KOULUTUS JA KäYTTäYTYMINEN - Lauantaina, 10.04.2010 klo 17:01
Pennun koulutus
innna
Viestimäärä: 4768
Munkin koirani nimittäin repi pentuna hihnaa ja puri kai kolme yhteensä poikki, joten ongelma on tuttu. Yritti leikkiä sillä ja saada minut mukaan riehumaan. En lähtenyt mukaan vaan pysähdyin ja annoin rehata yksinään (minkä seurauksena kai noita hihnoja katkeilikin...) ja opetin päästämään hihnan vaihtokauppana namiin, jos se vaihtui repimisestä sellaiseksi jäystämiseksi. Eniten tuo olisi ilmeisesti halunnut leikkiä repimistä hihnalla, ja kun en lähtenyt mukaan niin käytös loppui. Jos yrität järkeillä mihin pentusi pyrkii tuolla käytöksellä ja eväät sen päämäärän siltä, käytös kyllä sammuu.
Ja jos päästää irti-käskyllä, niin sitten perään vaan kaikkea muuta, mikä pentua hämää, esim. katsekontaktin opettelua, sinun liikkeittesi tarkkailua (kääntyilemällä, pysähtelemällä), jne. Ei se varmaan kesken minkään mielenkiintoisen (tietysti pennun mielestä siis) ala turhaan rehaamaan hihnan kanssa, vaan jos on tylsää tai se on kierroksilla jostain?
Ja jos päästää irti-käskyllä, niin sitten perään vaan kaikkea muuta, mikä pentua hämää, esim. katsekontaktin opettelua, sinun liikkeittesi tarkkailua (kääntyilemällä, pysähtelemällä), jne. Ei se varmaan kesken minkään mielenkiintoisen (tietysti pennun mielestä siis) ala turhaan rehaamaan hihnan kanssa, vaan jos on tylsää tai se on kierroksilla jostain?
Pessi ja Ilo ja Aura <3
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
Kinoko
Viestimäärä: 1426
Pennulle ei kannata muuten väkisin tuputtaa niitä nameja, jos se ei niistä kiinnostu. Mä kouluttelin pitkään pelkästään nameilla, ja tuskatuin, kun jossain vaiheessa koiraa ei enää pätkääkään kiinnostanut esim. lenkillä kuunnella mua. Nameina oli ties mitä naudanmahaa ja kanafilettä, mutta ei vaan kiinnostanut. Vasta myöhemmin, kun tajusin alkaa palkata leluilla, koira alkoi kuunnella ja totella ihan eri tavalla! Nykyään kelpaa namitkin, kunhan välillä kaivan sen lelun esiin.
Kuitenkin, pointtina tässä viestissä nyt taitaakin olla se, että älkää jumittuko niihin makupaloihin, vaan palkatkaa jollain, joka sitä pentua oikeasti kiinnostaa. Vaikka sitten leluilla, tai silityksillä tai sillä, että pentu pääsee syliin, kunhan se palkka on pennun mielestä ihan superkivaa. Muutoin pennulla ei kohta enää olekaan montivaatiota esim. tulla luokse, jos palkka ei ole tarpeeksi hyvä. Pennun itsenäistyessä se oma mamma ei enää ehkä olekaan se ykkösjuttu, kun ympärillä on koko maailma tutkittavana, ja jos siihen mennessä ei ole rakennettu motivaatiota jollain, joka pentua oikeasti motivoi (meillä lelut), ei pentu kohta enää tottelekaan. Vielä pelkästään oman mamman kanssa puuhastelu voi olla tarpeeksi hyvä motivaattori, mutta ei kauaa.
Mun mielestä pienen pennun kanssa ei ole ensisijaisen tärkeää, onko liike teknisesti oikein suoritettu, vaan se, että koiralla (ja ohjaajalla) on kivaa. Lelut nostattaa meillä ainakin viretilan pilviin, mutta vaikka siitä tarkkuus vähän kärsiikin, on koiralla motivaatiota yrittää useampaan kertaan, ja lopulta sieltä tulee se onnistunut suoritus, ja koira saa palkan ja seuraavalla kerralla onnistuminen tulee taas nopeammin jne.
Kuitenkin, pointtina tässä viestissä nyt taitaakin olla se, että älkää jumittuko niihin makupaloihin, vaan palkatkaa jollain, joka sitä pentua oikeasti kiinnostaa. Vaikka sitten leluilla, tai silityksillä tai sillä, että pentu pääsee syliin, kunhan se palkka on pennun mielestä ihan superkivaa. Muutoin pennulla ei kohta enää olekaan montivaatiota esim. tulla luokse, jos palkka ei ole tarpeeksi hyvä. Pennun itsenäistyessä se oma mamma ei enää ehkä olekaan se ykkösjuttu, kun ympärillä on koko maailma tutkittavana, ja jos siihen mennessä ei ole rakennettu motivaatiota jollain, joka pentua oikeasti motivoi (meillä lelut), ei pentu kohta enää tottelekaan. Vielä pelkästään oman mamman kanssa puuhastelu voi olla tarpeeksi hyvä motivaattori, mutta ei kauaa.
Mun mielestä pienen pennun kanssa ei ole ensisijaisen tärkeää, onko liike teknisesti oikein suoritettu, vaan se, että koiralla (ja ohjaajalla) on kivaa. Lelut nostattaa meillä ainakin viretilan pilviin, mutta vaikka siitä tarkkuus vähän kärsiikin, on koiralla motivaatiota yrittää useampaan kertaan, ja lopulta sieltä tulee se onnistunut suoritus, ja koira saa palkan ja seuraavalla kerralla onnistuminen tulee taas nopeammin jne.
Ur kaoset talade en röst som sade: le, och bli glad ty det kan bli värre. Och jag log, och blev glad, och det blev värre!
innna
Viestimäärä: 4768
Hyvä pointti, Kinoko. Meinasinkin kirjoittaa jo tuohon aikaisempaan viestiin, että koiran irrottaessa otteensa hihnasta sitä voi leikittää jollain luvallisella lelulla.
Pessi ja Ilo ja Aura <3
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
HaniPanda
Viestimäärä: 386
Hei kaikki (:
Ajattelin tulla tänne kysymään, kun varmaan porkkisvaavi olisi loppusyksystä viimeistään meille tulossa.
Olen lukenut paljon ja tutkinut kaikkialta ihan kaikkea. Mutta pennun sosiaalistamisesta. Kuinka pian se pitää aloittaa? Heti kun pentu tulee kotiin, vai? Siis ekan päivän kotona antaa tutustua paikkoihin ja rauhoittua, mutta niin pian vaan kun mahdollista, pentu tutustumaan eri eläimiin? Ja jos koiran tutustuttaa ensimmäisistä päivistä lähtien kotona asuvaan kaniimme, niin aikuisena ei pitäisi olla hirviästi ongelmia sen kanssa?
Mun mielestä tää sosiaalistaminen on tosi tärkeetä, että se koira sitten osaa olla muitten eläimien ja koirien kanssa kunnolla, eikä räyhää jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Niin päätin kysyä täältä.
Ja voiko sitten heti alkaa naksuttelemaan pennulle? (Siis naksuttimella:D)
Anteeksi jos on epäselvä kysymys :D
Tiedättekö, mä oon niin onnellinen! Vihdoinkin löytänyt sen oikean rodun ja pääsee tosissaan tutkimaan yhtä rotua, ettei 100 oota siin vieressä!
Kiitos,
HaniPanda
Ajattelin tulla tänne kysymään, kun varmaan porkkisvaavi olisi loppusyksystä viimeistään meille tulossa.
Olen lukenut paljon ja tutkinut kaikkialta ihan kaikkea. Mutta pennun sosiaalistamisesta. Kuinka pian se pitää aloittaa? Heti kun pentu tulee kotiin, vai? Siis ekan päivän kotona antaa tutustua paikkoihin ja rauhoittua, mutta niin pian vaan kun mahdollista, pentu tutustumaan eri eläimiin? Ja jos koiran tutustuttaa ensimmäisistä päivistä lähtien kotona asuvaan kaniimme, niin aikuisena ei pitäisi olla hirviästi ongelmia sen kanssa?
Mun mielestä tää sosiaalistaminen on tosi tärkeetä, että se koira sitten osaa olla muitten eläimien ja koirien kanssa kunnolla, eikä räyhää jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Niin päätin kysyä täältä.
Ja voiko sitten heti alkaa naksuttelemaan pennulle? (Siis naksuttimella:D)
Anteeksi jos on epäselvä kysymys :D
Tiedättekö, mä oon niin onnellinen! Vihdoinkin löytänyt sen oikean rodun ja pääsee tosissaan tutkimaan yhtä rotua, ettei 100 oota siin vieressä!
Kiitos,
HaniPanda
Jou.
JuF
Viestimäärä: 205
myrkku
Viestimäärä: 2138
JuF: mä tekisin niin että rikkoisin tilanteen (esim. jos istut, nouset ylös) mutten kokonaan poistuisi tilanteesta. Sitten kokeilisin uudestaan.
Toki kannattaa miettiä tietääkö se pentu tarkalleen mitä käsky tarkoittaa.
Toki kannattaa miettiä tietääkö se pentu tarkalleen mitä käsky tarkoittaa.
(Viestiä on muokattu torstaina, 29.04.2010 klo 19:42)
JuF
Viestimäärä: 205
^ juu kyllä se tietää mitä maahanmeno tarkoittaa mutta sillä on joku asenneongelma sitä temppua kohtaan.. On vaan niin hemmetin vaikeaa mennä maahan, ei millään. Sitten viimeisenä keinonaan jos ei makupalaa tipu niin saatta mennä murahtaen hiiiitaaaasti maahan.
innna
Viestimäärä: 4768
^ Makoileeko koira muuten? Sillä saattaa se maahanmeno tehdä kipeääkin. Ihan vaan yhtenä vaihtoehtona. Ja kyllä sen pitäisi mennä ihan mieluusti maahan jos on motivointi kohdillaan.
Pessi ja Ilo ja Aura <3
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
"The only real radicalism in our time will come as it always has — from people who insist on thinking for themselves and who reject party-mindedness." - Christopher Hitchens
JuF
Viestimäärä: 205
rriiks
Viestimäärä: 68
Tuota remmissä kävelemistä kommentoin tässä: mulla on nyt 8 viikkoinen kooikeri-tyttö, maanantaina kotiutui. Pantaa ja remmiä lähdettiin kokeilemaan ja harjoittelemaan melkein samantien, ja Dina on sopeutunut siihen käsittämättömän hyvin. Matka kyllä katkeaa välillä, kun pitää jäädä kaulaa rapsuttamaan, mutta muuten ei ole moksiskaan. Remmin puremista ja itsensä taluttamista on ollut välillä, mutta selvästi vähenevissä määrin. Olen suhtautunut siihen niin, että jos koira vetää/riehuu/puree remmiä, pysähdyn enkä edes katso koiraan päin. Ja kun hihna löystyy ja otus rauhoittuu, matka jatkuu erittäin vuolaiden kehujen saattelemana. (Muut talon asukkaat varmaan pitää meikäläistä ihan pöpinä :D) Mutta meillä siis tällainen toiminut yllättävän hyvin, ajoitukseen vaan täytyy kiinnittää huomiota.
Muuta ei olla vielä Dinan kanssa harjoiteltukaan kuin tuota remmiä ja luoksetuloa. Palkkana olen tähän mennessä käyttänyt ihan vaan lässytystä ja rapsutusta, kun tämä ei ole kovin innokas namujen perään. Tosin pitää vielä etsiskellä, jos joku herkku menisi kaiken yli :) Mutta hyväähän tallaisessa palkkauksessa on juurikin se, että koira tulee omistajan eikä taskun luo.
Muuta ei olla vielä Dinan kanssa harjoiteltukaan kuin tuota remmiä ja luoksetuloa. Palkkana olen tähän mennessä käyttänyt ihan vaan lässytystä ja rapsutusta, kun tämä ei ole kovin innokas namujen perään. Tosin pitää vielä etsiskellä, jos joku herkku menisi kaiken yli :) Mutta hyväähän tallaisessa palkkauksessa on juurikin se, että koira tulee omistajan eikä taskun luo.
Kooikerhondje Dina s. 4.3.2010
pnkd
Viestimäärä: 1295
Mekin olemme lähinnä treenailleet hihnassa kulkemista, istumista ja luoksetuloa. Hihnassa osataan jo mennä ilman, että hihnaa pitää koko ajan jäystää, mutta rapsuttelu on vielä jäänyt. Olen aina vetäessä pysähtynyt ja odottanut, että Mökö ottaa katsekontaktin / hihna löystyy, mutta en tiedä onko poika vielä hoksannut ideaa. Eniten itseä kuitenkin rasittaa seilaaminen tien reunasta toiseen. Miten olette lähteneet opettamaan pennulle, että on valittava puoli ja pysyttävä sillä?
Petit Brabancon "Mökö"
JuF
Viestimäärä: 205
^ tämä neiti ainakin on oppinut pysymään suht hyvin tien reunassa ihan vain sillä että ohjaan sen aina reunaan jos se alkaa harhailemaan. Ei se varmaan liian mukavaa ole kun koko ajan hihnan toisessa päässä nyitään reunaan päin niin alkoi sitten itse kävellä siellä missä ei hihnasta nyitä :D
rriiks
Viestimäärä: 68
Me ollaan tähän mennessä kuljettu vaan jalkakäytäviä, niin siinä ei ole paljon seilaamisen varaa. Mutta aika hyvin kannustamalla ja innostamalla saa sen kulkemaan vierellä, ja muutenkin se valitsee yleensä sen nurmikon tai talonseinän puolen jalkakäytävästä.
Dina on kyllä melko kovahko ja itsenäinen tapaus. Pari kertaa on ulkona jotain uusia tilanteita säikähtänyt, mutta jälkeenpäin ei ole samoissa tilanteissa reagoinut kummemmin. Komentaa sitä saa erittäin tiukastikin, ja esim. niskapöllyn se lyö lähinnä leikiksi. Olen rankaisuna kokeillut myös sulkemista toiseen huoneeseen, mutta neitipä keksii tyhjässä makuuhuoneessa itselleen vaikka mitä puuhaa pitkäksi ajaksi.... :o :D Hassua sikäli, että jos itse lähden toiseen huoneeseen tai ulos ja laitan oven kiinni, niin siitä syntyy meteli vähäksi aikaa. Siinähän koittaa komentaa :)
Dina on kyllä melko kovahko ja itsenäinen tapaus. Pari kertaa on ulkona jotain uusia tilanteita säikähtänyt, mutta jälkeenpäin ei ole samoissa tilanteissa reagoinut kummemmin. Komentaa sitä saa erittäin tiukastikin, ja esim. niskapöllyn se lyö lähinnä leikiksi. Olen rankaisuna kokeillut myös sulkemista toiseen huoneeseen, mutta neitipä keksii tyhjässä makuuhuoneessa itselleen vaikka mitä puuhaa pitkäksi ajaksi.... :o :D Hassua sikäli, että jos itse lähden toiseen huoneeseen tai ulos ja laitan oven kiinni, niin siitä syntyy meteli vähäksi aikaa. Siinähän koittaa komentaa :)
Kooikerhondje Dina s. 4.3.2010
juulia
Viestimäärä: 656
Mistä asioista olette lähteneet pennun koulutuksen kanssa liikkeelle?
Meillä on opeteltu mm. ensin:
- katsekontaktia (tärkein!)
- hihnassa kävelyä ja ihmisten ja koirien ohittamista
- luopumista
- kosketusalustaa
- käsittelyä (kynsien leikkuu, kampaaminen, korvien putsaus ja yleinen, että koiraa kosketellaan joka paikkaan
- luoksetulon alkeita
- ja tietysti sisäsiistysteyttä ja yksinoloa
- perusasennon alkeita
- istumisen ja maahanmenon alkeita
- tiiviin luoksetulon loppuasentoa
Pentu on nyt siis 13 viikkoa
Meillä on opeteltu mm. ensin:
- katsekontaktia (tärkein!)
- hihnassa kävelyä ja ihmisten ja koirien ohittamista
- luopumista
- kosketusalustaa
- käsittelyä (kynsien leikkuu, kampaaminen, korvien putsaus ja yleinen, että koiraa kosketellaan joka paikkaan
- luoksetulon alkeita
- ja tietysti sisäsiistysteyttä ja yksinoloa
- perusasennon alkeita
- istumisen ja maahanmenon alkeita
- tiiviin luoksetulon loppuasentoa
Pentu on nyt siis 13 viikkoa
bichon frise Anni 7/2006
kääpiövillakoira Nelli 1/2010
kääpiövillakoira Nelli 1/2010
nevermind
Viestimäärä: 498
Hmm. Itse varmaan "sorruin" opettamaan ihan ensimmäisenä sitä istumista, koska se oli niin helppo ja motivoi mua kouluttajana, kun huomasin, että tuo pentuhan tajuaa mitä ajan takaa! Seuraavana tuli varmaankin luoksetulo ja katsekontakti, viimesintä aloin pikkuhiljaa opettamaan ruokailun yhteydessä: kuppi tuli sitten kun mammaa vilkaistiin simmuihin. Aika pian opetin Oonalle myös Jätä-käskyn, ja se olikin tosi hyödyllinen! Tuo oppi sen vielä yllättävän hyvin. Oli kätevää ettei tarvinnu koko ajan olla riuhtomassa pennun suusta jotain kiellettyä, vaan pysty vähän pidemmänkin matkan päästä kontrolloimaan ja vaihtamaan esinettä namiin tai sallittuun leluun. Sitten tietysti ne pantaan totuttelu ja hihnassa kävely (jota meillä harjotellaan edelleen) sisäsiisteyttä unohtamatta. Jotenkin en vaan osaa ajatella että on ite opettanut pennun sisäsiistiksi, kun sitä ei sillain varsinaisesti kouluttamalla kouluttanut, vaan se sillain ikäänkun itsestään alko pikkuhiljaa tulemaan sieltä. "Paikkaa" yritän tällä hetkellä opettaa, mutta se tuntuu äärimmäisen hankalalta... Toki meillä muutakin osataan siis.
Bokseri Oona 25.11.2009
HaniPanda
Viestimäärä: 386
^ Miten opetit tuon jätä-käskyn, kun oon nyt kuullut niin montaa eri metodia, mutta tuo sinun oli kuulemma kertomasi perusteella toiminut hyvin niin heittäisitkö hieman vinkkiä (:
Jou.
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 05.05.2010 klo 09:16)
nevermind
Viestimäärä: 498
^ Lunttasin kuule suoraan Tuire Kaimion Pennunkasvatus-kirjasta. Oli hyvät vaihe vaiheelta etenevät neuvot ja kuviakin kaupan päälle. Mutta hmm,jos koitan tiivistää niin ensin laitoin siivilän alle herkkua ja taskuun vielä herkumpaa herkkua ja annoin pennun koittaa saada siivilän alta nameja pois. Sitten kun luovutti niin palkitsin taskusta namilla. Tätä toistettiin niin kauan, että pentu enää hetken aikaa raapi siivilää kunnes luovutti. Sitten alettiin liittää vihjesanaa mukaan eli heti kun huomasin, että mielenkiinto lopahtaa niin ilosesti vaan "jätä!" ja namia nassuun. Ja toistoo toistoo toistoo. Sitten pikkuhiljaa vihjesanan sanomista alettiin aikaistaa ja monien toistojen jälkeen oltiin siinä vaiheessa että kehotin jättämään siivilän herkun jo kun pentu lähestyi sitä. Kun tuo onnistui niin sitten siirryttiin pannalla ja taluttimella harjottelemaan. Eli taluttimella estettiin, että lattialla olevan herkun luo ei yksinkertaisesti päästy jos käskyä ei kuunneltu. Siis lattialle laitettiin jotain herkkua ja metriä ennen sanottiin "jätä". Jos totteli niin palkkaa taskusta ja jos ei niin talutin esti, ettei silti pääse namin luo. Ja kun lattian namin tavoittelusta sitten luovuttiin niin silti taskusta namia. Ja tätä niin kauan, että homma hanskassa. ulkona meidän pitikin harjoitella tätä lisää eri tilanteissa, että tuo oppi että se sama sana pätee myös ulkomaailmassa. ja alkuun kannattaa käyttää sanaa vain kun on ihan varma ettei pentu tosiaan pääse sen asian luo ja aina palkata kun tottelee. Tässä nyt näin epäselvästi selitettynä. Pääsin tossa pari viikkoa sitten kokeilemaan oikein kunnolla käytännössä ulkona että miten homma toimii, kun Oona löysi järven rantaan jäätyneen ihanan kamalan kuolleen linnun ja yritti sitä hamuilla itselleen. Kerran hihkaisin että "Jätä" ja sieltä pentu jo kirmasi mun luo nakin toivossa. oli opit menny perille ja mamma oli ylpeä.
Bokseri Oona 25.11.2009
HaniPanda
Viestimäärä: 386
MissFields
Viestimäärä: 729
nevermind kirjoitti:
Pääsin tossa pari viikkoa sitten kokeilemaan oikein kunnolla käytännössä ulkona että miten homma toimii, kun Oona löysi järven rantaan jäätyneen ihanan kamalan kuolleen linnun ja yritti sitä hamuilla itselleen. Kerran hihkaisin että "Jätä" ja sieltä pentu jo kirmasi mun luo nakin toivossa. oli opit menny perille ja mamma oli ylpeä.
me ollaan kanssa harjoiteltu tätä "jätä" käskyä tuon Kaimion oppien mukaan. Siinä on vaan pieni epäselvyys... Kun niitä ihania kiellettyjä esineitä olisi kadut täynnä, niin kannattaakohan sitä lähteä käskyttämään ulkona vielä kun vasta harjoitellaan.. eli otanko ulkona (ja sisällä) suuhun poimitut kielletyt esineet vain hiljaa kylmänviileästi suusta, ja liitän sanan mukaan "haastavampiin" tilanteisiin sitten kun kotiharjoitukset on vahvoja? vai kannattaisiko päinvastoin käyttää hyödyksi kaikki tilanteet missä tahansa liikumme? Toi oli muuten uusi asia, että käskysanaa kannattaisi käyttää vain siinä tilanteessa, että on varmaa, ettei se saa kiellettyä asiaa suuhun... (täytyypä lukaista se kappale uudelleen :).. loogistahan se tietty olisi ;) ja entä kun se on saanut jo suuhun? niin irrotetaan ote ja ollaan vaan hiljaa?
Meillä on lisäksi ongelmana ( lue:haasteena ;) kaiken näykkiminen. Eli varsinkin kun vähän leikityttää, on kiva repiä ihmisiä lahkeista, hameista, kaulahuiveista yms. Jos se alkaa repii mun vaatteita, irrotan hampaat ja lähden kävelee pois. Mutta tämä ei oikein toimi vieraiden ihmisten kanssa tai kadulla.
Toinen asia: ollaan ulkona opeteltu hihnassa vetämättä kulkemista ja ohittamista. Tässä vaiheessa, ku penska on ollut jo 3vkoa kotona, ja käydään päivittäin hihnalenkkejä, niin alkaa ottaa päähän sen seilaaminen ees sun taas, vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse... Niin, mietin, että pitäiskö tässä vaiheessa liittää mukaan jo sivulla nätisti kulkemisen? Riittääkö 15 viikkoisella aivokapasiteettiä niin moneen asiaan samanaikaisesti? :D Eli vasemmalla sivulla kulkeminen+ohittaminen+ vetämättä hihnassa kulkeminen
Kuljetaan hihnassa kadulla n. 2 krtaa päivässä, n. 3-4 krtaa ollaan vapaana pihassa.
robsu
Viestimäärä: 304
meillä on vähän ongelmana tää omistushaluisuus. jokanen lelu mikä on, niin jos lähelle menee ni murina kuuluu, ja kissat kun eivät todellakaan ole kiinnostuneita koiran ruoista, niin silti pentu murisee jos ruokakupin lähelle menee. tää murina ois mukava saaha pois, kun pelko on että koira hyökkää jossain vaiheessa :L
life is no nintendo game
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 06:15) |