Koirat.com

Hei kaikki!

Nyt on pakko tulla kysymään apua täältä, sillä en itse tiedä enää yhtään mitä teen väärin tai mitä pitäisi tehdä. Kyseessä on kohta 5-vuotias kääpiövillakoira, joka on selvästi hyvin epävarma sekä itsestään että paikastaan laumassamme. Ongelmia on monenlaisia. Ensinnäkin lenkkikäyttäytyminen, joka tarvitsee ehkä pikaisinta korjausta. Koira on lenkille lähtiessämme äärettömän innoissaan ja haukkuu ja riekkuu hihnassa (fleksi, tiedän, pitäisi vaihtaa hihnaan) ja juoksentelee joka suuntaan. Olen kuitenkin saanut tätä riekkumista ja varsinkin haukkumista hyvin vähennettyä. Palkitsen koiran silloin kun se on kunnolla ja silloin kun haukkuu en liikahta minnekkään kuin vasta sitten kun se kiinnittää huomionsa jonnekkin muualle kuin minuun. Tämä on toiminut aika hyvin ainakin tähän menneessä.
Toinen lenkkeilyyn liittyvä ongelma on autot, joiden perässä koira yrittää selvästi juosta. Kyse on lähinnä kaukana olevista, tavallaan poikittain ohi menevistä autoista, esim alikulkusillan päällä menevät. Koira selvästi kiihtyy niistä. Yritän kovasti aina rauhoitella, mutta kiihtymys menee ohi vasta kun olemme alikulkusillan ohittaneet.
Sitten se kaikista suurin ongelma: vastaantulevien koirien kohtaaminen. Koirani ei enää hauku, kun koira tulee vastaan, mutta vetää ensin innostuneena ja jos päästän lähelle, se yrittää puraista toista naamasta. Yhdellä kerralla onnistui näykkäistä isompaa koiraa kyljestä. Jos koirani ei pääse toisen koiran luo se purkaa ahdistuksensa joko hihnaansa tai toiseen koiraamme hyökkäilemällä tai näykkimällä. Olen saanut koirani kuitenkin sen verran hallintaan, että kun olemme ohittaneet koiran saan kiinnitettyä sen huomion nopeasti muualle, ettei se riekkuisi taaksepäin. Mopoihin, pyöräilijöihin, muihin kävelijöihin jne se ei juurikaan kiinnitä huomiota. Olen kuitenkin huomannut sen että koirani on kokoajan hyvin stressaantuneen oloinen, ei juurikaan haistele tienvierustoja vaan keskittyy enemmän mahdollisiin uhkatekijöihin(?). Olenko nyt kuitenkin oikeilla jäljillä jos keskittyisin aluksi vain ohittamaan muut koirat, ilman mitään kontakia niihin? Väistää niitä ei kuitenkaan varmaan kannattaisi, ettei pelko pahentuisi. Olisikohan hyötyä jos lähtisin joskus kaksin villikkoni kanssa vaikka istuksimaan tien poskeen katselemaan kaikkea "pelottavaa" tai "ahdistavaa"?

Ongelmakäyttäytymistä on myös kotona vieraiden tullessa kylään. Tämä on selvästi sidoksissa epävarmuuteen ja pelkoon, joka ilmenee lenkillä joka ilta. Kotona ollessa koira ei kuitenkaan yritä näykkiä ketään, lähinnä se tuntuu vain kodin puolustamiselta ja käskyttämiseltä. Epävarmuus vieraita kohtaan johtuu ehkä koiran pentutraumoista kun eräs vieraamme otti sen väkisin syliin (ja yrittää sitä edelleen joka kerta kyläillessään). Koirallamme on kuitenkin hyvin kova ääni ja jo pelkästään sen takia haluaisin tämän tavan kitkeä. Olemme koittaneet antaa vieraille herkkupaloja koiraa varten sekä pyytäneet heitä olla huomioimatta koiraamme. Kumpikaan ei oikein auta, ja vaikka koira tottuisi vieraan olemassa oloon haukkuminen jatkuu, kun vieras nousee ylös esim sohvalta.

Kiitos ihan miljoonasti jos joku jaksoi tämän romaanin lukea ja vieläpä auttaa!! :))

Koirasi on aikoimeisessa stressissä, niin kuin sanoit. Ensin minkään koulutuksen alkua pitäisi pitää stressivapaa kuuri noin 2vk, eli käytätä vain tätä koiraa ulkona ja mielellään niihin aikoihin tai paikoissa joissa toisen koiran kohtaaminen on harvinaista, samoin vieraiden määrää vois täksi ajaksi rauhoittaa.

Nämä asiat ovat sen verran vaikeita ratkaista näin kirjoitusten perusteella, mutta tärkeintä olisi tietää mikä käytös oli ensimmäinen? eli jos vieraiden aiheuttama stressi tuli ensin ja sen jälkeen remmirähinä niin hoitamalla pelokkaan käytöksen kotona vähennetään stressiä ja hihnakäytös voi muuttuua jos vuoksi.

Vieraille pitäisi myös antaa selvät ohjeet, tässä tapauksessa koiralle voisi opettaa oman paikan jossa sen on turvallista olla. ja vieraiden tullessa koira pyydettäisi omalle paikalle, herkun kanssa. vierailla ei ole mitään asiaa mennä koiran paikalle ja myös katsekontaktia olisi vältettävä. Näin koira oppii että oma paikka on turvallinen ja "pyhä" se auttaa koiraa selviytymään vierista.

Hihnakäytös, hihnan kireys voi provosoida koiraa näykkäämään vaikka sitä ei ns. tarkoittaisi. Joten tämä on sinäänsä hankala näkemättä.

Autojen jahtaaminen kielisiä liian vähästä tekemisestä, joten ottaen sen huomioon ja muut ongelmat, kannattaa liikunta lisätä 1h päivässä lisää, mieluiten metsälenkkiä, sekä antaa koiran etsiä ruokansa, eli aamulenkin lopussa vippaat ruuan "pusikkoon" ja sama illalla. Päivällä koiralla pitäisi olla jotain aktivointi tekemistä, eli kongeja, muita älypelejä joihin jotain sisälle, vaikka maksalaatikkoa. Märkä tahna parempi kuin namit. Perustottelevaisuuden treenaus auttaa myös.

Kiitos kamalan paljon vastauksestasu zirppa! Tuo parin viikon stressitön lenkki kuulostaa erittäin hyvältä! Olisi varmaan hyvä jos lenkkipolulla olisi myös mahdollisimman vähän autoja ym. poitsua pelottavia juttuja. Vieraita meillä ei juurikaan käy, sillä niiden kohtaaminenkin varmaan onkin niin ahdistavaa, mutta tuo "pyhä" paikkakin kuulostaa erittäin hyvältä, tosin sellainen ehkä onkin jo :D Simppa tykkää olla sohvan alla piilossa, tosin se on aggressiivinen jos toinen koiramme menee lähellekkään sohvaa (huoh). Voisin kuvitella myös että pojalta löytyy suunnattomasti energiaa, joten väsytyslenkki olisi ehkä hyvä ratkaisu tähän. Tosin olen opettanut, että lenkkipolulta ei syödä yhtikäs mitään, joten ruoan piilottamiselle en valitettavasti lämpeä :D Lisäksi olemme luopuneet noista älypeleistä, sillä niiden kanssa leikkiminen muuttuu kamalaksi rähinäksi, koska toinen koiramme on niin kovasti ruuan perään. Tämän takia ruokimme koirat suurimmaksi osaksi eri huoneissakin. Simppa pelkää syömistä juuri toisen koiramme hyökkäilyjen takia ja veri on lentänyt molemmilla jo liian monesti, joten näimme tämän ainakin väliaikaiseksi ratkaisuksi.. Voi meidän ongelmapoikia!

Kannattaa antaa pojalle omat älypelit vaikka vessassa, olisi kuitenkin suht tärkeää etä saisi älyllistä väsytystä ja syöminne rauhoittaa. Vaikka sitten toisessa huoneessa.
Tuon jäljestäminen on hyvä siksi että koira rauhoituu siitä ja purkaa stressiä, sekä saa samalla toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Koirallehan voi opettaa etsi-käskyn jolloin saa syödä vaikka muuten ei saisikaan. Tosin voihan niitä nakkeja laittaa vaikka hajun vuoksi kun seuraa jälkeä (vaikka ei söisikään) niin lopuussa vaika kipossa ruoka.

Olisi hyvä jos saisitte opetettua koiralle jonkin muun paikan kuin sohvan alla olon, koska koira selvästi on sielä piilossa ja turvautuu aggresioon toisen tullesa. Esim; kangashäkki olisi loistava, johon toisilla koiralle ei myöskään ole asiaa.

Kuinka monta koiraa teillä on?

Jotenkin tuntuu että jos koira on ollut teillä jo noin kauan ja nyt alkannut oireilee, niin onko jotain tapahtunnut? koiran kannalta ikävää?

Niin unohtui tosiaan sanoa, että piilotetaan kotona kyllä nameja pojille ja molemmat tykkää hommasta kovasti! Harmi kun aina menee melkein tappeluksi :/ Temppuja teetän kyllä aika paljon, pitää jo keksiä kaikkia hyödyttömiä ku loppuu järkevät temput jo kesken :D

Meillä on kaksi koiraan, toinen 10-vuotias cavalier ja sit tuo 5v kääpiövillis. Tuntuu kyllä, että villiksen käytös on ollut melkein aina tämmöstä (hävettää kyllä myöntää, oma vikahan se on). Ei tullut pentuna totuttettua tarpeeksi sitä mihinkään, tai jos pelkäsi, niin tuli otettua se syliin tai lähdettyä paikalta. Ikävä kyllä nytkin se on liian helppo ottaa syliin "turvaan" jos jotain ikävää tai pelottavaa tapahtuu..

Pitää kyllä ruveta järjestää pojalle omaa aikaa, jolloin se saa villitä ja toteuttaa itseään rauhassa. Hankaluutta lisää se, että villis on elellyt vanhempieni luona viimeiset kolme vuotta opiskelujeni takia. Se on lisäksi välillä sen verran rasittava tapaus ettei vanhempanikaan jaksa sitä oikein kouluttaa.. tarkoituksena on kuitenkin joskus ottaa se itselleni, viimeistään kun cavalieristamme aika jättää...

Perus lenkkikäyttäytymisen suhteen jatkaisin samalla linjalla millä olet jo aloittanutkin, eli liikutaan vain kun ei riekuta. Autojen ja vastaantulevien koirien suhteen aloittaisin ihan perinteisen vastaehdollistamisen ja ohitusharjoitukset. Näistä löytyy tältäkin palstalta omat ketjunsa, joista voi lukea tarkemmat ohjeistukset. Perusperiaateena, että välimatka pidetään sellaisena, että ohitus sujuu vielä rauhallisesti, jolloin päästään palkitsemaan koiraa rauhallisesta käytöksestä. Missään nimessä koiraa ei tietenkään saa päästää kosketuksiin ohitettavien koirien kanssa, etenkään, jos se on mahdollisesti agressiivinen niiden suhteen! Koirat kannattaa myös lenkittää erikseen niin kauan kunnes ohitukset saadaan kuntoon, jos toinen koira purkaa siihen agressiotaan tai toisen koiran läsnäolo muuten vaikeuttaa ohittamisen harjoittelua.

Vieraiden suhteen Zirppa antoikin hyvät vinkit. Ja tietenkin kiellätte vieraita ahdistelemasta koiraa! Ongelmaa varmasti pahentaa, jos joku/jotkut vieraistanne saavat edelleen väkisin yrittää ottaa koiraa syliinsä. (Miten ylipäätään annatte tapahtua näin?)

Ziroalta tuli myös hyviä aktivointivinkkejä, jotka tekevät varmasti hyvää. Toteuta aktivoinnit koirille erikseen, niin ei ole riidan mahdollisuutta. Toinen koira eri huoneeseen, vaikka vessaan, jos ei muuta ole, siksi aikaa kun toinen leikkii älypeleillä tai etsii nameja. Jos koira on ison osan ajasta vanhemmillasi, tulisi heidän noudattaa samoja sääntöjä ohittamisessa, vieraiden suhteen jne. tai muuten erilainen toiminta vesittää jatkuvasti hommaa ja eri paikkojen erilaiset säännöt stressaavat koiraa vielä lisää.

Vuorisumu, varmasti tuo, etten ole suojellut koiraani ahdistelevilta vierailta tai muilta "vaaroilta" on suurimpia syitä miksi koirani on niin stressaantunut. Tiedän, ettei noin olisi missään tapauksessa saanut käydä ja syy on täysin minun. Ko. vieraan kyläillessä yritän kuitenkin pitää koirani kaukana tästä, en suinkaan jätä sitä vieraan armoille! Eräiden ihmisten on nähtävästi kuitenkin hyvin hankala ymmärtää mitä koiran päässä liikkuu vaikka tämä mielestäni sen aivan avoimesti näyttää. Mutta edelleen tiedän, että minä olen se, jonka tulee sanoa mitä vieras saa ja ei saa tehdä. Monesti se lipsahtaa siihen, että käsken koiraani, vaikka se vain yrittää viestittää, että on ahdistunut eikä halua kyseistä ihmistä kotiimme.

Yritän nyt kuitenkin kaikkeni, jotta saisin korjattua asian, itseni soimaaminen ei koiraani auta yhtään :/ Sillä tulinkin täältä apuja hakemaan, sillä on jo vaikeuksia yrittää itse pysyä rauhallisena koiran kanssa.

Aion nyt tosissaan ottaa neuvoistanne vaarin ja alkaa kouluttaa vanhempianikin koirani kouluttamiseen, kunnes on mahdollisuus ottaa koira omiin hoiviin. En todellakaan halua koiralleni enää yhtään stressin täyteisiä päiviä!

Aloin myös miettimään tuota ohitusta, että voisikohan osa syy olla se,että koirani on ensimmäisenä uutta koiraa vastassa? Esim kun kävelemme tien oikeaa laitaa, koirani on vasemmalla puolellani ja näin vastaantulevaa koiraa vastassa ennen minua. Voisikohan sen ahdistusta helpottaa jos siirtäisin koiran oikealle puolelleni? Tämä järjestely on ollut lähinnä siitä syystä, että vanhempi koiramme kulkee oikeaa laitaa, koska on niin kiinnostunut tienvierustan hajuista. Vanhempi koiramme on myös parempi ohittaja, joten menettely voisi olla helpompi.... mitenköhän en ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin?!

Olen lisäksi ajatellut virheellisesti, kun olen päästänyt koirani muiden koirien lähelle. Kuvittelin, että jos päästäisin sen nuuskimaan, niin se ehkä tottuisi ajan myötä. Pitänee kuitenkin totutella ensin matkan päästä..

Koiraa näkemättä on tosiaan aina vaikea mitään sanoa, mutta mainitsen nyt muutaman mieleen tulleen asian.
Vaihda se flexi hihnaan. Ihan oikeasti. Älä päästä sitä koskaan lenkillä muiden koirien luokse. Aina ohi eleettömästi. Koira on hyvä sijoittaa niin, että olet itse koirasi ja vastaantulevien välissä, jos onnistut on vielä parempi jos koira kulkee hieman takanasi. Lenkitä sitä yksin, toisen koiran mukana ollessa et saa sen käytöstä muutettua parempaan.
Lopeta sen rauhoittelu siellä sillan alla. Kulje normaalisti eteenpäin, älä tee asiasta numeroa toisin sanoen älä kävele, käyttäydy tai ääntelehdi eritavalla sillan alla kuin tekisit siltaa ennen tai sen jälkeen.

Seuraava lause jäi mietityttämään.
"Palkitsen koiran silloin kun se on kunnolla ja silloin kun haukkuu en liikahta minnekkään kuin vasta sitten kun se kiinnittää huomionsa jonnekkin muualle kuin minuun."

Kiinnittää huomionsa jonnekkin muualle kuin sinuun? Miksi? Eikö olisi parempi jos se kiinnittäisi huomionsa juuri sinuun? Tällöin voit kertoa sille miten haluat sen toimivan ja se on kykeneväinen vastaanottamaan ohjeitasi.

Tuo ajatuksesi tien poskessa istuskelusta koiran kanssa on oikein erinomainen. Mene ihmeessä ja varaa aikaa. Lähde pois vasta kun koira on rauhallinen. Ole itse eleetön ja normaali. Jos koira rauhoittuu viereesi voit rapsutella sitä, mutta älä pidä sitä sylissä tai silittele sitä rauhoittelumielessä tai ainakaan pulputa kokoajan. Ole vain ja tarkkaile. Aina kun koira kiinnittää huomionsa sinuun voit palkita sen rauhallisesti kehulla ja vaikka makupalalla. E kuitenkaan lelulla koska tarkoitus ei ole kiihdyttää koiraa.

Koirasi on jatkuvasti hyvin stressaantunut kuvailemasi käytöksen perusteella kuten itsekkin totesit. On hyvä miettiä syitä miksi. Miksi se stressaa? Ja mitä sille asialle voi oikeasti tehdä. Koirasi ei ole onnellinen jos se on jatkuvan stressin alla ja kiihtyneessä tilassa.
Huono hermorakenne, ei koe luottavansa kehenkään, joten kokee olevansa jatkuvassa vastuussa kaikesta, stressaa toisesta koirasta, joku muu, kaikki nämä?

Vieraiden kanssa tiukka linja. Koiraan ei kiinnitetä kertakaikkiaan mitään huomiota. Jos se ei käy niin ei tarvi tulla kylään. Koiralle oma paikka, mutta se ei ole se sohvan alus. Sohva on paikka missä myös ihmiset oleilevat, vaikkeivat alla niin riittävän samoilla hoodeilla kuitenkin.
Koiralle olisi hyvä hankkia häkki, siitä saa tehtyä luolamaisen tilan, jossa koiralla voisi olla yhtä turvallinen olo kuin sohvan alla pimeässä. Lisäksi häkissä on ovi jonka saa vieraiden varalta kiinni ja vaikka lukon oveen jos ei muuten uskota, että sinne häkille ei mennä.
Koira puolustaa sohvaa koska toinenkin koira haluaisi olla sohvalla. Omaa häkkiään sen ei tarvitse puolustaa koska toiselta koiralta kielletään meno toisen koiran häkkiin. Häkin päällä ei ihmiset istu eikä toinenkaan koira sen päällä varmaan ole yhtä mieluusti kuin sohvalla.

Aluksi olisi hyvä blokata sohva koirien käytöstä kokonaan. Alle saa mennä ja päällä olla jos osataan käyttäytyä, mutta mikään toisen ajamisen pois sohvan läheisyydestä ei käy päinsä. Ihmiset päättävät miten koirat keskenään käyttäytyvät ja tuollainen kaikenlainen stressikäyttäytyminen olisi hyvä kitkeä pois.

Jos koirasi tosiaan tappelevat noin paljon kuin annat viesteissäsi ymmärtää erota ne toisistaan. Tottakai koirasi on jatkuvan stressin alla jos se joutuu toista pelkäämään tai vetää muuten ongelmaa toisesta koirasta.
Jos niiden ei ole hyvä olla keskenään se heijastuu käytökseenkin.

Oletko miettinyt ongelmakoirakouluttajaa?

^Voin vastata aloittajan puolesta viimeiseen kysymykseen, että heille nyt semmoin löytyi pienen etsinnän jälkeen ja eiköhän saada väliaika tietojakin jossain vaiheessa, toivottavasti. Onnea koulutukseen aloittajalle ja hermoja, sekä toivottavasti kouluttajan kanssa olette samalla aaltopituudella

Hei Shaa, ja kiitos vastauksestasi!

Tässä olisi väliaikatietoja muillekin kiinnostuneille :) Elikkäs nyt ollaan oltu poitsun kanssa "tehokoulussa", tosin toistaiseksi vielä kaksistaan, ilman ongelmakoirakouluttajaa. Nyt ollaan tehty niin että n. kuuden aikaan illalla ollaan käyty riehumassa ulkona. Tällä en nyt tarkoita mitään hihnassa riehumista :D vaan juoksentelua ja leikkimistä. Sitten yhdeksän aikaan ollaan käyty rauhallisella kävelyllä, ja yritetty stressata mahdollisimman vähän kun liikenteessä ei muutenkaan ole paljon ketään.

Tähän mennessä on mennyt suorastaan loistavasti, vaikka ollaan vasta kolme päivää tälleen tehty! Ollaan kateltu muita koiria kaukaa, olen huomannut että Simpan hengitys kiihtyy ja levottomuus iskee, mutta olen tällöin koittanut olla mahdollisimman rauhallisesti ja välinpitämättömästi ja odottanut kunnes se on rauhallinen, palkinnut sen ja jatkanut matkaa. Ollaan menty myös välillä pakostakin ohi muista koirista aika läheltä, semmonen perinteinen pyörätie-välimatka. Eilen tuli kaksi vihaista terrieriä vastaan, Simppa toki kiihtyi ja koitti vähän hyppiäkin, mutta rauhoittui aika nopeasti kun oltiin ohi menty. Itselle tuottaa hankaluuksia vain tuo mahdollisimman normaalisti kulkeminen, selvästi hermostun itsekin kun toisella puolella koirat rähisee ja oma riuhtoo hihnassa :/.

Namit on ollut aina matkassa ja Simppa on oppinu kävelemään yllättävän nopeasti sievästi hihnassa. Ja varsinkin alkulenkki menee jo mainiosti verrattuna siihen mitä se ennen oli. Juoksulenkillä juostaan alkumatka, ja sitten ollaan oltu irti eräässä "montussa". Simppa ottaa tosi hyvin kontaktia, juoksee välillä kauemmaskin, mutta tulee heti takaisin namille :D ja jättiplussana pidän sitä, ettei se säntää heti takaisin kauas, vaan pysyttelee lähellä!

Niin ja Shaa, tuo "Palkitsen koiran silloin kun se on kunnolla ja silloin kun haukkuu en liikahta minnekkään kuin vasta sitten kun se kiinnittää huomionsa jonnekkin muualle kuin minuun." Tarkoitin huomion kiinnittämisellä lähinnä sitä, että kun koira lakkaa hyppimästä minua vasten. Parannusta tähänkin on tullut paljon sillä jos pysähdyn Simppa tulee heti luokse ja odottaa milloin jatketaan matkaa.

Olen miettinyt paljon tuota Simpan stressaamista, että suurin osa siitä taitaakin olla järisyttävän suurta innostusta. Stressaamisen kyllä erotan heti kun näkyy muita koiria. JA toki tuo vieraiden kyläily. Nyt se ei onneksi ole enää niin jännittynyt lenkille lähtiessä, johtunee juuri useammasta lenkistä päivässä ja suuremmasta energian kulutuksesta.

Koiriemme yhteiselosta vielä sen verran, että ne tulevat mainiosti muuten toimeen, mutta jos kyseessä on ruoka tai isommat herkkupalat, voi tulla ristiriitoja. Koirat tosiaan ovat syöneet jo pidempään eri huoneissa, ja Simpallekin alkaa ruoka maistua jo oikein hyvin, ei tarvitse olla syöttämässä sitä :D Ainut ehkä on että se tuppaa hotkimaan herkut jos molemmat ovat samassa huoneessa.

Oho, nyt tuli kyllä niin pitkä tarina että! Pari kysymystä vielä olisi, onko kellään helppoja vinkkejä "katse"-käskyn opetteluun ja naksuttimen käyttöön?

Loppukevennykseksi voisin vielä kertoa, että hankin Simpalle älylelun, pallon, jonka sisällä on labyrintti ja namut sinne jne. No... meidän villis ei taida olla neroimmasta päästä kun nakkelee mielissään palloa hulluna, muttei tajua syödä niitä nameja :DD

Naksuttimen käytössä ensi pitää koiran ehdollistaa naksulle, eli naks->nami väkittömästi. Koirasta riippuen 30 toisota, kokeilet sitten niin että koira on selin sinuun ja naks, jos koira kääntyy ja tulee luoksesi on se ehdollistunut, jos ei niin siiten vielä toistoja lisää.

Katsekontaktin käskyn voit opettaa niin että menet seisomaan ja odotat kunnes koira katsoo sinua, kun katsoo heti naks->nami, tätä toistelen niin kauan kunnes huomaaat koiran katsovan sinua namin toivossa, 10-30 toistoa. Tämän jälkeen alat sanoa "katso" hetikun koira ottaa kontakti->nak->nami Toistot on opintojen äiti, joten toitoja ja koirat yleensä oppii käskyn noin 15-30 toiston jälkeen näin iisissä toiminnossa, muista myös yleistää tämä koulutus.

Hyvä kun olette itse päässeet eteenpäin näin hyvin tuloksin, jos tulee jotain niin ainahan sitä voi silloin palata kouluttajan luokse.

zirppa, oisko sulla jotain ideoita kun meihän poju rupes pelkäämään sitä naksutinta! Oltiin ulkona ja päätin siellä testata sitä. Istutin ja annoin namin ja naksautin. Simppa jo tässä vähän säikähti, nami tipahti suusta. Sitten koitin toisen kerran, sama juttu. Kolmannella kerralla se ei ruvennut ottamaan koko namia! Näytti pälyilevän äänen lähdettä paljon joten näytin naksauttimen ja naksautin. Koira parka meni ihan hämilleen ja tunki syliin! Siinä istuttiin nurmikolla sitten sylikkäin jonkun aikaa. Ei ollut hermona ollenkaan, istui vaan sylissä. Sitten ruvettiin leikkimään ja juoksentelemaan vähän, ja kohta lähdettiin takaisin liikkeelle. Tapani mukaan välillä pysähtelin ja istutin sen, mutta se ei ottanut namia ollenkaan, vaan aina kun kumarruin antamaan sitä, lähti karkuun häntäkoipien välissä :( Meni pitkään että suostui ottamaan koko namia vaikka olisin antanut sen vain nätistä kävelystä, ilman mitään käskyjä. Suostui lopulta namin ottamaan kun menin kyykkyyn ja laitoin namin kädessä seläntaakse, niin sieltä haki varovasti. Mitä tein oikein väärin? :( Simppa kyllä totteli hyvin koko lenkin, mutta ei uskaltanut ottaa palkintoa siitä, päätin korvata tämän sitten kovilla kehuilla, että ymmärtäisi tehneensä oikein.

koirasi tuntuu olevan aika stresissä ja palokas, korjaa jos olen väärässä? Tuo namin anto ja kumartuminen on sinäänsä uhkaava koirille, ja nyt kun tuli uusi ääni se yhdisti sen todennäköisesti kumartumiseen ja namiin.

Eli kannattaa aloittaa kotona tuo ehdollistaminen, turvallinen paikka. Näytä sille naksutinta, kun se haistaa sitä saa namin, näin se oppii että naksutin on kiva(tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä naksuteta) Kun se iloisesti nuuhkii/koskee naksutinta kehu ja palkkaa.

Sen jälkeen olet vaikka istumassa maassa, laitat nameja maahan, pidät naksun kädessä ja kun koira on maasta syönyt muutaman namin (niin että maassa niitä kuitenkin on vielä jäljellä) naksautat. Jos koira menee paniikkiin ja lopettaa syömisen pidä tauko, älä ota syliin vaan nouse seisomaan muina miehinä. Jos jatkaa syömistä pidä minitauko, ja toista uudestaan niin kauan kunnes koira ei reagoi "pahasti" naksuun. Jos näistä ei ole apua, niin mietitään uudestaa. naksuttimia on monen äänisiä, jotkut hiljaisempia kuin toiset.

Heippati! Tällä kertaa harjoteltiin kotona, toinen koira toisessa huoneessa ja mahdollisimman vähällä häiriöllä, mutta samalla mahdollisimman rennoissa merkeissä, mutta ei. Laitoin napuja maahan ja annoin Simpan syödä niitä muutaman, ja sitten naksautin. Säikähtihän se, mutta jatkoi napujen syömistä. Kävi välillä nuuskimassa naksutinta varovasti ja koitin tarjota napua siitä. Odotin jonkun aikaa kunnes naksautin uudestaan, mutta nyt sylki taas naput suustaan eikä uskaltanut sen jälkeen enää syödä niitä. Näytti olevan hyvin hämillään, että mitä pitäisi tehdä. Tuli sellainen olo kuin Simppa luulisi, että naksahdus tarkoittaa sitä, että nameja ei saa syödä. Sehän meni taas toki sohvan alle piiloon ja sain maanitella sitä hetken sieltä, ettei treeni kerrasta jäisi huonoa makua suuhun. Jätin nyt naksuttimen kokonaan pois ja kehuin paljon ja annoin nameja. Harjoteltiin katsekontaktia ja loppua kohden meni tosi hyvin! Katsoin jo melko pitkään silmiin, kun ennen pikkuisen vilkaisi. Tämän jälkeen piiloteltiin vielä nameja ja leikittiin. Jäi onneksi hyvä mieli tuosta treenistä, mutta naksuttimesta en kyllä tykkää :( Sen äänikin on hyvin iso, mietin että jos tunkisin sen vaikka sukkaan pumpulin sekaan että äänivaimenisi, voisikohan toimia paremmin? En haluaisi hirveästi tunkea napujakaan pojan suuhun kun tulee olo että se oppii että sen pitää säikähtää kun napsautus kuuluu.. Hyvin hankala jatkaa treenamistakin kun koira menee siitä ihan sekaisin :(

EDIT: Niin ja ihka ekalla kerralla, kuten nytkin istuin maassa ja ojensin namin, en kumartunut koiraa kohti.

Heippati! Tällä kertaa harjoteltiin kotona, toinen koira toisessa huoneessa ja mahdollisimman vähällä häiriöllä, mutta samalla mahdollisimman rennoissa merkeissä, mutta ei. Laitoin napuja maahan ja annoin Simpan syödä niitä muutaman, ja sitten naksautin. Säikähtihän se, mutta jatkoi napujen syömistä.
Nappulat ovat huonoja. Koiran kuuluu olla nälkäinen ja haluta kovasti sitä mitä sinulla on. Vahvistetiheys kannattaa olla 40krt/min. Eli koiran tulee pystyä nielaiemaan ruokapala 40kertaa minuutissa, silloin tapahtuu sitä ehdollistumista tehokkaasti. Juustoa tai makkaraa.


Kävi välillä nuuskimassa naksutinta varovasti ja koitin tarjota napua siitä.Ruokit pelkoa ja epävarmuutta.

Odotin jonkun aikaa kunnes naksautin uudestaan, mutta nyt sylki taas naput suustaan eikä uskaltanut sen jälkeen enää syödä niitä. Jos naksua haluat käyttää niin joku vaimeampi, esim. pilttipurkin kansi tai kuulakynä.

Näytti olevan hyvin hämillään, että mitä pitäisi tehdä. Tuli sellainen olo kuin Simppa luulisi, että naksahdus tarkoittaa sitä, että nameja ei saa syödä.Nyt kuulostit opettavan juuri sitä.;/

Katsoin jo melko pitkään silmiin, kun ennen pikkuisen vilkaisi.Tässä on ristiriita. Koiralta vaaditaan omistajaa kohtaan dominanssia(siitä saa namia) ja omistaja haastaa koiran... Mie en ymmärrä miksi sen täytyy katsoa silmiin. Koiran kuuluukin kääntää pää sivuun jos sitä tuijotetaan.

Tämän jälkeen piiloteltiin vielä nameja ja leikittiin. Jäi onneksi hyvä mieli tuosta treenistä, mutta naksuttimesta en kyllä tykkää :( Sen äänikin on hyvin iso, mietin että jos tunkisin sen vaikka sukkaan pumpulin sekaan että äänivaimenisi, voisikohan toimia paremmin? Juu, ääni voi olla mikä vaan mitä koira ei pelkää.


En haluaisi hirveästi tunkea napujakaan pojan suuhun kun tulee olo että se oppii että sen pitää säikähtää kun napsautus kuuluu.. Hyvin hankala jatkaa treenamistakin kun koira menee siitä ihan sekaisin :(naksuttelussa koiran kuuluu olla ranto ja luottavainen, namien niin hyviä ettei niitä tarvitse tunkea korialle. Nappuloiden syömiseen kuluu niiin paljon aikaa ettei koiran oppimisessä tapahdu juurikaan edistystä.

^ Noi ohjeet meni penkin alle!
Tottakai koiran kuuluu katsoa silmiin, vai väitätkö ihan pokkana että jokainen toko,tottis,suojleu ja ipo koira dominoi? Semmoista ei ole, on aivan täysin eriasia haastaako koira vai katsooko se kun pitää seurata ja muutenkin olla kiinnostunut omistajan tekemisistä ja sanomisista.

Koiran koskettaessa naksua se oppii olemaan pelkäämättä sitä, mutta tässä tapauksessa koira ei pakosti tiedä mistä ääni tulee ja kun on kyseessä arka koira voi naksun ääni olla liika tällöin joko sanallinen tai pienempi ääninen. Tokiha koira säikähtäessään luulee että se tarkoittaa jotain pahaa, eli tässä sitä että nameja ei saa syödä, kun harkku on tosi hyvä ja ääni vaimeampi voi tämä onnistuakkin, jos tuntuu että kaikki naksahdus on pahasta niin sanallinen on aivan yhtä hyvä. Tällöin käy aivan hyvin myös sanallinen ehdollinenvahviste.
Tokihan anmin parantamista kannattaa kokeilla, eli superherkkua, jos nyt aloittaja syötti normiruokaa.

Ehdollistumiseen vahvistetiheyden ei tarvitse olla mikään 40, vaan enneminkin kuinka monta toistoa, tokiha niitä annetaan nopealla tahdilla jotta saadaan monta onnistunutta toisto, niinkuin kaikissa toiminnoissa niitä opeteltaessa. Alussa vahvistetiheys on aina suuri koska myöheemin kun koira jo osaa toiminnon tulee kesto ja matka!

No sitähän minäkin.. Mutta tuo pilttipurkin kansi voisi toimia meijän pojalle paremmin kun tuo naksutin :) Mutta mitenkäs tuo sanallinen ehdollinenvahviste? Siis voiko se olla vaan "hyvä, poika" tai jotain vastaavaa?

Joo, ja me mennään aikalailla normi napuilla, on itselle jotenkin helpompi ajatella kuinka paljon ruokaa sitten illalla laittaa. Mutta vois koittaa vaikka alottaa jonkun uuden jutun paremmilla nameilla.. mutta toki meillä juustoa ja kinkkupalojakin syödään :D Niitä on vähän hankala ottaa vaan lenkille mukaan varsinki näin kesällä.. Suunnittelin jo jotain koiransuklaanamejakin, mutta en tahtosi syöttää tuota ihan täyteen sokeria kun siinä on virtaa ihan tarpeeksi muutenkin :D

Nyt oon ruvennu käyttää poikia muuten yhtäaikaa lenkillä ja Simppa menee tosi hienosti! Oon vaihtanu lenkkijärjestystä silleen että molemmat pojat kulkee oikealla puolella ja menee tosi hyvin. Simpalla on välillä hankaluuksia muistaa pysyä oikeassa laidassa kun on tottunut olemaan aina vasemmalla, mutta kyllä se heti takaisin menee kun pyytää :) Koirien ohituksetkin menee jo paremmin kun raukka ei ole heti etunenässä niitä vastassa. Nyt oon oppinu olemaan jo tyynen rauhallinen ja sanomaan vain "ohi" ja tuijottamaan suoraan menosuuntaan. Mentiin tänään yhden pystykorvan ohi, tavallista kauempaa tosin, mutta Simppa pysyi jo melko rauhallisena, vasta kun ohitettiin koira se vähän hengästyi. Mutta pakko antaa creditit siitä että pystykorva jäi taakse haukkumaan vielä pitkäksi aikaa kun me taas jatkettiin reippaasti matkaa ilman niskurointia! :) Ai että olin ylpeä pojistani!

Teillä on hyvin mennyt jatkat samaan malliin vielä
Nakit on aika hyviä ja koiran keksit ovat sitten kuivia, jos koira liikkuu normaalin määrän voi huoletta syöttää muutaman nyrkillisen ilman ruokavalio muutoksia, jos huomaa että koira alkaa lihomaan niin vähentää ruuasta vähässen. Uusissa ja pelottavissa sekä haastavissa tilanteissa on hyvä olla jotain extra namia, kun menee asioita joita koira osaa voi käyttää nappula ihan hyvin jos se koiralle kelpaa.

Sokeria ei koiraansuklaassa pitäisi olla, eläinkaupoissa on suht hyvät valikoimat namipusseja joissa on riittävästi nami ja hinta ei ola paha.

Ahaa! no siinä tapauksessa sitä vois melkeen koittaakin. Oon kyllä miettiny tuota ruokailuakin, kun se nyt kuluttaa enemmän energiaa ni sille vois ruokaakin antaa lisää.. näyttää raukka niin nälkäseltäki ku lotasee heti kaikki naput :D Mutta KIITOS ihan hirvittävän paljon zirppa! Oot ollu mun ja Simpan pelastava enkeli kyllä! :))

Nyt on vähän huonoja uutisia :( Vanhempani olivat koiriemme kanssa sukulaistemme kanssa mökillä ja siellä oli paljon koiria. Tappeluksihan se tietenkin meni ja Simpalla on nyt jalka toista päivää kipeä. Verta ei ole lentänyt, mutta huolettaa kun koira on hyvin alla päin ja ei viitsi haukkuakkaan kun se näyttää sattuvan. Pikkusen aina saattaa urahtaa, mutta lopettaa sen kuin seinään ja näyttää käyvän kipeää... Kyseessä on oikea etujalka ja aristaa sitä aika paljon. Leikittiin tosin ulkona käpyjen kanssa ja pirteästi poju leikki, mutta esim hypätessään tuli vasemmalla jalalla alas....Huomenna lääkäriin?

Harmittaa myös kun tuli taas huonoja kokemuksia muista koirista :(