaan, kun kaulapannan laitosta ym tulee arkisia rutiineja ja se muutenkin rauhoittuu.

Rapsuttelusta piti vielä se sanoa, että melkein voisi kokeilla sellaista, että kun koira on valmiiksi rauhallisessa mielentilassa, vaikka haeskelee lepopaikkaa, kutsut sen sen enempiä hihkumatta mutta ystävällisesti luokse, ja kun se tulee, rapsuttelet ja silittelet rauhoittavasti. Eli ei niin että koira puuhaa jotain omiaan ja sitten menet siihen sitä rapsuttelemaan ja lopulta torumaan kun se lyö homman ihan lekkeriksi ja alkaa pureskella.

Hmh, saikohan tästä nyt mitään tolkkua.

Kiitos Twobeans,
hassua että useimpia vinkeistäsi olen aktiivisesti käyttänytkin näykkimisen lopettamiseksi, mutta huomaan etten aina pysy tarpeeksi jämäkkänä, täytyy siis ryhdistäytyä. Kieltosanan pentu kyllä osaa ja se toimii erinomaisesti lähestulkoon kaikissa muissa tilanteissa, paitsi juurikin tässä näykkimisessä. Toivon ja uskonkin että tämä on nimenomaan sellaista pentuajan hönöilyä, mutta otan silti vinkeistäsi vaarin ja olen tästä lähin yhtä päättäväinen joka tilanteessa enkä ala löysäilemään