Koirat.com

Eli kyse on 11 kk vanhasta cockerspanieli-uroksesta. Koira oli 4,5 kk vanha, kun se muutti meille toiseksi koiraksi 6 kk vanhan cockeripojan kanssa. Koira oli pentueen ainut pentu, sillä toinen pentu kuoli päivän parin vanhana. Koiralla oli ollut joitakin pentukontakteja kasvattajan naapurissa, mutta ei jatkuvaa pentuseuraa.

Koira hyväksyi meidän toisen pennun hyvin, eikä mitään ongelmia ole vielä ollut. Tämä nuorempi komentaa vanhempaa välillä, mutta vanhempi ei haasta vaan luovuttaa. Ongelma on siinä, että tämä meidän 11 kk vanha cockeri hyökkäilee pentukoirien kimppuun varoittamatta tunnistaessaan pennun hajun. Koira tulee hienosti toimeen kaikkien puolivuotiaiden ja siitä vanhempien koirien kanssa. Suurinta osaa vanhemmista koirista se mielistelee pusuilla ja kiehnäämisellä sekä kellahtaa samantien selälleen. 3-4 kk vanhoja pentuja se menee ensin tervehtimään innolla, mutta hyökkää heti varoittamatta hajun tunnistaessaan.

Koira on todella kiltti ja kuuliainen ihmisten keskuudessa, eikä nyt varmasti ole kyse siitä, että koira olisi johtajan asemassa tässä laumassa. Koira ei komenna tai alista ihmisiä.

Ongelmat alkoivat heti koiran tultua, kun se tapasi kaksi 8 viikkoista labbista. Alkuun yritti käydä kimppuun, mutta pikkuhiljaa koira oppi tulemaan toimeen labbisten kanssa, sillä ne tapasivat lähes päivittäin. Nyt parin kolmen viimeisen kuukauden aikana on ollut muutaman pennun kanssa ongelmia omassa kodissa ja myös kahdessa eri koirapuistossa. Pennun haju tuntuu herättävän puolustusreaktion koirassa.

Suhtauduin aluksi liian kovaa tähän hyökkäilyyn ottamalla niskasta kiinni ja jos urina jatkui, katsoin silmiin katseen kääntämiseen asti. Tuntui, että tuo vain kiihdytti koiraa ja muutin käytöstäni niin, että sittemmin olen napannut koiran niskasta ja kieltänyt. Urina loppuu nopeasti.

Uskon, että pennun puuttuvat sisarkontaktit ja aikuistumiseen liittyvä epävarmuus aiheuttavat tätä käytöstä. En tahdo uskoa, että kyseessä on vihainen koira. Ihmistä se ei ole koskaan purrut tai ihmiselle suoraan murissut, vaan koira tuntuu rakastavan kaikkia ihmisiä. Ehkä vieras haju vain tekee koiran niin epävarmaksi, että se puolustautuu. Mutta murinavaihe puuttuu, ja se minua myös vähän mietityttää. Mitä mieltä olette?

Asia voi olla kuten kerrot tai sitten koirassa on vikaa tai sitten ette huomaa sen osoittamaa puolustushalua ja dominanssia teitä kohtaan, jolloin se on johtajuusongelma. Näkemättä ei oikein voi ottaa kantaa. Minulla on tällä hetkellä omakohtaisia kokemuksia kokkerin puolustushalusta ja omistamiseleistä ja ne voivat olla hyvin vaatimattoman näköisiä eleitä. Hetken pysähtyminen, väliin hakeutuminen, kuonolla koskettaminen jne. Hyvin epätod. näk että koirassa yksin olisi vika, koska myös teidään suhtautuminen pentuun vaikuttaa käytökseen ja yleensä se vika on ihmisten käytöksessä.