Koirat.com

Meille tuli jouluna uros labrador-mix pentu. Pentu on nyt 15 viikkoa vanha. Alkuun kaikki sujui hienosti, pentu on todella fiksu ja on oppinut melkein heti paljon erilaisia käskyjä yms. Nyt kuitenkin on ilmennyt paljon ongelmia käytöksessä, enkä tiedä miten niistä pääsisi eroon.

Ensimmäisenä pentu hyppii pöytiä ja tasoja vasten (tai kiipee jos pääsee). Yleensä tavoitteena on saada jotain ruokaa, mutta ottaa sieltä ihan mitä tahansa tuhottavaksi. Tämä tapahtuu ainoastaan kun en ole itse paikalla katsomassa.
Alkuun siis tosiaan luulin että pentu haluaa saada ruokaa, mutta ottaa korkealta kaiken minkä saa. Kynttilät, pöytäliinat, paperit, kirjekuoret, puhtaita astioita ja lista on loputon, kaiken minkä siis saa. En ole voinut estää tilannetta, sillä en ole itse ikinä samassa huoneessa (tai kotona) kun pentu niin tekee. Pentu repii myös verhoja, kenkiä, tossuja, sohvaa, vilttejä. Yritän aina parhaani mukaan kerätä kaiken irtaimiston pois kun poistun itse paikalta, mutta ei ole kivaa, että kodin täytyy olla täysin tyhjä jottei koira tuhoa mitään.

Pennulla on paljon erilaisia leluja ja aktivointileluja sekä melkein aina ihmisiä ympärillä, joten tekemistä riittää kyllä, mutta jos huoneesta poistuu on sekunnissa ehtinyt tehdä vaikka mitä tuhoja.
Pentu saa myös riittävästi ruokaa ja nameja, sekä paljon liikuntaa ja leikkimistä energian purkamiseksi ihan uuvuksiin asti.

Toinen ongelma on se, että kun pentua kieltää mieheni, pentu murisee ja puree. Ei siis näyki, vaan tarraa kädestä kiinni ja ravistaa. Irvistelee ja murisee todella vihaisesti. Tähän ei ole auttanut mikään. Tekee sitä välillä myös minulle, mutta harvemmin.
Mielestäni olen kokeillut kaikki keinot mitä vaan ikinä keksin, mutta mikään ei ole toistaiseksi tepsinyt. En ymmärrä, miksi pennusta on tullut yht'äkkia aggressiivinen ja tarve tehdä tuhoja, kun minulla on ollut alusta asti periaatteena se, että itse olen mahdollisimman rauhallinen.

Kaipaisin kipeästi vinkkejä!

Huomioitteko eri tavoin palkitsemalla, kun pentu tekee oikein? En tarkoita kun tottelee käskyjä, vaan kun tekee kaikkea muuta kuin pahuutta, esimerkiksi puree luitaan, tai makoilee rauhassa... Harjoitteletteko rauhoittumista? Mitä on tapahtunut kun olette kieltäneet pentua ja pentu ei ole totellut?

SimoHei kirjoitti:

Huomioitteko eri tavoin palkitsemalla, kun pentu tekee oikein? En tarkoita kun tottelee käskyjä, vaan kun tekee kaikkea muuta kuin pahuutta, esimerkiksi puree luitaan, tai makoilee rauhassa... Harjoitteletteko rauhoittumista? Mitä on tapahtunut kun olette kieltäneet pentua ja pentu ei ole totellut?

Olen kehunut aina ku syö jotain omaa lelua tai luuta. En kehu kun on rauhassa sillä yleensä innostuu siitä "Hyvä" sanastakin niin paljon, että alkaa hyppiä ja näykkiä.
Jos vaikka käsken käskyllä "alas" eikä tottele, siirrän pennun itse alas ja jätän sitten huomioimatta.

Itse olen myös antanut nappuloita/makupaloja kun tekee jotain muuta kuin sitä ei-toivottua eli koittanut vahvistaa hyviä tekemisiä eri tavoin, sillä ne hyvät tekemiset vahvistuu. Huomioin pentua aina makupaloin/suulliset kehut/silittelyt... kun tekee muuta kuin ei-toivottua ja sitä hyvää tekemistä riittää :-)

Toki voi ei-sanan jälkeen tai kun olet käynyt hakemassa pennun alas tms, niin ohjata oikeaan tekemiseen. Mutta jos murisee tms ei-sanan jälkeen niin onko tähän tullut jokin negatiivinen mielleyhtymä koiralle jostain syystä. Alkaa puolustautua. Toki jos jotain ei-toivottua on suussa, niin tahtoo puolustaa aarrettaan. Jätä tms luopumisharjoittelut on hyviä positiivisen kouluttamisen kautta. Chiraq Patelilla on tähän tosi hyvä video.

SimoHei kirjoitti:

Itse olen myös antanut nappuloita/makupaloja kun tekee jotain muuta kuin sitä ei-toivottua eli koittanut vahvistaa hyviä tekemisiä eri tavoin, sillä ne hyvät tekemiset vahvistuu. Huomioin pentua aina makupaloin/suulliset kehut/silittelyt... kun tekee muuta kuin ei-toivottua ja sitä hyvää tekemistä riittää :-)

Toki voi ei-sanan jälkeen tai kun olet käynyt hakemassa pennun alas tms, niin ohjata oikeaan tekemiseen. Mutta jos murisee tms ei-sanan jälkeen niin onko tähän tullut jokin negatiivinen mielleyhtymä koiralle jostain syystä. Alkaa puolustautua. Toki jos jotain ei-toivottua on suussa, niin tahtoo puolustaa aarrettaan. Jätä tms luopumisharjoittelut on hyviä positiivisen kouluttamisen kautta. Chiraq Patelilla on tähän tosi hyvä video.

'

Kiitos vinkeistä! Ollaankin harjoiteltu "irti" käskyä.
Koiraa on aina kohdeltu samanlailla, joten en tiedä mistä alkanut tämä aggressiivisuus. Jotkut sanoo, että olisi mustasukkaisuutta miestä kohtaan.

Pentuhan on juuri siinä iässä, että hampaat vaihtuvat, ja ikenet siksi varmasti kutisevat. Se voisi selittää tavaroiden tuhoamisen. Vaihe menee luonnollisesti ohi, ja kannattaa vain jatkaa määrätietoista hyvän käytöksen vahvistamista, eli palkkiota vaan kehiin, kun pentu jäytää sallittuja leluja. Joustavat purulelut ovat muuten kivikovia luita suositeltavampia tässä vaiheessa, sillä maitohampaat murtuvat pysyvää hammasta helpommin.
Tsemppiä! :)

beni kirjoitti:

Pennulla on paljon erilaisia leluja ja aktivointileluja sekä melkein aina ihmisiä ympärillä, joten tekemistä riittää kyllä, mutta jos huoneesta poistuu on sekunnissa ehtinyt tehdä vaikka mitä tuhoja.
Pentu saa myös riittävästi ruokaa ja nameja, sekä paljon liikuntaa ja leikkimistä energian purkamiseksi ihan uuvuksiin asti.

Mä miettisin myös sitä aktivoinnin laatua. Erilaiset aktivointilelut toki on hyvä asia, mutta niiden avulla koira mun nähdäkseni oppii olemaan aktiivinen itsenäisesti, purkamaan energiaansa itsenäisesti. Leikkiminen on tosi kiva asia, mutta tässäkin miettisin että miksi ja minkälaista leikkiminen on.

Tän nykyisen koiran kautta on ainakin itselle hahmottunut mitä tarkoittaa koiran energian suuntaminen oikeaan asiaan. Pienen pennunkin kanssa voi harjoitella tottista/tottelevaisuutta, jossa koiraa palkitaan ohjaajaa kohtaan kohdistuvasta aktiivisuudesta. Se saa tottelemisesta palkkaa, leikkiä ja se saa kohdentaa energiansa johonkin joka on hyödyksi kaikille osapuolille.

Jos haluaa edistää koiran itsenäisyyttä, niin minä kannustaisin esimerkiksi etsimiseen ja jälkityöskentelyyn. Nissä koira joutuu jälleen käyttämään aivojaan ja mikä tärkeämpää nenäänsä. Erinlaiset nenäkäyttöharjoitukset ovat rauhoittavia ja vaativat keskittymistä.

Jos koira (pentu) saa purkaa energiansa oikeanlaiseen tekemiseen, ei sillä pitäisi enää olla virtaa tai halua keksiä sitä niin aktiivisestii itsenäisesti.

beni kirjoitti:



Mielestäni olen kokeillut kaikki keinot mitä vaan ikinä keksin, mutta mikään ei ole toistaiseksi tepsinyt. En ymmärrä, miksi pennusta on tullut yht'äkkia aggressiivinen ja tarve tehdä tuhoja, kun minulla on ollut alusta asti periaatteena se, että itse olen mahdollisimman rauhallinen.

Teillä on ilmeisen energinen pentu. Mutta kaikki tuo kuuluu normaalisti pennun käytökseen. Se jää aikanaan pois kun vaan jatkatte entisten rauhallisten periaatteiden mukaan. Parin-kolmen kuukauden jälkeen se lopettaa teidän pureskelun, tavaroita se saattaa tuhota pari vuottakin. Pennun koulutus ja aktivointi taitaa teillä olla ihan mallillaan, mutta rajojen laittaminen on haaste.

Pentu testaa miten pitkälle se voi mennä kanssanne. Älkää antako periksi vaan ei-sana opetetaan nyt. Sen varhaisesta oppimisesta on suuri hyöty myöhemminkin, koiran saa keskeyttämään minkä tahansa toiminnon sillä kiellolla. Reagoikaa mahdollisimman vähän koiran uhmailuihin, niitä ei siis oteta tosissaan ollenkaan. Ainoastaan huolehditaan että annettua kieltoa totellaan mutta ei mitään selätyksiä eikä tunteellisia reaktioita tarvita.

Pennun pureminen on leikkitaistelua jolla testataan toisen kestokykyä. Kädet voi suojata tarpeen tullen nahkahanskoin ettei sorru pelkäämään pennun hampaita. Itselläni oli yksi pentu sellainen hirviöhyökkäilijä että luudan kanssa piti ajaa kauemmaksi. Siitä on kasvanut rauhallinen ja tottelevainen aikuinen koira.

Ilta on usein pennuilla aktiivisinta aikaa, puhutaan "pentuhepuleista". Suosittelen siihen koulutustuokioita ja ulkoilua jotta aktiivisuudelle löytyy oikea suunta. Olkaa aloitteellisia, ettei asetelma mene niinpäin että pentu touhottaa pahanteossa ja te juoksette perässä. Kuka vie silloin ketä?

Ja pistäkää vaan oikeesti ne kynttilät kaappeihin toistaiseksi niin vähemmällä pääsette. Ei voi pitää kotia entisessä kuosissa jos siellä hirviöpennusta koulitaan ihmisen parasta ystävää. Turha sille on kaikkea omaisuuttansa syöttää. Harkitkaa myös tilan rajaamista yksinolon aikana, soveltuvin osin. Tsemppiä, muutaman kuukauden kun kestätte niin helpottaa!

Kiitos kaikille vastauksista.
Ongelmat selvisi sillä, että pentu meni takaisin kasvattajalleen pariksi viikoksi. Siellä oli muita sisaruksia ja emä. Ei uskoisi enää samaksi pennuksi. On hyvin rauhallinen, eikä tuhoa mitään. Tilaa ei tarvitse enää rajata, eikä tavaroita tai ruokaa piilotella.