Koirat.com

Olisi kiva saada vähän keskustelua erityisesti pentujen koulutuksesta :) Mitä opetellaan missäkin iässä ja mitä pennulta voi alkaa vaatia missäkin vaiheessa.
Me ollaan ihan leikin varjolla opeteltu tuon 8 vkoisen kanssa lelusta irrotusta ja istumista. Luoksetuloa otetaan koko ajan ulkona ja vähän sisälläkin.
Tuo ei innostu yhtään "koulutustuokioista", sitä ei jaksa kiinnostaa namit niin pitkään. Pahemmin ei olla kyllä vielä yritettykään keskittyä tollaiseen, koska pentu on ollut meillä vasta pari päivää. Tuon pitäisi olla kyllä ahne joten toivotaan, että ruokahalu jossain vaiheessa palaa takaisin

Missä vaiheessa muut alkaa odottaa/vaatia pennulta keskittymistä pikkujuttujen opetteluun? Motivaatio pitäisi tietty myös olla kohdillaan, mutta ei huvittaisi alkaa palkkaamaan leluilla ennen kuin liike on hallinnassa.

Tuo sun blogilinkki ilmoittaa jotain että "haettua tekstiä ei löydy".
Ei siis toiminut linkki suoraan, mut leikkaaliimaa jutulla laitoin sen tonne osoiteriville.

Kiitti kun sanoit! Enpä tullu itse ajatelleeksi Vaikka eihän tuolla vielä mitään luettavaa ole, tänään vasta laitoin blogin aluille :) Siksi siinä lukee, että haettua tekstiä ei löydy, kun ei siellä tosiaan vielä mitään ole...

No ilmankos sitten.. Nyt näkyy linkkikin.

*kävi heti kurkkimassa* Voi mikä ihana otus hän onkaan! <3

Joo nyt menee OT. Sorry.

Niin on <3 Ja nyt on eka tekstikin :) No tuolta tulee jatkossa löytymään myös meidän koulutusjuttuja, josko se lieventäisi OT:n tasoa?

No se saattaa olla lieventävä asianhaara.. :D
Pitääpäs käydä lueskelemassa.

Sen lisäksi mitä jo ekassa viestissä kyselin, olisi kiva kuulla miten ihmiset tapaa toimia tilanteissa joissa koira tekee pelätessään jotain epätoivottua. Ja erityisesti siis pentu.
Jos pentu vaikka ulkona alkaa pöhisemään ohikävelevälle ihmiselle ja perääntyy, miten toimitte? Entä jos pentu ei suostu kiinnittämään huomiota herkkuihin eikä leluihin?

Mä alottaisin ( ja aloitinkin) koulutuksen heti ihan leikin varjolla. Eli siis tosi lyhyitä tuokiota (max. 2 min) leikin keskellä. Jos pentu ei innostu nameista, mikset palkkaisi leluilla? Sama kanssa arjen tilanteet on hyvä käyttää hyödyksi. Ovesta pääse istumalla+katsekontaktilla, ruuan saa tekemällä jonkun tempun jne.

Jos koira ulkona vaikkapa haukahtaa jollekin koiralle (tai tekee jotain muuta ei toivottua), keskeyttäisin tilanteen ja puuttuisin asiaan heti seuraavalla ulkoilukerralla.

En halua palkata leluilla, ennen kuin "liike" on teknisesti riittävän hyvä. Lelut saa aikaan liikaa nopeutta jolloin keskittymiskyky herpaantuu. Toki esim. juuri leikkiessä leluilla harjoitellaan samalla mm. irti- käskyä, tuomista yms. Ruokaa ei olla tässä vaiheessa vielä saatu mukaan motivaattoriksi, kun tuon ruokahalu on kadonnut kokonaan, varmaankin muuttostressin vuoksi. Mulle kuitenkin tärkeintä on, että tekemisessä säilyy rauhallisuus eikä viettivire nouse liian korkealle. Voipi aiheuttaa ongelmia aussien kaltaisen rodun kanssa jos koulutuksen opettelukin aloitetaan liian... vireellisesti.
Kiinnostaa tietty miten muut tekee ja millaisten pentujen kanssa :)

Tuo ulkona haukkuminen tms. ei ole ehkä ihan niin yksioikoista. Ohjaajan käytökseen kun tulee mun mielestä vaikuttaa se, johtuuko haukkuminen pelosta vai mistä. Miten sinä ILY puuttuisit asiaan sitten seuraavalla ulkoilukerralla? Jos namit ei kiinnosta eikä lelut. Kuitenkin pennun on tärkeää todeta, ettei ole tarvetta pelätä.

^ Leikkiminen voi pennun kanssa olla vain hauskanpitoa, mutta lelun tuomista tai irtipäästämistä ei minun mielestä voi edes vaatia ennen kuin se on erikseen opetettu. Tuomistreeniä voi aloittaa jollain neutraalimmalla esineellä kuin koiran lempilelulla, meillä Sisu-pennun kanssa toimi tämän näköinen lelu (oikeassa laidassa) noutoharjoituksissa.

Sellaisen koiran kanssa jota ei ole koskaan opetettu ns. leikkimään oikein on ihan hölmöä leikkiä, koira saattaa lällätellä kaukanakin lelun kanssa eikä koko hommasta tunnu tulevan yhtään mitään.

Pelkäämisjuttuun sen verran, että ei kannata reagoida pennun epävarmuuteen oikeastaan juuri mitenkään. Kannustaa ja rohkaista voi, mutta ainakaan itse ei pidä tilanteesta hätääntyä tai ainakaan näyttää koiralle, ettei itsekään oikein tiedä miten käyttäytyä. Mitään älytöntä houkuttelua tai varsinkaan tilanteeseen pakottamista ei kannata harrastaa, vaan antaa pennun vetäytyä jos se niin haluaa. Kyllä se siitä rohkaistuu vielä, aluksi vaan uudet asiat vähän jännittää.

Tuplat pois

Joo eli varsinaisia tuomisharjoituksia ei olla tehty. Tuo oli alkuunsa sellainen, että vei lelun heti voitettuaan tai haettuaan sen, kauemmas meistä. Nyt se on alkanut ihan oma- aloitteisesti tulemaan lelun kanssa luo ja tällöin kehutaan kauheasti ja leikitään samantien jotta huomaa tuomisen ja saaliinjaon olevan kannattavaa. Eli ihan tämmöstä vaan, ei kummempaa. Irrottamisen tuo mun mielestä osaa jo melko hyvin, siis repimisleikeissä. Sanon "Irti" ja lopetan kiskomisen, menee sekka tai kaksi ja ote heltiää. Jatkan heti leikkiä tai heitän lelun.
Mitään lällättämisiä meillä ei katota, leikki loppuu samantien jos menee pelleilyksi.

Ja juuri noin ollaankin toimittu pelkäämisen kanssa :) Eli ei huomioida sitä. Olen muutenkin aina rauhallinen enkä reagoi ton pelästymisiin mitenkään. Oon niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eilen kun seisottiin pihalla, käynnistyi auto vieressä. Se hihnan ujellus oli korvia riipiviää ja mä jo mielessäni ajattelin, että tuleeko tästäkin nyt joku trauma... Seisoskelin kuitenkin vaan ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Eikä pentukaan reagoinu mitenkään!
Vieraat on meillä huomioimatta pentua, saa sitten nakkia jos itse hakeutuu niin lähelle. Meillä on kylläkin käyny vasta yhdet vieraat ja uusiin ihmisiin totutellaan ihan kaikessa rauhassa.

Onko täällä muita paniikkinappula ihmisiä luoksetulon suhteen?
Kaikki toitottaa, et pieni pentu on niin arka, et ei lähde omistajastaan kauas ja toi meille tuleva sheltti on luonteeltaankin sellainen että kiintyy perheeseensä niin ettei lähde kauas.
Mutta..
Mulla vaan on sellainen paniikki, et heti kun lasken pennun irti (pienenä tai vähän isompanakin) niin se ottaa jalat alleen ja katoaa horisonttiin..
Mä sitten tossa tätä kauhua lievittääkseen tilasin netistä samalla jäljestysnarun, kun tilasin muutakin.
Onko kellään siis kokemusta luoksetulon opettelusta tollaisen narun kanssa?

Voi, se jäljestynaru on varmaan liian painava pienelle pennulle. Mä kyllä voisin vaikka luvata ja vannoa sulle, että se pentu ei kyllä karkaa! Lasket sen vaan ekan kerran irti kun se on ollut teillä päivän tai pari ja olet sisällä jo osoittanut, että luoksetulokäsky tietää aina herkkua kädestä. Päästä pentu irti alueella jossa ei ole suurta vaaraa pelästymisestä (Skootterit tms.). Esim. metsä, pelto tai muu vastaava. Lähdet käppäilemään johonkin suuntaan ja iloisesti kutsut pentua. Jos se jää toljottamaan johonkin, lähdet vaan eri suuntaan. Muista, älä lähde juoksemaan pentuasi kohti jos näyttää siltä että se jonkun kerran yrittääkin testata mitä käy jos ei tule luo! Sinä itse aina lähdet pois tai piiloon jos pentu pelleilee.

Ja tee noita harjoituksia paljon päivittäin! Pidä pentua irti, lähde kävelemään pois päin, mene piiloon... Palkkaa aina kun tulee luokse. Jos odotat ennen kuin pentu on vanhempi ja aloitat treenin vasta sitten, se tulee olemaan paljon hankalampaa.

Luota myös pentuusi, se ei ole niin tyhmä että lähtisi yksin pelottavaan maailmaan ;)

No itseasiassa se on ihan järjettömän kevyt.
Mutta siis tietenkin mielummin luottaisin siihen että tulee ilman narujakin.

Pitänee ensin kokeilla meidän äidin pihassa, kun se on aidattu ja niin iso, että se varmaan luo illuusion kuin olisi vapaana kokonaan.
Ja muutama onnistunut luoksetulokin varmasti jo nostaa mullakin sitä luottamusta niin että uskallan jo vähän enemmän.
Onneksi mulla on sellainen mies joka ei takuulla anna mun kasvattaa pentua pumpulissa, mulla kun on sellaiseen hiukan taipumusta.

Meidän 12-viikkoinen pentu tuntuu tekevän toistaiseksi mitä vaan, kunhan saa ruokaa palkkioksi. Poika on todella ahne. Paljon ollaan treenailtu luoksetuloa, ns. seuraamista, istumista, seisomista, tassun antamista, maahan menoa, katsekontaktia jne ja kaikki sujuu todella hyvin ruokapalkalla. Aluksi opetimme liikkeet viemällä namin tarvittavaan kohtaan ja kun ne alkoivat sujumaan, otettiin käsky mukaan. Tuolla ns. seuraamisella tarkoitan sitä, että kun olemme metsässä vanhemman koiran ollessa kytkettynä ja pennun ollessa vapaana, pentu seuraa perässäni koko ajan ja saa aina silloin tällöin namin kädestäni, kun tulee vierelleni (saa meidät kiinni).

Pentu ei ole vielä kertaakaan tässä viiden viikon aikana väsynyt treenaamiseen, vaan olemme itse lopettaneet hyvään suoritukseen. Tuo rakastaa niin paljon ruokaa ja sen maha on ilmeisesti pohjaton, että se jaksaa treenata kauan. Olemme kuitenkin vähentäneet varsinaista ruokamäärää ja rajoittaneet nämä ns. treenailutuokiot muutamaan päivässä. Laskemme myös tarkkaan namipalkan määrän, koska kyseessä on kuitenkin suuri/jättikokoinen pentu.

Nameina käytämme pojan omaa pentunappulaa pääsääntöisesti. Välillä olen käyttänyt samaa kuin vanhemmalla erittäin nirsolla koiralla (mm. kieltä, maksaa, munuaista, nakkia, broilerpyörykkää, froliceja, ...), mutta eihän siitä mitään tullut.. Pentu aivan villiintyy, kun sellaiset namit tuoksuvat niiin hyvälle..

Tämän pennun kanssa siis luoksetulo ja lähellä pysyminen sujuvat toistaiseksi todella hyvin. Vanhemmat koiramme ollessa saman ikäinen oli asia vähän eri lailla.. Vanhempi koiramme on ollut pennusta asti tosi itsenäinen ja vaikeasti aktivoitava, myös motivaatiokeinoja on saanut hakea.. Nyt onneksi jo vähän "vanhempana ja viisaampana" molemmat -sekä minä että koira- (koira murkkuiässä tällä hetkellä..) olemme löytäneet yhteisiä motivaatiokeinoja. Pentuna tämä vanhempi ei ollut luoksetulovarma edes samanikäisenä, koska sitä eivät yksinkertaisesti namit kiinnostaneet (eivätkä kiinnosta edelleenkään, ainakaan kovin usein).

^Puhut siis tiibetinmastiffeistasi? :) Olenkin ymmärtänyt, että niillä on enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei luoksetulo ole lainkaan varmaa. Joten sinänsä kuulostaa isolta onnelta, että pentusi on noin laumaviettinen :)

^Juu :) Tuota vanhempaa eivät ole namit kiinnostaneet missään vaiheessa kauheasti/yhtään, mutta tuo nuorempi on aivan hulluna kaikkeen, jonka voi syödä.. Aika näyttää pysyykö tuo ruuanhimo yhtään samanlaisena (nimenomaan motivointikeino), mutta hyvältä näyttää ainakin tällä hetkellä! Rockya ei voinut pentuna pitää paljoakaan vapaana, poika oli ja on edelleenkin aikamoinen "tutkimusmatkailija"! Möda taas ei ehdi tutkimaan niin paljoa, kun täytyy seurata mammaa nameineen.. Kyllähän sekin alkaa tutkimaan, kun en anna namia, mutta tulee nopeasti luokse kaukaakin, kun kutsun.

Luoksetuloharjoituksissa kannattaa muistaa että käsi menee namitaskulle vasta kun pentu on siinä lähettyvillä eikä suinkaan namin avulla houkutellen kutsuta koiraa luo. Muuten on miltei taattu että jatkossa koiraa ei saa tulemaan luokse häiriössä muutoin kuin kättä taskussa pitämällä.

Mutta nämä on näitä pikkujuttuja. Pennun kanssa varmaan paras koulutusmetodi on terve maalaisjärki ja kaikkea ei tarvitse ressata.

^Ihan hyvä pointti kyllä! Mun piti ihan pitempään miettiä miten teen ton... Taidan yleensä aina ennakoida, ja otan namit taskusta jo ennen kutsua. Voi kyllä kuitenkin olla, että nimenomaan houkuttelen namilla. Pitääpä muuttaa tapoja :) Suurempaa vahinkoa kyllä tuskin on tullut, kun tuo ei ole niin noiden namien perään... Enemmän se tunkee aina syliin, ei aina edes halua koko namia...