Koirat.com

Hei!

Kirjoittelen tänne kysyäkseni apua muuttuneeseen tilanteeseemme. Olen tällä hetkellä rv 19+1, ja koirani käytös minua kohtaan on muuttunut paljon. Ennen olin selkeä lauman johtaja mutta nykyään koirani ei tottele minua ja toimii jatkuvasti kuin minua ei olisi. Tässä hieman taustaa koirastani ja tietoa tilanteestamme:

Koirani on nyt 2 vuotias narttu. Koira on rescuekoira, joka tuli meille vuosi sitten elokuussa n. 8-9kk ikäisenä kodinvaihtajana. Koiran ensimmäiset elinkuukaudet menivät Venäjällä tarhalla ja sen jälkeen meni muutama kuukausi huonossa kodissa. Tuossa huonossa kodissa on nähtävästi koiraa lyöty ja kiusattu. Lyömistä eivät myönnä mutta "pienen kiusailun" perheen nuoren aikuisen kohdalta kyllä. Meillä olikin kädet aikalailla täynnä näin ekaksi koiraksi. Keskustassa asumisesta ei meinannut tulla mitään. Koira pelkäsi, mutta tukeutui varsinkin minuun, miehenikin oli alkuun koiralle pelotus. Nopeasti kuitenkin ns. koko perheen lenkit alkoivat toimimaan kun koira luotti meihin. Muutimme kuitenkin n.3kk päästä omakotitalo alueelle joka on rauhallinen ja sisältää paljon pitkiä ja rauhallisia lenkkireittejä. Tänne muutettuamme koiran käytös ulkoiluun muuttui jo viikossa; Koira halusi ulos!
Olemme käyneet koirakoulussa hakemassa rohkeutta ja sieltä olemmekin saaneet paljon hyviä apuja koiran hihnavetämiseen ja ulkoiluun. Nyt kuitenkin raskauteni myötä kaikki on palannut, varsinkin minun kohdallani. Koira ei kuuntele minua varsinkaan ulkona. Jos päätän että menemme oikealle mutta koira tahtookin vasemmalle, niin koira vain käy makaamaan maahan. Valjaat meillä on hyvät ja vaikka koira painaakin sen 30kg saan koiran kyllä nostettua ja mentyä sinne minne minä haluan. Tuntuu myös että koira jatkuvasti alkaa vetämään päinvastaiseen suuntaan kun olemme lenkillä. Näitä ongelmia ei kuitenkaan niin vahvana tule miehelleni. Koira kyllä kuulemma vetää, mutta uskoo miestäni. Yhteislenkeillä koira menee n 80% ajasta nätisti. Koira veti aikoinaan paljon, mutta luottamuksen ja peruskoulutuksen avulla olemme tästä päässeet aika hyvin eroon. Veti kyllä ennenkin hieman, mutta nämä olivat enemmänkin sellaisia "pelkovetämisiä".
Sisällä olessamme koirani saattaa tulla istumaan päälleni. Makaan sohvalla ja kohta koira makaa päälläni eikä lähde komennosta pois, vaan minun pitää tuupata koira pois. Tekee tätä myös sängyssä ollessani. Muutenki koira usein nojailee minuun, mutta hakee rapsut + muun rakkauden mieheltäni.
Koira on kuitenkin välillä kanssani ihan kuin ennenkin. Leikkii, haluaa rapsuja ja touhuta. Usein kuitenkin koiran käytös saattaa minua kohtaan muuttua äkisti: koira nuuhkuttelee minua ja tämän jälkeen olen taas huomaamaton. Muutos on valtava, sillä olen ennen ollut selkeästi lauman johtaja ja koira on suurimman tuen ja turvan hakenut minulta. Mitä pidemmälle raskauteni etenee, sen pahemmaksi koiran käytös muuttuu. :( Haluaisin kuitenkin jatkaa aamupäivän pitkiä lenkkejä koiran kanssa ihan jo koiran oman liikunnan tarpeen vuoksi. Miten vahvistan tätä? Olen nyt taas ruokkinut koiraa kädestä, olen antanut rapsuja mutta kuitenkin pitänyt tiukkaa linjaa (ei sohvalle/sänkyyn/kissaa ei kiusata). Kissan kiusaaminenkin on aikalailla uusi ongelma. Muiden koirien kanssa (kaikki poikia) koira tykkää leikkiä ja pyrimmekin nyt vähän useammin pitämään leikkitreffejä. Olen muutamalta äiti-kaveriltani saanut ymmärystä, varsinkin yhdellä kuulemma oli samaa hommaa. Heillä koira palautui ns. normaaliksi vasta kuukausia synnytyksen jälkeen.

Kaikki vinkit otan mielelläni vastaan!

Kun palaudut synnytyksen jälkeen tilanne muuttuu paremmaksi. Turha kauheasti yrittää mitään kummempaa ja rasittaa itseään. Nainen ei voi hormoneille minkään.