Koirat.com

Hmm, mistähän tämän nyt aloittaisi...! No, minulla on keskikokoinen, jo melko iäkäs sekarotuinen koira. Tyyppi on aika korkeaenerginen kaikin puolin - ja samalla sanan kaikessa merkityksessä todellinen tunteiden pesusieni! Niinpä oma säikkyyteni on muodostunut meille melkoiseksi ongelmaksi ja olen ajautunut ikävään oravanpyörään, josta en meinaa nyt osata ulos.

On nimittäin niin, että olen tosi säikky. Säikyn kaikenlaista, mm. kovia ääniä, mutta myös ihmisiä. Niinpä meillä pahin ongelma on esim rappukäytävässä, jossa toinen ihminen voi ilmestyä lähelle yhtäkkiä jostain asunnosta tai ulko-ovesta. Kun minä säikähdän, saa koirani varsinaiset hepulit. Se räyhää hampaat esillä ja hyökkii ihmistä kohti uhkaavan oloisena. Hysteria menee ohi, kun olemme ohittaneet ihmisen. Esim tänään olimme menossa ulos ja ulkorappusilla tulikin ihminen vastaan juuri kun avasin rapun oven. Säikähdin hitosti (rappuset tulevat kulman takaa, joten yhtäkkiä tyyppi vain oli siinä) ja samassa koira aloitti rähjäämisen. Tilanne oli hetkessä ohi. Itse olin polvet vetelinä puoli lenkkiä.

Tämä on jo käyty läpi ongelmakoirakouluttajan kanssa, joka totesi, että piskiä ei hetkauta ihmiset pätkääkään niin kauan, kun minä en ole hihnan päässä hysterisoimassa sitä. Iso ongelma olen siis minä ja neuroottinen mieleni, jonka takia kysyn nyt neuvoa omaan rentoutumiseen. Miten ihmeessä saan mieleeni tasaantumaan?? Toki koiran käytöksestä osa on opittua, samoin minun. Nyt koulutus kuitenkin junnaa paikallaan, koska en saa säikkymistäni kuriin. Mikä neuvoksi?

Yhtäkään kohtalotoveria missään?

En ole kohtalotoveri , koska osaan olla säikkymättä vaikka pelästyisinkin.

Sinun pitäisi koota itsesi kohtaamaan yllättäviä asioita. Joka kerran porraskäytävään mennessä kertaat itsellesi, että kulman takaa varmaankin tulee ihminen, eikä tarvitse sitä säikähtää. Ja kun ihminen yllättää, niin sinun on vaan opittava, ettei ala huudahtamaan ja säikkymään, vaan pidät tunteesi piilossa. Siihen oppii kun tietoisesti harjoittelee asiaa.

Mahdatko olla normaalisti ujo ihminen? Monesti henkilö jolla ei ole paljoakaan luottamusta ihmisiin saattaa pelästyä herkemmin yllättävistä tilanteista. Jos tämä on sinun kohdallasi totta, yritä rentoutua hieman tai soita vaikka kuulokkeista musiikkia portaikossa liikkumisen ajan, jolloin et pelästy ääntä näköärsykkeen lisäksi.

En ole minäkään kohtalotoveri, mutta jotain ajatuksia sinällään mielenkiintoinen ongelmasi herätti. Ei ole vielä ikinä tullut vastaan tällaista niin selkeästi (?) omistajasta johtuvaa ongelmaa nimittäin. On tosi vaikea kontrolloida omaa säikkymistään, koska se lähtee niin automatico, jostain aivojen ei-hallittavista osista, joskin joitan hyviä vinkkejä (kuten henkinen varautuminen siihen, että rapussa tulee joku yllättäen vastaan) olet jo saanutkin. On kuitenkin melko todennäköistä että jossain tulee tilanne, johon et ole varautunut ja siinä sitä sitten taas ollaan räyhäävän koiran kanssa.

Esitän kysymyksen, jolla en yritä vihjailla mitään tai edes ehdottaa mitään, mutta onko kouluttajasi kanssa ollut edes puhetta koiran vastaehdollistamisesta? Eli koira opettaisiin toimimaan jollain tapaa toisin (=korvaava käytös räyhäämiselle) vaikka sä miten pelästyisit. Eli sun tietty käytös (kirkaisu, säpsähtäminen jne) saisikin koiran tekemään jotain ihan muuta, vaikka voltteja heittämään jos niin päätätte. En sitten täältä käsin tiedä miten tätä harjoitella, mutta kysynkin nyt onko tällaisesta käytösmuokkauksesta/poisehdollistamisesta koiran kohdalla ollut lainkaan puhetta? Voisin kuvitella, että hommansa osaava kouluttaja olisi tätä vaihtoehtoa jo miettinyt, mutta et mainitse siitä mitään, siksi kysyn. Toinen kysymys: osoittaako koira ikinä missään muussa tilanteessa vastaavaa tai vastaavan tyyppistä käytöstä? Ei? Haen tällä sitä miten herkästi tai ei-herkästi ko käytös koirasta irtoaa ylipäätään. Oikestaan tässähän on kaksi, joita pitäisi voida auttaa: sinä ja koira, mutta miten syvässä kummankin käytös on, vaikuttaa käytettäviin menetelmiin ja lopputulokseen.

Minullakin oli samantapainen ongelma liittyen kylläkin vapaanaoloon. Pilasin lähes luoksetulovarman koirani luoksetulon alkamalla itse jännittää.
Se lähti jostain. Ajatus, että nyt se koira lähtee, nyt se saa jonkun hajun eikä tule takaisin, juoksee tielle ja jää auton alle. Todellisuudessa olin pari kertaa saanut koiran takaisin jopa silloin, kun se ihan kunnolla oli lähtenyt ajamaan jotain. Se pysyi liiankin hyvin lähellä, lähinnä hölkkäsi vierellä ja olin pitkään odottanut että se oppisi irtautumaan. Joskus se syöksähti jonkun perään mutta tuli käskystä 10-30m päästä takaisin ja joskus se jäi haistelemaan ja kirmasi sitten perään.

Tämä ajatus (joka ehkä otti esikuvaa siitä, kun koirani pienenä pentuna karkasi kolme kertaa) sai ihan liian ison roolin minun päässäni. No, sitten kun menin juoksuttamaan koiraa irti tämän ajatuksen kanssa, tuntui koko ajan ettei se ole hallinnassa. Se irtaantui kauemmas ja kauemmas. Todellisuudessa se pakeni minua ja olotilaani. Pelkäsin enemmän ja koira pakeni lisää. Tärisin, kun ajattelinkin että huomenna on päivä jolloin pitäisi vapauttaa se koira ja liikuttaa se irti.
No, lopulta pelkoterapian harjoituksista oli apua. Nollasin päätäni viikon ajan ja kävin asiaa läpi. Päätin, etten keskity ensimmäisten harjoitusten aikana muuhun kuin siihen, että olen rento. En miettisi koiraa lainkaan. Tein mielikuvaharjoituksia siitä, kuinka hyvin meillä sujuu ja kuinka minun ei tarvitse lainkaan olla huolissani.
Ja kyllä, se sujui. Koira hölkkäsi taas vieressäni ja minä mietin puoliväkisin kaikkea muuta kuin koiraa. Kaikkea mahdollisimman mukavaa ja rentouttavaa. Pikku hiljaa opettelin pois stressistä. Aloin taas ottamaan kontaktia koiraan. Nykyään irtiolo on helppoa taas. Paljon se vaati. Edelleen koira reagoi hermostumiseeni lähtemällä, mutta yritän parhaani mukaan olla tuki ja turva sille. Kesällä se säikähtäessään jotain (ilmeisesti sitä pisti hyttynen naamaan) lähti litomaan, mutta selvittiin siitäkin. Minun tarvitsee vain katsoa aika ja paikka sellaisiksi, ettei siellä olisi esimerkiksi paljoa lintuja tai muita vastaavia jotka kiihdyttävät koiraa ja saavat minut hermostumaan. Hermostun myös helposti, jos mukana on muita ihmisiä. Siksi lenkkeilen koiran irti ollessa pääosin yksin tai kämppiksen kanssa.

Tuo että mietit sieltä tulevan jonkun, kuulostaa hyvältä. Tee mielikuvaharjoituksia. Käy rapussa useita kertoja päivässä ilman koiraa.
Minulle on joskus sanottu että silmät ovat sielun peili, mutta koiraihmisillä se on kyllä se koira. Ainakin minulla. :D

Voi kun kiva kun olen saanut näin hyviä vastauksia!

En itse asiassa ole pätkääkään ujo ihminen. Päinvastoin: olen ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. En silti luota ihmisiin helposti ja sosiaalisuudestani huolimatta olen hitaasti lämpeävä ja kuoren alla varautunut. Olen myös superherkkä, neuroottinen ja alituiseen huolissani kaikkien muiden asioiden suhteen, kuin tämän. On siis aika monta muutakin seikkaa, joiden äärellä mun sietäisi opetella relaamaan

Sesset: Ongelmakoirakouluttajan kanssa olen siis tavannut kerran. Hän meni kaikista minulle täysin mahdottomista tilanteista koiran kanssa täysin ongelmitta. Käytävässä puolen metrin päästä ohi menevä ihminen sai koiran vain vilkaisemaan ja paneutumaan sitten maate; koko ajan täysin löysässä hihnassa, ilman käskyjä tms. Katselin tilannetta kauempaa ja olin aivan äimänä! Minun kanssani piski saa hepulit "käytäväihmisistä" ja on itse asiassa muutenkin (vaikkapa puistossa kävelyllä tms) kiinnostunut näkemistään ihmisistä: usein esim omalla pihallaan puuhastelevan ihmisen nähdessään valpastuu ja katsoo korvat pystyssä, mikä tuolla oleva tyyppi on... no, tyyppejään. Minähän osaan ikään kuin odottaa koiralta moista käytöstä, joten se sitten myös käyttäytyy joka kerta noin.

Ei, ehdollistamisesta muuhun toimintaan ei ollut puhetta. Koska kyse on tunnetilan "tarttumisesta" pelkään palkkaavani koiraa kiihtymisestä; vaikka se sitten heittelisikin voltteja kiihtyneenä. Sen takia olisi kovin tärkeää saada minut itseni rauhalliseksi ja näyttämään koiralle, että tässä ollaan ihan vaan lunkisti ja hittoako sitten vaikka joku mamma taaplaakin käytävässä vastaan. Ollaan kylläkin muuttamassa erilaiseen asumisratkaisuun ja siellä ei tätä käytäväongelmaa enää ole, kun on oma sisäänkäynti, mutta pelkään piskistä tulevan "Kulmien Kauhun", kun ilmenee, että se rähjää jokaiselle riittävän lähelle tulevalle, jonka näkee meidän omalta pihalta.

Vaikuttaa siis siltä, että odotan koiraltani huonoa käytöstä ja sitä sitten myös saan. Oli aika herättävää nähdä, kuinka välinpitämättömästi koirani käyttäytyi kouluttajan kanssa. Se korosti entisestään sitä, minkä jo tiesin: koirassa ei sinänsä ole vikaa, vaan minussa.

Kiitos, Lukas, vastauksestasi. Se oli rohkaiseva! <3

En ole varma ymmärsinkö vastauksesi oikein, mutta pari asiaa tulee mieleeni. Tarkoitukseni ei ole tyrkyttää vaan selventää. Se, että kouluttajan kanssa koira selvisi hommasta OK, ei kerro muuta kuin sen, jonka jo tiesitkin, että koirasi reagoi omaan käytökseesi, ts aiheuttamaasi ärsykkeeseen. Siitä tiedosta tuskin oli varsinaisesti apua joskin sulki pois jotain. Vastaehdollistamisessa koiraa ei palkita kiihtymisestä tai mistään muustakaan ei-toivotusta, vaan siinä opetetaan koira reagoimaan toivotusti johonkin ärsykeeseen, on se sitten ihminen, toinen koira tahi muu asia, joka on herättnyt siinä pelkoa (>räyhäämistä). Siinä siis muutetaan koiran käsitys negatiivisesta positiiviseksi, jolloin myös sen käytös muuttuu. Haluttu käytös on jotain, mikä koiralle opetetaan, se ei siis valitse sitä itse. Kun omistaja on mukana prosesissa ja huomaa että koiran käytös alkaa muuttumaan, saa myös omistaja siitä itsevarmuutta, mikä taas auttaa koiraa jne. Voit olla ihan varma, että jokaisen remmi- ja ihmisaggren koiran omistaja jännittää tilanteita, joissa käytös voi purkautua, mutta kun käytöstä lähdetään hallitusti muokkaamaan asiansa osaavan kouluttajan avulla, muuttuu kummankin asenne, koiran ja omistajan. Varmaan jokainen aggren ja reaktiivisen koiran omistaja myös tietää itse provosoivansa koiran käytöstä. Kun koira osaa asiansa hyvin, ei ole juuri väliä mitä remmin toisessa päässä tapahtuu, tai ei tapahdu. Nopea tällainen käytösmuokkaus ei ole ja nopeampi ratkaisu kieltämättä olisi oman käytöksesi muutos jos se todellakin on ainoa ärsyke koiran käytökselle. Tämä siis ihan yleisesti.

Eipä munkaan vastaus auta sua koska et pysty toteuttamaan vastaehdollistamista ilman apua ja apuna olisi hyvä olla sellainen, joka todella tietää mitä tekee. En todellakaan väitä, että tämä olisi ainoa tapa auttaa koiraa enkä ole varma paljonko sillä voisi teitä ylipäätään auttaa, mutta halusin tietää, oliko tällaisesta edes ollut puhetta, koska monia vastaavan tyyppisiä pulmia sillä on ratkottu. Tai sua, mutta halusin vain tarkentaa mitä ajoin takaa. Toivottavasti kuitenkin muutto uuteen ympäristöön toisi kaivatun muutoksen! Tsemppiä!

Shiny, en näe mitään syytä mikset kykenisi vapautumaan säikkymisestäsi. Se ei varmasti käy hetkessä, mutta suuntasi kuulostaa oikealta. Jo se, että olet tiedostanut mistä kaikki lähtee ja ottanut asian puheeksi on hienoa ja se tärkeä ensi askel.

Oma ehdotukseni olisi, että et yritäkään hallita pelkoasi ja saada säikkymistäsi loppumaan, vaan antasit itsellesi luvan säikkyä oikein olan takaa ja kunnolla. Jätä koira kotiin ja kävele rappukäytävässä ja muissa mahdollisissa paikoissa. Kirkaise, hätkähdä, huudahda, anna sydämen hakata sataa, tai mitkä tahansa reaktio tuleekin. Älä koeta sammuttaa säikkymistäsi, vaan anna sille lupa ja toivota se tervetulleeksi! Odota sitä innolla ja mielenkiinnolla ja katso minkälaisia liikkeitä ja tuntemuksia se saa sinun kehossa aikaan.
Kuulostaa hullulta, mutta koska jokatapauksessa säikähdät (niin kauan kuin säikähdät), on parempi odottaa tilanteita ilolla, kun pelätä koska niin taas mahtaa tapahtua.
Kehoitan kokeilemaan ja ihan oikeasti odottamaan koska mahdankaan taas säikähtää/jännittää /pelästyä/hermoilla/huolestua seuraavan kerran. Jännittävää! Jos huolestut, niin hermoile kaikki mahdolliset mieleesi tulevat asiat oikein perusteellisesti, älä jätä mitään puolitiehen.
Ajatus: "Minun ei pitäisi huolestua/säikähtää niin helposti" ei auta vaan vain pahentaa asiaa.
Sen sijaan: "Seuraavan kerran kun huolestun ja säikähdän teen sen oikein kunnolla!"

Se lähtee aikanaan, juuri silloin kun pitääkin.

Ihan hulu ehdotus varmaankin, mutta...
Mitä jos porraskäytävässä kuljet koiran mieluinen lelu /puruluu tms kanssa ja sinä pidät esinettä kädessä ja koira keskittyy kävellessään siihen ja sinä taas koiraan. Kun yllätys tulee niin koira ei välttämättä reagoi kun on puruluu suussa. Ja sinä et säiky kun koirakin on rauhallinen.

Meillä annetaan koirien suuhun puruluut kotona kun ovikello soi tai jo ennelta tiedän jonkun tulevan. Muutoin alkaa hirveä haukunta.

Ja vastaantulija antoi koiralleen pallon suuhun kun huomasi meidät. Koira kulki ohitse innoissaan pallosta.

Pahentaako koiran käytös rappuihmisiä kohtaan sun omaa säpsymistäsi?
Meillä tuo koira on ollut hankala kun kohdataan uusia ihmisiä tuossa piha-alueella, koska reagoi tosi helposti ihmisiin joihin tietää että ehkä otetaan kontaktia. Ite oon silloin valmiiksi jännittynyt, lenkeillä taas rento kun tiedän että siellä koira ei ohikulkijoihin kontaktia ota. Ja kun jännitän valmiiksi että miten koira taas naapureihin tällä kertaa reagoin niin tietysti koirankin käytös pahenee.
Silleen mulle nyt tullu mitää uutta mieleen noihi edellisiin kommentteihin, mutta se pisti silmään kun kirjotit että koira sen kouluttajan kanssa oli rento eikä reagoinut ohimenijöihin vaan paneutui maate. Ootko aivan varma, että oli rento?
Omasta ylikiihtyvästä koirastani tiiän, että jos joku tilanne jännittää sitä paljon niin se saattaakin yllättää mut ja käyttäytyykin ihan epätavallisesti. On hirveen rauhallinen ja helposti heittää juuri maate silloin juuri tuommosissa hassuissa tilanteissa. Koen että se sillo menee enemmänkin lukkoon, kun että olis oikeesti rento. Tuli vaan mieleen, että jos koirasi kouluttajan seurassa ei ollutkaan rento vaan lukossa eikä sen takia vaan käyttäytynyt niinkun sun kanssa ollessaan.