Koirat.com

Minulla on vähän päälle 5 kk ikäinen pentu, joka vaatii ruokiani todella kovaäänisesti ja röyhkeästi ja ulisee / käyttäytyy levottomasti koko ajan, jos yritän puuhata omia juttujani enkä ota sitä esim. sohvalle kanssani telkkaria katsomaan. (Toisinaan koira kyllä antaa minun olla rauhassa, jos se sattuu olemaan nokosilla.) En voi enää nauttia ruokahetkistäni rauhassa, sillä tiedän jo valmiiksi mikä show siitä alkaa, kun haen ruokalautasen mikrosta. Rakastan koiraani ja meillä on paljon myös ihania hetkiä yhdessä, mutta rehellisesti sanottuna olen henkisesti aika lopussa ja tuntuu ettei minulla olisi enää omaa elämää, kun kaikki tapahtuu koiran ehdoilla ja tämä näkyy mm. siten että tiuskin koiralle helposti turhautuneisuuttani, eikä se tietenkään helpota asiaa...

Olen yrittänyt ignoroida koiran tyystin näissä ongelmatilanteissa ja joskus pientä edistystä onkin näkynyt, mutta periaatteessa tilanne vaan jatkuu. En saa syödä enkä tehdä mitään rauhassa. Koira menee myös sekasin kun meille tulee vieraita. Silloin se ei kuuntele enää mitään kieltoja ja käy pissaamassa yökylässä olevan ihmisen patjalle, välillä pari kertaakin saman vierailun aikana. Koira sekoaa kun puhun puhelimessa ja alkaa repiä vaatteitani ja minua niin, että toisinaan se ihan oikeasti sattuu. Näissäkin tilanteissa olen yrittänyt jättää koiran huomiotta, mutta käytös ei lopu ennenkuin puhelu loppuu. Koira yrittää myös astua minua jatkuvasti jos satun istumaan lattialla (olin puhelimessa tai en).

Uskon että kyseessä on johtajuusongelma, mutta mikä neuvoksi? Pelkään pilanneeni koulutuksen kokonaan, sillä toisinaan huudan koiralleni sen käyttäytyessä rasittavasti ja tiedän, että kunnon johtajan ei pitäisi meuhkata... Mutta toisinaan minulla vain menee hermot ja ehdin jo huutaa ennenkuin ehdin edes ajatella. En vain tunnu saavan koiraani mitenkään kuriin, kun tavallinen rauhallinen "ei":kään ei riitä. Uskon että koirani on ahdistunut myös tuon käytökseni takia, kun en ole aina osannut olla rauhallinen. Pystynkö vielä korjaamaan virheeni ja jos, niin miten? Pelkään että olisin pilannut koirani

PS. Koska joku varmaan kysyy: teemme kerran päivässä pidemmän, n. tunnin lenkin (samalla käydään koirapuistossa ja koira saa olla siellä vapaana) ja sen lisäksi lyhyitä pissareissuja kodin lähellä. Leikitin koiraani yhdessä vaiheessa leluilla paljon, mutta kun kuulin sen lisäävän koiran kierroksia ennestään lopetin. Välillä yritän opettaa sille temppuja aktivoidakseni sitä henkisesti, mutta emme ole päässeet "istu, maahan ja anna tassu":sta pidemmälle, joten nyt on ollut hieman taukoa "treenaamisesta", kun en tiedä mitä opettaisin seuraavaksi. (Pyöri-käskyä pikkuinen ei oikein tunnu sisäistävän mitenkään ) + Huomioin koiraa kun se käyttäytyy nätisti, rapsuttelen ja puhun lempeästi.

Ensinnäkin pakko kertoa hyvä esimerkki, miten ruokailuhommat hoidetaan. Olin kylässä ystäväni luona, jolla on kolme isoa lintukoiraa. Kävimme metsällä päiväsaikaan ja illalla vietimme aikaa kotosalla. Koirilla oli omakotitalon alakerta ja sieltä pääsy tarhaan "omana reviirinä" mutta ne saivat olla myös yläkerrassa kun perhe oli kotona. Yläkerrassa oli kaksi sääntöä, ja jopa perheen lapset osasivat vaatia niitä koirilta. Ensimmäinen sääntö oli, että keittiöön sai tulla vain luvan kanssa, eli kynnystä ei ylitetty ilman lupaa. Koirat olivat kynnyksen luona niin kauan, kunnes joku sanoi "saa tulla". Vastaavasti koirat saatettiin käskeä keittiöstä ulos "pois" käskyllä. Toinen sääntö oli, että kun omistaja alkoi laittaa koirille ruokaa kuppiin, joka ikinen koira oli maassa makuulla aivan hipi hiljaa. Ja aivan totta, heti kun omistaja otti raksupussin esille, jokainen koira meni hiljaa omaan nurkkaan makuulle ja pysyi siellä niin kauan, että ruokakupit meni lattialle, omistaja istui pöydän ääreen ja antoi sitten luvan. Koirat oli myös koulutettu niin, että toisten kupeille ei saanut mennä, ei vaikka toinen jättäisi ruokaa syömättä. Kysyin, miten ihmeessä hän oli saanut koirat koulutettua niin kuuliaisiksi. Omistaja sanoi, että aina kun hänelle tulee pentu, hän KOULUTTAA nämä asiat koirille namien avulla. Kynnys ja paikkamakuu ruuan laiton ajan. Kun koira osaa ne noin kuuden kuukauden iässä ilman, että hän esim. käy välillä palkitsemassa namilla paikkamakuulla olevaa koiraa ruuan laiton ajan, hän alkaa VAATIA käytöstä. Jos sääntöjä rikotaan, koira joutuu loppupäiväksi alakertaan eikä saa sinä päivänä ruokaa. Oppi menee pian perille: koira tietää mitä pitää tehdä, ja tietää myös mitä seuraa, jos ei tottele.

No joo, tuo aresti alakertaan on ehkä sellainen, mitä en itse käyttäisi, mutta esimerkki on hyvä siinä, että koiralle pitää aina ensin kouluttaa asiat, joita siltä haluaa. Vasta sen jälkeen siltä voi vaatia koulutetun asian suorittamista. Varsinkin pennun kanssa täytyy olla kärsivällinen, se ei vielä välttämättä tiedä, mitä siltä halutaan. "EI" sana ei ole mikään taikaloitsu, joka korjaa kaiken. Koirat joille sitä paljon hoetaan, eivät lopulta edes kuule koko sanaa, se on muuttunut niin tyhjänpäiväiseksi hokemaksi. Minulle tulee tässä yhteydessä aina mieleen tämä loistavasti toteutettu esimerkki "hienosti hihnassa" sarjasta, joka löytyy youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=Gc-t8BCSkN8&index=24&list=PLuRU_cog5e72oVeBi7dTbsIz-h1bcngl4

Ja tässä toinen video samalta tekijältä, jossa käsitellään koulutuksen rakennetta ja juurikin sitä, mitä se vaatiminen ja koulutus tarkoittaa:
https://www.youtube.com/watch?v=mfGPlyptJdk&index=9&list=PLuRU_cog5e72oVeBi7dTbsIz-h1bcngl4

Koira on kuten mikä tahansa eläin. Ei se ymmärrä sen paremmin kuin aasikaan, jos ei sitä kouluteta. Eikä sillä ole sen parempaa ymmärrystä johtajuudesta kuin millään muullakaan eläimellä. Se toimii vaistojensa varassa ja punnitsee, mikä on sille hyödyllistä ja mikä ei.

Ja sitten. 5kk pentu on aivan kakara. Se ei osaa vielä mitään ja elää täysin typerien päähänpistojensa varassa, jos voi niin sanoa. Mutta. Se on otollisin ikä alkaa kouluttaa sille rutiineja, joita haluat sen osaavan teidän arjessa.

Ruokailuhommaan neuvoisin, että laita se koiraportin taakse jos voit, tai sitten jatkat vain ignooraamista kun syöt itse. Etkä anna mitään huomiota tai varsinkaan ruokaasi. Yksi hyvä vaihtoehto on kouluttaa koiralle myös "oma paikka" käsky, jota voit käyttää myös muissa tilanteissa, mutta sen koulutus vie aikaa ainakin pari kuukautta huolellisesti tehtynä, joten se ei ihan heti tähän hätään auta. Oma paikka on omalla koirallani koiran matkapeti. Olen kouluttanut sen naksuttimen avulla menemään käskystä "oma" omalle paikalle makuulle ja pysymään siinä niin kauan kunnes vapautan sen sieltä käskyllä "vapaa". Käytän oma paikkaa todella monessa tilanteessa. Esimerkiksi kun ovikello soi, koirani osaa jo hakeutua omalle paikalla ja se odottaa siinä niin kauan, kunnes vieraat ovat tulleet sisälle ja riisuneet vaatteensa. Viimeksi käytin sitä myös junamatkalla, jotta koira osaisi pysyä makuulla vaikka ihmisiä ja koiria meni käytävällä ohi. Jos et ole tutustunut vielä naksutinkoulutukseen, niin tuolta hienosti hihnassa sarjasta löytyy video siitäkin. Naksuttimella saat opetettua myös paremmin sitä kierimistä, tai mitä tahansa muita temppuja.

Koulutus on yksinkertaista, mutta se ei ole helppoa. Täytyy olla suunnitelmallinen, ennakoiva, johdonmukainen, ja ymmärtää koko ajan mitä on tekemässä. Ja ajatella koiran näkökulmasta, oletko tehnyt tilanteen koiralle ymmärrettäväksi, etkä ole vain meuhkaava ja vihainen. Suosittelen hakutumaan jonnekin pentukurssille, jossa saat apua koulutukseen ja myöskin vertaistukea. Pennut osaavat joskus vain olla ärsyttäviä, eikä sille mitään voi. Mutta jos nyt pistää kaiken sen piikkiin että se on pentu, eikä tee asialle mitään, on kohta käsissä hankala aikuinen. Kannattaa siis todella panostaa tähän pentuaikaan ja ryhtyä luomaan sellaisia rutiineja, mitä koiralta haluaa. Jatkossa koirasi kouluksessa tulet huomaamaat, miten suuri vaikutus koulutushistorialla on. Jos koira esimerkiksi oppii vuoden ikään mennessä vetämään hihnassa, sitä on todella vaikea alkaa kouluttamaan siitä yks kaks pois, kun käytös on jo vahvistunut ja on koiralle rutiini. Jos sen sijaan puutut ongelmiin heti, niitä ei pääse syntymään.

Jos sinulla on mahdollisuutta, kehotan hakeutumaan jonkun osaavan koirahenkilön oppiin. Se, että koettaa ottaa tilanteen haltuun vain noissa kyseisissä tilanteissa ei auta kokonaisuuteen. Huomioitko koiraa koskaan sen tullessa itse hakemaan huomiota/leikkiä? Väistätkö sitä kulkiessasi? Vaaditko siltä aina loppuun asti käskyn toteutumisen vai annatko joskus periksi? Rauhallisella äänellä sanottu "ei" ei välttämättä kerro koiralle yhtään mitään. Kun muuta asiat alkavat asettua kohdalleen, koirakin alkaa olla paremmin kuulolla ja kunnioittaa sinua. Silloin riittää matalalla äänellä sanottu ei tai vaikka murahdus (sanalla sinällään ei ole niin väliä, enemmänkin äänenpainolla). Huutaminen tai muu käyttäytyminen ei kuulu johtajan ominaisuuksiin, mutta käsi ylös kuka ei ole koskaan menettänyt hermojaan koiriensa kanssa!

Vaikuttaa siltä että sinulta ei nyt onnistu rajojen laittaminen pennulle. Keinovalikoimasi on turhan niukka, jos vaihtoehdot ovat vain huomioimattomuus ja rauhallinen "ei". Vaikka koulutuksen pitää perustua positiivisuudelle, rajojen laittaminen on kuitenkin aika negatiivista, rajoittavaa toimintaa.

Vähän kritisoin tätä nykytyyliä että pitäisi koiranomistajan olla kuin viilipytty koko ajan. Koira ymmärtää ruumiinkieltä ja tunnetiloja erittäin selkeästi, miksi ei niitä käytetä? Koirasi ei vaan ymmärrä sinua, ja sinä turhaudut.

Itse alan olla jo voiton puolella aktiivisen, kovaluontoisen pennun kanssa ja nimenomaan olen kieltäessäni voimakkaasti ilmentänyt tunnetta - Seis! Nyt teet jotain mitä en hyväksy! Jos koira ei noudata kieltoa, se ei ilmeisesti ymmärrä sitä. Siis tee itsesi paremmin ymmärrettäväksi! Nouse ja suorita fyysisesti koiran poistaminen huoneesta. Koirathan rähähtävät toisilleen kun tulee sanomista.

Viimeisin pentuni oli alle nelikuisena semmoinen villipeto, etten voinut kutsua vieraita lainkaan, koska heitä purtiin. Ja koko aika meni pennun komentamiseen, ei voinut vieraiden kanssa seurustella yhtään.
Meillä on alusta lähtien seurannut röyhkeästä käytöksestä "Pois"-käsky. Puolivuotiaana rajat oli jo opittu ja pureminen loppunut.
Ja periksi ei pidä antaa vinkumisille ja kerjäämisille. Oletko lepsuillut, kun ruokailuasi häiritään?

Minusta pahin virhe johtajuudessa on, että luovutetaan aloitteenteko koiralle ja itse säntäillään sen perässä milloin mistäkin syystä. Tai jopa paetaan pentua. Aktiivisen pennun kanssa tämä tapahtuu hyvin helposti, kuin huomaamatta. Sensijaan jos joskus olet huutanut, ei haittaa mitään. Vaikka ei se mitään ihanteellista olekaan. Johtajuus on aktiivisuutta ja hallintaa. Sulla on säännöt ja aikataulut ja näkemys, miten haluat asioita viedä eteenpäin.

Selkeyttä pennun kanssa, senhän pitää oppia lukemaan sinua! Kun tuhmia tehdään, voi olla vihainen ja ääntä korottaa, mutta heti kun koira ymmärtää lopettaa, sinunkin on lopetettava. Sitten selvästi hauskanpito, leikit, hellimiset, koulutukset, niillä luodaan sitä yhteenkuuluvuutta. Joku väittää että koira lakkaa luottamasta ihmiseen, jos sitä ankarasti kielletään. Kokemusta on jo aika monesta omasta koirasta, ja sen perusteella sanon että höpö höpö. Reilu ja johdonmukainen kuri ei koiraa vahingoita. Koira oppii tapasi ja sääntösi ja kokee turvallisuutta.

Ja fyysistä kuria ei tarvita lainkaan. En kannata niskasta retuuttamista tai koiran painamista maahan tai selättämistä. Pois ajaminen on ihan paras keino tehdä koiralle selväksi, ettei senhetkistä käytöstä hyväksytä. Ei siis pannasta retuuteta eikä kanneta toiseen huoneeseen "jäähylle", vaan noustaan ja itse liikkumalla koiraa kohti painostetaan se huoneesta pois. Ovea ei tarvitse sulkea mutta kynnyksen yli ei tulla. Kun muutaman kerran olet tässä periksiantamaton, on koira oppinut homman. Huomioimattomuus toimii joissakin tilanteissa, mutta tietyn rajan ylittävä häirintä tarvitsee kovempia toimenpiteitä. Tämä malli on suoraan koirien keskinäisestä kielestä, miten vanhempi koira suhtautuu nuorempaan.

Huomioi muuten illat; pentu on usein aktiivisimmillaan juuri iltaisin. Keskitä niihin koulutusta ja leikkiä niin ei tarvitse koko ajan olla kieltämässä.

Ja vielä yksi huomio: kiellon noudattamisesta ei palkita eikä kiitetä. Semmoinen on äärettömän epäjohdonmukaista ja koiraa hämmentävää. Ainut "palkinto" on että negatiivinen paine loppuu.